Asia C-138/07

Belgian valtio

vastaan

Cobelfret NV

(Hof van beroep te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 90/435/ETY — 4 artiklan 1 kohta — Välitön oikeusvaikutus — Kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on estää jaettujen voittojen kaksinkertainen verottaminen — Maksettujen osinkojen määrän vähentäminen emoyhtiön veron laskentaperustasta ainoastaan niiltä osin kuin emoyhtiö on tuottanut verotettavissa olevaa voittoa”

Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 8.5.2008   I ‐ 734

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 12.2.2009   I ‐ 743

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä – Direktiivi 90/435

   (Neuvoston direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä – Direktiivi 90/435

   (Neuvoston direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

1.  Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan emoyhtiön saamat osingot lisätään emoyhtiön veron laskentaperustaan, josta ne vähennetään sitten 95 prosenttiin saakka niiltä osin kuin tulos jää muiden verosta vapautettujen tulojen vähennyksen jälkeen voitolliseksi kyseessä olevana verokautena.

   Sellaisen jäsenvaltion, joka on valinnut direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun järjestelmän, velvollisuuteen olla verottamatta voittoa, joka jaetaan emoyhtiölle tytäryhtiönsä osakkaana, ei nimittäin liity mitään ehtoja ja ainoat tätä koskevat edellytykset on ilmaistu saman artiklan 2 ja 3 kohdassa ja kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ei nimenomaisesti säädetä, että muiden verotettavissa olevien tulojen olemassaolo on edellytyksenä sille, että emoyhtiölle maksettuja osinkoja ei veroteta. Siksi jäsenvaltiot eivät voi yksipuolisesti ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä, kuten vaatimusta siitä, että emoyhtiöllä on verotettavissa olevia tuloja, ja asettaa tällä tavalla ehtoja mahdollisuudelle hyötyä direktiivissä 90/435 säädetyistä eduista.

   Lisäksi silloin, kun emoyhtiö ei ole saanut muita verotettavissa olevia tuloja kyseessä olevana verokautena, tällaisen lainsäädännön seurauksena on, että emoyhtiön tappiot pienenevät maksettujen osinkojen suuruisella määrällä. Tällaisessa verolainsäädännössä mahdollistetaan lähtökohtaisesti tappioiden siirtäminen myöhemmille verovuosille, joten emoyhtiön siirrettävissä olevien tappioiden pieneneminen maksettujen osinkojen suuruisella määrällä vaikuttaa kyseisen yhtiön veron laskentaperustaan sinä verovuonna, joka seuraa verovuotta, jonka aikana osingot on maksettu, mikäli yhtiön voitto on silloin suurempi kuin siirretyt tappiot. Tästä seuraa, että vaikka emoyhtiön saamista osingoista ei kanneta yhtiöveroa siltä verovuodelta, jonka aikana nämä osingot on jaettu, emoyhtiön tappioiden pienenemisen seurauksena voi olla, että sitä verotetaan näistä osingoista epäsuorasti sellaisina myöhempinä verovuosina, jolloin sen tulos on positiivinen, ja tällainen saatujen osinkojen vähennystä koskeva rajoitus ei ole yhteensopiva direktiivin 90/435 kanssa.

   Vaikka soveltamalla kyseistä järjestelmää sekä asianomaisessa jäsenvaltiossa että muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin tytäryhtiöihin jäsenvaltio pyrkii välttämään sen, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö saatettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö, tämä ei oikeuta sellaisen järjestelmän soveltamista, joka ei ole yhteensopiva kyseessä olevan direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan järjestelmän kanssa.

   (ks. 33, 34, 36, 37, 39–41 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta on sillä tavalla ehdoton ja riittävän täsmällinen, että siihen voidaan vedota kansallisissa tuomioistuimissa. Direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty velvollisuus olla verottamatta tytäryhtiön emoyhtiölleen jakamaa voittoa on muotoiltu selvästi, siihen ei liity mitään ehtoja ja sen toimeenpano tai sen vaikutukset eivät ole riippuvaisia muista toimielinten tai jäsenvaltioiden toimista.

   (ks. 64 ja 65 kohta sekä tuomiolauselma)