Asia C-291/07

Kollektivavtalsstiftelsen TRR Trygghetsrådet

vastaan

Skatteverket

(Regeringsrättenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Arvonlisävero — Verollisten liiketoimien suorituspaikka — Verotuksellinen liittymä — Muuhun kuin palvelujen vastaanottajan jäsenvaltioon sijoittautunut palvelujen suorittaja — Verovelvollisen ominaisuus — Tiettyä taloudellista toimintaa ja muuta kuin taloudellista toimintaa harjoittavalle kansalliselle säätiölle suoritetut palvelut”

Julkisasiamies J. Mazákin ratkaisuehdotus 17.6.2008   I ‐ 8257

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 6.11.2008   I ‐ 8268

Tuomion tiivistelmä

Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritus – Verotuksellisen liittymäkohdan määrittäminen

(Neuvoston direktiivin 77/388 9 artiklan 2 kohdan e alakohta; neuvoston direktiivin 2006/112 56 artiklan 1 kohdan c alakohta)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 1999/59, 9 artiklan 2 kohdan e alakohtaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 56 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, joissa määritetään konsulttien, insinöörien, tutkimuslaitosten, asianajajien tai tilintarkastajien suoritusten ja muiden vastaavien suoritusten verotuksellinen liittymäkohta, on tulkittava siten, että se, joka vastaanottaa konsulttipalveluja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta verovelvolliselta ja joka harjoittaa sekä tiettyä taloudellista toimintaa että toimintaa, joka ei kuulu direktiivien soveltamisalaan, on katsottava verovelvolliseksi, vaikka hankinta tehdään yksinomaan direktiivien soveltamisalaan kuulumatonta toimintaa varten.

Kyseisessä artiklassa ei näet tarkenneta sitä, riippuuko sen soveltaminen siitä, käyttääkö palvelujen suorituksen vastaanottava verovelvollinen kyseisen suorituksen liiketoimintaansa varten. Kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 2 kohdan kaltaisista tämän direktiivin muista säännöksistä poiketen kyseisessä artiklassa ei siten todeta, että tällaisen edellytyksen on täytyttävä, jotta sitä voitaisiin soveltaa.

Koska kuudennen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa ei ole olemassa nimenomaista tarkennusta, jonka mukaan suoritetut palvelut olisi käytettävä vastaanottajan liiketoimintaa varten, on katsottava, että se, että viimeksi mainittu käyttää kyseiset palvelut kuudennen direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia toimintoja varten, ei estä soveltamasta kyseistä säännöstä.

(ks. 28–33 kohta ja tuomiolauselma)