1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Valtiontuen saajille annettu etu
(EY 87 artiklan 1 kohta)
3. Valtiontuki – Käsite – Valtiontuen saajille annettu etu – Välillisen edun kuuluminen tämän käsitteen soveltamisalaan
(EY 87 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joihin voidaan soveltaa EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta – Edellytykset
(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)
5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valtiontukia koskeva komission päätös – Määritelmä, joka koskee kilpailua rajoittavaa vaikutusta ja vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
(EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla)
6. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – EY 88 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Oikeusvarmuus – Suojaaminen – Edellytykset ja rajoitukset
(EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohta)
1. Vaikka kannekirjelmässä on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan perusteella mainittava oikeusriidan kohde ja sen tueksi esitetyt kanneperusteet, sitä voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, mutta liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä. Liitteitä ei siis voida käyttää kannekirjelmässä pääpiirteittäin esitetyn kanneperusteen kehittämiseen esittämällä väitteitä tai perusteluita, joita kannekirjelmässä ei ole esitetty. Kantajan on esitettävä kannekirjelmässä täsmälliset väitteet, joista unionin yleistä tuomioistuinta pyydetään lausumaan, sekä vähintään pääpiirteittäin oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin nämä väitteet perustuvat.
(ks. 24 ja 25 kohta)
2. Toimenpide, joka muodostuu siitä, että valtio maksaa avustuksen jokaiselle radio- ja televisiolähetyspalvelujen käyttäjälle, joka ostaa tai vuokraa laitteen, jolla voidaan vapaasti vastaanottaa maanpäällisen verkon kautta lähetettävää digitaalista televisiosignaalia ilman, että siitä aiheutuu käyttäjälle ja sisällöntuottajalle kustannuksia, on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu, joka myönnetään maanpäällisen verkon kautta digitaalisia ohjelmia välittäville televisioyhtiöille ja kaapeliverkkoa käyttäville televisioyhtiöille satelliitin kautta ohjelmia välittäviin televisioyhtiöihin nähden.
Kun nimittäin tällaisesta toimenpiteestä on mahdollista hyötyä vain tiettyjen kumulatiivisten edellytysten täyttyessä, joihin kuuluu muun muassa sellaisen laitteen ostaminen tai vuokraaminen, joka mahdollistaa digitaalisten televisiosignaalien vastaanottamisen maanpäällisen verkon kautta, se ei ilmiselvästi voi hyödyttää kuluttajaa, joka päättää ostaa tai vuokrata laitteen, joka mahdollistaa yksinomaan satelliittivälitteisten digitaalisten televisiosignaalien vastaanottamisen. Kyseinen toimenpide ei näin ollen vastaa teknologisen neutraalisuuden vaatimukseen, jonka komissio on asettanut, kun on kyse digitaalitelevisiomarkkinoita koskevista tukitoimenpiteistä.
Yleisön kehittyminen on olennainen osa televisio-ohjelmien lähettäjien kaupallista toimintaa. On myös otettava huomioon se, että tällainen tukitoimenpide yhtäältä kannustaa kuluttajia siirtymään analogisesta lähetystavasta maanpäälliseen digitaalisen lähetystapaan ja rajoittaa samalla kustannuksia, joista maanpäällisen verkon kautta ohjelmia välittävien televisioyhtiöiden on vastattava, ja toisaalta mahdollistaa sen, että nämä samat yhtiöt vakiinnuttavat olemassa olevan asemansa markkinoilla, kun on kyse tavaramerkin imagosta ja asiakaskunnan saamisesta niille uskolliseksi, uusiin kilpailijoihin nähden.
Se, että tällainen toimenpide hyödyttää huomattavasti kuluttajia, koska se tuo kehittyneempien sovittimien hinnan perussovittimien tasolle, ei vaikuta mitenkään siihen, että se on myös etu maanpäällisen verkon kautta ohjelmia välittäville televisioyhtiöille ja kaapeliverkkoa käyttäville televisioyhtiöille.
Lisäksi sovittimen hinta on ratkaiseva tekijä, jonka katsoja ottaa huomioon valintansa tekemiseksi. Suoraan kuluttajille myönnetty avustus merkitsee automaattisesti sellaisen laitteen osto- tai vuokraushinnan laskua, joka mahdollistaa maanpäällistä verkkoa käyttävien digitaalisten televisiosignaalien vastaanottamisen. Tällainen hinnanalennus voi vaikuttaa sellaisten kuluttajien valintaan, jotka kiinnittävät huomiota kustannuksiin.
Kyseinen toimenpide on lisäksi valikoiva, vaikka satelliitin kautta ohjelmia välittävät televisioyhtiöt voivat hyötyä siitä tarjoamalla ”hybridisovittimia” eli sovittimia, jotka ovat samanaikaisesti terrestiaali- ja satelliittisovittimia. Tässä tilanteessa se, että satelliitin kautta ohjelmia välittävät televisioyhtiöt antavat käyttöön hybridisovittimia, merkitsee nimittäin lisäkustannuksia, jotka siirtyvät myyntihintoihin kuluttajille ja jotka tasataan parhaassa tapauksessa asianomaisella toimenpiteellä, josta nämä jälkimmäiset hyötyvät. Satelliitin kautta ohjelmia välittävät televisioyhtiöt ovat näin ollen vähemmän edullisessa asemassa maanpäällisen verkon kautta ohjelmia välittäviin televisioyhtiöihin ja kaapeliverkkoa käyttäviin televisioyhtiöihin nähden, koska nämä jälkimmäiset eivät siirrä minkäänlaisia lisäkustannuksia tästä toimenpiteestä hyötyville kuluttajille myytävien sovittimien hintoihin.
(ks. 56, 57, 60, 62, 64, 65, 68 ja 95 kohta)
3. EY 87 artiklassa kielletään valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki siitä riippumatta, onko tukiin liittyvät edut myönnetty suoraan vai välillisesti. Näin ollen tietyille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden ei välttämättä tarvitse olla yrityksiä, suoraan myönnettyä etua voidaan pitää välillisenä etuna ja näin ollen valtiontukena muille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, jotka ovat yrityksiä.
Kuluttajille myönnettyä avustusta voida näin ollen pitää valtiontukena sellaisten toimijoiden hyväksi, jotka tarjoavat kulutustavaroita tai -palveluja.
(ks. 75 ja 76 kohta)
4. Jotta tuki on EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla yhteismarkkinoille soveltuva, sillä on oltava yhteisen edun mukainen tavoite ja sen on oltava tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa siihen nähden.
Kun on kyse toimenpiteestä, joka muodostuu siitä, että valtio maksaa avustuksen jokaiselle radio- ja televisiolähetyspalvelujen käyttäjälle, joka ostaa tai vuokraa laitteen, jolla voidaan vapaasti vastaanottaa maanpäällisen verkon kautta lähetettävää digitaalista televisiosignaalia ilman, että siitä aiheutuu käyttäjälle ja sisällöntuottajalle kustannuksia, ei voida katsoa, että yhteisen edun mukainen tavoite on markkinahäiriöiden, jotka liittyvät erityisesti toimijoiden väliseen koordinointiongelmaan, joka haittaa digitaalisten lähetysten kehittymistä, korjaaminen.
Kun markkinoilla jo toimivien televisioyhtiöiden on pidettävä laissa säädetyn määräajan vahvistamista analogisten lähetysten lopettamiseksi tosiasiana ja alettava näin ollen kehittää uusia liiketoimintastrategioita, avustukset digisovittimien ostamiseksi eivät ole tarpeen markkinatoimijoiden välisen koordinointiongelman korjaamiseksi, koska kyseinen ongelma on jo ratkaistu sellaisen päivämäärän olemassaololla, jona digitalisointi on toteutettava.
Kun lisäksi maanpäällisen verkon televisiomarkkinat ovat hyvin suuret, riski siitä, että kuluttajien kriittinen massa jää saavuttamatta toimijoiden välisen koordinointiongelman vuoksi, on joka tapauksessa niin vähäinen, että talouden toimijat pystyvät sen itse kohtaamaan.
(ks. 125 ja 126 kohta)
5. Kun perusteluvelvollisuutta sovelletaan tukitoimenpiteen luokitteluun, se edellyttää sitä, että komissio osoittaa syyt, joiden perusteella se katsoo, että kyseinen toimenpide kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kun kyse on kilpailun vääristymisestä yhteismarkkinoilla, on niin, että vaikka komissiolla on päätöksensä perusteluissa velvollisuus tuoda esille ainakin olosuhteet, joissa tuki on myönnetty, jos niiden perusteella on mahdollista osoittaa, että tuki saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, sillä ei ole velvollisuutta tehdä taloudellista erittelyä kyseisten markkinoiden todellisesta tilanteesta, tuensaajayritysten markkinaosuudesta, kilpailijayritysten tilanteesta ja jäsenvaltioiden välisistä kauppavirroista. Lisäksi komission ei tarvitse osoittaa tuen tosiasiallisia vaikutuksia kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos on kyse sääntöjenvastaisesti myönnetystä tuesta. Jos näin olisi, tällä vaatimuksella päädyttäisiin nimittäin suosimaan jäsenvaltioita, jotka maksavat sääntöjenvastaisia tukia, niiden vahingoksi, jotka ilmoittavat tuista niiden valmisteluvaiheessa. On erityisesti riittävää, että komissio näyttää, että riidanalainen tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, eikä sen ole tarpeen määritellä relevantteja markkinoita.
(ks. 144–146 kohta)
6. EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Tämän saman säännöksen mukaan komissio ei kuitenkaan saa vaatia tuen takaisin perimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Tuensaajayritykset voivat kuitenkin lähtökohtaisesti perustellusti luottaa niille myönnetyn tuen lainmukaisuuteen ainoastaan silloin, kun tuki on myönnetty menettelyä noudattaen. Huolellisen talouden toimijan on nimittäin tavallisesti kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu, vaikka jäsenvaltion viranomainen olisi siinä määrin vastuussa päätöksen lainvastaisuudesta, että sen peruuttaminen on vilpittömän mielen periaatteen vastaista.
Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja sen tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin yhteisön oikeutta sovelletaan. Kun on kyse yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palauttamisesta, yhdessäkään määräyksessä tai säännöksessä ei edellytetä, että komission on vahvistettava palautettavan tuen täsmällinen määrä. On nimittäin riittävää, että komission päätös sisältää tiedot, joiden perusteella sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon summan. Tästä seuraa, että oikeusvarmuuden periaatetta ei loukata sen vuoksi, että on vaikeaa määrittää riidanalaisessa päätöksessä esitetyn laskentatavan yhden parametrin täsmällistä arvoa.
(ks. 170, 173 ja 179–181 kohta)