1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä
(EY 234 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 20 artikla)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely – Direktiivi 98/34
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34 1 artiklan 3 ja 11 kohta ja 8 artiklan 1 kohta)
1. Ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuin voi antaa hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on mahdollisuus esittää huomautuksia yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että kyseiset osapuolet voivat käyttää tätä mahdollisuutta, kun otetaan huomioon se, että edellä mainitun määräyksen mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi näille osapuolille. Täten on välttämätöntä, että ennakkoratkaisukysymyksen esittävä kansallinen tuomioistuin antaa edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, ja siitä, miten nämä oikeussäännöt ja pääasiassa sovellettava kansallinen lainsäädäntö liittyvät toisiinsa.
(ks. 21 kohta)
2. Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettua direktiiviä 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, on tulkittava siten, että kansalliset säännökset, joilla on teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 83/189 täytäntöönpanon jälkeen säädetty velvoitteesta kiinnittää kuvataiteen teoksia sisältäviin CD-levyihin tietty merkki, jotta niitä voidaan pitää kaupan kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, muodostavat teknisen määräyksen, johon ei voida vedota yksityishenkilöä vastaan, jos sitä ei ole annettu tiedoksi komissiolle.
Koska tällaisen merkin, jonka tarkoituksena on tiedottaa kuluttajille ja kansallisille viranomaisille, että kopiot ovat laillisia, kiinnittäminen tehdään hengentuotteen sisältävään tallenteeseen eli siis itse tuotteeseen ja koska se näin ollen kuuluu kyseessä olevilta tuotteilta merkintöjen ja selosteiden osalta vaadittaviin ominaisuuksiin, tällainen merkki on direktiivin 98/34 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tekninen eritelmä, joka edellyttää, että kansallisella toimenpiteellä viitataan välttämättä tuotteeseen tai sen pakkaukseen sellaisenaan. Näin ollen, koska tämä eritelmä on oikeudellisesti pakottava, jotta CD-levyjä voidaan pitää kaupan, kyseinen eritelmä on mainitun direktiivin 1 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys.
CD-levyjen kaltaisten uusien tallenteiden lisäämistä tietyn merkin kiinnittämisvelvollisuuden alaan on pidettävä kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuna teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen tehtävänä muutoksena, ja täten siitä olisi tullut ilmoittaa komissiolle, mikäli kyseisen merkin kiinnittämisvelvollisuus on laajennettu koskemaan kyseessä olevia tuotteita direktiivin 83/189 täytäntöönpanon jälkeen, minkä tarkastaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Tässä tilanteessa yksityishenkilöt voivat vedota tällaisen teknisen määräyksen soveltamatta jättämiseen kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on jätettävä soveltamatta kyseistä teknistä määräystä.
(ks. 35–37, 40–42, 44 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)