Asia C-404/06

Quelle AG

vastaan

Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände

(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Kuluttajansuoja — Direktiivi 1999/44/EY — Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut — Myyjän oikeus vaatia kuluttajalta korvausta virheellisen tavaran käytöstä kyseistä tavaraa vaihdettaessa — Virheellisen tavaran käytön vastikkeettomuus”

Julkisasiamies V. Trstenjakin ratkaisuehdotus 15.11.2007   I - 2688

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.4.2008   I - 2713

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat

   (EY 234 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut – Direktiivi 1999/44

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44 3 artikla)

1.  EY 234 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos näin ollen esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimen on lähtökohtaisesti vastattava niihin.

   Yhteisöjen tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että pyydetyllä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.

   Tässä yhteydessä epävarmuudella, joka vallitsee siitä, voiko kansallinen tuomioistuin tulkita yhteisöjen tuomioistuimen direktiivin tulkintaa koskevaan ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen johdosta kansallista oikeutta kyseisen vastauksen perusteella yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden mukaisesti, ei voi olla vaikutusta yhteisöjen tuomioistuimen velvollisuuteen vastata tähän kysymykseen. Mikä tahansa muu ratkaisu olisi näet yhteensoveltumaton yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklassa annetun toimivallan, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti varmistaa, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat yhteisön oikeutta yhtenäisesti, tavoitteen kanssa.

   (ks. 19–22 kohta)

2.  Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annetun direktiivin 1999/44 3 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan myyjä voi silloin, kun hän on myynyt kulutustavaran, jossa on virhe, vaatia kuluttajalta korvausta virheellisen tavaran käytöstä siihen saakka, kunnes se on vaihdettu uuteen tavaraan.

   Sekä direktiivin sanamuodosta että sen merkityksellisistä valmistelutöistä ilmenee nimittäin, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena oli tehdä siitä, että myyjä saattaa tavaran sopimuksen mukaiseksi vastikkeetta, olennainen osa kuluttajalle kyseisellä direktiivillä taattua suojaa. Myyjälle kuuluvalla velvollisuudella saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi vastikkeetta – riippumatta siitä, toteutetaanko se korjaamalla vai vaihtamalla virheellinen tavara – pyritään suojaamaan kuluttajaa sellaisten kustannusten vaaralta, jotka saattaisivat tällaisen suojan puuttuessa saada kuluttajan luopumaan vetoamasta oikeuksiinsa. Tämä yhteisön lainsäätäjän tahdon mukainen maksuttomuuden takuu johtaa siihen, ettei myyjä voi esittää mitään taloudellisia vaatimuksia täyttäessään velvoitteensa saattaa sopimuksen kohteena oleva tavara sopimuksen mukaiseksi. Sopimuksen mukaiseksi saattamisen vastikkeettomuus on lisäksi direktiivin tavoitteen mukainen, joka on taata korkeatasoinen kuluttajansuoja.

   (ks. 33, 34, 36 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)