Asia C-214/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Ranskan tasavalta

”Valtiontuet — Tukiohjelma — Soveltumattomuus yhteismarkkinoille — Päätöksen täytäntöönpano — Käyttöön annettujen tukien takaisinperintä — Täytäntöönpanon täydellinen mahdottomuus”

Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 12.6.2008   I ‐ 8360

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13.11.2008   I ‐ 8380

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Myönnettyjen tukien takaisinperimistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet – Täytäntöönpanon täydellinen mahdottomuus – Arviointiperusteet

   (EY 10 artikla ja EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohta)

2. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Velvollisuus – Yleistäytäntöönpanon kohteena oleva tuensaaja – Velallisen määrittäminen omaisuuden luovutusta koskevassa tapauksessa – Kilpailuedun saaja

   (EY 88 artiklan 2 kohta)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Valtiontukea koskevan komission päätöksen noudattamatta jättäminen – Päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti – Yhteisöjen tuomioistuin ei ole velvollinen tutkimaan perustetta, joka koskee sitä, ettei komissiolle ole ilmoitettu täytäntöönpanotoimenpiteitä

   (EY 88 artiklan 2 kohta)

1.  Ainoa peruste, johon jäsenvaltio voi puolustuksekseen vedota komission EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna takaisinperimistä koskeva päätös asianmukaisesti täytäntöön. Jos vaikeuksia ilmenee, komission ja jäsenvaltion on EY 10 artiklassa määrätyn jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välistä keskinäistä velvollisuutta lojaaliin yhteistyöhön koskevan säännön perusteella oltava yhteistyössä vilpittömässä mielessä vaikeuksien voittamiseksi perustamissopimuksen määräyksiä noudattaen.

   Täytäntöönpanon täydellistä mahdottomuutta koskeva edellytys ei täyty silloin, jos jäsenvaltio vain ilmoittaa komissiolle, että päätöksen toimeenpanossa on oikeudellisia, poliittisia tai käytännön vaikeuksia, ja jos se ei ryhdy todellisiin toimenpiteisiin kyseisiä yrityksiä vastaan periäkseen tuen takaisin ja jos se ei ehdota komissiolle sellaisia vaihtoehtoisia päätöksen täytäntöönpanotapoja, joiden avulla nämä vaikeudet voitaisiin voittaa. Tältä osin vaikeudet, jotka liittyvät tuensaajien yksilöintiin, takaisin perittävien tukien määrien laskemiseen ja takaisinperintää koskevien menettelyjen valintaan ja täytäntöönpanoon, ovat sisäisiä vaikeuksia, jotka ovat sellaisenaan luettavissa omaksi syyksi tai kansallisten viranomaisten laiminlyöntien syyksi.

   (ks. 44–46 ja 50 kohta)

2.  Aiemman tilanteen palauttaminen ja sääntöjenvastaisesti maksetusta tuesta johtuvan kilpailun vääristymän poistaminen voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa toimintansa lopettaneiden ja yleistäytäntöönpanon kohteina olevien yritysten osalta siten, että kyseessä olevien tukien palauttamisesta johtuva saaminen kirjataan velkojien saamisista laadittavaan luetteloon. Jos saamisten valvomiselle varattu määräaika on päättynyt, kansallisten viranomaisten on siinä tapauksessa, että jokin menettely on olemassa ja yhä käytettävissä, sovellettava sellaista menetetyn määräajan palauttamista koskevaa menettelyä, joka sallisi saamisten valvomisen määräajan päätyttyä. Kansallisten viranomaisten asiana on sellaisten tuensaajien osalta, jotka ovat lopettaneet toimintansa ja luovuttaneet omaisuutensa, tarkistaa, ovatko luovutuksen taloudelliset ehdot olleet markkinaehtojen mukaiset. Tässä tapauksessa tuki on arvostettu markkinahintaan ja otettu huomioon kauppahinnassa, joten ostajan ei voida katsoa saaneen etua verrattuna muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin. Päinvastaisessa tapauksessa ei voida sulkea pois sitä, että luovutuksensaaja voidaan mahdollisesti velvoittaa maksamaan kyseessä olevat tuet takaisin, jos todetaan, että se edelleen tosiasiallisesti hyötyy näiden tukien saamiseen liittyvästä kilpailuedusta. Tarkistaakseen luovutuksen taloudelliset ehdot kansalliset viranomaiset voivat ottaa huomioon muun muassa luovutuksen muodon, esimerkiksi julkisen tarjouskilpailun, joka on omiaan takaamaan markkinaehtoisen kaupan, tai luovutuksen yhteydessä mahdollisesti käytetyn asiantuntija-avun. Kun useat yritystoimintaa jatkavat eri tahot ovat ottaneet yrityksen varoja haltuunsa, mikään ei lähtökohtaisesti estä sitä, että kunkin toimen osalta tarkistetaan erikseen, ovatko taloudelliset ehdot vastanneet markkinaehtoja. Siinä tapauksessa, että kyse on vapaaehtoisuuteen perustuvasta varojen luovutuksesta, edellytykseksi sille, että tukia voidaan periä takaisin luovutuksensaajalta, ei voida asettaa sitä, että asiakirjassa on nimenomainen maininta kyseisten tukien siirtämisestä. Takaisinperintä voidaan toteuttaa, jos luovutuksensaajan olisi pitänyt tietää tukien olemassaolosta ja komission käynnistämästä valvontamenettelystä.

   Edellä esitettyjen seikkojen valossa sellainen jäsenvaltio, joka on vastaajana jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä, ei voi tyytyä esittämään yleisiä ja abstrakteja toteamuksia viittaamatta sellaisiin erityisiin yksilöityihin tapauksiin, joita tarkastellaan ottaen huomioon kaikki sellaiset toimenpiteet, joihin tosiasiallisesti on ryhdytty päätöksen täytäntöön panemiseksi.

   (ks. 56–63 kohta)

3.  Yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse sellaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen osalta, jonka komissio on nostanut EY 88 artiklan 2 kohdan perusteella, tutkia vaatimusta sen toteamisesta, ettei jäsenvaltio ole ilmoittanut komissiolle sellaisen päätöksen täytäntöön panemiseksi toteutettuja ja suunniteltuja toimenpiteitä, jolla tukiohjelma on todettu soveltumattomaksi yhteismarkkinoille ja jolla myönnetyt tuet on määrätty perittäviksi takaisin, jos kyseinen jäsenvaltio nimenomaan on jättänyt täyttämättä kyseiset velvoitteet säädetyssä määräajassa.

   (ks. 67 kohta)