Asia C-188/07

Commune de Mesquer

vastaan

Total France SA ja Total International Ltd

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 75/442/ETY — Jätehuolto — Jätteen käsite — Saastuttaja maksaa -periaate — Jätteen haltija — Jätteen aiemmat haltijat — Valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin — Öljy ja raskas polttoöljy — Haaksirikko — Yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta — Öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälinen korvausrahasto”

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 13.3.2008   I - 4505

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2008   I - 4538

Tuomion tiivistelmä

1. Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 75/442 – Jätteen käsite

   (Neuvoston direktiivi 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350)

2. Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 75/442 – Öljyn valuminen mereen onnettomuuden seurauksena, mikä on pilannut jäsenvaltion rannikkoa

   (EY 174 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 15 artikla)

3. Kansainväliset sopimukset – Kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta – Kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta

   (Neuvoston päätös 98/392)

4. Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 75/442 – Öljyn valuminen mereen onnettomuuden seurauksena, mikä on pilannut jäsenvaltion rannikkoa

   (Neuvoston direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 1 artiklan b ja c alakohta ja 15 artikla)

1.  Aine, kuten polttoaineeksi myyty raskas polttoöljy, ei ole jätteistä annetussa direktiivissä 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, tarkoitettua jätettä silloin, kun sitä käytetään tai hyödynnetään kaupallisesti tavalla, joka on taloudellisesti kannattavaa, ja kun sitä voidaan tosiasiassa käyttää polttoaineena ilman, että siihen on tarpeen kohdistaa edeltäviä muuntamistoimia.

   Haaksirikon seurauksena mereen valunut öljy, joka on sekoittunut veteen ja sedimentteihin ja joka on ajelehtinut pitkin jäsenvaltion rannikkoa ja kulkeutunut rantaan saakka, on kyseisen direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua jätettä, kun sitä ei enää voida käyttää tai hyödyntää kaupallisesti ilman edeltäviä muuntamistoimia.

   (ks. 48 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

2.  EY 174 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä ja jätteistä annetun direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 15 artiklassa tarkoitetun saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen estyisi, jos henkilöt, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet jätteen syntymiseen, olivatpa he jätteen haltijoita tai aikaisempia haltijoita tai valmistajia, joiden tuotteesta jäte on peräisin, välttyisivät taloudellisilta velvollisuuksiltaan, sellaisina kuin niistä säädetään kyseisessä direktiivissä, vaikka selvästi on osoitettu sen öljyn alkuperä, joka on valunut mereen, vaikkakin tahattomasti, ja joka on pilannut jäsenvaltion rannikkoaluetta.

   (ks. 71 ja 72 kohta)

3.  Öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tehty kansainvälinen yleissopimus ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehty kansainvälinen yleissopimus eivät sido yhteisöä. Yhteisö nimittäin ei ole liittynyt kyseisiin kansainvälisiin sopimuksiin, eikä sen toisaalta voida katsoa tulleen niissä jäsenvaltioidensa tilalle, ja asia on näin jo senkin takia, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole mainittujen yleissopimusten sopimuspuolia, eikä kyseisten yleissopimusten voida myöskään katsoa sitovan yhteisöä välillisesti Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Montego Bayssä 10.12.1982, joka tuli voimaan 16.11.1994 ja joka hyväksyttiin päätöksellä 98/392, 235 artiklan perusteella, sillä sen 3 kappaleessa määrätään vain yleisestä yhteistyövelvollisuudesta tämän yleissopimuksen sopimuspuolten välillä.

   (ks. 85 kohta)

4.  Jätteistä annetun direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 15 artiklan soveltamiseksi siihen, että mereen on onnettomuuden seurauksena valunut öljyä, joka on pilannut jäsenvaltion rannikkoa,

   —

   kansallinen tuomioistuin voi pitää tämän öljyn myyjää ja öljyn kuljetukseen käytetyn aluksen rahtaajaa direktiivin 75/442 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna kyseisen jätteen tuottajana ja siis jätteen ”aiempana haltijana” tämän direktiivin 15 artiklan toisen luetelmakohdan ensimmäisen osan soveltamiseksi, jos kansallinen tuomioistuin päätyy katsomaan niiden seikkojen perusteella, joita vain se voi arvioida, että kyseinen myyjä-rahtaaja on myötävaikuttanut siihen riskiin, että haaksirikosta aiheutuu pilaantumista, erityisesti jättämällä toteuttamatta toimet tällaisen tapahtuman ehkäisemiseksi, kuten toimet, jotka koskevat aluksen valintaa

   —

   jos osoittautuu, että öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälinen korvausrahasto ei vastaa kustannuksista, jotka liittyvät sellaisesta jätteestä huolehtimiseen, joka on syntynyt öljyn valumisesta mereen onnettomuuden seurauksena, tai että se ei voi vastata niistä, koska onnettomuudesta on jo maksettu korvausta sallittu enimmäismäärä, ja että vastuun osalta säädettyjen rajoitusten ja/tai vapautusten mukaisesti jäsenvaltion kansallinen oikeus, mukaan lukien kansainvälisistä yleissopimuksista johtuva oikeus, on esteenä sille, että kustannukset ovat aluksen omistajan ja/tai aluksen rahtaajan vastuulla, vaikka näitä on pidettävä direktiivin 75/442 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina jätteen ”haltijoina”, tällaisessa kansallisessa oikeudessa on silloin sallittava kyseisen direktiivin 15 artiklan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, että valmistaja, jonka tuotteesta näin levinnyt jäte on peräisin, vastaa kustannuksista. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti tällainen valmistaja voidaan kuitenkin katsoa velvolliseksi vastaamaan kustannuksista vain, jos valmistaja on toiminnallaan myötävaikuttanut siihen riskiin, että aluksen haaksirikosta aiheutuu pilaantumista.

   (ks. 78, 82 ja 89 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)