Asia C-16/06 P

Les Éditions Albert René Sàrl

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — 8 ja 63 artikla — Sanamerkki MOBILIX — Yhteisön sanamerkin ja kansallisen sanamerkin OBELIX haltijan esittämä väite — Väitteen osittainen hylkääminen — Reformatio in peius — Niin kutsuttu neutralisointia koskeva teoria — Riidan kohteen muuttaminen — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettuun kanteeseen liitetyt asiakirjat uutena näyttönä”

Julkisasiamies V. Trstenjakin ratkaisuehdotus 29.11.2007   I ‐ 10058

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.12.2008   I ‐ 10093

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artikla)

2. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja todistusaineiston virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittama tosiseikkojen ja selvitysaineiston arvioinnin valvonta – Tutkimatta jättäminen selvitysaineiston vääristämistä lukuun ottamatta

   (EY 225 artiklan 1 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

4. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen

   (EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c alakohta)

7. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 61 artiklan 2 kohta, 62 artiklan 2 kohta, 63 artikla, 74 artiklan 2 kohta ja 76 artikla)

1.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklan asettamissa rajoissa, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on tätä artiklaa tulkinnut, valvoa kaikin puolin sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien päätösten laillisuutta tutkimalla tarvittaessa, onko näiden lautakuntien riidan tosiseikoista esittämä luonnehdinta oikeudellisesti luotettava tai onko tuolle lautakunnalle esitettyjä tosiseikkoja arvioitu virheellisesti. Kun asianosainen on riitauttanut valituslautakunnan sekaannusvaarasta tekemän arvioinnin huomioon otettavien tekijöiden keskinäisen riippuvuuden periaatteen perusteella ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden vuoksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan ne arvioinnit, jotka mainittu valituslautakunta oli tehnyt kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuudesta. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta on pyydetty arvioimaan viraston valituslautakunnan päätöksen laillisuutta, tämän lautakunnan tosiseikoista tekemä virheellinen arviointi ei voi sitoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siltä osin kuin kyseinen arviointi on osa niitä päätelmiä, joiden laillisuus on kiistetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

   (ks. 39, 47 ja 48 kohta)

2.  Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky ja erityisesti sen laaja tunnettuus on otettava huomioon arvioitaessa sitä, ovatko ne tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi ja haettu tavaramerkki on tarkoitettu, niin samankaltaisia, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara saattaa syntyä.

   Tavaroiden ja kyseisten palvelujen samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki kyseisten tavaroiden tai palvelujen väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden ja palvelujen luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia vai toisiaan täydentäviä.

   Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tee oikeudellista virhettä, kun se vertailee kyseisiä tavaroita ja kyseisiä palveluja käyttämättä tässä tarkoituksessa perustana olettamaa, jonka mukaan kyseiset tavaramerkit ovat samanlaisia ja jonka mukaan aikaisempi tavaramerkki on erottamiskykyinen.

   (ks. 64, 65 ja 67 kohta)

3.  EY 225 artiklan 1 kohdan ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevin osin. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä arvioimaan todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhakuasteena harjoittaman valvonnan piiriin. Tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että tätä tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen.

   (ks. 68 ja 69 kohta)

4.  Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b kohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran kokonaisarvioinnista voi seurata, että kahden merkin merkityssisältöjen väliset eroavuudet voivat neutralisoida niiden lausuntatapojen ja ulkoasujen väliset samankaltaisuudet silloin, kun ainakin toisella kyseessä olevista merkeistä on kohdeyleisön näkökulmasta selkeä ja erityinen merkitys siten, että tämä yleisö kykenee ymmärtämään sen välittömästi.

   (ks. 98 kohta)

5.  Silloin kun väite perustuu sellaisten useiden tavaramerkkien olemassaoloon, joiden voidaan niiden yhteisten piirteiden perusteella katsoa kuuluvan samaan ”tavaramerkkiperheeseen” tai ”tavaramerkkisarjaan”, yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b kohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon, että kun on kyse ”tavaramerkkiperheestä” tai ”tavaramerkkisarjasta”, tällainen vaara aiheutuu siitä mahdollisuudesta, että kuluttaja erehtyy haetulla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden tai palvelujen alkuperästä ja katsoo virheellisesti, että se kuuluu tähän tavaramerkkiperheeseen tai -sarjaan.

   (ks. 101 kohta)

6.  Jos valittaja riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen muutoksenhakumenettelyssä. Tämän menettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

   EY 225 artiklan, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaan valituksessa on kuitenkin ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Tätä edellytystä ei täytä sellainen valitus, jossa ilman, että siinä esitettäisiin perusteluita, joilla erityisesti pyrittäisiin osoittamaan valituksenalaisen tuomion oikeudellinen virhe, vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut.

   (ks. 110 ja 111 kohta)

7.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklassa tarkoitettu sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta. Tuosta säännöksestä seuraa, että sellaisiin tosiseikkoihin, joihin osapuolet eivät ole vedonneet viraston elimissä, ei enää voida vedota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireille pannussa oikeudenkäynnissä.

   Tuosta säännöksestä seuraa myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia uudelleen tosiseikkoja siinä ensimmäistä kertaa esitettyjen todisteiden valossa. Viraston valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tietojen valossa, joita sillä on voinut olla päätöstä tehdessään.

   Asetuksen N:o 40/94 61 artiklan 2 kohdasta ja 76 artiklasta seuraa, että vireille saatetun asian aineelliseksi tutkimiseksi valituslautakunnan on kehotettava, niin usein kuin se on tarpeen, osapuolia esittämään huomautuksensa sen niille osoittamista ilmoituksista, ja se voi päättää asian selvittämistoimista, kuten tosiseikkojen ja todisteiden esittämisestä. Asetuksen N:o 40/94 62 artiklan 2 kohdassa puolestaan täsmennetään, että jos valituslautakunta palauttaa asian uudelleen päätettäväksi valituksenalaisen päätöksen tehneelle osastolle, tätä osastoa sitovat valituslautakunnan päätöksen perusteet ja päätösosa, ”jos tosiasiat ovat samat”. Nämä säännökset osoittavat, että asia-aineistoa on mahdollista kartuttaa virastossa käytävän menettelyn eri vaiheissa. Kantaja ei näin ollen voi vedota riittämättömiin mahdollisuuksiin esittää todisteita virastolle.

   Lisäksi asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa säädetään, että virasto voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa. Todisteita, joita ei ole koskaan esitetty virastossa, ei kuitenkaan missään tapauksessa ole esitetty määräajassa, eivätkä ne voi olla perusteena valituslautakunnan päätöksen laillisuutta arvioitaessa.

   (ks. 136–141 ja 143 kohta)