Asia C-177/06

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Espanjan kuningaskunta

Valtiontuet – Tukiohjelma – Soveltumattomuus yhteismarkkinoille – Komission päätös – Täytäntöönpano – Tukiohjelman poistaminen – Maksamatta olevien tukien keskeyttäminen – Käytettäväksi annettujen tukien takaisinperiminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet – Päätöksen lainvastaisuus – Täytäntöönpanon täydellinen mahdottomuus

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Valtiontukea koskevan komission päätöksen noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet

(EY 88 artiklan 2 kohdan toinen alakohta sekä EY 226, EY 227, EY 230 ja EY 232 artikla)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Valtiontukea koskevan komission päätöksen noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet

(EY 88 artiklan 2 kohta)

3.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Valtiontukea koskevan komission päätöksen noudattamatta jättäminen – Päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1.        Perustamissopimuksella perustetussa oikeussuojakeinojen järjestelmässä erotetaan toisistaan toisaalta EY 226 ja EY 227 artiklassa tarkoitetut kanteet, joilla pyritään toteamaan se, ettei jäsenvaltio ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, ja toisaalta EY 230 ja EY 232 artiklassa tarkoitetut kanteet, joilla pyritään valvomaan yhteisön toimielinten toimien tai toimimatta jättämisten laillisuutta. Näiden oikeussuojakeinojen päämäärät ovat erilaiset, ja niitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Jäsenvaltio ei siten voi ilman perustamissopimuksen nimenomaista määräystä perustellusti väittää sille osoitetun päätöksen olevan lainvastainen puolustautuakseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa, kyseisen päätöksen täytäntöönpanon laiminlyöntiin perustuvaa kannetta vastaan. Toisin voi olla ainoastaan, jos kyseessä olevaan toimeen liittyy niin vakavia ja ilmeisiä virheitä, että toimea voidaan pitää mitättömänä. Tämä toteamus pätee myös EY 88 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuvan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen osalta.

Kun on kyse EY 88 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, jäsenvaltio ei voi toimen mitättömyystapauksia lukuun ottamatta hyväksyttävästi vedota komission kielteisen päätöksen lainvastaisuuteen silloin, kun tästä päätöksestä nostettu suora kanne on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa.

(ks. 30–32 ja 37 kohta)

2.        Ainoa peruste, johon jäsenvaltio voi puolustuksekseen vedota komission EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna päätös asianmukaisesti täytäntöön.

(ks. 46 kohta)

3.        Kun on kyse komission EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla vireille panemasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta asiasta, yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia vaatimusta, joka koskee jäsenvaltion tuomitsemista siitä, ettei se ollut ilmoittanut komissiolle toimenpiteitä sellaisen päätöksen panemiseksi täytäntöön, jossa tukiohjelma todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja se määrätään poistettavaksi sekä vielä maksamatta olevien tukien maksaminen määrätään keskeytettäväksi ja jo käytettäväksi annetut tuet takaisinperittäviksi, koska kyse on juuri siitä, ettei jäsenvaltio ole noudattanut velvoitteitaan asetetussa määräajassa.

(ks. 53 ja 54 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

20 päivänä syyskuuta 2007 (*)

Valtiontuet – Tukiohjelma – Soveltumattomuus yhteismarkkinoille – Komission päätös – Täytäntöönpano – Tukiohjelman poistaminen – Maksamatta olevien tukien keskeyttäminen – Käytettäväksi annettujen tukien takaisinperiminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet – Päätöksen lainvastaisuus – Täytäntöönpanon täydellinen mahdottomuus

Asiassa C‑177/06,

jossa on kyse EY 88 artiklan 2 kohtaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 4.4.2006,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään F. Castillo de la Torre ja C. Urraca Caviedes, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään N. Díaz Abad, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: K. Schiemann, joka hoitaa toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä sekä tuomarit L. Bay Larsen (esittelevä tuomari), J.-C. Bonichot, T. von Danwitz ja C. Toader,

julkisasiamies: E. Sharpston,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.4.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteessaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja on toteuttanut vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Álavassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/28/EY (EYVL 2003, L 17, s. 20)

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja [on toteuttanut] vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Biskajassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/86/EY (EUVL 2003, L 40, s. 11)

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja on toteuttanut vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Guipúzcoassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/192/EY (EUVL 2003, L 77, s. 1; jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset)

2 ja 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asetetussa määräajassa kaikkia näiden säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle näiden päätösten 4 artiklan mukaisesti.

I       Riita-asian tausta

2        Baskimaakunnat Álava, Vizcaya (Biskaja) ja Guipúzcoa ottivat vuonna 1993 käyttöön verotoimenpiteet, joiden tarkoituksena oli edistää yritysten perustamista.

3        Kiireellisistä verotuksellisista investointitukitoimenpiteistä ja taloudellisen toiminnan kannustamisesta (Medidas Fiscales Urgentes de Apoyo a la Inversión e impulso de la Actividad Económica) annetuissa kolmessa täysin samannimisessä maakuntalaissa (5.7.1993 annettu Álavan maakuntalaki nro 18/1993, 24.6.1993 annettu Biskajan maakuntalaki nro 5/1993 ja 26.6.1993 annettu Guipúzcoan maakuntalaki nro 11/1993) vapautetaan yhtiöverosta kymmeneksi peräkkäiseksi verovuodeksi yritykset, jotka on perustettu maakuntalain voimaantulopäivän ja 31.12.1994 välisenä aikana, edellyttäen muun muassa, että

–        näiden yritysten maksettu osakepääoma on vähintään 20 miljoonaa Espanjan pesetaa (ESP) toiminnan aloittamishetkellä

–        ne tekevät vähintään 80 miljoonan ESP suuruiset investoinnit yhtiön perustamispäivän ja 31.12.1995 välisenä aikana

–        ne luovat vähintään kymmenen uutta työpaikkaa toiminnan aloittamista seuraavien kuuden kuukauden aikana.

4        Komissio aloitti 28.11.2000 päivätyllä kirjeellään Espanjan kuningaskuntaa vastaan EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn näiden kolmen verotuksellisen toimenpiteen osalta (jäljempänä yhdessä riidanalaiset verotoimenpiteet).

5        Diputación Foral de Álava (asiassa T‑30/01), Diputación Foral de Guipúzcoa (asiassa T-31/01) ja Diputación Foral de Vizcaya (asiassa T-32/01) (maakuntien aluehallitukset) nostivat 9.2.2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamillaan kirjelmillä kanteet niihin kuhunkin kohdistetun tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen kumoamiseksi.

6        Komissio teki näiden muodollisten tutkintamenettelyjen perusteella nyt riidanalaisina olevat päätökset.

7        Kunkin päätöksen 1 artiklassa kyseessä oleva verotoimenpide katsotaan valtiontueksi ja todetaan se yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

8        Kunkin riidanalaisen päätöksen 2–4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”2 artikla

Espanjan on kumottava 1 artiklassa tarkoitettu tukiohjelma, jos se on edelleen voimassa.

3 artikla

1.      Espanjan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitetun ja tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin. Espanjan on peruutettava maksamatta olevan tuen maksaminen.

2.      Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden mukaisten menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. – –

4 artikla

Espanjan on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.”

9        Nämä kolme päätöstä annettiin Espanjan kuningaskunnalle tiedoksi 28.12.2001 päivätyllä kirjeellä.

10      Päätösten 4 artiklassa määrätty kahden kuukauden määräaika päättyi ilman, että komissiolle olisi ilmoitettu täytäntöönpanotoimien toteuttamisesta.

11      Diputación Foral de Álava (asiassa T-86/02), Diputación Foral de Vizcaya (asiassa T-87/02) ja Diputación Foral de Guipúzcoa (asiassa T-88/02) nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 26.3.2002 toimittamillaan kirjelmillä kolme kannetta niitä koskevien kielteisten päätösten kumoamiseksi.

12      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhdisti asiat T-30/01–T-32/01 ja T-86/02–T-88/02, ja ne ovat edelleen vireillä.

13      Jonkin aikaa kestäneen kirjeenvaihdon ja 1.3.2002 jälkeen esitettyjen muistutusten jälkeen komissio katsoi, ettei Espanjan kuningaskunta ollut vieläkään toimittanut sille tietoja riidanalaisten päätösten täytäntöönpanosta, ja päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen.

II      Oikeudenkäyntimenettely yhteisöjen tuomioistuimessa

14      Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi 27.2.2007 Espanjan kuningaskunnan työjärjestyksen 82 a artiklan perusteella esittämän pyynnön, joka koski asian käsittelyn lykkäämistä siihen saakka, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevissa kuudessa asiassa on annettu tuomiot.

III    Kanne

A       Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

1.     Komission lausumat

15      Komissio vetoaa EY 249 artiklaan ja EY 88 artiklan 2 kohtaan.

16      Komission mukaan kunkin riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa määrätyn kahden kuukauden määräajan päätyttyä Espanjan kuningaskunta ei ollut päätösten 2 ja 3 artiklan vastaisesti poistanut tukiohjelmia, sikäli kuin ne olivat edelleen voimassa, eikä keskeyttänyt vielä maksattamatta olevien tukien maksamista eikä toimeenpannut jo maksettujen tukien takaisinperimistä.

17      Komissio toteaa, ettei päätöksiä ollut pantu täytäntöön useista muistutuksista huolimatta vielä nyt esillä olevan kanteen nostamishetkelläkään.

18      Komissio esittää, että ainoa peruste, johon jäsenvaltio voi vedota komission EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla vireille panemassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa, on täydellinen mahdottomuus panna päätös täytäntöön. Tämä edellytys ei komission mukaan kuitenkaan täyty esillä olevassa asiassa.

19      Espanjan kuningaskunta ei komission mukaan voi missään tapauksessa hyväksyttävästi vedota riidanalaisten päätösten lainvastaisuuteen, koska se ei ole nostanut kannetta niiden kumoamiseksi.

2.     Espanjan hallituksen lausumat

20      Espanjan hallitus vetoaa ensisijaisesti väitteeseen, jonka mukaan riidanalaiset päätökset ovat lainvastaisia. Toissijaisesti se kiistää sen, että sen voitaisiin katsoa syyllistyneen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen näiden päätösten täytäntöönpanossa.

a)     Riidanalaisten päätösten lainvastaisuus

21      Espanjan hallitus viittaa asiassa C-99/02, komissio vastaan Italia, 1.4.2004 annettuun tuomioon (Kok. 2004, s. I-3353, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja katsoo vastakohtaispäätelmään nojautuen voivansa hyväksyttävästi vedota komission kielteisten päätösten lainvastaisuuteen, vaikka se ei olekaan nostanut kumoamiskannetta. Espanjan hallitus katsoo, etteivät nämä päätökset ole lopullisia, koska kumoamiskanteet, jotka kyseessä olevat maakuntien aluehallitukset ovat nostaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ovat vireillä.

22      Lainvastaisuusväite on kuusiosainen: väite harkintavallan väärinkäytöstä, sellaisten suuntaviivojen soveltamisesta, jotka eivät olleet voimassa riidanalaisia verotoimenpiteitä toteutettaessa, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 14 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, väite puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta alustavassa tutkinnassa, väite puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta muodollisessa tutkintamenettelyssä ja väite perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.

b)     Jäsenyysvelvoitteita on noudatettu

23      Espanjan hallitus kiistää syyllistyneensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen tukiohjelmien poistamisvelvollisuuden osalta, siltä osin kuin ohjelmat ovat edelleen voimassa, maksamatta olevien tukien maksamisen keskeyttämisvelvollisuuden osalta ja jo käytettäväksi annettujen tukien takaisinperimisvelvollisuuden osalta.

i)     Velvollisuus poistaa tukiohjelmat, siltä osin kuin ne ovat vielä voimassa, ja velvollisuus keskeyttää vielä maksamatta olevien tukien maksaminen

24      Espanjan hallitus toteaa, että riidanalaiset verotoimenpiteet sisältävät vapautuksen yhtiöverosta kymmeneltä peräkkäiseltä verovuodelta uuden yhtiön perustamishetkestä alkaen.

25      Nämä toimenpiteet ovat sen mukaan olleet voimassa vain rajoitetun ajanjakson, vaikkakaan niitä ei ole muodollisesti kumottu, koska niitä voitiin soveltaa vain vuonna 1993 tapahtuneen, maakuntalakien 18/1993, 5/1993 ja 11/1993 voimaantulon ja 31.12.1994 välisenä aikana, ja niiden perusteella voitiin vapauttaa verosta vain niiden veroilmoitusten osalta, jotka oli esitetty viimeistään vuoden 2005 heinäkuussa.

26      Tämän perusteella se katsoo, ettei kyseisillä verojärjestelyillä enää ole vaikutuksia.

ii)  Velvollisuus periä takaisin jo käytettäväksi annetut tuet

27      Espanjan hallitus katsoo, että komissio on tehnyt virheen moittiessaan sitä siitä, että se on päättänyt käyttää jo käytettäväksi annettujen tukien takaisinperimisessä menettelyä, joka on komission mukaan omiaan vaikeuttamaan kohtuuttomalla tavalla takaisinperintää, eli kansallisen oikeuden mukaista menettelyä, jossa todetaan kumottavissa olevan hallintotoimen kielteinen vaikutus.

28      Se väittää, että tosiasiassa oli päätetty soveltaa menettelyä, jota käytetään mitättömien hallintotoimien oikaisemiseksi, ja että tämä menettely on sopiva riidanalaisten päätösten täytäntöönpanemiseksi oikein.

29      Näin ollen, ja koska komissio on Espanjan hallituksen mukaan väärässä moittiessaan Espanjan kuningaskuntaa siitä, että se on päättänyt soveltaa sellaista takaisinperimismenettelyä, jolla ei mitenkään voida panna riidanalaisia päätöksiä täytäntöön, ei Espanjan voida katsoa syyllistyneen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen.

B       Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

1.     Riidanalaisten päätösten lainvastaisuutta koskeva väite

30      EY:n perustamissopimuksella perustetussa oikeussuojakeinojen järjestelmässä erotetaan toisistaan toisaalta EY 226 ja EY 227 artiklassa tarkoitetut kanteet, joilla pyritään toteamaan se, ettei jäsenvaltio ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, ja toisaalta EY 230 ja EY 232 artiklassa tarkoitetut kanteet, joilla pyritään valvomaan yhteisön toimielinten toimien tai toimimatta jättämisten laillisuutta. Näiden oikeussuojakeinojen päämäärät ovat erilaiset, ja niitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Jäsenvaltio ei siten voi ilman perustamissopimuksen nimenomaista määräystä perustellusti väittää sille osoitetun päätöksen olevan lainvastainen puolustautuakseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa, kyseisen päätöksen täytäntöönpanon laiminlyöntiin perustuvaa kannetta vastaan (ks. erityisesti asia C-261/99, komissio v. Ranska, tuomio 22.3.2001, Kok. 2001, s. I-2537 ja asia C-404/00, komissio v. Espanja, tuomio 26.6.2003, Kok. 2003, s. I-6695, 40 kohta).

31      Toisin voi olla ainoastaan, jos kyseessä olevaan toimeen liittyy niin vakavia ja ilmeisiä virheitä, että toimea voidaan pitää mitättömänä (em. asiat komissio v. Ranska, tuomion 19 kohta ja komissio v. Espanja, tuomion 41 kohta).

32      Tämä toteamus pätee myös EY 88 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuvan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen osalta (em. asia komissio v. Ranska, tuomion 20 kohta ja em. asia komissio v. Espanja, tuomion 42 kohta).

33      Tähän on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole kirjelmissään väittänyt, että riidanalaisia päätöksiä rasittaisi sellainen virhe, jonka perusteella nämä toimet pitäisi katsoa mitättömiksi.

34      Espanjan hallitus ei kuitenkaan missään tapauksessa voi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Italia annettuun tuomioon viitaten tehokkaasti vedota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä oleviin kumoamiskanteisiin, jotka kyseessä olevat maakunnat ovat nostaneet.

35      Päinvastoin siihen, että yhteisöjen tuomioistuin on tuossa tuomiossa niin kuin muissakin tuomioissa halunnut korostaa, että se, että sen käsiteltäväksi saatetussa tapauksessa ei ollut nostettu kumoamiskannetta säädetyssä määräajassa tai että kumoamiskanne oli hylätty, ei yksin riitä perusteeksi sen toteamiseksi, että yhteisön toimen lainvastaisuuteen voitaisiin vedota jäsenvaltion puolustukseksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa yksin siksi, että tämän toimen kumoamiseksi nostettu kanne on vireillä.

36      On muistettava, että riidanalaisia päätöksiä koskee laillisuusolettama ja että kumoamiskanteesta huolimatta ne velvoittavat kaikilta osiltaan Espanjan kuningaskuntaa (ks. em. asia komissio v. Ranska, tuomion 26 kohta).

37      Tästä seuraa, että kun on kyse EY 88 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, jäsenvaltio ei voi toimen mitättömyystapauksia lukuun ottamatta hyväksyttävästi vedota komission kielteisen päätöksen lainvastaisuuteen silloin, kun tästä päätöksestä nostettu suora kanne on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa (ks. sellaisten asioiden osalta, joissa kumoamiskanne oli vireillä, asia C-404/97, komissio v. Portugali, tuomio 27.6.2000, Kok. 2000, s. I-4897 ja asia C-207/05, komissio v. Italia, tuomio 1.6.2006, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

38      Edellä esitetystä seuraa, että tässä tarkasteltu lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta.

2.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

a)     Väitteet, jotka koskevat velvollisuutta poistaa tukiohjelmat, siltä osin kuin ne ovat edelleen voimassa, ja velvollisuutta keskeyttää vielä maksamatta olevien tukien maksaminen

39      Kunkin riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa velvoitetaan Espanjan kuningaskunta poistamaan kyseessä oleva tukiohjelma, siltä osin kuin se on edelleen voimassa. Niiden 3 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätään keskeyttämään vielä maksamatta olevien tukien maksaminen.

40      Kuten Espanjan hallitus toteaa, tukiohjelmia sovellettiin ainoastaan sellaisiin yhtiöihin, jotka oli perustettu ennen 31.12.1994.

41      Tukiohjelmien oli kuitenkin tarkoitus vaikuttaa kymmenen verovuoden ajan, eli useita vuosia riidanalaisten päätösten jälkeen.

42      Päätösten 2 artiklan ja 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen täytäntöönpano edellytti näin sitä, että Espanjan kuningaskunta kumoaa tukiohjelmat ja keskeyttää verovapautusten myöntämisen siltä osin kuin niitä ei ollut vielä toteutettu.

43      Espanjan hallitus ei kiistä sitä, ettei tukiohjelmia ollut kumottu, eikä sitä, ettei riidanalaisia päätöksiä tehtäessä vielä myöntämättä olevien verovapautusten myöntämistä ollut keskeytetty.

44      Tästä seuraa, että komission väitteet, jotka koskevat kunkin riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohdan toista virkettä, ovat perusteltuja.

b)     Väitteet, jotka koskevat velvollisuutta periä takaisin jo käytettäväksi annetut tuet

45      Lainvastaista tukea koskevan kielteisen päätöksen yhteydessä tuen takaisinperiminen, josta komissio on määrännyt, toteutetaan asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan edellytyksiä noudattaen. Tässä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon – –. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista.”

46      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoa peruste, johon jäsenvaltio voi puolustuksekseen vedota komission EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna päätös asianmukaisesti täytäntöön (ks. mm. em. asia komissio v. Ranska, tuomion 23 kohta; em. asia komissio v. Espanja, tuomion 45 kohta ja asia C-415/03, komissio v. Kreikka, tuomio 12.5.2005, Kok. 2005, s. I-3875, 35 kohta).

47      Esillä olevassa asiassa takaisinperimisvelvollisuudesta säädetään kunkin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja 2 kohdassa.

48      Espanjan kuningaskunta ei ole vedonnut siihen, että näiden säännösten täytäntöönpano olisi täysin mahdotonta.

49      Se on todennut ainoastaan, että menettely, jota se on päättänyt käyttää jo käytettäväksi annettujen tukien takaisinperimisessä, on sopiva näiden päätösten asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta.

50      Se ei kuitenkaan ole esittänyt minkäänlaista asiakirjanäyttöä tuensaajien henkilöllisyydestä, myönnettyjen tukien määrästä tai menettelyistä, jotka on todellisuudessa aloitettu näiden tukien takaisinperimiseksi.

51      Se ei näin ollen ole mitenkään näyttänyt toteen, että riidanalaisten päätösten 4 artiklassa vahvistetussa määräajassa on todellisuudessa toteutettu sellaiset toimenpiteet, joilla riidanalaiset päätökset olisi pantu asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi ja tehokkaasti täytäntöön jo käytettäväksi annettujen tukien osalta.

52      Tämän johdosta on katsottava, että komission väitteet, jotka koskevat kunkin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä ja 2 kohtaa, ovat perusteltuja.

53      Edellä esitetystä seuraa, että kanne on perusteltu siltä osin kuin komissio siinä moittii Espanjan kuningaskuntaa siitä, ettei se ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kyseessä olevien tukiohjelmien poistamiseksi, maksamatta olevien tukien maksamisen keskeyttämiseksi ja jo käytettäväksi annettujen tukien takaisinperimiseksi.

54      Yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia vaatimusta, joka koski Espanjan kuningaskunnan tuomitsemista siitä, ettei se ollut ilmoittanut komissiolle edellisessä kohdassa mainittuja toimenpiteitä, koska kyse on juuri siitä, ettei se ole noudattanut velvoitteitaan asetetussa määräajassa (ks. asia C-348/93, komissio v. Italia, tuomio 4.4.1995, Kok. 1995, s. I-673, 31 kohta ja em. asia komissio v. Italia, tuomio 1.6.2006, 53 kohta).

55      On siis todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut riidanalaisten päätösten 2 ja 3 artiklan säännösten mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia niiden noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä asetetussa määräajassa.

IV      Oikeudenkäyntikulut

56      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Espanjan kuningaskunta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja on toteuttanut vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Álavassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/28/EY

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja [on toteuttanut] vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Biskajassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/86/EY ja

–        valtiontukiohjelmasta, jonka Espanja on toteuttanut vuonna 1993 uusien yritysten hyväksi Guipúzcoassa (Espanjassa), 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2003/192/EY

2 ja 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut säädetyssä määräajassa kaikkia näiden säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

2)      Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: espanja.