Asia C-214/05 P
Sergio Rossi SpA
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto
(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Muutoksenhaku – Yhteisön tavaramerkki – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Sekaannusvaara – Sanamerkki ”SISSI ROSSI” – Väite, jonka on tehnyt aikaisemman sanamerkin ”MISS ROSSI” haltija – Perustelut, jotka on esitetty ensimmäistä kertaa suullisessa käsittelyssä – Kanteessa mainittava esitettävä näyttö
Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 16.3.2006
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2006
Tuomion tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Asianmukaisesti esitettyjen todisteiden virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen, selvitysaineiston vääristämistä lukuun ottamatta
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan 1 kohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artikla ja 74 artiklan 1 kohta)
1. Ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitettyjen todisteiden näyttöarvoa. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei tarvitse nimenomaisesti perustella arviointiaan kunkin sille esitetyn todisteen näyttöarvosta, sen on kuitenkin perusteltava ratkaisunsa siten, että yhteisöjen tuomioistuimen on mahdollista harjoittaa laillisuusvalvontaansa, erityisesti siltä osin, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyä selvitysaineistoa ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla.
Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi vapaasti ottaa tosiseikkoja koskevassa itsenäisessä arvioinnissaan huomioon sen, että asianosainen on jättänyt vetoamatta tiettyihin seikkoihin.
(ks. 22–23 kohta)
2. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on jätettävä tutkittavaksi ottamatta sille esitetty vaatimus, jos tämän perustana olevat olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät käy johdonmukaisella ja ymmärrettävällä tavalla ilmi kanteen tekstistä. Tästä seuraa, että tuollaisten seikkojen puuttumista kanteesta ei voida korjata niiden esittämisellä suullisessa käsittelyssä.
(ks. 37 kohta)
3. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklasta seuraa yhtäältä, että kumoaminen tai sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan päätöksen muuttaminen ovat mahdollisia vain silloin, kun kanteen perusteena on puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, EY:n perustamissopimuksen, asetuksen N:o 40/94 tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö. Näin ollen yhteisön tuomioistuimen tämän päätöksen osalta harjoittama valvonta ei ylitä laillisuusvalvontaa eikä sen kohteena näin ollen ole viraston arvioimien tosiseikkojen uudelleen tutkiminen.
Tämän saman asetuksen 74 artiklan 1 kohdasta seuraa toisaalta, että rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä viraston tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.
Koska virasto ei voi ottaa huomioon seikkoja, joita asianosaiset eivät ole esittäneet sille, sen päätösten laillisuutta ei voida kiistää tuollaisten seikkojen perusteella. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään voi ottaa huomioon todisteita, joilla pyritään näyttämään nämä seikat toteen.
(ks. 50–52 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
18 päivänä heinäkuuta 2006 (*)
Muutoksenhaku – Yhteisön tavaramerkki – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Sekaannusvaara – Sanamerkki ”SISSI ROSSI” – Väite, jonka on tehnyt aikaisemman sanamerkin ”MISS ROSSI” haltija – Perustelut, jotka on esitetty ensimmäistä kertaa suullisessa käsittelyssä – Kanteessa mainittava esitettävä näyttö
Asiassa C-214/05 P,
jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 10.5.2005,
Sergio Rossi SpA, kotipaikka San Mauro Pascoli (Italia), edustajanaan avvocato A. Ruo,
valittajana,
ja jossa valittajien vastapuolina ja muina osapuolina ovat
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään O. Montalto ja P. Bullock,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Sissi Rossi Srl, kotipaikka Castenaso di Villanova (Italia), edustajanaan avvocato S. Verea,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), J.‑P. Puissochet, A. Borg Barthet ja A. Ó Caoimh,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.3.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Sergio Rossi SpA vaatii valituksessaan, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-169/03, Sergio Rossi vastaan SMHV, 1.3.2005 antaman tuomion (Kok. 2005, s. II-685; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi sen kumoamiskanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 28.2.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 569/2002-1, jäljempänä riidanalainen päätös), joka koskee Calzaturificio Rossi SpA:n, jonka oikeudet ovat siirtyneet Sergio Rossi SpA:lle, ja Sissi Rossi Srl:n välistä väitemenettelyä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kanteessa on mainittava:
– –
c) oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista;
d) kantajan vaatimukset;
e) esitettävä näyttö.”
3 Tämän saman työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.”
4 Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä:
– –
b) jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, [sen alueen, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu,] yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.””
5 Asetuksen N:o 40/94 73 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Virasto perustelee päätöksensä. Ne voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.”
6 Tämän saman asetuksen 74 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Menettelyssä virasto tutkii asiasisällön viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.
2. Virasto voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa.”
Asian tausta
7 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt asian taustan seuraavasti:
”1 [Sissi Rossi Srl (jäljempänä Sissi Rossi)] teki 1.6.1998 yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen [SMHV:lle] – – asetuksen – – N:o 40/94 – – perusteella.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, oli sanamerkki SISSI ROSSI.
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat muun muassa tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 18, ja ne vastaavat kuvausta: ’Nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut; sateenvarjot, päivävarjot ja kävelykepit; raipat, valjaat ja satulavarusteet’.
– –
5 Calzaturificio Rossi SpA ‑niminen yhtiö teki 21.5.1999 väitteen asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröintiä vastaan seuraavien tavaroiden osalta: ’Nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut’.
6 Väitteen tueksi esitetyt tavaramerkit ovat sanamerkki MISS ROSSI, joka rekisteröitiin Italiassa 11.11.1991 (nro 553 016), ja kansainvälinen tavaramerkki MISS ROSSI, joka rekisteröitiin samana päivänä Ranskassa voimassa olevaksi (nro 577 643). Tavarat, joita nämä aikaisemmat tavaramerkit koskevat, ovat Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen luokkaan 25 kuuluvat ’jalkineet’.
– –
8 Calzaturificio Rossin absorptiosulautumisen, joka vahvistettiin 22.11.2000 päivätyllä notaarin asiakirjalla, jälkeen kantajasta, jonka nimi on sittemmin Sergio Rossi SpA, tuli aikaisempien tavaramerkkien haltija.
9 Väiteosasto hylkäsi 30.4.2002 tekemällään ratkaisulla rekisteröintihakemuksen kaikkien väitteessä tarkoitettujen tavaroiden osalta. Se katsoi, että kantaja oli esittänyt näyttöä aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä ainoastaan ’naisten jalkineiden’ osalta ja että yhtäältä nämä tavarat ja toisaalta tavaramerkkihakemuksessa mainitut ’nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut’ ovat samankaltaiset. Väiteosasto katsoi lisäksi, että ranskalaiskuluttajan mielestä merkit ovat samankaltaiset.
10 [Sissi Rossi] teki 28.6.2002 SMHV:lle valituksen väiteosaston ratkaisusta.
11 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta kumosi [riidanalaisella päätöksellä] väiteosaston ratkaisun ja hylkäsi väitteen. Valituslautakunta katsoi, että kyseessä olevien merkkien samankaltaisuus on vähäistä. Kyseessä olevien tavaroiden jakelukanavien, tehtävien ja luonteen vertailevan analyysin jälkeen se katsoi lisäksi, että tavaroiden väliset erot ovat huomattavasti merkittävämmät kuin niiden harvat yhteiset tekijät. Se tarkasteli muun muassa väitettä, jonka mukaan ’naisten jalkineet’ ja ’naisten laukut’ ovat samankaltaisia siksi, että ne täydentävät toisiaan, ja hylkäsi tämän väitteen. Sen mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa ei näin ollen ole.”
Menettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
8 Sergio Rossi SpA nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 12.5.2003 jättämällään kirjelmällä kanteen riidanalaisesta päätöksestä ja vaati ensisijaisesti, että se kumotaan kokonaisuudessaan, ja toissijaisesti, että se kumotaan osittain siltä osin kuin siinä todetaan, että tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa tavaroiden ”naisten laukut” ja ”naisten jalkineet” osalta, mukaan lukien sanamerkki MISS ROSSI.
9 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi valituksenalaisessa tuomiossa aluksi ottamasta huomioon tiettyjä Sergio Rossi SpA:n esittämiä todisteita väitteen tueksi, jonka mukaan naisten jalkineet ja naisten laukut ovat samankaltaisia tavaroita – näiden joukossa lehtiartikkeleita, mainoksia ja valokuvia erityisesti Internet-sivuilta – sillä perusteella, että näitä asiakirjoja ei ole esitetty SMHV:n hallinnollisessa menettelyssä.
10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen osalta, että ensisijaisesti esitetty vaatimus on hylättävä ja vain toissijaista vaatimusta on tutkittava. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti aluksi, että sille esitetystä kannekirjelmästä ja erityisesti kantajan vaatimusten ensimmäisestä kohdasta sekä tämän lausumista ilmenee, että kantaja katsoo yhtäältä kaikkien väitteessä tarkoitettujen tavaroiden, eli ”nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut”, ja toisaalta aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden ”naisten jalkineet” olevan samankaltaisia. Se kuitenkin totesi, että mainitussa kannekirjelmässä esitetyissä perusteluissa viitataan yksinomaan tavaroihin ”naisten laukut” ja ”naisten jalkineet”. Koska kannekirjelmässä ei esitetä perusteluja, joilla asetettaisiin kyseenalaiseksi valituslautakunnan toteamus, jonka mukaan yhtäältä ”nahat ja nahan jäljitelmät; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut” ja toisaalta ”naisten jalkineet” eivät ole samankaltaisia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei ollut syytä tutkia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyä kanneperustetta siltä osin kuin se perustui kyseisten tavaroiden väitettyyn samankaltaisuuteen.
11 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että se, että kantaja viittasi kokonaisuudessaan kaikkiin SMHV:ssä käydyssä menettelyssä esittämiinsä huomautuksiin, ei voi korjata perustelujen puuttumista kanteesta. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että kantaja väitti yksinomaan suullisessa käsittelyssä ja siis liian myöhään, että kaikilla näillä tavaroilla on samat jakelukanavat ja ne valmistetaan samasta raaka-aineesta.
12 Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi yhteisön tavaramerkkihakemuksen kattamien tavaroiden ”naisten laukut” ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden ”naisten jalkineet” samankaltaisuutta ja katsoi, että kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa. Näin ollen se hylkäsi kanteen.
Asianosaisten vaatimukset
13 Valittaja vaatii valituksessaan, että yhteisöjen tuomioistuin
– ensisijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan
– toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin se koskee tavaramerkin SISSI ROSSI rekisteröintiä tavaroille ”nahka ja nahan jäljitelmät”
– vielä edelliseen nähden toissijaisesti tunnustaa valittajan oikeuden esittää todisteita, kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta tämä tutkisi todisteet, jotka se on jättänyt tutkimatta tai vaihtoehtoisesti ja asetuksen N:o 40/94 73 artiklassa säädetyn kuulluksi tulemisen oikeuden nojalla palauttaa asian SMHV:n valituslautakuntaan, jotta se vahvistaisi määräajan, jossa valittaja voi tulla kuulluksi, ja
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 SMHV ja Sissi Rossi vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valitus
15 Valittaja vetoaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen tähtäävien vaatimustensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen. Ensimmäinen ja toinen valitusperuste koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen virheellistä soveltamista. Valittaja väittää kolmannessa valitusperusteessaan, joka jakautuu kahteen osaan, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.
16 Aluksi on tutkittava kolmatta valitusperustetta ja sen jälkeen ensimmäistä ja toista valitusperustetta.
Kolmas valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
17 Valittaja katsoo kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tarkastellut virheellisesti merkityksellisiä tekijöitä arvioidessaan kyseessä olevien tavaroiden samankaltaisuutta – ja siis sekaannusvaaraa kyseessä olevien tavaramerkkien välillä – siihen nähden, miten nämä tekijät, joihin sisältyy erityisesti näiden tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia vai toisiaan täydentäviä, on esitetty yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Se vetoaa tältä osin asiassa C-39/97, Canon, 29.9.1998 annetun tuomion 23 kohtaan (Kok. 1998, s. I-5507).
18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin katsoi, että tavaroiden loppukuluttajat eivät ole samoja. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näiden tavaroiden käyttötarkoitusta tarkastellessaan ottanut riittävästi huomioon naisten laukkujen ja naisten jalkineiden esteettistä tehtävää, joka tekee mainituista tavaroista toisiaan täydentäviä, koska ne on sovitettava yhteen esteettisellä tavalla. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että valittaja ei ole osoittanut SMHV:n menettelyssä, että kyseessä olevia tavaroita myydään tavallisesti samoissa myyntipaikoissa. Tämän menettelyn aikana valittajalle ei ole kertaakaan annettu tilaisuutta toimittaa näyttöä tästä seikasta.
19 Valittaja väittää kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuutta. Se katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen johtopäätös vaikuttaa johtuvan siitä seikasta, että sukunimi ”Rossi” on hyvin tavallinen ranskalaisten kuluttajien mielestä. Tätä väitettä ei ole tuettu millään objektiivisella seikalla. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen johtopäätös on virheellinen, koska mainittu sukunimi ei ole Ranskassa yleinen ja siitä tulee mieleen italialainen sukunimi. Sitä paitsi myös yleinen sukunimi voi täyttää tavaramerkin alkuperää koskevan tehtävän ja olla erottamiskykyinen kyseessä oleville tavaroille. Näin ollen sukunimen ”Rossi” ei voida katsoa olevan vähemmän erottamiskykyinen Ranskassa. On katsottava, että sillä on vahva erottamiskyky. Lopuksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole voinut nojautua siihen seikkaan, että ”[valittaja] ei ole väittänyt, että sana ’Rossi’ ei olisi merkin hallitseva osatekijä”, sillä valittaja ei ole missään vaiheessa esittänyt päinvastaista.
20 Sissi Rossi katsoo, että valittaja rajoittuu tosiasiassa kiistämään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemän tosiseikkojen arvioinnin vetoamatta sen esittämien johtopäätösten aineelliseen paikkansapitämättömyyteen, joten tämä valitusperuste ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.
21 SMHV ja toissijaisesti Sissi Rossi väittävät myös, että valittajan väitteet ovat perusteettomia.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
22 Kolmannen valitusperusteen toisen osan osalta on riittävää muistuttaa, että ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitettyjen todisteiden näyttöarvoa, eikä sen tarvitse nimenomaisesti perustella arviointiaan kunkin sille esitetyn todisteen näyttöarvosta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kuitenkin perusteltava ratkaisunsa siten, että yhteisöjen tuomioistuimen on mahdollista harjoittaa laillisuusvalvontaansa, erityisesti siltä osin, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyä selvitysaineistoa ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla (ks. tältä osin asia C-198/03 P, komissio v. CEVA ja Pfizer, tuomio 12.7.2005, Kok. 2005, s. I-6357, 50 kohta).
23 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi vapaasti ottaa tosiseikkoja koskevassa itsenäisessä arvioinnissaan huomioon sen, että asianosainen on jättänyt vetoamatta tiettyihin seikkoihin.
24 Valituksenalaisen tuomion 69–85 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut yleisesti kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuutta sekä sekaannusvaaraa yleisön keskuudessa, ottaen huomioon kaikki kyseisessä asiassa merkitykselliset seikat. Se on myös perustellut päätöksensä oikeudellisesti riittävällä tavalla.
25 Kun valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kyseessä olevien tavaroiden samankaltaisuuden tarkastelussa merkityksellisiä seikkoja, se pyrkii kolmannen valitusperusteen ensimmäisellä ja toisella osalla siihen, että yhteisöjen tuomioistuin korvaisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkojen arvioinnin omalla arvioinnillaan.
26 EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä arvioimaan todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (ks. asia C-104/00 P, DKV v. SMHV, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I-7561, 22 kohta ja asia C-37/03 P, BioID v. SMHV, tuomio 15.9.2005, Kok. 2005, s. I-7975, 43 kohta).
27 Koska valittaja ei ole vedonnut siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitetyt tosiseikat tai todistusaineistot olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla, kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa ja osittain toinen osa on jätettävä tutkimatta.
28 Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
29 Valittaja esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 81 artiklaa sikäli kuin valituksenalaisessa tuomiossa ei ole perusteltu ensisijaisesti esitetyn vaatimuksen hylkäämistä.
30 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi saanut rajoittaa riidan laajuutta aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden ”naisten jalkineet” ja haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ”naisten laukut” samankaltaisuuteen. Yhtäältä vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen tueksi esitetyt perustelut koskivat lähes yksinomaan mainittujen tavaroiden samankaltaisuutta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen useissa kohdissa on vedottu kaikkien rekisteröintihakemuksen kohteena olevan tavaramerkin kattamien tavaroiden ja valittajan tavaroiden samankaltaisuuteen. Toisaalta perusteluja, jotka on esitetty suullisessa käsittelyssä, ei olisi saanut jättää tutkimatta ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa esitettyinä uusina kanneperusteina. Itse asiassa ei ole kyse uusista kanneperusteista vaan yksinkertaisesti lisäperustelusta sen tueksi, mitä on jo esitetty mainitun kanteen vaatimuksissa.
31 Sissi Rossin ja SMHV:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rajoitti perustellusti arviointinsa tavaroihin ”naisten jalkineet” ja ”naisten laukut”, koska se ei voi ottaa osapuolten roolia eikä näiden esittämien väitteiden puuttuessa tutkia omasta aloitteestaan riitaan liittyvää kysymystä. Vaikka valittaja olisi tosiasiassa vedonnut suullisessa käsittelyssä samankaltaisuuteen muiden tavaroiden välillä kuin niiden, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rajoittanut tutkintansa, se olisi tapahtunut ensimmäistä kertaa menettelyn kuluessa, joten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että kanneperuste on esitetty liian myöhään.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Otsakkeensa mukaan ensimmäinen valitusperuste viittaa valituksenalaisen tuomion perustelujen puuttumiseen siltä osin kuin se koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ensisijaisesti esitetyn vaatimuksen hylkäämistä. Valituskirjelmästä seuraa kuitenkin, että todellisuudessa valittaja kiistää tämän hylkäämisen perustelut. Se väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt mainitun vaatimuksen tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, että valittaja ei ole esittänyt itse kanteessa perusteluja sen tueksi.
33 Näin ollen on tutkittava, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näin tehdessään tehnyt oikeudellisen virheen.
34 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista.
35 Yhteisöjen tuomioistuin on jo lausunut tuollaisen vaatimuksen soveltamisalasta työjärjestyksensä 38 artiklan 1 kohdan c alakohdassa. Se on katsonut, että mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta yhteisöjen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä seuraa, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kanteen tekstistä (asia C-178/00, Italia v. komissio, tuomio 9.1.2003, Kok. 2003, s. I-303, 6 kohta ja asia C-199/03, Irlanti v. komissio, tuomio 15.9.2005, Kok. 2005, s. I-8027, 50 kohta).
36 Sama johtopäätös koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettuja kanteita, sillä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ovat sanamuodoltaan samoja ja niissä esitetään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaan sisältyvä vaatimus, joka soveltuu erotuksetta yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettuun kanteeseen.
37 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on jätettävä tutkittavaksi ottamatta sille esitetty vaatimus, jos tämän perustana olevat olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät käy johdonmukaisella ja ymmärrettävällä tavalla ilmi kanteen tekstistä. Tästä seuraa, että vastoin valittajan esitystä tuollaisten seikkojen puuttumista kanteesta ei voida korjata niiden esittämisellä suullisessa käsittelyssä.
38 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi käsiteltävänä olevassa asiassa valituksenalaisen tuomion 46–48 kohdassa ensisijaisesti esitetyn vaatimuksen sillä perusteella, että kanteessa esitetyt perustelut koskivat ainoastaan tavaroita ”naisten laukut” ja ”naisten jalkineet”, eikä kanteessa näin ollen esitetty mitään perustelua, jolla olisi asetettu kyseenalaiseksi valituslautakunnan johtopäätös, jonka mukaan tavarat ”nahka ja nahan jäljitelmät; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut” ja ”naisten jalkineet” eivät ole samankaltaisia.
39 Valittaja ei ole esittänyt yhteisöjen tuomioistuimessa yhtään painavaa perustelua, jolla se olisi pyrkinyt osoittamaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsityksen vastaisesti siellä nostettu kanne olisi sisältänyt mainittua vaatimusta tukevia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.
40 Näin ollen kun tätä vaatimusta ei voitu tutkia, asianlaita on niin, että valittaja oli tosiasiassa vedonnut uuteen kanneperusteeseen esittäessään suullisessa käsittelyssä kanteensa vaatimusten tueksi oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joilla on sama tarkoitus kuin mainitulla vaatimuksella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Koska valittaja ei väitä, että näin olisi ollut käsiteltävänä olevassa asiassa, on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti hylännyt mainitut seikat liian myöhään esitettyinä.
41 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä hylätessään ensimmäisen perusteen.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
42 Valittaja katsoo ensisijaisesti, että jättäessään sen esittämän näytön tutkittavaksi ottamatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 44 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, jossa sallitaan näytön esittäminen.
43 Se esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka nojautuu tältä osin omaan oikeuskäytäntöönsä, on joka tapauksessa viitannut erilaisiin asioihin kuin käsiteltävänä oleva asia. Itse asiassa tuomiot, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vedonnut, koskevat asioita, joissa SMHV oli aluksi hylännyt kantajien väitteet – joten kantajat olivat näin ollen voineet kiistää SMHV:n valituslautakunnassa päinvastaiset hylkäämisperusteet –, koska käsiteltävänä olevassa asiassa väiteosasto on tehnyt valittajalle myönteisen ratkaisun; SMHV:n valitusosasto on esittänyt omat väitteensä ensimmäistä kertaa riidanalaisessa päätöksessä, jolloin valittajalla ei ollut mahdollisuutta kiistää SMHV:n päätelmiä, jotka olivat päinvastaisia kuin valittajan väitteet, hallinnollisen menettelyn missään vaiheessa.
44 Valittaja vetoaa toissijaisesti asetuksen N:o 40/94 73 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että sillä ei ole ollut SMHV:n valituslautakunnan menettelyn aikana mahdollisuutta tulla kuulluksi kyseessä olevien tavaroiden samankaltaisuudesta.
45 Päinvastoin kuin mitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt, tämän artiklan rikkomiseen vetoamista ei voida katsoa uudeksi kanneperusteeksi, joka on esitetty ensimmäisen kerran suullisessa käsittelyssä, koska sillä yksinkertaisesti kehitellään edelleen kanneperustetta, jonka tueksi on esitetty tiettyä näyttöä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä.
46 Itse asiassa valittajalla olisi mainitun säännöksen mukaan joka tapauksessa pitänyt olla mahdollisuus kiistää SMHV:n ensimmäistä kertaa esittämät perustelut. Koska se ei ollut voinut tehdä sitä hallinnollisen menettelyn aikana, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen, joka käsitteli kannetta SMHV:n valituslautakunnan päätöksestä, olisi pitänyt valita kahden mahdollisuuden välillä: sallia näytön esittäminen tai kumota riidanalainen päätös ja palauttaa asia valituslautakuntaan, jotta valittajalle annettaisiin mahdollisuus kiistää perustelut, jotka esitettiin ensimmäisen kerran mainitussa päätöksessä.
47 Sissi Rossi ja SMHV katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti jättänyt riidanalaisen näytön tutkimatta valituksenalaisessa tuomiossa esitetyillä perusteilla.
48 Sissi Rossi esittää epäilyjä toissijaisesti esitetyn valitusperusteen tutkittavaksi ottamisesta sillä perusteella, että valittaja vetoaa siihen, että valituslautakunta, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, on rikkonut asetuksen N:o 40/94 73 artiklaa.
49 Joka tapauksessa viimeksi mainittu katsoi perustellusti, että tämän säännöksen rikkomista koskeva kanneperuste on jätettävä tutkimatta. Sitä paitsi valittajalla olisi ollut riittävästi mahdollisuuksia esittää kantansa SMHV:n menettelyssä.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
– Väite, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan e alakohdan rikkomista
50 Asetuksen N:o 40/94 63 artiklasta seuraa yhtäältä, että kumoaminen tai SMHV:n valituslautakunnan päätöksen muuttaminen ovat mahdollisia vain silloin, kun kanteen perusteena on puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, EY:n perustamissopimuksen, asetuksen N:o 40/94 tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen tämän päätöksen osalta harjoittama valvonta ei ylitä laillisuusvalvontaa, eikä sen kohteena näin ollen ole SMHV:n arvioimien tosiseikkojen uudelleen tutkiminen.
51 Tämän saman asetuksen 74 artiklan 1 kohdasta seuraa, että rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä – kuten kyseessä olevassa menettelyssä – SMHV:n tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.
52 Koska SMHV ei voi ottaa huomioon seikkoja, joita asianosaiset eivät ole esittäneet sille, sen päätösten laillisuutta ei voida kiistää tuollaisten seikkojen perusteella. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään voi ottaa huomioon todisteita, joilla pyritään näyttämään nämä seikat toteen.
53 Vastoin valittajan esitystä sillä seikalla, että valituslautakunta on tukeutunut SMHV:ssä esitettyyn näyttöön ja tehnyt sen perusteella erilaisia johtopäätöksiä kuin väiteosasto, ei ole merkitystä tältä osin, koska valituslautakunnan suorittama näytön arviointi voidaan joka tapauksessa kiistää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
54 Lisäksi, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti esittänyt, jos valittaja katsoi, että valituslautakunta oli asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toisen virkkeen vastaisesti evännyt siltä mahdollisuuden esittää tiettyä merkityksellistä näyttöä määräajassa hallinnollisen menettelyn kuluessa, sen olisi pitänyt vedota tuollaiseen perusteeseen riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi. Se, että valituslautakunta on mahdollisesti loukannut valittajan oikeutta tulla kuulluksi, ei sitä vastoin johda siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioisi tosiseikkoja ja todisteita, joita ei ole esitetty SMHV:n elimissä.
– Väite, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudellista virhettä valituslautakunnan väitetyn, asetuksen N:o 40/94 73 artiklan rikkomisen osalta
55 Aluksi on todettava, että tämä väite on vastoin Sissi Rossin esitystä otettava tutkittavaksi, koska valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole asettanut seuraamusta valituslautakunnan väitetystä asetuksen N:o 40/94 73 artiklan rikkomisesta.
56 Tämän väitteen perusteltavuuden osalta on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.
57 Valittaja ei kiistä sitä, että se ei ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa väittänyt valituslautakunnan rikkoneen asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toista virkettä ja että tämä väite oli esitetty ensimmäisen kerran suullisessa käsittelyssä. Se ei myöskään kiistä sitä, että tämän väitteen tueksi esitetyt seikat olivat jo olemassa ja sen tiedossa, kun kanne jätettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon.
58 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä, kun se ei ole katsonut asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toista virkettä rikotun, siten kuin oli väitetty.
59 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
60 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, joka soveltuu työjärjestyksen 118 artiklan nojalla valitusmenettelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska valittaja on hävinnyt asian ja SMHV ja Sissi Rossi ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Sergio Rossi SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: italia.