Kanne 18.4.2007 — Toshiba v. komissio

(Asia T-113/07)

(2007/C 140/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Toshiba Corp. (Tokio, Japani) (edustajat: solicitor J. MacLennan sekä asianajajat A. Schulz ja J. Borum)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja nosti EY 230 artiklan nojalla kumoamiskanteen komission 24.1.2007 tekemästä päätöksestä (asia COMP/F/38.899 — Kaasueristeiset kytkinlaitteet — C(2006) 6762 lopullinen), jossa komissio katsoi, että kantaja oli muiden yritysten ohella rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja 1.1.1994 lähtien myös ETA 53 artiklaa kaasueristeisten kytkinlaitteiden (gas insulated switchgear sector eli GIS) alalla tietyin sopimuksin ja yhdenmukaistetuin menettelytavoin, joihin kuuluivat: a) markkinoiden jakaminen, b) kiintiöiden myöntäminen ja markkinaosuuksien pysyttäminen, c) yksittäisten kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden myöntäminen (tarjouskeinottelu) tietyille valmistajille ja näiden hankkeiden tarjouskilpailumenettelyjen manipulointi, d) hintojen vahvistaminen, e) sopimukset lopettaa lisenssisopimukset muiden kuin kartellin jäsenten kanssa ja f) arkaluonteisten markkinatietojen vaihtaminen. Toissijaisesti kantaja vaatii määrättyjen sakkojen kumoamista tai alentamista.

Kantajan mukaan komissio näyttää perustaneensa näkemyksensä kolmeen sopimukseen, joiden perusteella se päätteli maailmanlaajuisen kartellin olemassaolon. Vaikka näin olisi, kantaja väittää, että komissiolla ei ole toimivaltaa käyttäytymiseen, joka saattaa rajoittaa kilpailua ETA:n ulkopuolella.

Kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut oikeudellisesti edellytetyllä tavalla, että kantaja otti osaa sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan olla myymättä Euroopassa, tai että Euroopan kaasueristeisten kytkinlaitteiden toimittajat hyvittivät japanilaisyrityksiä siitä, että nämä eivät tulleet Eurooppaan, ”laskemalla” eurooppalaishankkeita Euroopan ”GQ”-kiintiöön. (1) Kantaja väittää edelleen, että komissio tukeutui vahvistukseksi yhtä välilliseen, epämääräiseen ja vahvistamattomaan näyttöön, joka koostui lähinnä suullisista lausumista, jotka sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä hakenut oli esittänyt, ja että se lisäksi jätti huomiotta raskauttavien lausuntojen kiistämiseksi esitetyn näytön.

Lisäksi vaikka kantaja ei kiistä, että se oli ”GQ-sopimuksen” sopimuspuoli, se väittää, että kyseinen sopimus oli maailmanlaajuinen sopimus, joka ei kattanut Eurooppaa ja johon komissiolla ei ollut toimivaltaa. Kantaja väittää, että yrittäessään tuoda kantajaa toimivaltansa piiriin komissio muutti kokonaan oikeudellisen arviointinsa kohdetta siitä, oliko ”yhteisymmärrys” vallinnut (siitä, että japanilaiset pidättyisivät tulemasta Euroopan markkinoille ja että eurooppalaisyritykset pidättyisivät niin ikään kilpailemasta Japanissa), ja siitä ilmoitettiinko tietyt eurooppalaishankkeet järjestelmällisesti japanilaisyrityksille tai ”laskettiinko” ne Euroopan ”GQ:hun” osana tätä ”yhteisymmärrystä”. Kantaja väittää näin ollen, että komissio ei ole osoittanut, että kantajan pitäisi katsoa olevan vastuussa tietyistä kilpailusääntöjen rikkomisista Euroopan tasolla, minkä vuoksi se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

Kantaja väittää edelleen, että riidanalaista päätöstä rasittavat menettelylliset virheet. Kantaja väittää tämän osalta, että sen puolustautumisoikeudet on vaarannettu, koska komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja eikä antanut tutustua todisteisiin ja koska se otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

Kantaja väittää toissijaisesti, että komission laiminlyönti jakaa asianmukaisesti vastuu eurooppalais- ja japanilaisyritysten välillä teki tyhjäksi menetelmän, jota käytettiin päätöksen adressaattien sakkojen määrän arvioimiseen. Tämän osalta kantaja väittää, että komissio ei arvioinut asianmukaisesti kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta eikä kestoa, minkä vuoksi se syrji perusteettomasti kantajaa.

(1)  G=gear ja Q=quota