VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
9 päivänä joulukuuta 2008
Asia F-144/07
Spyridon Efstathopoulos
vastaan
Euroopan parlamentti
Henkilöstö – Entiset väliaikaiset toimihenkilöt – Asetus (EY, Euratom, EHTY) N:o 2689/95 – Korvaus tehtävistä poissiirtämisestä – Tuottavuuslisän huomioon ottaminen määritettäessä uusissa tehtävissä saadun bruttopalkan määrää
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Efstathopoulos, joka on Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen vuoksi toteutettavista Euroopan yhteisöjen tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden palvelussuhteen päättymistä koskevista erityisistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EY, Euratom, EHTY) N:o 2689/95 (EUVL L 280, s. 4) mukaisen korvauksen saaja, pääasiallisesti vaatii virkamiestuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan parlamentin 18.4.2007 tekemän päätöksen, jossa on yhtäältä otettu tuottavuuspalkkio, jota hän sai uusissa tehtävissään Kreikan kehitysministeriössä, huomioon määritettäessä hänen näissä tehtävissä saamansa edellä mainitussa asetuksessa tarkoitetun bruttopalkan määrää, minkä johdosta hänen tämän asetuksen perusteella saamansa korvaus on pienentynyt, ja toisaalta päätetty periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät, sekä toiseksi kumoamaan 14.9.2007 tehdyn päätöksen, jossa on hylätty edellä mainitusta 18.4.2007 tehdystä päätöksestä 9.5.2007 tehty valitus.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden palvelussuhteen päättymistä koskevat erityiset toimenpiteet – Asetus N:o 2689/95 – Korvaus tehtävistä poissiirtämisestä
(Neuvoston asetuksen N:o 2689/95 4 artiklan 1 ja 4 kohta)
2. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Kohde
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 85 artikla)
1. Yhteisön oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon yhtäältä säännöksen sanamuoto ja toisaalta sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on. Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen vuoksi toteutettavista Euroopan yhteisöjen tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden palvelussuhteen päättymistä koskevista erityisistä toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 2689/95 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ”bruttopalkan” käsite sisältää sanamukaisen tulkinnan mukaan taloudellisen etuuden, jonka kansallisen viranomaisen palveluksessa työskentelevä henkilö saa kuukausittain nimenomaan tämän työskentelyn perusteella. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, jos tästä etuudesta kannetaan ”tuloveroksi” kutsuttavaa veroa.
Se, miten yhteisön oikeuden käsitettä, kuten tehtävistä poissiirtämisestä maksettavaa korvausta saavan henkilön ”uusissa tehtävissään” saamaa asetuksessa N:o 2689/95 tarkoitettua ”bruttopalkkaa”, tulkitaan, ei voi riippua siitä, miten mitäkin taloudellista etuutta, jonka henkilö saa näiden tehtävien hoitamisen johdosta, luonnehditaan kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Päinvastaisessa tapauksessa olisi nimittäin vaarana, että loukataan yhteisön oikeuden yhdenmukaisuuden periaatetta ja virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
(ks. 33, 35 ja 37 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑10/06, André v. komissio, 14.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑183 ja II‑A‑1‑755, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
2. Koska virkamiesten nostamien kanteiden tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä on noudatettu, kaikki väitteet, joita ei ole esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä valituksessa ja joiden ei mitenkään voida katsoa perustuvan samoihin riitauttamisperusteisiin kuin ne, jotka oli esitetty edellä mainitussa valituksessa, tai joita ei voida pitää valituksessa esitettyjen väitteiden ja perustelujen laajentamisena, on jätettävä tutkimatta valituksen ja kanteen vastaavuutta koskevan säännön rikkomisen vuoksi.
(ks. 43 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑242/97, Z v. parlamentti, 4.5.1999 (Kok. H., s. I‑A‑77 ja II‑401, 58 kohta) ja asia T‑144/00, Tirelli v. parlamentti, 22.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑45 ja II‑171, 25 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑60/07, Martin Bermejo v. neuvosto, 11.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 34 kohta)
3. Vaikka perusteettoman edun palauttamista koskeva päätös on lainmukainen vain sillä edellytyksellä, että asianomainen virkamies tai toimihenkilö on tiennyt maksun sääntöjenvastaisuudesta tai että sääntöjenvastaisuus on ilmeinen, yhteisöjen tuomioistuimet voivat kuitenkin varmistua siitä, onko jompikumpi edellytys täyttynyt, vain jos asianomainen henkilö esittää henkilöstösääntöjen 85 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen tai jos hän – vähintäänkin – ei vain riitauta niiden maksujen perusteettomuutta, joita toimielin yrittää periä takaisin, vaan vetoaa joko siihen, ettei hän tiennyt maksujen sääntöjenvastaisuudesta, tai siihen, ettei hän voinut tietää siitä. Koska on vaarana, että jätetään huomiotta henkilöstösääntöjen 85 artiklan tehtävä ja rikotaan se oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, joka tässä säännöksessä luodaan toimielimen ja sen virkamiesten tai toimihenkilöiden välille, sen, että asianomainen virkamies tai toimihenkilö pelkästään vetoaa maksun sääntöjenvastaisuuteen ilman mitään nimenomaista viittausta (todelliseen tai oletettuun) tietoisuuteen sääntöjenvastaisuudesta, ei voida tulkita sisältävän implisiittisesti väitettä, jonka mukaan asianomainen ei tiennyt tai voinut tietää sääntöjenvastaisuudesta.
(ks. 45 kohta)