Yhdistetyt asiat T-415/05, T-416/05 ja T-423/05

Helleenien tasavalta ym.

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Ilmailuala – Kreikan kansallisen lentoyhtiön rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen myönnetty tuki – Päätös, jolla tuki julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla se määrätään perittäväksi takaisin – Kahden yhtiön välinen taloudellinen jatkumo – Tuen tosiasiallisen saajan yksilöinti sen takaisin perimiseksi – Yksityistä toimijaa koskeva peruste – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Väliintulointressi – Käsite

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta)

2.      Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Velallisen yksilöinti varoja luovutettaessa – Yrityksen ”taloudellista jatkumoa” koskeva arviointiperuste

(EY 88 artiklan 2 kohta)

3.      Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Takaisin perittävän määrän laskeminen ja palauttamismääräysten adressaattien määrittäminen – Jäsenvaltion kohtaamat vaikeudet – Komission ja jäsenvaltion keskinäistä yhteistyötä koskeva velvoite

(EY 10 artikla ja EY 88 artiklan 2 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Arviointi yksityisen sijoittajan näkökulmasta – Arviointi pitäen silmällä riidanalaisen toimenpiteen kaikkia merkityksellisiä seikkoja ja sen asiayhteyttä

(EY 87 artiklan 1 kohta)

5.      Valtiontuki – Käsite – Valtiontuen saajille myönnetty etu – Tarve ottaa huomioon toimenpiteen vaikutukset tuensaajan saaman edun määrittämiseksi

(EY 87 artiklan 1 kohta)

6.      Valtiontuki – Käsite – Yksityistä sijoittajaa koskevan arviointiperusteen soveltaminen – Tuki, joka on saatu lentokoneiden alivuokrauksesta maksettuina vuokrina, jotka alittavat pääsopimusten perusteella maksetut vuokrat

(EY 87 artiklan 1 kohta )

7.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Uusi tuki – Todistustaakan jakautuminen komission ja jäsenvaltion kesken – Edellytys – Kunkin tahon menettelyllisten velvollisuuksien noudattaminen

(EY 10 artikla, EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)

8.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Huolellinen ja puolueeton tutkiminen – Mahdollisuus tehdä päätös käytettävissä olevien tietojen perusteella – Edellytykset

(EY 10 artikla, EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 88 artikla)

9.      Valtiontuki – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Talouden alan vapauttaminen yhteisön tasolla

(EY 87 artiklan 1 kohta)

10.    Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Ulkopuolisen tahon, jota asia koskee, mahdollisen perustellun luottamuksen suojelu – Edellytykset ja rajoitukset

(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)

11.    Valtiontuki – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla se määrätään palautettavaksi – Velvollisuus perustella palautettavan määrän laskentatapa

12.    Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltaminen komission vireille panemissa hallinnollisissa menettelyissä – Ulottuvuus

1.      Kun väliintulijalla on valtiontukien alalla myönnetty olevan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu välitön ja tosiasiallinen intressi asian ratkaisuun siitä syystä, että se oli yhtäältä ollut kilpailuasemassa suhteessa tuensaajiin ja että se oli toisaalta aktiivisesti osallistunut sille suotuisan, tuen yhteensoveltumattomuuden toteavan riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneeseen muodolliseen tutkintamenettelyyn, se säilyttää kyseisen välittömän ja tosiasiallisen intressin niin kauan kuin tuensaajilla myönnetään olevan intressi vaatia kyseisen päätöksen kumoamista. Väliintulija nimittäin säilyttää vastaavan intressin osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevana väliintulijana tämän päätöksen laillisuutta puolustaakseen, vaikka vain esittääkseen vahingonkorvausvaatimuksia – ja nostaakseen tämän jälkeen mahdollisia kanteita – jotka perustuvat siihen, että kilpailuajanjakson aikana on myönnetty sääntöjenvastaista tukea, josta on aiheutunut sille vahinkoa.

(ks. 64 kohta)

2.      Kun tuki on maksettu vaikeuksissa olevalle yhtiölle, joka on siirtänyt tiettyjä omaisuuseriä liiketoimintansa erottamisesta syntyneelle uudelle yhtiölle, uutta yhtiötä voidaan pitää tosiasiallisena tuensaajana, jos näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkumo. Jos näiden kahden yhtiön välillä ei sitä vastoin ole taloudellista yhteyttä, vanhalle yhtiölle erottamisen jälkeen myönnettyä tukea ei voida periä takaisin uudelta yhtiöltä pelkästään siitä syystä, että tämä yhtiö saisi siitä välillistä etua.

Arvioitaessa, voidaanko velvollisuus periä vaikeuksissa olevalle yhtiölle maksettu tuki takaisin ulottaa sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle tämä vanha yhtiö on siirtänyt tiettyjä omaisuuseriä, kun tämän siirron johdosta voidaan todeta, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkumo, seuraavat seikat voidaan ottaa huomioon: siirron kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), siirron hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, siirron toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkimusten, menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) tai vielä toimenpiteen taloudelliset perusteet. Tuen tosiasiallisen saajan yksilöinnille asetetut arviointiperusteet ovat joka tapauksessa objektiivisia.

Tuen takaisinperintävelvollisuuden tavoitteena on palauttaa vääristymätön kilpailutilanne asianomaisella talouden alalla eikä mahdollistaa sitä, että viranomaiset voisivat periä saatavansa. Omaisuuden siirtotoimenpiteen taloudellista logiikkaa on näin ollen tutkittava asianomaiselle talouden alalle palautettavan vääristymättömän kilpailutilanteen kannalta katsoen.

(ks. 104–106, 135, 146 ja 148 kohta)

3.      Komissiolla ei ole tuen yhteensoveltumattomuuden toteavassa päätöksessä, jossa tuki määrätään perittäväksi takaisin, velvollisuutta täsmentää, missä määrin kukin yritys oli hyötynyt kyseisestä tuesta. Asianomaisen jäsenvaltion pitää päättää, minkä suuruinen määrä kunkin näistä yrityksistä on maksettava perittäessä tukea takaisin. Riittää, että komission päätökseen sisältyvät ne seikat, joiden avulla sen adressaatti voi itse määritellä tämän määrän ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltiolle aiheutuu ennalta-arvaamattomia ongelmia, se voi saattaa kyseiset ongelmat komission arvioitaviksi, jolloin sen ja jäsenvaltion on muun muassa EY 10 artiklassa ilmaistun vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti pyrittävä ratkaisemaan kyseiset ongelmat perustamissopimuksen määräyksiä ja muun muassa valtiontukisääntöjä noudattaen.

(ks. 126 ja 315–318 kohta)

4.      Komission on aina riidanalaisia toimenpiteitä EY 87 artiklan kannalta arvioidessaan tutkittava kaikki merkitykselliset seikat ja niiden asiayhteys etenkin silloin, kun se soveltaa yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta. Komissiolla on velvollisuus tarkistaa kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, täyttyvätkö EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset.

Vaikka komissiolla on oikeus ottaa huomioon riidanalaisten toimenpiteiden asiayhteys, esimerkiksi se, että tuki on myönnetty rakenneuudistuksen ja yksityistämisen yhteydessä, se ei silti ole vähemmän velvollinen tutkimaan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla, vastasivatko riidanalaiset toimenpiteet markkinataloudessa käytettäviä normaaleja liiketoimia.

Edes silloin, kun kyseinen toimenpide seuraa valtiontukena pidettyjä samanlaisia toimenpiteitä, tämä olosuhde ei estä a priori pitämästä myöhempää toimenpidettä sellaisena toimenpiteenä, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Unionin tuomioistuinten on joka tapauksessa tarkistettava, voitiinko tämä toimenpide asian kannalta merkitykselliset seikat huomioiden järkevästi erottaa aikaisemmista tukitoimenpiteistä ja voitiinko sitä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa pitää itsenäisenä sijoituksena.

(ks. 172–177 kohta)

5.      EY 87 artiklan 1 kohdasta seuraa, että tuen käsite on objektiivinen käsite, jonka kannalta merkittävää on ainoastaan se, annetaanko valtion toimenpiteellä jokin etu yhdelle tai useammalle yritykselle. Määritettäessä, voivatko kyseiset toimenpiteet olla valtiontuki, on ensisijaisesti otettava huomioon tuen vaikutukset tukea saaviin yrityksiin eikä tukea myöntävien julkisten tai yksityisten elinten tilannetta.

(ks. 211 ja 212 kohta)

6.      Yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa on määritettävä, saako edunsaajayritys kyseisistä toimenpiteistä sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut normaalein markkinaehdoin. Se, että toimenpide on tuen myöntävän julkisen vallan käyttäjän tai julkisen yrityksen kannalta järkevä, ei riitä tekemään tästä menettelystä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaista.

Tuesta, joka myönnettiin lentokoneiden alivuokrauksesta maksettuina vuokrina, jotka alittivat pääsopimusten perusteella maksetut vuokrat, on todettava, että maksettuja riidanalaisia vuokria on yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa tarpeen verrata markkinoilla maksettaviin vuokriin. Komissiolla on velvollisuus yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisesti tarkistaa, olivatko vuokrat todellakin alhaisempia kuin vuokrat, jotka alivuokralaisena ollut yritys olisi kyseisenä aikana maksanut normaalissa markkinatilanteessa.

(ks. 213 ja 214 kohta)

7.      Komission on näytettävä toteen uuden tuen myöntäminen. EY 88 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä seuraa, että jollei tällaista näyttöä esitetä, uusia toimenpiteitä ei voida pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

Tämän selvitysvastuun jakautumista koskevan säännön soveltaminen edellyttää, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio noudattavat menettelyllisiä velvollisuuksiaan, kun kyseinen toimielin käyttää toimivaltaansa saadakseen jäsenvaltion toimittamaan sille kaikki tarvittavat tiedot.

Selvitysvastuu siitä, että tuki soveltuu EY 87 artiklan 1 kohdasta poiketen yhteismarkkinoille, on sitä vastoin pääsääntöisesti asianomaisella jäsenvaltiolla, jonka on näytettävä toteen, että tämän poikkeuksen edellytykset täyttyvät.

(ks. 224, 225 ja 329 kohta)

8.      Komissiolla on oikeus tehdä päätös käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos jäsenvaltio EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyövelvollisuutensa vastaisesti jättää toimittamatta komissiolle tiedot, joita tämä on pyytänyt siltä joko tutkiakseen, miten uutta tai muutettua tukea on luonnehdittava ja soveltuuko se yhteismarkkinoille, tai varmistuakseen siitä, että aikaisemmin hyväksyttyä tukea käytetään sääntöjenmukaisesti. Ennen tällaisen päätöksen tekemistä komission on kuitenkin kehotettava jäsenvaltiota toimittamaan sille sen asettaman määräajan kuluessa kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta komissio voisi käyttää valvontavaltaansa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltio komission määräyksestä huolimatta jättää toimittamatta pyydetyt tiedot, komissiolla on oikeus lopettaa menettely ja tehdä päätös käytettävissään olevien tietojen perusteella. Asianomaisella jäsenvaltiolla ja komissiolla on nämä menettelylliset velvollisuudet, jotta komissio voisi käyttää valvontavaltaansa riittävän selvien ja täsmällisten tietojen perusteella niin, että samalla taataan, että asianomaisen jäsenvaltion oikeutta tulla kuulluksi kunnioitetaan. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa johtaa tälle vastaiseen toimeen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, ja se on varmistettava myös nimenomaisen sääntelyn puuttuessa.

Jäsenvaltiota ei voida moittia siitä, ettei se ole antanut komissiolle riittäviä tietoja, kun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä ei ole alustavasti arvioitu riidanalaisia toimenpiteitä sen selvittämiseksi, sisälsivätkö ne tukea, kun hallinnollisessa menettelyssä ei ole millään tavoin nimenomaisesti kyseenalaistettu kyseisiä toimenpiteitä ja kun siitä, vastasivatko nämä toimenpiteet markkinahintoja, ei ole pyydetty tietoja.

Näin ollen komission pitää sen velvoitteensa mukaisesti, jonka mukaan sen on tutkittava asia huolellisesti ja puolueettomasti, jotta valtiontukeen liittyvät perustavanlaatuiset perustamissopimuksen määräykset tulisivat asianmukaisesti sovelletuiksi, jatkaa tutkintaansa ja syventää tutkimustaan todetakseen muun muassa, ovatko kyseiset toimenpiteet yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisia. Tässä tarkoituksessa sen on joko osoitettava jäsenvaltiolle välipäätös lisätietojen saamiseksi erittelemällä vaadittavat tiedot tai toimitettava täydentävä asiantuntijatutkimus.

(ks. 226, 229, 240, 246, 248 ja 249 kohta)

9.      Perustellakseen sen, että jokin toimenpide katsotaan valtiontueksi, komissiolla on EY 87 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus näyttää toteen kilpailun vääristymisen uhka, ja näin on silloin, kun kyseinen toimenpide vahvistaa saajayrityksen asemaa suhteessa muihin yrityksiin, jotka kilpailevat sen kanssa yhteisön vapauttamistoimien kohteena olevalla alalla.

(ks. 312 kohta)

10.    Edes takauksina myönnetty valtiontuki ei voi olla perustana ulkopuolisten perustellulle luottamukselle näiden takausten sääntöjenmukaisuuteen, jos se on myönnetty EY 88 artiklan 3 kohdan määräyksiä rikkoen. Ulkopuolisten asianomaisten on näet osoitettava vaadittavaa varovaisuutta ja huolellisuutta ja varmistauduttava siitä, että valtiontukea koskevia yhteisön sääntöjä on noudatettu.

(ks. 354 kohta)

11.    Päätöstä, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jossa ei ole täsmällisiä tietoja kyseisestä tukitoimenpiteestä mutta jonka nojalla riidanalaisen tuen määrä on kuitenkin mahdollista määrittää riidanalaisen päätöksen perusteluissa, joiden erottamaton osa päätösosa on, olevien riittävän täsmällisten tietojen perusteella, ei voida pitää riittämättömästi perusteltuna. Määrän määrittäminen kuuluu nimittäin joka tapauksessa jäsenvaltion viranomaisille, kun ne panevat riidanalaista päätöstä täytäntöön vilpittömässä yhteistyössä komission kanssa

(ks. 388 kohta)

12.    Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa johtaa tälle vastaiseen toimeen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, ja se on varmistettava myös nimenomaisen sääntelyn puuttuessa. Kun komissio valtiontukien alalla arvioi jotakin toimenpidettä EY 87 artiklan määräyksiin nähden, se voi käyttää perustana ulkopuolisilta saamiaan tietoja vasta sen jälkeen, kun asianomaiselle jäsenvaltiolle on annettu tilaisuus esittää näitä tietoja koskevat huomautuksensa.

Kyseisen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia ei loukata pelkästään sillä, ettei sille ole ilmoitettu kertomusta, joka perustuu yksinomaan komission asiantuntijoiden valtiontuen saajilta paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa keräämiin tietoihin ja joka ei sisällä sellaisia tosiseikkoihin liittyviä tietoja, joista jäsenvaltion omistuksessa kokonaan olevat riidanalaisen tuen saajat eivät tienneet.

(ks. 399–401 kohta)

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

13 päivänä syyskuuta 2010 (*)

Valtiontuki – Ilmailuala – Kreikan kansallisen lentoyhtiön rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen myönnetty tuki – Päätös, jolla tuki julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla se määrätään perittäväksi takaisin – Kahden yhtiön välinen taloudellinen jatkumo – Tuen tosiasiallisen saajan yksilöinti sen takaisin perimiseksi – Yksityistä toimijaa koskeva peruste – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Perusteluvelvollisuus

Yhdistetyissä asioissa T‑415/05, T‑416/05 ja T‑423/05,

Helleenien tasavalta, asiamiehinään A. Samoni-Rantou ja P. Mylonopoulos,

kantajana asiassa T‑415/05,

Olympiakes Aerogrammes AE, kotipaikka Kallithéa (Kreikka), edustajanaan asianajaja V. Christianos,

kantajana asiassa T‑416/05,

Olympiaki Aeroporia Ypiresies AE, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan asianajajat P. Anestis ja S. Mavroghenis, solicitor S. Jordan, solicitor M. T. Soames sekä asianajaja D. Geradin,

kantajana asiassa T‑423/05,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou ja T. Scharf,

vastaajana,

jota tukee

Aeroporia Aigaiou Aeroporiki AE, kotipaikka Ateena, edustajanaan N. Keramidas ja asiassa T‑416/05 myös asianajajat N. Korogiannakis, I. Dryllerakis ja E. Dryllerakis,

väliintulijana asioissa T‑416/05 ja T‑423/05,

joissa vaaditaan Olympiaki Aeroporia Ypiresies AEL:lle [C 11/2004 (ex NN 4/2003) – Olympiaki Aeroporia – Rakenneuudistus ja yksityistäminen] myönnetystä valtiontuesta 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 2706 lopullinen kumoamista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger sekä tuomarit A. W. H. Meij (esittelevä tuomari) ja L. Truchot,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Pocheć,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.6.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Komissio teki 14.9.2005 päätöksen K(2005) 2706 lopullinen Olympiaki Aeroporia Ypiresies AEL:lle [C 11/2004 (ex NN 4/2003) – Olympiaki Aeroporia – Rakenneuudistus ja yksityistäminen] myönnetystä valtiontuesta (jäljempänä riidanalainen päätös).

2        Kokonaan valtion omistuksessa olleen Olympiaki Aeroporia AE (Olympic Airways) -nimisen lentoyhtiön, josta vuoden 2003 joulukuussa tuli Olympiaki Aeroporia Ypiresies (Olympic Airways Services) (jäljempänä OA), yksityistämisen helpottamisesta, lain 2668/1998 muuttamisesta, harmonisoinnista direktiivin 2002/39/EY kanssa, Kreikan postijärjestelmään liittyvien kysymysten ratkaisemisesta ja muista toimenpiteistä 9.9.2003 annetun Kreikan lain 3185/2003 (FEK A’ 229/26.9.2003; jäljempänä laki 3185/2003) 27 §:ssä, jonka otsikko on ”Olympiaki Aeroporia -konsernin muuttaminen”, säädetään muun muassa, että ”Olympiaki Aeroporia -konsernin yhtiöt muutetaan siten, että niiden lentoliikennetoimintaan kuuluvat osat, osastot tai yksiköt erotetaan ja sulautetaan johonkin konsernin olemassa olevista yhtiöistä”.

3        OA:n ja sen tytäryhtiö Olympiaki Aeroploïa AE:n (Olympic Aviation) lentoliikennetoiminnat erotettiin lain 3185/2003 27 §:n nojalla ja ryhmiteltiin uudelleen ”sulauttaen” ne OA:n toiseen tytäryhtiöön, Makedonikes Aerogrammes AE:hen (Macedonian Airways), jonka nimeksi tuli Olympiakes Aerogrammes AE (Olympic Airlines, jäljempänä NOA). Asiakirja-aineiston asiakirjoista ilmenee, että uusi lentoyhtiö NOA perustettiin 11.12.2003 ja että se aloitti toimintansa 12.12.2003, minkä asianosaiset ovat istunnossa vahvistaneet. OA lopetti tuona ajankohtana kaiken lentoliikennetoiminnan ja säilytti maahuolinta-, huolto- ja koulutuspalvelut. Uuden lentoyhtiö NOA:n koko pääoma siirtyi suoraan Helleenien tasavallalle.

4        OA:n taloudellinen tilanne ja tälle yhtiölle sekä uudelle lentoyhtiö NOA:lle annettu julkinen rahoitustuki ovat olleet useiden komission päätösten kohteina.

 Päätös 2003/372/EY

5        Komissio teki 11.12.2002 päätöksen 2003/372/EY Kreikan Olympic Airways -yhtiölle myöntämästä tuesta (EUVL 2003, L 132, s. 1; jäljempänä 11.12.2002 tehty päätös), jossa se julisti vuosina 1994, 1998 ja 2000 hyväksytyt OA:n rakenneuudistustuet ja uuden sääntöjenvastaisen tuen yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Rakenneuudistustuen osalta tämä päätös perustui muun muassa toteamukseen, jonka mukaan suurinta osaa OA:ta koskevan vuoden 1998 rakenneuudistussuunnitelman tavoitteista, jolla oli pyritty palauttamaan yhtiön toimintakyky keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ei ollut saavutettu eikä hyväksymispäätöksissä asetettuja edellytyksiä ollut täysin noudatettu. Helleenien tasavaltaa kehotettiin 11.12.2002 tehdyn päätöksen 3 artiklassa perimään takaisin osa maksetusta rakenneuudistustuesta, eli 41 miljoonan euron suuruinen määrä, sekä uusi sääntöjenvastainen tuki, jotka julistettiin yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.

6        11.12.2002 tehdyn päätöksen 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa todetaan, että Kreikan OA:lle uusina lainavakuuksina myöntämä 378 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (USD) rakenneuudistustuki, joka piti käyttää lainoihin uusien ilma-alusten ostamiseksi ja investointeihin OA:n toimintojen siirtämiseksi uudelle Spatan lentokentälle, ei sovellu yhteismarkkinoille.

7        Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-415/03, komissio vastaan Kreikka, 12.5.2005 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-3875, jäljempänä 12.5.2005 annettu tuomio), että Helleenien tasavalta ei ollut noudattanut 11.12.2002 tehdyn päätöksen 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut tuon päätöksen 3 artiklan mukaisesti säädetyssä määräajassa toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsotun tuen takaisin perimiseksi, lukuun ottamatta kansalliselle sosiaaliturvaviranomaiselle (IKA) maksettavia sosiaaliturvamaksuja.

8        Kyseisessä tuomiossa otettiin muun muassa (32–34 kohta) huomioon, että komission antamista tiedoista, joita Kreikan viranomaiset eivät olleet kiistäneet, ilmeni, että Helleenien tasavalta oli siirtänyt OA:n kaikkein tuottavimman omaisuuden velattomana NOA:lle, jonka tämä jäsenvaltio myöskin omisti ja joka yleisesti sovellettavasta oikeudesta ja kauppaoikeudellisista velvoitteista poiketen sai erityistä suojaa velkojia vastaan. Tuomiossa katsottiin erityisesti, tämä oikeudellinen rakennelma aiheutti sen, ettei myönnetyn tuen takaisinperintä ollut kansallisen oikeuden mukaan mahdollista ja että sillä estettiin 11.12.2002 tehdyn päätöksen tosiasiallinen täytäntöönpano ja tuen takaisinperintä.

9        OA:n nostettua kumoamiskanteen 11.12.2002 tehdystä päätöksestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa T-68/03, Olympiaki Aeroporia Ypiresies vastaan komissio, 12.9.2007 antamallaan tuomiolla (Kok., s. II-2911) tämän päätöksen siltä osin kuin se koski sitä, että yhtäältä lentokenttäverojen, jotka OA oli velvollinen maksamaan Ateenan kansainväliselle lentoasemalle (AIA), ja toisaalta arvonlisäveron, jonka OA oli velvollinen maksamaan polttoaineesta ja varaosista, jatkuvaan laiminlyöntiin ei ollut puututtu. Kanne hylättiin muun uuden sääntöjenvastaisen tuen ja rakenneuudistustuen osalta.

10      Koska komissio katsoi, ettei Helleenien tasavalta ollut toteuttanut 12.5.2005 annetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, se nosti EY 228 artiklan nojalla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-369/07, komissio vastaan Kreikka, 7.7.2009 antamassaan tuomiossa (68, 72, 109, 143 ja 145 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että kuittaustoimi voi lähtökohtaisesti olla asianmukainen keino periä valtiontuki takaisin, mikäli tällaisesta velvoitteen lakkaamisesta säädetään kansallisessa oikeusjärjestyksessä. Lisäksi se katsoi, että kyseisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan oikeudenkäynnin kannalta oli todettava – sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön valtiontukisääntöjen soveltamista –, että Kreikka oli osoittanut, että OA:lla oli 601 289 003 euron suuruinen erääntynyt saatava, joka perustui 6.12.2006 annettuun välitystuomioon, jolla Helleenien tasavalta oli tuomittu maksamaan OA:lle tiettyjä korvauksia. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että summa oli selvästi suurempi kuin kaikki 11.12.2002 tehdyn päätöksen nojalla takaisin perittävät tukimäärät mutta ettei Helleenien tasavalta ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuossa päätöksessä tarkoitettu uusi sääntöjenvastainen tuki olisi palautettu. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin määräsi sen maksettavaksi sekä uhkasakon että kiinteämääräisen hyvityksen.

 Riidanalainen päätös

11      Kreikan viranomaiset ilmoittivat 3.3.2003 päivätyllä kirjeellä komissiolle OA:n yksityistämismenettelyn vaiheesta. Kyseisten viranomaisten ja komission välillä käytiin vuonna 2003 kirjeenvaihtoa, joka koski OA-lentoyhtiön rakenneuudistusta yksityistämiseksi.

12      Koska mahdollista valtiontukea ei ollut virallisesti ilmoitettu, komissio teki 8.9.2003 päätöksen, jolla se kehotti Helleenien tasavaltaa toimittamaan sille kaikki ne tiedot, jotka tarvittiin tutkittaessa EY 87 artiklan valossa OA-lentoyhtiön rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyviä sellaisia toimenpiteitä, joihin saattoi sisältyä tukea.

13      Kilpaileva lentoyhtiö Aeroporia Aigaiou Aeroporiki AE (Aegean Airlines, jäljempänä Aeroporia Aigaiou tai väliintulija) kanteli 25.9.2003 komissioon OA:n yksityistämismenettelystä.

14      Kreikan viranomaiset toimittivat 29.9.2003 päivätyllä kirjeellä komissiolle lain 3185/2003 ja vastauksen tietojensaantipyyntöön. Komissio ilmoitti 31.10.2003 päivätyllä kirjeellä Kreikan viranomaisille, että tietyt tiedot yhä puuttuivat.

15      Komissio uudisti 15.12.2003 päivätyssä kirjeessä tietojensaantipyyntönsä. Helleenien tasavalta toimitti nämä tiedot 18. ja 19.12.2003 päivätyissä kirjeissä. Komissio pyysi 15.1.2004 päivätyssä kirjeessä Kreikan viranomaisilta lisätietoja, ja nämä vastasivat 15. ja 16.1.2004 päivätyillä kahdella kirjeellä.

16      Komissio aloitti 16.3.2004 tehdyllä päätöksellä niitä Olympic Airways -konsernin rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyneitä toimenpiteitä koskevan, EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn muodollisen tutkintamenettelyn, jotka Helleenien tasavalta oli toteuttanut OA:n ja NOA:n suhteen 11.12.2002 tehdyn päätöksen tekemisen jälkeen (EUVL C 192, s. 2).

17      Komissio totesi kyseisessä päätöksessä muun muassa, että Olympic Airways -konserni oli lentoliikennetoiminnat erotettuaan ja ryhmiteltyään ne uudelleen uudessa NOA-yhtiössä lopettanut lentoliikennetoiminnat ja että se säilytti maahuolinta-, ylläpito- ja koulutuspalvelut. Se totesi, etteivät Kreikan viranomaiset tuossa vaiheessa aikoneet asettaa OA:ta selvitystilaan, vaikka omat varat olivat olleet negatiiviset kahtena peräkkäisenä vuotena. Kreikan viranomaisten mukaan joulukuussa 2003 aloitetun rakenneuudistusmenettelyn piti kestää neljästä viiteen vuotta, ja sen piti mahdollistaa OA:n velkojen merkittävän osan vähittäinen häviäminen. OA asetettaisiin selvitystilaan, kun kaikki sen osastot ja muut varat, kuten rakennukset, koneet, käyttämättömät lentokoneet ja kaikki muu materiaali, olisi myyty.

18      Komissio katsoi 16.3.2004 tehdyssä päätöksessä, että tietyt OA:lle myönnetyt edut näyttivät olevan yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Se korosti myös, että Olympic Airways -konsernin lentoliikennetoiminnan alaan kuuluva omaisuus oli siirretty uudelle NOA-lentoyhtiölle ja että Olympic Airways -konsernin vastuulle jäivät huomattavat velat eikä lisäksi yksikään OA:n velkoja voisi esittää vaatimuksia NOA:lle. Lopuksi komissio totesi, että aloittamassaan tutkintamenettelyssä se lähti liikkeelle siitä ”periaatteesta, että kaikki konserniin kuuluvat yhtiöt – [NOA] mukaan lukien – ovat vain yhtä ja samaa yritystä”.

19      Helleenien tasavalta lähetti 11.6.2004 päivätyllä kirjeellä komissiolle 16.3.2004 tehtyä päätöstä koskevat huomautuksensa.

20      Aeroporia Aigaiou esitti huomautuksensa niille ulkopuolisille, joita asia koskee, asetetussa määräajassa sen jälkeen, kun edellä mainittu päätös oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21      Komissio ilmoitti Helleenien tasavallalle 11.10.2004 päivätyllä kirjeellään [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti aikomuksestaan tehdä päätös, jossa tämä määrättäisiin keskeyttämään kaikki tukitoimenpiteet siihen saakka, kunnes päätös niiden yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen kanssa voitaisiin tehdä. Helleenien tasavalta vastasi 26.10.2004 päivätyllä kirjeellä.

22      Tämän vastauksen jälkeen Kreikan viranomaiset tiedottivat kirjein tai kokouksissa säännöllisesti komissiolle NOA:n ja OA:n yksityistämismenettelyn vaiheista.

23      Moore Stephens -niminen konsulttiyritys toimitti komission pyynnöstä 9. ja 26.5.2005 tutkimuksen OA:n ja NOA:n toimitiloissa. Sen 19.7.2005 päivätyn kertomuksen otsikko on ”Tutkimus Olympic Airways / Olympic Airlines -konsernin rakenneuudistuksesta ja yksityistämisestä koskeva”. Kertomuksesta ilmenee, että tutkimuksella pyrittiin vastaamaan muun muassa siihen, oliko Olympic Airways -konsernin rakenneuudistus ja NOA:n perustaminen vain oikeudellinen järjestely, jolla pyrittiin siirtämään omaisuus ja toiminnot uudelle oikeudelliselle yksikölle ja pitämään velat vanhalla yksiköllä, ja olivatko OA ja NOA tämän rakenneuudistuksen aloittamisen jälkeen saaneet suoraa tai välillistä valtiontukea.

24      Komissio teki 14.9.2005 riidanalaisen päätöksen, jolla todettiin, että NOA:lle oli myönnetty valtiontuki vuokrana, joka maksettiin tämän yhtiön alivuokrattua lentokoneita OA:lta tai Helleenien tasavallalta ja joka oli alhaisempi kuin viimeksi mainittujen päävuokrasopimusten perusteella maksamat vuokrat (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta). Lisäksi komissio totesi kyseisessä päätöksessä, että OA:lle oli myönnetty kolmeen ryhmään kuuluvaa valtiontukea. Ensimmäinen liittyi siihen, että OA:lle oli maksettu ennenaikaisesti NOA:lle erottamisen yhteydessä siirretyn lentoliikennetoimintasektorin omaisuuden yliarvostettu määrä (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta). Toinen tukiryhmä muodostui siitä, että OA:lle oli maksettu 8,2 miljoonan euron suuruinen summa ja että tiettyjä 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitettuja valtiontakauksia oli realisoitu ja että niitä oli muutettu (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohta). Kolmas ryhmä liittyi siihen, että Kreikan viranomaiset eivät olleet puuttuneet siihen, ettei OA maksanut verovelkoja eikä sosiaaliturvamaksuja (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohta).

25      Riidanalaisen päätöksen päätösosa kuuluu seuraavasti:

”1 artikla

1. Se, että [OA] ja [Helleenien tasavalta] ovat suostuneet siihen, että NOA maksoi niille lentokoneiden alivuokrauksesta päävuokrasopimuksen perusteella maksettua vuokraa alhaisemman vuokran, josta aiheutui [OA:lle] vuonna 2004 noin 37 miljoonan euron tappiot ja valtiolle vuoden 2005 toukokuuhun mennessä noin 2,75 miljoonan euron tappiot, on [NOA:lle] annettu sääntöjenvastainen valtiontuki, joka ei sovellu yhteen perustamissopimuksen kanssa.

2. [Helleenien tasavalta] on myöntänyt [OA:lle] sääntöjenvastaisen ja yhteensoveltumattoman valtiontuen, jonka määrä vastaa [NOA:n] omaisuuden liikearvoa viimeksi mainitun perustamisajankohtana. Komissio arvioi tämän tuen määrän alustavasti 91,5 miljoonaksi euroksi.

3. Se, että [Helleenien tasavalta] on maksanut [OA:lle] toukokuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana yhteensä noin 8 miljoonan euron suuruiset määrät, ja se, että [Helleenien tasavalta] on tämän lisäksi maksanut muutamia laina- ja rahoitusleasing-eriä [OA:n] puolesta, on [OA:lle] annettu sääntöjenvastainen valtiontuki, joka ei sovellu yhteen perustamissopimuksen kanssa, koska näillä maksuilla ei ole pelkästään pantu täytäntöön [11.12.2002] tehdyn päätöksen 1 artiklan [ensimmäisen kohdan] b alakohdassa tarkoitettuja takauksia siihen liittyvine edellytyksineen.

4. [OA:lle] annettuna sääntöjenvastaisena valtiontukena, joka ei sovellu yhteen perustamissopimuksen kanssa, on pidettävä sitä, että [Helleenien tasavalta] ei puuttunut siihen, että [OA] jatkuvasti laiminlöi valtiolle maksettavat verot ja sosiaaliturvamaksut, joiden määrä oli noin 354 miljoonaa euroa joulukuun 2002 ja joulukuun 2004 väliseltä ajalta.

2 artikla

1. [Helleenien tasavallan] on perittävä takaisin 1 artiklassa tarkoitettu tuki sen saajilta.

2. Takaisinperinnän on tapahduttava viipymättä kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, mikäli lainsäädäntö mahdollistaa päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Takaisin perittävän tuen on sisällettävä korot siitä päivästä, kun tuki asetettiin edunsaajan käytettäväksi, takaisinmaksupäivään saakka. Korot lasketaan aluetukien tuki-ekvivalentin laskennassa käytettävän peruskoron mukaan.

3 artikla

[Helleenien tasavallan] on välittömästi keskeytettävä kaikenlaisen lisätuen myöntäminen [OA:lle] ja [NOA:lle].

4 artikla

[Helleenien tasavallan] on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta sen 2 ja 3 artiklan noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.”

26      Riidanalainen päätös annettiin tiedoksi Helleenien tasavallalle 15.9.2005.

27      Yhteisöjen tuomioistuin totesi komission EY 88 artilan 2 kohdan nojalla vireille panemassa asiassa C-419/06, komissio vastaan Kreikka, 14.2.2008 antamassaan tuomiossa (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), ettei Helleenien tasavalta ollut noudattanut riidanalaisen päätöksen 2–4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut määräajassa toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka olivat tarpeen riidanalaisella päätöksellä sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien poistamiseksi ja niiden perimiseksi takaisin tuensaajilta.

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

28      Kantajat, Helleenien tasavalta, NOA ja OA, nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2005 jättämillään kannekirjelmillä nyt käsiteltävät kanteet.

29      Asian T-416/05 kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 4.2.2006 jättämässään erillisessä asiakirjassa, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykättäisiin tämän päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän vaatimuksen asiassa T-416/05 R, Olympiakes Aerogrammes vastaan komissio, 26.6.2006 antamallaan määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

30      Asian T-423/05 kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 19.6.2006 jättämässään erillisessä asiakirjassa, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykättäisiin tämän päätöksen 1 artiklan 2–4 kohdassa tarkoitetun tuen osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän vaatimuksen asiassa T-423/05 R, Olympiaki Aeroporia Ypiresies vastaan komissio, 29.1.2007 antamallaan määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

31      Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävät asiat tämän vuoksi siirrettiin.

32      Asian T-416/05 kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 16.8.2006 jättämässään hakemuksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja toisen kohdan nojalla, että komission vastauksessa esitetyt perusteet, joiden tämä kantaja väitti olevan uusia, jätettäisiin tutkimatta. Se vaati, että unionin yleinen tuomioistuin jättää nämä perusteet tutkimatta ja, toissijaisesti, että se myöntää kantajalle lisäaikaa niihin vastaamista varten. Komissio esitti tätä hakemusta koskevat kirjalliset huomautuksensa.

33      Aeroporia Aigaiou toimitti asiassa T-416/05 2.5.2006 kirjaamoon asiakirjan, jolla se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

34      NOA vaati 14.7.2006 päivätyssä asiakirjassa, että tämä väliintulohakemus hylättäisiin. Se esitti samana päivänä jättämässään erillisessä asiakirjassa vaatimuksen siitä, että riidanalaista päätöstä käsiteltäisiin kokonaisuudessaan luottamuksellisesti Aeroporia Aigaiouun nähden niin kauan, kun tämän päätöksen ei-luottamuksellista versiota ei olisi julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja että luottamuksellisesti käsiteltäisiin tiettyjä kannekirjelmään, vastaukseen ja niiden liitteisiin sisältyviä tietoja.

35      Kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 6.6.2008 antamallaan määräyksellä Aeroporia Aigaioun osallistumisen oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevana väliintulijana. Tässä määräyksessä määrättiin, että väliintulijalle oli työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti annettava tiedot oikeudenkäyntiasiakirjojen ei-luottamuksellisesta versiosta, ja siinä asetettiin määräaika väliintulokirjelmän esittämiselle, mikä ei kuitenkaan estänyt sen mahdollista myöhempää täydentämistä sen jälkeen, kun luottamuksellista käsittelyä koskevan hakemuksen perusteltavuudesta olisi päätetty.

36      Väliintulija kiisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.6.2008 jättämässään erillisessä asiakirjassa NOA:n vaatimuksen luottamuksellisesta käsittelystä. Se vaati täydellisiä tietoja kaikista oikeudenkäyntiasiakirjoista ja ilmoitti, että se aikoisi esittää väliintulokirjelmän sille toimitettujen asiakirjojen ei-luottamuksellisten versioiden perusteella. Tämä väliintulokirjelmä jätettiin 22.7.2008.

37      Asian T-416/05 kantaja luopui unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.3.2010 jättämällään kirjeellä, jolla se vastasi luottamuksellista käsittelyä koskevaan hakemukseen liittyviin unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin, tästä hakemuksesta, koska se oli yksityistämismenettelyn päätteeksi asetettu erityiseen selvitystilaan ja lopettanut kaiken liiketoimintansa. Väliintulijaa kehotettiin esittämään lisähuomautuksensa.

38      Aeroporia Aigaiou jätti asiassa T-423/05 17.5.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon asiakirjan, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja vaati 28.7.2006 päivätyssä asiakirjassa tämän väliintulohakemuksen hylkäämistä. Samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla se vaati, että asia käsiteltäisiin luottamuksellisesti Aeroporia Aigaiouhan nähden.

39      Kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 6.6.2008 antamallaan määräyksellä Aeroporia Aigaioun osallistumisen oikeudenkäyntiin asiassa T-423/05 komission vaatimuksia tukevana väliintulijana. Määräyksessä määrättiin, että väliintulijalle oli työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdan määräysten mukaisesti toimitettava suullista käsittelyä varten laadittu kertomus, jotta se voisi esittää mahdolliset huomautuksensa istunnossa.

40      Asian T-423/05 kantaja jätti 10.5.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kirjeen, jossa se vastasi unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, joka koski muun muassa sen vaatimusta luottamuksellisesta käsittelystä ja jossa se luopui tästä vaatimuksesta, koska se oli asetettu erityiseen selvitystilaan yksityistämismenettelynsä päätteeksi.

41      Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja määräsi 18.5.2010 antamallaan määräyksellä kaikkia asianosaisia kuultuaan asiat T-415/05, T-416/05 ja T-423/05 yhdistettäviksi suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

42      Koska tuomari Tchipev oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimesi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti toisen tuomarin täydentämään jaoston kokoonpanoa.

43      Asian T-415/05 kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44      Asian T-416/05 kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 2 artiklan sitä koskevilta osiltaan

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

45      Asian T-423/05 kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain sille myönnetyksi väitettyä tukea koskevilta osiltaan

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

46      Komissio vaatii Aeroporia Aigaioun (asiat T-416/05 ja T-423/05) tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

47      Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia. Asianosaisia kehotettiin prosessinjohtotoimena vastaamaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Ne ovat noudattaneet näitä pyyntöjä.

48      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 14.6.2010 pidetyssä istunnossa.

49      Helleenien tasavalta, joka oli pyytänyt asian T-415/05 antamista suuren jaoston ratkaistavaksi, on istunnossa vahvistanut peruuttaneensa tämän pyynnön.

 Oikeudellinen arviointi

A       Kantajien oikeussuojan tarpeen katoaminen

1.     Asianosaisten lausumat

50      Komissio on unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön vastatessaan kirjallisissa huomautuksissaan kiistänyt, että asioiden T-416/05 ja T-423/05 kantajilla, NOA:lla ja OA:lla, olisi edelleen oikeussuojan tarve, koska ne oli yksityistämismenettelyn päätteeksi asetettu selvitystilaan.

51      Komissio on myös väittänyt, ettei Helleenien tasavallalla ole asiassa T-415/05 enää oikeussuojan tarvetta, koska riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu tuki on maksettu takaisin.

52      Komissio on tässä suhteessa väittänyt, että Helleenien tasavallan, joka on NOA:n ja OA:n ainoa osakkeenomistaja ja niiden jollei ainoa, niin ainakin pääasiallinen velkoja, oikeussuojan tarve oli täysin tyydytetty riidanalaisen tuen takaisinperinnällä. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei näin ollen tarjoaisi mitään lisää. Minkään seikan nojalla ei ole mahdollista ajatella, että sen jälkeen kun nämä yhtiöt ovat maksaneet Helleenien tasavallan etuoikeutetut saatavat, muiden velkojien mahdolliset saatavat voitaisiin vielä maksaa.

53      Helleenien tasavalta on istunnossa ja NOA sekä OA ovat niin unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa kuin istunnossakin kiistäneet nämä komission lausumat. Ne ovat istunnossa muun muassa korostaneet, että henkilöstöön liittyvillä saatavilla ja kiinnityssaatavilla oli parempi etuoikeus kuin valtion saatavilla.

54      Asioiden T-416/05 ja T-423/05 väliintulija on unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-416/05 esittämään kirjalliseen kysymykseen vastatessaan ja edellä mainituissa asioissa pidetyssä istunnossa väittänyt, että sillä on edelleen intressi osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevana väliintulijana kantajina olevien yhtiöiden tultua asetetuksi selvitystilaan.

55      NOA unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen vastatessaan ja istunnossa sekä OA istunnossa ovat kiistäneet Aeroporia Aigaioun väliintulointressin olemassaolon.

2.     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

56      Kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka Euroopan unionin tuomioistuimet voivat milloin tahansa tutkia viran puolesta (ks. yhdistetyt asiat T‑228/00, T‑229/00, T‑242/00, T‑243/00, T‑245/00–T‑248/00, T‑250/00, T‑252/00, T‑256/00–T‑259/00, T‑265/00, T‑267/00, T‑268/00, T‑271/00, T‑274/00–T‑276/00, T‑281/00, T‑287/00 ja T‑296/00, Gruppo ormeggiatori del porto di Venezia ym., v. komissio, määräys 10.3.2005, Kok., s. II‑787, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun otetaan huomioon asianosaisten lausumat, nyt käsiteltävässä asiassa on syytä tarkistaa, voivatko kantajat ajaa kannettaan NOA:n ja OA:n tultua asetetuiksi selvitystilaan ja kyseisen tuen tultua maksetuksi takaisin.

57      Helleenien tasavallan nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista (asia T-415/05) koskevasta väitteestä on ensinnäkin todettava, että hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklassa erotetaan selvästi toisistaan toisaalta yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden oikeus sekä toisaalta luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeus nostaa kumoamiskanne, koska tämän artiklan toisessa kohdassa määrätään jäsenvaltioiden oikeudesta riitauttaa kumoamiskanteella komission päätösten laillisuus, ilman että tämän oikeuden käyttäminen edellyttäisi erityisen asiavaltuuden osoittamista. Jäsenvaltion ei siis tarvitse esittää näyttöä siitä, että komission toimella, jonka se riitauttaa, on siihen kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia, jotta sen kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi. Komission toimi voi kuitenkin olla kumoamiskanteen kohteena ainoastaan, jos toimella on tarkoitus saada aikaan oikeusvaikutuksia (asia C-208/99, Portugali v. komissio, määräys 27.11.2001, Kok., s. I‑9183, 22–24 kohta; ks. myös vastaavasti yhdistetyt asiat T‑425/04, T‑444/04, T‑450/04 ja T‑456/04, Ranska ym. v. komissio, 118–120 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

58      Komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä NOA:han ja OA:han kohdistuneet riidanalaiset toimet valtiontueksi ja julistaa ne yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.

59      Tästä seuraa, että kyseisestä päätöksestä aiheutuu sitovia oikeusvaikutuksia ja että se näin ollen on kannekelpoinen toimi.

60      Helleenien tasavallan, joka kiistää muun muassa sen, että riidanalaisia toimia voitaisiin pitää valtiontukena, riidanalaisesta päätöksestä nostama kumoamiskanne on näin ollen jo pelkästään sen ominaisuuden perusteella, että tämä tasavalta on jäsenvaltio, otettava tutkittavaksi, ja se voi tästä syystä jo pelkästään tässä ominaisuudessa ajaa tätä kannetta.

61      NOA:n (asia T-416/05) ja OA:n (asia T-423/05) oikeussuojan tarvetta koskevasta väitteestä on toiseksi muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan kantajan oikeussuojan tarpeen on kestettävä tuomioistuimen tuomion antamiseen asti. Kanteesta ei näet ole tarpeen lausua enää silloin, kun kantaja on menettänyt kokonaan henkilökohtaisen intressinsä riidanalaisen toimen kumoamiseen oikeudenkäynnin aikana tapahtuneen seikan vuoksi, minkä vuoksi tämän toimen kumoamisella sinänsä ei voi enää olla oikeusvaikutuksia kantajalle (asia T-301/01, Alitalia v. komissio, tuomio 9.7.2008, Kok., s. II‑1753, 37 kohta ja asia T-42/06, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 19.3.2010, 61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

62      Nyt käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, että kantajina olevat yhtiöt – jotka ovat unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin vastatessaan todenneet maksaneensa kyseisen tuen takaisin riidanalaisen päätöksen mukaisesti – väittävät aivan oikein, että niillä on henkilökohtainen ja yhä olemassa oleva intressi kanteidensa ajamiseen, koska jos riidanalainen päätös kumotaan, Helleenien tasavallalla on velvollisuus palauttaa niille takaisin maksetut määrät, jotka tullaan merkitsemään niiden selvitystilan aikana laadittavien taseiden vastaaviin.

63      Tästä seuraa, että nyt käsiteltävänä olevat kanteet on otettava tutkittaviksi.

64      Lisäksi siitä kysymyksestä, onko Aeroporia Aigaioulla asioissa T-416/05 ja T-423/05 edelleen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu välitön ja tosiasiallinen intressi asioiden ratkaisuun, on riittävää muistuttaa, että sillä on edellä mainitussa asiassa Olympiakes Aerogrammes vastaan komissio annetussa määräyksessä (28 kohta) ja edellä mainitussa asiassa Olympiaki Aeroporia Ypiresies vastaan komissio annetussa määräyksessä (23 kohta), joilla Aeroporia Aigaiou on hyväksytty komission vaatimuksia tukevaksi väliintulijaksi, katsottu olevan tällainen välitön ja tosiasiallinen intressi siitä syystä, että väliintulija oli yhtäältä ollut kilpailuasemassa suhteessa riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuihin tuensaajiin OA:han ja NOA:han ja että se oli toisaalta aktiivisesti osallistunut sille suotuisan riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneeseen muodolliseen tutkintamenettelyyn. Niin kauan kuin NOA:lla ja OA:lla myönnetään olevan intressi vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista jopa niiden selvitystilaan asettamisen jälkeen, niin kauan Aeroporia Aigaiou säilyttää vastaavan intressin osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevana väliintulijana tämän päätöksen laillisuutta puolustaakseen, vaikka vain esittääkseen vahingonkorvausvaatimuksia – ja nostaakseen tämän jälkeen mahdollisia kanteita – jotka perustuvat siihen, että edellä mainitun kilpailuajanjakson aikana on myönnetty sääntöjenvastaista tukea, josta on aiheutunut sille vahinkoa.

65      On siis myönnettävä, että Aeroporia Aigaiou on väliintulijana säilyttänyt intressin käsiteltävien asioiden ratkaisuun.

B       Asiakysymys

66      Kantajat kiistävät komission väitteet, joiden mukaan ensinnäkin OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo, joten tuki voidaan periä takaisin (asiat T‑415/05 ja T‑416/05), toiseksi NOA:lle on myönnetty valtiontukea (asiat T-415/05 ja T‑416/05) ja kolmanneksi OA:lle on myönnetty valtiontukea (asiat T‑415/05, T‑416/05 ja T‑423/05). Ne väittävät neljänneksi, ettei jäsenvaltiolle ole annettu oikeutta tulla kuulluksi (asiat T-415/05 ja T-423/05), viidenneksi, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu (asiat T-415/05 ja T-416/05), ja kuudenneksi, että ne bis in idem -periaatetta on loukattu (asiat T-415/05 ja T‑423/05).

67      Ennen näiden eri väitteiden tarkastelua on aluksi todettava, että asiassa T-416/05 kantajana oleva NOA on vaatinut, että komission väitetyt uudet perusteet on jätettävä tutkimatta (ks. edellä 32 kohta). Näiden väitteiden tutkittavaksi ottamista arvioidaan tutkittaessa perusteita, joihin ne liittyvät (ks. jäljempänä 116, 117, 129–131, 208 ja 409 kohta).

1.     OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkuvuuden huomioon ottaminen perittäessä tukea takaisin (asiat T-415/05 ja T-416/05)

a)     Asianosaisten lausumat

68      Helleenien tasavalta ja NOA kiistävät komission toteamuksen, joka liittyy kyseisen tuen saajien yksilöintiin perittäessä tukea takaisin ja jonka mukaan OA:n ja NOA:n välillä oli taloudellinen jatkumo, koska tätä toteamusta voitaisiin – kun riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohtaa ja sen 2 artiklaa luetaan yhdessä – tulkita siten, että OA:lle 11.12.2002 tehdyn päätöksen jälkeen ja ennen erottamista myönnetty tuki on perittävä takaisin NOA:lta.

69      Kantajat katsovat ensinnäkin, että koska riidanalaisen päätöksen päätösosassa ei ole selvää ja täsmällistä takaisinperintämääräystä EY 88 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti, tästä päätöksestä ei johdu minkäänlaista velvollisuutta periä tämä tuki takaisin NOA:lta.

70      Helleenien tasavalta väittää, että komission epätäsmällisyys sekä riidanalaisessa päätöksessä että kirjelmissä, joissa on ristiriitaisuuksia, johtaa pohtimaan niitä syitä, joiden vuoksi riidanalaiseen päätökseen on sisällytetty (178 ja 183 perustelukappale) edellä mainittu toteamus siitä, että NOA on OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin, ja tämän toteamuksen ulottuvuutta, vaikka komissio myöntää vastineessaan, että toteamus koskee yksinomaan 11.12.2002 tehtyä päätöstä eikä siitä aiheudu oikeudellista seurausta riidanalaiselle päätökselle, ja se vetoaa oikeussuojan tarpeensa puuttumiseen tältä osin.

71      Näin ollen on välttämätöntä selvittää oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti, määrätäänkö riidanalaisessa päätöksessä, että NOA:lla saattaa olla velvollisuus maksaa takaisin muun muassa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tuki, jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi tässä oikeudenkäynnissä hyvissä ajoin ratkaista kysymyksen siitä, onko NOA OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin.

72      Toiseksi Helleenien tasavalta ja NOA väittävät, että komission riidanalaisessa päätöksessä (183 perustelukappale) esittämässä toteamuksessa, jonka mukaan NOA:ia on pidettävä OA:n seuraajana ainakin perittäessä takaisin lentoliikennetoiminta-alojen erottamista edeltävää tukea, on ilmeinen arviointivirhe eikä sitä ole perusteltu.

73      Kantajat myöntävät, että oikeuskäytännön mukaan komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka mahdollisesti jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, kun näiden kahden yrityksen välillä on taloudellisen toiminnan jatkumo (yhdistetyt asiat C-328/99 ja C-399/00, Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomio 8.5.2003, Kok., s. I‑4035, 77 kohta). Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee niiden mukaan kuitenkin, että tuen takaisin periminen on ensinnäkin vain pelkkä mahdollisuus ja että toiseksi jonkin taloudelliseen jatkuvuuteen liittyvän seikan on oltava olemassa.

74      Taloudellisissa vaikeuksissa olevan yhtiön mahdollisuutta toteuttaa tervehdyttämistoimenpiteitä ei pitäisi lähtökohtaisesti sulkea pois etenkään niiden vaatimusten perusteella, jotka liittyvät yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimiseen (em. yhdistetyt asiat Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomion 77 kohta). Toisin kuin komissio väittää, aikomus kiertää takaisinmaksuvelvollisuus otetaan huomioon luovutus- ja muuttamisliiketoimen taloudellista logiikkaa tutkittaessa (em. yhdistetyt asiat Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomion 17 kohta ja asia T-324/00, CDA Datenträger Albrechts v. komissio, tuomio 19.10.2005, Kok., s. II‑4309, 102–104 kohta).

75      Kantajat muistuttavat tässä suhteessa, että se seikka, että tuensaajayritys siirtää osan omaisuudestaan ulkopuoliselle oikeushenkilölle varmistaakseen sille mahdollisuuden kehittyä ilman sen toiminnan tämän osa-alueen harjoittamista uhkaavaa oikeudellista ja taloudellista epävarmuutta, ei kuitenkaan sinänsä osoita tahtoa välttää takaisinperimismääräyksen seuraukset (em. asia CDA Datenträger Albrechts v. komissio, tuomion 98 kohta).

76      Nyt käsiteltävässä tapauksessa ratkaiseva arviointiperuste on edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan näin ollen se, että muutos oli ollut tehokkaampaan takaisinperintään liittyvän taloudellisen logiikan sanelema eikä sillä pyritty kiertämään takaisinperintämääräyksen vaikutuksia.

77      Olympic Airways -konsernin rakenneuudistusta ja yksityistämistä koskevan laajemman suunnitelman yhteydessä tapahtuneella lentoliikennetoimintojen erottamisella oli pyritty siihen, että tämä ala myytäisiin mahdollisimman suurella voitolla. Uuden lentoyhtiön NOA:n arvo oli paljon suurempi kuin siirrettyjen omaisuuserien pelkkä summa. Sitä korotti muun muassa luotettava ja joustava lentokalusto, erittäin hyvin koulutettu henkilöstö, kotimaan markkinoihin liittyvä tietämys ja kokemus, kaupallinen maine ja luotettavuus, yhteistyökumppaneiden verkosto, yhteistyösopimukset sekä lähtö- ja saapumisajat.

78      Tämän vuoksi kantajat katsovat, että yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisesti laissa 3185/2003 säädetty muutos on ollut Olympic Airways -konsernin yksityistämiseen liittyvän taloudellisen logiikan sanelema, jotta tuki saataisiin tehokkaammin perittyä takaisin, eikä sillä pyritty kiertämään takaisinperintämääräyksen vaikutuksia. Yritettyään nimittäin tuloksettomasti yksityistää OA:n Helleenien tasavalta oli valinnut menettelyn, jossa konsernin eri liiketoiminnot erotettiin toisistaan, jotta ne olisi voitu yksityistää erikseen mahdollisimman suurella voitolla. Tässä suhteessa NOA kiistää etenkin komission riidanalaisessa päätöksessä (178 perustelukappale) esittämän toteamuksen, jonka mukaan Helleenien tasavallan aikomuksena tätä konsernia muutettaessa oli mahdollistaa lentoliikennetoimintojen jatkuminen.

79      Helleenien tasavalta ja NOA väittävät, että nyt käsiteltävässä asiassa, samoin kuin edellä mainitussa asiassa CDA Datenträger Albrechts vastaan komissio, mitään ei ole vähennetty osan omaisuudestaan menettäneen yhtiön – tässä tapauksessa OA:n – omaisuudesta, sillä samanarvoinen osa sen veloista on siirretty. Komissio on sitä paitsi myöntänyt, että NOA:lle oli siirretty 145 miljoonan euron suuruiset velat (riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappale).

80      Lisäksi – ja toisin kuin komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä (179 perustelukappale) – OA:n omaisuuserien siirtämisellä NOA:lle ei ollut riistetty OA:n tuloja. OA nimittäin jatkaa toimintaansa maahuolinta-, ylläpito- ja korjaus-, ravintola-, tietotekniikka- ja polttoainetoimitusten aloilla. OA sai hyvin merkittäviä tuloja NOA:lta kaupallisluonteisia liiketoimia koskevien ehtojen nojalla.

81      Näin ollen komission väite, jonka mukaan NOA:n perustaminen on saman konsernin sisällä tapahtunut keinotekoinen uudelleenjärjestely, on virheellinen. Helleenien tasavalta omistaa lain 3185/2003 perusteella NOA:n osakkeita ainoastaan sen yksityistämistarkoitusta varten. Koska lisäksi NOA ei ollut saanut mitään etua osan OA:n omaisuudesta saavana yhtiönä ja koska OA jatkaa toimintaansa, näiden kahden yhtiön välillä ei ole sellaista taloudellista jatkuvuutta, joka oikeuttaisi OA:n saaman tuen perimisen takaisin NOA:lta (asia C-277/00, Saksa v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I‑3925, 81 kohta).

82      Toisin kuin komissio väittää, Helleenien tasavalta ei ollut 2.6.2005 päivätyssä kirjeessään myöntänyt, että NOA oli OA:n seuraaja. Se oli myöntänyt ainoastaan, että jollei tukea voitaisi kokonaisuudessaan periä takaisin OA:lta sen jälkeen, kun tämän yhtiön selvitystilasta saatava tuotto olisi käytetty, takaisinperintävelvollisuus voitaisiin panna täytäntöön OA:n seuraajayhtiöissä, jos yhteisön oikeuskäytännössä asetetut edellytykset valtiontuen takaisinperintävelvollisuuden siirtymiselle täyttyvät. Tässä tapauksessa ne eivät täyty. Koska NOA:n yksityistämismenettelyn päättyminen oli lähellä, Kreikan viranomaiset olivat edellä mainitussa kirjeessä nimenomaisesti viitanneet edellytykseen, joka liittyy kohtuulliseen markkinahintaan tapahtuvaan myyntiin.

83      Kun komissio vastineessaan (76 kohta) väittää, että riidanalaisen päätöksen kohteena ei ollut itse muuttaminen ja ettei sitä siis tarvinnut tarkastella yksityiskohtaisesti sen arvioimiseksi, oliko NOA OA:n seuraaja, se myöntää, ettei se ollut ottanut huomioon tämän muuttamisen taloudelliseen logiikkaan liittyvää perustavanlaatuista arviointiperustetta.

84      Tästä seuraa, että ne perustelut, joihin nojautuu riidanalaisessa päätöksessä oleva toteamus, jonka mukaan NOA on OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin, eivät riitä, koska komissio on jättänyt tutkimatta NOA:n perustamismenettelyn taloudellisen logiikan OA:n rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyvänä seikkana, tarkoituksenaan mahdollistaa, että mahdollisimman suuri osa lainvastaisesti maksetusta tuesta saataisiin perityksi takaisin.

85      Lopuksi Helleenien tasavalta ja NOA kiistävät komission 12.5.2005 annetusta tuomiosta esittämän tulkinnan. Ne toteavat, että tuossa tuomiossa lausuttiin ainoastaan lain 3185/2003 oikeudellisista ja taloudellisista seurauksista 11.12.2002 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoon. Siinä ei lausuttu niistä aikomuksista, jotka olivat sanelleet päätöksen erottaa lentoliikennetoiminta-ala, ei tämän rakenneuudistuksen yhteensoveltuvuudesta EY 87 artiklan kanssa eikä siitä, oliko NOA:ta pidettävä OA:n seuraajana perittäessä takaisin 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitettua tukea. Yhteisöjen tuomioistuin ei ollut voinut tuossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa myöskään tutkia, olisiko NOA OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin, sillä NOA:ia ei vielä tuon kanteen nostamishetkellä 2.10.2003 ollut perustettu.

86      Edellä mainitussa 12.5.2005 annetussa tuomiossa todettiin yksinomaan, että OA:n omaisuuden osien siirtämisestä NOA:lle seurasi, että OA:lle myönnetyn tuen takaisinperintä kävi kansallisen oikeuden nojalla mahdottomaksi. Tähän päätelmään oli kuitenkin päädytty katsomalla, että OA:n ”koko varallisuus” oli siirretty ”velattomana” (tuomion 33 kohta). Tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä komissio oli sittemmin myöntänyt, että OA oli säilyttänyt merkittäviä omaisuuseriä ja että se oli siirtänyt suuren osan veloista NOA:lle. Komissio muotoili näin ollen uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen 12.5.2005 annetussa tuomiossa esittämiä perusteluja ja vääristeli niitä väittämällä tämän todenneen, että kannattavin omaisuus oli siirretty NOA:lle.

87      Kaikista näistä syistä komission vaatimukset, jotka liittyvät OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkuvuuden toteamiseen, ovat virheellisiä ja vailla perusteluja.

88      Komissio esittää ensiksi oman tulkintansa riidanalaisesta päätöksestä. Asioissa T-415/05 ja T-416/05 antamissaan vastineissa se ehdottaa aluksi, että toisin kuin 12.5.2005 annetussa tuomiossa, riidanalaisessa päätöksessä ei käsitellä kysymystä siitä, peritäänkö OA:lle myönnetty tuki takaisin NOA:lta. Komissio päättelee tästä, että Helleenien tasavalta ja NOA eivät ole osoittaneet, että niillä olisi edelleenkin tarve nostaa kanne tämän päätöksen niistä perusteluista, jotka liittyvät siihen, että NOA:ta on pidetty OA:n seuraajana.

89      Vastauskirjelmissään komissio puolustaa kuitenkin näkemystä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklasta, kun sitä tulkitaan yhdessä tämän päätöksen perustelujen kanssa, ilmenee selvästi, että ainakin OA:lle ennen erottamista myönnetty riidanalainen tuki on perittävä takaisin tältä yhtiöltä ja tämän lisäksi myös NOA:lta. Se myöntää näin ollen Helleenien tasavallan ja NOA:n tarpeen riitauttaa velvollisuus periä OA:lle myönnetty tuki takaisin NOA:lta.

90      Komissio selittää tätä kannan muutosta sillä, että sille ilmoitettiin NOA:n täsmällinen perustamispäivä mainitsemalla vasta asiassa T-416/05 annetussa vastauksessa 13.12.2003 tämän yhtiön perustamis- ja toiminnan aloittamispäivänä.

91      Tätä täsmällistä päivämäärää koskeva todiste ”aktivoi” komission useaan otteeseen esittämän ”varauman”, joka koski erottamista edeltävän tuen tosiasiallisen saajan yksilöintiä.

92      OA:lle erottamisen jälkeen maksettu riidanalainen tuki voidaan ja pitää periä takaisin myös NOA:lta, jos riidanalaista päätöstä täytäntöön pantaessa osoittautuisi, että siitä saatava hyöty oli siirretty NOA:lle. Komissio väittää tästä, että OA siirsi NOA:lle Helleenien tasavallan sille myöntämästä tuesta saadun edun alivuokraamalla uudelle lentoyhtiölle lentokoneita vuokrin, jotka olivat alhaisemmat kuin sen itse pääasiallisille vuokranantajilleen maksamat vuokrat.

93      Komissio täsmentää, että palauttamisvelvollisuuden jakautumisesta OA:n ja NOA:n välillä on päätettävä pantaessa täytäntöön riidanalaista päätöstä.

94      Toiseksi komissio kiistää asioissa T-415/05 ja T-416/05 kantajien lausumat, joilla pyritään osoittamaan, ettei NOA ole OA:n seuraaja perittäessä takaisin riidanalaista tukea. Se toteaa, että perimällä tuki takaisin sen saaneelta, taloudellista toimintaa harjoittavalta yhtiöltä pyritään palauttamaan ennalleen terveen kilpailun edellytykset.

95      Aeroporia Aigaiou, joka on komission vaatimuksia tukeva väliintulija asiassa T-416/05, toteaa, että kysymys OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon olemassaolosta on ratkaistu 12.5.2005 annetulla tuomiolla.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

96      Aluksi on syytä todeta, ettei komissio unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen vastatessaan ole vahvistanut OA:n väitettä, jonka se on esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa ja uudistanut istunnossa ja jonka mukaan tämä yhtiö oli riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti maksanut takaisin sille maksetun riidanalaisen tuen koko määrän korkoineen. Komissio on näet esittänyt tuen koko määrän takaisinmaksua koskevia varaumia mutta todennut kylläkin, että kun otetaan huomioon OA:n ja NOA:n selvitystila, se ei vaatisi Helleenien tasavaltaa perimään OA:lle myönnettyä riidanalaista tukea takaisin NOA:lta.

97      Helleenien tasavalta ja NOA ovat puolestaan todenneet istunnossa pysyvänsä niissä vaatimuksissaan, jotka ne ovat esittäneet vastustaessaan sitä, että NOA:ia pidettäisiin OA:n seuraajana perittäessä takaisin OA:lle maksettua tukea.

98      Tässä yhteydessä on todettava, että sen jälkeen, kun ensin on päätetty, mikä OA:n saama tuki komissiolla saattaa olla velvollisuus periä takaisin NOA:lta, on toiseksi määritettävä, mikä on riidanalaisen päätöksen oikeudellinen ulottuvuus siltä osin kuin siinä todetaan, että NOA on OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin, ennen kuin kolmanneksi arvioidaan, onko takaisinperintävelvollisuuden ulottaminen NOA:han perusteltua.

 Mikä OA:n saama tuki komissiolla saattaa olla velvollisuus periä takaisin NOA:lta

99      Kuten 12.5.2005 annetussa tuomiossa (32 kohta) on todettu, tutkimus, jossa itse rakenneuudistustoimenpiteitä tarkastellaan EY 87 artiklan soveltamisedellytyksiä silmällä pitäen, on erotettava siitä täysin itsenäisestä kysymyksestä, voidaanko NOA:ta pitää OA:n seuraajana lentoliikennetoiminnoissa perittäessä takaisin OA:lle ennen erottamista myönnettyä tukea. Mainittuun tuomioon aiheen antaneessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessa arvioitiin yksin näistä rakenneuudistustoimenpiteistä aiheutuvia oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia 11.12.2002 tehdyn päätöksen täytäntöönpanolle.

100    Tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä ja 16.3.2004 tehdystä päätöksestä aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely ilmenee, että komissio tutki tässä asiassa kaikki ne Olympic Airways -konsernin rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyneet toimenpiteet, joihin saattoi sisältyä valtiontukea (ks. edellä 12 kohta ja 16–18 kohta).

101    Rakenneuudistustoimenpiteitä ei kuitenkaan ole riidanalaisessa päätöksessä tutkittu sellaisinaan siltä kannalta katsoen, minä niitä on EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset huomioiden pidettävä. Komissio arvioi niiden luonnetta ja muun muassa OA:n ja NOA:n välistä sidossuhdetta yksinomaan yhtäältä korostaakseen, että OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin riidanalaista tukea, ja toisaalta määritelläkseen tutkittavina olleet toimenpiteet niiden asiayhteydessä (ks. jäljempänä mm. 164–178 kohta).

102    Tuen takaisinperinnästä on tarkemmin ottaen todettava, että komission piti riidanalaisessa päätöksessä tutkia yksinomaan, oliko OA:n ja NOA:n välillä tapahtunut seuraanto tämän päätöksen kohteena olevaa, OA:n saamaa uutta tukea takaisin perittäessä. 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun tuen tosiasialliset saajat on tuohon päätökseen sisältyneen takaisinperintämääräyksen täytäntöönpanon kannalta katsoen näet määritetty 12.5.2005 annetussa tuomiossa (ks. edellä 7, 8 ja 99 kohta).

103    Lisäksi on syytä todeta, että kysymys, joka koskee NOA:n ja OA:n välistä seuraantoa perittäessä tukea takaisin, voidaan tässä tapauksessa esittää vain OA:lle ennen lentoliikennetoimintojen erottamista ja NOA:n perustamista myönnetyn tuen osalta.

104    Jos näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkumo, NOA:ta voidaan pitää tosiasiallisena tuensaajana sen lentoliikennetoiminta-alalle myönnetyn tuen osalta, joka oli myönnetty vanhalle OA-lentoyhtiölle ennen näiden toimintojen siirtymistä NOA:lle.

105    Sitä vastoin – ja toisin kuin komissio väittää vastauksissaan (ks. edellä 92 kohta) – OA:lle erottamisen jälkeen myönnettyä riidanalaista tukea ei saada periä takaisin NOA:lta pelkästään siitä syystä, että tämä yhtiö saisi siitä välillistä etua. Vaikka näet katsottaisiinkin, että – kuten komissio väittää – OA:lle erottamisen jälkeen myönnetty valtiontuki oli mahdollistanut sen, että tämä yhtiö saattoi puolestaan myöntää uudelle NOA-yhtiölle etuja, joita se ei olisi saanut normaaleissa markkinaolosuhteissa, mitä ei ole näytetty toteen, tämän seikan perusteella ei yksinään voida katsoa, että NOA on OA:lle myönnetyn tuen tosiasiallinen saaja.

106    Vaikka nämä kaksi yhtiötä, OA ja NOA – joiden oikeudellista ja taloudellista itsenäisyyttä komissio ei riidanalaisessa päätöksessä kiistä – eivät erottamisen jälkeen muodostaneet taloudellista kokonaisuutta, komission tehtäviin kuului joka tapauksessa selvästi yksilöidä OA:n NOA:lle myöntämä etu ja arvioida sitä erikseen EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytyksiin nähden (ks. vastaavasti asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze ym., tuomio 10.1.2006, Kok., s. I‑289, 112–114 kohta ja yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok., s. II‑2405, 313 ja 314 kohta). Näin komissio onkin riidanalaisessa päätöksessä menetellyt NOA:lle lentokoneiden alivuokrauksesta maksettavina alhaisina vuokrina myönnetyn tuen osalta (ks. jäljempänä 154–253 kohta).

107    Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa – kuten kantajat ehdottavat – kysymys siitä, onko NOA OA:n seuraaja perittäessä takaisin riidanalaista tukea, voidaan esittää yksinomaan sen tuen osalta, joka OA:lle väitetään myönnetyn siten, ettei siihen, että tämä yhtiö ei maksanut riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja verovelkoja eikä sosiaaliturvamaksuja, puututtu, siltä osin kuin tämä tuki edelsi erottamista. OA:lle myönnetty muu tuki, joka mainitaan tämän päätöksen 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa, on myönnetty erottamisen jälkeen.

108    Tästä on syytä todeta hetimmiten, että ne kanneperusteet, jotka kantajat esittävät asioissa T-415/05 ja T-423/05 saadakseen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdan kumotuksi, on hylättävä, kuten unionin yleinen tuomioistuin jäljempänä tulee osoittamaan (ks. 378–394 kohta).

109    Näin ollen on syytä tutkia riidanalaisessa päätöksessä olevan toteamuksen, joka liittyy OA:n ja NOA:n väliseen taloudelliseen jatkumoon perittäessä takaisin kyseisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tukea, oikeudellinen ulottuvuus siltä osin kuin tämä tuki oli myönnetty ennen 11.12.2003.

 Riidanalaisen päätöksen oikeudellinen ulottuvuus siltä osin, kuin siinä todetaan NOA:n olevan OA:n seuraaja perittäessä takaisin riidanalaista tukea.

110    Aluksi on syytä todeta, että koska riidanalainen päätös on tehty 14.9.2005, komissiolla oli sen tekoajankohtana käytettävissään kaikki ne tiedot, jotka tarvittiin, jotta itse päätöksessä olisi voitu yksilöidä ne tuensaajat, joilta kyseinen tuki piti periä takaisin. Nyt käsiteltävän asian olosuhteet eroavat tässä suhteessa olosuhteista, jotka komissio tutki ennen Olympic Airways -konsernin rakenneuudistusta ja NOA:n perustamista (joulukuussa 2003) 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä.

111    Komissio ei kuitenkaan riidanalaisen päätöksen päätösosassa nimenomaisesti mainitse, että NOA olisi tosiasiallisesti saanut osan siitä OA:lle myönnetystä tuesta, jota tarkoitetaan tämän päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa.

112    Komissio määrää nimittäin riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa pelkästään, että Helleenien tasavallan on perittävä tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin sen ”saajilta”. Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohta koskee nimenomaisesti OA:n saamaa sääntöjenvastaista tukea, joka myönnettiin siten, ettei Helleenien tasavalta ollut puuttunut siihen, ettei tämä yhtiö ollut maksanut verovelkoja eikä sosiaaliturvamaksuja valtiolle, eikä siinä viitata NOA:iin tämän tuen osan tosiasiallisena saajana.

113    Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka 14.2.2008 annetussa tuomiossa, jossa todettiin, ettei Helleenien tasavalta ollut noudattanut riidanalaiseen päätökseen perustuvia velvoitteitaan, yhteisöjen tuomioistuin ei pitänyt tarpeellisena tutkia mm. sitä, oliko NOA tuossa päätöksessä katsottu OA:n seuraajaksi perittäessä takaisin 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua riidanalaista tukea. Yhteisöjen tuomioistuin näet tarkisti tuen osalta ainoastaan, sisältyikö riidanalaiseen päätökseen tietoja, joiden nojalla asianomaisten kansallisten viranomaisten olisi itse ilman liiallisia vaikeuksia mahdollista määrittää takaisin perittävät määrät (tuomion 42–44 kohta).

114    Unionin yleisen tuomioistuimen on tässä yhteydessä, kuten kantajat toteavat, tulkittava riidanalaisen päätöksen sisältöä siltä osin kuin se koskee mahdollista velvollisuutta periä riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tuki takaisin NOA:lta.

115    Ennen sitä on todettava, että komissio on asioissa T-415/05 ja T-416/05 antamissaan vastauksissa perustellut riidanalaista päätöstä koskevia ristiriitaisia kannanottojaan sillä, että se oli epävarma NOA:n tarkasta perustamisajankohdasta (ks. edellä 90 kohta).

116    NOA on asiassa T-416/05 vedonnut siihen, että nämä väitettyyn epävarmuuteen NOA:n tarkasta perustamisajankohdasta liittyvät komission perustelut ovat uusia eikä niitä näin ollen voida ottaa tutkittaviksi (ks. edellä 34 kohta).

117    Tässä on riittävää todeta, ettei näillä komission perusteluilla missään tapauksessa ole merkitystä. Ehdottipa vastaajana oleva toimielin tässä asiassa millaisia tulkintoja tahansa, riidanalaisen päätöksen lopullinen tulkitseminen kuuluu unionin yleiselle tuomioistuimelle. Näin ollen komission riidanalaisen päätöksen tulkintaa koskevilla ristiriitaisilla kannanotoilla ja vetoamisella NOA:n tarkkaan perustamisajankohtaan liittyneeseen epävarmuuteen komission kannan muuttumisen selittämiseksi ei ole merkitystä eikä niillä voida loukata kantajien puolustautumisoikeuksia (asia T-228/97, Irish Sugar v. komissio, tuomio 7.10.1999, Kok., s. II-2969, 30 kohta). Lisäksi on syytä todeta, että virallisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 16.3.2004 tehdyssä päätöksessä (110 kohta) ja riidanalaisessa päätöksessä (6 kohta) todetaan nimenomaisesti, että NOA perustettiin 12.12.2003. Kantajat ovat istunnossa vahvistaneet, että NOA aloitti toimintansa tuona ajankohtana. Vaikka komissiolle ei hallinnollisessa menettelyssä ilmoitettukaan NOA:n täsmällistä perustamisajankohtaa, joka oli 11.12.2003, tämä seikka ei tässä yhteydessä ollut sellainen, että se olisi vaikuttanut riidanalaisen päätöksen sisältöön – ja näin ollen sen tulkintaan – siltä osin kuin kyse oli NOA:n mahdollisesta nimeämisestä OA:n seuraajaksi riidanalaisen tuen takaisin perimiseksi.

118    Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan tulkitsemiseksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan valtiontukialalla tehdyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät erottamattomasti toisiinsa, joten päätösosaa tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt (ks. asia C-355/95 P, TWD v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok., s. I‑2549, 21 kohta ja em. 12.5.2005 annettu tuomio, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119    Nyt käsiteltävässä asiassa on näin ollen tarkistettava, voidaanko riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa tämän päätöksen perustelujen valossa tulkita siten, että siinä tarkoitetaan ”1 artiklassa tarkoitetun tuen saajien” muassa NOA:ia kyseisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa mainitun, OA:lle myönnetyn riidanalaisen tuen tosiasiallisena saajana.

120    Komissio on Olympic Airways -konsernin rakenneuudistuksen luonnetta ”tuen arvioinnin” yhteydessä tutkiessaan (riidanalaisen päätöksen 178–183 ja 6 kohta) tarkastellut yksityiskohtaisemmin niitä rakenneuudistuksen tapoja, jotka yhteisöjen tuomioistuin jo oli ottanut huomioon 12.5.2005 antamassaan tuomiossa. Komissio esittää tuohon tuomioon tukeutumalla riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappaleessa seuraavan päätelmän:

”On siis selvää, että vaikka OA:n vuoden 2003 rakenneuudistuksessa – josta NOA on lähtöisin – päädyttiin perustamaan erillinen oikeudellinen yksikkö, siihen ryhdyttiin kuitenkin [11.12.]2002 tehtyyn päätökseen perustuvan tuen takaisinperinnän välttämiseksi, ja että NOA on OA:n seuraaja ainakin ennen erottamista myönnettyä tukea takaisin perittäessä.”

121    Osoittaakseen, että NOA oli OA:n seuraaja perittäessä takaisin OA:lle myönnettyä riidanalaista tukea, komissio kehitteli siis vain sellaisia seikkoja, joita yhteisöjen tuomioistuin oli 12.5.2005 antamassaan tuomiossa käyttänyt perustana päätelmälleen, jonka mukaan OA:n ja NOA:n välillä oli taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitettua tukea. Näiden seikkojen nojalla komissio katsoi nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappaleessa, että takaisinperintävelvollisuus oli ulotettava NOA:han erityisesti sen tuen osalta, joka OA:lle oli myönnetty ennen erottamista.

122    Arvioidessaan NOA:lle myönnetyn tuen yhteensoveltuvuutta komissio muistutti riidanalaisessa päätöksessä (216 ja 217 perustelukappale), että koska NOA oli OA:n seuraaja perittäessä tukea takaisin, NOA:lle myönnettyä uutta tukea ei voitu katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi niin kauan kun ennen erottamista myönnettyä tukea ei ollut peritty takaisin.

123    Tästä riidanalaisessa päätöksessä tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että – vaikka onkin valitettavaa, ettei komissio tämän päätöksen päätösosassa maininnut nimeltä niitä tuensaajia, joilta 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu, ennen erottamista myönnetty tuki oli perittävä takaisin – tämän päätöksen perustelujen nojalla NOA on helppo tunnistaa OA:n seuraajaksi perittäessä tätä tukea takaisin.

124    Riidanalaisen päätöksen 2 artiklasta yhdessä kyseisen päätöksen edellä mainittujen perustelujen kanssa ja etenkin 12.5.2005 annetun tuomion valossa ilmenee tässä yhteydessä selvästi, että sen lisäksi, että komissio asetti Helleenien tasavallalle velvollisuuden periä OA:lle ennen erottamista myönnetty tuki takaisin tältä yhtiöltä, se piti periä takaisin tarvittaessa myös NOA:lta.

125    Riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa, jossa määrätään perimään takaisin tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitettu tuki, on näin ollen tulkittava siten, että siinä annetaan määräys periä ennen erottamista myönnetty tuki takaisin OA:lta tai NOA:lta ja että palauttamisvelvollisuuden jakautumisesta näiden kahden yhtiön välillä päätettäisiin kyseistä päätöstä täytäntöönpantaessa.

126    Palauttamisvelvollisuuden jakautumisesta tuensaajien välillä on syytä muistuttaa, että komissiolla ei ole tuen yhteensoveltumattomuuden toteavassa päätöksessä, jossa tuki määrätään perittäväksi takaisin, velvollisuutta täsmentää, missä määrin kukin yritys oli hyötynyt kyseisestä tuesta. Asianomaisen jäsenvaltion pitää päättää, minkä suuruinen määrä kunkin näistä yrityksistä on maksettava perittäessä tukea takaisin. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltiolle aiheutuu ennalta-arvaamattomia ongelmia, se voi saattaa kyseiset ongelmat komission arvioitaviksi, jolloin sen ja jäsenvaltion on muun muassa EY 10 artiklassa ilmaistun vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti pyrittävä ratkaisemaan kyseiset ongelmat (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-111/01 ja T-133/01, Saxonia Edelmetalle ja ZEMAG v. komissio, tuomio 11.5.2005, Kok., s. II‑1579, 124 kohta).

127    Ratkaisu vahvistetaan 12.5.2005 annetulla tuomiolla, jossa yhteisöjen tuomioistuin korostaen sitä puhtaasti taloudellista arviointiperustetta, joka liittyy vääristymättömän kilpailutilanteen palauttamiseen kyseisellä alalla, myöntää hiljaisesti olevan mahdollista, että NOA:lla on yksinomaan toissijainen takaisinmaksuvelvollisuus. Yhteisöjen tuomioistuin on mainitussa tuomiossa nimittäin vain todennut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja se on jättänyt toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja komission tehtäväksi vilpitöntä yhteistyötä koskevan molemminpuolisen velvoitteensa puitteissa päättää, miten takaisinmaksuvelvollisuus 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun tuen osalta jakautuisi OA:n ja NOA:n välillä.

128    Kun riidanalaisesta päätöksestä edellä 123–125 kohdassa esitetty tulkinta otetaan huomioon, nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava sen toteamuksen perustelut ja oikeellisuus, jonka mukaan OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua, ennen erottamista myönnettyä tukea takaisin perittäessä.

Sen toteamuksen perustelujen ja oikeellisuuden arviointi, jonka mukaan OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin riidanalaista tukea.

129    Ennen kuin tutkitaan kantajien asioissa T-415/05 ja T-416/05 esittämät perustelut, jotka liittyvät perustelujen riittämättömyyteen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, on syytä hylätä NOA:n esittämä väite, jonka mukaan komission uusia perusteita, jotka liittyvät yhtäältä Helleenien tasavallan väitettyyn haluun kiertää takaisinperintävelvollisuutta ja toisaalta NOA:n olemassaolon väitettyyn lainvastaisuuteen, ei voida ottaa tutkittaviksi (ks. edellä 34 kohta).

130    Vastauksesta ilmenee nimittäin selvästi, ettei komissio esitä uusia perusteita, jotka liittyisivät Helleenien tasavallan väitettyyn haluun kiertää takaisinperintävelvollisuutta Olympic Airways -konsernin rakenneuudistuksen ja NOA:n perustamisen vuoksi. Päinvastoin se kehittelee jo riidanalaisessa päätöksessä ja vastineessa esittämäänsä väitettä, jonka mukaan sillä, ettei Helleenien tasavallalla ollut aikomusta kiertää tätä velvollisuutta, ei ole merkitystä, koska edellä mainitulla rakenneuudistuksella estetään tuen takaisinperintä.

131    Komission perustelu, jonka mukaan 12.5.2005 annettu tuomio vaikuttaa NOA:n olemassaoloon, koska se julistetaan siinä lainvastaiseksi, liittyy asianosaisten välillä käytyihin keskusteluihin, jotka koskivat tuon tuomion oikeudellista ulottuvuutta riidanalaisen tuen tosiasiallisen saajan yksilöinnin kannalta katsoen.

132    Koska komissio OA:n ja NOA:n välistä sidossuhdetta tutkiessaan käyttää perustana muun muassa yhteisöjen tuomioistuimen 12.5.2005 annetussa tuomiossa huomioon ottamia seikkoja todetessaan, että ”NOA on OA:n seuraaja ainakin ennen erottamista myönnettyä tukea takaisin perittäessä” (riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappale), aineelliselta kannalta on aluksi tutkittava, millainen on tuon tuomion oikeudellinen ulottuvuus nyt käsiteltävässä asiassa.

133    Päinvastoin kuin komissio on unionin yleisessä tuomioistuimessa väittänyt, tuolla tuomiolla voidaan katsoa olevan oikeusvoimavaikutus ainoastaan 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun tuen takaisinperinnän osalta, koska todettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen liittyi siihen, ettei juuri tuota päätöstä ollut pantu täytäntöön.

134    Toteamuksesta, joka liittyy siihen, että OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin ennen erottamista myönnettyä riidanalaista tukea, on todettava, että vaikka huomioon otettavissa olevat merkitykselliset olosuhteet ovat olennaisin osin samat niin 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä määrätyn tuen takaisinperinnän kuin riidanalaisessa päätöksessä määrätyn, OA:lle ennen erottamista myönnetyn tuen takaisinperinnänkin osalta, kaikki seikat eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia. Ero on siinä, että OA:n lentoliikennetoiminta-alan omaisuuden siirtäminen NOA:lle sillä tavoin, että OA:lle myönnetty tuki oli mahdotonta periä takaisin NOA:lta, tapahtui 11.12.2002 tehdyn päätöksen tekemisen jälkeen mutta ennen sen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen 14.9.2005.

135    Ajankohta, jona omaisuus siirretään uudelle yhtiölle, kuuluu niihin arviointiperusteisiin, jotka voidaan – tapauksen mukaan eriasteisina – ottaa huomioon. Oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että arvioitaessa, voidaanko velvollisuus periä vaikeuksissa olevalle yhtiölle maksettu tuki takaisin ulottaa sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle tämä vanha yhtiö on siirtänyt tiettyjä omaisuuseriä, kun tämän siirron johdosta voidaan todeta, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkumo, seuraavat seikat voidaan ottaa huomioon: siirron kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), siirron hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, siirron toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkimusten, menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) tai vielä toimenpiteen taloudelliset perusteet (em. yhdistetyt asiat Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomion 78, 80 ja 85 kohta).

136    Nyt käsiteltävässä asiassa on näin ollen syytä tutkia, voiko komissio tälle asialle ominaiset tosiseikat huomioon ottaen ja harkintavaltansa rajoja ylittämättä käyttää riidanalaisessa päätöksessä yhteisöjen tuomioistuimen 12.5.2005 antamassa tuomiossa noudattamaa ajatuksenkulkua katsoakseen, että OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo riidanalaista tukea takaisin perittäessä.

137    Erityisesti omaisuuden siirtoajankohtaan liittyvästä arviointiperusteesta, jonka sisältöä ja ulottuvuutta täsmennetään jäljempänä (ks. jäljempänä 146 kohta), on tässä vaiheessa riittävää muistuttaa, että 12.5.2005 annettuun tuomioon johtaneessa asiassa vaikeuksissa olleen OA-yhtiön omaisuuserien siirtäminen uudelle NOA-yhtiölle siten, että 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun tuen periminen takaisin vanhalta yhtiöltä kävi mahdottomaksi, tapahtui tuon päätöksen tekemisen jälkeen (ks. edellä 134 kohta). Edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Italia ja SIM 2 Multimedia vastaan komissio (77 kohta) ja edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan komissio (71 kohta), joihin asiassa 12.5.2005 annetussa tuomiossa kehitelty tarkastelu hiljaisesti perustuu (ks. jäljempänä 143 ja 144 kohta), komission väittämät ”kiertotoimet” oli toteutettu joko virallisen tutkintamenettelyn aikana tai ajankohtana, jona toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tiesivät komission aikomuksesta aloittaa tutkintamenettely.

138    Nyt käsiteltävässä asiassa on syytä todeta, että Helleenien tasavallalle oli 8.9.2003 osoitettu pyyntö saada tietoja kaikista OA:n rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyvistä toimenpiteistä, joihin saattoi sisältyä tukea. Helleenien tasavalta ja OA eivät näin ollen sitäkään suuremmalla syyllä voineet NOA:ta perustettaessa olla tietämättä, että komissio saattaisi tutkia OA:lle ennen erottamista myönnetyn tuen ja että se oli jatkoa tietylle 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetulle aikaisemmalle tuelle, joka oli myönnetty OA:lle siten, ettei Helleenien tasavalta ollut puuttunut verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin.

139    Kun näin ollen otetaan huomioon tosiseikkojen kannalta asiayhteyden samankaltaisuus, yhteisöjen tuomioistuimen 12.5.2005 antamassa tuomiossa esitetty tarkastelu, jonka mukaan vääristymättömän kilpailutilanteen palauttamiseksi kyseiselle talouden alalle OA:lle maksetun tuen takaisinperintävelvollisuus voitiin ulottaa NOA:han, jolle OA:n tuottavimmat tuotantotoiminnat oli siirretty, pätee yhtä lailla samoilla perusteilla nyt kyseessä olevaan, ennen erottamista myönnettyyn tukeen.

140    Tältä osin 12.5.2005 annetun tuomion tulkitsemista kantajien ehdottamin tavoin siten, ettei yhteisöjen tuomioistuin pitänyt NOA:ia OA:n seuraajana perittäessä tukea takaisin, ei voida hyväksyä.

141    Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin hyväksyi 12.5.2005 annetussa tuomiossa (33 ja 34 kohta) komission perustelun, jonka mukaan toimenpide, jolla OA:n koko varallisuus siirrettiin velattomana NOA:lle ja jonka seurauksena entisen OA:n velkojen takaisinperintä uudelta NOA-yhtiöltä ei ollut kansallisen oikeuden mukaan mahdollista, oli ”estetty [11.12.2002 tehdyn] päätöksen – – tosiasiallinen täytäntöönpano ja sen tuen takaisinperintä, jolla [Helleenien tasavalta] oli tukenut tuon yhtiön liiketoimintaa”, ja ”tästä syystä päätöksen tavoitteen, [jona oli] palauttaa vääristymätön kilpailutilanne siviili-ilmailualalle, toteutuminen [oli] vakavasti vaarantunut”.

142    Näin yhteisöjen tuomioistuin korostamalla tarvetta palauttaa vääristymätön kilpailutilanne siviili-ilmailualalle, piti hiljaisesti NOA:ta 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun, OA:lle myönnetyn tuen tosiasiallisena saajana, koska tämä entiselle OA-lentoyhtiölle myönnetty tuki oli hyödyttänyt NOA:lle siirrettyä lentoliikennetoimintojen alaa.

143    Julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotuksen (Kok., s. I‑3878, 28–36 kohta) valossa 12.5.2005 annettu tuomio on ymmärrettävä siten, että siinä todetaan OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon olemassaolo lentoliikennetoimintojen alalla, kun tukea 11.12.2002 tehdyn päätöksen perusteella peritään takaisin. Näin ollen uusi NOA-lentoyhtiö saattoi lähtökohtaisesti yrityksenä, joka oli saanut tämän tuen tosiasiallisesti käyttöönsä, olla edellä mainitussa päätöksessä tarkoitetun tuen kansallisen takaisinperintämenettelyn kohteena vääristymättömän kilpailutilanteen palauttamiseksi kyseisellä talouden alalla.

144    Julkisasiamies Geelhoed perusti tarkastelunsa varsinaisesti edellä mainittuihin yhdistettyihin asioihin asiaan Italia ja SIM 2 Multimedia vastaan komissio, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jos vaikeuksissa oleva yritys saisi saamaansa tukea koskevan muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa perustaa tytäryhtiön, jolle se sitten siirtäisi kannattavimmat liiketoimintansa, kaikille yhtiöille annettaisiin mahdollisuus ottaa nämä varat emoyrityksen omaisuudesta perittäessä tukea takaisin, mikä voisi vaarantaa kokonaan tai osittain näiden tukien takaisin perimisen vaikutukset. Jotta voitaisiin välttää päätöksen vaikutuksen mitätöityminen ja vääristyneen markkinatilanteen jatkuminen, komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka mahdollisesti jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, kunhan tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkumo näiden kahden yrityksen välillä (ratkaisuehdotuksen 33 kohta).

145    Helleenien tasavallan ja NOA:n nyt käsiteltävässä asiassa esittämillä väitteillä, joilla lähtökohtaisesti kiistetään se seikka, että OA:n pääasiallinen omaisuus – lentoliikennetoiminta-alan omaisuus – siirrettiin NOA:lle suurimmaksi osaksi velattomana ja siten, että tuen takaisinperintä tältä yhtiöltä kävi mahdottomaksi, pyritään todellisuudessa kyseenalaistamaan se tarkastelu, jonka yhteisöjen tuomioistuin teki 12.5.2005 annetussa tuomiossa. Toisin kuin kantajat väittävät, tuossa tuomiossa jo huomioon otetut tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat ovat muuttumattomia nyt käsiteltävässä asiassa. Erityisesti on todettava, että vaikka on totta, että yhteisöjen tuomioistuin totesi tuossa tuomiossa, että lentoliikennetoiminta-alan omaisuus oli siirretty NOA:lle ”velattomana”, tämä toteamus, joka perustuu asianosaisten sille antamiin tietoihin, selittyy sillä, ettei yhteisöjen tuomioistuinta ollut sen käsiteltävänä olleessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa pyydetty yksityiskohtaisesti tutkimaan kaikkia Olympic Airways -konsernin rakenneuudistustapoja etenkään NOA:lle siirrettyjen hyvin vähäisten velkojen osalta, kaikkien pitkäaikaisten velkojen ja 90 prosentin lyhytaikaisista veloista jäädessä OA:n vastuulle. Tässä yhteydessä se kantajien vetoama seikka, että OA säilytti maahuolinta-, ylläpito- ja koulutuspalvelut ja että 10 prosenttia sen lyhytaikaisista – eli alle kuukauden pituisista – veloista oli siirretty NOA:lle, kuten Moore Stephensin kertomuksesta ilmenee, ei ole sellainen, että se muuttaisi 12.5.2005 annetussa tuomiossa esitettyä tarkastelua.

146    Lisäksi on syytä korostaa, että toisin kuin kantajat väittävät, tuen tosiasiallisen saajan yksilöinnille oikeuskäytännössä asetetut arviointiperusteet ovat objektiivisia. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että taloudellisen jatkumon olemassaolo voidaan tuen takaisinperintää varten todeta useiden erilaisten objektiivisten seikkojen, kuten sen, ettei omaisuudesta makseta vastikkeeksi markkinaehtojen mukaista hintaa, tai sen objektiivisen seikan, että siirrolla on kierretty riidanalaisen tuen palauttamisvelvollisuutta, perusteella (ks. vastaavasti em. asia Saksa v. komissio, tuomion 86 kohta; 12.5.2005 annetun tuomion 32–34 kohta ja em. yhdistetyt asiat Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomion 78 kohta). Toisin kuin kantajat väittävät, edellä mainitusta asiasta CDA Datenträger Albrechts vastaan komissio ei tässä suhteessa ilmene, että tarkoituksellisuus olisi välttämätön sen toteamiseksi, että omaisuuden siirrolla on kierretty palauttamisvelvollisuutta. Samoin on todettava, että omaisuuden siirtoajankohtaan liittyvä arviointiperuste (ks. edellä 135–138 kohta) on sekin objektiivinen, eikä se edellytä kiertämistarkoitusta. Se on ymmärrettävä sen suuntaisesti, että siirtoajankohta saattaa mahdollisesti olla indisio kiertotarkoituksesta.

147    Kantajien perustelu, jonka mukaan Olympic Airways -ryhmän rakenneuudistuksen ja lentoliikennetoimintojen siirtämisen NOA:lle oli sanellut taloudellinen logiikka, jonka mukaan OA:lle myönnetyn tuen takaisinperintä olisi tehokkaampaa NOA:n yksityistämisen ansiosta, ei voi menestyä.

148    Tästä on todettava, että tuen takaisinperintävelvollisuuden tavoitteena on palauttaa vääristymätön kilpailutilanne asianomaisella talouden alalla eikä mahdollistaa sitä, että viranomaiset voisivat periä saatavansa (ks. vastaavasti em. asia Saksa v. komissio, tuomion 76 kohta). Omaisuuden siirtotoimenpiteen taloudellista logiikkaa on näin ollen tutkittava asianomaiselle talouden alalle palautettavan vääristymättömän kilpailutilanteen kannalta katsoen.

149    Näin ollen se kantajien vetoama subjektiivinen seikka, että Olympic Airways -konsernin rakenneuudistus ja NOA:n perustaminen tarkoituksin mahdollistaa juuri NOA:n yksityistäminen parhaissa olosuhteissa ja mahdollisimman suurella voitolla, jotta tuen takaisinperintä varmistettaisiin muun muassa yksityistämisestä saatavan tuoton avulla, on joka tapauksessa merkityksetön.

150    Lopuksi on todettava, että nyt käsiteltävän asian olosuhteet ovat erikoislaatuisia ja että niille on ominaista se, että OA:n rakenneuudistus ja NOA:n perustaminen olivat vain väliaikaisia toimenpiteitä, joilla pyrittiin helpottamaan yksityistämistä. Olympic Airways -konsernin lentoliikennetoiminta-alan siirtäminen NOA:lle toteutettiin yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavalla lailla, ja tämän uuden yhtiön koko pääoma siirrettiin välittömästi Helleenien tasavallalle. Koska uusi omistaja ei maksanut vastiketta niin kauan kuin lentoyhtiön yksityistäminen ei ollut päättynyt, syytä ei ollut tarkistaa, voitiinko OA:lle ennen erottamista myönnetyn tuen määrän katsoa sisältyvän markkinaehtojen mukaiseen ostohintaan (ks. vastaavasti asia C-390/98, Banks, tuomio 20.9.2001, Kok., s. I‑6117, 77 kohta ja asia C-214/07, komissio v. Ranska, tuomio 13.11.2008, Kok., s. I‑8357, 57 ja 58 kohta).

151    Kaikista näistä syistä komission toteamuksessa, jonka mukaan OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin OA:lle ennen erottamista myönnettyä riidanalaista tukea, ei voida katsoa olevan ilmeistä arviointivirhettä.

152    Riidanalainen päätös on lisäksi riittävästi perusteltu. Komissio on nimittäin OA:n ja NOA:n välistä sidossuhdetta tutkiessaan selvästi esittänyt (riidanalaisen päätöksen 178–183 perustelukappale) ne syyt, joiden vuoksi se katsoi, että etenkin 12.5.2005 annetun tuomion valossa OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin ennen erottamista myönnettyä riidanalaista tukea. Tästä on muistutettava, että toisin kuin kantajat väittävät, NOA:n perustamisen taloudellisen logiikan arviointi, jonka komissio teki nyt käsiteltävässä asiassa päättääkseen, ketkä olivat ennen erottamista myönnetyn tuen tosiasialliset saajat, on erotettava tutkinnasta, jonka kohteena oli itse rakenneuudistuksen soveltuvuus yhteismarkkinoille (ks. edellä 99 kohta). Se, ettei komissio tehnyt tällaista tutkimusta, ei näin ollen ole osoitus siitä, että riidanalainen päätös olisi riittämättömästi perusteltu.

153    Tästä seuraa, että ilmeiseen arviointivirheeseen ja perustelujen puuttumiseen liittyvät kanneperusteet on perusteettomina hylättävä.

2.     NOA:lle myönnetty tuki (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-416/05)

154    Helleenien tasavalta ja NOA vaativat, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin komissio sen 1 artiklan 1 kohdassa toteaa, että NOA:lle oli myönnetty sääntöjenvastainen tuki lentokoneiden alivuokrauksesta maksettuna vuokrana, joka oli alhaisempi kuin OA:n ja Helleenien tasavallan päävuokrasopimusten perusteella maksamat vuokrat. Kantajat esittävät tältä osin kaksi kanneperustetta, joista toinen perustuu EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja toinen perustelujen riittämättömyyteen tai puuttumiseen, kun komissio tutki EY 87 artiklan 1 kohdan niitä soveltamisedellytyksiä, jotka liittyvät yhtäältä edun myöntämiseen yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta silmällä pitäen ja toisaalta OA:n riidanalaisen menettelyn lukemiseen Helleenien tasavallan syyksi.

155    Kantajat riitauttavat aluksi sen, että komissio riidanalaisten toimenpiteiden luonnetta arvioidessaan otti huomioon OA:n ja NOA:n välisen väitetyn taloudellisen jatkumon.

a)     OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon huomioon ottaminen riidanalaisten toimenpiteiden luonnetta arvioitaessa

 Asianosaisten lausumat

156    Helleenien tasavalta ja NOA väittävät aluksi, että komissio tutki riidanalaisessa päätöksessä erikseen OA:lle ja NOA:lle myönnetyn tuen. Kun komissio vastineissaan käyttää perustana OA:n ja NOA:n välistä taloudellista jatkumoa – josta sen mukaan seurasi, ettei NOA:han kohdistuneita toimenpiteitä voitu tarkastella itsenäisesti niiden valtiontuen luonteisuutta arvioitaessa –, se yrittää korvata riidanalaisen päätöksen riittämättömät ja virheelliset perustelut uusilla perusteluilla. Näitä uusia perusteluita ei näin ollen voida ottaa tutkittaviksi.

157    Riidanalaisen päätöksen ja komission unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien perustelujen väliset ristiriitaisuudet eivät mahdollista päätöksen perustelujen ymmärtämistä. Niillä loukataan näin kantajien puolustautumisoikeuksia, sillä näiden on pakko kiistää kaksimielisiä ja ristiriitaisia väitteitä.

158    Oli miten oli, komission uusia perusteluja ei ole tuettu sellaisin todistein, joiden nojalla OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon olemassaolo voitaisiin todeta.

159    Helleenien tasavalta ja NOA katsovat tässä yhteydessä, että riidanalaisia toimenpiteitä on tutkittava toisistaan erillään suhteessa niiden adressaatteihin eikä OA:n ja NOA:n välisen väitetyn taloudellisen jatkumon perusteella.

160    Komissio, jonka väitteisiin sitä asiassa T-416/05 tukeva Aeroporia Aigaiou yhtyy, täsmentää tutkineensa erikseen kyseessä olevat toimenpiteet sijoittamalla ne siihen OA:n rakenneuudistuksen yleiseen yhteyteen, johon ne kuuluivat.

161    Se väittää, että OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon olemassaolo on todettu 12.5.2005 annetussa tuomiossa. Lentoliikennetoiminta-alojen erottamisella tämä ala oli vapautettu sitä rasittavista korkeista vuokrista. Näin OA, jonka tappiot Helleenien tasavalta oli lopullisesti kattanut olemalla puuttumatta OA:lla valtiolta oleviin velkoihin ja hyvittämällä erityistä tiliä, tuki NOA:n lentoliikennetoimintoja. Kyseisiä toimenpiteitä on tästä syystä arvioitava tässä taloudellisessa yhteydessä.

162    OA:n sekä NOA:n ryhmän muodollisesta muuttamisesta huolimatta jatkuneiden taloudellisten vaikeuksien ja 11.12.2002 tehdyn päätöksen ajallisen läheisyyden perusteella voidaan komission mielestä katsoa, että riidanalaisella tuella varmistetaan sen saajien toiminnan jatkuminen ja että niillä pyritään samaan päämäärään kuin aikaisemmalla tuella.

163    Väliintulija korostaa, että sitä, ovatko riidanalaiset toimenpiteet yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisia, on arvioitava ottamalla huomioon investoinnin tuottoaika. Tästä syystä on välttämätöntä ottaa huomioon Olympic Airways -konsernille myönnetyn tuen kaikki aikaisemmat vaiheet.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

164    Aluksi on syytä muistuttaa, että komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä, että OA:n ja NOA:n välillä on taloudellinen jatkumo perittäessä takaisin ennen erottamista myönnettyä tukea (ks. edellä 68–153 kohta) ja että se toisaalta katsoo valtiontueksi tietyt NOA:han tai OA:han kohdistuneet toimenpiteet, jotka liittyivät lailla 3185/2003 toteutettuun Olympic Airways -ryhmän yksityistämistarkoituksessa tapahtuneeseen muuttamisprosessiin.

165    Kuten edellä esitetystä ilmenee (ks. edellä mm. 99–101 kohta), nämä kaksi kysymystä ovat täysin erillisiä. Sitä kysymystä koskevilla päätelmillä, onko NOA sen ja OA:n välisen taloudellisen jatkumon vuoksi hyötynyt myös OA:lle ennen erottamista maksetusta tuesta siten, että sillä on velvollisuus maksaa se takaisin, ei ole merkitystä, kun NOA:lle sen perustamisen jälkeen suoraan myönnettyä tukea tarkastellaan EY 87 artiklan 1 kohdan valossa.

166    NOA:han kohdistuneiden uusien toimenpiteiden tarkastelu on näin ollen erotettava siitä tuen takaisinperintään liittyvästä kysymyksestä, jota tutkittiin esimerkiksi edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan komissio (tuomion 71, 87 ja 88 kohta), jossa todettiin, että ainoastaan se seikka, että vastaperustettu tytäryhtiö jatkoi selvitystilassa olleen emoyhtiön toimintaa vuokraamalla viimeksi mainitun laitokset, ei ollut omiaan osoittamaan, että vuokralleottaja olisi saanut kilpailuetua tuesta, joka vuokranantajalle oli myönnetty ennen vuokralleottajan perustamista, vaikka komissio väitti, ettei se ollut saanut tietoja, joiden nojalla se olisi voinut arvioida, oliko vuokra markkinaehtojen mukainen.

167    Nyt käsiteltävässä asiassa NOA:han kohdistuneet riidanalaiset toimenpiteet muodostuvat tämän yhtiön OA:lle ja Helleenien tasavallalle lentokoneiden alivuokrauksesta maksamista alhaisista vuokrista. Komissio väittää pääasiallisesti, että näiden toimenpiteiden asiayhteys, jolle on ominaista OA:n ja NOA:n taloudellinen jatkumo ja Helleenien tasavallan OA:lle sen lentoliikennetoiminnan jatkamiseksi antama taloudellinen tuki, voidaan ottaa huomioon sen olettaman tueksi, että nämä NOA:han kohdistuneet uudet toimenpiteet ovat nekin valtiontukea.

168    Riidanalaista päätöstä tutkittaessa havaitaan tältä osin, että komissio tutki EY 87 artiklan soveltamisedellytyksiä silmällä pitäen erikseen tietyt OA:han tai NOA:han kohdistuneet erityiset toimenpiteet, muiden muassa NOA:n lentokoneiden alivuokrauksesta maksamat vuokrat (riidanalaisen päätöksen 56, 57, 155–161, 186, 188, 191 ja 193 perustelukappale). Tästä päätöksestä ilmenee, että tämä kyseisten toimenpiteiden luonteen määrittämiseksi tapahtunut erillinen tutkiminen tapahtui välttämättä Olympic Airways -ryhmän muutokseen liittyneessä yleisessä asiayhteydessä, johon kuului lentoliikennetoiminnan erottaminen ja se, että uusi NOA-yhtiö jatkoi tätä toimintaa muun muassa laissa nro 3185/2003 säädettyjen tapojen mukaan. Komissio tarkastelee tämän rakenneuudistuksen luonnetta muun muassa komission asiantuntijoiden niiden päätelmien valossa, jotka koskivat Olympic Airways -ryhmän joulukuussa 2003 tapahtunutta rakenneuudistusta (riidanalaisen päätöksen 110–126 perustelukappale), pitämättä sitä kuitenkaan sellaisenaan valtiontukena (riidanalaisen päätöksen 178–183 perustelukappale), kuten jo on esitetty (ks. edellä 101 kohta).

169    Komissio väittää näin ollen aivan oikein riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että se tutki kunkin NOA:han kohdistuneen riidanalaisen toimenpiteen (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 186 ja 188 perustelukappale) erikseen sijoittamalla sen siihen Olympic Airways -ryhmän rakenneuudistuksen yleiseen asiayhteyteen, johon se kuului.

170    Näin ollen – ja toisin kuin kantajat väittävät – komission perusteluja, joiden mukaan OA:n ja NOA:n välinen taloudellinen jatkumo on otettava huomioon riidanalaisten toimenpiteiden valtiontuen luonteisuutta EY 87 artiklan 1 kohdan nojalla arvioitaessa, ei ole pidettävä uusina perusteluina, joilla se yrittäisi korvata riidanalaisen päätöksen perustelut. Näitä perusteluita ei näin ollen voida olla ottamatta tutkittaviksi.

171    Lisäksi on syytä todeta, että toisin kuin kantajat väittävät, se, että komissio otti huomioon OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon, ei sinänsä ole ristiriidassa sen seikan kanssa, että riidanalaiset toimenpiteet tutkittiin kukin erikseen, eikä siitä aiheudu, että riidanalaisen päätöksen perustelut olisivat käsittämättömiä.

172    OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon huomioon ottamisesta, kun riidanalaisia toimenpiteitä on tarkasteltu EY 87 artiklan määräyksiä silmällä pitäen on syytä muistuttaa, että hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on aina riidanalaisia toimenpiteitä arvioidessaan tutkittava kaikki merkitykselliset seikat ja niiden asiayhteys etenkin silloin, kun se soveltaa yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta (yhdistetyt asiat T-228/99 ja T-233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, tuomio 6.3.2003, Kok., s. II‑435, 270 kohta; ks. myös asia T-196/04, Ryanair v. komissio, tuomio 17.12.2008, Kok., s. II‑3643, 59 kohta).

173    Näin ollen käsiteltävässä asiassa, että OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon huomioon ottaminen ei vapauttanut komissiota velvollisuudesta tarkistaa kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, täyttyivätkö EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset.

174    Komissiolla oli tässä tapauksessa oikeus ottaa huomioon riidanalaisten toimenpiteiden asiayhteys, jolle oli tunnusomaista yhtäältä entiselle OA-lentoyhtiölle myönnetty rakenneuudistustuki ja sääntöjenvastainen tuki, jolla pyrittiin mahdollistamaan sen lentoliikennetoiminnan jatkuminen, ja toisaalta Olympic Airways -konsernin rakenneuudistus vuonna 2003 sen yksityistämiseksi ja OA:n ja NOA:n välisen sidossuhteen luonne. Komissio ei silti ollut vähemmän velvollinen tutkimaan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla, vastasivatko riidanalaiset toimenpiteet markkinataloudessa käytettäviä normaaleja liiketoimia ja erosivatko ne näin edellä mainitusta sääntöjenvastaisesta tuesta (ks. vastaavasti asia T-98/00, Linde v. komissio, tuomio 17.10.2002, Kok., s. II‑3961, 43–54 kohta).

175    OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon toteaminen ei näin ollen mahdollista olettamaa, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä tutkitut, NOA:han kohdistuneet uudet toimenpiteet olivat näiden kahden yhtiön erottamisen jälkeen jatkuvat taloudelliset vaikeudet huomioiden edellä mainitun aikaisemman tuen looginen jatke ja kuuluivat näin ollen nekin valtiontuen ryhmään.

176    Perusteluja, jotka komissio on perustanut asiassa T-11/95, BP Chemicals vastaan komissio, 15.9.1998 annettuun tuomioon (Kok., s. II‑3235, 171 ja 176 kohta), ei voida hyväksyä. Toisin kuin tuossa asiassa kyseessä olleissa olosuhteissa, joissa käsitellyt toimenpiteet muodostuivat julkisen yrityksen tytäryhtiöönsä tekemistä tietyistä peräkkäisistä pääomasijoituksista, on syytä todeta, että nyt käsiteltävässä asiassa se tuki, jonka OA:n ja Helleenien tasavallan väitetään myöntäneen NOA:lle vuokrana, joka maksettiin tämän yhtiön alivuokrattua lentokoneita OA:lta tai Helleenien tasavallalta ja joka oli hyvin paljon alhaisempi kuin OA:n ja Helleenien tasavallan päävuokrasopimusten perusteella maksamat vuokrat, on jo tavoitteensa ja luonteensakin vuoksi täysin erillistä siitä OA:lle myönnetystä valtiontuesta, josta 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä on kyse, eikä sillä ole mitään yhteyttä viimeksi mainittuun.

177    Lisäksi on erityisesti syytä todeta, että edellä mainitussa asiassa BP Chemicals vastaan komissio annetun tuomion mukaan (170 kohta) tämä seikka ei edes silloin, kun kyseinen toimenpide seuraa valtiontukena pidettyjä samanlaisia toimenpiteitä, estä a priori pitämästä myöhempää toimenpidettä sellaisena toimenpiteenä, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Unionin tuomioistuinten on joka tapauksessa tarkistettava, voitiinko tämä toimenpide asian kannalta merkitykselliset seikat huomioiden järkevästi erottaa aikaisemmista tukitoimenpiteistä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa.

178    Komission tehtäviin kuului näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa tutkia, täyttikö NOA:lle myönnetty tuki EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset, käyttäen perustana niiden asiayhteyttä ja varsinkin näiden toimenpiteiden ajallista suhdetta OA:lle aikaisemmin myönnettyyn tukeen ja asianomaisten yritysten jatkuviin taloudellisiin vaikeuksiin ja tämän lisäksi vielä kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.

b)     Yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuva arviointiperuste

 Asianosaisten lausumat

179    Helleenien tasavalta ja NOA vetoavat ensinnäkin yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen nojautuvaa perustetta sovellettaessa tapahtuneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen ja toiseksi siihen, ettei riidanalaista päätöstä ole tältä osin perusteltu.

180    Ilmeisen arviointivirheen osalta Helleenien tasavalta ja NOA väittävät, että lentokoneiden alivuokraamisesta päävuokrasuhteesta maksettuja vuokria alhaisemmin vuokrin ei aiheutunut NOA:lle mitään sellaista hyötyä, jota tämä yhtiö ei olisi saanut tavanomaisin markkinaehdoin.

181    OA oli tässä tapauksessa menetellyt kuten sellainen yksityinen toimija, joka – 11.9.2001-tapahtumien kansainvälisillä lentoliikennemarkkinoilla aiheuttamasta kriisistä seuranneiden nopeiden vuokranalennusten vuoksi ja velvollisena maksamaan päävuokrasopimusten mukaiset vuokrat siinäkin tapauksessa, että se yksipuolisesti purkaisi nämä sopimukset – oli vähentänyt aiheutuneet tappiot noin 50 prosenttiin suostumalla alivuokraamaan lentokoneensa vuokrilla, jotka olivat alhaisempia kuin ne vuokrat, jotka se maksoi ennen kriisiä tekemiensä päävuokrasopimusten nojalla erilaisen taloudellisen suhdanteen vallitessa.

182    Arvioidessaan, aiheutuiko alivuokrasopimuksista etua NOA:lle, komission olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon kaikki OA:n ja NOA:n väliset liiketoimet, mitä se ei ollut tehnyt riidanalaisessa päätöksessä. OA oli kyseisten alivuokrasopimusten ansiosta vapautunut lentokoneiden hoito-, ylläpito- ja korjauskustannuksista. Lisäksi se oli tarjonnut lentokoneiden ylläpito- ja korjauspalveluja NOA:lle markkinahintaan (ks. riidanalaisen päätöksen 163 ja 164 perustelukappale). NOA:n OA:lle vuonna 2004 ylläpitopalveluista maksamasta 99 miljoonan euron kokonaismäärästä 44 441 850 euroa vastasi OA:n NOA:lle alivuoraamaa 18:aa lentokonetta.

183    Kantajat moittivat komissiota lisäksi siitä, ettei se ollut verrannut NOA:n maksamia vuokria markkinavuokriin. Ne kiistävät lisäksi komission väitteen, jonka mukaan NOA ei todennäköisesti olisi löytänyt markkinaehdoin toimivia vuokranantajia. Tämän väitteen tueksi ei ollut esitetty minkäänlaisia todisteita, ja se oli ristiriidassa tosiseikkojen kanssa. Etenkin 11.9.2001-tapahtumien jälkeen lentokoneiden tarjonta oli laajalti ylittänyt kysynnän ja vuokrat olivat olleet poikkeuksellisen alhaisia. Vuoden 2003 lopulla kysyntää ei ollut ollenkaan. Vuoden 2004 keskivaiheilla se oli alkanut kasvaa, mikä oli aiheuttanut vuokrien nousun jopa 30 prosentilla vuoden 2004 loppuun mennessä, mutta nämä vuokrat eivät saavuttaneet syyskuun 2001 hintatasoa. NOA oli tässä tapauksessa kesäkuussa 2004 tehnyt B 737-300 -tyyppistä lentokonetta koskevan vuokrasopimuksen, jonka mukainen vuokra oli 130 000 Yhdysvaltain dollaria (USD) kolmessa vuodessa, mikä vastasi markkinahintaa.

184    Helleenien tasavalta ja NOA korostavat neljää Airbus A 340-300 -lentokonetta koskevan leasingsopimuksen osalta sitä eroa, joka oli yhtäältä sen alivuokrasopimuksen, jolla nämä lentokoneet vuokrattiin NOA:lle, ja toisaalta sen päätöksen välillä, jolla Helleenien tasavalta päätti käyttää oikeuttaan tulla OA:n sijaan näihin sopimuksiin, sillä lainanantajat uhkasivat vaatia kaikkien valtion myöntämien, 200 miljoonan euron määräisten vakuuksien välitöntä realisointia, ja oli ollut olemassa vaara, että leasing-vuokranantajat ottaisivat lentokoneet takaisin OA:lta. NOA ei ollut saanut mitään hyötyä siitä, että Helleenien tasavalta oli tullut OA:n sijaan näihin leasingsopimuksiin.

185    Komissio – asiassa T-416/05 Aeroporia Aigaioun tukemana – katsoo, että sen jälkeen kun NOA perustettiin OA:sta, se, että OA alivuokrasi NOA:lle lentokoneita hinnoin, jotka olennaisesti alittivat pääsopimusten perusteella maksetut hinnat, vapautti NOA:n osasta toimintakustannuksia, jotka OA ja – viimeksi mainitun tappioiden vuoksi – loppujen lopuksi Helleenien tasavalta rahoittivat. Riidanalaisessa päätöksessä mainitaan OA:n ja Helleenien tasavallan näin suoraan kärsimät tappiot (186 perustelukappale) ja Helleenien tasavallan välillisesti kärsimät tappiot (189 ja 191 perustelukappale). Riidanalainen toimenpide ei näin ollen ollut yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukainen.

186    Yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvassa arviointiperusteessa otetaan nimittäin ensinnäkin huomioon kyseisten toimenpiteiden vaikutus niiden kohteeseen, koska sen mukaan on tarkistettava, annetaanko niillä sille etu, jota se ei olisi saanut normaaleissa markkinaolosuhteissa.

187    Kreikan viranomaiset eivät tässä tapauksessa olleet muodollisen tutkintamenettelyn aikana ilmoittaneet komissiolle tarvittavia todisteita huolimatta siitä, että komissio oli kehottanut niitä antamaan kaikki Olympic Airways -ryhmän muutosmenettelyn tutkinnan kannalta hyödylliset tiedot. Tämän kehotuksen lähettämisellä selvitysvelvollisuus oli siirtynyt Kreikan viranomaisille asetuksen N:o 659/1999 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Koska Kreikan viranomaisten toimittamat tiedot olivat erittäin puutteellisia, komissio oli antanut asiantuntijoiden tehtäväksi toimittaa tarkastuksia paikan päällä. Näin ollen komissio väittää, että riidanalaisen päätöksen laillisuutta voidaan arvioida yksinomaan niiden seikkojen nojalla, jotka olivat komission käytettävissä päätöstä tehtäessä.

188    Toiseksi komissio väittää, että vaikka tiedot markkinoilla perittävistä hinnoista oli toimitettu sille ajoissa, NOA:n maksamien vuokrien määrien vertaaminen markkinavuokriin oli joka tapauksessa ollut turhaa. Tällainen vertailu ei nimittäin olisi ollut realistista, koska NOA ei todennäköisesti olisi löytänyt markkinoilta muita vuokranantajia, jotka olisivat halunneet vuokrata sille lentokoneita ilman Helleenien tasavallan interventiota.

189    Tätä analyysiä tukee se seikka, että päävuokranantajat, jotka olivat levottomia OA:lta olevien saataviensa kohtalosta, olivat uhanneet irtisanoa tämän yhtiön kanssa tekemänsä sopimukset, myydä lentokoneet ja realisoida välittömästi vakuudet ja että ne olivat tässä suhteessa asettaneet taloudellisesti rasittavampia edellytyksiä. Sitä ei kumoa myöskään se olosuhde, että NOA onnistui kesäkuussa 2004 tekemään käyttöoikeuden edelleenvuokraamissopimuksen, sillä tämä yhtiö oli komission mukaan jäänyt Helleenien tasavallan ”suojelukseen”.

190    Tulemalla OA:n sijaan neljään leasingsopimukseen ja myöntämällä alennusta vuokrakustannuksiin Helleenien tasavalta oli näin mahdollistanut vuokraamisen ja siis lentoliikennetoimintojen jatkumisen. Oletettujen vuokrien ja NOA:n OA:lle ja Helleenien tasavallalle maksamien vuokrien välistä eroa ei näin ollen ollut tarpeen laskea.

191    Komissio korostaa lisäksi, että se piti riidanalaisessa päätöksessä NOA:lle annettuna tukena vain OA:n ja Helleenien tasavallan myöntämää alennusta lentokoneiden vuokrakustannuksiin ja ettei se nimenomaisesti laskenut tämän tuen määrää.

192    Näin komissio ei ollut, toisin kuin kantajat väittävät, riidanalaisessa päätöksessä jättänyt Helleenien tasavallan NOA:lle alivuokraamien neljän lentokoneen osalta ottamatta huomioon leasingsopimuksissa ja alivuokrasopimuksissa määrättyjen vastikkeiden välistä eroa. Tällä erolla on kuitenkin merkitystä vain laskettaessa tuen määrää, eikä siihen ollut tarpeen viitata sen osoittamiseksi, että valtio maksoi osan vuokrista.

193    Komissio täsmentää, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa mainitut 37 miljoonan euron ja 2,75 miljoonan euron summat eivät välttämättä vastaa tukea mutta ne ilmaisevat OA:lle ja Helleenien tasavallalle aiheutuneet tappiot. Komission mukaan tuen määrästä on päätettävä tämän toimielimen ja Kreikan viranomaisten välisissä keskusteluissa EY 10 artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti. Ei ole mahdotonta, että tämä määrä on edellä mainittujen tappioiden määrää suurempi.

194    Kun otetaan huomioon kaikki nämä seikat, riidanalainen päätös on komission mukaan riittävästi perusteltu siltä osin kuin se koskee NOA:n vuokratasosta saamaa etua (186 ja 188 perustelukappale). Tuen määrän määrittäminen vertaamalla NOA:n maksamia vuokria markkinahintaan ei ollut ollut tarpeen. Joka tapauksessa Kreikan viranomaiset eivät olleet antaneet komissiolle tähän tarvittavia tietoja.

195    Aeroporia Aigaiou, joka tukee komission vaatimuksia asiassa T-416/05, kiistää kahdesta syystä sen, että OA ja Helleenien tasavalta olisivat toimineet yksityisen toimijan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisesti. Se väittää ensinnäkin, että yksityinen sijoittaja olisi aikonut alivuokrata kyseiset lentokoneet ensisijaisesti terveelle lentoyhtiölle ja että se olisi asettanut sille markkinoilla voimassa olevat ehdot taatakseen vuokrien oikea-aikaisen maksun, pikemminkin kuin NOA:lle, jota kohtaan ei ollut minkäänlaisia pakkotäytäntöönpanomahdollisuuksia. Yksikään yksityinen sijoittaja ei suostuisi eroamaan ainoasta mahdollisesti kannattavasta toiminta-alastaan.

196    Toiseksi väliintulija väittää, että suotuisan suhdanteen aikana korkeaan hintaan ja pitkäksi ajaksi tehdyn lentokoneiden vuokrasopimuksen voimassa pysyttämisestä aiheutuvat seuraukset ovat lentoyhtiöiden kantama tavanomainen kaupallinen riskitekijä. Koska NOA on väliintulijan mukaan OA:n seuraaja ja kuuluu samaan ryhmään, pelkästään se seikka, ettei sen tarvinnut maksaa korkeita vuokria, oli pääsopimusten perusteella maksettujen vuokrien ja alivuokrasopimusten nojalla maksettujen vuokrien välisen erotuksen suuruinen valtiontuki, eikä NOA:n maksamia vuokria ollut tarpeen verrata markkinahintaan.

197    Aeroporia Aigaiou esittää lisäksi epäilyjä siitä, vastasivatko NOA:n maksamat vuokrat markkinahintoja. Se toteaa 14.12.2006 päivätyn sopimuksen nojalla maksavansa 700 000 euron suuruista vuokraa eräälle lentokoneiden vuokrausyhtiölle vuokrattuaan lentokoneen, jonka markkina-arvo on noin 50 prosenttia alhaisempi kuin NOA:n vuokraaman tyyppisen lentokoneen markkina-arvo.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

198    Sen jälkeen, kun riidanalainen tuki ja asianosaisten lausumissa esille tulleet kysymykset on määritetty, on syytä tutkia ne seikat, jotka nyt käsiteltävässä asiassa ovat merkityksellisiä sovellettaessa yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta, ja tämän jälkeen on käsiteltävä kysymystä siitä, miten selvitysvastuu asianosaisten menettelyyn liittyvien velvollisuuksien noudattamisesta jakautuu hallinnollisessa menettelyssä.

–       Riidanalaisen tuen määrittely

199    Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdasta ja perusteluista ilmenee nimenomaisesti komission katsoneen vain, että koska OA oli vuonna 2004 hyväksynyt sen, että NOA:n lentokoneiden alivuokrauksesta maksama vuokra oli alhaisempi kuin OA:n käyttöoikeuden edelleenvuokraamista koskevien pääsopimusten perusteella maksamat vuokrat (ks. mm. 158 ja 186 perustelukappale), ja koska Helleenien tasavalta oli hyväksynyt leasingsopimusten nojalla maksamiaan vuokria alhaisemmat vuokrat siitä ajankohdasta lukien, jona se tuli OA:n sijaan näissä sopimuksissa, siihen asti kun komission asiantuntijat vuoden 2005 toukokuussa suorittavat tarkastuksen paikalla (ks. mm. 160 ja 186 perustelukappale) kyse oli valtiontuesta. Riidanalainen päätös ei siis nimenomaisesti koske niitä tappioita, joita OA:lle aiheutui leasingsopimuksista ennen Helleenien tasavallan sijaantuloa ja käyttöoikeuden edelleenvuokraamissopimuksista 12.–31.12.2003 ja 1.1.–14.9.2005, jolloin riidanalainen päätös tehtiin, välisenä aikana. Se ei koske nimenomaisesti myöskään niitä tappioita, joita Helleenien tasavallalle aiheutui vuoden 2005 toukokuun ja 14.9.2005 välisenä aikana. Tämä riidanalaisen päätöksen tulkinta on vahvistettu edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka 14.2.2008 annetulla tuomiolla (42 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että ”lentokoneiden alivuokrauksesta maksetut” määrät ”on vahvistettu” riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, joka koskee juuri OA:lle vuonna 2004 ja Helleenien tasavallalle vuoden 2005 toukokuuhun mennessä aiheutuneita tappioita.

200    Komissio on riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 186 ja 188 perustelukappale ja päätösosan 1 artiklan 1 kohta) Moore Stephensin kertomukseen tukeutuen käyttänyt perustana yksinomaan toteamusta, joka koskee niitä tappioita, joita OA:lle ja Helleenien tasavallalle aiheutui siitä, että ne alivuokrasivat NOA:lle lentokoneita pääsopimusten perusteella maksettuja vuokria selvästi alhaisemmilla vuokrilla. Kantajat eivät tässä suhteessa kiistä, että nämä päävuokrien ja NOA:n maksamien vuokrien välisestä erosta aiheutuneet tappiot olivat OA:n vuonna 2004 NOA:lle alivuokraamien lentokoneiden osalta kokonaismäärältään 37,6 miljoonaa euroa, eli 55 prosenttia päävuokrasopimusten nojalla maksetuista vuokrista. Helleenien tasavallalle aiheutuneet tappiot puolestaan olivat komission asiantuntijoiden toteamusten mukaan 250 000–350 000 euroa kuukaudessa kultakin niiden NOA:lle alivuokraamalta neljältä lentokoneelta sen jälkeen, kun se oli tullut OA:n sijaan leasingsopimuksissa. NOA:n näistä neljästä lentokoneesta maksamien vuokrien ja Helleenien tasavallan leasingsopimusten nojalla maksamien vuokrien välinen ero oli näin komission mukaan vuoden 2005 toukokuuhun mennessä kokonaismäärältään 2,75 miljoonaa euroa, mitä kantajat eivät ole kiistäneet.

201    Moore Stephensin kertomuksessa ja riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 155 perustelukappale) todetaan OA:n ja NOA:n välisestä lentokoneiden alivuokrauksesta – ja NOA on tämän istunnossa vahvistanut –, että aluksi NOA:ta perustettaessa tämä yhtiö alivuokrasi 23 lentokonetta OA:lta. Määrä putosi sitten 22:een siksi, ettei OA:n ja päävuokranantajan välistä käyttöoikeuden edelleenvuokraamissopimusta uudistettu, kun vuoden 2005 maaliskuussa päättyi.

202    Riidanalaisesta päätöksestä ja Moore Stephensin kertomuksesta ilmenee – ja on kiistatonta –, että niistä edellä mainituista 22 lentokoneesta, jotka OA alivuokrasi NOA:lle, 18 oli OA:n hallussa käyttöoikeuden edelleenvuokraamissopimuksen ja 4 leasingsopimuksen nojalla. Edellä mainitusta kertomuksesta ilmenee ja asianosaiset ovat istunnossa vahvistaneet, että Helleenien tasavalta tuli 17.12.2004 OA:n sijaan kahteen näistä leasingsopimuksista ja kahteen muuhun vuoden 2005 huhtikuussa.

–       Riidanalaisten kysymysten määrittäminen ottamalla huomioon riidanalaisen päätöksen sisältö ja asianosaisten lausumat

203    Tässä asiayhteydessä komissio rajoittui riidanalaisessa päätöksessä vertaamaan NOA:n lentokoneiden alivuokrauksesta maksamia vuokria pääsopimusten perusteella maksettuihin vuokriin. Moore Stephensin kertomuksessa vahvistetaan, ettei NOA:n maksamia riidanalaisia vuokria ollut verrattu markkinoilla perittäviin vuokriin. Tässä kertomuksessa, jota komissio käytti perustana riidanalaisessa päätöksessä, asiantuntijat nimittäin toteavat, etteivät he työn tekemiseen käytettävissä olleena aikana olleet kyenneet itsenäisesti arvioimaan lentokonevuokrauksen markkinoiden hintatasoa.

204    Unionin yleisessä tuomioistuimessa komissio kuitenkin myöntää, etteivät tuen määrät vastaa niitä OA:n ja Helleenien tasavallan kärsimien tappioiden määriä, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, vaan NOA:n maksamien vuokrien ja markkinahinnan erotusta.

205    Kantajat moittivat komissiota siitä, että se oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusteluvelvollisuutta, koska se ei ollut muun muassa verrannut NOA:n maksamia vuokria markkinahintoihin yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta soveltaessaan.

206    Komissio ei kiistä sitä, että lentokoneiden vuokrauksen markkinaehdot olivat huomattavasti muuttuneet pääsopimusten tekoajankohdan, joka edelsi 11.9.2001-tapahtumia, ja nyt kyseessä olevan ajanjakson välisenä aikana. Se ei tässä suhteessa ota kantaa Aviation Economics -nimisen konsulttifirman NOA:n pyynnöstä tekemään, 15.11.2005 päivättyyn kertomukseen, jonka otsikko on ”NOA:han liittyvä markkinahintatasosta tehty tutkimus”. Se ei myöskään kiistä kantajien väitteitä, joiden mukaan OA:lla oli ollut pääsopimusten perusteella velvollisuus maksaa vahingonkorvauksena sovittujen vuokrien määrä, jos se yksipuolisesti irtisanoisi nämä sopimukset.

207    Komissio ehdottaa kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä pääsopimuksen perusteella maksettujen vuokrien ja NOA:n maksamien vuokrien välillä todettujen erojen nojalla on nyt käsiteltävässä asiassa mahdollista todeta OA:n ja Helleenien tasavallan NOA:lle myöntämä kevennys lentokoneiden vuokrakustannuksiin. Ratkaiseva tekijä on sen mukaan se, että ”näistä vuokraeroista on hyötynyt vaikeuksissa oleva yhtiö, jolla on velvollisuus palauttaa tuki”.

208    Toisin kuin kantaja väittää (ks. edellä 34 kohta), komission väitteellä, jonka mukaan NOA:n lentoliikennetoimintoja tuki OA, jonka tappiot kattoi lopullisesti Helleenien tasavalta, jolle aiheutui näin välillistä vahinkoa, kehitellään vain vastineessa esitettyjä lausumia, eikä sitä voida pitää uutena perusteena.

209    Lisäksi komissio rajoittuu väittämään pääasiallisesti, ettei NOA:n maksamien riidanalaisten vuokrien vertaaminen markkinahintoihin kuulunut sen tehtäviin, koska Kreikan viranomaiset eivät olleet toimittaneet tarvittavia todisteita sen tietojen antamista koskeneesta välipäätöksestä huolimatta. Komission mukaan tämä vertailu olisi ollut lisäksi ja joka tapauksessa tehotonta, sillä NOA ei kaiken todennäköisyyden mukaan olisi löytänyt muita vuokranantajia, jos Helleenien tasavalta ei olisi puuttunut asiaan.

210    Kun otetaan huomioon nämä asianosaisten väitteet, on määritettävä, mitkä ovat riidanalaisiin toimenpiteisiin liittyviä merkityksellisiä seikkoja yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa, ja tämän jälkeen on tutkittava, millaisia menettelyyn liittyviä keskinäisiä velvollisuuksia asianosaisilla oli hallinnollisessa menettelyssä ja miten selvitysvastuu nyt käsiteltävässä asiassa jakaantuu.

–       Seikat, joilla nyt käsiteltävässä asiassa on merkitystä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa

211    EY 87 artiklan 1 kohdasta seuraa, että tuen käsite on objektiivinen käsite, jonka kannalta merkittävää on ainoastaan se, annetaanko valtion toimenpiteellä jokin etu yhdelle tai useammalle yritykselle (asia T-67/94, Ladbroke Racing v. komissio, tuomio 27.1.1998, Kok., s. II‑1, 52 kohta).

212    Määritettäessä, voivatko kyseiset toimenpiteet olla valtiontuki, on ensisijaisesti otettava huomioon tuen vaikutukset tukea saaviin yrityksiin eikä tukea myöntävien julkisten tai yksityisten elinten tilannetta (asia 78/76, Steinike & Weinlig, tuomio 22.3.1977, Kok., s. 595, Kok. Ep. III, s. 341, 21 kohta).

213    Näin ollen on määritettävä, saako edunsaajayritys sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut normaalein markkinaehdoin (ks. em. asia Linde v. komissio, tuomion 39 kohta ja em. yhdistetyt asiat Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, tuomion 207 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, että toimenpide on tuen myöntävän julkisen vallan käyttäjän tai julkisen yrityksen kannalta järkevä, ei vapauta tämän tarkistuksen suorittamisesta (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, tuomion 315 kohta; ks. vastaavasti myös em. asia Linde v. komissio, tuomion 48 ja 54 kohta).

214    Tästä seuraa komission väittämin tavoin, että vaikka myönnettäisiinkin, että ”vuokraeroista hyötyminen” oli järkevämpää kuin pääsopimusten purkaminen, koska OA:n ja Helleenien tasavallan harjoittamalla lentokoneiden rahoituksen järkevällä hoidolla tappioita vähennettiin siten, että nämä lentokoneet alivuokrattiin NOA:lle ja että tälle yhtiölle tämän jälkeen tarjottiin palveluja markkinaehdoin, se ei riitä tekemään tästä menettelystä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaista. Näin ollen nyt käsiteltävässä asiayhteydessä – toisin kuin kantajat väittävät – pelkästään se seikka, ettei komissio riidanalaisessa päätöksessä tutkinut kaikkia niitä väitettyjä etuja, jotka OA sai lentokoneidensa alivuokrauksesta NOA:lle, ei mahdollista päätelmää, jonka mukaan tämä toimielin ei olisi soveltanut yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta.

215    Helleenien tasavalta ja NOA sitä vastoin korostavat aivan oikein sitä, että NOA:n OA:lle ja Helleenien tasavallalle maksamien riidanalaisten vuokrien vertaaminen markkinoilla perittäviin vuokriin oli edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tarpeen yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa.

216    Tässä yhteydessä on hylättävä komission ja Aeroporia Aigaioun väitteet, joiden mukaan tällainen vertailu olisi tehotonta. Sekä riidanalaisen päätöksen perusteluista että sen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee ensinnäkin selvästi, että tässä päätöksessä tarkoitettu tuki ei muodostu sinänsä siitä, että OA ja Helleenien tasavalta alivuokrasivat lentokoneita NOA:lle, vaan siitä, että NOA:n maksamat vuokrat alittivat näiden vuokranantajien päävuokrasopimustensa tai leasingsopimustensa perusteella maksamat vuokrat. Komission väitteet, joiden mukaan NOA ei olisi kyennyt vuokraamaan lentokoneita markkinoilta ilman Helleenien tasavallan tukea, ovat tästä syystä merkityksettömiä tässä asiassa.

217    Nyt käsiteltävässä asiassa nousee tältä kannalta tarkasteltuna esille kysymyksiä, jotka eroavat esimerkiksi asiassa C-288/96, Saksa vastaan komissio, 5.10.2000 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-8237, 30–32 ja 41 kohta) tarkastelluista kysymyksistä. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin noudatti arviointiperustetta, joka perustui valtiontakauksen saajan mahdollisuuksiin hankkia lainaa pääomamarkkinoilta tilanteessa, jossa tällaista takausta ei olisi. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli nimittäin kyse takauksen myöntämisestä, kun taas riidanalaisessa päätöksessä tueksi katsotut toimenpiteet liittyivät yksinomaan NOA:lta perittyjen vuokrien tasoon.

218    Arvioidessaan nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisia toimenpiteitä (riidanalaisen päätöksen 186 ja 188 perustelukappale) komissio ei kyseenalaista sitä, että OA ja Helleenien tasavalta eivät mahdollisesti vaatineet NOA:lta riittäviä maksun takeita suostuessaan alivuokraamaan sille lentokoneita. Se ei myöskään syytä OA:ta siitä, ettei se purkanut päävuokrasopimuksia sen sijaan että alivuokrasi lentokoneet NOA:lle.

219    Toiseksi komissio, joka ei tutki Olympic Airways -konsernin rakenneuudistusta sellaisenaan (ks. edellä 101 kohta), ei moiti myöskään Helleenien tasavaltaa siitä, ettei se ollut NOA:ta perustettaessa suunnitellut päävuokrasopimusten ja leasingsopimusten siirtoa kyseiselle yhtiölle. Aeroporia Aigaioun väitteellä, jonka mukaan NOA oli saanut tukea jo sen vuoksi, että kyseinen yhtiö välttyi päävuokrasopimusten jatkumiseen liittyneeltä tavanomaiselta kaupalliselta riskiltä, ei näin ollen ole merkitystä.

220    Arvioidessaan riidanalaisia toimenpiteitä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaan arviointiperusteeseen nähden komissio ei kyseenalaista Helleenien tasavallan päätöstä tulla OA:n sijaan neljään leasingsopimukseen. Se toteaa Moore Stephensin kertomuksesta ilmenevän, että Helleenien tasavalta oli tehnyt tuon päätöksen välttääkseen sen, että OA:lle ja sille itselleen takaajana asetettaisiin sellaisia taloudellisesti rasittavampia ehtoja, joita asianomaiset luottolaitokset (päävuokranantajat) olivat käyttäneet yrityksiä erotettaessa OA:n ja NOA:n tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden vuoksi. Komissio korostaa yksinomaan tämän päätöksen poikkeuksellisuutta todeten, että asiantuntijoiden mukaan uuden lainsäädäntötoimen toteuttaminen oli tarpeen tämän toimenpiteen mahdollistamiseksi (ks. riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale).

221    Näistä kaikista näkökohdista seuraa, että vaikka katsottaisiinkin komission väitteiden – joiden mukaan lentokoneiden alivuokraus NOA:lle vuokrin, jotka alittivat pääsopimusten perusteella maksetut vuokrat, oli ollut mahdollista yksinomaan Helleenien tasavallan tuen ansiosta – olevan perusteltuja, se ei olisi vapauttanut komissiota velvollisuudesta tarkistaa yksityisen sijoittajan käyttäytymistä koskevan arviointiperusteen mukaisesti, olivatko NOA:n maksamat vuokrat todellakin alhaisempia kuin vuokrat, jotka se olisi kyseisenä aikana maksanut normaalissa markkinatilanteessa.

222    Komission esille tuomat rakenneuudistuksen tavat ja eri tukitoimenpiteet, joita riidanalaisessa päätöksessä ei sellaisinaan ole pidetty valtiontukena (ks. edellä 101 kohta), edustavat yksinomaan asiayhteyttä, johon pääsopimusten perusteella maksettuja vuokria alhaisempien, lentokoneiden alivuokrauksesta maksettujen vuokrien muodossa annetuksi väitetty tuki liittyy. Pelkästään tämän asiayhteyden vuoksi ja ilman mitään muuta vakavasti otettavaa todistetta ei kuitenkaan voida olettaa, että NOA:n lentokoneiden alivuokrauksesta maksamat vuokrat olivat markkinoilla perittäviä vuokria alhaisempia.

223    Tästä seuraa, että toisin kuin komissio väittää, nyt käsiteltävässä asiassa yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuva arviointiperuste edellytti tarkistettavan, vastasivatko NOA:n maksamat riidanalaiset vuokrat kyseisenä aikana normaalein markkinaehdoin maksettavia vuokria.

–       Todistustaakan jakautuminen ja komission sekä asianomaisen jäsenvaltion keskinäiset menettelylliset velvollisuudet

224    Oikeuskäytännön mukaan komission pitää riidanalaisessa päätöksessä osoittaa uuden tuen myöntäminen tässä tapauksessa vertaamalla NOA:n maksamia riidanalaisia vuokria markkinoilla perittäviin vuokriin. EY 88 artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä seuraa, että jollei tällaista näyttöä esitetä, kyseisiä uusia toimenpiteitä ei voida pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena (yhdistetyt asiat C-324/90 ja C-342/90, Saksa ja Pleuger Worthington v. komissio, tuomio 13.4.1994, Kok., s. I‑1173, 23 kohta).

225    Tämän selvitysvastuun jakautumista koskevan säännön soveltaminen edellyttää, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio noudattavat menettelyllisiä velvollisuuksiaan, kun kyseinen toimielin käyttää toimivaltaansa saadakseen jäsenvaltion toimittamaan sille kaikki tarvittavat tiedot (em. asia Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, tuomion 35 kohta).

226    Oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että komissiolla on oikeus tehdä päätös käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos jäsenvaltio EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyövelvollisuutensa vastaisesti jättää toimittamatta komissiolle tiedot, joita tämä on pyytänyt siltä joko tutkiakseen, miten uutta tai muutettua tukea on luonnehdittava ja soveltuuko se yhteismarkkinoille, tai varmistuakseen siitä, että aikaisemmin hyväksyttyä tukea käytetään sääntöjenmukaisesti. Ennen tällaisen päätöksen tekemistä komission on kuitenkin kehotettava jäsenvaltiota toimittamaan sille sen asettaman määräajan kuluessa kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta komissio voisi käyttää valvontavaltaansa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltio komission määräyksestä huolimatta jättää toimittamatta pyydetyt tiedot, komissiolla on oikeus lopettaa menettely ja tehdä käytettävissään olevien tietojen perusteella tilanteen mukaan joko päätös siitä, onko tuki olemassa ja soveltuuko se yhteismarkkinoille, tai päätös, jossa todetaan, että aikaisemmin hyväksyttyä tukea käytetään sääntöjenmukaisesti (ks. em. asia Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, tuomion 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

227    Edellä mainituista menettelyllisistä velvollisuuksista säädetään ja niitä täsmennetään asetuksen N:o 659/1999 2 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 10 artiklassa ja 13 artiklan 1 kohdassa.

228    On myös syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaan ”muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetään asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat lyhyesti, komission alustava arvio ehdotetun toimenpiteen tukiluonteesta ja epäilyt toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille”.

229    Asianomaisella jäsenvaltiolla ja komissiolla on nämä menettelylliset velvollisuudet, jotta komissio voisi käyttää valvontavaltaansa riittävän selvien ja täsmällisten tietojen perusteella niin, että samalla taataan, että asianomaisen jäsenvaltion oikeutta tulla kuulluksi kunnioitetaan. On nimittäin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa johtaa tälle vastaiseen toimeen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate ja se on varmistettava myös nimenomaisen sääntelyn puuttuessa (ks. em. asia Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

230    Näiden menettelyä koskevien periaatteiden valossa on tutkittava, oliko komissiolla tässä tapauksessa oikeus, kuten se on väittänyt, pelkästään käytettävissään olevien tietojen nojalla katsoa valtiontuen olevan olemassa vai olisiko sen yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen soveltamisen perusteella ollut jatkettava tutkimuksiaan voidakseen verrata NOA:n maksamia riidanalaisia vuokria vuokriin, jotka se olisi maksanut normaalissa markkinatilanteessa.

231    Tämän vuoksi on tutkittava tietojen antamista koskevan välipäätöksen, muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksen ja Helleenien tasavallan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien huomautusten sisältöä.

232    Ensinnäkin 8.9.2003 päivätyssä tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä komissio pyysi asetuksen N:o 659/1999 5 ja 10 artiklan nojalla, että sille toimitettaisiin kaikki ne tiedot, jotka tarvittiin tutkittaessa OA-lentoyhtiön rakenneuudistus- ja yksityistämismenettelyyn liittyviä toimenpiteitä. Se muistutti tässä yhteydessä, että kun se tutkii valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sen on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat ja tarpeen tullen myös aikaisemmassa päätöksessä jo arvioidut seikat.

233    Näin tuosta päätöksestä ilmenee, että koska OA:n yksityistämismenettelyä ja uusia rakenneuudistustoimenpiteitä, joilla sen yksityistämistä pyrittiin helpottamaan, ei ollut ilmoitettu, siinä tarkoitettiin kaikkia sellaisia tähän rakenneuudistukseen ja yksityistämiseen liittyviä seikkoja, joihin saattoi sisältyä tukea. Komissio pyysi, että sille toimitettaisiin erityisesti NOA:n yrityssuunnitelma, sen osakkeenomistajien rakenne, omaisuutta ja rahoitusta koskevat yksityiskohdat velat mukaan luettuina, sen oikeudellinen ja verotuksellinen asema sekä OA:n ja sen tytäryhtiöiden mahdolliseen selvitystilaan liittyvät yksityiskohtaiset tiedot.

234    Toiseksi komissio tutki 16.3.2004 päivätyssä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä ensin OA:n taloudellisen tilanteen vuosina 2001 ja 2002 käyttämällä näiden kahden tilikauden tarkastettuja tilejä, jotka se oli saanut vasta vuoden 2003 syys- ja joulukuussa. OA:n kärsimät suuret tappiot vahvistavat komission 11.12.2002 tehdyssä päätöksessään esittämän arvioinnin, jonka mukaan Helleenien tasavallasta oli de facto tullut tämän yhtiön ensimmäinen rahoituslähde ja jonka mukaan ilman sitä tämän yhtiön olisi todennäköisesti pitänyt lopettaa toimintansa (17, 26 ja 29 kohta).

235    Komissio totesi 11.12.2002 tehdyn päätöksen jälkeisestä mahdollisesta uudesta tuesta, josta yksin tässä asiassa on kyse, 16.3.2004 tehdyssä päätöksessään, että OA ja NOA olivat ”yhteisön valtiotuki[alan] sääntöjen kannalta katsottuna yksi ja sama yritys” (106 ja 108 kohta).

236    NOA:n käytössä olleista lentokoneista komissio totesi tarkemmin ottaen tilannetta yksityiskohtaisesti kuvatessaan vain, että NOA:n muutostaseesta, jonka Deloitte & Touche -niminen konsulttiyhtiö oli laatinut lain 3185/2003 nojalla Kreikan viranomaisten pyynnöstä, ilmeni, että 18:n OA:lle tai Olympic Aviationille kuuluvan lentokoneen omistusoikeudet oli siirretty NOA:lle. Lentokoneiden alivuokrauksesta OA:lta NOA:lle komissio totesi Deloitte & Touchen selittäneen, että alivuokraus merkitsi OA:n jäävän yksin vastuuseen vuokranantajaan nähden ja että se mahdollisti NOA:n saavan, kuten itse Kreikan viranomaisetkin olivat korostaneet, valtiolta takaukset ilma-alusten vuokrausta ja muita sopimusvelvoitteita varten, muun muassa lainatakaukset, jotka liittyivät uusien lentokoneiden ostamiseen ja muuttamiseen uudelle Spatan lentokentälle ja jotka komissio oli vuosina 1998 ja 2000 hyväksynyt rakenneuudistustukena ja jotka oli julistettu yhteismarkkinoille soveltumattomiksi 11.12.2002 tehdyllä päätöksellä (16.3.2004 tehdyn päätöksen 54 kohta; ks. myös edellä 6 kohta). Komissio korosti, että hallituksen neuvonantajan, Kantor-nimisen yhtiön mukaan oli tärkeää, että NOA aloittaisi toimintansa heti vuoden 2003 lopulla, muun muassa ”jotta se voisi hyötyä ilma-alusten alhaisista ostohinnoista ja vuokrista, jotka näin mahdollistavat kaluston parantamisen ja uudistamisen”, ja koska OA:lla ”olisi suuria vaikeuksia selviytyä talvisesongista 2003/2004” (57 kohta).

237    Lisäksi komissio mainitsi 16.3.2004 tehdyssä päätöksessä, että Aeroporia Aigaiou oli kantelussaan väittänyt, että OA:n omaisuuden siirtäminen NOA:lle ja sen kaikkien velkojen jättäminen OA:lle oli valtiontuki. Komissio totesi myös kantelijana olleen yhtiön väittäneen, että jos vuokranantajat ja rahoituslaitokset hyväksyisivät OA:n lentokoneiden siirtämisen NOA:lle, ne tekisivät näin todennäköisesti vain valtion takausta vastaan, mikä on valtiontukea (76 kohta).

238    Tietojen antamista koskevaa välipäätöstä ja 16.3.2004 tehtyä päätöstä tutkittaessa osoittautuu näin, ettei komissio missään vaiheessa näissä päätöksissä edes hiljaisesti viitannut NOA:n OA:lle lentokoneiden alivuokrauksesta maksamien vuokrien tasoon. Tietojen antamista koskeva välipäätös koskee yksinomaan ja hyvin yleisesti niitä OA:n rakenneuudistus- ja yksityistämismenettelyyn liittyviä toimenpiteitä, jotka saattoivat olla valtiontukea. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksen se osa, joka liittyy kyseisten toimenpiteiden arviointiin, puolestaan koskee yksinomaan OA:han kohdistuneita tukitoimenpiteitä ja yksityistämismenettelyä, jota riidanalaisessa päätöksessä ei tutkittu ja joka oli 17.9.2008 tehtyyn, yksityistämissuunnitelman hyväksyvään komission päätökseen päättyneen erillisen menettelyn kohteena.

239    Siihen seikkaan, että OA alivuokrasi NOA:lle lentokoneita, viitataan yksinomaan 16.3.2004 tehdyn päätöksen kuvailevassa osassa, tosin sellaisena etuna, jonka NOA oli saanut valtion OA:lle lentokoneiden vuokraukseen myöntäminä takauksina, jotka oli 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä katsottu yhteensoveltumattomiksi. On kuitenkin syytä muistuttaa, ettei lentokoneiden alivuokrausta NOA:lle tässä yhteydessä pidetty sellaisenaan tukena riidanalaisessa päätöksessä, vaan siinä pidettiin tukena yksinomaan vuokratasoa.

240    Näin ollen on pakko todeta, ettei muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä alustavasti arvioida tämän yhtiön maksamia vuokria sen selvittämiseksi, sisälsivätkö ne tukea, siten kuin asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

241    Helleenien tasavalta on tästä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksestä 11.6.2004 esittämissään huomautuksissa täsmentänyt muun muassa, että OA:n vuokraamat lentokoneet oli alivuokrattu NOA:lle markkinahintaan, sillä OA:n olisi pitänyt maksaa vahingonkorvauksia, jos päävuokrasopimukset olisi irtisanottu ennen niiden päättymistä. Tämä alivuokraus oli ollut vain lyhyen aikavälin ratkaisu, koska NOA:n piti myöhemmin ottaa vastattavakseen kaikki päävuokrasopimukset (paria pian päättyvää sopimusta lukuun ottamatta). Sitä vastoin NOA alivuokrasi edelleen neljää leasing-lentokonetta markkinahintaan.

242    Moore Stephensin kertomuksesta ilmenee lisäksi, että paikalla toimitetuissa tutkimuksissa NOA:n johto perusteli komission asiantuntijoille yhtäältä tämän yhtiön lentokoneiden alivuokrauksesta maksamien vuokrien ja toisaalta OA:n päävuokrasopimusten ja Helleenien tasavallan leasingsopimusten nojalla maksamien vuokrien välisiä eroja väittämällä, että alivuokrauksesta maksetut vuokrat vastasivat markkinahintoja ja että NOA voisi vuokrata lentokoneita muilta vuokranantajilta, jos tätä alivuokrausta ei olisi tarjottu sille markkinahintaan.

243    Lisäksi on kiistatonta, että Helleenien tasavalta toimitti kyseisiä pääsopimuksia ja alivuokrasopimuksia sekä muun muassa sovittuja vuokria koskevat kaikki tarvittavat tiedot. Se jätti toimittamatta vain todisteet normaalien markkinaehtojen mukaisista vuokratasoista asianomaisena ajanjaksona.

244    Tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä, 16.3.2004 tehdystä päätöksestä tai muistakaan asiakirja-aineistoon kuuluvista asiakirjoista ei käy ilmi eikä komissio ole väittänytkään, että se olisi hallinnollisessa menettelyssä jollakin tavoin kyseenalaistanut NOA:n maksamien vuokrien tason markkinaolosuhteisiin nähden ja pyytänyt Helleenien tasavaltaa toimittamaan tästä lisätietoja.

245    Lisäksi on huomattava, että Helleenien tasavalta on 26.10.2004 esittämissään, kaikkien tukitoimenpiteiden keskeyttämistä koskevaan päätökseen liittyvissä huomautuksissaan korostanut, ettei sille sen 11.6.2004 päivättyjen huomautusten jälkeen ollut ilmoitettu mistään uudesta komission tutkintatoimenpiteestä, eikä se ollut vastaanottanut pyyntöä saada näitä huomautuksia koskevia lisätietoja.

246    Koska siis hallinnollisessa menettelyssä ei ollut millään tavoin nimenomaisesti kyseenalaistettu NOA:n maksamien vuokrien tasoa ja koska siitä, vastasivatko nämä vuokrat markkinahintoja, ei ollut pyydetty tietoja, Helleenien tasavaltaa ei voida moittia siitä, ettei se ollut antanut komissiolle riittäviä tietoja, jotta tämä olisi voinut asian tuntien arvioida riidanalaisia toimenpiteitä.

247    Lisäksi ja joka tapauksessa on todettava, ettei komissio ole unionin yleisessä tuomioistuimessa väittänyt, että puuttuvat tiedot olivat pääasiallisesti Helleenien tasavallan hallussa. Se viittaa vain markkinahintoja koskeviin tietoihin, jotka se saattoi vaikeuksitta hankkia yksinkertaisesti teettämällä kyseistä ajanjaksoa koskevan markkinatutkimuksen.

248    Komissio ei tällöin voinut vapautua velvollisuudestaan osoittaa, että NOA:n lentokoneiden alivuokrauksesta maksamat vuokrat eivät vastanneet markkinahintoja. Sen olisi pitänyt edes esittää tosiseikoista ainakin niin paljon todisteita, että vastuu lisäselvitysten antamisesta olisi siirtynyt Helleenien tasavallalle (ks. analogisesti todisteesta, joka koskee yrityksen osallistumista kartelliin, yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I‑123, 78 ja 79 kohta).

249    Näin ollen komission olisi pitänyt sen velvoitteensa mukaisesti, jonka mukaan sen on tutkittava asia huolellisesti ja puolueettomasti, jotta valtiontukeen liittyvät perustavanlaatuiset perustamissopimuksen määräykset tulisivat asianmukaisesti sovelletuiksi, jatkaa tutkintaansa ja syventää tutkimustaan Moore Stephensin kertomuksen jälkeen todetakseen, olivatko NOA:n maksamat vuokrat yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisia. Tässä tarkoituksessa sen olisi ollut joko osoitettava Helleenien tasavallalle välipäätös lisätietojen saamiseksi NOA:n maksamien vuokrien tasosta erittelemällä asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot tai toimitettava täydentävä asiantuntijatutkimus kyetäkseen vertaamaan riidanalaisia vuokria markkinahintoihin.

250    Tässä on syytä muistuttaa, että puolustautumisoikeuksien noudattamiseen liittyvien vaatimusten perusteella komissio olisi voinut käyttää tietoja, jotka eivät olleet peräisin Kreikan viranomaisilta ja jotka komissio oli saanut kolmansilta, tukemaan toteamustaan valtiontuen olemassaoloa vasta sen jälkeen, kun näille viranomaisille olisi annettu tilaisuus asianmukaisesti esittää huomautuksensa näistä tiedoista (ks. vastaavasti asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok., s. 2263, Kok. Ep. VIII, s. 717, 27–29 kohta ja asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok., s. I‑307, Kok. Ep. X, s. 319, 29 ja 30 kohta).

251    Nyt käsiteltävässä asiassa on näin ollen edellä esitettyjen seikkojen nojalla todettava vain, että komissio on jättänyt riidanalaisessa päätöksessä tarkistamatta yksityisen toimijan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen edellyttämällä tavalla, olivatko riidanalaiset vuokrat markkinahintoja alhaisempia. Riidanalainen päätös ei näet sisällä sellaisia seikkoja, joilla pyrittäisiin osoittamaan kantajan hallinnollisessa menettelyssä tältä osin esittämä kanta vääräksi (ks. edellä 241 kohta). Moore Stephensin kertomuksessa esitetyssä asiantuntijoiden yksityiskohtaisessa työsuunnitelmassa, johon riidanalainen päätös perustuu, todetaan, että tutkimukset kohdistuivat yksinomaan siihen riskiin, joka aiheutui lentokoneiden alivuokrauksesta NOA:lle ”keinotekoisen alhaisin vuokrin (vaikka nämä vuokrat voisivat vastata markkinahintoja”. Tässä suhteessa on tärkeää muistuttaa, että vaikka komissio voi – vaikkei sillä ole siihen velvollisuutta – käyttää ulkopuolisten asiantuntijoiden palveluita, sitä ei kuitenkaan ole vapautettu arvioimasta niiden työtä (asia T-274/01, Valmont v. komissio, tuomio 16.9.2004, Kok., s. II-3145, 72 kohta).

252    Tästä seuraa, että komissio on yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta soveltaessaan tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on käyttänyt perustana yksinomaan yhtäältä OA:n ja Helleenien tasavallan lentokoneiden vuokrauksesta maksamia vuokria ja toisaalta NOA:n näiden lentokoneiden alivuokrauksesta maksamia vuokria todetessaan, että tälle yhtiölle oli myönnetty etu, jota se ei olisi saanut normaalein markkinaehdoin.

253    EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on näin ollen perusteltu. Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta on tästä syystä kumottava, eikä kanneperusteita, jotka liittyvät perustelujen puuttumiseen ja siihen, että valtio oli vastuussa kyseisistä toimenpiteistä, ole tarpeen tutkia. Tästä seuraa, että päätöksen 2 artikla on sekin kumottava, koska sillä määrätään 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki takaisin perittäväksi.

3.     OA:lle myönnetty tuki

a)     NOA:lle siirrettyjen OA:n omaisuuserien yliarvostusta vastaavan määrän ennenaikainen maksaminen (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

254    Helleenien tasavalta ja OA riitauttavat riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, jossa komissio toteaa, että tälle yhtiölle on myönnetty yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki, joka vastaa määrältään NOA:lle tätä uutta yhtiötä perustettaessa siirrettyjen OA:n omaisuuserien yliarvostusta.

255    Kantajat väittävät, että EY 87 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja että perustelut puuttuvat. Helleenien tasavalta väittää toissijaisesti, että vaikka kyseistä toimenpidettä voitaisiinkin pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, minkä se kiistää, toimenpide olisi pitänyt katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Riidanalaista päätöstä ei myöskään ole perusteltu tältä osin.

 EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen ja perustelujen puuttuminen (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

–       Asianosaisten lausumat

256    Helleenien tasavalta ja OA väittävät, että komissio ja sen asiantuntijat eivät tunteneet taloudellista logiikkaa Olympic Airways -konsernin muuttamisen taustalla ja että ne olivat käsitelleet sitä pelkkänä sisäisenä rakenneuudistuksena. Ne selittävät, että Helleenien tasavallan vuodesta 2003 lähtien valitsema yksityistämismenettely perustui Olympic Airways -ryhmän lentoliikennetoimintojen erottamiseen ja uuden itsenäisen, Olympic Airways -konsernin irrallisen NOA-yhtiön perustamiseen tarkoituksin maksimoida sen arvo ja myydä se välittömästi. Tällä muutoksella oli pyritty mahdollistamaan se, että Helleenien tasavalta voisi saada takaisin mahdollisimman suuren osan siitä sijoituksesta, jonka se oli viimeisen vuosikymmenen aikana tehnyt OA:han sille maksettuna rakenneuudistustukena.

257    Komissio oli tässä suhteessa sekoittanut yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen ja yksityisen velkojan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen keskenään. Yksityinen sijoittaja näet arvioi yrityksen selviytymismahdollisuuksia, eikä se heti ensimmäisen ongelman ilmettyä vaadi yrityksen asettamista konkurssiin ottamatta millään tavoin huomioon sen mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä.

258    NOA:n yhtiöpääomaksi oli muutostaseen perusteella vahvistettu noin 130 miljoonaa euroa. Helleenien tasavalta oli näin ollen maksanut OA:lle tätä summaa vastaavan määrän, josta OA oli käyttänyt yli puolet korvauksien maksamiseen ja muutoksesta aiheutuneen työntekijöiden irtisanomisen tuottamiin muihin kuluihin.

259    Toisin kuin komissio väittää, tällä ennenaikaisella maksulla OA:lle ei ollut annettu minkäänlaista etua, sillä sen määrä ei ollut ylittänyt niiden omaisuuserien arvoa, josta tämä yhtiö oli luopunut. Se oli lisäksi ollut luonteeltaan väliaikainen NOA:n ja muiden Olympic Airways -ryhmään kuuluvien yhtiöiden myynnistä saatavaa määrää odoteltaessa.

260    Riidanalaisessa päätöksessä on näin ollen ilmeinen arviointivirhe, eikä sitä ole OA:lle myönnetyn etuuden eikä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen soveltamisen osalta perusteltu.

261    Kantajat väittävät, että Olympic Airways -konsernin muutoksessa NOA:lle siirretyt omaisuuserät piti arvostaa niiden markkina-arvon mukaan. Ne toteavat tästä, että kun komission asiantuntijat arvioivat NOA:lle siirretyn omaisuuden arvoksi 38,5 miljoonaa euroa, yksin niiden lentokoneiden arvoksi, joista OA oli luopunut, oli euroa Airclaimsin kertomuksen perusteella arvostettu yli 120 miljoonaa.

262    Lisäksi kantajat riitauttavat sen, ettei OA:lla ollut oikeutta vahingonkorvaukseen kaikista lähtö- ja saapumisaikoihin liittyvistä oikeuksistaan eri lentokentillä, etenkään Heathrow’ssa (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), missä lentoyhtiöt olivat saaneet oikeuksien myynnistä noin 7 tai 8 miljoonaa euroa kultakin lähtö- ja saapumisajalta, tekemistään kahdenvälisistä sopimuksista ja liikemerkistään ja logostaan, jotka olivat yleisesti tunnettuja.

263    OA toteaa tästä, että OA:n muutostaseeseen kirjattu 30 miljoonan euron liikearvo oli merkitty kirjanpitoon OA:n ja sen tytäryhtiö Olympic Aviationin lentoliikennetoimintojen tultua sulautetuksi Macedonian Airwaysin, josta tuli NOA, kanssa, Kreikan osakeyhtiölain 2190/1920, sellaisena kuin se on kodifioituna kuninkaan asetuksella 174/1963 (FEK A’ 37; jäljempänä laki 2190/1920), ja lain 3185/2003 säännösten sekä kansainvälisen tilinpäätösstandardin nro 3, ”Liiketoimintojen yhdistäminen” (jäljempänä IFRS 3 -standardi), mukaisesti. Lain 2190/1920 43 §:n 4 momentin b kohdan mukaan ”yrityksen liikearvo (goodwill), joka syntyy taloudellisen yksikön myynnin tai sulautumisen yhteydessä ja joka on yhtä suuri kuin kokonaisostohinnan ja omaisuuserien todellisen arvon välinen erotus, kirjataan pysyvien aineettomien hyödykkeiden tilille ’yrityksen liikearvo’, ja se poistetaan joko tasaerinä tai porrastetusti ja kiinteämääräisenä usean tilikauden kuluessa kuitenkin siten, että se on poistettava viiden vuoden kuluessa”. Lisäksi Kreikan lainsäädännöstä ilmenee, että osakeyhtiölle annettavat apportit on arvostettava niiden todellisen arvon eikä aikaisemman hankintakustannuksen mukaan.

264    OA lisää, että vaikka NOA:lle siirrettyä omaisuutta ei ollutkaan arvostettu sen markkina-arvon mukaiseksi, NOA:n myynti markkinahinnan alittavaan hintaan oli sisältänyt valtiontuen NOA:n mahdollisille ostajille ja sillä oli loukattu OA:n velkojien oikeuksia.

265    Erään NOA:n yksityistämisyrityksen yhteydessä, josta oli 5.8.2005 päädytty allekirjoittamaan sopimuspöytäkirja, eräs yksityinen sijoittaja oli arvioinut NOA:n arvoksi 31.12.2004 yli 100 miljoonaa euroa, mikä oli ollut 12.12.2003 tehdyn tilinpäätösarvion mukaista NOA:n kärsimien tappioiden vähentämisen jälkeen.

266    OA kiistää ne komission väitteet, joiden mukaan muutostaseita koskevaa riippumatonta tilintarkastusta ei ollut toimitettu. Nämä kaikki taseet oli laatinut eräs valantehnyt tilintarkastaja lain 3185/2003 mukaisesti.

267    OA toteaa NOA:n saatavien arvostuksesta, että NOA:n aloitustaseeseen liitetyssä kertomuksessa todetaan, että tämän uuden lentoyhtiön aloitustaseeseen merkittyjen saatavien ja lopulta perittyjen määrien välisellä erotuksella hyvitetään tai veloitetaan OA:n ja Olympic Aviationin tilejä, joten NOA:n netto-omaisuuteen ei ole koskettu. Kantajat moittivat komissiota lisäksi siitä, ettei se ottanut huomioon OA:n taseeseen vielä kirjatun kahden lentokoneen tulevasta myynnistä saatavaksi odotettua tuloa.

268    Lopuksi komission sen väitteen osalta, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä jätetään OA:lle siirrettyjen omaisuuserien yliarvostuksen määrä avoimeksi EY 10 artiklaan perustuvan vilpittömän yhteistyön merkeissä käytäviä keskusteluja varten, Helleenien tasavalta ja OA viittaavat väitetyn tuen määrän määrittämisen vaikeuteen perittäessä sitä takaisin. Ne muistuttavat, että silloin kun saatavan määrää ei ole selvästi vahvistettu, sitä ei voida Kreikan oikeuden mukaan eräännyttää. Ne moittivat komissiota siitä, ettei se ollut vastannut niihin seikkoihin, jotka Kreikan viranomaiset olivat sille toimittaneet 16.11.2005 päivätyllä kirjeellä ja joiden joukossa oli Deloitte & Touchen 27.10.2005 päivätty kertomus, jossa paljastettiin valtava määrä komission asiantuntijoiden tekemiä, NOA:lle siirrettyjen omaisuuserien arvostukseen liittyviä virhearviointeja. Deloitte & Touchen kertomuksen mukaan komission oikaisut eivät heijastaneet omaisuuden todellista rakennetta eivätkä NOA:n taloudellista tilannetta muutoksen jälkeen, mikä oli vastoin lakia 2190/1920, jossa säädetään, että sen säännökset voidaan sivuuttaa tarkan kuvan antamiseksi yrityksen tilanteesta. Komission asiantuntijat olivat itsekin todenneet, että nämä oikaisut ”eivät välttämättä sisältäneet kaikkea sitä, mikä olisi vaadittu, jos tilintarkastus olisi toimitettu” (riidanalaisen päätöksen alaviite 10).

269    OA moittii komissiota lisäksi siitä, että se ei ollut määritellyt relevantteja markkinoita eikä tarkastellut kilpailuolosuhteita näillä markkinoilla. Päätelmää, jonka mukaan riidanalainen toimenpide vääristi kilpailua, ei ollut perusteltu, ja se oli myös väärä. OA nimittäin toimi 33:lla Kreikan 38 lentokentästä julkisen palvelun velvoitteiden nojalla ilman mitään kilpailua, ja noin 30 näistä lentokentistä ei ollut kaupallisesti kiinnostavia.

270    Komissio väittää, että riidanalainen ennenaikainen maksu oli jo sellaisenaan valtiontuki. Kantajat eivät ole esittäneet sellaista vakavasti otettavaa syytä, johon yksityinen sijoittaja voisi perustaa vakavan ja realistisen toiveen saada tästä ennenaikaisesta maksusta tyydyttävä tuotto, kun otetaan huomioon OA:n erityisen vaikea tilanne, jolle oli ominaista se, että tälle yhtiölle myönnettiin tukea vuosien ajan ja että rakenneuudistus- ja myyntiyritykset epäonnistuivat, sekä jatkuvat negatiiviset tulokset ja velkojen ja tappioiden kasautuminen. OA:n yksityiset velkojat, kuten lentokoneiden vuokraajat ja ABN Amro ja Crédit Lyonnais -nimiset pankit olivat lisäksi kiirehtineet saamaan takauksia Helleenien tasavallalta. Moore Stephensin kertomuksesta ilmeni lisäksi, että riidanalaista ennenaikaista maksua käytettiin toimintakustannusten rahoittamiseen – kuten rahoittamaan sitä, että OA vuokrasi NOA:lle alivuokrattuja lentokoneita.

271    Komissio on tutkinut riidanalaisessa päätöksessä vain toissijaisesti, voitiinko riidanalaista maksua pitää yhtenä sellaisen korvauksen muotona, jonka valtio oli myöntänyt OA:lle NOA:lle siirretystä omaisuudesta.

272    Komission asiantuntijat olivat tässä suhteessa todenneet, että 130 miljoonan euron suuruinen riidanalainen määrä oli määritetty OA:n johdon Deloitte & Touchelle antamien tietojen perusteella ilman, että riippumattomat tilintarkastajat olisivat niitä tarkistaneet. Kreikan viranomaisten nimeämät tilintarkastajat olivat 31.12.2003 päättyneeltä tilikaudelta antamassaan kertomuksessa NOA:n tilinpäätöksestä ilmaisseet varaumia yhtiön aloitustaseesta.

273    Komission asiantuntijat olivat arvioineet NOA:lle siirretyn netto-omaisuuden arvoksi 38,5 miljoonaa euroa oikaistuaan varaumin lentoliikennealan tasetta. Perustana he olivat käyttäneet Kreikan viranomaisten antamia kirjanpitotietoja, ja he olivat käyttäneet tunnustettuja kirjanpidollisia käytäntöjä vähentämällä muun muassa epävarmat saatavat, lentokoneista saatavat myyntituotot ja liikearvon, ja he olivat ottaneet huomioon velkojen kokonaismäärän, lentokoneiden hankintamenosta tehtävät poistot ja tiettyjä tuloja ja menoja koskevat ennakkoarviot muun muassa verojen alalla.

274    Komissio kiistää väliintulijan tukemana sen, että Olympic Airways -ryhmän muutoksella olisi oma kirjanpidollinen arvonsa. Kantajat eivät tiedä, miten liikearvon käsite on määritelty tilinpäätösstandardeissa. IFRS 3 -standardin 51 kohdan mukaan liikearvo vastaa sitä osaa hankitun liiketoiminnan hankintamenosta, joka ylittää yksilöitävissä olevien hankitun omaisuuden ja velkojen käyvän arvon. Liikearvosta ei näin ollen ole objektiivisesti mahdollista puhua silloin, kun vapaaehtoista kauppaa ei ole, kun kyse on, kuten tässä asiassa – komission mukaan –, pelkästä Helleenien tasavallan tekemästä Olympic Airways -ryhmän sisäisestä rakenneuudistuksesta. Päinvastoin kuin OA väittää, todellista sulautumista tai ostoa ei ollut tapahtunut, sillä markkinahintaa ei ollut, mikä on välttämätön edellytys liikearvon olemassaololle.

275    Lisäksi kirjanpitosäännöissä ei sallita sitä, että kirjanpitoon merkittäisiin sellaista aineetonta omaisuutta, jonka todellista arvoa ei voida luotettavasti arvioida. ”Muutoksen todellista kuvaa” ei ollut mahdollista määrittää OA:n johdon pelkkiin arvioihin perustuvan keinotekoisen taseen perusteella.

276    Komissio väittää asiassa T-423/05 antamassaan vastauksessa, että OA selittää vastauksessaan ensimmäistä kertaa, että liikearvo muodostuu kaikesta aineettomasta käyttöomaisuudesta (toiminimi, lähtö- ja saapumisajat) ja että tämä eroaa täysin edellä mainitun IFRS 3 -standardin 51 kohdassa ja OA:n vetoamassa Kreikan lainsäädännössä annetusta määritelmästä. Nämä lausumat on näin ollen esitetty liian myöhään.

277    NOA:n myyntihinnasta, johon OA on vedonnut, komissio toteaa, että olisi tasapuolisempaa, että se olisi jossain suhteessa todelliseen myyntiin eikä vahvistamattomiin arvioihin perustuviin mielivaltaisiin arvioihin, ja että tämä ei riipu lentokoneiden arvosta, joka ovat vain yksi osa taseesta.

278    Lopuksi komissio väittää, että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu. Kaikki komission asiantuntijoiden huomioon ottamat seikat oli järkevää ja asianmukaista hallintoa koskevien sääntöjen mukaisesti otettu tämän päätöksen 120 perustelukappaleessa olevaan taulukkoon. Näihin seikkoihin liittyy kommentteja (110–126 perustelukappale) samoin kuin komission oikeudellinen arviointi (197–201 perustelukappale).

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

279    On kiistatonta, että Helleenien tasavalta on lain 3185/2003 27 §:n nojalla maksanut OA:lle ennenaikaisesti ja useissa erissä vuoden 2003 joulukuun ja vuoden 2004 toukokuun välisenä aikana erityiseltä tililtä noin 130 miljoonaa euroa, joka Kreikan viranomaisten mukaan vastaa NOA:lle tämän uuden yhtiön perustamisen yhteydessä siirretyn omaisuuden arvoa.

280    Lain 3185/2003 27 §:n 1 ja 5 momentissa säädetään, että Olympic Airways -ryhmän muutokseen liittyvien yhtiöiden kaikki osakkeet siirtyvät ilman vastiketta Helleenien tasavallalle näiden yhtiöiden yksityistämiseksi ja että Helleenien tasavallan ”Kreikan valtio – Olympic Airways -ryhmän yksityistämiseen liittyvä tili” -nimistä Helleenien tasavallan erityistä tiliä hyvitettäisiin ryhmän yksityistettyjen yhtiöiden myynnistä saatavalla tuotolla. Mainitun pykälän mukaan erityistä tiliä veloitettaisiin valtion maksamilla etumaksuilla siihen määrään asti, joka vastaa muutoksessa syntyvän uuden lentoyhtiön Helleenien tasavallalle siirtyvien osakkeiden nimellisarvoa, jotta henkilöstön irtisanomisista ja OA:n ja Olympic Aviationin taloudellisista sitoumuksista aiheutuvat välttämättömät kulut voitaisiin kattaa muutos- ja selvitystilavaiheen aikana.

281    Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että riidanalainen tuki muodostui komission mukaan yksinomaan NOA:lle sen perustamisajankohtana siirretyn omaisuuden yliarvostuksesta. Komissio arvioi tämän tuen määrän väliaikaisesti 91,5 miljoonaksi euroksi. Riidanalaisen päätöksen päätösosassa se ei siis kyseenalaista itse lähtökohtaa, jonka mukaan OA:lle maksettiin ennenaikaisesti NOA:lle siirretyn koko omaisuuden arvoa vastaava määrä.

282    On totta, että komissio korostaa riidanalaisen päätöksen 196 perustelukappaleessa, että noin 130 miljoonan euron suuruisen etumaksun maksaminen OA:n kaltaiselle, erityisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevalle yritykselle, jonka lentoliikennetoiminnot oli lisäksi juuri luovutettu ja jonka vero- ja sosiaaliturvamaksuvelat Helleenien tasavallalle olivat vuoden 2003 lopulla 522 miljoonaa euroa näiden velkojen yhä kasvaessa ja näiden velkojen takaisin maksamiseen realisoitavissa olevien varojen hävitessä, oli yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen vastaista. Komissio toteaa tältä osin julkisasiamies Mischon asiassa C-480/98, Espanja vastaan komissio, antamaan ratkaisuehdotukseen (tuomio 12.10.2000, Kok., s. I‑8717, I‑8720, 32–43 kohta) viittaamalla, että tällaisessa tilanteessa yksityinen velkoja, joka tässä tapauksessa oli myös OA:n pääasiallinen velkoja ja jolla oli vain vähän mahdollisuuksia saada OA:lta olevat saatavansa maksetuiksi, olisi ryhtynyt kaikkiin laillisiin toimenpiteisiin saadakseen maksun erääntyneistä saatavistaan taikka vakuutensa realisoiduiksi.

283    On kuitenkin muistutettava, ettei komissio riidanalaisessa päätöksessä kyseenalaista Helleenien tasavallan päätöstä, jonka mukaan Olympic Airways -konsernia oli muutettava sen yksityistämisen helpottamiseksi siirtämällä sen lentotoiminta-alan omaisuus NOA:lle ja jonka mukaan muun muassa OA:lle oli maksettava riidanalainen ennenaikainen maksu sen sijaan, että olisi vaadittu sen välitöntä konkurssiin asettamista, jotta se voisi saada perityksi takaisin edes osan tältä yhtiöltä olevista saatavistaan (ks. edellä 101 ja 281 kohta). Komissio toteaa vain, että koska OA:n toiminta ei ollut kannattavaa pitkällä tähtäyksellä, yksityinen sijoittaja ei olisi suostunut maksamaan kyseiselle yhtiölle maksetun kaltaista etumaksua. Komissio ei kuitenkaan riidanalaisen päätöksen perusteluissa eikä päätösosassa pidä korvauksen ennenaikaista maksamista valtiontukena.

284    Riidanalaisen päätöksen 197 perustelukappaleesta ilmenee sitä vastoin nimenomaisesti, että komissio pitää riidanalaista etumaksua valtiontukena siltä osin kuin sen määrä sen mukaan ylittää NOA:lle siirretyn omaisuuden arvon ja kuin sitä ei näin ollen voida pitää Helleenien tasavallan OA:lle tästä siirrosta maksamana korvauksena.

285    Komissio myöntää nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 197 perustelukappaleessa, että vaikka Helleenien tasavallan OA:n erityiselle tilille maksama 130 312 459 euron määrä vastasi NOA:lle siirrettyjen OA:n omaisuuserien arvoa, tähän siirtoon ei liittynyt valtiontukea.

286    Kun riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan selvä sisältö, jota tämän päätöksen perustelut tukevat, otetaan huomioon, unionin yleisen tuomioistuimen on lausuttava NOA:lle siirretyn omaisuuden arvostamiseen liittyvistä väitteistä, jotta korvauksen määrä voidaan laskea.

287    Tässä yhteydessä on tutkittava, onko komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä päätelmä, jonka mukaan NOA:lle siirretty omaisuus oli yliarvostettu, riittävästi perusteltu ja onko siinä selvä arviointivirhe.

288    Deloitte & Touchen 29.11.2003 päivätyissä kertomuksissa, jotka on liitetty NOA:n aloitustaseeseen sekä OA:n ja Olympic Aviationin muutostaseisiin lain 3185/2003 27 §:n mukaisesti, todetaan, että nämä taseet – jotka tämä konsulttiyhtiö oli laatinut mainitun 27 §:n mukaisesti nimettynä valantehneenä tilintarkastajana – oli laadittu Kreikan tilinpäätösstandardien ja aikaisemman hankintamenon soveltamista koskevan periaatteen mukaisesti, paitsi niiltä osin kuin kyse oli yhtäältä OA:sta ja Olympic Aviationista erotettuihin aloihin kuuluvien lentokoneiden ja moottoreiden, jotka tähän erikoistunut Airclaims -yhtiö oli arvostanut niillä 1.10.2003 olleeseen markkina-arvoon, arvostamisesta ja toisaalta liikearvon arvostamisesta. Näiden Deloitte & Touchen kertomusten mukaan OA:n johto nimittäin arvosti liikearvon kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti tämän yhtiön bruttotulojen, viimeaikaisten tulosten ja sen yksityistämiseen liittyneiden menettelyiden aikana ilmenneen kiinnostuksen perusteella.

289    Riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 120, 199 ja 200 perustelukappale) komissio sitä vastoin teki Moore Stephensin kertomukseen nojautuen näiden asiantuntijoiden arviointeihin perustuvia oikaisuja, sillä nämä asiantuntijat olivat lentokoneiden osalta hyväksyneet vain niiden kirjanpidollisen nettoarvon ja he olivat lisäksi jättäneet korvauksen määrän laskennasta pois muun muassa niiden aineettomien hyödykkeiden arvoa vastaavan määrän, jotka Kreikan viranomaiset olivat ottaneet huomioon liikearvona, ja epävarmat saatavat sekä saatavan, joka liittyi OA:n taseeseen vielä merkityn kahden lentokoneen myöhempään myyntiin.

290    Kantajat moittivat komissiota tässä suhteessa erityisesti siitä, että se ei ollut tiennyt yhtäältä sitä, että lentokoneet piti arvostaa niiden markkina-arvoon, ja toisaalta sitä, että NOA:ta perustettaessa syntynyt liikearvo ja kahden lentokoneen myöhemmästä myynnistä odotettu tulo oli otettava huomioon NOA:n todellista taloudellista tilannetta määritettäessä. Ne riitauttavat myös komission epävarmoihin saataviin tekemät oikaisut.

291    Aluksi on syytä todeta, että toisin kuin riidanalaiseen päätökseen otetuissa komission asiantuntijoiden päätelmissä näytettäisiin ehdotettavan (124 perustelukappale), sen seikan, että lain 3185/2003 27 §:ssä säädetään riidanalaisen korvauksen ennenaikaisesta maksamisesta NOA:n osakkeiden nimellisarvoa vastaavaan määrään asti, nojalla ei ole mahdollista katsoa, että yhtiöpääomaan tehdyt apportit, jotka muodostuivat Olympic Airways -ryhmän lentoliikennetoiminta-alan varojen siirtämisestä, olisi yliarvostettu suurissa taloudellisissa vaikeuksissa olevan OA:n tukemiseksi muutos- ja selvitystilamenettelyjen aikana. Sama seikka ei myöskään ollut sellainen, että se olisi NOA:n yhtiöpääoman arvoa määritettäessä estänyt ottamasta sovellettavien tilinpäätösstandardien mukaisesti huomioon muun muassa siirrettyjen lentokoneiden markkina-arvoa ja OA:n muutostaseeseen ja NOA:n aloitustaseeseen liikearvona tässä tapauksessa merkittyjen aineettomien omaisuuserien arvoa, koska tämä arvo voitiin arvioida luotettavasti.

292    Tässä yhteydessä on yksityisen toimijan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta silmällä pitäen tutkittava komission riidanalaiset oikaisut ensinnäkin siltä osin kuin tietty aineeton omaisuus on jätetty huomiotta korvausta laskettaessa, toiseksi siltä osin kuin tämä toimielin on kiistänyt sen, että huomioon olisi otettava lentokoneiden markkina-arvo, ja kolmanneksi siltä osin kuin kahden lentokoneen myöhemmästä myynnistä saatavia tuloja ei ole otettu huomioon.

293    Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on aineettoman omaisuuden eri erien huomioon ottamisesta liikearvona 30 miljoonan euron määrään asti OA:n muutostaseessa ja NOA:n aloitustaseessa, on syytä aluksi hylätä komission asiassa T-423/05 esittämä väite siitä, ettei tiettyjä kantajan perusteluja voida ottaa tutkittavaksi (ks. edellä 276 kohta).

294    Tästä on todettava, että OA:n ja Olympic Aviationin muutostaseisiin ja NOA:n aloitustaseeseen liitetyissä 29.11.2003 päivätyissä kertomuksissa luetellaan ne aineettomat omaisuuserät, jotka on otettu huomioon liikearvona (ks. jäljempänä 296 kohta). Lisäksi riidanalaisessa päätöksessä (110 perustelukappale) todetaan nimenomaisesti komission asiantuntijoiden todenneen, että OA:n muutostaseeseen aineettomina hyödykkeinä merkitty 30 miljoonan euron määrä vastasi sitä arviointia, jonka OA:n johto oli tehnyt toiminimen, Olympic-tavaramerkin logon (olympiarenkaat), lähtö- ja saapumisaikojen ja kahdenvälisten sopimusten arvosta. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä (59 kohta) komissio oli sitä paitsi todennut, että näihin taseisiin liitettyjen Deloitte & Touchen kertomusten mukaan tämä liikearvo ”eli aineettomat hyödykkeet, jotka sisältävät toiminimen, lähtö- ja saapumisajat, markkinaosuuden”, oli OA:n johdon laskelmien mukaan yli 20 prosenttia yrityksen pysyvistä vastaavista.

295    Näin ollen toisin kuin komissio väittää, sitä, että OA asiassa T-423/05 antamassaan vastauksessa vetosi lähtö- ja saapumisaikojen, logon, tavaramerkin tai toiminimen kaltaisiin seikkoihin seikkoina, jotka oli otettu huomioon liikearvona, ei voida pitää uutena perusteena. Se liittyy nimittäin selvästi siihen keskusteluun, jota asianosaiset ovat käyneet hallinnollisesta menettelyvaiheesta lähtien, ja niihin lausumiin, jotka OA on esittänyt kannekirjelmässä tarpeesta ottaa liikearvo huomioon.

296    Edellä mainituista OA:n muutostaseeseen ja NOA:n aloitustaseeseen liitetyistä Deloitte & Touchen kertomuksista ilmenee, että OA:n johdon liikearvossa huomioon ottamat omaisuuserät muodostuivat toiminimestä ja Olympic-tavaramerkistä, logosta (olympiarenkaat), OA:lla eri lentokentillä olevista lähtö- ja saapumisajoista, kahdenvälisistä sopimuksista – jotka oli tehty Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden kanssa ja jotka koskivat lentoveroja, kuten kantajat ovat unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin vastatessaan vahvistaneet –, OA:n tunnettuudesta ja sen markkinaosuudesta.

297    Edellä mainittujen aineettomien hyödykkeiden joukosta voidaan tässä suhteessa erottaa yhtäältä erotettavissa olevat hyödykkeet, kuten lähtö- ja saapumisajat, jotka voidaan irrottaa siirrettävästä yksiköstä ja myydä tai luovuttaa joko erikseen tai samanaikaisesti niihin liittyvän sopimuksen, omaisuuden taikka velkojen kanssa ja joiden arvo voidaan arvostaa luotettavasti suunnitellun yksityistämisen lopputuloksesta riippumatta, ja toisaalta aineettomat hyödykkeet, kuten tunnettuus tai markkinaosuudet, joita ei voida erottaa ja joiden markkina-arvoa ei myöskään voida arvostaa luotettavasti sellaisen luovutuksen puuttuessa, joka vastaisi sitä liikearvoa, joka syntyy, kun yritys ostetaan tai se sulautuu toiseen yritykseen.

298    On todettava, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 110 ja 199 perustelukappale) yhtymällä Moore Stephensin kertomuksessa ”Kreikassa ja kansainvälisesti hyväksyttyjä tilinpäätöstekniikoita ja -malleja käyttäen” esitettyihin toteamuksiin kieltäytynyt ottamasta huomioon kaikkia erilaisia edellä mainittuja NOA:lle siirrettyjä aineettomia omaisuuseriä ja todennut vain, etteivät ”Kreikan tilinpäätösperiatteet eivätkä [yleisesti hyväksytyt kansainväliset tilinpäätösperiaatteet] edellytä, että yrityksen luomat aineettomat hyödykkeet olisi merkittävä taseeseen”.

299    Komissio ei kiistä sitä, että IFRS 3 -standardi, jota sovelletaan liiketoimintojen yhdistämiseen ja josta säädetään tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1725/2003 muuttamisesta standardien IFRS 1 ja 3–5, IAS 1, 10, 12, 14, 16–19, 22, 27, 28 ja 31–41 sekä pysyvän tulkintakomitean (SIC) tulkintojen 9, 22, 28 ja 32 sisällyttämiseksi siihen 29.12.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2236/2004 (EUVL L 392, s. 1) liitteessä, johon asianosaiset ovat unionin yleisessä tuomioistuimessa viitanneet, jota sovelletaan 31.3.2004 lähtien (IFRS 3 -standardin 78 kohta) ja jota tietyin edellytyksin voidaan ”soveltaa taannehtivasti” (IFRS 3 -standardin 85 kohta), mahdollistaa sen, että hankkija kirjaa erikseen hankitun yrityksen tai yhteisön yksilöitävissä olevat aineettomat hyödykkeet, kun niiden käypä arvo – eli määrä, joka olisi maksettu asiaa tuntevien, normaaleissa markkinaolosuhteissa toimivien osapuolten välisessä liiketoimessa – voitiin luotettavasti arvostaa hankinta-ajankohtana (IFRS 3 -standardin 37, 45 ja 46 kohta). Kansainvälisen tilinpäätösstandardin 38, ”Aineettomat hyödykkeet”, mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna IFRS 3 -standardin (IAS 38) antamisen jälkeen, liiketoimintojen yhdistämisessä hankittujen aineettomien hyödykkeiden käypä arvo voidaan yleensä arvostaa riittävän luotettavasti, jotta se voidaan kirjata erillään liikearvosta. Lisäksi on syytä todeta, että jo kansainvälisessä tilinpäätösstandardissa 22, ” Liiketoimintojen yhdistäminen”, sellaisena kuin se oli tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o (EY) 1606/2002 mukaisesti 29.9.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1725/2003 (EUVL L 261, s. 1) liitteessä, joka on korvattu IFRS 3 -standardilla, määrättiin, että sellaiset yksilöitävissä olevat aineettomat hyödykkeet, joiden käypä arvo oli luotettavasti arvostettu, oli kirjattava erikseen yhteisön hankinta-ajankohdan mukaisesti.

300    Komissio ei myöskään kiistä sitä, että Kreikan tilinpäätösstandardit sallivat hankkijaosapuolen kirjata hankitusta yhteisöstä erotettavissa olevat aineettomat hyödykkeet – kuten lähtö- ja saapumisajat – liikearvosta erillään silloin, kun niiden arvo voidaan arvostaa luotettavasti.

301    Kun tarkastellaan sitä, että aineettomien hyödykkeiden joukossa ne, jotka eivät olleet erotettavissa ja joiden käypää arvoa ei voitu luotettavasti määrittää sen vuoksi, ettei tosiasiallista luovutusta tässä tapauksessa ollut tapahtunut, koska riidanalaista etumaksua maksettaessa ei vielä ollut tarkoin selvillä, ostaisiko joku yksityinen sijoittaja NOA:n, on syytä hyväksyä komission kanta, jonka mukaan luovutuksen puuttuessa sitä, että NOA:n lentoliiketoimintaan liittyvät omaisuuserät siirrettiin yhdessä yhtiön osakkeiden kanssa vastikkeetta Helleenien tasavallalle kyseisen yhtiön tulevaksi yksityistämiseksi, ei voida rinnastaa sellaiseen ostoon tai sulautumiseen, josta syntyisi liikearvoa (ks. edellä 297 kohta). Koska tuossa vaiheessa ei ollut täsmällisiä ja konkreettisia luovutusnäkymiä, se OA:n vetoama olosuhde, että NOA oli syntynyt siten, että sen entinen tytäryhtiö Macedonian Airways, joka tämän muutoksen yhteydessä nimettiin NOA:ksi, oli sulautunut ja ottanut vastaan OA- ja Olympic Aviation -yhtiöiden lentoliikennetoiminnot, ei mitenkään vaikuta tähän analyysiin.

302    Komission tehtäviin kuului tässä tilanteessa ottamalla huomioon erityisesti IFRS 3 -standardi, johon asianosaiset ovat vedonneet (ks. edellä 299 kohta), tutkia erikseen kukin kyseisistä aineettomista hyödykkeistä tarkistamalla, olivatko ne erotettavissa ja voitiinko niiden käypä arvo luotettavasti arvostaa, ja tarvittaessa tarkistaa, pitikö ne yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla jättää pois OA:lle maksettua korvausta laskettaessa.

303    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että komissio – joka on kuitenkin istunnossa myöntänyt, että tietyt aineettomat hyödykkeet, kuten lähtö- ja saapumisajat, voitiin myydä erikseen ja että niillä oli oma markkina-arvonsa – ei ole tutkinut erikseen kutakin kyseisistä aineettomista hyödykkeistä eikä se ole riidanalaisessa päätöksessä esittänyt niitä syitä, joiden vuoksi se katsoi, että tässä tapauksessa oli yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen vastaista, että ne aineettomat hyödykkeet, jotka voitiin luotettavasti arvostaa luovutuksesta tai sulautumisesta riippumatta, otettaisiin huomioon niiden käyvästä arvosta OA:lle maksetun korvauksen määrää laskettaessa. Riidanalaisessa päätöksessä on näin ollen tältä osin ilmeinen arviointivirhe.

304    Siinä asiayhteydessä, joka liittyi oikeudellisesti sellaisen itsenäisen uuden lentoyhtiön perustamiseen, jolle siirrettiin Olympic Airways -konsernin lentoliikennetoiminta-alaan liittyvä koko omaisuus, komission olisi pitänyt lisäksi ja joka tapauksessa – ja koska komissio ei riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että NOA:lle siirretyistä aineettomista hyödykkeistä maksetun rahakorvauksen ennenaikainen maksaminen OA:lle oli sellaisenaan valtiontuki – edes yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaan arviointiperusteeseen nähden perustella, miksei se ollut ottanut huomioon kaikkia aineettomia hyödykkeitä korvausta laskiessaan.

305    Edellä mainitussa asiayhteydessä – olettaen, että komissio olisi lähtenyt olettamasta, jonka mukaan lentoliikennetoimintojen erottamista ja vastaavan omaisuuden siirtämistä NOA:lle piti käsitellä pelkkänä Olympic Airways -konsernin sisäisenä rakenneuudistuksena – komission olisi joka tapauksessa pitänyt yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla selvästi ja ymmärrettävästi perustella, miksi se valitsi ne tilinpäätösstandardit, joihin se tukeutui jättäessään riidanalaiset aineettomat hyödykkeet pois OA:lle maksettua korvausta laskiessaan.

306    Vaikka komissio on unionin yleisessä tuomioistuimessa viitannut erityisesti IFRS 3 -standardiin, jossa määrätään, että liiketoimintojen yhdistäminen on kirjattava hankintamenetelmää soveltaen siten, että hankkijaosapuoli kirjaa etenkin hankitut omaisuuserät ne erät mukaan lukien, joita hankinnan kohteena oleva yritys ei aiemmin ollut kirjannut (standardin 15 kohta) – se on sitä vastoin riidanalaisessa päätöksessä käyttänyt perustana yksinomaan kirjaamisperiaatetta, joka kieltää yritystä kirjaamasta tilinpäätökseensä omaisuuseränä sisäisesti syntynyttä liikearvoa (IAS 38 -standardi), eikä se myöskään ole maininnut, mihin standardiin tai standardeihin se tukeutui.

307    Komissio ei näin ollen ole riidanalaisessa päätöksessä varsinkaan liiketoimintojen yhdistämiseen sovellettaviin standardeihin nähden esittänyt niitä syitä, joiden vuoksi se käytti perustana sääntöjä, jotka sääntelevät sitä, miten hankinnan kohteena olevan yrityksen on kirjattava nämä aineettomat hyödykkeet, vaikka sen olisi pitänyt arvostaa kyseiset omaisuuserät, ei niiden kirjaamiseksi OA:n tilinpäätökseen, vaan sen määrän määrittämiseksi, joka tälle yritykselle oli maksettava korvauksena siitä, että se oli kokonaan menettänyt lentoliikennetoiminta-alansa ja siihen liittyvät omaisuuserät, joista jotkin olisi voitu myydä erikseen.

308    Edellä mainitussa yhteydessä ja samoista syistä (ks. edellä 305 kohta) on toiseksi myös syytä katsoa, ettei komissio ole riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 111 ja 199 perustelukappale), jossa se vahvistaa Moore Stephensin kertomuksen, jossa yleisesti viitataan Kreikan kirjanpitoperiaatteisiin ja yleisesti hyväksyttyihin kansainvälisiin kirjanpitoperiaatteisiin, toteamukset tältä osin, oikeudellisesti riittävällä tavalla yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperusteeseen nähden perustellut, miksi se korvauksen määrää laskiessaan otti huomioon niiden lentokoneiden kirjanpidollisen netto-arvon, joiden omistusoikeus oli siirretty NOA:lle, eikä niiden markkina-arvoa 1.10.2003, mikä oli Airclaimsin kertomuksen mukaan johtanut siihen, että näiden lentokoneiden arvioitu arvo oli noussut noin 43,2 miljoonalla eurolla suhteessa niiden kirjanpidolliseen netto-arvoon.

309    Kolmanneksi se, että komissio viittaa riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 114 ja 199 perustelukappale) Kreikan kirjanpitoperiaatteisiin ja yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin, joiden mukaan yrityksen tilinpäätökseen ei ole mahdollista kirjata tälle yritykselle kuulumattoman aineellisen hyödykkeen vielä toteutumattomasta myynnistä saatavaa tuloa, ei ole riittävä perustelu sille, ettei kyseinen toimielin ollut korvauksen määrää laskiessaan ottanut huomioon kahden A 300-600 -tyyppisen lentokoneen, jotka pysyivät OA:n taseessa myynnin toteutumista odotettaessa, käynnissä olevasta myynnistä odotettavissa olevaa nettotuloa. Koska komissio ei kyseenalaistanut OA:n koko lentoliikennetoimintoihin liittyvän omaisuuden siirtoa NOA:lle eikä korvausta vastaavan summan ennenaikaista maksamista, sen olisi pitänyt yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla perustella, miksi kahden edellä mainitun lentokoneen myynnistä odotettavissa ollutta 24,4 miljoonan euron suuruista tuloa ei ollut otettu huomioon korvauksen määrää laskettaessa.

310    Kaiken edellä lausutun perusteella perusteet, joiden mukaan riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe eikä sitä ole perusteltu, on hyväksyttävä, koska komissio ei ollut korvausta laskiessaan ottanut huomioon kaikkia niitä aineettomia hyödykkeitä, jotka OA:n johto oli ottanut huomioon liikearvona. Riidanalaista päätöstä ei myöskään ole perusteltu siltä osin kuin komissio jätti tämän laskennan ulkopuolelle kahden vielä OA:n taseeseen merkityn lentokoneen myynnistä odotettavissa olevan tulon ja siltä osin kuin se jätti ne 18 lentokonetta, joiden omistusoikeus oli siirretty NOA:lle, arvioimatta niiden tuonhetkisen markkina-arvon mukaisesti.

311    Seuraavaksi on syytä todeta, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 112, 120 ja 199 perustelukappale) riittävästi perustellut epävarmojen saatavien jättämistä pois tai niiden oikaisemista OA:lle maksetun korvauksen määrää laskettaessa, sillä se tukeutui asiantuntijoiden lausuntoihin korostaen muun muassa, että koska NOA:n aloitustaseessa ei ollut tehty näitä saatavia koskevia varauksia, ei ollut varovaista kirjata tällaisia saatavia NOA:n vastaaviin. Kantajien perustelemattomien väitteiden, joiden mukaan riidanalaiset saatavat olivat varmoja, perusteella ei ole mahdollista katsoa, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että näiden erien arvoa ei pitänyt ottaa huomioon tai että se oli yliarvostettu. Vaikka lisäksi on niin kuten OA väittää (ks. edellä 267 kohta), että riidanalaisten saatavien määrän maksaminen oli taattua NOA:n osalta, tällä seikalla ei ole mainittujen saatavien määrän arvioinnin kannalta merkitystä, sillä niiden voitiin järkevästi ottaen odottaa tulevan takaisin maksetuiksi, kun ne siirrettäisiin NOA:lle lentoliikennetoiminta-alaan liittyvänä omaisuutena.

312    Lisäksi –ja toisin kuin OA väittää – riidanalaisessa päätöksessä ei ole ilmeistä arviointivirhettä eivätkä sen perustelut ole puutteelliset sen toteamuksen osalta, jonka mukaan sellaisen korvauksen ennenaikaisella maksamisella, jonka määrä oli yliarvioitu, vääristettiin tai uhattiin vääristää kilpailua. Komissio on nimittäin riidanalaisen päätöksen 35 perustelukappaleessa todennut, että OA harjoitti maahuolinta-, huolto- ja korjaustehtäviä ja että se toimi kyseisten palvelujen markkinoilla. Se on tässä yhteydessä korostanut, että riidanalaisen tuen myöntämisellä saatetaan vääristää kilpailua muiden unionin yritysten kanssa varsinkin sen vuoksi, että maahuolintapalvelujen markkinoita ei enää vuoden 1996 jälkeen säännelty (202 perustelukappale). Komissio totesi näin EY 87 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudellisesti riittävällä tavalla kilpailun vääristymisen uhan, joka oikeutti valtiontueksi katsomisen, koska kyseisellä toimenpiteellä vahvistetaan saajayrityksen asemaa suhteessa muihin yrityksiin. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että se seikka, että jokin talouden ala on yhteisön vapauttamistoimien kohteena, on omiaan osoittamaan, että tuet vaikuttavat tosiasiallisesti tai potentiaalisesti kilpailuun ja että niillä on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. asia C‑148/04, Unicredito Italiano, tuomio 15.12.2005, Kok., s. I‑11137, 56 ja 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi – ja toisin kuin OA väittää – se seikka, että tämä yhtiö toimi 33:lla Kreikan 38 lentokentästä julkisen palvelun velvoitteiden nojalla, ei tee kilpailutilanteen olemassaoloa mahdottomaksi.

313    Kaikista NOA:lle siirretyistä omaisuuseristä, jotka komissio on poistanut tai joita se on oikaissut, liikearvona huomioon otettuja aineettomia hyödykkeitä, edellä mainittua ja 18:aa lentokonetta ja OA:n taseeseen vielä kirjatun kahden lentokoneen myyntiin liittyvää saatavaa (ks. edellä 311 kohta) lukuun ottamatta, on todettava, että sen ennenaikaisen maksun määrä, joka voitiin maksaa OA:lle korvauksena näistä omaisuuseristä, on tuen takaisinperintään liittyvässä menettelyssä ja vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti määritettävä tarkastettujen tilien perusteella, kuten komissio väittää.

314    Komissio nimittäin myöntää, että sen asiantuntijoiden tekemistä oikaisuista voidaan keskustella myöhemmin vilpittömässä yhteistyössä. Komission mukaan OA:n tehtäviin kuuluu suorittaa kyseisiä omaisuuseriä koskeva tilintarkastus Kreikan viranomaisten valvonnassa ja esittää konkreettinen arviointi NOA:lle siirretyistä omaisuuseristä.

315    Tältä osin on muistutettava, ettei yhdessäkään yhteisön oikeuden säännöksessä edellytetä, että komissio vahvistaisi palautettavan tuen tarkan määrän määrätessään yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi. Riittää, että komission päätökseen sisältyvät ne seikat, joiden avulla sen adressaatti voi itse määritellä tämän määrän ilman kohtuuttomia vaikeuksia (em. asia Espanja v. komissio, tuomion 25 kohta ja em. asia komissio v. Kreikka, tuomio 14.2.2008, 44 kohta).

316    Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka 14.2.2008 annetussa tuomiossa, jossa todettiin, ettei Helleenien tasavalta ollut noudattanut riidanalaisen päätöksen 2 ja 4 artiklaan perustuvia velvollisuuksiaan, hylännyt väitteen, jonka mukaan komissio ei ollut esittänyt luotettavaa laskentamenetelmää, jonka avulla takaisin perittävä tuen määrä voitaisiin vahvistaa (tuomion 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

317    NOA:lle siirretyn OA:n omaisuuden liikearvosta yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka, ettei sitä seikkaa, että tämän riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetun liikearvon määrään liittyi toteamus, jonka mukaan kyse oli tältä osin väliaikaisesta arviosta, voitu tulkita sen suuntaisesti, että riidanalainen päätös ei ollut sen täytäntöönpanon kannalta katsoen tarpeeksi täsmällinen (43 kohta).

318    Näin ollen Helleenien tasavallan väite, jonka mukaan riidanalaista tukea takaisin perittäessä oli kohdattu joitakin kansallisesta oikeusjärjestyksestä johtuvia vaikeuksia (ks. edellä 268 kohta), on sekin hylättävä. Oikeuskäytännöstä ilmenee tässä suhteessa, että kun takaisinperintämääräys törmää joihinkin sisäisiin vaikeuksiin, komission ja jäsenvaltion on muun muassa EY 10 artiklan taustalla olevan, jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten molemminpuolisen vilpittömän yhteistyön velvoitteen perusteella oltava yhteistyössä vilpittömässä mielessä näiden vaikeuksien voittamiseksi perustamissopimuksen määräyksiä ja muun muassa valtiontukisääntöjä noudattaen (ks. asia C-348/93, komissio v. Italia, tuomio 4.4.1995, Kok., s. I-673, 17 kohta; asia C-261/99, komissio v. Ranska, tuomio 22.3.2001, Kok., s. I-2537, 24 kohta ja 12.5.2005 annetun tuomion 42 kohta).

319    Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on osittain kumottava ilmeisen arviointivirheen ja perustelujen puuttumisen vuoksi, koska siinä ei otettu huomioon kaikkia aineettomia hyödykkeitä liikearvona, ja perustelujen puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä ei otettu huomioon edellä mainitun kahden lentokoneen tulevasta myynnistä saatavaksi odotettua tuloa ja siltä osin kuin siinä hyväksytään huomioon otettavaksi ainoastaan siirrettyjen lentokoneiden kirjanpidollinen netto-arvo niiden tuonhetkisen markkina-arvon sijasta. Ilmeiseen arviointivirheeseen ja perustelujen puuttumiseen liittyvät perusteet on muilta osin hylättävä.

 EY 87 artiklan 3 kohdan rikkominen ja perustelujen puuttuminen (asia T-415/05)

–       Asianosaisten lausumat

320    Helleenien tasavalta väittää toissijaisesti, että väitetty tuki muodostuu joka tapauksessa yhteismarkkinoille soveltuvasta pelastamistuesta. Se nimittäin täyttää tai olisi helposti voinut täyttää kaikki ne kumulatiiviset edellytykset, jotka valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (EYVL 1999, C 288, s. 2; jäljempänä vuoden 1999 suuntaviivat) asetetaan tällaisen tuen yhteensoveltuvuuden toteamiselle.

321    Komissio on riidanalaisessa päätöksessä (231 ja 232 perustelukappaleet) tehnyt ilmeisen arviointivirheen vuoden 1999 suuntaviivoissa määritellyn, yhteensoveltuvuutta koskevan kahden ensimmäisen edellytyksen suhteen.

322    Ensimmäisestä edellä mainitusta edellytyksestä Helleenien tasavalta toteaa, että riidanalaista ennenaikaista maksua voidaan pitää ”lainana”, joka piti maksaa takaisin. Se myöntää, että tästä lainasta ei alun perin ollut tarkoitus maksaa korkoja. Niistä olisi kuitenkin helposti voitu sopia, jos komissio olisi muodollisen tutkintamenettelyn aikana ilmoittanut Helleenien tasavallalle, kuten sillä olisi ollut velvollisuus, aikomuksestaan tutkia riidanalaisen ennenaikaisen maksun yhteensoveltuvuus EY 87 artiklan 3 kohdan kanssa vuoden 1999 suuntaviivojen kannalta katsoen, kuten Kreikan viranomaiset olivat toissijaisesti pyytäneet 11.6.2004 päivätyssä kirjeessään ja sitten uudelleen 3.11.2004 päivätyssä kirjeessään.

323    Helleenien tasavalta muistuttaa toisesta edellytyksestä, että vuoden 1999 suuntaviivojen 24 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Pelastamistuki voidaan hyväksyä alustavasti enintään kuudeksi kuukaudeksi tai, jos jäsenvaltio on tässä määräajassa toimittanut rakenneuudistussuunnitelman, siihen asti kunnes komissio tekee päätöksen suunnitelmasta. Alustavan hyväksymisen jälkeen komissio voi asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa ja jäsenvaltion pyynnöstä hyväksyä alkuperäisen kuuden kuukauden määräajan jatkamisen.” 

324    Kreikan viranomaiset olivat 11.6.2004 päivätyssä kirjeessään (5.21 kohta) komissiolle todenneet, että jos komissio olisi sitä mieltä, että OA:lle maksetun ennenaikaisen maksun määrä voisi olla pelastamistukea, ne näyttäisivät toteen, että suunnitellut rakenneuudistustoimenpiteet olivat vuoden 1999 suuntaviivojen mukaisia.

325    Helleenien tasavalta väittää näin ollen tässä asiassa, että vuoden 1999 suuntaviivoissa määrättyjä määräaikoja on jatkettu, koska komissio ei vastannut tähän pyyntöön ajallaan ja estänyt näin Kreikan viranomaisia noudattamasta kyseisiä määräaikoja.

326    Komissio on riidanalaisessa päätöksessä (235 perustelukappale) myös tulkinnut väärin Kreikan viranomaisten sitoumusta olla maksamatta OA:lle Kreikan valtion Olympic Airwaysille myöntämästä tuesta 7.10.1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/696/EY (EYVL L 273, s. 22), jolla rakenneuudistustuki hyväksyttiin, vahvistettua lisätukea (ks. edellä 5 kohta). Tämä sitoumus oli näet koskenut vain rakenneuudistustukea eikä pelastamistukea. Sitä pitää vastedes arvioida sen uuden kehyksen nojalla, joka määritellään valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (EUVL 2004, C 244, s. 2), joissa tietyin edellytyksin sallitaan uuden tuen myöntäminen rakenneuudistukseen. Komissio oli siis käyttänyt väärää oikeudellista perustaa.

327    Komissio ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei ollut riidanalaisessa päätöksessä tutkinut niitä kolmea muuta edellytystä, jotka vuoden 1999 suuntaviivoissa asetetaan sille, että pelastamistuen voitaisiin katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.

328    Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

329    On syytä muistuttaa, että selvitysvastuu siitä, että tuki soveltuu EY 87 artiklan 1 kohdasta poiketen yhteismarkkinoille, on pääsääntöisesti asianomaisella jäsenvaltiolla, jonka on näytettävä toteen, että tämän poikkeuksen edellytykset täyttyvät (em. asia Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, tuomion 34 kohta). Sen on tässä tarkoituksessa toimitettava komissiolle kaikki ne tiedot, jotka tarvitaan sen näyttämiseksi toteen, että suunniteltu tuki soveltuu yhteismarkkinoille (asia C-364/90, Italia v. komissio, tuomio 28.4.1993, Kok., s. I‑2097, 20 kohta).

330    Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että riidanalainen ennenaikainen maksu maksettiin erissä vuoden 2003 joulukuun ja vuoden 2004 toukokuun välisenä aikana. Tämän toimenpiteen valtiontukena pidetyn osan soveltuvuus yhteismarkkinoille piti näin ollen tutkia 9.10.2004 asti sovellettavissa olleiden vuoden 1999 suuntaviivojen 23 kohdassa pelastamistuen hyväksymiselle asetettujen edellytysten nojalla, koska valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettuja uusia vuoden 2004 suuntaviivoja voitiin soveltaa vasta 10.10.2004 lähtien.

331    Tässä yhteydessä on todettava, ettei kantajan väitteiden nojalla voida pitää näytettynä, että vuoden 1999 suuntaviivojen 23 kohdassa määritelty ensimmäinen hyväksymisedellytys olisi täyttynyt. Kantaja ei näet ole osoittanut, että riidanalainen etu olisi ollut laina, josta olisi perittävä vähintäänkin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä perittävään korkoon ja varsinkin komission vahvistamaan viitekorkoon verrattavissa olevaa korkoa, kuten kyseisessä 23 kohdassa edellytetään. Se ei varsinkaan ole esittänyt mitään sellaisia vakavasti otettavia seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että OA:n piti maksaa riidanalaisen ennenaikaisen maksun määrä takaisin korkoineen siihen määrään asti, joka ylitti OA:n myynnistä yksityistämisen päätteeksi saatavan myyntituoton (ks. edellä 280 kohta). Kantajan väitteet vahvistavat päinvastoin, ettei kyseessä ollut kyseisessä määräyksessä tarkoitettu laina, sillä korkojen maksamisesta ei ollut sovittu.

332    Näin ollen – ja koska kantaja ei ole näyttänyt toteen, että jokin niistä edellytyksistä, jotka vuoden 1999 suuntaviivoissa asetetaan sille, että komissio voi katsoa pelastamistuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi, olisi täyttynyt – se peruste, jonka mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, ettei riidanalainen ennenaikainen maksu soveltunut yhteismarkkinoille, on hylättävä riippumatta siitä, täyttyivätkö kyseisessä 23 kohdassa asetetut edellytykset ja oliko Helleenien tasavalta noudattanut päätöksessä 94/696 määrättyjä sitoumuksia.

333    Näin ollen – ja toisin kuin kantaja väittää – komissio ei ole jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan, kun se on riidanalaisessa päätöksessä jättänyt tutkimatta kaikki vuoden 1999 suuntaviivojen 23 kohdassa määrätyt kumulatiiviset edellytykset.

334    Tästä seuraa, että EY 87 artiklan 3 kohdan rikkomista ja perusteet perustelujen riittämättömyydestä on hylättävä perusteettomina.

b)     Tiettyjen valtiontakausten täytäntöönpano (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

 Asianosaisten lausumat

335    Helleenien tasavalta ja OA riitauttavat sen, että valtion takausvelvoitteidensa täyttämiseksi suorittamat maksut, jotka muodostuivat ensinnäkin kolmesta osittaisesta maksusta, joilla maksettiin takaisin ABN Amro -nimisen pankin OA:lle myöntämää lainaa (36,9 miljoonaa euroa), toiseksi OA:n kahdesta Airbus A 340-300 -lentokoneesta maksettavasta puolen vuoden leasingvuokraerästä (11,7 miljoonaa euroa), joka erääntyi 29.7.2004, ja kolmanneksi OA:lle myönnetystä suorasta rahoituksesta (8,2 miljoonaa euroa), katsottiin uudeksi tueksi.

336    Kantajat kiistävät tässä suhteessa komission riidanalaisessa päätöksessä omaksuman tulkinnan 11.12.2002 tehdyn päätöksen 1 artiklasta (238 perustelukappale), jonka mukaan riidanalaisia takauksia oli pidetty yhteismarkkinoille soveltumattomana valtiotukena. Ne väittävät, että jos näin olisi ollut, komissio olisi nimenomaisesti tuossa päätöksessä edellyttänyt, että takaukset oli perittävä takaisin. Riidanalaisten takausvelvoitteiden voimassa pysymisen pätevyyden osoittaa se, että komissio ei EY 88 artiklan 2 kohtaan perustuvassa menettelyssä, joka päättyi 12.5.2005 annettuun tuomioon, eikä kyseistä tuomiota seuranneessa kirjeenvaihdossa ollut ottanut esille kysymystä siitä, että 11.12.2002 tehty päätös olisi vakuuksien osalta pantu epäasianmukaisesti täytäntöön. Lopuksi OA katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä esitetty toteamus, jonka mukaan 11.12.2002 tehty päätös oli aiheuttanut muutoksia riidanalaisista takauksista johtuviin oikeudellisiin velvoitteisiin, on riittämättömästi perusteltu.

337    Vaikka myönnettäisiinkin, että 11.12.2002 tehtyä päätöstä on tulkittava siten, että OA:lle annettuja riidanalaisia takauksia oli muutettu, komission kyvyttömyys ilmaista tämä seikka selvästi tässä päätöksessä – aivan kuten koko sitä seuranneen ajanjakson aikanakin – oikeutti joka tapauksessa Helleenien tasavallan ja niiden kolmansien, joita asia koski, perustellun luottamuksen, sillä ne luulivat, että nämä takaukset tuottivat laillisesti edelleen sopimuksissa sovitut vaikutukset. Kantajat korostavat tässä suhteessa, että valtion täytyy noudattaa antamiaan takaussitoumuksia.

338    Koska riidanalaiset vakuudet realisoitiin kantajien mukaan takaussopimuksissa alun perin sovittujen edellytysten mukaisesti, riidanalaisessa päätöksessä on ilmeisiä arviointivirheitä ja sen perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin komissio pitää edellä mainittuja riidanalaisia maksuja EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

339    OA:n helmikuussa 2001 ABN Amrolta saamasta lainasta, jolla oli tarkoitus kattaa kulut, jotka aiheutuivat sen ennenaikaisesta poistamisesta Ateenassa (Kreikka) sijaitsevalta Hellinikon kentältä ja muutosta uudelle Spatan kentälle, kantajat toteavat ensinnäkin, että OA:lla oli komission vuosina 1994, 1998 ja 2000 tekemien hyväksymispäätösten mukainen Helleenien tasavallan takaus. Lainasopimuksen ja valtiontakauksen ehtoja ei ollut vuoden 2001 jälkeen muutettu. Valtio oli vuoden 2004 toukokuussa ja lokakuussa sekä vuoden 2005 maaliskuussa maksanut kolme osasuoritusta sen jälkeen, kun velkojapankki oli kehottanut sitä maksamaan ne takaajan ominaisuudessa siitä syystä, että OA:n oli osoitettu olevan kykenemätön maksamaan niitä kyseisinä ajanjaksoina. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee lisäksi (135–139 perustelukappale), että komissio tiesi, että valtio oli maksanut riidanalaiset maksut takauksen alkuperäisten ehtojen mukaisesti ja että niiden tultua maksetuiksi vastaavat velkatodistukset ja yksittäiset maksukehotukset oli lähetetty OA:lle Kreikan veronkantolain yleisten säännösten mukaisesti.

340    Helleenien tasavalta ja OA toteavat toiseksi niiden vuokrien vakuuksista, jotka OA:n oli maksettava Airbus A 340-300 -tyyppisiä lentokoneita koskevan kahden leasingsopimuksen nojalla, että sen jälkeen kun Crédit Lyonnais oli kehottanut Helleenien tasavaltaa maksamaan nämä vuokrat, ensin mainittu maksoi toiseksi mainitun takaajana tämän yhtiön maksettavana olleen, 29.7.2004 erääntyneen puolivuosittaisen maksun Crédit Lyonnais’lle. Helleenien tasavalta oli nimittäin sitoutunut ottamaan osittain vastattavakseen leasingsopimuksista OA:lle aiheutuvat velvollisuudet komission vuosina 1994, 1998 ja 2000 tekemien hyväksymispäätösten mukaisesti. Tämä takaus oli hyväksytty 200 miljoonan euron kokonaismäärään asti, kun taas rahoitus kokonaisuudessaan ylitti 350 miljoonaa euroa.

341    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee (140 ja 141 perustelukappale), että komissio tiesi, että riidanalainen maksu oli suoritettu takauksen ehtojen mukaisesti ja että toimivaltaiset viranomaiset perivät OA:n vastaavaa velkaa takaisin.

342    OA korostaa lisäksi, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen, kun se on perustanut Helleenien tasavallan elokuussa 2004 takauksen perusteella suorittaman ainoan maksun lainvastaisuuden siihen, että näitä takauksia oli muutettu Helleenien tasavallan tultua OA:n sijaan leasingsopimuksiin (riidanalaisen päätöksen 240 perustelukappale). Sijaantulo oli nimittäin tapahtunut useita kuukausia riidanalaisen takauksen maksamisen jälkeen. Komissiolle oli ilmoitettu 22.12.2004 ja 4.4.2005 sähköpostitse, että Helleenien tasavalta oli 17.12.2004 tullut OA:n sijaan kahta lentokonetta koskeviin leasingsopimuksiin ja 4.4.2005 kahta muuta lentokonetta koskeviin leasingsopimuksiin.

343    Lisäksi kantajat väittävät, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu siltä osin kuin komissio on jättänyt tutkimatta, onko kyseinen toimenpide sellaisen yksityisen sijoittajan tai takaajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukainen, joka on samassa tilanteessa ja joka maksaa mieluummin erääntyneen saatavan erissä leasingsopimusten päättymiseen asti kuin maksaa heti realisoitujen vakuuksien kokonaismäärät 200 miljoonan euron määrään asti.

344    Kolmanneksi 8,2 miljoonan euron maksamisesta suoraan OA:lle Helleenien tasavalta ja OA selittävät, että jotta päävuokranantajilta olisi leasingsopimusten mukaisesti saatu etukäteinen suostumus lentokoneiden alivuokraukseen NOA:lle, OA:n piti elokuussa 2004 hyväksyä se, että sille kuuluva 8,2 miljoonan euron suuruinen määrä pysytettiin Crédit Lyonnais’n suljetulla tilillä. Kun Helleenien tasavalta tuli OA:n sijaan edellä mainittuihin sopimuksiin, Crédit Lyonnais päätti vapauttaa tämän summan. Valtio oli kuitenkin vähemmän raskasta menettelyä noudattaakseen maksanut OA:lle suljetulla tilillä ollutta 8,2 miljoonaa euroa vastaavan summan sitä vastaan, että OA luovutti valtiolle korkoineen alkuperäisen takavarikoidun 8,2 miljoonan euron summan, joka vapautettiin sijaantulosta tehtyjen sopimusten tultua toimeen pannuiksi.

345    OA myöntää, että se rikkoi velvollisuuttaan luovuttaa riidanalainen summa valtiolle pitäessään itsellään 8,2 miljoonan euron summan korkoineen, kun kyseinen tili vapautettiin joulukuussa 2004. Se väittää halunneensa näin saada korvausta niistä saatavistaan, jotka sillä itsellään oli Helleenien tasavallalta, kuten kuka tahansa harkitseva toimija olisi tehnyt.

346    Kantajat selittävät, että riidanalaisen summan oli sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti vahvistettu olleen Helleenien tasavallalta oleva velka, jotta se saataisiin perittyä takaisin korkoineen.

347    Komissio kiistää väliintulijan tukemana kaikki nämä perustelut.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

348    On syytä muistuttaa, että 11.12.2002 tehdyn päätöksen 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa määrätään, että Helleenien tasavallan OA:lle uusina lainavakuuksina myöntämä rakenneuudistustuki, joka piti käyttää lainoihin uusien lentokoneiden ostamiseksi ja investointeihin OA:n toimintojen siirtämiseksi uudelle Spatan lentokentälle, ei sovellu yhteismarkkinoille (ks. edellä 6 kohta).

349    Komissio väittää näin ollen aivan aiheellisesti, että jos riidanalaisen takauksen maksamisella pantiin pelkästään täytäntöön ne alkuperäiset takaukset, jotka oli 11.12.2002 tehdyn päätöksen 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa katsottu yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, näitä maksujakin oli kyseisen päätöksen nojalla pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana valtiontukena. Lisäksi 11.12.2002 tehdystä päätöksestä – jossa edellytettiin kaiken sen tutkitun tuen perimistä takaisin, joka oli maksettu 14.8.1998 jälkeen – ilmenee, ettei komissio määrännyt takaukseen perustuvia riidanalaisia maksuja takaisin perittäviksi, sillä niitä ei vielä ollut suoritettu. Asianomaisen jäsenvaltion oli tässä tapauksessa 11.12.2002 tehtyä päätöstä noudattaen pidättäydyttävä näistä maksuista EY 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio ei ollut 12.5.2005 annettuun tuomioon johtaneessa asiassa vedonnut siihen, että Helleenien tasavalta olisi laiminlyönyt näiden summien takaisinperinnän, koska riidanalaisia vakuuksia ei vielä ollut realisoitu. Komission EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla vireille panemassa kyseisen tuomion täytäntöönpanon laiminlyöntiä koskeneessa oikeudenkäynnissä ei voitu ylittää kyseisen tuomion oikeusvoiman asettamia rajoja.

350    Tästä seuraa, että – kuten kantajat väittävät – jos riidanalaiset maksut on suoritettu alkuperäisten takausten mukaisesti, riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdalla on vain puhtaasti vahvistava luonne eikä se tuota itsenäisiä oikeusvaikutuksia. Riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa ja 1 artiklan 3 kohdassa annettu vastaavien summien takaisinperintämääräys on 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä olevan, yhteensoveltumattomuutta koskevan toteamuksen looginen seuraus.

351    Niinpä katsottaessa, ettei riidanalaisia vakuuksia ollut muutettu, vaatimus, joka koskee riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa olevan, näiden vakuuksien yhteensoveltumattomuutta koskevan toteamuksen kumoamista, olisi jätettävä tutkittavaksi ottamatta siitä syystä, että 11.12.2002 tehty päätös on lopullinen. Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan ja sen 1 artiklan 3 kohdan kumoamista koskeva vaatimus olisi sitä vastoin otettava tutkittavaksi, sillä 2 artiklassa oleva takaisinperintämääräys on kantajalle vastainen.

352    Vaikka näin ollen katsottaisiinkin, ettei riidanalaisia vakuuksia ole muutettu – mitä ei ole näytetty toteen –, vaatimus, joka koskee riidanalaisen päätöksen 2 artiklan ja 1 artiklan 3 kohdan kumoamista, on tässä asiassa perusteettomana hylättävä siksi, että komissio on pelkästään tehnyt johtopäätökset 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä – joka on lainvoimainen – olevasta yhteensoveltumattomuutta koskevasta julistuksesta.

353    Lisäksi ja joka tapauksessa komissio vetoaa perustellusti myös siihen, että jos riidanalaisten takausten maksamisella ei pelkästään pantu täytäntöön edellä mainittuja alkuperäisiä takauksia, nekin ovat yhteismarkkinoille soveltumatonta sääntöjenvastaista tukea.

354    Toisin kuin kantajat väittävät, edes takauksina myönnetty valtiontuki ei voi olla perustana ulkopuolisten perustellulle luottamukselle näiden takausten sääntöjenmukaisuuteen, jos se on myönnetty EY 88 artiklan 3 kohdan määräyksiä rikkoen. Ulkopuolisten asianomaisten on näet osoitettava vaadittavaa varovaisuutta ja huolellisuutta ja varmistauduttava siitä, että valtiontukea koskevia yhteisön sääntöjä on noudatettu (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-204/97 ja T-270/97, EPAC v. komissio, tuomio 13.6.2000, Kok., s. II‑2267, 144 kohta).

355    Tässä on todettava, kuten komissio muistuttaa riidanalaisessa päätöksessä (239 perustelukappale) viittaamalla [EY 87] ja [EY 88] artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annettuun tiedonantoonsa (EYVL 2000, C 71, s. 14, 5.3 kohta), että jos jäsenvaltio maksaa takauksen muilla ehdoilla kuin alun perin oli sovittu, tätä maksua pidetään uutena takauksena, josta on ilmoitettava EY 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

356    Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta komissio voisi arvioida, täyttääkö jokin toimenpide EY 87 artiklan 3 kohtaan perustuvat poikkeamisedellytykset, jäsenvaltion on muun muassa EY 10 artiklassa ilmaistun jäsenvaltion ja toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti toimitettava komissiolle kaikki ne seikat, jotka mahdollistavat sen, että kyseinen toimielin voi tarkistaa, että vaaditun poikkeuksen edellytykset täyttyvät (em. asia Italia v. komissio, tuomion 20 kohta).

357    Komissio moittii tässä asiassa Kreikan viranomaisia muun muassa siitä, etteivät ne ole toimittaneet sellaisia seikkoja, joiden nojalla olisi voitu tarkistaa, pantiinko riidanalaisilla maksuilla pelkästään täytäntöön alkuperäiset takaukset. Saatavilla olleiden tietojen perusteella se katsoo riidanalaisessa päätöksessä (240 perustelukappale), että riidanalaiset toimenpiteet ovat uusia takauksia.

358    Tässä suhteessa on asianosaisten lausumien ja asiakirja-aineiston perusteella selvää, etteivät Kreikan viranomaiset ole hallinnollisen menettelyn aikana komission niille osoittamasta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä huolimatta toimittaneet asetetuissa määräajoissa tietoja, jotka liittyivät takaussopimusten nimenomaisiin edellytyksiin, velkojapankkien sitä ennen esittämiin vaatimuksiin ja riidanalaisten summien maksuajankohtaan. Ne eivät myöskään ole ilmoittaneet alkuperäisiin takauksiin tehtyjä mahdollisia muutoksia saadakseen tarvittaessa näille muutetuille takauksille hyväksynnän.

359    Vaikka näin ollen katsottaisiinkin, että 11.12.2002 tehdyllä päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomiksi julistettuja alkuperäisiä takauksia olisi muutettu, on riittävää todeta, että joka tapauksessa komissio ei ylittänyt harkintavaltansa rajoja, kun se riidanalaisessa päätöksessä (204 ja 241 perustelukappale) katsoi, että nämä Helleenien tasavallan myöntämät uudet takaukset olivat nekin yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen valossa sitäkin suuremmalla syyllä sääntöjenvastaista tukea, kun otettiin huomioon OA:n kasvava velkaantuminen ja yleinen maksukyvyttömyys. Komissio toteaa tältä osin perustellusti muun muassa, että yksityisten velkojien menettely, kun ne olivat yrittäneet asettaa tiukempia edellytyksiä OA:n ja NOA:n väliselle lentokoneiden alivuokraussopimukselle sitä tehtäessä ja kun ne tyytyivät vain siihen, että valtio tuli OA:n sijaan leasingsopimuksissa, vahvistaa OA:n ja NOA:n puuttuvan uskottavuuden ja sen, että yksityiset sijoittajat olivat vastahakoisia ottamaan minkäänlaista riskiä niiden suhteen.

360    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole arviointivirhettä ja että se on riittävästi perusteltu siltä osin kuin siinä katsotaan, että Helleenien tasavallan tiettyjen takausten nojalla tekemät riidanalaiset maksut olivat valtiontukea.

361    Helleenien tasavallan 9.8.2004 suorittamasta 8,2 miljoonan euron suorasta maksusta, joka oli etumaksua niistä summista, jotka OA oli tallettanut eräälle takavarikoidulle tilille niiden maksujen vakuudeksi, jotka kyseisen yhtiön oli suoritettava kahta Airbus A 340-300 -lentokonetta koskeneiden leasingsopimusten perusteella, Moore Stephensin kertomuksesta ilmenee, että riidanalaisella maksulla itsellään ei ollut mitään vakuutta, kuten kantajat ovat muuten myöntäneet. Lisäksi on kiistatonta, ettei OA palauttanut Helleenien tasavallalle tätä määrää korkoineen, kun Crédit Lyonnais vapautti sen (ks. edellä 345 ja 346 kohta). Näin ollen komissio ei ylittänyt harkintavaltansa rajoja ja se perusteli riidanalaisen päätöksen riittävästi, kun se katsoi, että vaikka Kreikan viranomaiset pitivät riidanalaisen maksun määrää OA:n niiltä olevana velkana, tämä maksu oli yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen nojalla uusi tuki, kun otettiin huomioon heikko todennäköisyys siihen, että OA maksaisi sen määrän takaisin (riidanalaisen päätöksen 204 perustelukappale).

362    Kaikista näistä syistä perusteet, joiden mukaan riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe ja se on riittämättömästi perusteltu niiltä osin kuin se koskee valtion riidanalaisten takausten täytäntöönpanoa ja edellä mainitun 8,2 miljoonan euron summan suoraa maksamista, on näin ollen hylättävä perusteettomina.

c)     Puuttumattomuus verovelkojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohta) (asiat T-415/05, T‑416/05 ja T-423/05)

 Asianosaisten lausumat

363    Kantajat kiistävät komission toteamukset, jotka koskevat sitä, etteivät Kreikan viranomaiset ole puuttuneet siihen, ettei OA ollut maksanut verovelkoja ja sosiaaliturvamaksuja. Kreikan viranomaiset ovat 11.6.2004 päivätyissä huomautuksissaan jo todenneet, että komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 16.3.2004 tekemässään päätöksessä tältä osin esittämät moitteet olivat epätäsmällisiä eikä niiden tueksi ollut esitetty väitteitä. Päätöksessä mainittu ainoa konkreettinen esimerkki koski 26 miljoonan euron suuruisen, niin kutsutun ”spatosimo”-nimisen maksun, jonka Helleenien tasavalta kantaa lentolipuista rahoittaakseen lentokenttien kehittämistä, laiminlyöntiä.

364    Kantajat väittävät, etteivät valtiolle olevat, myöhässä olevat velat automaattisesti ole valtiontukea. Tukena voidaan pitää vain sen edun määrää, jonka on myöntänyt velalliselle sellainen julkinen velkoja, joka ei toimi yksityisen velkojan tavoin. Valtiontuen olemassaolon toteen näyttäminen edellyttää yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisesti näyttöä siitä, että laiminlyöntiin on oltu jatkuvasti puuttumatta, ja näin ollen kyseisen puuttumattomuuden määrällistä arviointia. Todistustaakka tästä on komissiolla.

365    Komissio on nyt käsiteltävässä asiassa tehnyt ilmeisen arviointivirheen eikä se ole noudattanut perusteluvelvollisuutta, kun se on todennut, että ainoastaan valtion väliintulo oli mahdollistanut sen, että OA saattoi jatkaa toimintaansa, ja kun se ei ollut arvioinut valtion puuttumattomuutta yksityisen velkojan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen mukaisesti.

366    Komissio ei nimittäin ollut osoittanut, että Helleenien tasavallan väitetty puuttumattomuus olisi jatkunut tai että OA:lle olisi lykättyjen velkojen takaisinperinnässä myönnetty etu suhteessa sen kilpailijoihin.

367    Komissio ei ole varsinkaan ilmoittanut, mitkä konkreettiset seikat osoittavat, ettei yksityinen velkoja olisi toteuttanut riidanalaisia toimenpiteitä. Se oli muun muassa jättänyt tutkimatta, perustuiko Helleenien tasavallan väitetty velkoihin puuttumattomuus johonkin järjestelysopimukseen, missä tilanteessa tällainen järjestely oli tehty, oliko OA:n velat varmistettu ja oliko niiden takaisinperintään ryhdytty.

368    Komissio vetoaa tässä asiassa jatkuneeseen puuttumattomuuteen, vaikka se on itsekin sosiaaliturvamaksujen osalta myöntänyt 12.5.2005 annettuun tuomioon johtaneessa asiassa, ettei tällaista puuttumattomuutta ollut ollut joulukuuta 2002 edeltäneellä ajanjaksolla.

369    Kantajat moittivat komissiota lisäksi siitä, ettei se ole riidanalaisessa päätöksessä esittänyt riittävästi sellaisia seikkoja, joiden nojalla ei ainoastaan kyseinen jäsenvaltio, vaan myös kaikki ne henkilöt, joita asia koski, voisivat täsmällisesti yksilöidä yhteensoveltumattomaksi julistetun tuen ja liiallisitta vaikeuksitta määrittää sen määrän.

370    Kantajat päättelevät tästä, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset. Ne moittivat komissiota siitä, että tämä on maininnut vain 354 miljoonan euron ”suuruusluokkaa” olevan kokonaismäärän ja on jättänyt OA:lle myönnetyn todellisen edun määrän määrittämisen Kreikan viranomaisten huoleksi. Koska komissio ei ole maininnut, mitä yksityinen velkoja olisi tehnyt, komission toteaman tuen tyyppiä, tämän tuen myöntämisajanjaksoa ja sen määrää on mahdotonta täsmällisesti määrittää.

371    Komissio ei ollut riidanalaisessa päätöksessä etenkään täsmentänyt, sisältyikö edellä mainittuun takaisin perittävään 354 miljoonan euron määrään yksinomaan velkojen pääoma vai myös korko- ja sakkovelat. Kantajat muistuttavat tässä suhteessa, että Kreikan veronkantolain mukaan se, että toimivaltainen rahoitusosasto vahvistaa valtiolle olevat velat, on takaisinperinnän täytäntöönpanon peruste. Vahvistettuihin velkoihin lisätään varsinaiset korot ja maksuviivästyksistä määrätään seuraamukseksi sakkoa. Vahvistettujen velkojen täytäntöön panemiseksi annetaan erilliset maksukehotukset, joilla kyseistä yhtiötä kehotetaan maksamaan erääntyneet määrät.

372    OA:n mukaan sen ilmeisen arviointivirheen, jonka komissio teki kansallisten sakkojen ja korkojen osalta, vahvistaa se riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 2 kohdan määräys, jonka mukaan yhteisön korkoja on sovellettava kansalliset sakot ja korot sisältävien verovelkojen koko määrään.

373    Komissiolle oli komission asiantuntijoiden toukokuussa 2005 toimittamassa tarkastuksessa ilmoitettu, että 90 prosenttia OA:n veroveloista ja sosiaaliturvamaksuista oli vahvistettu ja että niihin oli lisätty korot ja sakot. Koska yhtäältä valtiolle olevien velkojen ja toisaalta takaisin maksettavan valtiontuen takaisinperintätapa on täysin sama, voidaan näin ollen pohtia, mitä seurauksia siitä, että kaikki velat on katsottu valtiontueksi, on ollut takaisinperinnälle.

374    Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät siltä osin, kuin ne koskevat kansallisen sosiaaliturvaviranomaisen toimenpiteiden lukemista Helleenien tasavallan syyksi.

375    Lopuksi OA pohtii kysymystä siitä, sisältyvätkö AIA:lle maksettavat erääntyneet maksut riidanalaisten velkojen määrään.

376    Komissio kiistää väliintulijan tukemana kantajien lausumat. Se väittää muun muassa, että Kreikan viranomaiset kykenevät täsmällisesti arvioimaan riidanalaisten velkojen täsmällisen määrän, minkä vahvistaa lisäksi se, että 90 prosenttia näistä veloista oli vahvistettu.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

377    On syytä tarkistaa, onko komissio oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Helleenien tasavallan puuttumattomuus siihen, ettei OA maksanut verovelkojaan eikä sosiaaliturvamaksujaan, jatkui 11.12.2002 tehdyn päätöksen jälkeen joulukuun 2002 ja joulukuun 2004 välisen ajan.

378    Tässä tarkoituksessa on heti aluksi todettava, että – toisin kuin kantajat väittävät – velkojen takaisin maksamista ei voida taata pelkästään sillä, että OA:lla Helleenien tasavallalta olevat velat varmistetaan (ks. vastaavasti em. asia Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, määräyksen 94 kohta). Näin ollen silloin kun – laillisen oikeuttamisperusteen puuttuessa – velkojen vahvistamisen jälkeen ei anneta maksukehotuksia eikä tarvittaessa – maksun jäätyä suorittamatta – toteuteta pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä, Helleenien tasavallan puuttumattomuus kyseisten velkojen laiminlyöntiin jatkuu. Tässä suhteessa sillä Helleenien tasavallan mainitsemalla seikalla, että valtion saatavien ja valtiontuen takaisinperintätapa on sama, ei ole merkitystä arvioitaessa tällaisen puuttumattomuuden muodossa annettua valtiontukea.

379    Kantajat eivät nyt käsiteltävässä asiassa ole esittäneet eivätkä jättäneet oikeudelle maksukehotusta, eivätkä ne ole väittäneet, että pakkotäytäntööntoimenpiteisiin oli ryhdytty, jotta OA:lta olleet riidanalaiset saatavat olisi saatu perityiksi takaisin.

380    OA on lisäksi erääseen unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen vastatessaan täsmentänyt, että velkojen järjestelysopimukset oli tehty yksinomaan IKA:n kanssa. Riidanalaisesta päätöksestä (128 perustelukappale) ilmenee tältä osin, että komission asiantuntijat olivat todenneet, että IKA:lle oli maksettu 7,7 miljoonan euron summa ”vuotta 2003 edeltäviä vuosia koskevan sopimuksen perusteella”. Asiakirja-aineistosta ja asianosaisten lausumista ilmenee, että sosiaaliturvamaksuveloista – joiden määräksi arvioidaan Moore Stephensin kertomuksessa 148 miljoonaa euroa vuodelta 2003 ja 196 miljoonaa euroa vuodelta 2004 – ja veroveloista, joiden määrä vuodelta 2003 oli 374 miljoonaa euroa ja vuodelta 2004 431 miljoonaa euroa tässä samassa kertomuksessa esitettyjen, OA:n tilinpäätökseen ja kirjanpitoaineistoon perustuvien toteamusten mukaan, Kreikan viranomaiset ja OA eivät ole hallinnollisen menettelyn aikana toimittaneet komissiolle minkäänlaisia luotettavia tietoja sellaisten mahdollisten järjestelysopimusten tekemisestä ja täsmällisestä sisällöstä, jotka koskisivat niitä erääntyneitä vero- ja sosiaaliturvamaksuvelkoja, jotka OA:n oli pitänyt maksaa valtiolle kyseisen ajanjakson aikana, eivätkä näiden mahdollisten sopimusten toimeenpanosta.

381    Päinvastoin kuin kantajat väittävät, komissiota ei voida moittia siitä, ettei se olisi tutkinut asiaa riittävän perusteellisesti. Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa komission 16.3.2004 tekemässä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä esittämien moitteiden epätäsmällisyys ei vapauttanut Helleenien tasavaltaa ja OA:ia toimittamasta komissiolle kaikkia merkityksellisinä pitämiään tietoja, jotka koskivat kyseisiä OA:n järjesteltäviä velkoja. Pitää paikkansa, että komissio viittaa kyseisessä päätöksessä (82 kohta) vain ”verovelkojen laiminlyöntiin” eikä nimenomaisesti mainitse puuttumattomuutta sosiaaliturvamaksuvelkojen laiminlyöntiin. Komission moitteita on kuitenkin luettava yhteydessä tämän toimielimen aloittamaan tutkintaan – joka aloitettiin samanaikaisesti kuin 11.12.2002 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa jatkettiin – kaikkien niiden tämän päätöksen jälkeisten toimenpiteiden osalta, jotka liittyivät Olympic Airways -ryhmän rakenneuudistukseen ja jotka saattoivat sisältää valtiontukea. Tässä yhteydessä, jolle oli tunnusomaista se, että OA:lla, joka jo aikaisemmin oli samankaltaisten toimenpiteiden kohteena, koska sen 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä todettujen vero- ja sosiaaliturvamaksuvelkojen laiminlyöntiin ei ollut puututtu, oli vakavia taloudellisia vaikeuksia, Helleenien tasavalta on 11.6.2004 päivätyissä huomautuksissaan lisäksi korostanut, ettei ilmaisu ”verovelat” ollut selvä. Se on todennut tästä pääasiallisesti, että jos komissio aikoi pysyä kannassaan, jonka mukaan Kreikan viranomaiset tukivat OA:ta olemalla puuttumatta tiettyjen velkojen eikä ainoastaan verovelkojen laiminlyöntiin, sen tehtäviin kuului näyttää toteen tällainen puuttumattomuus.

382    Kantajat eivät ole tässä asiassa vedonneet mihinkään sellaiseen konkreettiseen seikkaan, jolla voitaisiin selittää, miksi Helleenien tasavalta ei kyseisen ajanjakson aikana puuttunut riidanalaisten velkojen laiminlyöntiin.

383    Komissiota ei näin ollen voida moittia siitä, että se käänsi todistustaakan olettamalla, että valtio oli jatkuvasti puuttumatta OA:n velkoihin tavalla, jonka mukaisesti samanlaisessa tilanteessa oleva yksityinen velkoja ei olisi menetellyt.

384    Kantajat eivät ole tässä suhteessa näyttäneet toteen, että komissio olisi ylittänyt harkintavaltansa rajat katsoessaan, että vaikka pitääkin paikkansa, että valtio voi yksityisen velkojan tavoin myöntää velallisilleen lisää aikaa velan maksamiseen, jos on todellista toivoa siitä, että osa näistä veloista maksetaan takaisin lähitulevaisuudessa, tällainen mahdollisuus ei näyttänyt uskottavalta nyt käsiteltävässä asiassa, koska OA:ta ei tervehdytetty, kuten sen velkojen kasautuminen osoitti. Riidanalainen päätös, jossa komissio painottaa muun muassa sitä, että OA:n vero- ja sosiaaliturvamaksuvelat, jotka olivat huomattavat jo vuoden 2002 lopussa, kasaantuivat kyseisen ajanjakson aikana, on lisäksi tältä osin riittävästi perusteltu (ks. mm. 203 ja 205 perustelukappale).

385    Velkojalle aiheutuvien lisätappioiden riskiä tuki se, että riidanalaiset toimenpiteet seurasivat tiettyjä samanluonteisia toimenpiteitä, joihin kuuluivat muun muassa puuttumattomuus sosiaaliturvamaksujen ja ”spatosimo”-maksun kaltaisten verovelkojen laiminlyönnin jatkumiseen ja jotka 11.12.2002 tehdyssä päätöksessä oli jo katsottu valtiontueksi. Koska kantajat eivät ole vedonneet minkäänlaisiin seikkoihin, jotka mahdollistaisivat riidanalaisten toimenpiteiden erottamisen samanlaisesta aikaisemmasta tuesta, sen seikan, että nämä toimenpiteet olivat tämän aikaisemman tuen looginen jatke, voidaan katsoa vahvistavan, että ne kuuluvat valtiontuen ryhmään (em. asia BP Chemicals v. komissio, tuomion 171 ja 176 kohta). Tähän tarkasteluun ei vaikuta se yksinomaan 11.12.2002 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoon liittyvä ja tämän vuoksi tässä asiassa merkityksetön seikka, että komissio oli jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessaan, jossa tuomio annettiin 12.5.2005, jättänyt sosiaaliturvamaksut pois kanteestaan, jossa se vaati yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, ettei Helleenien tasavalta ollut ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta 11.12.2002 tarkoitettu tuki olisi maksettu takaisin sen jälkeen, kun OA:n ja IKA:n välillä oli tehty sopimus ja kun tässä päätöksessä tarkoitetut sosiaaliturvamaksuvelat oli osittain maksettu takaisin, kuten kyseisen tuomion 10 kohdasta ilmenee.

386    Nyt käsiteltävässä asiassa on lisäksi tärkeää tässä suhteessa korostaa komission täsmentäneen, että jos valtion saatavien takaamista suunniteltaisiin millä tahansa tavalla, komissio olisi valmis tutkimaan takauksen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä.

387    Kantajien väitteestä, jonka mukaan riidanalaisen tuen määrä oli määritetty vain likimääräisesti, on riittävää todeta, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka 14.2.2008 antamallaan tuomiolla (42 kohta) jo hylännyt tämän väitteen toteamalla, että verojen ja sosiaaliturvamaksujen perimättä jääneet määrät oli vahvistettu riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa.

388    Vaikka OA:n Helleenien tasavallalta olevien velkojen yksityiskohtaista tilaa ei tunnetakaan muilta kuin siltä osin, että verovelat on erotettu sosiaaliturvamaksuveloista, tämä seikka ei tee mahdottomaksi sitä, että riidanalaisen tuen määrä määritetään riidanalaisen päätöksen perusteluissa, jonka erottamaton osa päätösosa on, olevien riittävän täsmällisten tietojen perusteella (128–130 ja 205 perustelukappale). Riidanalaista päätöstä ei näin ollen voida pitää tältä osin riittämättömästi perusteltuna. Määrän määrittäminen kuuluu joka tapauksessa Kreikan viranomaisille, kun ne panevat riidanalaista päätöstä täytäntöön vilpittömässä yhteistyössä komission kanssa (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Kreikka, tuomio 14.2.2008, 43 ja 44 kohta).

389    Komissio on lisäksi perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla riidanalaisessa päätöksessä (206 perustelukappale) sen, että valtio oli vastuussa riidanalaisesta toimenpiteestä, todeten muun muassa, että IKA on Kreikan julkinen elin, joka vastaa valtion valvonnassa Kreikan sosiaaliturvajärjestelmän hoidosta ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen kantamisesta.

390    Toisin kuin kantajat väittävät, riidanalaisen päätöksen 2 artiklan määräys, jolla määrätään maksettavaksi yhteisön korkoa riidanalaisen tuen määrälle, johon jo oli lisätty kansalliset korot, ei osoita komission tehneen tarkastelussaan ilmeistä arviointivirhettä, koska näillä eri koroilla on kullakin oma tarkoituksensa (ks. jäljempänä 417 ja 418 kohta).

391    Kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että komissiolle olisi toimitettu tosite ”spatosimo”-maksun maksamisesta. On kuitenkin syytä muistuttaa, että jos jokin maksu olisi osittain maksettu, se olisi otettava huomioon pantaessa riidanalaista päätöstä täytäntöön, kuten komissio toteaa.

392    Niistä OA:n ilmaisemista epäilyistä, jotka liittyvät siihen, että tukena pidettiin puuttumattomuutta siihen, että OA oli laiminlyönyt AIA:lle erääntyneet maksut, on riittävää todeta, ettei komissio ole tutkinut tätä toimenpidettä sellaisenaan mahdollisena tarkoituksenaan pitää sitä valtiontukena. Riidanalaisen päätöksen 179 perustelukappaleessa se rakenneuudistuksen luonnetta tutkiessaan näet mainitsee vain, ettei OA:n AIA:lle olevaa velkaa ollut erotettaessa siirretty NOA:lle. Sitä vastoin komissio on tutkinut NOA:n AIA:lle olevat velat. Se on tässä yhteydessä todennut, ettei se voinut lopullisesti katsoa, että valtio olisi vastuussa AIA:n toimenpiteistä.

393    Kaikista näistä syistä perusteet, jotka koskevat ilmeistä arviointivirhettä ja perustelujen puuttumista, on perusteettomina hylättävä.

4.     Kysymys siitä, onko oikeutta tulla kuulluksi loukattu (yhdistetyt asiat T-415/05 ja T-423/05)

a)     Asianosaisten lausumat

394    Helleenien tasavalta ja OA väittävät, että komissio loukkasi kyseisen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia, koska se kieltäytyi toimittamasta tälle Moore Stephensin kertomusta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä huolimatta siitä, että kyseinen jäsenvaltio oli toistuvasti pyytänyt sitä muun muassa 26.10.2005 komissiolle osoittamassaan kirjeessä. Kertomus oli toimitettu Kreikan viranomaisille vasta vuoden 2005 lopussa, ja tämä oli lentoliikennesektorin valtiontukeen liittyvän komission sen käytännön vastaista, jota se oli noudattanut esimerkiksi Alitalia-yhtiötä koskevassa asiassa. Helleenien tasavalta vetoaa tässä suhteessa lisäksi hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamiseen.

395    Kantajat moittivat komissiota siitä, että se on riidanalaisessa päätöksessä toistanut edellä mainittuun kertomukseen sisältyneitä toteamuksia ilman, että Kreikan viranomaisille oli annettu tilaisuus esittää ajoissa huomautuksensa tuon kertomuksen heikkouksista niiltä osin kuin se koski lentokoneiden alivuokrausta NOA:lle, OA:n NOA:lle siirrettyjen omaisuuserien määrän arviointia ja tukia, jotka OA:lle väitettiin myönnetyn suoraan.

396    OA väittää, että sillä, että Helleenien tasavallan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, on ollut välitön kielteinen vaikutus väitetyn tuensaajan mahdollisuuteen puolustaa etujaan. OA:lta oli näin ollen ”seurannaisvaikutuksena” evätty sen oikeus tulla kuulluksi Moore Stephensin kertomuksessa todettujen seikkojen totuudenmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä.

397    Jos Kreikan viranomaisille ja OA:lle ”seurannaisvaikutuksen” perusteella olisi annettu tietoja tästä kertomuksesta, ne olisivat kyenneet oikaisemaan suuren joukon väärinkäsityksiä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Tämän päätöksen kumoaminen on näin ollen perusteltua, koska Helleenien tasavallan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu.

398    Komissio kiistää väliintulijan tukemana nämä lausumat. Se täsmentää, ettei se ennen Alitalia-yhtiöön liittyneen päätöksen tekemistä ollut lähettänyt kertomusta Italiankaan viranomaisille, toisin kuin Helleenien tasavalta on väittänyt.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

399    Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa johtaa tälle vastaiseen toimeen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, ja se on varmistettava myös nimenomaisen sääntelyn puuttuessa, kuten edellä 229 kohdassa on jo muistutettu.

400    Kun komissio valtiontukien alalla arvioi jotakin toimenpidettä EY 87 artiklan määräyksiin nähden, se voi käyttää perustana kolmansilta saamiaan tietoja vasta sen jälkeen, kun asianomaiselle valtiolle on annettu tilaisuus esittää näitä tietoja koskevat huomautuksensa (ks. edellä 250 kohta).

401    Niiltä osin kuin Moore Stephensin kertomus perustuu yksinomaan komission asiantuntijoiden OA:lta ja NOA:lta paikan päällä suorittamassa tarkastuksessa keräämiin tietoihin ja niiltä osin kuin se ei siis sisällä sellaisia tosiseikkoihin liittyviä tietoja, joista Helleenien tasavallan omistuksessa kokonaan olevat riidanalaisen tuen saajat eivät tienneet, tämän kertomuksen ilmoittamatta jättämisellä Helleenien tasavallalle ei sellaisenaan loukattu tämän jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia.

402    Lisäksi on muistutettava, että asiassa T-415/05 on jo todettu NOA:ta koskeneista riidanalaisista toimenpiteistä, että komissio oli rikkonut EY 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä, koska se oli jättänyt tarkistamatta, olivatko tämän yhtiön OA:lle ja Helleenien tasavallalle lentokoneiden alivuokrauksesta maksamat vuokrat markkinahintoja alhaisempia (ks. edellä 248–253 kohta), joten tässä tapauksessa ei ole tarpeen tutkia, vaikuttaako se, ettei Moore Stephensin kertomusta ilmoitettu Kreikan viranomaisille, oikeudenkäynnin lopputulokseen.

403    Yhdistetyissä asioissa T-415/05 ja T-423/05 tarkoitetuista, OA:ta koskeneista riidanalaisista toimenpiteistä on todettava, etteivät kantajat vetoa mihinkään konkreettiseen seikkaan, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että jos Moore Stephensin kertomus olisi ollut Kreikan viranomaisten käytettävissä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, ne olisivat voineet esittää väitteitä, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa oikeudenkäynnin lopputulokseen.

404    Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva peruste on näin ollen hylättävä perusteettomana. Koska kantajat eivät myöskään ole esittäneet erityistä perustetta hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamista koskevan väitteensä tueksi (ks. edellä 394 kohta), se on hylättävä samalla perusteella kuin puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva väitekin.

5.     Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen (T-415/05 ja T‑416/05)

a)     Asianosaisten lausumat

405    Helleenien tasavalta väittää asiassa T-415/05, että – katsottaessa, että riidanalaista päätöstä olisi tulkittava siten, että myös NOA:lla olisi velvollisuus maksaa takaisin OA:n saamat tuet riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan perusteella, minkä se kiistää – erityisesti 354 miljoonan euron suuruisen määrän, joka mainitaan tämän päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa, vaatiminen perittäväksi takaisin NOA:lta on kohtuutonta, sillä tämä yhtiö aloitti toimintansa vasta 12.12.2003 eikä komissio ole todennut sen saaneen mitään tukea, joka olisi annettu puuttumattomuutena verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin.

406    Helleenien tasavalta lisää vastauksessaan, että tällainen vaatimus olisi EY 10 artiklassa määrätyn vilpittömän yhteistyön velvoitteen vastainen.

407    NOA väittää asiassa T-416/05, että velvollisuus periä siltä takaisin riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu, erottamista edeltävä tuki, olisi suhteellisuusperiaatteen vastainen, jos tämä takaisinperintä koskisi OA:n kaikille toiminta-aloille myönnettyä tukea.

408    Komissio kiistää nämä väitteet väliintulijan tukemana.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

409    Asiassa T-416/05 ei ole syytä lausua kantajan väitteestä, jonka mukaan lausumia, jotka koskevat komission epävarmuutta NOA:n tarkasta perustamisajankohdasta, ei voida ottaa tutkittaviksi, sillä tämä väite on esitetty vain liitännäisesti nyt käsiteltävänä olevan perusteen yhteydessä. Joka tapauksessa näillä lausumilla ei ole merkitystä, kuten jo on todettu (ks. edellä 117 kohta).

410    Asiakysymyksestä on riittävää todeta, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kreikka 14.2.2008 antamassaan tuomiossa (53 kohta) hylännyt suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeneen perusteen, johon Helleenien tasavalta oli siinä vedonnut, siitä syystä, että sääntöjenvastaisen tuen periminen takaisin on sääntöjenvastaisuuden toteamisen looginen seuraus ja että jäsenvaltiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne.

411    Koska näin ollen on todettu, että NOA:ta voitiin pitää OA:n seuraajana perittäessä takaisin riidanalaista tukea (ks. edellä 148–151 kohta), tämän tuen takaisinperintää NOA:lta ei voida pitää suhteellisuusperiaatteen vastaisena.

412    Lisäksi on syytä todeta, että kysymystä takaisinmaksuvelvollisuuden jakamisesta OA:n ja NOA:n välillä ei ole ratkaistu 12.5.2005 annetussa tuomiossa eikä komissio ole sitä riidanalaisessa päätöksessä tutkinut. Asianosaisten on näin ollen niiden molemminpuolisen vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti ratkaistava se riidanalaisen päätöksen kansallisessa täytäntöönpanomenettelyssä (ks. edellä 125–127 kohta).

413    Kaikista näistä syistä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva peruste samoin kuin yhteistyövelvollisuuden loukkaamista koskeva perustekin, jota ei ole tuettu millään erityisellä väitteellä, on hylättävä perusteettomina.

6.     Ne bis in idem -periaatteen loukkaaminen (asiat T‑415/05 ja T-423/05)

414    Helleenien tasavalta ja OA väittävät, että koska riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa mainitusta 354 miljoonasta eurosta noin 136 miljoonan euron määrä vastaa kansallisessa oikeudessa säädettyjen korkojen ja sakkojen määrää, velvollisuus liittää takaisin perittäviin määriin riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa määrätty yhteisön viitekorko on ne bis in idem -periaatteen vastainen.

415    On syytä korostaa, että ne yhteisön korot, jotka riidanalaisen tuen saajien on riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 2 kohdan perusteella maksettava, eivät ole luonteeltaan seuraamus, vaan niillä pyritään kilpailun täydelliseen palauttamiseen siten, että näille saajille tuen myöntämisajankohdasta lähtien annettu etu maksetaan takaisin.

416    Koska puuttumattomuus Kreikan oikeudessa säädettyjen eri viivästyskorkojen ja korotusten laiminlyöntiin on sekin valtiontukea, komissio väittää perustellusti, että riidanalaista päätöstä on tulkittava siten, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja korkoja sovelletaan myös näihin määriin siitä hetkestä lukien, jona ne erääntyivät. Korkojen pääomittamistavoista päätetään riidanalaista päätöstä täytäntöön pantaessa, kuten komissio on unionin yleisessä tuomioistuimessa täsmentänyt.

417    Koska yhtäältä kansallisessa oikeudessa säädetyillä viivästyskoroilla ja sakoilla ja toisaalta riidanalaisessa päätöksessä kilpailun palauttamiseksi määrätyillä koroilla pyritään näin erilaisiin tavoitteisiin, kansallisilla koroilla ja sakoilla korotetun tuen koko määrään sovellettavilla yhteisön koroilla ei loukata ne bis in idem -periaatetta.

418    Tästä seuraa, että ne bis in idem -periaatteen loukkaamista koskeva peruste on hylättävä perusteettomana.

419    Kaikesta edellä olevasta seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava yhtäältä siltä osin kuin komissio katsoo NOA:lle myönnetyn tuen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (1 artiklan 1 kohta) ja toisaalta siltä osin kuin se katsoo 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, OA:lle myönnetyn tuen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi sen määrän osalta, joka vastaa liikearvona kirjattujen kaikkien aineettomien omaisuuserien arvoa, NOA:lle siirrettyjen lentokoneiden arvoa ja tuloa, joka odotetaan saatavaksi kahden lentokoneen myynnistä, ja lopuksi siltä osin kuin siinä määrätään tämä tuki takaisinperittäväksi (2 artikla). 

 Oikeudenkäyntikulut

420    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muun kuin väliintulijana olevan jäsenvaltion on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

421    Koska kukin kolmesta asianosaisesta on näissä kolmessa yhdistetyssä asiassa osittain hävinnyt asian, kunkin niistä on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja myös asioissa T-416/05 ja T-423/05 toimitetusta välitoimimenettelystä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Olympiaki Aeroporia Ypiresies AEL:lle [C 11/2004 (ex NN 4/2003) – Olympiaki Aeroporia – Rakenneuudistus ja yksityistäminen] myönnetystä valtiontuesta 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 2706 lopullinen 1 artiklan 1 kohta kumotaan.

2)      Päätöksen K(2005) 2706 lopullinen 1 artiklan 2 kohta kumotaan niiltä osin kuin se koskee sitä määrää, joka vastaa Olympiaki Aeroporia Ypiresies muutostaseeseen liikearvona kirjattujen kaikkien aineettomien omaisuuserien arvoa, Olympiakes Aerogrammes AE:lle siirrettyjen lentokoneiden arvoa ja tuloa, joka odotetaan saatavaksi kahden vielä Olympiaki Aeroporia Ypiresiesin taseeseen merkityn lentokoneen myynnistä.

3)      Päätöksen K(2005) 2706 lopullinen 2 artikla kumotaan niiltä osin kuin se koskee 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, siltä osin kuin nämä määräykset on kumottu.

4)      Kanteet hylätään muilta osin.

5)      Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja myös välitoimimenettelystä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä syyskuuta 2010.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Päätös 2003/372/EY

Riidanalainen päätös

Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

A Kantajien oikeussuojan tarpeen katoaminen

1.  Asianosaisten lausumat

2.  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

B Asiakysymys

1.  OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkuvuuden huomioon ottaminen perittäessä tukea takaisin (asiat T-415/05 ja T-416/05)

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Mikä OA:n saama tuki komissiolla saattaa olla velvollisuus periä takaisin NOA:lta

Riidanalaisen päätöksen oikeudellinen ulottuvuus siltä osin, kuin siinä todetaan NOA:n olevan OA:n seuraaja perittäessä takaisin riidanalaista tukea.

2.  NOA:lle myönnetty tuki (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-416/05)

a)  OA:n ja NOA:n välisen taloudellisen jatkumon huomioon ottaminen riidanalaisten toimenpiteiden luonnetta arvioitaessa

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuva arviointiperuste

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

–  Riidanalaisen tuen määrittely

–  Riidanalaisten kysymysten määrittäminen ottamalla huomioon riidanalaisen päätöksen sisältö ja asianosaisten lausumat

–  Seikat, joilla nyt käsiteltävässä asiassa on merkitystä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa

–  Todistustaakan jakautuminen ja komission sekä asianomaisen jäsenvaltion keskinäiset menettelylliset velvollisuudet

3.  OA:lle myönnetty tuki

a)  NOA:lle siirrettyjen OA:n omaisuuserien yliarvostusta vastaavan määrän ennenaikainen maksaminen (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen ja perustelujen puuttuminen (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

EY 87 artiklan 3 kohdan rikkominen ja perustelujen puuttuminen (asia T-415/05)

–  Asianosaisten lausumat

–  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Tiettyjen valtiontakausten täytäntöönpano (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohta) (asia T-415/05 ja asia T-423/05)

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Puuttumattomuus verovelkojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohta) (asiat T-415/05, T‑416/05 ja T-423/05)

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

4.  Kysymys siitä, onko oikeutta tulla kuulluksi loukattu (yhdistetyt asiat T-415/05 ja T-423/05)

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

5.  Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen (T-415/05 ja T‑416/05)

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

6.  Ne bis in idem -periaatteen loukkaaminen (asiat T‑415/05 ja T-423/05)

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli:kreikka