YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

7 päivänä kesäkuuta 2007

Asia C-362/05 P

Jacques Wunenburger

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Ylennys – Valintamenettely – Valittajan hakemuksen hylkääminen – Eläkkeelle siirtäminen – Perusteluvelvollisuus – Oikeudellinen virhe – Vastavalitus – Oikeudenkäynnin kohde – Oikeussuojan tarve

Aihe: Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑370/03, Wunenburger vastaan komissio, 5.7.2005 antamasta tuomiosta (Kok. H. 2005, s. I‑A‑189 ja II‑853) tehty valitus, jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista.

Ratkaisu: Wunenburgerin tekemän päävalituksen ja komission tekemän vastavalituksen hylkääminen.

Tiivistelmä

1.        Muutoksenhaku – Kohde

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toinen kohta)

2.        Kumoamiskanne – Riidanalainen toimi menettää merkityksensä oikeudenkäynnin aikana – Kanne säilyttää kohteensa, kun riidanalaista tointa ei ole peruutettu

(EY 230 artikla ja EY 233 artiklan ensimmäinen kohta; virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 29 artikla)

1.        Koska yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan mukaan muutosta voivat hakea kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty, valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta, jolla tämä on hylännyt oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan asiaa ei voida ottaa tutkittavaksi tai jonka mukaan lausunnon antaminen asiassa raukeaa, voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka kanne on lopuksi hylätty perusteettomana. Tämän määräyksen osalta ei nimittäin ole syytä tehdä eroa sen mukaan, pyrittiinkö ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyllä ja sen hylkäämällä väitteellä kanteen jättämiseen tutkimatta sen takia, että tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, vai sen takia, että kanne on menettänyt kohteensa, sillä kyse on kahdesta oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvästä seikasta, jotka siinä tapauksessa, että ne menestyvät, estävät sen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee pääasian.

2.        Se, että kumottavaksi vaadittu riidanalainen toimi menettää merkityksensä oikeudenkäynnin aikana, ei sellaisenaan luo yhteisöjen tuomioistuimille velvollisuutta todeta, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa sen takia, että kohde tai oikeussuojan tarve puuttuvat silloin, kun tuomio julistetaan. Oikeudenkäynnillä on siten edelleen kohde, kun henkilölle vastaista tointa ei ole muodollisesti peruutettu, ja kantajalla voi säilyä intressi pyytää kyseisen toimen kumoamista, jotta voitaisiin välttää se, että kyseistä tointa väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuu tulevaisuudessa. Tällainen oikeussuojan tarve ilmenee EY 233 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jonka nojalla toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällainen oikeussuojan tarve voi kuitenkin olla olemassa vain silloin, kun väitetty lainvastaisuus voi toistua tulevaisuudessa riippumatta olosuhteista siinä asiassa, joka johti kantajan nostamaan kanteeseen.

Asia on näin kumoamiskanteen osalta, jonka virkamies nostaa sen johdosta, että hänen avointa tointa koskeva hakemuksensa on hylätty ja että toimeen on nimitetty toinen virkamies, kun hallinto on oikeudenkäynnin aikana toteuttanut henkilöstösääntöjen 50 artiklan mukaisen eläkkeelle siirtämisen ja järjestänyt uuden valintamenettelyn, mikä teki riidanalaiset päätökset siten merkityksettömiksi siltä osin kuin kantaja riitautti menettelyn, joka johti alkuperäisen nimityksen tekemiseen. Haettavaksi julistettua tointa koskevien hakemusten sisällöllisestä arvioinnista poiketen valintamenettelyä koskevat menettelytavat voivat nimittäin toistua vastaavanlaisissa menettelyissä tulevaisuudessa, jolloin kantajalla on edelleen oikeussuojan tarve riidanalaisten päätösten osalta, vaikka niillä ei ole vaikutusta häntä kohtaan, kun otetaan huomioon ne tulevat hakemukset, jotka koskevat nyt kyseessä olevan toimen kaltaisia toimia.