Asia C-275/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Italian tasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Yhteisön ulkoinen passitus — TIR-carnet — Tullit — Yhteisöjen omat varat — Käyttöön asettaminen — Määräaika — Viivästyskorot — Kirjanpitosäännöt”

Julkisasiamies V. Trstenjakin ratkaisuehdotus 11.6.2008   I ‐ 2008

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.3.2009   I ‐ 2041

Tuomion tiivistelmä

1. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltioiden toteuttama toteaminen ja käyttöön asettaminen – Toteamisvelvollisuus, kun tiedonanto maksuvelvolliselle on toimitettu – Velan tulouttaminen komission tilille

   (Neuvoston asetuksen N:o 1552/89 2 ja 11 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Yhteisön passitus – Yhteisön ulkoinen passitus – Rikkomukset tai säännönvastaisuudet

   (Komission asetuksen N:o 2454/93 348 artiklan 1 kohta, 379 artiklan 1 ja 2 kohta)

3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Yhteisön passitus – Yhteisön ulkoinen passitus – Rikkomukset tai säännönvastaisuudet

   (Neuvoston asetuksen N:o 1552/89 2 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 11 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 379 artiklan 1 kohta ja 455 artiklan 1 kohta)

1.  Yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 88/376 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1552/89 2 artiklan mukaan yhteisöjen oikeus omiin varoihin on todettu, kun jäsenvaltion toimivaltainen yksikkö on toimittanut maksuvelvolliselle tiedon hänen maksettavakseen kuuluvasta määrästä. Tiedonanto maksuvelvolliselle on tehtävä heti, kun toimivaltaiset tulliviranomaiset voivat laskea tullivelasta aiheutuvien maksujen määrän ja määrittää velallisen.

   Saman asetuksen 11 artiklan mukaan asianomaisen jäsenvaltion on maksettava kaikista 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille tehtävien tuloutusten viivästyksistä korkoa koko viivästysajalta. Nämä korot on maksettava, johtuipa varojen komission tilille siirtämisen viivästyminen mistä tahansa.

   (ks. 65 ja 66 kohta)

2.  Tietyistä yhteisön tullikoodekseista annetun asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 379 artiklan 1 kohtaa on tarkasteltava siten, että jos tälle lähtötoimipaikalle ei ole ilmoitettu siitä, että tavara on esitetty määrätoimipaikassa sen määräajan päättyessä, jonka lähtötoimipaikka on asettanut sanotun soveltamisasetuksen 348 artiklan 1 kohdan mukaisesti, lähtötoimipaikan on katsottava, että tavaraa ei ole esitetty määrätoimipaikassa. Sanotun soveltamisasetuksen 379 artiklan 1 kohdan muun tulkinnan seurauksena tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, jossa osoitetaan passituksen säännönmukaisuus, menettäisi kokonaan merkityksensä.

   Tästä seuraa, että sillä, että lähtötoimipaikalla ei ole tietoa tavaran saapumisesta määrätoimipaikkaan, on samat seuraukset kuin sillä, että lähetystä ei esitetä määrätoimipaikassa. Lähtötoimipaikan asettaman määräajan päättyessä tullivelan katsotaan syntyneen ja passituksesta vastaavan katsotaan olevan tullivelallinen. Tätä olettamaa vastaan voidaan kuitenkin esittää vastakkaisia todisteita. Jos näin ollen myöhemmin osoittautuu, että passitus on tapahtunut säännönmukaisesti, passituksesta vastaavalle voidaan palauttaa hänen suorittamansa määrät.

   Lisäksi tavaroiden, joiden mukana on TIR-carnet, osalta on katsottava, että kyseisessä vaiheessa vallitsee olettama tullivelan olemassaolosta, kun tulliviranomaiset eivät ole saaneet määrätullitoimipaikasta mitään asiakirjaa kyseessä olevien passitustoimenpiteiden toteuttamisesta tavaroiden esittämistä varten vahvistamansa määräajan päättyessä.

   (ks. 76–80, 88 ja 90 kohta)

3.  Kun ilmoitusta passituksesta vastaavalle ei ole tehty tietyistä yhteisön tullikoodekseista annetun neuvoston asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 379 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, passituksesta vastaavalla ei voi olla velvollisuutta maksaa tullivelkaa, mutta tästä huolimatta on niin, että tämän sanotun artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan päätyttyä on katsottava, että yhteisön oikeus omiin varoihin on syntynyt.

   Asetuksen N:o 2454/93 455 artiklan 1 kohdasta ja TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan tulliyleissopimuksen (TIR-yleissopimuksen) 11 artiklan 1 ja 2 kappaleesta, luettuna yhdessä, seuraa lisäksi, että tullivelan maksua koskeva vaatimus on siinä tapauksessa, ettei TIR-carnet’ta ole lähtöleimattu, esitettävä lähtökohtaisesti viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin TIR-carnet hyväksyttiin. On katsottava, että kolmen vuoden enimmäisajan kuluttua siitä päivästä, jona TIR-carnet on hyväksytty, yhteisön oikeus omiin varoihin on syntynyt huolimatta siitä, että tulliviranomaiset eivät ole tehneet ilmoitusta takaajayhdistykselle.

   Tällainen tulkinta on tehtävä myös sen turvaamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tullivelan kantamista koskevia säännöksiä joutuisasti ja yhdenmukaisesti, jotta yhteisöjen omat varat saadaan käyttöön nopeasti ja tehokkaasti.

   Näissä olosuhteissa kyseisellä jäsenvaltiolla on velvollisuus yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 88/376/ETY soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1552/89 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti todeta yhteisöjen oikeudet omiin varoihin ja ottaa ne omien varojen kirjanpitoon tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

   Jos myöhemmin kuitenkin osoittautuu, että lähetykset oli esitetty ajoissa määrätoimipaikassa siten, ettei tullivelkaa ole, komissiolla ei ole oikeutta tämän tullivelan puuttumisen vuoksi viivästyskorkoihin asetuksen N:o 1552/89 11 artiklan nojalla.

   (ks. 86, 87, 91, 93, 94, 101 ja 102 kohta)