1

Edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen (EYVL 1976, L 278, s. 5), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna ja uudelleen numeroituna 25.6.2002 ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL L 283, s. 1; jäljempänä vuoden 1976 säädös), 6–8 artiklassa, 12 artiklassa ja 13 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”6 artikla

1.   Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti. Heitä eivät sido mitkään ohjeet eikä heidän edustajan toimensa ole sidottu toimintaohjeisiin.

2.   Euroopan parlamentin jäsenet nauttivat niitä erioikeuksia ja vapauksia, joita heihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan nojalla.

7 artikla

1.   Euroopan parlamentin jäsenen tehtävä on ristiriidassa seuraavien tehtävien kanssa:

2.   Vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleista alkaen Euroopan parlamentin jäsenyys on yhteensopimaton kansallisen kansanedustuslaitoksen jäsenyyden kanssa.

Tästä säännöstä poiketen ja rajoittamatta 3 kohdan säännösten soveltamista:

– –

8 artikla

Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.

Näissä kansallisissa säännöksissä voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, mutta ne eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.

– –

12 artikla

Euroopan parlamentti tarkastaa Euroopan parlamentin jäsenten valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan.

13 artikla

– –

3.   Jos Euroopan parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, noudatetaan toimikauden päättymisessä mainitun lainsäädännön säännöksiä. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä Euroopan parlamentille.”

2

Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklassa ja 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään seuraavaa:

”3 artikla

Valtakirjojen tarkastus

1.   Euroopan parlamentin vaalien jälkeen puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan parlamentille viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.

Samalla puhemies kiinnittää mainittujen viranomaisten huomiota [vuoden 1976 säädöksen] asiaa koskeviin säännöksiin ja pyytää näitä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta vältetään yhteensopimattomuudet Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa.

2.   Kunkin jäsenen, jonka valituksi tulemisesta on ilmoitettu parlamentille, on ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan edustajantointaan tehtävä kirjallinen ilmoitus siitä, ettei hänellä ole [vuoden 1976 säädöksen] 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja, Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimattomia tehtäviä. Yleisten vaalien jälkeen tämä ilmoitus on tehtävä mahdollisuuksien mukaan viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin järjestäytymisistuntoa. Niin kauan kuin jäsenen valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevaa muistutusta ratkaistu, jäsen osallistuu parlamentin ja sen elinten istuntoihin ja hänellä on kaikki jäsenelle kuuluvat oikeudet edellyttäen, että hän on ensin allekirjoittanut edellä mainitun kirjallisen ilmoituksen.

Jos yleisesti käytettävissä olevien lähteiden avulla todennettavien tietojen perusteella ilmenee, että jäsenellä on jokin [vuoden 1976 säädöksen] 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu, Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimaton tehtävä, parlamentti toteaa puhemiehen antaman ilmoituksen perusteella edustajantoimen vapautuneen.

3.   Parlamentti tarkastaa viipymättä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella valtakirjat ja tekee ratkaisunsa kunkin vastavalitun jäsenen valtuutuksien pätevyydestä sekä mahdollisista [vuoden 1976 säädöksen] määräysten mukaisesti esitetyistä muistutuksista, ei kuitenkaan sellaisista muistutuksista, jotka perustuvat kansallisiin vaalilakeihin.

4.   Asiasta vastaavan valiokunnan mietintö perustuu kunkin jäsenvaltion antamaan viralliseen ilmoitukseen vaalien kokonaistuloksista, jossa täsmennetään valituksi tulleet ehdokkaat ja heidän mahdolliset varajäsenensä vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä.

Jäsenen valtakirja voidaan julistaa päteväksi vasta sen jälkeen, kun jäsen on tehnyt tästä artiklasta sekä tämän työjärjestyksen liitteestä I johtuvat kirjalliset ilmoitukset.

Parlamentti voi asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella koska tahansa ilmaista kantansa jäsenen valtuutuksien pätevyyteen liittyvään mahdolliseen muistutukseen.

5.   Jos jäsenen nimitys tapahtuu samalta listalta valitun jäsenen toimesta luopumisen vuoksi, valtakirjojen tarkastuksesta vastaava valiokunta varmistaa, että edustajantoimesta luopuminen on tapahtunut [vuoden 1976 säädöksen] sekä tämän työjärjestyksen 4 artiklan 3 kohdan hengen ja kirjaimen mukaisesti.

6.   Asiasta vastaavan valiokunnan on varmistettava, että jäsenvaltioiden tai unionin viranomaiset toimittavat viipymättä parlamentille kaikki Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitoon tai varajäsenten sijoittumisjärjestykseen vaikuttavat tiedot sekä, jos kysymyksessä on nimitys, sen voimaantulopäivän.

Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät menettelyn, joka saattaa johtaa siihen, että jäsen menettää edustajantoimensa, puhemies pyytää näitä tiedottamaan säännöllisesti menettelyn etenemisestä. Hän välittää tiedot asiasta vastaavalle valiokunnalle, jonka ehdotuksesta parlamentti voi tehdä päätöksensä.

4 artikla

Jäsenten toimikausi

– –

3.   Edustajantoimestaan luopuva jäsen ilmoittaa puhemiehelle luopumisestaan sekä ajankohdasta, jona se tulee voimaan; luopumisesta voi ilmoittaa aikaisintaan kolme kuukautta ennen sen voimaantuloa. Ilmoitus tehdään pääsihteerin tai tämän edustajan läsnä ollessa laadittavana pöytäkirjana, jonka pääsihteeri tai hänen edustajansa allekirjoittaa yhdessä toimesta luopuvan jäsenen kanssa. Pöytäkirja toimitetaan välittömästi asiasta vastaavalle valiokunnalle, joka ottaa asian asiakirjan vastaanottoa seuraavan kokouksensa esityslistalle.

Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että edustajantoimesta luopuminen ei ole [vuoden 1976 säädöksen] hengen tai kirjaimen mukainen, se antaa siitä tiedon parlamentille, jotta parlamentti päättää, onko edustajantoimen katsottava vapautuneen.

Muutoin edustajantoimen katsotaan vapautuneen edustajantoimesta luopuvan jäsenen luopumispöytäkirjassa ilmoittamana ajankohtana. Asiasta ei äänestetä parlamentissa.

– –

4.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa puhemiehelle Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella joko [vuoden 1976 säädöksen] 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yhteensopimattomuuden vuoksi tai siksi, että toimikausi päättyy mainitun säädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, puhemies ilmoittaa parlamentille toimikauden päättyneen jäsenvaltion ilmoittamana päivänä ja kehottaa jäsenvaltiota täyttämään vapautuneen paikan viipymättä.

Jos jäsenvaltioiden tai unionin toimivaltaiset viranomaiset taikka asianomainen jäsen ilmoittavat puhemiehelle nimityksestä tai valituksi tulemisesta sellaiseen tehtävään, joka on [vuoden 1976 säädöksen] 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan yhteensopimaton Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa, puhemies antaa asiasta tiedon parlamentille, joka toteaa edustajantoimen vapautuneen.”

3

Lisäksi, parlamentin työjärjestyksen 9 artiklan ja liitteen I mukaan Euroopan parlamentin jäsenet ovat velvollisia ilmoittamaan täsmällisesti ammatillisen toimintansa sekä muut palkalliset toimensa tai tehtävänsä.

4

Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28.9.2005 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 2005/684/EY, Euratom (EUVL L 262, s. 1; jäljempänä jäsenten asemaa koskevat säännöt) 2 ja 30 artiklassa säädetään seuraavaa:

”2 artikla

1.   Jäsenet ovat itsenäisiä ja riippumattomia.

2.   Sopimus edustajantoimesta luopumisesta ennen vaalikauden päättymistä tai vaalikauden päättyessä on mitätön.

– –

30 artikla

Nämä säännöt tulevat voimaan Euroopan parlamentin vuonna 2009 alkavan vaalikauden ensimmäisenä päivänä.”

5

Lisäksi jäsenten asemaa koskevien sääntöjen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Sääntöjen 2 artiklassa jäsenille taattavasta itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta olisi tarpeen säätää, sillä ne eivät sisälly mihinkään primaarioikeuden säädökseen. Sopimuksia, joilla jäsen sitoutuu luopumaan edustajantoimestaan tiettynä ajankohtana, tai edustajantoimesta luopumista koskevia avoimia ilmoituksia, joita puolue voi käyttää haluamallaan tavalla, olisi pidettävä jäsenen itsenäisyyden ja riippumattomuuden vastaisina, joten niillä ei olisi oltava mitään sitovia oikeusvaikutuksia.”

6

Hakija Beniamino Donnici oli asettunut ehdokkaaksi 12. ja 13.6.2004 toimitettuihin Euroopan parlamentin jäsenten vaaleihin Etelä-Italian vaalipiirin Società Civile – Di Pietro Occhetto -yhteislistalle. Tämä lista sai kaksi paikkaa, yhden tässä vaalipiirissä ja toisen Luoteis-Italian vaalipiirissä. A. Di Pietro tuli ensimmäiseksi näissä kummassakin vaalipiirissä ja hän päätti ottaa vastaan Etelä-Italian vaalipiirin paikan.

7

A. Occhetto oli näissä molemmissa vaalipiireissä saatujen äänien määrän perusteella vaalilistoilla toisena ja hän oli Etelä-Italian vaalipiirissä hakijan edellä ja Luoteis-Italian vaalipiirissä G. Chiesa oli hakijan edellä. Koska Di Pietro oli päättänyt ottaa vastaan Etelä-Italian vaalipiirin paikan, Occhetto olisi pitänyt julistaa valituksi Luoteis-Italian vaalipiiristä. Occhetto, joka oli tuolloin Italian senaatin jäsen, kuitenkin luopui peruuttamattomalla tavalla Euroopan parlamentin edustajantoimesta kummassakin vaalipiirissä notaarin läsnä ollessa 6.7.2004 allekirjoittamallaan ilmoituksella, joka saapui Ufficio elettorale nazionale per il Parlamento europeo presso la Corte di cassazioneen (Italian Corte di cassazionen Euroopan parlamentin vaaleista vastaava kansallinen vaalitoimisto, jäljempänä Italian vaalitoimisto) 7.7.2004.

8

Tämän luopumisen jälkeen Italian vaalitoimisto ilmoitti Euroopan parlamentille 12.11.2004 Euroopan parlamentin vaalien virallisen tuloksen ja luettelon valituista ehdokkaista ja heidän varamiehistään. Italian vaalitoimisto julisti Chiesan valituksi Luoteis-Italian vaalipiiristä ja Di Pietron valituksi Etelä-Italian vaalipiiristä, ja hakija oli jälkimmäisen vaalipiirin ensimmäinen valitsematta jäänyt.

9

9. ja 10.4.2006 pidetyissä Italian parlamenttivaaleissa Di Pietro valittiin Italian parlamenttiin ja hän päätti ottaa vastaan kansallisen edustajantoimen, joka tuli voimaan 28.4.2006. Koska tämä tehtävä on vuoden 1976 säädöksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan yhteensopimaton Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa, Euroopan parlamentti totesi 27.4.2006, että kyseinen edustajanpaikka on vapaa seuraavasta päivästä lähtien ja ilmoitti tästä Italian tasavallalle.

10

Italian vaalitoimistolle 27.4.2006 osoittamallaan ilmoituksella Occhetto perui 7.7.2004 tekemänsä paikasta luopumisen ja ilmaisi ”toiveensa seurata [Di] Pietroa ensimmäisenä [Etelä-Italian] vaalipiirin listalta valitsemattomaksi jääneenä ja että aikaisempia tästä poikkeavia tahdonilmaisuja on täten pidettävä pätemättöminä, vaikutuksettomina ja joka tapauksessa peruttuina – – ja että tältä osin on joka tapauksessa otettava huomioon valittujen julistamisen päivänä esitetty tahdonilmaus.”

11

Tämän ilmoituksen jälkeen Italian vaalitoimisto julisti 8.5.2006 Occhetton valituksi Euroopan parlamentin jäseneksi.

12

Tribunale amministrativo regionale del Lazio (Lazion alueellinen hallinto-oikeus, Italia) hylkäsi 21.7.2006 antamassaan tuomiossa hakijan tästä julistuksesta nostaman kumoamiskanteen perusteettomana. Tribunale amministrativo regionale del Lazio katsoi lähinnä, että Occhetton 7.7.2004 tekemä valituksi julistamisesta luopuminen ei vastaa luopumista omasta paikasta vaalienjälkeisessä sijoittumisjärjestyksessä. Se perusteli päätöstään korostamalla, että kansan tahdon kunnioittaminen edellyttää, että vaalituloksia pidetään ehdottomina ja sellaisina, että niitä ei voida muuttaa, ja ettei tällaisella luopumisella ole vaikutusta sellaisiin mahdollisiin toimiin, jotka liittyvät uuden henkilön asettamiseen toisen tilalle silloin, kun on kyse yhteensopimattomuudesta, oikeuden menettämisestä, vaalikelvottomuudesta tai oikeutettujen nimityksestä tai edustajantoimesta luopumisesta, ja näin ollen valituksi tulemisesta luopuneella ehdokkaalla on oikeus, kun uuden henkilön toisen tilalle asettamisen edellytykset täyttyvät, perua luopumisensa ottaakseen vastaan näin täytettävän paikan.

13

Hakija riitautti Occhetton julistamisen Di Pietron tilalle Euroopan parlamentin jäseneksi myös Euroopan parlamentissa. Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta tarkasteli tätä muistutusta 21.6.2006 pitämässään kokouksessa. Todettuaan, että vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaan tätä muistutusta ei voitu ottaa käsiteltäväksi, koska se perustui Italian vaalilakiin, oikeudellisten asioiden valiokunta ehdotti Euroopan parlamentille yksimielisesti Occhetton valtuutuksen julistamista päteväksi niin, että se tulisi voimaan 8.5.2006. Euroopan parlamentti vahvisti Occhetton valtuutuksen 3.7.2006.

14

Consiglio di Stato (korkein hallinto-oikeus) hyväksyi 6.12.2006 antamallaan lopullisella lainvoimaisella tuomiolla hakijan Tribunale amministrativo regionale del Lazion edellä mainitusta tuomiosta tekemän valituksen, muutti mainittua tuomiota ja kumosi Occhetton Euroopan parlamentin jäseneksi julistamisen, jonka Italian vaalitoimisto oli tehnyt 8.5.2006. Consiglio di Stato arvioi ensiksi, että valituksi tulemisesta luopumisen ja omasta järjestyssijasta luopumisen erottaminen toisistaan on epäjohdonmukaista, koska valituksi tuleminen on seurausta paikasta sijoittumisjärjestyksessä ja valituksi tulemisesta luopumisesta seuraa, että asianomainen ei enää ole mukana sijoittumisjärjestyksessä eivätkä siitä johtuvat seuraukset enää koske häntä. Consiglio di Stato arvioi toiseksi, että on ristiriitaista väittää, että valituksi tulemisesta luopuminen ei vaikuta uuden henkilön asettamiseen toisen tilalle ja että Euroopan parlamentin jäsenen toimesta luopuneella ehdokkaalla on oikeus perua luopumisensa silloin, kun kyseessä on uuden henkilön asettaminen toisen tilalle. Lopuksi Consiglio di Stato arvioi kolmanneksi, että valituksi tulemisesta luopuminen on luonteeltaan sellainen ilmoitus, jota ei voi perua, koska toimivaltainen elin tai toimisto, jolle luopuminen on osoitettu, on tämän todennut ja sen seurauksena alkuperäinen, vaalitoimiston vahvistama sijoittumisjärjestys on muuttunut.

15

Italian vaalitoimisto merkitsi 29.3.2007 tiedoksi edellä mainitun Consiglio di Staton tuomion ja julisti hakijan valituksi Euroopan parlamentin jäseneksi Etelä-Italian vaalipiiristä ja kumosi täten Occhetton valtuutuksen.

16

Tämä valituksi julistaminen ilmoitettiin Euroopan parlamentille, joka merkitsi sen 23.4.2007 pidetyn täysistunnon pöytäkirjaan seuraavasti:

”Italian toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, että ilmoitus [Occhetton] valinnasta on peruttu ja että näin vapautuneeseen edustajantoimeen on nimitetty [hakija]. Parlamentti totesi näiden päätösten tulleen voimaan 29.3.2007 alkaen.

– –

[Euroopan parlamentin] työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdasta seuraa, että niin kauan kuin [hakijan] valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevia muistutuksia ratkaistu, – – [hakija] osallistuu parlamentin ja sen elinten istuntoihin täysin valtuuksin sillä edellytyksellä, että [hän on] tätä ennen [ilmoittanut], että [hän ei] harjoita tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa.”

17

Sillä välin Occhetto teki muistutuksen 5.4.2007 päivätyllä kirjeellä, jota hän täydensi 14.4.2007 päivätyllä kirjelmällä, ja pyysi Euroopan parlamenttia vahvistamaan hänen valtuutuksensa sekä jättämään hakijan valtuutuksen vahvistamatta. Oikeudellisten asioiden valiokunnan 22.5.2007 antaman mietinnön (A6-0198/2007) perusteella 24.5.2007 tekemässään päätöksessä (jäljempänä riidanalainen päätös) Euroopan parlamentti ilmoittaa, että hakijan, jonka valinnasta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olivat ilmoittaneet, valtuutus Euroopan parlamentin edustajantoimeen ei ole pätevä, ja vahvistaa, että Occhetton valtuutus on pätevä. Euroopan parlamentti myös kehotti puhemiestään välittämään tämän päätöksen Italian toimivaltaisille viranomaisille sekä hakijalle ja Occhettolle.

18

Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 22.6.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista.

19

Hakija esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan ja EY 242 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ja sitä, että Euroopan parlamentti velvoitetaan vastaamaan tämän menettelyn kuluista tai että oikeudenkäyntikuluista päättäminen siirretään myöhemmäksi.

20

Euroopan parlamentti vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 8.7.2007 jättämissään kirjallisissa huomautuksissa ensisijaisesti, että välitoimihakemus jätetään tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymättä jäämisen vuoksi, toissijaisesti, että se hylätään perusteettomana ja lopuksi, että hakija velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21

Occhetto toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 5.7.2007 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen Euroopan parlamentin vaatimuksia.

22

Asianosaiset esittivät määräajan kuluessa huomautuksensa tästä hakemuksesta.

23

Välitoimista päättävä tuomari hyväksyi 13.7.2007 antamallaan määräyksellä Occhetton väliintulohakemuksen ja kehotti häntä toimittamaan väliintulokirjelmän.

24

Occhetto vaati 29.7.2007 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamassaan väliintulokirjelmässä, että välitoimihakemus hylätään ja hakija velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai että niistä päätetään myöhemmin.

25

Italian tasavalta toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 2.8.2007 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen hakijan vaatimuksia. Italian tasavaltaa kehotettiin esittämään huomautuksensa istunnossa, koska sen väliintulon hyväksymisestä päätettäisiin myöhemmin.

26

Asianosaisten suulliset huomautukset kuultiin 12.9.2007 pidetyssä istunnossa.

27

Istunnossa asianosaisia kehotettiin esittämään suullisesti huomatuksensa Italian tasavallan väliintulohakemuksesta. Asianosaiset eivät esittäneet sitä koskevia huomautuksia. Välitoimista päättävä tuomari hyväksyi näissä olosuhteissa ja EY:n tuomioistuimen perussäännön, jota sovelletaan sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, 40 artiklan ensimmäisen kohdan huomioiden Italian tasavallan väliintulon, mikä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.

28

Italian tasavalta vaati istunnossa esittämissään suullisissa huomautuksissa, että välitoimihakemus hyväksytään.

29

Välitoimista päättävä tuomari päätti istunnossa liittää asian asiakirja-aineistoon yhtäältä Euroopan parlamentin 23.4.2007 pidetyn täysistunnon pöytäkirjan 10 kohdan sisältävän otteen ja toisaalta kopion parlamentin valtakirjojen tarkastuksesta vastaavan valiokunnan toisesta mietinnöstä, joka on päivätty 7.1.1983. Asianosaiset eivät vastustaneet tätä.

30

Kun yhtäältä EY 242 ja EY 243 artiklan sekä toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan määräyksiä luetaan yhdessä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi niiden nojalla määrätä säädöksen, josta tuomioistuimessa on nostettu kanne, täytäntöönpanon lykättäväksi tai määrätä tarvittavista välitoimista, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät. Tätä varten sen on otettava huomioon työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätyt edellytykset sellaisina kuin ne on oikeuskäytännössä täsmennetty.

31

Täten välitoimista päättävä tuomari voi lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen on ensi arviolta tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että välitoimia hakevan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C-377/98 R, Alankomaat v. parlamentti ja neuvosto, määräys 25.7.2000, Kok. 2000, s. I-6229, 41 kohta; asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta ja asia T-310/06 R, Unkari v. komissio, määräys 16.2.2007, 19 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa (Kok. 2007, s. II-15*)).

32

Euroopan parlamentti väittää, ettei käsittelyn kohteena olevaa hakemusta voida ottaa tutkittavaksi. Euroopan parlamentin mukaan riidanalaiseen päätökseen sisältyy ainoastaan yksi kohta, joka voidaan panna täytäntöön, eli se, jossa Euroopan parlamentin puhemiestä kehotetaan välittämään kyseinen päätös Italian toimivaltaisille viranomaisille ja henkilöille, joita asia koskee. Hakijan osalta riidanalaisen päätöksen päätösosan sisältö on kielteinen ja sellainen, että sitä ei voida panna täytäntöön, koska siinä ainoastaan yksinkertaisesti todetaan, ettei hänen valtuutuksensa ole pätevä. Riidanalaisen päätöksen toimeenpanon lykkääminen ei siis voi muuttaa toimea myönteiseksi, eli hakijan valtuutuksen pätevöittäväksi päätökseksi. Oikeuskäytännön mukaan kielteisen hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ei nimittäin lähtökohtaisesti ole mahdollista vaatia, koska lykkäyksen myöntäminen ei voi tällaisessa tapauksessa muuttaa hakijan tilannetta (yhdistetyt asiat C-486/01 P-R ja C-488/01 P-R, Front National ja Martinez v. parlamentti, määräys 21.2.2002, Kok. 2002, s. I-1843, 73 kohta ja asia T-42/06 R, Gollnisch v. parlamentti, määräys 12.5.2006, 30 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa (Kok. 2006, s. II-40*)) eikä siitä täten ole hakijalle käytännön hyötyä (T-76/04 R, Bactria v. komissio, määräys 2.7.2004, Kok. 2004, s. II-2025, 52 kohta ja em. asia Gollnisch v. parlamentti, määräyksen 36 ja 37 kohta).

33

Oikeuskäytännössä on toistuvasti todettu, että kielteisen hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ei lähtökohtaisesti ole mahdollista vaatia, koska lykkäyksen myöntäminen tällaisessa tapauksessa ei voi muuttaa hakijan tilannetta (asia C-89/97 P(R), Moccia Irme v. komissio, määräys 30.4.1997, Kok. 1997, s. I-2327, 45 kohta; edellä 32 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Front National ja Martinez v. parlamentti, määräyksen 73 kohta; yhdistetyt asiat T-107/01 R ja T-175/01 R, Lormines v. komissio, määräys 11.7.2002, Kok. 2002, s. II-3193, 48 kohta; asia T-369/03 R, Arizona Chemical ym. v. komissio, määräys 16.1.2004, Kok. 2004, s. II-205, 62 kohta ja edellä 32 kohdassa mainittu asia Gollnisch v. parlamentti, määräyksen 30 kohta).

34

Tässä asiayhteydessä kielteinen päätös on päätös, jolla kieltäydyttiin toteuttamasta pyydettyä toimenpidettä (ks. vastaavasti edellä 33 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Lormines v. komissio, määräyksen 48 kohta).

35

Käsiteltävänä olevassa asiassa Euroopan parlamentin tekemä riidanalaisen päätöksen luokitteleminen kielteiseksi toimeksi ei vaikuta oikealta. Tämä päätös nimittäin koskee hakijan valtakirjan tarkastusta Euroopan parlamentin jäsenenä ja hänen valtuutuksensa toteamista pätemättömäksi kyseisen tarkastuksen perusteella. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan samalla, että Occhetton valtuutus on pätevä ja lopetetaan 29.3.2007 alkanut hakijalle suotuisa väliaikainen tilanne, josta hän nautti parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla.

36

Kuten Euroopan parlamentti itsekin myöntää (ks. jäljempänä 99 kohta), riidanalaisen päätöksen toimeenpanon lykkääminen muuttaisi hakijan oikeudellista tilannetta, koska sen seurauksena jatkuisi edellä tarkoitettu suotuisa väliaikainen tilanne, jossa hän voi hoitaa edustajantointa Euroopan parlamentissa ja sen elimissä täysin valtuuksin. Näissä olosuhteissa, ja toisin kuin Euroopan parlamentti väittää, riidanalaista päätöstä ei voida pitää hakijan osalta edellä 33 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna kielteisenä toimena.

37

Tästä seuraa, että hakijalla on oikeudellisesti riittävän perusteltu intressi haetun täytäntöönpanon lykkäykseen, joten käsittelyn kohteena oleva hakemus on otettava tutkittavaksi.

38

Hakija toteaa, että hän on pääasian kanteessa esittänyt riidanalaiselle päätökselle kaksi kumoamisperustetta. Ensimmäisessä perusteessa hän väittää lähinnä, että riidanlaista päätöstä tehdessään Euroopan parlamentti jätti huomiotta jäsenten valtakirjojen tarkastusta koskevaa toimivaltaansa säätelevät säännöt ja periaatteet. Toisessa perusteessa hakija kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen perustelujen asianmukaisuuden.

39

Sen määrittämiseksi, täyttyykö fumus boni jurista koskeva edellytys esillä olevassa asiassa, on tarkasteltava, ovatko hakijan pääasian kanteen tueksi esittämät oikeudelliset perusteet ensi näkemältä perusteltuja, eli onko niistä siis vähintään yksi sillä tavoin vakavasti otettava, että sitä ei voida sivuuttaa käsiteltävänä olevassa välitoimimenettelyssä (ks. vastaavasti asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I-2165, 26 kohta; asia T-13/99 R, Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 30.6.1999, Kok. 1999, s. II-1961, 133 kohta ja asia T-257/07 R, Ranska v. komissio, määräys 28.9.2007, Kok. 2007, s. II-4153, 59 kohta).

40

Välitoimista päättävä tuomari arvioi, että on syytä ensiksi tarkastella pintapuolisesti hakijan esittämien perustelujen asianmukaisuutta hänen ensimmäisen perusteensa osalta.

41

Hakija esittää Italian tasavallan tukemana, että Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimeen liittyvät kansalliset toimet kuuluvat EY 190 artiklan 4 kohdan ja vuoden 1976 säädöksen 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaan ja ne tehdään mainittujen valtioiden sisäisissä oikeusjärjestelmissä säädettyjen normien, menettelyjen ja takuiden mukaisesti. Hakijan mukaan valtakirjojen tarkastuksen osalta Euroopan parlamentin pitäisi vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaan ainoastaan todeta kansallisella tasolla tehdyt päätökset eikä se saisi kyseenalaistaa vaalien tuloksen julistamista eikä edustajantoimen myöntämistä valitulle, koska nämä ovat kansallisten viranomaisten sellaisen vallan käytön ilmentymä, joka on niille yhteisön säännöksissä annettu. Kansallisessa lainsäädännössä säädetyn menettelyn noudattamisen, kansallisten sääntöjen, erityisesti valituksi tulemisesta luopumista sääntelevien kansallisten sääntöjen pätevyyden ja asianosaisten perusoikeuksien kunnioittamisen tarkastaminen kuuluu yksinomaan toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, jos asia on saatettu sen käsiteltäväksi, mutta ei Euroopan parlamentille.

42

Hakija katsoo, että edellä esitettyä tukee oikeuskäytäntö (asia T-353/00, Le Pen v. parlamentti, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003, s. II-1729, 92 ja 93 kohta ja asia C-208/03 P, Le Pen v. parlamentti, tuomio 7.7.2005, Kok. 2005, s. I-6051, 51 kohta), jossa todetaan, että ”parlamentilta puuttuu täysin toimivalta kansallisten säädösten soveltamisesta johtuvan edustajanpaikan vapautumisen osalta”, ja Euroopan parlamentin oma käytäntö sellaisena kuin se ilmenee Euroopan parlamentin 3.7.2006 tekemästä päätöksestä, jossa hakijan muistutus jätettiin tutkimatta, ja valtakirjojen tarkastuksesta 26.11.2004 tehdystä Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0043/2004). Tässä jälkimmäisessä mietinnössä hakijan mukaan nimittäin erotetaan toisistaan vuoden 1976 säädöksen erityisiä säännöksiä koskevat muistutukset ja kansallista lainsäädäntöä koskevat muistutukset, jotka on jätetty tutkimatta.

43

Lisäksi hakija katsoo, että Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan 22.5.2007 antamassa mietinnössä (A6-0198/2007) mainitut muut säännökset ja erityisesti parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohta, jossa viitataan sen 4 artiklan 3 kohtaan, eivät ole merkityksellisiä hakijan valtuutuksen tarkastuksen kannalta.

44

Yhtäältä käsittelyn kohteena olevassa asiassa on hakijan mukaan kyse vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa tarkoitetusta valtuuksien tarkastuksesta uuden valituksi tulleen osalta, ei vapautuneesta edustajanpaikasta, johon sovelletaan parlamentin työjärjestyksen 4 artiklan 3 kohtaa. Vuoden 1976 säädöksessä kuitenkin selvästi erotetaan toisistaan edustajanpaikan vapautuminen toimesta luopumisen seurauksena, joka on ainoa, johon tällä viimeksi mainitulla säädöksellä viitataan, ja sen vapautuminen kansallisessa oikeusjärjestyksessä säädetyillä menettämistä koskevilla perusteilla, jolloin Euroopan parlamentti ainoastaan merkitsee vapautumisen tiedoksi mainitun säädöksen 13 artiklan mukaisesti. Nyt esillä olevassa tapauksessa Occhetton hoitaman edustajantoimen vapautuminen ja kyseisen henkilön korvaaminen hakijalla on suoraan seuraus Italian vaalitoimiston 29.3.2007 antamasta ilmoituksesta, jossa tämä toimitti Euroopan parlamentille tiedon siitä, että Occhetton julistaminen valituksi edustajantoimeen Etelä-Italian vaalipiiristä Di Pietron tilalle on kumottu, ja kumoamisesta on tullut lopullinen. Hakija katsoo, että Euroopan parlamentin on tämän vuoksi tyydyttävä kansallisen tason päätöksiin tarkastamatta, oliko Occhetton luopuminen vuoden 1976 säädöksen tai parlamentin työjärjestyksen 4 artiklan 3 kohdan muodollisten edellytysten mukainen.

45

Toisaalta hakija katsoo, että parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohdassa olevaa viittausta vuoden 1976 säädöksen henkeen ja kirjaimeen ei kuitenkaan ole tulkittava siten, että siinä annetaan Euroopan parlamentille oikeus kansallisten viranomaisten tekemien päätösten uudelleen tarkastelemiseen, koska vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa todetaan selvästi, että Euroopan parlamentti ”merkitsee tiedoksi” vaalien tuloksen virallisen julkistamisen, jonka kansalliset viranomaiset suorittavat. Parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohdan päinvastaisesta tulkinnasta seuraisi väistämättä sen pätemättömyys, koska siitä seuraisi poikkeus, joka ei ole yhteensopiva vuoden 1976 säädöksen säännösten kanssa.

46

Lisäksi hakija katsoo, että Euroopan parlamentti ei voi vedota työjärjestyksensä 3 artiklan 5 kohtaan edes luettuna yhdessä vuoden 1976 säädöksen 6 artiklan kanssa kansallisen toimivaltaisen viranomaisen julistuksen kyseenalaistamiseksi. Ensiksi vuoden 1976 säädöksen 6 artikla koskee ainoastaan edustajantoimeen säännönmukaisesti valittujen Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimen harjoittamista eikä sitä sovelleta edellä käsitellyn kysymyksen kaltaiseen Euroopan parlamentin jäsenen valintaan. Toiseksi ja esimerkinomaisesti, tämän säädöksen perusteella ei ole mahdollista todeta ehdokkaiden tekemien toimien tai päätösten pätemättömyyttä, mukaan lukien poliittisluonteisten sopimusten puitteissa tehdyt toimet, esimerkiksi ehdokkaan luopuminen toimesta peruuttamattomalla tavalla siten, että siitä seuraa sanoutuminen irti edustajantoimesta. Tämä on vahvistettu kiertojärjestelmään liittyvien valtuutuksien pätevyyttä koskevista muistutuksista annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (EYVL 1983, C 68, s. 31) sekä tässä päätöslauselmassa mainitussa 7.1.1983 annetussa valtakirjojen tarkastuksesta vastaavan valiokunnan toisessa mietinnössä. Hakija katsoo, että jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 2 artiklan osalta, toisin kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, on kyse täysin uudesta säännöksestä, kuten näiden sääntöjen neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, eikä sitä missään tapauksessa voida soveltaa esillä olevaan asiaan.

47

Lopuksi hakija arvioi, että riidanalainen päätös loukkaa oikeusvoiman periaatetta siltä osin kuin se poistaa Consiglio di Staton tuomiolta sen oikeusvaikutuksen, vaikka tämä oli oikeusvoimainen. Hakija vetoaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-224/01, Köbler, 30.11.2003 antamaan tuomioon (Kok. 2003, s. I-10239, 38 ja 39 kohta), jossa hänen mukaansa suljetaan pois mahdollisuus jättää oikeusvoimaisesti todettu huomioimatta jopa yhteisön oikeuden rikkomisen tapauksessa ja jossa jätetään avoimeksi ainoastaan mahdollisuus vaatia mahdollisesti kärsityn vahingon korvausta valtiolta määrätyissä olosuhteissa kansallisessa tuomioistuimessa.

48

Euroopan parlamentti tuo esiin ensiksi, että vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan keskeinen osa on sen ensimmäisessä lauseessa Euroopan parlamentille annettu toimivalta. Euroopan parlamentin toimivalta tarkastaa sen jäsenten valtuudet merkitsee sen tarkastamista, noudattaako kansallisten viranomaisten kansallista vaalilainsäädäntöä soveltaen toimittama nimittämispäätös vuoden 1976 säädöksen periaatteita. Tämä on mainitun menettelyn merkitys, kuten parlamentin työjärjestyksen valtakirjojen tarkastusta ja jäsenten toimikautta koskevien 7 ja 8 artiklan muuttamisesta annetusta parlamentin työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja koskemattomuutta käsittelevän valiokunnan mietinnöstä (A3-0166/94) ilmenee, ja nämä artiklat vastaavat nyt voimassa olevan parlamentin työjärjestyksen 3 ja 4 artiklaa.

49

Tämän seurauksena sellaisessa tapauksessa, kuten nyt esillä olevassa asiassa, jossa Euroopan parlamentti toteaa, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen suorittama Euroopan parlamentin jäsenen nimittäminen on vastoin yhteisön oikeutta, se ei voi tehdä tästä valtuutuksesta pätevää, ei edes silloin, kun tämä kansallinen toimi on kyseisen jäsenvaltion korkeimman oikeusasteen lopullisesti hyväksymä. Euroopan parlamentilla on tällaisessa tapauksessa loppujen lopuksi toimivalta tarkastaa yhteisön oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi, että edellä mainittuja yhteisön säädöksiä ja periaatteita noudatetaan, tekemällä näiden vastaisten kansallisen oikeuden mukaisten toimien soveltaminen mahdottomaksi. Euroopan parlamentti ei tällaisessa tapauksessa voi tyytyä ainoastaan kiinnittämään komission huomiota mahdolliseen vuoden 1976 säädöksen rikkomiseen, koska siitä aiheutuisi Euroopan parlamentille velvollisuus hyväksyä valtakirjojen tarkastusta koskeva vuoden 1976 säädöksen vastainen päätös, eli tässä tapauksessa hakijan valtuutuksen päteväksi toteaminen mainitun säädöksen 6 artiklan vastaisesti.

50

Toiseksi parlamentti väittää, että riidanalainen päätös on vuoden 1976 säädöksen 6 artiklan mukainen. Parlamentin mukaan Italian Euroopan parlamentin jäsenten vaalijärjestelmä sallii ehdokkaaksi asettumisen useassa vaalipiirissä. Tämä mahdollisuus voi johdattaa ehdokkaita tekemään sopimuksia vaalien jälkeen mahdollisesti saatavasta tulevasta parlamentin edustajantoimesta. Tällaisissa sopimuksissa ei ainoastaan jätetä huomiotta kansan vaaleissa ilmaisema tahto, vaan ne myös rajoittavat vaaleilla valittujen ehdokkaiden parlamentin edustajantoimen hoitamista. Parlamentin tehtävänä on näin ollen valvoa, että yhteisön oikeutta noudatetaan, ja toimia siten, että mahdolliset lainvastaisuudet eivät vaikuta sen toteuttamiin toimiin.

51

Esillä olevassa asiassa Euroopan parlamentti katsoo, että Italian viranomaiset ovat rikkoneet vuoden 1976 säädöksen 6 artiklaa. Tässä säännöksessä vahvistettu vapaan edustajantoimen periaate ei nimittäin sovi yhteen sen kanssa, että edustajantoimen hoitamista koskeville sopimuksille annettaisiin mitään oikeudellista arvoa. Tribunale amministrativo regionale del Lazio on siis perustellusti katsonut, että Occhetton luopuminen ei ole milloinkaan voinut koskea hänen ehdokkuuttaan. Consiglio di Staton antamassa päinvastaisessa tuomiossa ei sen sijaan ole otettu huomioon vapaan edustajantoimen periaatteen ulottuvuutta.

52

Euroopan parlamentti katsoo kolmanneksi, että parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohta on hakijan valtuutuksien tarkastuksen kannalta merkityksellinen säännös, koska tämän nimeäminen parlamentin jäseneksi on seurausta siitä, että Italian toimivaltaiset viranomaiset pitivät Occhetton 7.7.2004 tekemää luopumisilmoitusta pätevänä. Siitä alkaen, kun parlamentti on todennut edustajantoimea koskevan valtuutuksen päteväksi, kuten Occhetton tapauksessa heinäkuussa 2006, sen tehtävä on tarkistaa siinä tapauksessa, että kansalliset viranomaiset erottavat kyseisen parlamentin jäsenen, onko tämä erottaminen vuoden 1976 säädöksen periaatteiden mukainen. Toisin kuin hakija väittää, kyse ei ole kansallisen oikeuden perusteella tapahtuneesta edustajantoimen menettämisestä, joka parlamentin tulisi ainoastaan merkitä tiedoksi. Jos asia olisi näin, parlamentin 3.7.2006 tekemä Occhetton valtuutuksen pätevyyttä koskeva päätös olisi vailla oikeudellista arvoa. Tällainen parlamentin vallan rajoittaminen kyseisessä tilanteessa poistaisi sille vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa nimenomaisesti vahvistetulta valvontavallalta sen tehokkaan vaikutuksen ja olisi selvästi yhteensopimaton yhteisön oikeuden tulkintasäännösten kanssa. Tästä syystä hakijan esittämä väite, joka koskee parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohdan lainvastaisuutta, on hylättävä, koska mainittu artikla on vuoden 1976 säädöksen 6 ja 12 artiklan mukainen.

53

Kiertojärjestelmään liittyvien valtuutuksien pätevyyttä koskevista muistutuksista annetulla Euroopan parlamentin päätöslauselmalla (ks. edellä 46 kohta) ei voida kyseenalaistaa edellä esitettyjä seikkoja, koska parlamentti hyväksyi tässä päätöslauselmassa myös kannan, joka vahvistaa vuoden 1976 säädöksen 6 artiklassa säädetyn vapaan edustajantoimen periaatteen noudattamisen. Parlamentti ei myöskään loukannut riidanalaisella päätöksellä oikeusvoiman periaatetta, koska päätöksen O johdantokappaleessa se totesi, että Consiglio di Staton tuomio oli oikeusvoimainen.

54

Lopuksi parlamentti katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä se on perustellusti viitannut parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin. Yhteisön lainsäätäjä on hyväksynyt nämä asemaa koskevat säännöt vuonna 2005, vaikka ne tulevat voimaan vasta vuonna 2009. Vuoden 1976 säädöksen 6 artiklan tulkinnassa on siis otettava huomioon yhteisön lainsäätäjän jo esittämä kanta. Jäsenvaltioilla on lisäksi velvollisuus olla antamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat yhteisön oikeudessa jo annetun säännöksen vastaisia, vaikka kyseinen säännös ei olisi vielä voimassa.

55

Occhetto vahvistaa, että hän jätti Italian vaalitoimistolle 7.7.2004 ilmoituksen siitä, että hän luopui valinnasta (ks. edellä 7 kohta), sen jälkeen, kun Società Civile – Di Pietro Occhetton yhteisen vaalilistan kaksi johdossa olevaa ehdokasta eli hän itse ja Di Pietro olivat tehneet vaalisopimuksen, joka koski kyseisen listan perusteella Euroopan parlamenttivaaleissa saatujen paikkojen jakamista. Tämä ilmenee lisäksi hakijan ja Di Pietron Occhettoa vastaan esittämistä väitteistä Tribunale civile di Romassa (Rooman siviilituomioistuin) nostetun vahingonkorvauskanteen yhteydessä, jossa Occhettolta vaadittiin korvausta vahingosta, jonka hakija ja Di Pietro väittivät kärsineensä Occhetton peruttua luopumisensa nimityksestä Euroopan parlamentin jäseneksi. Occhetto esitti samassa oikeudenkäynnissä vastakanteen, jossa hän vaati, että hänen luopumistaan, joka on hänen mukaansa seurausta laittomasta ja siten mitättömästä sopimuksesta, on pidettävä ehdottoman mitättömänä.

56

Occhetto tarkentaa, että edellä tarkoitetun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi hän allekirjoitti 6.7.2004 notaarin edessä neljä luopumisilmoitusta nimityksestä parlamentin jäseneksi, joista yksi jätettiin seuraavana päivänä Italian toimivaltaisille viranomaisille. Näiden asiakirjojen perusteella molemmissa vaalipiireissä valituksi tullut Di Pietro saattoi määrätä ja päättää valintaoikeuksiensa vaikutuksista, sillä hän määräsi kyseisen yhteisen listan saaman toisen edustajanpaikan jaosta.

57

Occhetton mukaan kyseinen sopimus, jonka tarkoituksena oli muuttaa äänestäjien ääniin perustuvaa kyseisellä listalla olevien ehdokkaiden sijoittumisjärjestystä, on laiton ja mitätön. Näin ollen kaikenlainen tällaisen sopimuksen täytäntöönpanoon perustuva luopuminen on myös mitätöntä. Tällainen luopuminen on lisäksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjan 3 artiklan, jonka mukaan sopimuksen jäsenvaltiot ovat velvollisia järjestämään vapaat vaalit ”olosuhteissa, jotka takaavat kansalaisten vapaan mielipiteenilmaisun lainsäädäntöelintä valittaessa”, sekä vuoden 1976 säädöksen 4 artiklan vastainen. Tällainen tehtävästä luopuminen rikkoo lisäksi Occhetton ”passiivisia vaalioikeuksia” sekä myös hänelle äänensä antaneiden äänestäjien ”aktiivisia vaalioikeuksia”.

58

Occhetto esittää, että hänen lainvastaiseen sopimukseen perustuvan luopumisensa ehdotonta mitättömyyttä koskevaan väitteeseen ei vedottu Italian hallintotuomioistuimissa, koska nämä eivät voineet tutkia sitä. Hänen mukaansa Italian oikeusjärjestyksessä on säädetty toimivaltuuksien jaosta hallintotuomioistuimien ja tavallisten tuomioistuimien välillä, ja koska Consiglio di Stato on hallintotuomioistuin, se ei voi tutkia Occhetton valinnasta kieltäytymisen mitättömyyttä, joka kuului Italian siviilituomioistuimien toimivaltaan.

59

Euroopan parlamentti on siis perustellusti tehnyt riidanalaisen päätöksen käyttäessään sille vuoden 1976 säädöksessä ja parlamentin työjärjestyksessä annettua toimivaltaa. Loppujen lopuksi parlamentin tehtävä on varmistaa, että kansalliset menettelyt ovat perustuslaillisen kansanvallan perusperiaatteiden mukaisia.

60

Tältä osin vuoden 1976 säädöksen säännöksistä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksistä käy ilmi, että vaalien ehdokkaiden asettaminen järjestykseen äänimäärän mukaan on ehdoton eikä sitä voida muuttaa yksityisluonteisilla tahdonilmaisuilla. Näin ollen ainoa ajankohta, jolloin vaaliasioissa toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon ensimmäiseksi valitun ehdokkaan mahdollisen luopumisen, on valituksi tulleiden julistamista koskevan menettelyn käynnistämisen yhteydessä, jolloin kyseinen ehdokas voi perua mahdollisen aikaisemman luopumisen paikasta tai tarvittaessa vahvistaa sen myös hiljaisesti. Tämän mahdollisuuden kieltäminen ehdokkaalta, kuten Consiglio di Stato on tuomiossaan tehnyt (ks. edellä 14 kohta), edellyttää, että luopuminen ei olisi peruttavissa edes siinä tapauksessa, että se johtuisi suostumuksessa tapahtuneista virheistä tai poliittisesta tai vaaleihin liittyvästä kaupankäynnistä ja vilpillisestä menettelystä.

61

Edellä tarkoitettu Consiglio di Staton tuomio siis rikkoi Euroopan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaa yleissopimusta, ja Occhetto nosti tämän tuomion johdosta kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

62

Lopuksi Occhetto katsoo, että hakijan mainitsema kiertojärjestelmään liittyvien valtuutuksien pätevyyttä koskevista muistutuksista annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (ks. edellä 46 kohta) ei ole asian kannalta merkityksellinen, koska kyseisessä asiassa oli kyse tosiseikoista, jotka olivat tapahtuneet saman puolueen sisällä, eikä esillä olevan asian tavoin vaalilistasta, jossa on mukana eri poliittisia ryhmittymiä. Lisäksi kyse ei ollut sopimuksesta tai ehdokkaaseen kohdistuneesta painostuksesta, vaan yksinkertaisesta valinnasta, jonka tarkoituksena oli taata laaja ja tasavertainen edustus kyseisen puolueen muodostavista eri suuntauksista sulkematta pois yhdenkään ehdokkaan edustusoikeuksia lähtökohdan ollessa se, että kaikki edustivat samaa poliittista hanketta.

63

Edellä esitetyistä syistä Occhetto katsoo, että esillä olevassa asiassa fumus boni jurisin edellytykset eivät täyty.

64

Aluksi on todettava, että EY 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja EY 189 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan parlamentti käyttää valtuuksiaan ja toimii sille perustamissopimuksissa annettujen valtuuksien rajoissa.

65

EY 190 artiklan 4 kohdassa määrätään, että Euroopan parlamentti laatii esityksen yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa tai kaikille jäsenvaltioille yhteisten periaatteiden mukaisesti ja että neuvosto antaa yksimielisesti, saatuaan Euroopan parlamentin sen kaikkien jäsenten ehdottomalla enemmistöllä antaman puoltavan lausunnon, säännökset, joiden hyväksymistä se suosittaa jäsenvaltioille jäsenvaltioiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti.

66

Nämä säännökset on annettu vuoden 1976 säädöksessä, jonka 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että jollei mainitun säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan. Näin ollen kyseisen artiklan mukaan 12. ja 13.6.2004 järjestetyt Euroopan parlamentin jäsenten vaalit toimitettiin kussakin jäsenvaltiossa asianomaisten kansallisten säännösten mukaisesti ja tässä tapauksessa Italian Euroopan parlamenttivaalien edustajien valinnasta 24.1.1979 annetun lain nro 18 (GURI nro 29, 30.1.1979, s. 947) mukaisesti.

67

Esillä olevan riita-asian asiayhteyden selventämiseksi on syytä muistuttaa, että Italian laissa nro 18 sallitaan ehdokkaaksi asettuminen samanaikaisesti useassa eri vaalipiirissä. Tämän perusteella Di Pietro on voinut asettua ehdokkaaksi Società Civile – Di Pietro Occhetton yhteisellä vaalilistalla sekä Etelä-Italian vaalipiirissä että Luoteis-Italian vaalipiirissä. Kuten edellä on jo todettu, kyseinen lista on saanut kaksi paikkaa, yhden kummastakin vaalipiiristä. Di Pietro, joka oli listan kärjessä kummassakin vaalipiirissä, valitsi 6.7.2004 Etelä-Italian vaalipiirin edustajanpaikan ja Occhetto – joka oli tuolloin myös Italian parlamentin jäsen – ilmoitti samana päivänä notaarin edessä luopuvansa peruuttamattomalla tavalla Euroopan parlamentin edustajan toimesta kummassakin vaalipiirissä.

68

Tämän tapahtumasarjan jälkeen Italian vaalitoimisto toimitti 12.11.2004 Euroopan parlamentille Euroopan parlamenttivaalien viralliset tulokset sekä luettelon valituista edustajista ja näiden varajäsenistä. Italian vaalitoimisto julisti valituiksi edustajiksi Luoteis-Italian vaalipiiristä Chiesan ja Etelä-Italian vaalipiiristä Di Pietron, jolloin hakija oli ensimmäinen ehdokas, joka ei tullut valituksi viimemainitusta vaalipiiristä. Occhetton nimeä ei ollut kyseisessä luettelossa.

69

Di Pietron tultua valituksi Italian parlamentin jäseneksi 9. ja 10.4.2006 pidetyissä vaaleissa ja hänen valittuaan kansallisen parlamentin edustajantoimen hänen Euroopan parlamentin edustajanpaikkansa vapautui. Occhetton peruttua luopumisensa Italian vaalitoimisto julisti Occhetton valituksi Etelä-Italian vaalipiiristä. Tästä julistuksesta alkoi Italian toimivaltaisissa tuomioistuimissa oikeudenkäynti, jonka yhteydessä vedottiin Occhetton luopumisilmoitukseen ja kiisteltiin siitä ja joka päättyi hakijan julistamiseen virallisesti valituksi, minkä Italian vaalitoimisto ilmoitti Euroopan parlamentille 29.3.2007.

70

Esillä oleva riita-asia liittyy siis Euroopan parlamentin vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan nojalla suorittamaan hakijan valtuuksien tarkastukseen ja Occhetton saman artiklan, joka muodostaa asiassa Euroopan parlamentin toimivallan oikeudellisen perustan, perusteella esittämään muistutukseen.

71

Vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan sanamuodosta käy ilmi, että lähtökohtaisesti Euroopan parlamentilla ei ole mitään toimivaltaa valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta yleisesti tai erityisesti vaalien alalla. Tämän säännöksen sanamuodosta päinvastoin ilmenee, että parlamentin käytettävissä oleva tarkastusta koskeva toimivalta on ainakin ensi näkemältä rajoitettu.

72

Vaikka Euroopan parlamentti perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen P johdantokappaleessa, että se ja ainoastaan se tarkastaa jäsentensä valtakirjat, parlamentti ei mainitse vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan toista virkettä, joka on erottamaton osa ensimmäistä sikäli kuin se selventää sitä asettamalla kaksinkertaisen rajoituksen parlamentin tarkastusvaltuuksille.

73

Tätä varten parlamentti yhtäältä ”merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset”.

74

Tältä osin on muistettava, että vuoden 1976 säädöksen 8 artiklan mukaan ”vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan”, jollei vuoden 1976 säädöksen säännöksistä muuta johdu. Näin ollen, vaikka jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan vuoden 1976 säädöksen säännöksiä tiettyjen vaaleja koskevien menettelyjen osalta, niiden tehtävänä on kuitenkin lopullisesti toimittaa vaalit niiden kansallisissa säännöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaan ja tässä yhteydessä myös tarkastaa äänet ja julistaa viralliset vaalitulokset.

75

Mainittujen tulosten ”merkitseminen tiedoksi” näyttää tarkoittavan, että parlamentin rooli rajoittuu siihen, että se merkitsee tiedoksi kansallisten viranomaisten jo toteamat valituksi tulleet henkilöt eli jo olemassa olevan oikeudellisen tilanteen, joka on seurausta yksinomaan näiden viranomaisten päätöksestä, mikä korostaa parlamentin harkintavallan täydellistä puuttumista asiassa. Näyttää siis poissuljetulta, että parlamentti voisi tässä asiayhteydessä kyseenalaistaa jopa asianomaisen kansallisen toimen lainmukaisuuden ja kieltäytyä merkitsemästä sitä tiedoksi, jos se katsoo sen olevan sääntöjenvastainen (ks. tapauksesta, jossa Euroopan parlamentti on merkinnyt tiedoksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöksen edustajanpaikan menettämisestä, edellä 42 kohdassa mainitut asiat Le Pen v. parlamentti, tuomio 7.7.2005, 49 ja 56 kohta ja Le Pen v. parlamentti, tuomio 10.4.2003, 90–92 kohta).

76

Toisaalta parlamentin erityinen toimivalta ratkaista valtakirjojen tarkastuksen yhteydessä esille tulleet erimielisyydet rajoittuu myös asiallisesti ainoastaan ”[vuoden 1976 säädöksen] määräyksistä mahdollisesti johtuviin erimielisyyksiin lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan”.

77

Ainakin ensi näkemältä näyttää siltä, ettei Euroopan parlamentti ole ottanut huomioon vuoden 1976 säädöksen 6 artiklan ulottuvuutta soveltaessaan sitä tilanteessa, joka ei kuulu sen soveltamisalaan. Kyseinen artikla nimittäin koskee ainoastaan parlamentin jäseniä, joiden on voitava käyttää valtuutuksiaan itsenäisesti, eikä valittuja ehdokkaita, joiden valtakirjoja parlamentti ei ole vielä tarkastanut vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaisesti. Parlamentin suorittama tällaisen henkilön valtuutuksen päteväksi katsominen tämän valtakirjojen tarkastusmenettelyn yhteydessä on välttämätön edellytys sille, että kyseiseen henkilöön voidaan soveltaa vuoden 1976 säädöksen 6 artiklaa.

78

Parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisellä virkkeellä ei voida kyseenalaistaa tätä päätelmää. Tämä säännös mahdollistaa ehdokkaalle, joka on valittu mutta jonka valtuutuksia ei ole vielä tarkastettu, osallistumisen istuntoihin edustajana ja hänellä on kaikki jäsenelle kuuluvat oikeudet, vuoden 1976 säädöksen 6 artikla mukaan lukien, mutta ainoastaan väliaikaisesti ja jollei muuta johdu parlamentin myöhemmästä kyseisen jäsenen valtuutuksien tarkastamista koskevasta päätöksestä.

79

On kuitenkin huomattava, että riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee parlamentin tahto rinnastaa valitun ehdokkaan asema parlamentin jäsenen asemaan, ja näin on, kun vuoden 1976 säädöksen 6 artiklaa tulkitaan jäsenten asemaa koskevien vasta vuonna 2009 voimaan tulevien sääntöjen 2 artiklan sanamuodon pohjalta; kyseisessä 2 artiklassa määrätään, että parlamentin jäsenet ovat itsenäisiä ja riippumattomia (1 kohta) ja että sopimukset edustajantoimesta luopumisesta ennen vaalikauden päättymistä tai vaalikauden päättyessä ovat mitättömiä (2 kohta) (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan F perustelukappale).

80

Parlamentti katsoo näin riidanalaisen päätöksen K perustelukappaleessa, että ”[vuoden] 1976 säädöksen 6 artiklan oikeusvaikutus kattaa – – parlamentin intressien vuoksi myös ehdokkaat, jotka kuuluvat virallisesti vaalien tuloksiin perustuvaan luetteloon, sillä kyseiset ehdokkaat ovat mahdollisia Euroopan parlamentin jäseniä”.

81

Sen lisäksi, että Occhetton nimi ei nimenomaisesti kuulunut Italian viranomaisten kesäkuun 2004 vaalien tuloksiin perustuvaan sijoittumisjärjestyksen mukaiseen luetteloon, prima facie on mahdollista katsoa, että Euroopan parlamentin edellä mainittu väite on seurausta vuoden 1976 säädöksen 6 artiklan contra legem tulkinnasta, jota ei voida hyväksyä.

82

Occhetton muistutuksen aiheuttama ongelmatilanne ei lähtökohtaisesti koske mitenkään parlamentin jäsenen toimen tosiasiallista harjoittamista vaan sitä ajallisesti edeltänyttä tilannetta, joka koskee sääntöjenmukaisuutta, joka liittyy toimivaltaisten kansallisten viranomaisten viralliseen ilmoitukseen ehdokkaan valituksi tulemisesta. Tämä tilanne ja siihen liittyvät erimielisyydet kuuluvat kansallisen vaalilainsäädännön piiriin sekä toimivaltaisten kansallisten hallinto- ja oikeusviranomaisten toimialaan.

83

On korostettava, että parlamentti toimi juuri tämän suuntaisesti tehdessään 3.7.2006 päivätyn päätöksensä, jonka se jätti mainitsematta riidanalaisessa päätöksessä ja jossa se vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaisesti katsoi, ettei se voinut ottaa tutkittavaksi hakijan muistutusta, joka oli seurausta Occhetton, joka oli aikaisemmin virallisesti palautettu Etelä-Italian vaalipiirissä ensimmäiseksi valitsematta jääneeksi ehdokkaaksi, julistamisesta virallisesti valituksi, koska julistaminen perustui Italian vaalilainsäädäntöön.

84

Tässä tilanteessa hakijan väite, jonka mukaan parlamentti rikkoi riidanalaisen päätöksen tehdessään vuoden 1976 säädöksen 12 artiklaa, ei ole kokonaan perusteeton.

85

Tätä päätelmää ei voi muuttaa parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 3 kohdan, johon riidanalaisen päätöksen C perustelukappaleessa on nimenomaisesti viitattu, perusteella. Viittauksella tähän säännökseen parlamentti ei ensi näkemältä voi muuttaa sille vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa jäsentensä valtakirjojen osalta annettuja toimivaltuuksia.

86

Normihierarkian periaatteen mukaisesti parlamentin työjärjestyksen määräyksellä ei missään tapauksessa voida poiketa vuoden 1976 säädöksen määräyksistä ja myöntää parlamentille laajempaa toimivaltaa kuin sille tämän säädöksen mukaan kuuluu (edellä 42 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, tuomio 10.4.2003, 93 kohta). Jos parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohtaa olisi siis tulkittava näin, se olisi lainvastainen, kuten hakija oikeutetusti toteaa.

87

Parlamentti ehdottaa työjärjestyksensä 3 artiklan 5 kohdan toisenlaista tulkintaa, jonka mukaan ”siitä alkaen, kun Euroopan parlamentti on todennut valtuutuksen päteväksi, kuten Occhetton tapauksessa heinäkuussa 2006, sen tehtävä on tarkistaa – siinä tapauksessa, että kansalliset viranomaiset toteavat kyseisen parlamentin jäsenen edustajantoimen päätty[neeksi] tämän jättämän eroilmoituksen perusteella, josta oli kyse [Italian vaalitoimiston] 29.3.2007 päivätyssä ilmoituksessa –, [oliko] edustajantoimen päättyneeksi toteaminen vuoden 1976 säädöksen periaatteiden mukainen”.

88

Tältä osin riittää, kun todetaan, että hakijaa ei nimetty parlamentin jäseneksi parlamentin ”jäsen” Occhetton tehtävästään luopumisen johdosta.

89

Parlamentin perustelu, jonka mukaan lähtökohtaisesti, jos vuoden 1976 säädöksen 12 artiklassa määrättyä tarkastusvaltuutta tulkittaisiin muulla tavoin kuin mitä riidanalaisessa päätöksessä on tehty, tämä säännös menettäisi kaiken tehokkaan vaikutuksensa, ei vaikuta perustellulta. On nimittäin selvää, että parlamentti on toimivaltainen lausumaan vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan yhteydessä sellaisen valitun ehdokkaan asemasta, jolla on jokin vuoden 1976 säädöksen 7 artiklassa luetelluista ominaisuuksista, joka ei sovi yhteen parlamentin jäsenen toimen kanssa.

90

Parlamentin perustelu, joka koskee sitä, että sen valtakirjojen tarkastamista koskeva päätös olisi itsessään lainvastainen, jos se perustuisi lainvastaiseen kansalliseen toimeen, tässä tapauksessa kansalliseen toimeen, jolla vaalien tulokset on virallisesti julistettu, ei myöskään vaikuta perustellulta.

91

Oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että jos esillä olevan asian tavoin kansallinen toimi toteutetaan osana yhteisön päätöksentekomenettelyä ja kyseistä alaa koskevan toimivallan jaon perusteella kyseinen toimi on yhteisön päättävää elintä sitova ja siten vaikuttaa ratkaisevasti tehtävän yhteisön päätöksen ehtoihin, kyseiseen kansalliseen säädökseen mahdollisesti vaikuttaneet sääntöjenvastaisuudet eivät voi missään tapauksessa vaikuttaa yhteisön toimielimen päätöksen pätevyyteen (ks. vastaavasti asia C-97/91, Oleificio Borelli v. komissio, tuomio 3.12.1992, Kok. 1992, s. I-6313, Kok. Ep. XIII, s. I-215, 10–12 kohta ja asia T-18/07 R, Kronberger v. parlamentti, määräys 21.5.2007, 38–40 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa (Kok. 2007, s. II-50*)).

92

Näin ollen mahdolliset sääntöjenvastaisuudet kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vaalitulosten virallisessa julkistamisessa eivät mitenkään voi vaikuttaa parlamenttiin valittujen ehdokkaiden valtakirjojen tarkastusta koskevan päätöksen lainmukaisuuteen.

93

Tältä osin on muistettava, että kansallisten tuomioistuinten tehtävä on ratkaista tarvittaessa EY 234 artiklassa tarkoitetun yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyn ennakkoratkaisupyynnön jälkeen, ovatko kansalliset vaalisäännökset ja -menettelyt lainmukaisia (ks. vastaavasti edellä 91 kohdassa mainittu asia Kronberger v. parlamentti, määräyksen 41 kohta).

94

Esillä olevassa asiassa tällainen tuomioistuimen suorittama valvonta todellakin tapahtui Italian toimivaltaisissa tuomioistuimissa Italian lain nro 18 nojalla. Ensin Tribunale amministrativo regionale del Lazio ja sitten Consiglio di Stato ovat lausuneet Italian vaalimenettelyn, jonka johdosta hakija julistettiin valituksi Euroopan parlamentin jäseneksi, lainmukaisuudesta. Se, että nämä Italian tuomioistuimet eivät ole esittäneet asiassa ennakkoratkaisukysymystä yhteisöjen tuomioistuimelle tämän menettelyn yhteydessä, johtuu ehkä siitä, että niissä esille tulleet kysymykset eivät koskeneet yhteisön oikeuden tulkintaa vaan kansallista oikeutta ja erityisesti Occhetton alkuperäisen valituksi tulemisesta luopumisen pätevyyttä sekä tämän luopumisen perumista myöhemmin.

95

Kaikesta edellä esitetystä käy ilmi, että hakijan perustelu, joka koskee parlamentin toimivallan puuttumista sen tehdessä riidanalaisen päätöksen, on sillä tavoin vakavasti otettava, ettei sitä voida hylätä ilman syvällisempää tarkastelua, jonka voi tehdä ainoastaan pääasian käsittelevä tuomioistuin. Näin ollen on todettava, että fumus boni jurista koskeva edellytys täyttyy esillä olevassa asiassa ja ilman että on tarpeen tutkia muita hakijan esittämiä perusteita.

96

Hakija väittää, että esillä olevan hakemuksen hylkäämisestä aiheutuu hänelle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, koska riidanalaisen päätöksen vuoksi hän menetti Euroopan parlamentin edustajantoimensa eikä hän näin ollen voi hoitaa äänestäjien hänelle uskomia tehtäviä. Hakijan mukaan vahinkoa on jo alkanut syntyä, koska hänen nimensä ja kuvansa ovat poistuneet parlamentin internet-sivuilta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hänen mukaansa jo hyväksynyt, että tällainen vahinko on korjaamatonta ja että tällaisessa tapauksessa kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy (asia T-353/00 R, Le Pen v. parlamentti, määräys 26.1.2001, Kok. 2001, s. II-125, 96–98 kohta).

97

Asiaa koskevan intressivertailun osalta hakija väittää, että välitoimista päättävän tuomarin on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 25.11.1999 antamassa määräyksessä (asia T-222/99 R, Martinez ja de Gaulle v. parlamentti, Kok. 1999, s. II-3397, 80 kohta) ja edellä 96 kohdassa mainitussa asiassa Le Pen vastaan parlamentti 26.11.2001 annetussa määräyksessä (101 ja 103 kohta) noudatettua lähestymistapaa noudattaen annettava etusija hakijan erityiselle intressille, koska tämä ei riidanalaisen päätöksen johdosta voi harjoittaa parlamentin jäsenen edustajantointa, joka hänelle oli lainmukaisesti uskottu. Tämä intressi on lisäksi yhtenevä sekä parlamentin yleisen edun kanssa siltä osin kuin kyse on sen lainmukaisen kokoonpanon kunnioittamisesta ja sopusoinnussa sovellettavan kansallisen oikeuden normien ja menettelyjen kanssa että asianomaisen jäsenvaltion etujen kanssa siltä osin kuin kyse on sen toimivallan kunnioittamisesta vaaleja koskevissa asioissa ja sen tuomioistuinten tekemien lopullisten päätösten noudattamisesta (ks. viimeisen intressin osalta asia C-208/03 P-R, Le Pen v. Euroopan parlamentti, määräys 31.7.2003, Kok. 2003, s. I-7939, 108 kohta).

98

Euroopan parlamentti katsoo, ettei hakija ole näyttänyt toteen asian kiireellisyyttä. Perustetta, jonka mukaan riidanalainen päätös on estänyt hakijaa hoitamasta äänestäjien hänelle uskomaa edustajantointa, ei voida hyväksyä, koska Occhetto oli ollut vaalilistalla hakijan edellä. Parlamentin mukaan parlamentin edustajantoimen tapauksessa kiireellisyyttä ei voida arvioida ainoastaan vaaleissa valittujen oikeuksiin nähden, vaan myös suhteessa äänestäjien oikeuksiin. Occhetto oli lisäksi harjoittanut parlamentin jäsenen edustajantoimea jo yli vuoden ajan.

99

Parlamentti katsoo myös, että riita-asian asianosaisten välinen intressivertailu ei päädy hakijan eduksi. Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden väliaikaisesta jatkamisesta, kuten edellä 96 kohdassa mainitussa asiassa Le Pen vastaan parlamentti 26.1.2001 annetussa määräyksessä. Hakija pyrkii paremminkin pysyttämään voimassa väliaikaisen tilanteen, josta hän on hyötynyt parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella 29.3.2007 alkaen ja jonka riidanalainen päätös on lopettanut. Tämä hakijan tilanne on haavoittuvampi kuin edellä 96 kohdassa mainitussa asiassa Le Pen vastaan parlamentti 26.1.2001 annetussa määräyksessä hakijana olleen tilanne, sillä tässä tilanteessa tarkoitus on säilyttää voimassa parlamentin lopullisesti hyväksymä valtuutus.

100

Lisäksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä on oikeudellisia seurauksia parlamentille sekä Occhettolle, koska se häiritsee tämän edustajantoimen hoitamista, jonka parlamentti oli lopullisesti hyväksynyt 3.7.2006 tekemässään päätöksessä. Näin ollen parlamentti katsoo, että haetun täytäntöönpanon lykkäyksen myöntämisestä seuraisi hyvin vakavaa vahinkoa yleiselle edulle. Siltä osin kuin kyse on parlamentin jäsenen edustajantoimea sääntelevistä perusperiaatteista, nykyistä tilannetta voidaan muuttaa ainoastaan pääasiassa annettavalla tuomiolla, eikä voida hyväksyä sitä, että hakijan etu olisi tärkeämpi, koska parhaassakin tapauksessa tämä voisi vedota ainoastaan fumus boni jurisiin.

101

Occhetto vetoaa siihen, että ainoastaan pääasian riidan arvioiminen voi johtaa parlamentaaristen tehtävien uuteen kiertoon, koska ensimmäinen vaihto oli jo tapahtunut hakijan valitsemista koskevan julistuksen johdosta 29.3.2007. Koska Occhetto on hoitanut edustajan tehtäviä 8.5.2006 tapahtuneesta valituksi julistamisesta alkaen ja on myös Pohjois-Atlantin puolustusliiton (NATO) suhteista vastaavan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtaja, hänen parlamentaaristen tehtäviensä mahdollisesta keskeyttämisestä syntyisi hänelle korjaamatonta vahinkoa ja se haittaisi jopa parlamentin varsinaista toimintaa. Näin ollen hakijan kiireellisyyttä koskevat perusteet eivät Occhetton mukaan ole perusteltuja.

102

Kun joka tapauksessa otetaan huomioon, että Occhetto oli saanut enemmän ääniä kuin hakija, esillä olevien intressien vertailun valossa vaikuttaa täysin kohtuuttomalta hyväksyä käsiteltävänä oleva välitoimihakemus sellaisen arvioinnin perusteella, joka voi käytännön syistä olla ainoastaan summittainen.

103

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimimenettelyn tarkoituksena on taata pääasiassa annettavan tuomion tehokkuus. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pyydettyjen toimenpiteiden on oltava kiireellisiä siinä mielessä, että on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu hakijan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi ja että ne vaikuttavat jo ennen pääasiassa annettavaa ratkaisua (asia C-65/99 P(R), Willeme v. komissio, määräys 25.3.1999, Kok. 1999, s. I-1857, 62 kohta; asia T-167/99 R, Giulietti v. komissio, määräys 15.7.1999, Kok. H. 1999, s. I-A-139 ja II-751, 29 kohta ja edellä 97 kohdassa mainittu asia Martinez ja de Gaulle v. parlamentti, määräyksen 79 kohta).

104

Koska esillä olevassa asiassa parlamentin jäsenen toimikausi on rajoitettu viiteen vuoteen ja koska riidanalaisesta toimesta johtuvan hakijan valtuutuksen pätemättömäksi julistamisen vuoksi hakijan on mahdotonta jatkaa Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamista, on selvää, että jos pääasian käsittelevä tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen, hakijalle aiheutunut vahinko, mikäli päätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä, on korjaamaton (ks. vastaavasti edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 102 kohta ja edellä 96 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 26.1.2001, 96 kohta).

105

Tätä vahinkoa on alkanut syntyä, sillä parlamentin asiakirjoista ja teksteistä käy selvästi ilmi, että riidanalaisen päätöksen jälkeen parlamentti on katsonut Occhetton eikä hakijan hoitavan kyseistä Etelä-Italian vaalipiirin edustajanpaikkaa.

106

Tässä osassa arviointia välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä on verrata esillä olevia intressejä. On selvää, että kiireellisyyden arviointiperusteena oleva vakava ja korjaamaton vahinko on toisaalta myös ensimmäinen intressivertailun peruste. Välitoimista päättävän tuomarin on tämän vertailun avulla tutkittava erityisesti, voidaanko riidanalaisen toimen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa toimen, ja päinvastoin, estetäänkö päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä päätöksen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään (ks. edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Esillä olevassa asiassa hakijan valtuutuksen pätemättömäksi julistaminen on tullut voimaan 24.5.2007 kaikkine siitä hakijalle aiheutuvine epäsuotuisine seurauksineen. Sitä paitsi mitä kauemmin hakija on estynyt harjoittamasta edustajantoimeaan, josta on jäljellä enää alle kaksi vuotta, sitä enemmän peruuttamatonta vahinkoa syntyy (ks. edellä 96 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 26.1.2001, 102 kohta). Ei voida nimittäin sulkea pois sitä, että pääasiassa annettava tuomio, jossa hakijan vaatimukset mahdollisesti hyväksytään, annetaan vaalikauden päättymisen jälkeen ajankohtana, jolloin vahinko, johon hakija vetoaa – eli se, että häneltä on evätty hänen parlamentin jäsenen asemansa –, on tapahtunut peruuttamattomalla tavalla (ks. edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 107 kohta).

108

Kuitenkin, toisin kuin edellä 96 kohdassa mainitussa asiassa Le Pen vastaan parlamentti 26.1.2001 annetussa määräyksessä (105 kohta) kyseessä olevassa tapauksessa, esillä olevassa asiassa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon osalta on otettava huomioon myös Occhetton etu, joka edellyttäisi hänen valtuutuksensa säilyttämistä. Nimittäin jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta saattaa syntyä hakijalle peruuttamatonta vahinkoa, niin sama vaara on vastaavasti olemassa Occhetton osalta, jos esillä oleva hakemus hyväksytään, kun otetaan huomioon todennäköisyys, jonka mukaan mahdollinen kanteen hylkäävä tuomio annetaan vasta silloin, kun suurin osa jäljellä olevasta toimikaudesta on kulunut tai se on jo kokonaan päättynyt. Toisaalta, koska Occhetto oli ennen 7.7.2004 tapahtunutta luopumistaan vaalilistalla hakijan edellä, hakijan intressiä ei mitenkään voida pitää aiempana tai tärkeämpänä.

109

Tällaisessa tilanteessa, jossa hakijan ja Occhetton erityiset ja välittömät intressit ovat tasavertaisia, yleisemmät intressit, jotka puoltavat täytäntöönpanon lykkäystä koskevan hakemuksen hyväksymistä tai hylkäämistä, ovat erityisen merkittäviä.

110

On kiistatonta, että asianomaisen jäsenvaltion, tässä tapauksessa Italian tasavallan, intressissä on, että parlamentti noudattaa sen vaaleja koskevaa lainsäädäntöä (ks. vastaavasti edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 108 kohta ja edellä 96 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 26.1.2001, 104 kohta). Tähän voitaisiin tietysti verrata sitä parlamentin yleisen edun mukaista intressiä, että sen päätökset pidetään voimassa (ks. vastaavasti edellä 96 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 26.1.2001, 99 kohta). Tämä viimeksi mainittu intressi ei kuitenkaan voi olla merkittävin esillä olevien intressien vertailussa.

111

Tältä osin on aiheellista muistuttaa ensiksi, että välitoimista päättävä tuomari voi ottaa huomioon fumus boni jurisin toteennäyttämiseksi esitettyjen perusteluiden painoarvon silloin, kun se arvioi kiireellisyyttä ja tarvittaessa vertailee intressejä (ks. edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Esillä olevassa asiassa edellä 64–95 kohdassa esitetystä käy ilmi, että hakijan fumus bonus jurisin tueksi esittämät perusteet näyttävät välitoimista päättävän tuomarin käytettävissä olevien seikkojen valossa vakuuttavilta ja varteenotettavilta.

113

Vaikka oletettaisiin, että parlamentti voi vedota valtaansa jättää huomioimatta asianomaisen jäsenvaltion ilmoittamat vaalitulokset, jos kyseiset tulokset vaikuttavat sen mielestä vuoden 1976 säädöksen määräysten vastaisilta, on kuitenkin selvää, että tällaista valtaa voidaan käyttää vain harvoissa ja näin ollen poikkeuksellisissa tilanteissa, sillä voidaan oikeutetusti olettaa, että jäsenvaltiot yleensä noudattavat niille EY 10 artiklasta johtuvaa velvollisuutta saattaa vaalilainsäädäntönsä vuoden 1976 säädöksen mukaiseksi.

114

Näin ollen olisi suhteetonta, että riidanalaisella päätöksellä olisi peruuttamattomia vaikutuksia silloin, kun tällainen sen perusteena ollut poikkeuksellinen tapaus on vakavasti otettavalla tavalla riitautettu yhteisöjen tuomioistuimissa.

115

Lopuksi se, että Occhetto on voinut hoitaa edustajantointa 28.4.2006 alkaen 29.3.2007 tapahtuneeseen Italian vaalitoimiston tekemään julistamiseen asti, ja edelleen riidanalaisesta päätöksestä eli 24.5.2007 alkaen, toisin sanoen yli vuoden ajan, on myös otettava huomioon intressivertailussa (ks. vastaavasti edellä 97 kohdassa mainittu asia Le Pen v. parlamentti, määräys 31.7.2003, 109 kohta).

116

Kaikesta edellä esitystä seuraa, että koska edellytykset riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi täyttyvät, hakijan hakemus on hyväksyttävä.

Näillä perusteilla

VÄLITOIMISTA PÄÄTTÄVÄ TUOMARI

on määrännyt seuraavaa: