|
7.2.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 32/7 |
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.12.2008 (Vestre Landsretin — (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Danfoss A/S ja AstraZeneca A/S v. Skatteministeriet
(Asia C-371/07) (1)
(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 6 artiklan 2 kohta - Verovelvollisen yrityksen suorittamat maksuttomat palvelut sille kuulumattomiin tarkoituksiin - Arvonlisäveron vähennysoikeus - 17 artiklan 6 kohdan toinen alakohta - Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa edelleen kansalliseen lainsäädäntöönsä kuudennen direktiivin voimaantullessa sisältyneitä vähennysoikeuden rajoituksia)
(2009/C 32/11)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Vestre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Danfoss A/S ja AstraZeneca A/S
Vastaaja: Skatteministeriet
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Vestre Landsret — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 6 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 6 kohdan 2 alakohdan tulkinta — Oikeus vähentää vero sellaisen vastikkeettoman ruokatarjoilun osalta, jonka yritys järjestää liikekumppaneilleen ja henkilöstölleen omassa työpaikkaruokalassaan — Jäsenvaltioiden mahdollisuus pitää voimassa direktiivin voimaantulohetkellä voimassa oleva, vähennyskelpoisuuden epäämistä koskeva lainsäädäntönsä
Tuomiolauselma
|
1) |
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 6 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa se, että jäsenvaltio soveltaa tämän direktiivin voimaantulon jälkeen yritysten ruokaloiden yritysten liikekumppaneille ja henkilökunnalle kokousten yhteydessä maksutta tarjoamiin aterioihin liittyviin kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoitusta, vaikka kyseistä rajoitusta ei direktiivin voimaantulon hetkellä tosiasiallisesti sovellettu mainittuihin kustannuksiin sellaisen hallinnollisen käytännön vuoksi, jonka mukaan kyseisten ruokaloiden tarjoamien palvelujen verotus perustui niiden omakustannushintaan, joka on raaka-aineiden hinta lisättynä näiden ruokien ja juomien valmistuksesta ja myynnistä sekä ruokaloiden hallinnosta aiheutuvilla palkkakuluilla, vastineena ostojen yhteydessä maksetun arvonlisäveron täydestä vähennysoikeudesta. |
|
2) |
Kuudennen direktiivin 77/388 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tämä säännös ei kata vastikkeetonta ateriatarjoilua liikekumppaneille yritysten ruokaloissa näiden yritysten tiloissa pidettävien kokousten yhteydessä silloin kun objektiivisen näytön perusteella käy ilmi — minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä –, että nämä ateriat on tarjottu pelkästään liiketoimintaan liittyvässä tarkoituksessa. Toisaalta mainittua säännöstä sovelletaan lähtökohtaisesti siihen, että yritys tarjoaa tiloissaan vastikkeettoman aterian henkilökunnalleen, elleivät — minkä arvioiminen kuuluu myös ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle — yrityksen tarpeet, kuten kokousten yhtäjaksoisuuden ja sujuvuuden takaaminen, vaadi sitä, että työnantaja huolehtii aterioiden tarjoamisesta. |