—

Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV, edustajanaan Rechtsanwalt A. Schülzchen,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja G. Rozet,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 39 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Raccanelli ja Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV (jäljempänä MPG) ja joka koskee työsopimusta, jonka Raccanelli väittää solmineensa Bonnissa sijaitsevan radioastronomian Max-Planck-instituutin kanssa (jäljempänä MPI), joka on MPG:hen kuuluva elin.

3

Asetuksen N:o 1612/68 1 artiklassa, joka kuuluu asetuksen I osastoon, jonka otsikko on ”Työn saanti”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jokaisella jäsenvaltion kansalaisella on oltava asuinpaikasta riippumatta oikeus ryhtyä palkattuun työhön ja toimia siinä toisen jäsenvaltion alueella kyseisen valtion kansalaisten työntekoa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

2.   Hänellä on erityisesti oltava sama oikeus ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä toisen jäsenvaltion alueella kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisella.”

4

Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklassa, joka kuuluu asetuksen II osastoon, jonka otsikko on ”Työskentely ja yhdenvertainen kohtelu”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.

2.   Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.

– –

4.   Kollektiivisen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista, on mitätön sikäli kuin siinä säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen asemaan.”

5

Kansallisen säännöstön mukaan BAT/2- tai BAT II a/2 -sopimuksella tarkoitetaan liittovaltion toimihenkilöiden työehtosopimuksen (BAT) mukaisen palkkataulukon II a mukaisesti, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, tehtyä työsopimusta työstä, joka vastaa 50.tä prosenttia kokoaikatyöstä.

6

MPG on Saksan yksityisoikeuden mukaan perustettu yleishyödyllinen yhdistys. Se ylläpitää Saksassa ja muissa Euroopan valtioissa useita tieteellisiä tutkimuslaitoksia.

7

Näissä tutkimuslaitoksissa, joita kutsutaan Max-Planck-instituuteiksi, suoritetaan yhteiseksi hyväksi luonnontieteellistä, humanistista ja yhteiskuntatieteellistä perustutkimusta.

8

MPG:llä on nuorten tutkijoiden edistämiseksi käytössään kaksi tapaa, joiden yhteydessä he voivat erityisesti tehdä väitöskirjatyötä, nimittäin stipendisopimus ja työsopimus.

9

Nämä kaksi tapaa tukea väitöskirjaa tekeviä henkilöitä eroavat toisistaan pääasiassa seuraavasti:

10

Nämä kaksi sopimustyyppiä eroavat myös sopimuspuolten verovelvollisuuksien osalta ja sen osalta, kuuluvatko viimeksi mainitut sosiaaliturvajärjestelmään.

11

Stipendinsaajat eivät ole tuloverovelvollisia eivätkä kuulu sosiaaliturvajärjestelmään. Sitä vastoin tutkijat, joilla on osa-aikainen työ BAT II a/2 -sopimuksen nojalla, ovat tuloverovelvollisia, ja heidän on suoritettava työtään vastaavat sosiaaliturvamaksut.

12

Italian kansalainen Raccanelli toimi 7.2.2000 ja 31.7.2003 välisenä aikana MPI:ssä väitöskirjansa laatimisen yhteydessä. Hänen toimintansa perustui MPI:n 7.2.2000 päivättyyn kirjeeseen, jonka hän oli itse allekirjoittanut.

13

MPI myönsi kyseisellä kirjeellä hänelle kuukausittaisen stipendin 7.2.2000 ja 6.2.2002 väliseksi ajaksi aiheesta ”bolometrikameran kehittäminen alle 300 µm aaltopituuksille” laadittavan väitöskirjan Saksassa ja ulkomailla tapahtuvaa valmistelua varten.

14

Kirjeen sanamuoto on seuraavanlainen:

”Stipendin vastaanottaminen velvoittaa teidät omistautumaan täysin stipendin tarkoitukselle. Muuhun toimintaan tarvitaan tutkimuslaitoksen johdon etukäteen antama suostumus.

Stipendi maksetaan toimeentuloa varten annettavana lisänä, mutta ei vastikkeena tieteellisestä työskentelystänne.

Stipendin vastaanottaminen ei velvoita teitä työskentelemään työntekijänä Max-Planck-Gesellschaftille. Stipendi on tämän vuoksi vapautettu tuloverolain (Einkommensteuergesetz) 3 §:n 44 kohdan nojalla tuloverosta ja palkkaveron täytäntöönpanoasetuksen (Lohnsteuerdurchführungsverordnung) 6 §:n 22 kohdan nojalla palkkaverosta, eikä siihen täten liity myöskään sosiaalivakuutusta.”

15

Raccanellin ”väitöskirjaa tekevän henkilön sopimusta” jatkettiin 29.11.2001 tehdyllä lisäsopimuksella 6.8.2002 saakka ja sitten 6.5.2003 saakka. Osapuolet tekivät 7.5. ja 31.7.2003 välisen ajan osalta 19.5.2003 seuraavanlaisen sopimuksen:

”Raccanelli on 7.5.2003 ja 31.7.2003 välisenä aikana instituuttimme vieraana. Instituutti osoittaa hänen käyttöönsä sopivan työpisteen, ja instituutin työntekijät avustavat häntä.

Raccanelli saa käyttää instituutin muita toimitiloja instituuttisäännön ja siihen kuuluvien määräysten mukaisesti; Raccanelli sitoutuu noudattamaan näitä määräyksiä.

Raccanellin oleskelu instituutin vieraana ei perusta työsopimussuhdetta, eikä hänelle makseta korvausta.

– –”

16

Raccanelli nosti Arbeitsgericht Bonnissa kanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta toteamaan, että hänen ja MPG:n välillä vallitsi työsuhde 7.2.2000 ja 31.7.2003 välisenä aikana.

17

Raccanelli väittää, että häntä kohdeltiin kyseisenä ajanjaksona samalla tavoin kuin niitä saksalaisia väitöskirjaa tekeviä, joilla oli BAT II a/2 -sopimukset, jotka, samoin kuin niihin liittyvä sosiaaliturvajärjestelmään kuuluminen, oli Raccanellin mukaan varattu heille.

18

MPG kiistää nämä väitteet.

19

Kansallinen tuomioistuin ei lausu asianosaisten välisen sopimussuhteen tosiasiallisesta luonteesta mainittuna ajanjaksona mutta lähtee siitä, että Raccanellin henkilökohtaisen alisteisuuden aste MPI:hin nähden ei ollut riittävä, jotta voitaisiin todeta, että viimeksi mainittujen välillä olisi ollut työsuhde.

20

Kansallinen tuomioistuin pohtii, sitooko MPG:tä, kun otetaan huomioon, että se on yksityisoikeudellinen yhdistys, syrjintäkiellon periaate samalla tavoin, kuin jos se olisi julkisoikeudellinen elin.

21

Arbeitsgericht Bonn päätti näissä olosuhteissa lykätä asian ratkaisua ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

MPG katsoo kirjallisissa huomautuksissaan, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.

23

MPG katsoo, että yhtäältä kansallinen tuomioistuin ei ole todennut pääasian asianosaisten välisen oikeusriidan tosiseikkoja ja että toisaalta se ei ole perustellut esitettyjä kysymyksiä. Yhteisöjen tuomioistuimella ei näin ollen ole käytettävissään tarvittavia tietoja, jotta se voisi vastata näihin kysymyksiin hyödyllisellä tavalla.

24

Tämän osalta on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta yhteisön oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinnasta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyötyä, sen on määriteltävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat olettamukset, joihin nämä kysymykset perustuvat (asia 134/03, Viacom Outdoor, tuomio 17.2.2005, Kok. 2005, s. I-1167, 22 kohta ja asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomio 14.12.2006, Kok. 2006, s I-11987, 26 kohta).

25

Ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät lisäksi ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuin voi antaa hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on mahdollisuus esittää huomautuksia yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti (asia C-422/98, Colonia Versicherung ym., määräys 2.3.1999, Kok. 1999, s. I-1279, 5 kohta ja asia C-20/05, Schwibbert, tuomio 8.11.2007, Kok. 2007, s. I-9447, 21 kohta).

26

Jotta voidaan varmistua siitä, että Arbeitsgericht Bonnin esittämät tiedot täyttävät nämä vaatimukset, on tarkasteltava esitetyn kysymyksen luonnetta ja laajuutta (ks. vastaavasti em. asia Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomion 29 kohta).

27

Tältä osin on todettava, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on luonteeltaan hyvin yleinen, kun siinä pyydetään tulkitsemaan EY 39 artiklan ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklassa tarkoitettua yhteisön työntekijän käsitettä.

28

Arbeitsgericht Bonnin toissijaisesti esittämät kysymykset koskevat EY 12 artiklan mukaista syrjintäkiellon periaatetta.

29

Vaikka ennakkoratkaisupyynnössä on aukkoja sekä pääasian tosiseikkojen esittämisen että pyynnön perusteluiden osalta, yhteisöjen tuomioistuimella on kuitenkin käytettävissään riittävästi seikkoja, joiden perusteella se voi määrittää, mitä esitetyt kysymykset koskevat, ja tulkita asianomaisia yhteisön oikeuden säännöksiä antaakseen hyödyllisen vastauksen näihin kysymyksiin.

30

Sekä Euroopan yhteisöjen komissio että tietyssä määrin MPG ovat lisäksi pitäneet mahdollisena esittää yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksia kansallisen tuomioistuimen esittämien tietojen perusteella.

31

Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö otetaan tutkittavaksi.

32

Kansallinen tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti selvittää, onko pääasian kantajan kaltaisessa tilanteessa olevaa tutkijaa, toisin sanoen MPG:n kanssa tehdyn stipendisopimuksen perusteella väitöskirjaa valmistelevaa henkilöä, pidettävä EY 39 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä, jos häneltä edellytetään yhtä paljon työsuorituksia kuin tutkijalta, joka valmistelee väitöskirjaa kyseisen yhdistyksen kanssa tehdyn BAT/2-työsopimuksen perusteella.

33

Tältä osin on palautettava mieleen, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 39 artiklassa tarkoitetun ”työntekijän” käsitteellä on yhteisön oikeudessa oma merkityksensä, eikä tätä käsitettä pidä tulkita suppeasti. ”Työntekijänä” on pidettävä jokaista, joka tekee aitoa ja todellista työtä, eikä tällöin oteta huomioon sellaista työtä, joka on niin vähäistä, että sitä on pidettävä pelkästään toisarvoisena ja liitännäisenä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan työsuhteelle on ominaista se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan (ks. mm. asia 66/85, Lawrie-Blum, tuomio 3.7.1986, Kok. 1986, s. 2121, Kok. Ep. VIII, s. 387, 16 ja 17 kohta; asia C-138/02, Collins, tuomio 23.3.2004, Kok. 2004, s. I-2703, 26 kohta ja asia C-456/02, Trojani, tuomio 7.9.2004, Kok. 2004, s. I-7573, 15 kohta).

34

Pääasian kantajalla voidaan siis katsoa olevan työntekijän asema vain siinä tapauksessa, että kansallinen tuomioistuin, joka yksin on toimivaltainen arvioimaan pääasian tosiseikkoja, toteaa, että pääasiassa kaikki palkkatyön osatekijät täyttyvät, toisin sanoen alisteisuussuhde ja vastikkeen maksaminen.

35

Tästä seuraa, että koska kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, täyttyvätkö tämän tuomion 33 kohdassa esitetyt edellytykset, sen on tämän vuoksi tutkittava erityisesti väitöskirjaa tekevän henkilön sopimuksen ja lisäsopimuksen sisältö ja näiden sopimusten täytäntöönpanon menettelytavat.

36

Vaikka edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että se, onko Raccanelli EY 39 artiklassa tarkoitetun työntekijän asemassa, on ratkaistava objektiivisesti tämän tuomion 33 kohdassa mainittujen kriteerien perusteella, ei tästä asemasta sitä vastoin voida tehdä mitään päätelmää vertaamalla pääasian kantajan tekemää työtä työhön, jonka tekee väitöskirjaa valmisteleva tutkija MPG:n kanssa tekemänsä BAT/2-työsopimuksen perusteella.

37

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että pääasian kantajan kaltaisessa tilanteessa olevaa tutkijaa, toisin sanoen MPG:n kanssa tehdyn stipendisopimuksen perusteella väitöskirjaa valmistelevaa henkilöä, on pidettävä EY 39 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä vain, jos hän harjoittaa toimintaansa tietyn ajan tähän yhdistykseen kuuluvan tutkimuslaitoksen ohjauksessa ja jos hän saa korvausta vastikkeeksi tästä toiminnasta. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia tarvittavat tosiseikat sen arvioimiseksi, onko tilanne tällainen sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

38

Kansallinen tuomioistuin haluaa toisella kysymyksellään selvittää, voidaanko syrjinnän katsoa jääneen tapahtumatta ainoastaan silloin, jos pääasian kantajalle olisi vähintäänkin annettu oikeus valita työsopimussuhteen ja stipendisopimuksen välillä, ennen kuin hän aloitti väitöskirjan tekemisen MPG:ssä.

39

On korostettava ensiksi, että kysymys siitä, olisiko Raccanellilla ilman, että hän on EY 39 artiklassa ja asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun työntekijän asemassa, ollut MPG:n käytännön mukaisesti oikeus valita stipendisopimuksen ja BAT/2-sopimuksen välillä, on kansalliseen lainsäädäntöön liittyvä kysymys, jonka tarkasteleminen ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimelle.

40

Ennakkoratkaisupyynnön perustelujen toisesta osasta ilmenee kuitenkin, että Arbeitsgericht Bonn haluaa pääasiallisesti selvittää, sitooko MPG:tä siitä huolimatta, että se on yksityisoikeudellinen yhdistys, syrjintäkiellon periaate samalla tavoin, kuin jos se olisi julkisoikeudellinen elin, ja seuraako sille tästä velvollisuus antaa Raccanellille oikeus tehdä valinta stipendisopimuksen ja työsopimuksen välillä.

41

Tältä osin on yhtäältä palautettava mieleen, että EY 39 artiklan mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan (asia C-281/98, Angonese, tuomio 6.6.2000, Kok. 2000, s. I-4139, 29 kohta).

42

Toisaalta on todettava että EY 39 artiklan mukainen syrjintäkiellon periaate on muotoiltu yleisesti ja että sitä ei ole osoitettu erityisesti jäsenvaltioille tai julkisoikeudellisille elimille.

43

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa ei sovelleta ainoastaan viranomaisten toimintaan, vaan sitä sovelletaan myös muunlaisiin oikeussääntöihin, joiden tarkoituksena on kollektiivisesti säännellä palkkatyötä ja palvelujen tarjoamista (ks. asia 36/74, Walrave ja Koch, tuomio 12.12.1974, Kok. 1974, s. 1405, Kok. Ep. II, s. 415, 17 kohta ja em. asia Angonese, tuomion 31 kohta).

44

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden rajoitusten poistaminen jäsenvaltioiden väliltä vaarantuisi, jos valtion toimeen perustuvien esteiden poistamisen vaikutus tehtäisiin tyhjäksi rajoituksilla, jotka aiheutuvat siitä, että yksityisoikeudelliset yhdistykset ja yhteenliittymät käyttävät oikeudellista itsemääräämisvaltaansa (ks. em. asia Walrave ja Koch, tuomion 18 kohta ja asia C-415/93, Bosman, tuomio 15.12.1995, Kok. 1995, s. I-4921, 83 kohta).

45

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut EY 39 artiklan osalta, jossa ilmaistaan eräs perusvapaus ja joka on EY 12 artiklaan sisältyvän yleisen syrjintäkiellon erityinen soveltamistapaus, että syrjintäkielto koskee myös kaikkia sellaisia sopimuksia, joiden tarkoituksena on säännellä kollektiivisesti palkkatyötä, sekä yksityishenkilöiden välisiä sopimuksia (ks. asia 43/75, Defrenne, tuomio 8.4.1976, Kok. 1976, s. 455, Kok. Ep. III, s. 63, 39 kohta ja em. asia Angonese, tuomion 34 ja 35 kohta).

46

On siis todettava, että EY 39 artiklassa ilmaistua kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa sovelletaan myös MPG:n kaltaisiin yksityisoikeudellisiin yhdistyksiin.

47

Siltä osin, seuraako siitä MPG:lle velvollisuus antaa Raccanellille oikeus valita stipendisopimuksen ja työsopimuksen välillä, on vastattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää on erilaisten sääntöjen soveltaminen samankaltaisissa tilanteissa tai saman säännön soveltaminen erilaisissa tilanteissa (ks. vastaavasti asia C-311/97, Royal Bank of Scotland, tuomio 29.4.1999, Kok. 1999, s. I-2651, 26 kohta). Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista, onko sen vuoksi, että erilaisia sääntöjä on sovellettu samankaltaisissa tilanteissa, pääasian kaltaisissa olosuhteissa kyseisen valinnan mahdollinen epääminen merkinnyt kotimaisten ja ulkomaalaisten väitöskirjaa tekevien henkilöiden epäyhdenvertaista kohtelua.

48

Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että MPG:n kaltaisen yksityisoikeudellisen yhdistyksen on noudatettava syrjintäkiellon periaatetta EY 39 artiklassa tarkoitettuihin työntekijöihin nähden. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko pääasian kaltaisissa olosuhteissa kotimaisia ja ulkomaalaisia väitöskirjaa tekeviä henkilöitä kohdeltu epäyhdenvertaisesti.

49

Kansallinen tuomioistuin haluaa kolmannella kysymyksellään selvittää, mitä oikeusseurauksia aiheutuu siinä tapauksessa, että kysymyksessä on ulkomaalaisen väitöskirjaa tekevän henkilön syrjintä sen vuoksi, että hänellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä työsopimusta MPG:n kanssa.

50

Tältä osin on todettava, ettei EY 39 artiklassa eikä asetuksessa N:o 1612/68 edellytetä jäsenvaltioilta tai MPG:n kaltaisilta yhdistyksiltä mitään tiettyä toimenpidettä siinä tapauksessa, että syrjintäkieltoa rikottaisiin, vaan siinä jätetään niille vapaus valita seuraamukset direktiivin tavoitteen toteuttamiseen soveltuvista erilaisista ratkaisuista mahdollisesti esiintyvien erilaisten tilanteiden mukaisesti (asia 14/83, von Colson ja Kamann, 10.4.1984, Kok. 1984, s. 1891, Kok. Ep. VII, s. 557, 18 kohta ja asia C-460/06, Paquay, tuomio 11.10.2007, Kok. 2007, s. I-8511, 44 kohta).

51

Näin ollen, kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan sovellettavan kansallisen lainsäädännön valossa, minkälaatuista korvausta pääasian kantajalla on oikeus vaatia.

52

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että siinä tapauksessa, että pääasian kantaja voi perustellusti vedota vahinkoon, jonka hän on kärsinyt sen syrjinnän vuoksi, jonka kohteeksi hän on joutunut, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan sovellettavan kansallisen lainsäädännön valossa arvioida, minkälaatuista korvausta hänellä on oikeus vaatia.

53

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: