Asia C-138/05
Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie
vastaan
Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit
(College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kasvinsuojeluaineiden ja biosidituotteiden markkinoille saattamista koskeva lupa – Direktiivi 91/414/ETY – 8 artikla – Direktiivi 98/8/EY – 16 artikla – Jäsenvaltioiden toimivalta siirtymäkauden aikana
Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 4.5.2006
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.9.2006
Tuomion tiivistelmä
1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Biosidituotteet – Direktiivi 98/8
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohta)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineet – Direktiivi 91/414
(Neuvoston direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohta)
3. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414
(Neuvoston direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohta)
4. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414
(Neuvoston direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohta)
5. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414
(Neuvoston direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohta)
1. Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohdalla, jossa säädetään siirtymäkaudesta, jonka ajan jäsenvaltiot voivat jatkaa kansallisten järjestelmiensä soveltamista, vaikka ne eivät olisi kyseisen direktiivin mukaiset, on sama merkitys kuin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdalla, jonka mukaan jäsenvaltio voi siirtymäkauden ajan antaa luvan saattaa alueellaan markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen.
(ks. 37 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan jäsenvaltio voi siirtymäkauden kuluessa sallia, että sen alueella saatetaan markkinoille sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, ei aseteta ”standstill”-velvoitetta. EY 10 artiklan toisesta kohdasta, EY 249 artiklan kolmannesta kohdasta ja direktiivistä 91/414 seuraa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä antamasta tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden kuluessa säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. Täsmällisemmin sanottuna jäsenvaltiot eivät voi muuttaa kyseisen siirtymäkauden aikana sovellettavaa lainsäädäntöä siten, että tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvalle kasvinsuojeluaineelle voitaisiin antaa lupa ottamatta asianmukaisesti huomioon vaikutuksia, joita kyseisellä tuotteella voi olla ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Lupapäätös on myös tehtävä ainoastaan sellaisen asiakirjan perusteella, joka sisältää tarvittavat seikat, jotta kyseisiä vaikutuksia voidaan todella arvioida.
(ks. 48 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
3. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltio antaa luvan saattaa alueellaan markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, sen ei tarvitse noudattaa tämän direktiivin 4 artiklan tai 8 artiklan 3 kohdan säännöksiä.
(ks. 51 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)
4. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa direktiivissä 91/414 tarkoitettu tutkimus edellyttää, että kyseessä olevalle kasvinsuojeluaineelle on jo annettu lupa ja että tämä lupa on edelleen voimassa tutkimushetkellä. Lisäksi kyseisen direktiivin 4 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan tarkastelusta yhdessä käy ilmi, että tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole yksittäisen tehoaineen vaan lopullisen kasvinsuojeluaineen uudelleenarviointi ja että tällaista tutkimusta ei suoriteta asianomaisten yksityishenkilöiden vaan kansallisten viranomaisten aloitteesta. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, vastaako kansallista lainsäädäntöä, jolla vapautetaan tietyt tehoaineen sisältävät kasvinsuojeluaineet tässä lainsäädännössä säädetyistä kielloista tai jolla niille myönnetään poikkeus näistä kielloista, sovellettaessa toteutettu arviointi kaikkia direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen vaatimuksia ja erityisesti niitä, jotka on täten täsmennetty.
(ks. 53–55 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)
5. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohta, jossa säädetään, että tutkiessaan kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, ja ennen tällaisen tutkimuksen suorittamista jäsenvaltioiden on sovellettava 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i–v alakohdassa sekä c–f alakohdassa säädettyjä vaatimuksia, toimitettavia tietoja koskevien kansallisten säännösten mukaisesti, on tulkittava siten, että se koskee yksinomaan tietojen toimittamista ennen tutkimusta.
(ks. 58 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
14 päivänä syyskuuta 2006 (*)
Kasvinsuojeluaineiden ja biosidituotteiden markkinoille saattamista koskeva lupa – Direktiivi 91/414/ETY – 8 artikla – Direktiivi 98/8/EY – 16 artikla – Jäsenvaltioiden toimivalta siirtymäkauden aikana
Asiassa C-138/05,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 22.3.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 25.3.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie
vastaan
Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit,
LTO Nederland in osallistuessa asian käsittelyyn,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Schintgen, R. Silva de Lapuerta, J. Klučka (esittelevä tuomari) ja L. Bay Larsen,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, edustajanaan J. Rutteman,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. G. Sevenster ja M. de Mol,
– Tanskan hallitus, asiamiehenään A. Rahbøl Jacobsen,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään V. Kontolaimos ja S. Papaioannou,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja R. Loosli-Surrans,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Doherty ja M. van Beek,
kuultuaan julkisasiamiehen 4.5.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1) ja biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (EYVL L 123, s. 1) siirtymäsäännösten tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie (jäljempänä Stichting) ja Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (maatalous-, luonnonsuojelu- ja elintarvikeministeri, jäljempänä ministeri) ja joka koskee Alankomaiden lainsäädännössä torjunta-aineiden markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämistä varten säädettyä menettelyä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön lainsäädäntö
Direktiivi 91/414
3 Direktiivin 91/414 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa säädetään seuraavaa:
”hyväksymistä koskevissa määräyksissä on taattava suojelun korkea taso, jonka avulla on erityisesti estettävä lupien myöntäminen sellaisille kasvinsuojeluaineille, joista mahdollisesti terveydelle, pohjavesille ja ympäristölle aiheutuvia vaaroja ei ole tutkittu asianmukaisesti; kasvintuotannon parantamiseen tähtäävään tavoitteeseen ei saa pyrkiä ihmisten ja eläinten terveyden vaalimisen ja ympäristönsuojelun kustannuksella”.
4 Direktiivin 91/414 2 artiklan 1 kohdan mukaan kasvinsuojeluaineilla tarkoitetaan ”tehoaineita sekä yhtä tai useampaa tehoainetta sisältäviä valmisteita siinä muodossa, jossa ne toimitetaan käyttäjälle”, ja ne on pääasiallisesti tarkoitettu suojelemaan kasveja tai kasvituotteita haitallisilta organismeilta. Mainitun direktiivin 2 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan tehoaineet ovat ”aineita tai pieneliöitä, mukaan lukien virukset, joilla on yleinen tai erityinen vaikutus” haitallisiin organismeihin tai kasveihin, kasvinosiin tai kasvituotteisiin.
5 Mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kasvinsuojeluaine hyväksytään ainoastaan, jos ”sen tehoaineet luetellaan liitteessä I ja mainitussa liitteessä [sekä saman artiklan 1 kohdan b–f alakohdassa] määrätyt edellytykset täytetään”.
6 Direktiivin 91/414 8 artikla koskee siirtymä- ja poikkeustoimenpiteitä. Tämän artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että sen alueella saatetaan markkinoille sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan ja direktiivin 79/117/ETY säännösten soveltamista.
– – ”
7 Saman 8 artiklan 3 kohdan mukaan ”tutkiessaan 2 kohdan mukaista tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita ja ennen tällaisen tutkimuksen suorittamista jäsenvaltioiden on sovellettava 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i–v alakohdassa sekä c–f alakohdassa säädettyjä vaatimuksia, toimitettavia tietoja koskevien kansallisten säännösten mukaisesti”.
8 Direktiivin 91/414 13 artiklan 6 kohdan mukaan ”silloin kun on kyse tehoaineista, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen määräyksiä noudattaen jatkaa aiempien kansallisten sääntöjen soveltamista tietoja koskevien vaatimusten osalta niin kauan kuin näitä aineita ei ole sisällytetty liitteeseen I”.
9 Mainitun direktiivin 23 artiklan mukaan kyseinen direktiivi oli pantava täytäntöön ”kahden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta”.
Direktiivi 98/8
10 Direktiivi 98/8 koskee tuotteita, jotka tunnettiin aiemmin nimellä muualla kuin maanviljelyssä käytettävät torjunta-aineet ja joita käytetään ihmisten tai eläinten terveydelle haitallisten eliöiden sekä luontaisia tai teollisia tuotteita pilaavien eliöiden torjunnassa.
11 Tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot saavat hyväksyä biosidituotteen vain, jos ”siinä esiintyvä tehoaine sisältyy tai siinä esiintyvät tehoaineet sisältyvät liitteeseen I tai I A ja jos liitteissä esitetyt vaatimukset täyttyvät” ja jos tietyt muut edellytykset täyttyvät.
12 Siirtymätoimenpiteitä koskevassa direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltio voi kymmenen vuoden aikana – – jatkaa nykyistä järjestelmäänsä tai käytäntöään biosidituotteiden markkinoille saattamiseksi. Jäsenvaltio voi erityisesti hyväksyä olemassa olevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sellaisia tehoaineita sisältävän biosidituotteen markkinoille saattamisen alueellaan, jota ei ole sisällytetty liitteeseen I tai I A – – ”. Tällaisten tehoaineiden on kuitenkin oltava markkinoilla 24 kuukauden kuluessa mainitun direktiivin voimaantulosta muuhun kuin tieteelliseen tutkimus- ja kehitystyöhön tai tuotannolliseen tutkimus- ja kehitystyöhön käytettävän biosidituotteen tehoaineina.
Kansallinen lainsäädäntö
13 Vuoden 1962 Bestrijdingsmiddelenwetin (torjunta-ainelaki; Stb. 1962, nro 288), sellaisena kuin se on muutettuna 6.2.2003 annetulla lailla (Stb. 2003, nro 62; jäljempänä Bmw), 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”On kiellettyä myydä, pitää hallussa tai varastoida, tuoda Alankomaihin tai käyttää Alankomaissa torjunta-ainetta, josta ei ilmene, että se on hyväksytty tämän lain nojalla tai, siltä osin kuin kyseessä on vähäriskinen biosidituote, rekisteröity.”
14 Bmw:n 3 §:n 1 momentin tarkoituksena on lähinnä panna täytäntöön direktiivin 91/414 4 artiklan 1 kohdan säännökset. Erityisesti tämän 3 §:n 1 momentin a kohdan 1–10 alakohdassa vahvistetaan edellytykset, jotka olennaisilta osin vastaavat kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i–v alakohdan mukaisia edellytyksiä, ja saman 3 §:n 1 momentin b–d kohdassa vahvistetaan edellytykset, jotka vastaavat kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan c–e alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Bmw:n 3 §:n 2 momentin a kohdan tarkoituksena on panna täytäntöön direktiivin 91/414 4 artiklan 1 kohdan a alakohta.
15 Bmw:n 16aa §:ssä, joka tuli voimaan 8.2.2003, säädetään seuraavaa:
”1. Maatalouden edun niin kiireellisesti vaatiessa asiasta vastaava ministeri voi myöntää vapautuksen tai poikkeuksen 2 §:n 1 momentin ja 10 §:n 1 ja 2 momentin säännösten osalta tehoainetta sisältävälle kasvinsuojeluaineelle:
a. joka oli markkinoilla ennen 26.7.1993
b. jota ei ole yksilöity 3 §:n 2 momentin a kohdassa tarkoitetussa yhteisön säädöksessä
c. jota koskeva, direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkimus on aloitettu 26.7.2003 jälkeen tai se jatkuu kyseisen päivämäärän jälkeen.
2. Näihin vapautuksiin tai poikkeuksiin voidaan liittää tiettyjä ehtoja. Ne voidaan myöntää tietyissä rajoissa ja ne voidaan kumota koska tahansa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
16 Ministeri teki 21.4.2004 Bmw:n 16aa §:n nojalla päätöksen kasvinsuojeluaineita koskevista vapautuksista vuodelle 2004 (besluit ”Vrijstellingen gewasbeschermingsmiddelen 2004”, Stcrt. 2004, nro 77; jäljempänä 21.4.2004 tehty päätös), jolla hän myönsi päätöksessä tarkoitetuille käyttäjille ja siinä mainittujen viljelykasvien osalta vapautuksen Bmw:n 2 §:n 1 momentissa ja 10 §:n 1 momentissa säädetyistä kielloista edellyttäen, että kyseisen päätöksen liitteessä olevassa I luvussa vahvistettuja käyttöehtoja noudatetaan tässä samassa I luvussa mainittujen kasvinsuojeluaineiden toimitusten, hallussapidon, varastoinnin, maahantuonnin ja käytön osalta Alankomaissa. Tämä 21.4.2004 tehty päätös oli voimassa 1.1.2005 saakka.
17 Ministeri lisäsi 28.4.2004 tekemällään päätöksellä, jolla muutettiin 21.4.2004 tehtyä päätöstä (besluit ”Wijziging Besluit vrijstellingen gewasbeschermingsmiddelen 2004”, Stcrt. 2004, nro 82; jäljempänä 28.4.2004 tehty päätös), 13 jaksoa 21.4.2004 tehdyn päätöksen liitteeseen I. Nämä jaksot koskivat tiettyjen sellaisten kasvinsuojeluaineiden erityissovelluksia, joiden osalta on myönnetty poikkeuksia edellä mainittuihin kieltoihin.
18 Stichting ja Stichting Natuur en Milieu (jäljempänä yhdessä säätiöt) tekivät 28.4.2004 tehdystä päätöksestä oikaisuvaatimuksen 9.6.2004 päivätyllä kirjeellä.
19 Ministerin 18.10.2004 tekemällä päätöksellä todettiin, että säätiöiden vaatimukset oli jätettävä osittain tutkimatta, ja ne katsottiin osittain perusteettomiksi.
20 Stichting nosti 28.10.2004 kanteen tästä jälkimmäisestä päätöksestä College van Beroep voor het bedrijfslevenissä, joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, koska sen käsiteltäväksi saatettu kysymys koski lähinnä Bmw:n 16aa §:n yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa:
”1) Onko kansallisen tuomioistuimen mahdollista soveltaa direktiivin [91/414] 8 artiklaa sen jälkeen, kun direktiivin 23 artiklassa tarkoitettu määräaika on päättynyt?
2) Onko direktiivin [98/8] 16 artiklaa tulkittava siten, että kyseisen säännöksen merkitys on sama kuin direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohdan?
3) Onko direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohtaa pidettävä standstill-velvoitteena siinä suhteessa, että jäsenvaltiolla on oikeus muuttaa olemassa olevaa järjestelmäänsä tai käytäntöään vain siltä osin kuin siitä seuraa, että kasvinsuojeluaineiden hyväksyntään liittyvä arviointi on direktiivin mukainen?
4) Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Asetetaanko direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohdassa joitakin rajoituksia biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevan kansallisen lainsäädännön muuttamiselle, ja mikäli rajoituksia on, mitä ne ovat?
5) Mikäli neljänteen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Minkä edellytysten perusteella kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, ovatko kyseessä toimenpiteet, jotka vaarantavat vakavasti direktiivissä [91/414] säädetyn tavoitteen saavuttamisen?
6) Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:
a) Onko direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että mikäli jäsenvaltio sallii sellaisia tehoaineita, joita ei ole mainittu direktiivin liitteessä I ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen alueellaan, sen on tällöin otettava huomioon kyseisen direktiivin 4 artiklan säännökset?
b) Onko direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että mikäli jäsenvaltio sallii sellaisia tehoaineita, joita ei ole mainittu direktiivin liitteessä I ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen alueellaan, sen on tällöin otettava huomioon kyseisen direktiivin 8 artiklan 3 kohdan säännökset?
7) Onko direktiivin [91/414] 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä esiintyvä tutkimuksen käsite kattaa myös jo markkinoilla olevan kasvinsuojeluaineen uuden sovelluksen arvioinnin, jossa määritetään, onko kyseessä sellainen käyttäjälle tai työntekijälle, kansanterveydelle ja ympäristölle aiheutuva vaara, jota ei voida hyväksyä, torjunta-ainelain 16aa §:ssä tarkoitetun siirtymätoimenpiteen yhteydessä?
8) Onko direktiivin [91/414] 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se sisältää ainoastaan säännöksiä, jotka koskevat tietojen toimittamista ennen tutkimusta, vai onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että siinä mainituilla edellytyksillä on merkitystä myös sen kannalta, miten tutkimus on järjestettävä ja toteutettava?”
Vaatimus suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen
21 Alankomaiden hallitus vaati 18.5.2006 päivätyllä kirjeellä yhteisöjen tuomioistuinta määräämään työjärjestyksen 61 artiklan mukaisesti suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen. Se perustelee vaatimuksensa väittäen, että viidennen kysymyksen osalta julkisasiamiehen ratkaisuehdotus perustuu Alankomaiden ja yhteisön lainsäädännön virheelliseen tulkintaan.
22 Alankomaiden hallituksen mukaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa ei ensinnäkään oteta huomioon velvollisuutta, joka Alankomaiden lainsäädännössä asetetaan kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan luvan hakijoille ja jonka mukaan näiden on esitettävä toimivaltaiselle ministerille yksityiskohtainen asiakirja. Alankomaiden hallitus väittää toiseksi, että toisin kuin julkisasiamies väittää, direktiivin 91/414 14 perustelukappale koskee yksinomaan mahdollisuutta antaa väliaikaisesti lupa kasvinsuojeluaineille, jotka sisältävät tehoaineen, joka ei esiinny tämän direktiivin liitteessä I ja joka ei vielä ollut markkinoilla kaksi vuotta kyseisen direktiivin tiedoksiantamisen jälkeen.
23 Tämän osalta on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai julkisasiamiehen ehdotuksesta tai myös asianosaisten pyynnöstä määrätä työjärjestyksensä 61 artiklan mukaisesti suullisen käsittelyn aloitettavaksi uudelleen, jos se katsoo, että sillä ei ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisen väitteen perusteella, josta asianosaiset eivät ole saaneet tilaisuutta lausua (ks. asia C‑17/98, Emesa Sugar, määräys 4.2.2000, Kok. 2000, s. I-665, 18 kohta ja asia C‑210/03, Swedish Match, tuomio 14.12.2004, Kok. 2004, s. I-11893, 25 kohta).
24 Näin ei kuitenkaan ole tässä asiassa. Alankomaiden hallitus tyytyy yhtäältä lähinnä kommentoimaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta vetoamatta tosiseikkoihin tai oikeussääntöihin, joihin tämä sen mukaan tukeutui ja joista asianosaiset eivät lausuneet. On toisaalta todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen käytettävissä olevien seikkojen valossa sillä on riittävästi tietoa asiasta, jotta se voi vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.
25 Vaatimus suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen on näin ollen hylättävä.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
26 Ranskan hallitus tuo yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa alustavasti esiin epäilyksiä, jotka koskevat tiettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamista.
27 Se huomauttaa aluksi, että kansallinen tuomioistuin viittaa ensimmäisessä kysymyksessään direktiivin 91/414 8 artiklaan kokonaisuudessaan täsmentämättä, mikä kyseisen artiklan huomattavan erilaisia tilanteita koskevista kohdista on kyseessä. Ranskan hallitus katsoo seuraavaksi, että mainitun direktiivin 23 artikla koskee ainoastaan vastavuoroisiin tunnustamismenettelyihin liittyvän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamista suhteessa tiettyihin direktiivin 91/414 4 artiklan vaatimuksiin. Tästä seuraa, että tämä kysymys on jätettävä tutkimatta, koska vastaus ei ole tarpeellinen pääasiassa kyseessä olevan riidan ratkaisemiseksi.
28 Lopuksi Ranskan hallitus väittää, että toinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska pääasian oikeudenkäynti liittyy yksinomaan kasvinsuojeluaineisiin eikä biosidituotteisiin.
29 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 234 artiklan mukaisessa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimen on siten periaatteessa ratkaistava ne (ks. erityisesti asia C-415/93, Bosman, tuomio 15.12.1995, Kok. 1995, s. I-4921, 59 kohta; asia C-35/99, Arduino, tuomio 19.2.2002, Kok. 2002, s. I-1529, 24 kohta ja asia C-316/04, Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomio 10.11.2005, Kok. 2005, s. I-9759, 29 kohta).
30 Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin myös todennut, että sen on oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti sille ennakkoratkaisupyynnön (ks. vastaavasti asia 244/80, Foglia, tuomio 16.12.1981, Kok. 1981, s. 3045, Kok. Ep. VI, s. 251, 21 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että yhteisön oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. erityisesti em. asia Bosman, tuomion 61 kohta; em. asia Arduino, tuomion 25 kohta ja em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 30 kohta).
31 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kuitenkaan ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset vastaisivat jotakin näistä esimerkkitapauksista.
32 Vaikka College van Beroep voor het bedrijfsleven ei yhtäältä ole ensimmäisessä kysymyksessään ilmoittanut niitä direktiivin 91/414 8 artiklan kohtia, joita se on tarkoittanut, kyseinen tuomioistuin on kuitenkin tarjonnut yhteisöjen tuomioistuimelle kaikki tarpeelliset tiedot, jotta se voi antaa hyödyllisen vastauksen. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy nimittäin selvästi ilmi, että College van Beroep voor het bedrijfsleven on tarkoittanut mainitun 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa, koska ne liittyvät kasvinsuojeluaineisiin, jotka sisältävät saman direktiivin liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita, jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta sen tiedoksi antamisen jälkeen, sekä mainitun direktiivin 23 artiklan 1 kohtaa, koska siinä vahvistetaan täytäntöönpanolle varatuksi määräajaksi kaksi vuotta tämän saman direktiivin tiedoksiantamispäivästä.
33 Toisaalta vaikka Bmw:n 16aa §:ää sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti ainoastaan kasvinsuojeluaineisiin (gewasbeschermingsmiddelen), ei voida väittää, että on ilmeistä, että direktiivin 98/8 16 artiklan tulkinnalla ei ole mitään tekemistä pääasian tosiseikkojen tai kohteen kanssa tai että esitetty ongelma on luonteeltaan hypoteettinen. Kun kansallinen tuomioistuin viittaa asiassa C-306/98, Monsanto, 3.5.2001 annetun tuomion (Kok. 2001, s. I-3279) 44 kohtaan, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että direktiivissä 98/8 on tuotteiden markkinoille saattamista koskevia säännöksiä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin direktiivin 91/414 säännökset, ja kun se tiedustelee lähinnä, sisältyvätkö direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohdan säännökset, joiden mukaan jäsenvaltio voi siirtymäkauden aikana soveltaa edelleen voimassa olevaa biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevaa järjestelmäänsä tai käytäntöjään, myös direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaan, se on osoittanut riittävästi toisen kysymyksensä merkityksen asian kannalta.
34 Näin ollen kaikki esitetyt kysymykset voidaan ottaa tutkittavaksi.
Pääasia
Toinen kysymys
35 Toisella kysymyksellään, joka on syytä tutkia ensiksi, kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä, onko yhtäältä direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohdassa ja toisaalta direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetyillä siirtymäjärjestelyillä erilaisesta muotoilusta huolimatta sama merkitys.
36 On muistutettava, että edellä mainitussa asiassa Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie annetun tuomion 59–63 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin vastasi jo myöntävästi samaan kysymykseen.
37 Toiseen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 98/8 16 artiklan 1 kohdalla on sama merkitys kuin direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdalla.
Kolmas, neljäs ja viides kysymys
38 Kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan tulkittava olevan standstill-velvoite tai sisältyykö tähän artiklaan muita rajoituksia jäsenvaltioiden oikeudelle muuttaa käytössä olevia hyväksymisjärjestelmiään siirtymäkauden aikana. Täsmällisemmin sanottuna kansallinen tuomioistuin tiedustelee, estääkö kyseinen artikla sellaisen kansallisen lainsäädännön antamisen, jossa ei säädetä kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista kyseisenä ajanjaksona koskevan luvan hakijan velvollisuudesta jättää asiakirja ja jossa ei velvoiteta toimivaltaista viranomaista tutkimaan, aiheuttavatko asianomainen kasvinsuojeluaine ja sen tehoaineet vahinkoa ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelulle, koska ainoa laissa säädetty lupaedellytys on kiireellisyys maatalouden edun mukaisesti.
39 Aluksi on todettava, että mahdollista standstill-velvoitetta ei voida johtaa itse direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan sanamuodosta, koska tähän artiklaan ei sisälly mitään nimenomaista tätä tarkoittavaa muotoilua (ks. vastaavasti em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 37 kohta).
40 Tästä seuraa, että direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaa ei ole tulkittava siten, että siinä asetettaisiin standstill-velvoite.
41 Jäsenvaltioiden oikeutta muuttaa biosidituotteiden hyväksymisjärjestelmiään direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa vahvistetun siirtymäkauden aikana ei kuitenkaan voida pitää rajoittamattomana (ks. vastaavasti em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 41 kohta).
42 On nimittäin muistutettava, että vaikka jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta toteuttaa direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteitä ennen tätä varten asetetun määräajan päättymistä, EY 10 artiklan toisen kohdan, EY 249 artiklan kolmannen kohdan ja direktiivin itsensä soveltamisesta seuraa, että niiden on pidättäydyttävä antamasta kyseisen määräajan kuluessa säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (asia C-129/96, Inter‑Environnement Wallonie, tuomio 18.12.1997, Kok. 1997, s. I-7411, 45 kohta). Samoin on asia direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn kaltaisen siirtymäkauden osalta (ks. vastaavasti em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 42 kohta).
43 Tämän osalta on todettava, että direktiivin 91/414 tavoitteena ei ole ainoastaan kasvintuotannon parantaminen ja yhteisön sisäisen kasvituotteiden kaupan rajoitusten poistaminen, vaan myös ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelu (ks. vastaavasti asia C-174/05, Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie ja Stichting Natuur en Milieu, tuomio 9.3.2006, Kok. 2006, s. I‑2443, 30 kohta).
44 Tässä tilanteessa jäsenvaltiot eivät voi direktiivissä säädettyä tavoitetta vakavasti kyseenalaistamatta muuttaa sen 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden aikana sovellettavaa lainsäädäntöä siten, että tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvalle kasvinsuojeluaineelle voitaisiin antaa lupa ottamatta asianmukaisesti huomioon vaikutuksia, joita kyseisellä tuotteella voi olla ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle.
45 Se, että jäsenvaltion viranomaiset ottavat edellä mainitut vaikutukset tällä tavoin huomioon, edellyttää lisäksi, että lupapäätös tehdään ainoastaan sellaisen asiakirjan perusteella, joka sisältää tarvittavat seikat, jotta kyseisiä vaikutuksia voidaan todella arvioida.
46 Kun direktiivin 91/414 13 artiklan 6 kohdassa säädetään, että tämän artiklan 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat siirtymäkauden aikana EY:n perustamissopimusta noudattaen jatkaa aiempien kansallisten sääntöjen soveltamista tietoja koskevien vaatimusten osalta, tätä ei voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille lupa vapauttaa täysin henkilöt, jotka pyytävät lupaa kasvinsuojeluaineelle, velvollisuudesta laatia asiakirja.
47 Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, noudattaako pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö tämän tuomion 44 ja 45 kohdassa mainittuja edellytyksiä.
48 Kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa ei aseteta standstill-velvoitetta. EY 10 artiklan toisesta kohdasta, EY 249 artiklan kolmannesta kohdasta ja direktiivistä 91/414 seuraa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä antamasta direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden kuluessa säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. Täsmällisemmin sanottuna jäsenvaltiot eivät voi muuttaa kyseisen siirtymäkauden aikana sovellettavaa lainsäädäntöä siten, että tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvalle kasvinsuojeluaineelle voitaisiin antaa lupa ottamatta asianmukaisesti huomioon vaikutuksia, joita kyseisellä tuotteella voi olla ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Lupapäätös on myös tehtävä ainoastaan sellaisen asiakirjan perusteella, joka sisältää tarvittavat seikat, jotta kyseisiä vaikutuksia voidaan todella arvioida.
Kuudes kysymys
49 Kuudennella kysymyksellään, joka jakautuu kahteen osaan, kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jos jäsenvaltio antaa luvan saattaa alueellaan markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät tehoaineita, joita ei mainita tämän direktiivin liitteessä I ja jotka olivat jo markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksiantamisen jälkeen, sen on noudatettava kyseisen direktiivin 4 artiklan tai 8 artiklan 3 kohdan säännöksiä.
50 Tämän osalta on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus vastata samaan kysymykseen edellä mainitussa asiassa Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie antamassaan tuomiossa. Kyseisen tuomion 46–57 kohdasta ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kieltävästi.
51 Kuudenteen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltio antaa luvan saattaa alueellaan markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät tehoaineita, joita ei mainita tämän direktiivin liitteessä I ja jotka olivat jo markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksiantamisen jälkeen, sen ei tarvitse noudattaa tämän direktiivin 4 artiklan tai 8 artiklan 3 kohdan säännöksiä.
Seitsemäs kysymys
52 Seitsemännellä kysymyksellään College van Beroep voor het bedrijfsleven tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi ”tutkimiseksi” ymmärrettävä myös sellainen arviointi, joka toteutettiin pääasiassa kyseessä olevia päätöksiä tehtäessä Bmw:n 16aa §:n mukaisesti ja jolla pyritään määrittämään, merkitseekö jo markkinoilla olevan kasvinsuojeluaineen uusi sovellus vaaraa, jota ei voida hyväksyä, käyttäjille, työntekijöille, kansanterveydelle ja ympäristölle.
53 Tältä osin on muistettava, että direktiivissä 91/414 tarkoitettu tutkimus edellyttää, että kyseessä olevalle kasvinsuojeluaineelle on jo annettu lupa ja että tämä lupa on edelleen voimassa tutkimushetkellä (em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 67 kohta).
54 Lisäksi direktiivin 91/414 4 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan tarkastelusta yhdessä käy ilmi, että tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole yksittäisen tehoaineen vaan lopullisen kasvinsuojeluaineen uudelleenarviointi ja että tällaista tutkimusta ei suoriteta asianomaisten yksityishenkilöiden vaan kansallisten viranomaisten aloitteesta (em. asia Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie, tuomion 68 kohta).
55 Seitsemänteen kysymykseen on siis vastattava, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, vastaako Bmw:n 16aa §:ää sovellettaessa toteutettu arviointi kaikkia direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen vaatimuksia ja erityisesti niitä, jotka täsmennetään tämä tuomion 53 ja 54 kohdassa.
Kahdeksas kysymys
56 Kahdeksannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, koskeeko direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohta ainoastaan tietojen toimittamista ennen tutkimusta, vai onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että siinä mainituilla edellytyksillä on merkitystä myös sen kannalta, miten tutkimus on järjestettävä ja toteutettava.
57 On muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin on jo tutkinut samaa kysymystä. Se katsoi edellä mainitussa asiassa Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie antamansa tuomion 71–74 kohdassa, että kyseistä artiklaa on tulkittava siten, että se sisältää yksinomaan säännöksiä, jotka koskevat tietojen toimittamista ennen tutkimusta.
58 Kahdeksanteen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se koskee yksinomaan tietojen toimittamista ennen tutkimusta.
Ensimmäinen kysymys
59 Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 91/414 8 artiklan 2 ja 3 kohdalla välitön oikeusvaikutus sen jälkeen, kun määräaika tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista oikeusjärjestystä on päättynyt.
60 Kun otetaan huomioon muihin kysymyksiin annettu vastaus, tähän ensimmäiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
61 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 1 kohdalla on sama merkitys kuin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdalla.
2) Direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa ei aseteta ”standstill”-velvoitetta. EY 10 artiklan toisesta kohdasta, EY 249 artiklan kolmannesta kohdasta ja direktiivistä 91/414 seuraa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä antamasta direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden kuluessa säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. Täsmällisemmin sanottuna jäsenvaltiot eivät voi muuttaa kyseisen siirtymäkauden aikana sovellettavaa lainsäädäntöä siten, että tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvalle kasvinsuojeluaineelle voitaisiin antaa lupa ottamatta asianmukaisesti huomioon vaikutuksia, joita kyseisellä tuotteella voi olla ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Lupapäätös on myös tehtävä ainoastaan sellaisen asiakirjan perusteella, joka sisältää tarvittavat seikat, jotta kyseisiä vaikutuksia voidaan todella arvioida.
3) Direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltio antaa luvan saattaa alueellaan markkinoille kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät tehoaineita, joita ei mainita tämän direktiivin liitteessä I ja jotka olivat jo markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksiantamisen jälkeen, sen ei tarvitse noudattaa tämän direktiivin 4 artiklan tai 8 artiklan 3 kohdan säännöksiä.
4) Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, vastaako vuoden 1962 Bestrijdingsmiddelenwetin (torjunta-ainelaki), sellaisena kuin se on muutettuna 6.2.2003 annetulla lailla, 16aa §:ää sovellettaessa toteutettu arviointi kaikkia direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen vaatimuksia ja erityisesti niitä, jotka täsmennetään tämän tuomion 53 ja 54 kohdassa.
5) Direktiivin 91/414 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se koskee yksinomaan tietojen toimittamista ennen tutkimusta.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.