1

Hangzhou Duralamp Electronics Co., Ltd (jäljempänä Hangzhou tai kantaja) nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen, jossa se vaatii polkumyyntitullien käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien integroitujen elektronisten pienloistelamppujen tuonnissa asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun johdosta ja toimenpiteiden laajentamisesta koskemaan Vietnamin sosialistisesta tasavallasta, Pakistanin islamilaisesta tasavallasta ja Filippiinien tasavallasta lähetettyjen samanlaisten tuotteiden tuontiin 15.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1205/2007 (EUVL L 272, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) kumoamista.

2

Myös Philips Lighting Poland S.A. ja Philips Lighting BV nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä Euroopan unionin neuvostoa vastaan kanteen, jossa ne vaativat riidanalaisen asetuksen kumoamista (asia T-469/07).

3

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 12.6.2008 antamallaan määräyksellä Osram GmbH:n väliintulijaksi, joka esillä olevassa asiassa tukee neuvoston vaatimuksia. Osram jätti 9.9.2008 väliintulokirjelmänsä, josta Hangzhou esitti huomautuksensa 24.11.2008 (jäljempänä 24.11.2008 esitetyt huomautukset).

4

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 9.10.2008 antamallaan määräyksellä Hangzhoun väliintulijaksi, joka asiassa T-469/07 tukee Philips Lighting Polandin ja Philips Lightingin vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti Hangzhoulle toimitettiin jäljennös kaikista tässä asiassa asianosaisille tiedoksiannetuista asiakirjoista, joihin sisältyy neuvoston 28.3.2008 jättämä vastine.

5

Hangzhou toteaa 24.11.2008 esittämiensä huomautusten 29 kohdan viimeisessä virkkeessä tutkiessaan yhteisön tuotannonalaa koskevaa kysymystä, että

”keskustelun edistämiseksi tämän kohdan osalta kantaja katsoo, että on tarkoituksenmukaisempaa viitata yhteisön tuotannonalan käsitteeseen, jonka [neuvosto] on määritellyt [asiassa T-469/07] (liite J 3) esittämänsä [vastineen] 27–29 kohdassa, joissa [neuvosto] päätyy erilaiseen johtopäätökseen kuin [Osram]”.

6

Neuvosto vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 15.1.2009 jättämässään kirjeessä, että edellisessä kohdassa tarkoitettu virke ja liite J 3, johon siinä viitattiin, eli vastine, jonka se oli esittänyt asiassa T-469/07, on poistettava esillä olevan asian oikeudenkäyntiasiakirjoista. Vaatimuksensa tueksi neuvosto esittää, että Hangzhou on syyllistynyt oikeudenkäynnin väärinkäyttöön käyttämällä, vaikka sillä ei ollut siihen oikeutta, kyseistä vastinetta ”muihin kuin [asian T-469/07] käsittelyyn liittyviin tarkoituksiin”. Neuvosto toteaa, että viimeksi mainittua asiaa ja esillä olevaa asiaa ei ole yhdistetty ja että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianosaisia suojataan oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä.

7

Hangzhou esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.2.2009 jättämässään kirjeessä huomautuksensa tästä vaatimuksesta. Hangzhou katsoo, että vaatimus on perusteeton ja ettei Hangzhouta voida arvostella siitä, että se olisi syyllistynyt oikeudenkäynnin väärinkäyttöön. Viimeksi mainitun seikan osalta se korostaa erityisesti sitä, että se on hyväksytty väliintulijaksi asiassa T-469/07, jolla on sama kohde kuin esillä olevalla asialla, ja että sillä on ollut tästä syystä laillinen oikeus tutustua tässä asiassa toimitettuihin oikeudenkäyntiasiakirjoihin, joihin kyseessä oleva vastine sisältyy. Se väittää myös, että jos neuvoston vaatimus hyväksyttäisiin, sillä ei olisi mahdollisuutta viestittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, että vastaavanlaisessa asiassa, jossa se on väliintulijana, neuvosto puolustaa ”päinvastaista kantaa erittäin tärkeässä oikeus- ja tosiasiakysymyksessä”.

8

Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla on selvitettävä, ovatko vaatimukset 24.11.2008 esitettyjen huomautusten 29 kohdan viimeisen virkkeen ja näiden huomautusten liitteen J 3 poistamisesta oikeudenkäyntiasiakirjoista perusteltuja. Tämän määräyksen nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi, jos asianosainen sitä vaatii, ratkaista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan pääasiaa käsittelemättä. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa käsiteltävänä olevassa asiassa riittävästi selvitystä asiakirja-aineistosta ja päättää, ettei suullista käsittelyä ole syytä aloittaa.

9

Ensiksi neuvoston vaatimus siitä, että 24.11.2008 esitettyjen huomautusten liite J 3 on poistettava esillä olevan asian oikeudenkäyntiasiakirjoista, on hyväksyttävä.

10

Liite J 3 on vastine, jonka neuvosto on esittänyt asiassa T-469/07 ja joka on toimitettu Hangzhoulle saman asian yhteydessä työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Hangzhou pyrkii esillä olevassa asiassa käyttämään puolustuksessaan oikeudenkäyntiasiakirjaa, johon se on saanut tutustua väliintulijana toisessa asiassa.

11

Tällaista menettelytapaa ei voida hyväksyä.

12

Tältä osin on yhtäältä todettava, että jokaisella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen vireille pannulla asialla on oma asiakirjavihko, joka sisältää asianosaisten käsiteltävänä olevassa asiassa esittämät oikeudenkäyntiasiakirjat ja muut asiakirjat, ja että jokainen asiakirjavihko on täysin itsenäinen. Tätä jälkimmäistä seikkaa kuvastaa 5.7.2007 annettujen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaajan ohjeiden (EUVL L 232, s. 1) 5 artiklan 5 kohta, jonka mukaan ”asiakirjaa, joka on esitetty jossain asiassa ja otettu tämän asian asiakirjavihkoon, ei voida ottaa huomioon toisen asian valmistelun yhteydessä”.

13

Toisaalta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niiden määräysten perusteella, jotka koskevat asioiden käsittelyä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, asianosaisia suojataan oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä ja että näin ollen tietyn asian asianosaisilla tai väliintulijoilla on oikeus käyttää toisten asianosaisten tai väliintulijoiden oikeudenkäyntiasiakirjoja, joihin niille on myönnetty oikeus tutustua, vain puolustaakseen omaa kantaansa kyseisessä asiassa (ks. vastaavasti asia T-174/95, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok., s. II-2289, 135 ja 137 kohta; asia T-11/99 R, Van Parys ym. v. komissio, määräys 28.4.1999, Kok., s. II-1355, 22 kohta; asia T-168/01, Glaxo Wellcome v. komissio, määräys 5.8.2003, 28 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-383/03, Hynix Semiconductor v. neuvosto, määräys 22.2.2005, Kok., s. II-621, 47 kohta).

14

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tosin, lukuun ottamatta sellaisia poikkeuksellisia tilanteita, joissa tietojen antaminen asiakirjasta voisi vaarantaa hyvän oikeudenhoidon, tietyn asian asianosaiset voivat vapaasti antaa tietoja omista kirjelmistään kolmannelle osapuolelle kyseisessä asiassa (asia C-376/98, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, määräys 3.4.2000, Kok., s. I-2247, 10 kohta). Vastaavasti tietyn asian asianosainen voisi samoin edellytyksin hyväksyä, että toinen asianosainen voisi käyttää sen kyseisessä asiassa esittämää kirjelmää toisessa asiassa. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin selvää, että Hangzhou ei ole edes pyytänyt neuvostolta lupaa käyttää esillä olevassa asiassa vastinetta, jonka neuvosto on esittänyt asiassa T-469/07.

15

Lopuksi on huomautettava, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi, että vastinetta voitaisiin soveltaa käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisessa, se voisi joka tapauksessa määrätä vastineen esitettäväksi työjärjestyksensä 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan tai 65 artiklan b alakohdan perusteella.

16

Toiseksi vaatimus 24.11.2008 esitettyjen huomautusten 29 kohdan viimeisen virkkeen poistamisesta oikeudenkäyntiasiakirjoista on sitä vastoin hylättävä, koska kyseisen virkkeen sisältämä väittämä on erittäin yleisluonteinen.

17

Oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa: