Kanne 19.4.2007 — Aughinish Alumina v. komissio

(Asia T-130/07)

(2007/C 140/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aughinish Alumina Ltd (Askeaton, Irlanti) (edustajat: solicitor J. Handoll ja solicitor C. Waterson)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja vaatii, että Gardannen alueella, Shannonin alueella ja Sardiniassa alumiinioksidin valmistuksessa polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen vapauttamisesta valmisteverosta, jonka Ranska, Irlanti ja Italia ovat panneet täytäntöön, 7.2.2007 tehty komission päätös K(2007)286 lopullinen kumotaan osittain siltä osin kuin se koskee Aughinish Aluminaa.

Aughinish Alumina väittää, että kumoamiselle on olemassa kahdeksan perustetta:

Ensinnäkin komissio ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon, että verovapautus kuuluu luonteensa ja johdonmukaisuutensa puolesta Irlannin verojärjestelmään eikä kyseessä siten ole tuki.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio ei ollut arvioinut asianmukaisesti kyseessä olevia markkinoita ja niiden kilpailullista rakennetta. Niissä olosuhteissa, joissa komissio oli itse aikaisemmin myöntänyt, että kyse ei ollut kilpailun vääristymisestä, sekä siihen seikkaan nähden, että neuvosto oli sallinut vapautukset 31.12.2006 asti, kantaja väittää, että komission velvollisuutena oli osoittaa, että tämä oli suorittanut sellaisen perusteellisen taloudellisen analyysin, joka selvästi osoitti, että kyse oli todellisesta kilpailun vääristymisestä tai sen uhasta. Kantaja väittää siten, että komissio ei ole osoittanut, että vapautuksessa oli kyse tuesta.

Kolmanneksi kantaja toteaa, että mikäli vapautus kuitenkin olisi katsottava tueksi, komissio ei käsitellyt kyseistä tukea EY 88 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvana olemassa olevana tukena. Tuki oli sellaisen sitovan sitoumuksen kohteena, joka annettiin ennen Irlannin liittymistä Euroopan yhteisöihin ja josta ilmoitettiin tammikuussa 1983. Koska komissio ei ryhtynyt toimiin ennen kuin vasta 17.7.2000, kymmenen vuoden vanhentumisaika oli kulunut umpeen ja oikeus tukea koskevien vaatimusten esittämiseen oli siten vanhentunut. Kantaja väittää, että näin ollen, että tukea ei voida luonnehtia tukijärjestelmäksi.

Neljänneksi kantaja esittää, että komission olisi tullut kiinnittää huomiota valmisteveron yhdenmukaistamista koskevaan yhteisön säännöstöön kokonaisuudessaan, jotta se saattoi arvioida, tuliko sen ja kuinka sen tuli käyttää toimivaltaansa EY:n perustamissopimuksen valtiontukia koskevien määräysten nojalla. Riidanalaisessa päätöksessä on kyse oikeusvarmuuden periaatteen vakavasta loukkaamisesta, koska sillä väitetään sivuutettavan neuvoston EY 93 artiklan nojalla, komission ehdotuksesta myöntämät toimivaltuudet. Lisäksi komission väitetään jättäneen ottamatta huomioon, että neuvoston EY 93 artiklan perusteella toteuttamissa toimenpiteissä oli kysymys erityislaista (lex specialis), jonka olisi tullut mennä kaikkien valtiotukia koskevien säännösten ristiriitaisen soveltamisen edelle. Lisäksi komissio on kantajan väitteiden mukaan laiminlyönyt turvautua direktiivin 92/81/ETY 8 artiklan nojalla sen käytettävissä oleviin menettelyihin valtiontukia tai muita ongelmia koskevien asioiden ratkaisemiseksi tai vaatia asiaan liittyvien neuvoston päätösten kumoamista, ja näin ollen se on tehnyt tyhjäksi neuvoston toimenpiteiden tehokkaan vaikutuksen (effet utile).

Viidenneksi kantaja väittää, että tehdessään riidanalaisen päätöksen komissio ei ottanut huomioon EY 3 artiklassa ja EY 157 artiklassa määrättyjä perusedellytyksiä vahvistaa yhteisön teollisuuden kilpailukykyä ja huolehtia siitä, että yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn kannalta tarpeelliset edellytykset turvataan.

Kuudenneksi komission todetessa, että 20 prosenttia vapautuksesta oli tukea, sen väitetään laiminlyöneen ottaa huomioon kantajaan kohdistuvat lukuisat ympäristöön liittyvät velvoitteet ja jättäneen arvioimatta toimenpiteitä, joilla olisi ollut sama kannustava vaikutus kuin vaatimuksella, joka koski merkittävän osuuden maksamista kansallisesta verosta.

Seitsemänneksi kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

Kahdeksanneksi EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kohtuuton pituus loukkaa hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteita, ja loukkaus on kantajan mukaan sitäkin vakavampi, koska komissio oli jo ennen menettelyn käynnistämistä laiminlyönyt toimia vuoden 1983 ilmoituksen perusteella.