Asia C-253/07

Canterbury Hockey Club

ja

Canterbury Ladies Hockey Club

vastaan

The Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

(High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Kuudes arvonlisäverodirektiivi — Vapautukset — Urheiluun osallistumiseen liittyvät palvelujen suoritukset — Urheiluun osallistuville henkilöille tarjottavat palvelujen suoritukset — Edellytykset, joiden täyttyessä palvelujen suoritukset, joita tarjotaan rekisteröimättömille yhdistyksille ja oikeushenkilöille, kuuluvat vapautuksen piiriin”

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.10.2008   I ‐ 7824

Tuomion tiivistelmä

  1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudennessa direktiivissä säädetyt vapautukset

    (Neuvoston direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohta)

  2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudennessa direktiivissä säädetyt vapautukset

    (Neuvoston direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohta)

  1.  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohtaa on tulkittava siten, että se kattaa urheiluun osallistuvien henkilöiden yhteydessä myös palvelujen suoritukset oikeushenkilöille ja rekisteröimättömille yhdistyksille, kunhan nämä suoritukset liittyvät läheisesti urheiluun osallistumiseen ja ovat välttämättömiä sen harjoittamiseksi sekä kunhan niitä tarjoavat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja niistä hyötyvät tosiasiallisesti urheiluun osallistuvat henkilöt, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.

    Kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdan tarkoituksena ei nimittäin ole kyseisessä säännöksessä säädetyn vapautuksen soveltaminen ainoastaan tiettyjen urheilulajien eduksi, vaan se kattaa urheiluun osallistumisen yleensä, mikä puolestaan sisältää myös sellaiset urheilulajit, joihin yksityishenkilöt osallistuvat henkilöiden yhteenliittymien puitteissa tai urheiluseurojen kaltaisten rekisteröimättömien yhdistysten tai oikeushenkilöiden perustamien organisatoristen tai hallinnollisten järjestelmien puitteissa, edellyttäen kuitenkin, että 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdassa kuvatut vaatimukset täyttyvät. Sen edellyttäminen, että kyseessä olevat palvelujen suoritukset toteutetaan välittömästi luonnollisille henkilöille, jotka osallistuvat urheiluun urheiluseuran toteuttaman organisatorisen järjestelmän puitteissa, johtaisi siihen, että useat urheiluun osallistumisen kannalta välttämättömät palvelujen suoritukset jäisivät automaattisesti ja väistämättä kyseessä olevan vapautuksen ulkopuolelle riippumatta siitä, ovatko kyseiset palvelut välittömästi yhteydessä urheiluun osallistuviin henkilöihin tai urheiluseuroihin, ja siitä, kenen eduksi ne tosiasiassa koituvat. Tällainen lopputulos olisi ristiriidassa mainitussa säännöksessä säädetyllä vapautuksella tavoitellun päämäärän kanssa, joka on se, että vapautus tosiasiallisesti hyödyttää palveluja, joita tarjotaan urheiluun osallistuville yksityishenkilöille.

    Lisäksi verotuksen neutraalisuuden periaatetta, jota noudattaen kuudennen direktiivin 13 artiklan mukaisia vapautuksia on sovellettava, loukattaisiin, jos mahdollisuus vedota kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdassa mainittuun vapautukseen riippuisi kyseessä olevalle urheilutoiminnalle ominaisesta organisatorisesta järjestelmästä.

    Niinpä kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdassa mainitun vapautuksen tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että palvelujen suorittamisen tarjoamiseen esimerkiksi sellaisten urheilulajien yhteydessä, joihin osallistutaan henkilöiden yhteenliittymien puitteissa tai urheiluseurojen tarjoamien organisatoristen järjestelmien puitteissa, voidaan lähtökohtaisesti soveltaa mainitussa säännöksessä säädettyä vapautusta. Tästä seuraa, että arvioitaessa sitä, vapautetaanko palvelujen suoritukset verosta, merkitystä ei ole sillä, kuka on palvelujen suoritusten muodollinen vastaanottaja ja missä oikeudellisessa muodossa se saa näitä suorituksia.

    (ks. 27, 29–31 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  2.  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan m alakohdassa käytetty ilmaus ”tietyt, läheisesti urheiluun – – liittyvät palvelujen suoritukset” ei salli jäsenvaltioiden rajoittavan mainitussa säännöksessä säädettyä vapautusta sillä perusteella, kuka on kyseessä olevien palvelujen suoritusten vastaanottaja.

    Kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdassa säädettyjen vapautusten mahdollisista rajoituksista voidaan säätää ainoastaan soveltamalla kyseisen säännöksen 2 alakohtaa. Jos siis jäsenvaltio myöntää vapautuksen tietyille palvelujen suorituksille, jotka liittyvät läheisesti urheiluun tai liikuntakasvatukseen osallistumiseen ja joita voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tarjoavat, se ei voi asettaa tälle vapautukselle muita kuin kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 2 alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Koska tässä säännöksessä ei säädetä rajoituksista kyseessä olevien palvelujen suoritusten vastaanottajien osalta, jäsenvaltiolla ei ole toimivaltaa sulkea tiettyä näiden suoritusten vastaanottajien ryhmää esillä olevan vapautuksen ulkopuolelle.

    (ks. 39 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)