1. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Oikeudenkäyntiväite, johon vastaaja ei ole vedonnut
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 93 artiklan 4 kohta)
2. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä
(Vuoden 1985 liittymisasiakirja; neuvoston asetus N:o 27/2005)
3. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen yhteisöihin – Espanja – Kalastus
(Vuoden 1985 liittymisasiakirjan 156–164 artikla; neuvoston asetus N:o 27/2005)
4. Kalastus – Meren luonnonvarojen säilyttäminen – Pyyntikiintiöjärjestelmä
(Neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 20 artikla)
1. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännen kohdan mukaan väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkin asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Lisäksi työjärjestyksen 93 artiklan 4 kohdan mukaan väliintulijan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä. Väliintulija ei näin ollen voi esittää oikeudenkäyntiväitettä, jota ei ole esitetty vastaajan vaatimuksissa.
(ks. 27 ja 28 kohta)
2. Neuvosto ei ole syrjinyt Espanjan kuningaskuntaa, kun se ei ole kohdellut tätä yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 annetussa asetuksessa N:o 27/2005 samalla tavalla kuin jäsenvaltioita, jotka ovat osallistuneet kalastuskiintiöiden alkuperäiseen jakoon ennen Espanjan kuningaskunnan liittymistä yhteisöön tai myöhempiin jakoihin siirtymäaikana.
On näet erotettava toisistaan vesialueille pääsyn käsite ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeuden käsite. Vaikka Espanjan kuningaskunta voi siirtymäajan päättymisen jälkeen uudelleen päästä Pohjanmeren ja Itämeren vesialueille, tästä ei kuitenkaan seuraa, että espanjalaisilla kalastusaluksilla on oikeus käyttää näiden kahden meren vesiluonnonvaroja samoissa suhteissa kuin sellaisten jäsenvaltioiden kalastusaluksilla, jotka ovat osallistuneet alkuperäiseen jakoon tai myöhempiin jakoihin.
(ks. 47 ja 51 kohta)
3. Neuvosto ei ole rikkonut Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisasiakirjaa, kun se ei ole myöntänyt yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 annetun asetuksen N:o 27/2005 perusteella Espanjan kuningaskunnalle tiettyjä kalastuskiintiöitä Pohjanmerellä ja Itämerellä. Mainitun asiakirjan 156–164 artiklassa määritellään kalastusalalla sovellettava järjestelmä vain siirtymäajaksi. Nämä artiklat eivät näin ollen pääsääntöisesti voi olla perustana vaatimuksille, jotka koskevat siirtymäajan päättymisen jälkeen alkavaa ajanjaksoa. Siirtymäajan päätyttyä sovelletaan siis voimassa olevaa yhteisön säännöstöä, joka käsittää Espanjan kuningaskunnan liittymishetkellä olemassa olevassa säännöstössä vahvistetun jakoperusteen.
(ks. 59, 61 ja 63 kohta)
4. Suhteellista vakautta koskevan vaatimuksen, jota sovelletaan kalastusmahdollisuuksien jakamiseen jäsenvaltioiden kesken ja joka on asetettu elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen N:o 2371/2002 20 artiklan 1 kohdassa, on katsottava tarkoittavan sitä, että kunkin jäsenvaltion osalta pidetään voimassa kiinteä prosenttimäärä ja alun perin vahvistettua jakoperustetta sovelletaan siihen asti, kunnes muuttamisesta on annettu asetus. Siltä osin kuin suhteellista vakautta koskevan periaatteen soveltaminen olemassa oleviin kalastusmahdollisuuksiin johtaa jäsenvaltioiden välillä jo vahvistetun jakoperusteen voimassa pitämiseen, ensimmäisen jäsenvaltioiden välisen jakoperusteen käyttöön ottaminen merkitsee uusien kalastusmahdollisuuksien myöntämistä ja jakoa, jossa otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion etu. Edun käsite voi pitää sisällään tarpeen säilyttää kalastustoimien suhteellinen vakaus, mutta sitä ei ole rajoitettu tähän tarpeeseen. Näin ollen silloin, kun jäsenvaltioiden välillä on vahvistettu niiden lajien osalta, joita varten yhteisöllä on kokonaiskiintiö, ensimmäinen jakoperuste etenkin sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat käyttäneet oikeuttaan kalastaa jollakin alueella, neuvosto tekee päätöksen ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edut asetuksen N:o 2371/2002 20 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti. Koska tällaisessa tapauksessa ei pakostakaan voida pitää voimassa mitään jakoperustetta, kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan säännöksiä ei ole sovellettava.
(ks. 85–88 kohta)