Asia C-242/07 P

Belgian kuningaskunta

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Kanteen nostamisen määräaika – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohta – Kannekirjelmän alkuperäiskappaleen jättäminen liian myöhään – Tutkimatta jättäminen – Anteeksiannettavan erehdyksen käsite – Ennalta arvaamattomien seikkojen käsite

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 8.11.2007

Määräyksen tiivistelmä

1. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsite

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta)

2. Oikeudenkäyntimenettely – Tuomioiden perustelut – Laajuus

3. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Anteeksi annettava erehdys – Käsite

4. Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Faksitse nostettu kanne – Allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämisen määräaika

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohta)

5. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Virheen korjaaminen – Edellytykset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 6 kohta)

1. Prosessuaalisia määräaikoja koskevien yhteisön säännösten soveltamisesta voidaan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, koska näiden säännösten ankara soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua.

Ylivoimaisen esteen ja ennalta arvaamattomien seikkojen käsitteet sisältävät objektiivisen elementin, joka liittyy epätavallisiin ja toimijasta riippumattomiin seikkoihin, ja subjektiivisen elementin, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksia vastaan ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Toimijan on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole paikata kantajan puuttuvaa huolellisuutta.

(ks. 16, 17 ja 23 kohta)

2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asetetun velvollisuuden perustella tuomionsa ei kuitenkaan voida katsoa edellyttävän sitä, että sen olisi vastattava yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin, varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön.

(ks. 20 ja 34 kohta)

3. Pelkästään se, että yksityisellä oikeussubjektilla on tieto päätöksen lopullisuudesta ja EY 230 artiklan nojalla sovellettavasta kanteen nostamiselle varatusta määräajasta, ei itsessään estä sitä, että se voi vedota anteeksiannettavaan erehdykseen, joka voi olla perusteena kanteen nostamiselle myöhässä, koska tällainen erehdys voi olla kysymyksessä muun muassa silloin, kun kyseinen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai merkittävässä määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on osoittanut noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta toimijalta.

(ks. 29 kohta)

4. Ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan sanamuodon mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole harkintavaltaa, kun se soveltaa kyseistä määräystä. Kantajan mahdollisuus vedota prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta päivään, jolloin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamo vastaanotti faksin, edellyttää, että asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale, josta on tällä tavoin lähetetty jäljennös, tulee perille mainittuun kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa. Lisäksi silloin, kun faksi on vastaanotettu yli kymmenen päivää ennen kanteen nostamiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetetun määräajan päättymistä, kuten esillä olevassa asiassa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan määräykset eivät vaikuta tätä määräaikaa pidentävästi.

Näin ollen jäsenvaltio ei voi vedota suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kanteen tutkimatta jättäminen johtuu siitä, että kyseinen jäsenvaltio ei toiminut huolellisesti niin, että se olisi jättänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen kyseessä olevassa kanteen nostamiselle varatussa määräajassa, eikä siitä, millä tavalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi työjärjestyksensä 43 artiklan 6 kohtaa – jolla mainittuun työjärjestykseen sisällytetään nykyaikaiset tiedonsiirtotekniikat – jonka yksi soveltamisedellytys ei täyttynyt esillä olevassa asiassa.

(ks. 38–40 kohta)

5. Vaikka kantaja voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 6 kohdan nojalla täydentää kannettaan muun muassa lähettämällä puuttuvat liitteet, tämä täydentäminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön, jota sovelletaan asian käsittelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, 21 artiklan mukainen keskeinen edellytys, joka koskee asian vireillepanoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, täyttyy eli kannekirjelmä on toimitettu. Kannekirjelmä muodostaa näet haastehakemuksen, jossa asianosaisten on määritettävä oikeudenkäynnin kohde ja johon nähden liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja välineellinen tehtävä. Näin ollen liitteiden jättämisen ei voitu katsoa vastaavan kannekirjelmän jättämistä osittain.

(ks. 41 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)

8 päivänä marraskuuta 2007 (*)

Asiassa C‑242/07 P,

jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 16.5.2007,

Belgian kuningaskunta, asiamiehenään L. Van den Broeck, avustajinaan avocat J.-P. Buyle ja avocat C. Steyaert,

valittajana,

ja jossa vastapuolena on

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään L. Flynn ja A. Steiblytė, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: K. Schiemann, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit P. Kūris ja C. Toader (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: R. Grass,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

määräyksen

1 Belgian kuningaskunta vaatii valituksessaan, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-5/07, Belgia vastaan komissio, 15.3.2007 antaman määräyksen (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi Belgian kuningaskunnan kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan komission 18.10.2006 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt päätös, jolla komissio kieltäytyi maksamasta Belgian kuningaskunnalle takaisin rahamäärää, jonka tämä oli maksanut Euroopan sosiaalirahaston saatavien pääomana ja korkoina (jäljempänä riidanalainen päätös), koska kyseinen kanne oli nostettu kanteen nostamista koskevan määräajan jälkeen ja koska seikoissa, joihin vedottiin, ei ollut kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa, jota mainitun perussäännön 53 artiklan nojalla sovelletaan asian käsittelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, tarkoitetuista ennalta arvaamattomista seikoista.

Asian tausta ja valituksenalainen määräys

2 Valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee, että Belgian kuningaskunta sai riidanalaisen päätöksen tiedoksi 19.10.2006 ja että sillä oli käytössään 2.1.2007 päättynyt määräaika EY 230 artiklan mukaisen kumoamiskanteen nostamiselle kyseisestä päätöksestä.

3 Belgian kuningaskunta lähetti 21.12.2006 faksitse ensimmäisen oikeusasteen kirjaamoon jäljennöksen allekirjoitetusta kannekirjelmästään liitteineen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan mukaan kyseistä ajankohtaa olisi voitu pitää prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta ratkaisevana, jos kannekirjelmän allekirjoitettu alkuperäiskappale olisi jätetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa tästä.

4 Valituksenalaisesta määräyksestä kuitenkin ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vastaanotti 27.12.2006 ainoastaan liitteiden alkuperäiskappaleet, kun taas kannekirjelmän allekirjoitettu alkuperäiskappale, joka lähetettiin diplomaattipostina vahingossa Belgian Luxemburgin suurlähetystöön, tuli perille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon lopulta vasta 5.1.2007.

5 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi täten valituksenalaisessa määräyksessä, että koska Belgian kuningaskunta ei ollut jättänyt kannekirjelmän allekirjoitettua alkuperäiskappaletta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun sen jäljennös lähetettiin faksitse, ainoastaan kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämisajankohtaa eli 5.1.2007 voitiin pitää kanteen nostamista koskevan määräajan noudattamisen kannalta ratkaisevana. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kannekirjelmä oli jätetty määräajan jälkeen.

6 Belgian kuningaskunta oli kuitenkin vedonnut 2.2.2007 päivätyssä kirjeessä anteeksiannettavaan erehdykseen, jotta kyseessä olevasta määräajasta poikettaisiin, ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuihin ennalta arvaamattomiin seikkoihin.

7 Kyseinen jäsenvaltio väitti mainitussa kirjeessä, että sen virkamiehet olivat toimineet riittävän huolellisesti, kun he olivat lähettäneet faksitse kannekirjelmän allekirjoitetun jäljennöksen hyvissä ajoin ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä, ja että heidän oli mahdollista havaita, että alkuperäinen kannekirjelmä ei ollut tullut perille, vasta silloin, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti asiasta 5.1.2007. Mainittu jäsenvaltio korosti lisäksi, ettei allekirjoitettua kannekirjelmää, joka on lähetetty faksitse, voida pitää pätemättömänä sillä perusteella, että alkuperäiskappale ei tullut perille kymmenen päivän määräajassa.

8 Valituksenalaisessa määräyksessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti yhteisöjen tuomioistuimen ennalta arvaamattomien seikkojen käsitettä koskevasta oikeuskäytännöstä, minkä jälkeen se katsoi, että se, että kannekirjelmän alkuperäiskappale jätettiin liian myöhään, johtui siitä, että asianomainen ministeriö oli lähettänyt kyseisen alkuperäiskappaleen Belgian Luxemburgin suurlähetystöön, joka toimitti sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon lopulta vasta 5.1.2007. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi myös, että mitään muita seikkoja ei ollut esitetty sen osoittamiseksi, että kyse oli Belgian kuningaskunnan toimielimistä riippumattomista poikkeuksellisista olosuhteista tai epätavallisista tapahtumista, jotka olivat väitettyjen ennalta arvaamattomien seikkojen taustalla. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi anteeksiannettavan erehdyksen, johon kyseinen jäsenvaltio vetosi, osalta, että yksinään kantajana olevan valtion viranomaisten toimintaan liittyvien kysymysten perusteella ei voitu katsoa, että täten tapahtunut erehdys oli anteeksiannettava.

Valituksen tarkastelu

9 Belgian kuningaskunta vaatii valituksessaan, jonka tueksi se esittää neljä valitusperustetta, että yhteisöjen tuomioistuin

– kumoaa valituksenalaisen määräyksen

– ottaa tutkittavaksi sen kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista, ja hyväksyy sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset

– tarvittaessa palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen pääasian ratkaisemista varten

– velvoittaa komission korvaamaan valitusmenettelystä ja ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

10 Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että valitus hylätään ja että Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklassa määrätään, että jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain tai jos valitus on selvästi perusteeton kokonaan tai osittain, yhteisöjen tuomioistuin voi milloin tahansa esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja julkisasiamiestä kuultuaan hylätä valituksen perustellulla määräyksellä.

Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen määräyksen perustelujen puutteellisuutta

Asianomaisten lausumat

12 Belgian kuningaskunta moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä viittasi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, muttei ilmaissut valituksenalaisen määräyksen perusteluissa, miltä osin tämä ei katsonut esillä olevan asian olosuhteiden perusteella, että kyse oli ennalta arvaamattomista seikoista tai anteeksiannettavasta erehdyksestä.

13 Belgian kuningaskunta katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi myöntämästä, että kyse oli ennalta arvaamattomista seikoista, kun se tyytyi toteamaan, että Belgian kuningaskunnan viranomaiset olivat tehneet virheen, ja kun se väitti virheellisesti, ettei Belgian kuningaskunta ollut esittänyt mitään muita seikkoja. Täten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei muun muassa ollut perustellut sitä, miltä osin se ei katsonut, että kyse oli ennalta arvaamattomista seikoista, tiettyjen sellaisten seikkojen perusteella, joihin oli kuitenkin vedottu, kuten sen perusteella, että eräs Belgian kuningaskunnan ministeriön asiamiehistä, jonka vastuulla on yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä oleva asia C-227/06, oli 27.12.2006 tienoilla puhelinyhteydessä yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon, josta hänelle oli vahvistettu, että kaksi kirjekuorta oli vastaanotettu, ja vakuutettu kaiken olevan kunnossa, sekä sen perusteella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ilmoitti hänelle vasta 5.1.2007, ettei alkuperäistä kannekirjelmää ollut vastaanotettu yhdessä 27.12.2006 tosiasiassa vastaanotettujen liitteiden kanssa.

14 Belgian kuningaskunta katsoo anteeksiannettavan erehdyksen osalta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei selittänyt, miltä osin sen poikkeuksellisen ja odottamattoman seikan perusteella, että kannekirjelmän alkuperäiskappale, toisin kuin liitteet, ei ollut tullut perille kirjaamoon määräajassa, ei ollut mahdollista todeta, että esillä olevassa asiassa oli kyse anteeksiannettavasta erehdyksestä. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuden myös tältä osin.

15 Komissio puolestaan väittää, että määräys perusteltiin oikeudellisesti riittävällä tavalla ja että Belgian kuningaskunnan on mahdollista saada siitä tietoonsa syyt, joiden vuoksi kanne jätettiin tutkimatta.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

16 On muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut useaan otteeseen, että prosessuaalisia määräaikoja koskevien yhteisön säännösten soveltamisesta voidaan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, koska näiden säännösten ankara soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua (ks. vastaavasti mm. asia 42/85, Cockerill-Sambre v. komissio, tuomio 26.11.1985, Kok. 1985, s. 3749, 10 kohta; asia C-59/91, Ranska v. komissio, määräys 5.2.1992, Kok. 1992, s. I-525, 8 kohta ja asia C-239/97, Irlanti v. komissio, määräys 7.5.1998, Kok. 1998, s. I-2655, 7 kohta).

17 Yhteisöjen tuomioistuimella on myös ollut tilaisuus täsmentää, että ylivoimaisen esteen ja ennalta arvaamattomien seikkojen käsitteet sisältävät objektiivisen elementin, joka liittyy epätavallisiin ja toimijasta riippumattomiin seikkoihin, ja subjektiivisen elementin, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksia vastaan ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Toimijan on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja (asia C-195/91 P, Bayer v. komissio, tuomio 15.12.1994, Kok. 1994, s. I-5619, 32 kohta).

18 Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti edellä mainitusta oikeuskäytännöstä, minkä jälkeen se katsoi valituksenalaisen määräyksen 16 kohdassa, että se, että kannekirjelmän alkuperäiskappale jätettiin liian myöhään, johtui siitä, että Belgian kuningaskunta oli lähettänyt kyseisen alkuperäiskappaleen diplomaattipostina.

19 Muiden Belgian kuningaskunnan esittämien seikkojen osalta on ensinnäkin todettava, että Belgian kuningaskunta vetoaa ensimmäistä kertaa valitusvaiheessa väitettyyn puhelinsoittoon yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon, josta oli vahvistettu, että kaikki oli kunnossa. Tältä osin riittää, kun todetaan, että koska tällaiseen seikkaan ei vedottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, tätä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, että se ei maininnut kyseistä seikkaa valituksenalaisen määräyksen perusteluissa.

20 Toiseksi sen seikan osalta, että kirjaamo ilmoitti Belgian kuningaskunnalle vasta 5.1.2007, ettei kannekirjelmän alkuperäiskappale ollut tullut perille, on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asetetun velvollisuuden perustella tuomionsa ei voida katsoa edellyttävän sitä, että kyseisen tuomioistuimen olisi vastattava yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön (ks. vastaavasti asia C-404/04 P, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, tuomio 11.1.2007, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

21 Esillä olevassa asiassa on kuitenkin todettava, että vaikka edellä mainitussa 2.2.2007 päivätyssä kirjeessä tosin väitetään, että siinä, että kirjaamo ei välittömästi ilmoittanut, että se oli vastaanottanut Belgian kuningaskunnan lähetyksen, oli kyse ulkopuolisiin olosuhteisiin liittyvästä seikasta, kyseinen jäsenvaltio ei kuitenkaan ole lainkaan pyrkinyt ilmaisemaan selkeästi tätä väitettä niin, että kyseinen väite olisi riittävän selvä ja täsmällinen, jolloin olisi mahdollista selvittää, onko sillä mahdollisesti merkitystä ennalta arvaamattomien seikkojen väitetyn olemassaolon arvioinnin kannalta.

22 Näin ollen on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oli perusteluvelvollisuutta laiminlyömättä mahdollista katsoa valituksenalaisen määräyksen 16 kohdassa, että muita seikkoja ei ollut esitetty sen osoittamiseksi, että kyse oli Belgian kuningaskunnan toimielimistä riippumattomista poikkeuksellisista olosuhteista tai epätavallisista tapahtumista, jotka olivat väitettyjen ennalta arvaamattomien seikkojen taustalla.

23 Belgian kuningaskunta ei missään tapauksessa voi väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti sille liian myöhään siitä, että alkuperäinen kannekirjelmä ei ollut tullut perille, koska yksistään kantajan asiana on seurata tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoittaa huolellisuutta asetettujen määräaikojen noudattamiseksi (ks. vastaavasti em. asia Bayer v. komissio, tuomion 32 kohta) ja koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei täten ole paikata kantajan puuttuvaa huolellisuutta.

24 Lopuksi sen osalta, että kannekirjelmän alkuperäiskappale ei tullut perille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon asetetussa määräajassa, vaikka liitteet puolestaan jätettiin kyseessä olevassa kanteen nostamiselle varatussa määräajassa, riittää, kun todetaan, että Belgian kuningaskunta ei pyrkinyt selittämään 2.2.2007 päivätyssä kirjeessä, miltä osin tämä seikka oli sillä tavoin poikkeuksellinen, että sen johdosta kyse on anteeksiannettavasta erehdyksestä.

25 On lisäksi huomautettava, että missään tapauksessa tällainen seikka ei ole poikkeuksellinen tuomioistuinmenettelyssä, eikä esillä olevassa asiassa ole kyse siitä, että kyseinen seikka olisi riippumaton Belgian kuningaskunnan toimielimistä.

26 Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä selvästi perusteettomana.

Toinen valitusperuste, joka koskee anteeksiannettavan erehdyksen käsitteen soveltamisessa tehtyä oikeudellista virhettä

Asianomaisten lausumat

27 Belgian kuningaskunnan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun tämä katsoi valituksenalaisen määräyksen 18 kohdassa, että erehdystä ei voitu pitää anteeksiannettavana yksin Belgian kuningaskunnan viranomaisten toimintaan liittyvien kysymysten perusteella.

28 Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin noudatti tarkasti yhteisön oikeuskäytäntöä ja että se katsoi perustellusti edellä mainitussa 18 kohdassa, että kyseessä oleva jäsenvaltio ei voi vedota sisäisen organisaationsa puutteelliseen toimintaan osoittaakseen, että esillä olevassa asiassa tapahtunut erehdys on anteeksiannettava.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

29 On muistutettava, että pelkästään se, että yksityisellä oikeussubjektilla on tieto päätöksen lopullisuudesta ja EY 230 artiklan nojalla sovellettavasta kanteen nostamiselle varatusta määräajasta, ei itsessään estä sitä, että se voi vedota anteeksiannettavaan erehdykseen, joka voi olla perusteena kanteen nostamiselle myöhässä, koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. mm. em. asia Bayer v. komissio, tuomion 26 kohta) tällainen erehdys voi olla kysymyksessä muun muassa silloin, kun kyseinen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai merkittävässä määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on osoittanut noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta toimijalta (asia C-193/01 P, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, tuomio 15.5.2003, Kok. 2003, s. I-4837, 24 kohta).

30 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi edellä mainittua oikeuskäytäntöä asianmukaisesti valituksenalaisessa määräyksessä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näet totesi kyseisen määräyksen 16 kohdassa, että kannekirjelmän jättäminen liian myöhään johtui häiriöstä kyseessä olevan ministeriön yksiköiden toiminnassa, minkä jälkeen sen oli mahdollista katsoa perustellusti, että kun muita seikkoja ei ollut esitetty, esillä olevassa asiassa yksin Belgian kuningaskunnan viranomaisten toimintaan liittyvien kysymysten näin tapahtunutta erehdystä ei voitu pitää anteeksiannettavana, koska esillä olevassa asiassa tämä erehdys vastasi nimenomaan kyseisten viranomaisten puuttuvaa huolellisuutta.

31 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä selvästi perusteettomana.

Kolmas valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä tai perustelujen puuttumista siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tarkastellut tiettyä väitettä

Asianomaisten lausumat

32 Belgian kuningaskunta väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tarkastellut väitettä, jonka se esitti 2.2.2007 päivätyssä kirjeessään ja jonka mukaan se, että kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen koskevan kymmenen päivän määräajan noudattamatta jättämisestä seuraa kanteen pätemättömyys, merkitsisi sitä, että menettely on liian jäykkä, mikä olisi ristiriidassa viestintävälineiden nykyisen kehityksen kanssa, jota kuvastaa muun muassa sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista annettu lainsäädäntö.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

33 Koska esillä olevassa asiassa faksin vastaanottamispäivää ei voida pitää prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta ratkaisevana, ainoastaan päivä, jolloin kannekirjelmän alkuperäiskappale jätettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, voitiin ottaa pätevästi huomioon. Koska tämä jälkimmäinen ajankohta on sen määräajan ulkopuolella, joka Belgian kuningaskunnalle oli asetettu kanteen nostamiselle, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi katsoa ainoastaan, että kanne oli jätettävä tutkimatta – eikä että mainittu kanne oli pätemätön, kuten kyseinen jäsenvaltio väittää – sen vuoksi, että se oli jätetty liian myöhään.

34 Kun tarkastellaan 2.2.2007 päivättyä kirjettä, tämä kantajan väitteenä esittämä näkökohta muistuttaa todellisuudessa pikemminkin yleistä arvostelua, jonka kohteena ovat säännöt, jotka seuraavat työjärjestyksestä, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kuitenkin sovellettava ankarasti, kuten tämän määräyksen 16 kohdassa muistutettiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asetetun velvollisuuden perustella tuomionsa ei kuitenkaan voida katsoa edellyttävän sitä, että sen olisi vastattava yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön (ks. asia C-274/99 P, Connolly v. komissio, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. I-1611, 121 kohta ja asia C-197/99 P, Belgia v. komissio, tuomio 11.9.2003, Kok. 2003, s. I-8461, 81 kohta).

35 Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä selvästi perusteettomana.

Neljäs valitusperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

Asianomaisten lausumat

36 Belgian kuningaskunta väittää, että kanteen tutkimatta jättämisellä silloin, kun kannekirjelmän alkuperäiskappale ei tule perille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon kymmenen päivän kuluessa siitä, kun sen jäljennös lähetettiin faksitse EY 230 artiklassa määrätyssä määräajassa, loukataan suhteellisuusperiaatetta. Mikäli oikeusvarmuuteen liittyvää pakottavaa tarvetta ei ole, mainitun periaatteen noudattaminen edellyttää, että sellaista kannetta ei jätetä tutkimatta, jota koskeva kannekirjelmä on tullut perille faksitse EY:n perustamissopimuksessa määrätyssä kanteen nostamisen määräajassa, kunhan kyseinen kannekirjelmä jätetään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun faksitse jätetyn kannekirjelmän osalta asetettu määräaika päättyi. Lisäksi olisi voitu katsoa, että alkuperäinen kannekirjelmä oli toimitettu osittain määräajassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, koska alkuperäiset liitteet tulivat tosiasiassa perille 27.12.2006.

37 Komissio katsoo, että esillä oleva valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska sillä pyritään tosiasiassa kyseenalaistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan laillisuus. Komission mukaan Belgian kuningaskunta ei voi pätevästi vedota lisäseikkana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen sellaisen määräyksen laittomuuteen, jonka se olisi voinut riitauttaa pätevästi kahden kuukauden määräajassa EY 230 artiklan nojalla. Komissio katsoo toissijaisesti, että tämä valitusperuste on perusteeton, koska yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut antaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle lupaa tutkia tapauskohtaisesti, onko tutkimatta jättäminen esillä olevan asian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa suhteellista, eikä velvoittaa sitä siihen.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

38 Ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan sanamuodon mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole harkintavaltaa, kun se soveltaa kyseistä määräystä. Kantajan mahdollisuus vedota prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta päivään, jolloin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamo vastaanotti faksin, edellyttää, että asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale, josta on tällä tavoin lähetetty jäljennös, tulee perille mainittuun kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa.

39 Lisäksi silloin, kun faksi on vastaanotettu yli kymmenen päivää ennen kanteen nostamiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetetun määräajan päättymistä, kuten esillä olevassa asiassa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan määräykset eivät vaikuta tätä määräaikaa pidentävästi (asia C-325/03 P, Zuazaga Meabe v. SMHV, määräys 18.1.2005, Kok. 2005, s. I-403, 18 kohta).

40 Näin ollen Belgian kuningaskunta ei voi vedota suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa määräyksessä, kanteen tutkimatta jättäminen johtuu siitä, että kyseinen jäsenvaltio ei toiminut huolellisesti niin, että se olisi jättänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen kyseessä olevassa kanteen nostamiselle varatussa määräajassa, eikä siitä, millä tavalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi työjärjestyksensä 43 artiklan 6 kohtaa – jolla mainittuun työjärjestykseen sisällytetään nykyaikaiset tiedonsiirtotekniikat muutoksin, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteutti 6.12.2000 tekemällään päätöksellä (EYVL L 322, s. 4) yhteisymmärryksessä yhteisöjen tuomioistuimen kanssa ja jotka neuvosto hyväksyi yksimielisesti – jonka yksi soveltamisedellytys ei täyttynyt esillä olevassa asiassa.

41 Lopuksi Belgian kuningaskunta ei voi väittää, että sen alkuperäinen kannekirjelmä jätettiin osittain määräajassa, koska alkuperäiset liitteet olivat tosiasiassa tulleet perille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon. Vaikka kantaja voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 6 kohdan nojalla täydentää kannettaan muun muassa lähettämällä puuttuvat liitteet, tämä täydentäminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön, jota sovelletaan asian käsittelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, 21 artiklan mukainen keskeinen edellytys, joka koskee asian vireillepanoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, täyttyy eli kannekirjelmä on toimitettu. Kannekirjelmä muodostaa näet haastehakemuksen, jossa asianosaisten on määritettävä oikeudenkäynnin kohde (ks. vastaavasti asia 232/78, komissio v. Ranska, tuomio 25.9.1979, Kok. 1979, s. 2729, Kok. Ep. IV, s. 539, 3 kohta ja asia C-256/98, komissio v. Ranska, tuomio 6.4.2000, Kok. 2000, s. I-2487, 31 kohta) ja johon nähden liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P–C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok. 2005, s. I-5425, 99 kohta). Näin ollen liitteiden jättämisen ei voitu katsoa vastaavan kannekirjelmän jättämistä osittain.

42 Neljäs valitusperuste on näin ollen hylättävä selvästi perusteettomana.

43 Edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä selvästi perusteettomana.

Oikeudenkäyntikulut

44 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 118 artiklan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Belgian kuningaskunnan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

1) Valitus hylätään.

2) Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.