1. Yhteisön oikeus – Soveltamisala – Sellaisen yleisen varauksen puuttuminen, jolla suljettaisiin soveltamisalan ulkopuolelle kaikki yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettavat toimenpiteet
(EY 30, EY 39, EY 46, EY 58, EY 64, EY 296 ja EY 297 artikla)
2. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltiot toteavat ja antavat käyttöön nämä varat – Jäsenvaltion suorittama verovapaa puolustustarvikkeiden maahantuonti
(Neuvoston asetuksen N:o 1552/89, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1355/96, 2 ja 9–11 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 2 ja 9–11 artikla)
1. Vaikka jäsenvaltioiden asiana on toteuttaa niiden sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, tästä ei kuitenkaan seuraa, että tällaiset toimenpiteet jäävät kokonaan unionin oikeuden soveltamisen ulkopuolelle. Perustamissopimuksessa määrätään sellaisissa tilanteissa, joissa yleinen turvallisuus voi vaarantua, sovellettavista poikkeuksista ainoastaan EY 30, EY 39, EY 46, EY 58, EY 64, EY 296 ja EY 297 artiklassa, jotka koskevat tarkasti rajattuja poikkeustilanteita. Niistä ei voida päätellä, että perustamissopimukseen luonnostaan kuuluisi yleinen varaus, jolla suljettaisiin unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kaikki yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettavat toimenpiteet. Tällaisen varauksen tunnustaminen perustamissopimuksen määräysten erityisedellytyksistä riippumatta voisi vaarantaa unionin oikeuden sitovuuden ja yhdenmukaisen soveltamisen.
EY 296 ja EY 297 artiklassa määrättyjä poikkeuksia on – kuten perusvapauksiin kohdistuvia poikkeuksia – tulkittava suppeasti. Erityisesti EY 296 artiklan osalta on todettava, että vaikka kyseisessä artiklassa mainitaan toimenpiteet, jotka jäsenvaltio voi katsoa tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi, ja sellaiset tiedot, joiden ilmaiseminen olisi näiden etujen vastaista, mainittua artiklaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille valta poiketa perustamissopimuksen määräyksistä ainoastaan viittaamalla kyseisiin etuihin. Näin ollen sellaisen jäsenvaltion, joka vetoaa edukseen EY 296 artiklaan, on näytettävä toteen tarve turvautua tässä artiklassa määrättyyn poikkeukseen keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi.
(ks. 62–64 ja 66 kohta)
2. Jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 88/376 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1552/89, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1355/96, 2 ja 9–11 artiklan mukaisia velvoitteitaan aikavälillä 1.1.1998–30.5.2000 sekä yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1150/2000 samojen artiklojen mukaisia velvoitteitaan aikavälillä 31.5.2000–31.12.2002, jos se ei ole yhtäältä vahvistanut ja suorittanut Euroopan yhteisöjen komissiolle ajanjaksolla 1.1.1998–31.12.2002 tapahtuneiden nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen tarvikkeiden ja tavaroiden tuontien perusteella suoritettavia omia varoja ja toisaalta sen takia, koska se on kieltäytynyt maksamasta vastaavia viivästyskorkoja.
Ei voida hyväksyä sitä, että jäsenvaltio vetoaa puolustusmateriaalin kallistumiseen, joka aiheutuu siitä, että kolmansista maista lähtöisin olevan tällaisen materiaalin tuontiin sovelletaan tulleja, voidakseen välttyä sellaisilta velvollisuuksilta, jotka perustuvat unionin talousarvion solidaariseen rahoittamiseen, sellaisten muiden jäsenvaltioiden vahingoksi, jotka puolestaan kantavat ja suorittavat edelleen tällaiseen tuontiin liittyviä tulleja.
(ks. 67 ja 74 kohta sekä tuomiolauselma)