Asia C-242/05

G. M. van de Coevering

vastaan

Hoofd van het District Douane Roermond van de rijksbelastingdienst

(Gerechtshof te ’s-Hertogenboschin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Henkilöauton vuokraaminen muusta jäsenvaltiosta kuin asuinvaltiosta – Rekisteröimättömien mutta asukkaiden käytössä olevien ajoneuvojen vero – Veron perimistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 27.6.2006 

Määräyksen tiivistelmä

Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset

(EY 49–EY 55 artikla)

EY 49–EY 55 artiklan kanssa ristiriidassa on sellainen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan tässä jäsenvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka vuokraa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon, tämän ajoneuvon ensin mainitun jäsenvaltion tieliikenteessä tapahtuneen käyttöönoton yhteydessä maksamaan rekisteröintivero kokonaisuudessaan ottamatta huomioon mainitussa tieliikenteessä tapahtuneen käytön kestoa, kun kyseisellä henkilöllä ei ole mitään oikeutta vapautukseen eikä veron palautukseen silloin, kun ajoneuvoa ei ole pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi ensin mainitussa jäsenvaltiossa eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä.

(ks. 33 kohta ja tuomiolauselma)




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)

27 päivänä kesäkuuta 2006 (*)

Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Henkilöauton vuokraaminen muusta jäsenvaltiosta kuin asuinvaltiosta – Rekisteröimättömien mutta asukkaiden käytössä olevien ajoneuvojen vero – Veron perimistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Asiassa C-242/05,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch (Alankomaat) on esittänyt 31.5.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.6.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

G. M. van de Coevering

vastaan

Hoofd van het District Douane Roermond van de rijksbelastingdienst,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Schiemann sekä tuomarit N. Colneric ja K. Lenaerts (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: P. Mengozzi,

kirjaaja: R. Grass,

päätettyään ratkaista asian perustellulla määräyksellä työjärjestyksensä 104 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

määräyksen

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 49–EY 55 artiklan tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat van de Coevering (jäljempänä kantaja) ja hoofd van het District Douane Roermond van de rijksbelastingdienst (Roermondin tullipiirin veroyksikön johtaja) ja joka koskee Belgiassa rekisteröidyn ja sieltä vuokratun henkilöauton käytöstä Alankomaiden tieliikenteessä perittävää veroa koskevaa jälkiverotuspäätöstä.

 Kansallinen lainsäädäntö

3       Wet op de belasting van personenauto’s en motorrijwielen 1992 ‑nimisen lain (vuoden 1992 laki henkilöautojen ja moottoripyörien verotuksesta, jäljempänä kansallinen laki), sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2002 asti, 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Henkilöautoista ja moottoripyöristä kannetaan henkilöauto- ja moottoripyörävero ‑niminen vero.

2.      Veroa on maksettava henkilöautoista ja moottoripyöristä, jotka rekisteröidään vuoden 1994 Wegenverkeerswetin [tieliikennelaki] nojalla pidettävään ajoneuvorekisteriin.

– –

5.      Mikäli rekisteröimätön henkilöauto tai rekisteröimätön moottoripyörä on sellaisen tosiasiallisesti Alankomaissa asuvan luonnollisen henkilön tai sinne sijoittautuneen oikeushenkilön käytössä, verovelvollisuus syntyy silloin, kun tämä moottoriajoneuvo otetaan käyttöön Alankomaiden tieliikenteessä – – tieliikennelaissa tarkoitetulla tavalla.”

4       Kansallisen lain 5 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröimättömän henkilöauton tai rekisteröimättömän moottoripyörän vero kannetaan siltä, jonka käytössä moottoriajoneuvo tosiasiallisesti on.”

5       Kansallisen lain 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.       Vero on maksettava ilmoituksen perusteella.

2.      Algemene wet inzake rijksbelastingenin [yleinen laki valtion veroista] 10 §:n 2 momentista ja 19 §:n 3 momentista poiketen

a.      kannettava vero on

1.      rekisteröinnin osalta maksettava ennen ajoneuvon rekisteröimistä tietylle nimetylle henkilölle;

2.      tieliikenteessä käytön aloittamisen osalta maksettava ennen käytön aloittamista;

b.      ilmoitus on tehtävä samanaikaisesti veron maksamisen kanssa.

3.      Ministeriön päätöksellä voidaan määrätä, että veroa ei 2 momentin b kohdasta poiketen tarvitse maksaa ennen käytön aloittamista tieliikenteessä.

4.      Mikäli 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa se, jonka käytössä rekisteröimätön henkilöauto tai rekisteröimätön moottoripyörä tosiasiassa on, ei pysty verohallinnon virkamiesten tai Wetboek van Strafvorderingin [rikosprosessilaki] 141 §:ssä tarkoitettujen tutkintavirkamiesten tarkastuksessa osoittamaan, että vero on maksettu, hänen on maksettava vero välittömästi.”

6       Kansallisen lain 9 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2001 asti, säädetään seuraavaa:

”1.      Veron määrä on henkilöautojen osalta 45,2 % nettomääräisestä luettelohinnasta, josta vähennetään 3 394 NLG tai, mikäli kyseessä on puristussytytysmoottorilla varustettu henkilöauto, 45,2 % nettomääräisestä luettelohinnasta,

a.      johon lisätään 722 NLG tai

b.      mikäli kyseisen henkilöauton päästöt täyttävät vuoden 2005 päästöraja-arvot, verosta vähennetään 478 NLG.

– – ”

7       Uitvoeringsbesluit belasting van personenauto’s en motorrijwielen 1992 -nimisen päätöksen (vuoden 1992 henkilöauto- ja moottoripyöräveron täytäntöönpanosta tehty päätös, jäljempänä täytäntöönpanosta tehty päätös) 4 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Alankomaissa asuvalle luonnolliselle henkilölle tai sinne sijoittautuneelle oikeushenkilölle myönnetään verovapautus ulkomailta vuokratusta henkilöautosta tai moottoripyörästä vain, mikäli henkilöauto tai moottoripyörä viedään pois Alankomaista tai toimitetaan vuokrausyhtiön Alankomaissa sijaitsevaan toimipaikkaan viimeistään sitä päivää seuraavan päivän loppuun mennessä, jolloin ajoneuvon käyttö Alankomaiden tieliikenteessä on alkanut.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

8       Kantaja, jonka kotipaikka on Alankomaissa, vuokrasi belgialaisesta yhtiöstä Belgiassa rekisteröidyn henkilöauton.

9       Koska hoofd van het District Douane Roermond van de rijksbelastingdienst totesi 31.5.2001 ja 21.6.2001, että mainittu ajoneuvo oli ollut pysäköitynä ja sitä oli käytetty tieliikenteessä Alankomaiden alueella eikä sitä ollut rekisteröity tässä jäsenvaltiossa, se teki kansallisen lain 1 §:n 5 momentin nojalla 60 476 Alankomaiden guldenin (NLG) (27 565 euroa) suuruista jälkiveroa koskevan päätöksen. Se määräsi myös sakon, jonka suuruus oli 25 prosenttia tästä määrästä eli 15 185 NLG (6 891 euroa).

10     Koska oikaisuvaatimus jälkiverotuspäätöksestä ja sakon määräämistä koskevasta päätöksestä ei menestynyt, kantaja nosti asiassa kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

11     Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch huomauttaa ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessään, että Alankomaista samoin kuin muusta jäsenvaltiosta vuokratun ajoneuvon osalta velvollisuus maksaa ajoneuvovero kokonaisuudessaan, lopullisesti ja ilman mahdollisuutta palautukseen alkaa siitä hetkestä, jolloin Alankomaissa asuva henkilö käyttää ajoneuvoa ensimmäisen kerran Alankomaiden tieliikenteessä. Gerechtshof pohtii, estääkö tämä vero Alankomaissa asuvaa henkilöä vuokraamasta henkilöautoa muusta jäsenvaltiosta erityisesti silloin, kun vuokra-aika on pidempi kuin täytäntöönpanosta tehdyn päätöksen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetut kaksi päivää mutta lyhyempi kuin ajoneuvon taloudellinen käyttöikä.

12     Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Alankomaissa asuva henkilö vuokraa tällaiseksi ajanjaksoksi nimittäin mieluummin Alankomaissa rekisteröidyn ajoneuvon, josta vuokranantaja on jo suorittanut ajoneuvoveron, kuin Alankomaiden ulkopuolella rekisteröidyn ajoneuvon, josta kyseistä veroa ei ole vielä maksettu. Vaikka ensin mainitussa tapauksessa vuokranantaja sisällyttää suoritetun veron vuokrahintaan, kaikessa ajoneuvon käyttöikää lyhyemmän ajan kestävässä vuokraamisessa vuokrahintaan sisällytetty veron määrä on aina pienempi kuin veron kokonaismäärä. Sitä vastoin toisessa tapauksessa vuokranantaja on heti velvollinen suorittamaan veron kokonaisuudessaan riippumatta vuokran tai Alankomaiden tieliikenteessä tapahtuvan käytön kestosta. Muualla kuin Alankomaissa rekisteröidyn ajoneuvon vuokranantaja on useimmissa tapauksissa sijoittautunut Alankomaiden ulkopuolelle.

13     Vaikka muualle kuin Alankomaihin sijoittautunut vuokranantaja voi tosin suorittaa rekisteröinnin ja maksaa veron kokonaisuudessaan ennen ajoneuvon vuokraamista Alankomaissa asuvalle henkilölle, vuokranantajaa ei yleensä saada toimimaan näin, koska tässä tapauksessa sen täytyy joko siirtää vuokralaisen vastattavaksi koko veron määrä, mikä poistaisi kaiken kilpailun vuokrahinnoista, tai suorittaa itse koko vero tai osa siitä, mikä ei houkuttelisi sitä vuokraamiseen.

14     Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan, siltä osin kuin vuokranantajaa voidaan tällä tavoin estää vuokraamasta muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa henkilöautoa Alankomaissa asuvalle henkilölle verovapautusta koskevaa ajanjaksoa pidemmäksi mutta ajoneuvon käyttöikää lyhyemmäksi ajaksi, voidaan perustellusti epäillä lain 1 §:n 5 momenttiin perustuvan veron yhdenmukaisuutta palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen kanssa.

15     Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa asiassa C-451/99, Cura Anlagen, 21.3.2002 annetun tuomion (Kok. 2002, s. I-3193) 68 kohtaan ja pohtii, voiko tällainen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen olla perusteltua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä.

16     Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kiinnittää huomiota saman tuomion 67–69 kohtaan ja katsoo, että mainitun veron yhdenmukaisuutta suhteellisuusperiaatteen kanssa voidaan epäillä sikäli kuin nyt käsiteltävänä olevassa asiassa jälkiverotuspäätös on tehty koko verosta ainoastaan sillä perusteella, että kantaja käytti kyseistä ajoneuvoa tiettynä hetkenä Alankomaiden alueella, ilman, että on selvitetty henkilöauton vuokran tosiasiallista kestoa tai täsmällistä ajanjaksoa, jonka ajan kantaja käytti tätä ajoneuvoa Alankomaiden tieliikenteessä.

17     Näissä olosuhteissa Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Estääkö yhteisön oikeus ja erityisesti EY 49–EY 55 artiklassa tarkoitettu palvelujen vapaa liikkuvuus sen, että Alankomaiden [kuningaskunta] [perii] Alankomaissa asuvalta luonnolliselta henkilöltä, joka vuokraa toisessa jäsenvaltiossa tehdyn vuokrasopimuksen perusteella henkilöauton, jota ei ole rekisteröity vuoden 1994 tieliikennelain nojalla pidettävään rekisteriin ja josta ei ole maksettu [kansallisen lain] 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöauto- ja moottoripyöräveroa, [kansallisen lain] 1 §:n 5 momentin nojalla henkilöauto- ja moottoripyöräveron kokonaisuudessaan silloin, kun henkilöauto otetaan käyttöön Alankomaiden tieliikenteessä vuoden 1994 tieliikennelaissa tarkoitetulla tavalla, ottamatta huomioon ajoneuvon vuokrauksen kestoa ja käytön kestoa Alankomaiden tieliikenteessä ja ilman että kyseisellä henkilöllä on mitään oikeutta verovapautukseen tai veron palautukseen?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

18     Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä, yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

19     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaiken sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen, jossa ilman perusteltua syytä rajoitetaan palvelujen tarjoajan mahdollisuutta tehokkaasti käyttää tätä vapautta, on ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa (ks. erityisesti em. asia Cura Anlagen, tuomion 29 kohta ja asia C-496/01, komissio v. Ranska, tuomio 11.3.2004, Kok. 2004, s. I-2351, 64 kohta). Lisäksi palvelujen tarjoamisen vapaus koskee sekä palvelujen tarjoajaa että niiden vastaanottajaa (ks. erityisesti asia C-134/03, Viacom Outdoor, tuomio 17.2.2005, Kok. 2005, s. I-1167, 35 kohta).

20     Myös kaikkien sellaisten kansallisten säännöstöjen soveltaminen, joiden vaikutuksesta palvelujen tarjoaminen jäsenvaltiosta toiseen on vaikeampaa kuin puhtaasti jäsenvaltion sisäinen palvelujen tarjoaminen, on ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa (asia C-381/93, komissio v. Ranska, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-5145, Kok. Ep. XVI, s. I-225, 17 kohta ja em. asia Cura Anlagen, tuomion 30 kohta).

21     Kun pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa Alankomaiden lainsäädännössä asetetaan sellaisille siellä asuville henkilöille, jotka ovat vuokranneet ajoneuvon toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta yrityksestä, velvollisuus rekisteröintiveron maksamiseen kokonaisuudessaan siitä lähtien, kun ajoneuvoa käytetään ensimmäisen kerran Alankomaiden tieliikenteessä, tällä saadaan heidät luopumaan ajoneuvon vuokraamisesta toisesta jäsenvaltiosta. Koska tämä velvollisuus vaikeuttaa siten rajojen yli tapahtuvaa vuokraustoimintaa (ks. vastaavasti em. asia Cura Anlagen, tuomion 37 ja 71 kohta), siinä on kyse palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisesta.

22     Tällainen toimenpide voi olla hyväksyttävissä ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 46 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti määrättyjen poikkeustoimenpiteiden nojalla tai jos se on perusteltu yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Tällaisessa tapauksessa edellytetään kuitenkin edelleen, että kyseisen toimenpiteen toteuttamisen on oltava omiaan takaamaan siinä asetetun tavoitteen toteuttaminen, eikä sillä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti em. asia Cura Anlagen, tuomion 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23     Tiettyjä käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksettömiä poikkeuksia lukuun ottamatta moottoriajoneuvojen verotusta ei ole yhdenmukaistettu. Jäsenvaltiot saavat siis vapaasti käyttää verotusvaltaansa ajoneuvojen alalla, kunhan ne tätä toimivaltaansa käyttäessään noudattavat yhteisön oikeutta (em. asia Cura Anlagen, tuomion 40 kohta).

24     Jäsenvaltio voi kantaa rekisteröintiveron ajoneuvosta, jonka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on antanut ensimmäisessä jäsenvaltiossa asuvan henkilön käyttöön, kun tätä ajoneuvoa on tarkoitus käyttää vakinaisesti lähinnä ensimmäisen jäsenvaltion alueella tai kun sitä tosiasiassa käytetään vakinaisesti lähinnä siellä (ks. vastaavasti em. asia Cura Anlagen, tuomion 42 kohta; asia C-435/04, Leroy, määräys 30.5.2006, 14 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; työntekijöiden käyttöön annettujen yhtiön omistamien ajoneuvojen osalta asia C-464/02, komissio v. Tanska, tuomio 15.9.2005, Kok. 2005, s. I-7929, 75–78 kohta; yhdistetyt asiat C-151/04 ja C-152/04, Nadin ym., tuomio 15.12.2005, 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-232/03, komissio v. Suomi, tuomio 23.2.2006, 47 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

25     Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasiassa kyseessä olevan vuokrasopimuksen kesto ja vuokralle annetun ajoneuvon käytön tosiasiallinen luonne (ks. em. yhdistetyt asiat Nadin ym., tuomion 42 kohta ja em. asia Leroy, määräyksen 15 kohta).

26     Silloin, kun tämän määräyksen 24 kohdassa luetellut edellytykset eivät täyty, toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyllä ajoneuvolla on heikompi yhteys ensimmäiseen jäsenvaltioon, jolloin kyseessä olevalle rajoitukselle on esitettävä jokin muu peruste (em. asia komissio v. Tanska, tuomion 79 kohta ja em. asia komissio v. Suomi, tuomion 48 kohta).

27     Joka tapauksessa, vaikka oletettaisiin, että tällainen peruste on olemassa, edellytetään vielä, kuten yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Cura Anlagen antamansa tuomion 69 kohdassa, että vero on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Toisesta jäsenvaltiosta vuokrattujen ajoneuvojen rekisteröintivelvollisuuteen liittyvän itävaltalaisen kulutusveron osalta yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tällainen vero on mainitun periaatteen vastainen, jos sillä tavoiteltu päämäärä voidaan saavuttaa sellaisella verolla, jonka suuruus muuttuu sen mukaan, kuinka pitkän ajan ajoneuvo on rekisteröitynä käyttövaltiossaan, millä päästäisiin siihen tavoitteeseen, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita moottoriajoneuvoalan leasingyrityksiä ei syrjittäisi veron ajallisen kohdentumisen osalta.

28     Samaa periaatetta sovelletaan kansalliseen lainsäädäntöön, jossa edellyttämättä ulkomailta vuokratun ja siellä rekisteröidyn ajoneuvon rekisteröintiä säädetään verosta, joka on suoritettava silloin, kun ajoneuvoa käytetään ensimmäisen kerran asianomaisen jäsenvaltion tieliikenteessä siltä osin kuin tavoite, johon tällä verolla pyritään, voidaan saavuttaa ottamalla käyttöön ajoneuvon käytön kestoon mainitussa jäsenvaltiossa suhteutettu vero.

29     Tästä seuraa, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään sellaisen veron maksamisesta, jonka määrää ei ole suhteutettu ajoneuvon käyttöön asianomaisessa jäsenvaltiossa, vaikka sillä pyritään lailliseen perustamissopimuksen mukaiseen tavoitteeseen, on vastoin EY 49–EY 55 artiklaa silloin, kun sitä sovelletaan toisesta jäsenvaltiosta vuokrattuihin ja siellä rekisteröityihin ajoneuvoihin, joita ei ole tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa ensimmäisen jäsenvaltion alueella, eikä niitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä, paitsi silloin, kun sen tavoitetta ei voida saavuttaa ottamalla käyttöön ajoneuvon käytön kestoon mainitussa jäsenvaltiossa suhteutettu vero.

30     Pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön osalta on selvää, että sen tavoite voidaan saavuttaa Alankomaiden alueella tapahtuneen ajoneuvon käytön kestoon suhteutetulla verolla. Alankomaiden hallitus on nimittäin ilmoittanut, että kyseistä lainsäädäntöä muutetaan toisessa jäsenvaltiossa vuokrattujen ajoneuvojen osalta siten, että vero vahvistetaan vuokrasopimuksen keston perusteella.

31     Pääasiassa kyseessä olevan asian olosuhteissa ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kyseinen Alankomaiden vero määrättiin kantajalle selvittämättä ensin ajoneuvon vuokran tai Alankomaiden tieliikenteessä tapahtuneen käytön kestoa, mutta nämä seikat eivät ole merkityksellisiä voimassa olevan lain soveltamisen kannalta.

32     Näin ollen pääasiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä, siltä osin kuin sillä kohdistetaan toisesta jäsenvaltiosta vuokrattuun ja siellä rekisteröityyn ajoneuvoon, jota ei ole tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa ensimmäisen jäsenvaltion alueella, eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä, vero, joka peritään kokonaisuudessaan ottamatta huomioon Alankomaiden tieliikenteessä tapahtuneen käytön kestoa, ja kun siinä ei määrätä oikeudesta vapautukseen tai palautukseen, säädetään sellaisen veron maksamisesta, jonka määrää ei ole suhteutettu ajoneuvon käytön kestoon kyseisessä valtiossa.

33     Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että EY 49–EY 55 artiklan kanssa ristiriidassa on sellainen pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön kaltainen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan tässä jäsenvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka vuokraa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon, tämän ajoneuvon ensin mainitun jäsenvaltion tieliikenteessä tapahtuneen käyttöönoton yhteydessä maksamaan rekisteröintivero kokonaisuudessaan ottamatta huomioon mainitussa tieliikenteessä tapahtuneen käytön kestoa, kun kyseisellä henkilöllä ei ole mitään oikeutta vapautukseen eikä veron palautukseen silloin, kun ajoneuvoa ei ole pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi ensin mainitussa jäsenvaltiossa eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä.

 Oikeudenkäyntikulut

34     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

EY 49–EY 55 artiklan kanssa ristiriidassa on sellainen pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön kaltainen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan tässä jäsenvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka vuokraa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon, tämän ajoneuvon ensin mainitun jäsenvaltion tieliikenteessä tapahtuneen käyttöönoton yhteydessä maksamaan rekisteröintivero kokonaisuudessaan ottamatta huomioon mainitussa tieliikenteessä tapahtuneen käytön kestoa, kun kyseisellä henkilöllä ei ole mitään oikeutta vapautukseen eikä veron palautukseen silloin, kun ajoneuvoa ei ole pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi ensin mainitussa jäsenvaltiossa eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.