Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Anteeksiannettava erehdys – Käsite
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Vaatimukset, joilla ei ole omaa oikeudellista perustetta tai perustelua mutta jotka liittyvät muihin vaatimuksiin – Tutkittavaksi ottaminen
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artikla)
3. Virkamiehet – Avoin virka – Viran täyttäminen ylennyksellä tai siirrolla – Avointa virkaa koskeva ilmoitus, jonka perusteella ei voida etukäteen määrittää käytettävää tapaa – Hakemus, jota on arvioitava siirto- tai ylennyshakemuksena
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 45 artikla)
4. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvaus – Erityiset syyt
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan 1 alakohta; neuvoston päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohta)
1. Kanteen nostamisen määräaikojen yhteydessä anteeksiannettavan erehdyksen käsitettä on tulkittava suppeasti, ja sillä voidaan tarkoittaa ainoastaan poikkeuksellisia tilanteita, joissa erityisesti asianomainen toimielin on menetellyt sellaisella tavalla, että se on joko yksistään tai ratkaisevassa määrin aiheuttanut ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka on osoittanut noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä. Tällaisessa tilanteessa hallintoviranomainen ei nimittäin voi vedota siihen, että se itse loukkasi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, mistä oikeussubjektin erehdys sai alkunsa.
Virkamies, joka sen sijaan, että hän tekisi valituksen hänelle vastaisesta päätöksestä suoraan nimittävälle viranomaiselle, esittää vaatimuksen henkilöasioista vastaavan pääjohtajan ohjeiden mukaisesti ylennyskomitealle, vaikka tämä päätös ei liity ylennyskierrokseen, ja joka kyseisen vaatimuksen hylkäämisen jälkeen tekee valituksen liian myöhään, tekee anteeksiannettavan erehdyksen, joka voi olla perusteena kanteen nostamiselle myöhässä.
(ks. 39–41 ja 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/90, Bayer v. komissio, 29.5.1991 (Kok. 1991, s. II‑219, 29 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑8/95 ja T‑9/95, Pelle ja Konrad v. neuvosto ja komissio, 27.9.2007 (93 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Henkilöstöasioissa nostetun kanteen osalta se, että vaatimuksiin ei ole liitetty omia oikeudellisia perusteita tai perusteluja, ei riitä perusteeksi niiden tutkimatta jättämiselle, jos asiakirja-aineistosta ilmenee, että ne voitaisiin ottaa tutkittaviksi, kun otetaan huomioon niiden yhteys kanteen muiden vaatimusten kanssa.
(ks. 47 kohta)
3. Kun otetaan huomioon henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa nimittävälle viranomaiselle annetut erilaiset mahdollisuudet täyttää avoin virka, toimielimen virkamiesten hakemuksia tämän saman toimielimen avoimiin virkoihin ei voida ensi arviolta pitää siirtohakemuksina. Virkamiehen kyseisen toimielimen avoimeen virkaan tekemää hakemusta on kuitenkin arvioitava siirto- tai ylennyshakemuksena, kun henkilöstösääntöjen 45 a artiklan mukaisen nimityksen poissulkevan avointa virkaa koskevan ilmoituksen perusteella ei voi määrittää, kummalla tavalla virka tullaan täyttämään ja kun kyseisen viran palkkaluokan perusteella ei liioin saada tältä osin ratkaisevaa tietoa.
Tällaiseen hakemukseen, joka sisältää siirtohakemuksen, vaikka se ei rajoitu siihen, sovelletaan näin ollen yleisen talousarvion tutkimusmäärärahoista palkattujen virkamiesten ylennysmenettelystä tehtyä komission päätöstä, jonka mukaan tutkimusmäärärahoista palkatut entiset väliaikaiset toimihenkilöt eivät säilytä ylennyspisteitä, jotka he ovat saaneet palkkaluokassa, joka edelsi heidän nimittämistään koeajalla oleviksi virkamieheksi, kun heidät on omasta pyynnöstään siirretty yleisen talousarvion osaan toiminta kuuluvaan toimeen heidän nimitystään seuraavien kahden vuoden kuluessa.
(ks. 53, 54, 74, 75 ja 77–79 kohta)
4. Toimielin, myös asian voittanut toimielin, voidaan velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut osittain, jos se väärinkäytöksenä kiistää kanteen tutkittavaksi ottamisen.
(ks. 87 ja 88 kohta)