1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa
(EY 249 artiklan kolmas kohta)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa
3. Ympäristö – Yhteisön vesipolitiikka – Direktiivi 2000/60
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 1 ja 2 artikla)
4. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä
(EY 226 artikla)
5. Ympäristö – Yhteisön vesipolitiikka – Direktiivi 2000/60– Velvollisuus antaa tietoja yleisölle ja kuulla sitä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 13 artiklan 6 kohta ja 14 artikla)
1. EY 249 artiklan kolmannesta kohdasta johtuu, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä ei välttämättä edellytä kunkin jäsenvaltion lainsäädäntötoimenpiteitä. Myöskään ei vaadita sitä, että direktiivin säännökset olisi samanmuotoisina toistettava nimenomaisella erityisellä säännöksellä, vaan direktiivin täytäntöön panemiseksi voi direktiivin sisällöstä riippuen riittää yleinen oikeustila. Erityisesti yleisten valtiosääntöoikeudellisten tai hallinto-oikeudellisten periaatteiden olemassaolo voi tehdä tarpeettomaksi täytäntöönpanon toteuttamisen erityisin lainsäädäntötoimin tai asetuksin, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä periaatteet takaavat sen, että kansalliset hallintoviranomaiset soveltavat tosiasiallisesti direktiiviä kaikilta osin ja että tilanteessa, jossa direktiivin asianomaisen säännöksen tarkoituksena on luoda oikeuksia yksityisille, näihin periaatteisiin perustuvan oikeudellisen tilanteen on oltava riittävän täsmällinen ja selvä ja että ne, joiden eduista on kysymys, pystyvät täysimääräisesti selvittämään oikeutensa ja tarvittaessa vetoamaan niihin kansallisissa tuomioistuimissa.
(ks. 34 kohta)
2. Säännöstä, joka koskee yksinomaan jäsenvaltioiden ja komission välisiä suhteita, ei lähtökohtaisesti tarvitse panna täytäntöön. Koska jäsenvaltioilla kuitenkin on velvollisuus varmistaa yhteisön oikeuden täysimääräinen noudattaminen, komissio voi osoittaa, että näitä suhteita säätelevän direktiivin säännöksen noudattaminen edellyttää erityisten täytäntöönpanotoimien toteuttamista kansallisessa lainsäädännössä.
(ks. 35 kohta)
3. Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60 1 tai 2 artiklasta, joissa luetellaan sen tavoitteet ja määritelmät, tai muistakaan sen säännöksistä ei ilmene, että jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa puitelainsäädäntö pannakseen sen säännökset oikein täytäntöön noudattaakseen direktiivin vaatimuksia. Puitelainsäädännön hyväksyminen tosin voi olla asianmukainen ja yksinkertaisin tapa panna direktiivi täytäntöön, koska se voi antaa toimivaltaisille viranomaisille yhdessä ainoassa tekstissä selvän oikeudellisen perustan toteuttaa direktiivissä säädetyt vesialaa koskevat eri toimenpiteet, joiden täytäntöönpanon määräaika on ajallisesti porrastettu. Tällaisen puitelainsäädännön hyväksyminen voi myös helpottaa komission työtä, kun sen on valvottava, että jäsenvaltiot noudattavat niille tämän direktiivin perusteella kuuluvia velvoitteitaan. Puitelainsäädännön hyväksyminen ei kuitenkaan ole ainoa tapa, jolla jäsenvaltiot voivat taata direktiivin täyden soveltamisen ja säätää organisoidusta ja yksityiskohtaisesta järjestelmästä, jonka tarkoituksena on tällä direktiivillä tarkoitettujen tavoitteiden noudattaminen.
(ks. 46–48 kohta)
4. Jos jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeudenkäyntiä edeltänyt hallinnollinen menettely on saavuttanut tavoitteensa, joka on kyseessä olevan jäsenvaltion oikeuksien suojeleminen, mainittu jäsenvaltio, joka ei ole oikeudenkäyntiä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä ilmoittanut komissiolle, että direktiivi on jo katsottava täytäntöönpannuksi voimassa olevassa kansallisessa oikeudessa, ei voi väittää, että komissio olisi laajentanut tai muuttanut mainitussa oikeudenkäyntiä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä määriteltyä kanteen kohdetta. Sen jälkeen, kun komissio on ensin moittinut jäsenvaltiota siitä, ettei tämä ole pannut direktiiviä miltään osin täytäntöön, se voi täsmentää vastauskirjelmässään, että sellainen täytäntöönpano, johon asianomainen jäsenvaltio on vedonnut ensimmäisen kerran vastineessaan, on joka tapauksessa virheellinen tai puutteellinen kyseisen direktiivin tiettyjen säännösten osalta, jolloin tällainen kanneperuste sisältyy väistämättä kanneperusteeseen, joka koskee koko täytäntöönpanon puuttumista, ja se on toissijainen tällaiseen kanneperusteeseen nähden.
(ks. 56 kohta)
5. Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60 14 artiklan tarkoituksena on antaa yksityisille ja niille, joita asia koskee, oikeus osallistua aktiivisesti direktiivin täytäntöönpanoon ja erityisesti vesipiirien hoitosuunnitelmien laatimiseen, tarkistamiseen ja ajantasaistamiseen. Jos kansallisesta lainsäädännöstä puuttuvat kaikki täytäntöönpanotoimenpiteet, siinä ei mitenkään varmisteta sitä velvollisuutta, että kansallisilla täytäntöönpanotoimenpiteillä on tehtävä direktiivin 13 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika oikeudellisesti sitovaksi toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin nähden ja mahdollistettava se, että yksityiset oikeussubjektit voivat hyvissä ajoin ennakolta tietää kaikki oikeutensa direktiivin 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä menettelyissä.
(ks. 80 ja 81 kohta)