1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa – Direktiivi 2002/14
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14 3 artiklan 1 kohta)
2. Sosiaalipolitiikka – Lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59
(Neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan a alakohta)
1. Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annetun direktiivin 2002/14 3 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on määritettävä palveluksessa olevien työntekijöiden määrän laskentatapa, on tulkittava siten, että sen kanssa ristiriidassa on kansallinen säännöstö, jonka perusteella tietty työntekijöiden ryhmä jätetään – mahdollisesti vain väliaikaisesti – huomiotta laskettaessa mainitussa säännöksessä tarkoitettua palveluksessa olevien työntekijöiden määrää. Mainittu säännös koskee nimittäin työntekijöiden määrän laskentatavan määrittämistä eikä itse työntekijän käsitteen määrittämistä.
(ks. 33 ja 41 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa ristiriidassa on kansallinen säännöstö, jonka perusteella tietty työntekijöiden ryhmä jätetään – mahdollisesti vain väliaikaisesti – huomiotta laskettaessa mainitussa säännöksessä tarkoitettua palveluksessa olevien työntekijöiden määrää.
Tätä direktiiviä, jonka tarkoituksena on luoda työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan joukkovähennysten yhteydessä koskeva vähimmäissuoja, ei näet voida tulkita siten, että työntekijöiden määrän laskentatapa ja täten itse tällaiset raja-arvot ovat jäsenvaltioiden päätettävissä, koska tällainen tulkinta sallisi jäsenvaltioiden muuttavan kyseisen direktiivin soveltamisalaa ja täten estävän sen täyden vaikutuksen.
(ks. 44, 47 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)