Kanne 23.2.2006 — Sachsa Verpackung v. komissio

(Asia T-79/06)

(2006/C 96/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Sachsa Verpackung GmbH (Wieda, Saksa) (edustajat: asianajajat F. Puel ja L. Francois-Martin)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteellaan kantaja vaatii, että EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/F/38.354 — Teollisuussäkit) 30.11.2005 tehty komission päätös K(2005) 4634 lopullinen, jolla komissio on päättänyt, että päätöksen adressaatteina olleet yritykset, joihin kantaja kuuluu, ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa osallistumalla sellaisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin teollisuussäkkien alalla, jotka ovat koskeneet Belgiaa, Alankomaita, Luxemburgia, Saksaa, Ranskaa ja Espanjaa, on osittain kumottava. Päätöksensä kantajaa koskevassa osassa komissio on todennut, että kantaja on osallistunut yhteen jatkettuun rikkomiseen ja määrännyt kantajalle sakon.

Ensimmäisen vaatimuksensa tueksi, joka on esitetty ensisijaisesti, kantaja vetoaa kolmeen perusteeseen.

Ensimmäisessä perusteessaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen kantajan kartelliin osallistumisen asteen suhteen, kun komissio on katsonut, että kantaja oli aktiivisesti osallistunut yleisten kiintiöiden määrittämiseen, asiakkaiden jakamiseen ja hintojen asettamiseen.

Toinen peruste perustuu perustelujen puuttumiseen siltä osin kuin komissio ei kantajan mukaan ole oikeudelliselta kannalta riittävästi perustellut kantajan osallistumista Saksa-alaryhmään kartellin sisällä.

Kolmannessa perusteessaan kantaja esittää, että komissio on rikkonut asetuksen EY N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen N:o 17/62 (2) 15 artiklaa, koska kantajan mukaan komissio on katsonut virheellisesti, että kantaja ei ollut itsenäinen yritys ja päättänyt, myös virheellisesti, että kantajan Groupe Gascogne -nimisen emoyhtiön oli katsottava olevan solidaarisesti vastuussa sakon maksamisesta. Se väittää myös, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään sen maksettavaksi tulevan sakon osaa siltä ajalta, jolloin se on osallistunut rikkomiseen, ja tästä syystä sakon määrä ylittää rajan, joka on 10 prosenttia kantajan liikevaihdosta.

Toissijaisen vaatimuksensa tueksi kantaja väittää, että komissio ei ollut arvioinut langetettavan sakon määrää oikein ja että se on rikkonut suhteellisuusperiaatetta, koska se on arvioinut virheellisesti rikkomisen vakavuuden ja sen keston, kun se ei ole ottanut huomioon lieventäviä asianhaaroja eikä kantajan yhteistyötiedonannon mukaisesti tekemää yhteistyötä. (3)

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2)  6 päivänä helmikuuta 1962 annettu neuvoston asetus N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204).

(3)  Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).