21.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/14


Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.12.2008 (Verwaltungsgericht Hannoverin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Kabel Deutschland Vertrieb und Service GmbH & Co. KG v. Niedersächsische Landesmedienanstalt für privaten Rundfunk

(Asia C-336/07) (1)

(Direktiivi 2002/22/EY - 31 artiklan 1 kohta - Kohtuulliset siirtovelvollisuudet - Kansallinen sääntely, jossa analogisia kaapeliverkkoja ylläpitävät operaattorit velvoitetaan syöttämään kaapeliverkkoihinsa kaikki sellaiset televisio-ohjelmat, jotka on hyväksytty maanpäälliseen lähetykseen - Suhteellisuusperiaate)

(2009/C 44/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Hannover

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kabel Deutschland Vertrieb und Service GmbH & Co. KG

Vastaaja: Niedersächsische Landesmedienanstalt für privaten Rundfunk

Muut osapuolet: Norddeutscher Rundfunk, Zweites Deutsches Fernsehen, ARTE GEIE, Bloomberg LP, Mitteldeutscher Rundfunk, MTV Networks Germany GmbH, jolle VIVA Plus Fernsehen GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet, VIVA Music Fernsehen GmbH & Co. KG, MTV Networks Germany GmbH, jolle MTV Networks GmbH & Co. oHG:n oikeudet ovat siirtyneet, Westdeutscher Rundfunk, RTL Television GmbH, RTL II Fernsehen GmbH & Co. KG, VOX Film und Fernseh-GmbH & Co. KG, RTL Disney Fernsehen GmbH & Co. KG, SAT. 1 Satelliten-Fernsehen GmbH ym., Regio.TV GmbH, Eurosport SA, TM-TV GmbH & Co. KG, ONYX Television GmbH, Radio Bremen, Hessischer Rundfunk, Nederland 2, Hamburg 1 Fernsehen Beteiligungs GmbH & Co. KG, Turner Broadcasting System Deutschland GmbH, n-tv Nachrichtenfernsehen GmbH & Co. KG, Bayerischer Rundfunk, Deutsches Sportfernsehen GmbH, NBC Europe GmbH, BBC World, Mediendienst Borkum — Kurverwaltung NSHB Borkum GmbH, Friesischer Rundfunk GmbH, Home Shopping Europe GmbH & Co. KG, Euro News SA, Reise-TV GmbH & Co. KG, SKF Spielekanal Fernsehen GmbH, TV 5 Europe, DMAX TV GmbH & Co. KG, aiemmin XXP TV — Das Metropolenprogramm GmbH & Co. KG, ja RTL Shop GmbH.

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Hannover — Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51) 31 artiklan 1 kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa analogisia kaapeliverkkoja ylläpitävät operaattorit velvoitetaan myöntämään pääsy kaapeliverkkoihinsa kaikille sellaisille televisio-ohjelmille, jotka on hyväksytty maanpäälliseen lähetykseen ja jossa säädetään, että siinä tilanteessa, että kanavia ei ole riittävästi, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on laadittava hakijoista etusijaluettelo, mikä johtaa kyseisen kaapeliverkko-operaattorin käytettävissä olevien kanavien täysimittaiseen käyttämiseen

Tuomiolauselma

1)

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY 31 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että se ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jollaisesta pääasiassa on kyse ja jossa velvoitetaan kaapeliverkko-operaattori syöttämään analogiseen kaapeliverkkoonsa sellaisia televisiokanavia ja telepalveluja, joita lähetetään jo maanpäällisesti, mikä johtaa siihen, että yli puolet kyseisen verkon käytettävissä olevista kanavista käytetään, ja jossa säädetään, että siinä tapauksessa, että käytettävissä olevia kanavia ei ole riittävästi, hakijoista on laadittava etusijajärjestys, joka johtaa siihen, että kaikki kyseisen verkon käytettävissä olevat kanavat käytetään, siltä osin kuin kyseisistä velvollisuuksista ei aiheudu kohtuuttomia taloudellisia seurauksia, minkä tarkastaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

2)

Direktiivin 2002/22 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ’televisiopalvelujen’ käsite kattaa televisiolähetystoiminnan harjoittajien tai mediapalvelujen tarjoajien palvelut, kuten teleostoslähetykset, siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset täyttyvät, minkä arviointi on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.


(1)  EUVL C 247, 20.10.2007.