Asia C-3/05
Gaetano Verdoliva
vastaan
J. M. Van der Hoeven BV ym.
(Corte d’appello di Cagliarin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Brysselin yleissopimus – Täytäntöönpanomääräys – Tiedoksiantoa ei ole toimitettu tai sitä ei ole toimitettu asianmukaisesti – Tiedon saaminen – Muutoksenhaun määräaika
Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 24.11.2005
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.2.2006
Tuomion tiivistelmä
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus – Täytäntöönpano – Täytäntöönpanomääräys – Tiedoksianto
(27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 36 artikla)
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 36 artiklaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna vuosina 1978, 1982 ja 1989 liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen tehdyillä yleissopimuksilla, on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että täytäntöönpanomääräys annetaan asianmukaisesti tiedoksi sen sopimusvaltion prosessuaalisten sääntöjen mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ja että näin ollen silloin, kun täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, pelkästään täytäntöönpanon vastapuolen tietoisuus määräyksestä ei ole riittävä, jotta kyseisessä artiklassa tarkoitettu määräaika alkaisi kulua.
Täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantoa koskevan vaatimuksen tehtävänä on yhtäältä suojella täytäntöönpanon vastapuolen oikeuksia ja toisaalta todistelun osalta mahdollistaa kyseisen yleissopimuksen 36 artiklan mukaisen ehdottoman ja pakottavan muutoksenhaun määräajan kulumisen tarkka laskeminen. Nämä kaksi tehtävää yhdistettynä tavoitteeseen yksinkertaistaa muissa sopimusvaltioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon sovellettuja menettelyjä selittävät, minkä vuoksi yleissopimuksessa täytäntöönpanomääräyksen toimittamista täytäntöönpanon vastapuolelle koskevat ankarammat muotomääräykset kuin kyseisen määräyksen toimittamista hakijalle. Toiseksi jos merkitystä olisi vain sillä, että täytäntöönpanon vastapuoli on tietoinen täytäntöönpanomääräyksestä, tiedoksiantovaatimuksen sisältö olisi vaarassa käydä merkityksettömäksi ja tämä vaikeuttaisi myös kyseisen yleissopimuksen 36 artiklassa asetetun määräajan tarkkaa laskemista ja haittaisi näin yleissopimuksen määräysten yhdenmukaista soveltamista.
(ks. 34–38 kohta ja tuomiolauselma)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
16 päivänä helmikuuta 2006 (*)
Brysselin yleissopimus – Täytäntöönpanomääräys – Tiedoksiantoa ei ole toimitettu tai sitä ei ole toimitettu asianmukaisesti – Tiedon saaminen – Muutoksenhaun määräaika
Asiassa C‑3/05,
jossa on kyse tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Corte d’appello di Cagliari (Italia) on esittänyt 12.11.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.1.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Gaetano Verdoliva
vastaan
J. M. Van der Hoeven BV,
Banco di Sardegna ja
San Paolo IMI SpA,
Pubblico Ministero n osallistuessa asian käsittelyyn,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Schintgen, R. Silva de Lapuerta, G. Arestis ja J. Klučka (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– G. Verdoliva, edustajinaan avvocato M. Comella ja avvocato U. Ugas,
– Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato A. Cingolo,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. de March ja A.‑M. Rouchaud‑Joët,
kuultuaan julkisasiamiehen 24.11.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 36 artiklan tulkintaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1 ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1) ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1; jäljempänä Brysselin yleissopimus).
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Verdoliva sekä J. M. van der Hoeven BV (jäljempänä Van der Hoeven), Banco di Sardegna ja San Paolo IMI SpA, aiemmin Istituto San Paolo di Torino, ja joka koskee Arrondissementsrechtbank ’s-Gravenhagen (Alankomaat) antaman tuomion, jossa Verdoliva velvoitettiin maksamaan Van der Hoevenille 365 000 Alankomaiden guldenia (NLG), täytäntöönpanoa Italiassa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Brysselin yleissopimus
3 Brysselin yleissopimuksen 26 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että sopimusvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.
4 Yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdassa määrätään, että tuomiota ei tunnusteta, jos haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa.
5 Kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että sopimusvaltiossa annettu tuomio, joka siinä valtiossa on täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.
6 Brysselin yleissopimuksen 34 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tuomioistuimen, jolta täytäntöönpanoa on pyydetty, on annettava päätöksensä viipymättä ja varaamatta menettelyn siinä vaiheessa sille, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.
Hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin 27 tai 28 artiklassa mainitulla perusteella.
– – .”
7 Yleissopimuksen 35 artiklassa määrätään, että tuomioistuimen asianomaisen virkamiehen on viivytyksettä ilmoitettava hakijalle hakemuksen johdosta annetusta päätöksestä täytäntöönpanovaltion lain mukaisesti.
8 Yleissopimuksen 36 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jos täytäntöönpanoon suostutaan, vastapuoli voi kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta hakea siihen muutosta.
Jos muutoksenhakijalla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa kuin siinä, missä on annettu päätös, jolla täytäntöönpanoon on suostuttu, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, kun päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää etäisyyden perusteella.”
9 Brysselin yleissopimuksen 40 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että jos täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hylätty, hakija voi hakea muutosta.
Italian prosessioikeus
10 Italian Codice di procedura civilen (siviiliprosessilaki, jäljempänä CPC) 143 §:ssä säädetään, että jos tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikkaa taikka kotipaikkaa ei tiedetä, haastemiehen on suoritettava tiedoksianto toimittamalla asiakirjan jäljennös vastaanottajan viimeisen asuinpaikan kunnanvirastoon ja julkaistava se myös sen tuomioistuimen ilmoitustaululla, jossa asia käsitellään.
11 CPC:n 650 §:ssä säädetään, että summaarisessa menettelyssä annetun päätöksen vastaanottaja voi vastustaa päätöksen täytäntöönpanoa myös sitä varten asetetun määräajan päätyttyä, jos hän näyttää toteen, että ei ole saanut päätöksestä tietoa ajoissa esimerkiksi siitä syystä, että tiedoksianto on toimitettu sääntöjenvastaisesti. Vastustus ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos ensimmäisestä täytäntöönpanotoimenpiteestä on kulunut kymmenen päivää.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 Arrondissementsrechtsbank ’s-Gravenhage velvoitti 14.9.1993 antamallaan tuomiolla Verdolivan maksamaan Van der Hoevenille 365 000 NLG:n suuruisen summan korkoineen ja kuluineen.
13 Corte d’appello di Cagliari antoi 24.5.1994 määräyksen tämän tuomion täytäntöönpanosta Italian alueella ja antoi määräyksessä luvan siihen, että Verdolivan omaisuutta saatiin ottaa turvaamistoimena vakuustakavarikkoon 220 miljoonan Italian liiran (ITL) määrään asti.
14 Ensimmäinen täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantoyritys, joka tehtiin Verdolivan Capoterrassa (Italia) sijaitsevassa kotipaikassa, ei onnistunut. Tiedoksiantoyrityksestä 14.7.1994 laaditun pöytäkirjan mukaan tämä osoite oli väestörekisterin mukaan edelleen Verdolivan osoite, mutta hän oli muuttanut muualle jo yli vuotta aiemmin.
15 Toinen tiedoksianto suoritettiin CPC:n 143 §:n mukaisesti. Tiedoksiannosta 27.7.1994 laaditun pöytäkirjan mukaan haastemies toimitti asiakirjan jäljennöksen Capoterran kunnanvirastoon ja kiinnitti toisen jäljennöksen tuomioistuimen ilmoitustaululle.
16 Koska Verdoliva ei vastustanut täytäntöönpanoa 30 päivän kuluessa näin toimitetusta tiedoksiannosta, Van der Hoeven aloitti pakkotäytäntöönpanon osallistumalla välintulijana Banco di Sardegnan ja San Paolo IMI SpA:n Verdolivaa vastaan jo vireille panemaan täytäntöönpanomenettelyyn.
17 Verdoliva vastusti täytäntöönpanoa 4.12.1996 Tribunale civile di Cagliarissa nostamallaan kanteella yhtäältä sillä perusteella, että täytäntöönpanomääräystä ei ollut annettu hänelle tiedoksi, ja toisaalta sillä perusteella, että sitä ei ollut toimitettu Capoterran kunnanvirastoon ja että näin ollen 27.7.1994 päivätty tiedoksiantoa koskeva pöytäkirja oli väärennös.
18 Tribunale civile di Cagliari hylkäsi tämän kanteen 7.6.2002 tekemällään päätöksellä muun muassa sillä perusteella, että vastustaminen oli tapahtunut myöhässä. Tämän tuomioistuimen mukaan tosin voitiin analogisesti CPC:n 650 §:n kanssa hyväksyä viivästynyt vastustaminen silloin, kun täytäntöönpanomääräyksestä ei ollut saatu ajoissa tietoa asianmukaisen tiedoksiannon puuttuessa. Tällaisen kanteen nostamiselle asetettu määräaika ei kuitenkaan missään tapauksessa voinut ylittää 30:tä päivää ensimmäisestä sellaisesta täytäntöönpanotoimenpiteestä lukien, jonka johdosta Verdolivan on ollut mahdollista saada tieto kyseisestä määräyksestä.
19 Verdoliva haki tähän päätökseen muutosta Corte d’appello di Cagliarissa ja toisti siellä ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä perusteet, minkä lisäksi hän väitti, että tiedoksianto oli pätemätön myös siksi, että CPC:n 143 §:ää, sellaisena kuin Corte suprema di cassazione on sitä tulkinnut, oli rikottu. Haastemies ei ollut tehnyt tarpeellisia selvityksiä tutkiakseen, oliko kyseessä todellisuudessa tapaus, jossa henkilö ei ollut tavoitettavissa, eikä myöskään kirjannut näitä tutkimuksiaan 27.7.1994 päivättyyn tiedoksiantoa koskevaan pöytäkirjaan.
20 Koska Corte d’appello di Cagliari katsoo, että sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisu riippuu Brysselin yleissopimuksen 36 artiklan tulkinnasta, se on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko tiedon saaminen oikeudenkäyntiasiakirjoista Brysselin yleissopimuksessa määritelty itsenäinen käsite vai onko tämä käsite yleissopimuksen mukaan määriteltävä kansallisessa oikeusjärjestyksessä?
2) Voidaanko Brysselin yleissopimuksesta ja erityisesti sen 36 artiklasta päätellä, että 36 artiklan mukaisen täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiannon lisäksi on olemassa muita samanarvoisia menettelytapoja?
3) Alkaako Brysselin yleissopimuksen 36 artiklassa asetettu määräaika kulua myös silloin, jos täytäntöönpanomääräyksen vastapuoli, jolle määräystä ei ole annettu tiedoksi tai jolle se on annettu tiedoksi puutteellisesti, on tietoinen tästä päätöksestä, vai onko yleissopimusta sitä vastoin tulkittava siten, että sen mukaan täytäntöönpanomääräyksestä voidaan saada tieto vain tietyillä tavoilla?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
21 Kansallinen tuomioistuin haluaa kysymyksillään, joita on syytä tarkastella yhdessä, selvittää, alkaako Brysselin yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu määräaika kulua tilanteessa, jossa täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, pelkästään sillä perusteella, että täytäntöönpanon vastapuoli on saanut tiedon tästä päätöksestä.
22 Tältä osin on heti aluksi todettava, että yksin Brysselin yleissopimuksen 36 artiklan sanamuodon perusteella ei voida vastata esitettyihin kysymyksiin.
23 Tämän määräyksen mukaan määräaika muutoksen hakemiseksi täytäntöönpanomääräykseen alkaa kulua kyseisen määräyksen tiedoksiantopäivästä, mutta siinä ei määritellä tiedoksiannon käsitettä eikä määritellä, millainen tiedoksiannon on oltava, jotta sen vaikutukset syntyisivät, lukuun ottamatta tilannetta, jossa täytäntöönpanon vastapuolella on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa kuin siinä, jossa täytäntöönpanomääräys on annettu, jolloin määräys on annettava tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan, jotta määräaika alkaa kulua.
24 Brysselin yleissopimuksen 36 artikla ei myöskään sisällä, toisin kuin kyseisen yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohta, mitään nimenomaista tiedoksiannon asianmukaisuuden edellytystä.
25 Brysselin yleissopimuksen 36 artiklaa on siis tulkittava tämän yleissopimuksen järjestelmän ja tavoitteiden valossa.
26 Brysselin yleissopimuksen johdanto-osasta ilmenee, että sen tavoitteena on taata tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sovellettujen menettelyjen yksinkertaistaminen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan saa pyrkiä millään tavoin heikentämällä puolustautumisoikeuksia (asia 49/84, Debaecker ja Plouvier, tuomio 11.6.1985, Kok. 1985, s. 1779, 10 kohta ja asia C‑522/03, Scania Finance France, tuomio 13.10.2005, 15 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
27 Täytäntöönpanon alalla yleissopimuksen pääasiallinen tavoite on helpottaa kaikin mahdollisin tavoin tuomioiden vapaata liikkuvuutta määräämällä yksinkertaisesta ja nopeasta eksekvatuurimenettelystä, jossa kuitenkin annetaan sille, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, mahdollisuus hakea muutosta (ks. erityisesti asia 148/84, Deutsche Genossenschaftsbank, tuomio 2.7.1985, Kok. 1985, s. 1981, 16 kohta ja asia C‑7/98, Krombach, tuomio 28.3.2000, Kok. 2000, s. I‑1935, 19 kohta).
28 Brysselin yleissopimuksella perustetusta tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevasta järjestelmästä on todettava, että 36 artiklan lisäksi myös muissa yleissopimuksen määräyksissä määrätään asiakirjojen ja tuomioiden tiedoksiannosta.
29 Kyseisen yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdassa ja 34 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että tuomiota ei tunnusteta muissa sopimusvaltioissa, jos haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että sopimusvaltiossa annettua yksipuolista tuomiota ei tule tunnustaa toisessa sopimusvaltiossa, jos haastehakemusta ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi pois jääneelle vastaajalle, vaikka hän olisikin sittemmin saanut tiedon tuomiosta mutta ei ole turvautunut käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin (asia C‑305/88, Lancray, tuomio 3.7.1990, Kok. 1990, s. I‑2725, 23 kohta ja asia C‑123/91, Minalmet, tuomio 12.11.1992, Kok. 1992, s. I‑5661, 21 kohta).
30 Lisäksi on todettava, että Brysselin yleissopimuksella perustetussa tuomioiden täytäntöönpanojärjestelmässä täytäntöönpanon hakijan ja täytäntöönpanon vastapuolen etuja suojataan eri tavoin.
31 Kyseisen yleissopimuksen 36 artiklassa nimittäin määrätään täytäntöönpanon vastapuolen osalta virallisen tiedoksiantomenettelyn käyttämisestä täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiannossa. Kyseisen yleissopimuksen 35 artiklasta sitä vastoin ilmenee, että siinä edellytetään ainoastaan, että hakemuksen johdosta annetusta määräyksestä on ”ilmoitettava” hakijalle.
32 Brysselin yleissopimuksen 36 artiklan mukaan täytäntöönpanon vastapuolella on lisäksi riippuen siitä, onko hänen kotipaikkansa siinä sopimusvaltiossa, jossa täytäntöönpanomääräys annettiin, käytettävissään yhden tai kahden kuukauden määräaika muutoksenhakuun kyseisen määräyksen tiedoksiannosta lukien. Tämä määräaika on ehdoton ja pakottava (asia 145/86, Hoffmann, tuomio 4.2.1988, Kok. 1988, s. 645, 30 ja 31 kohta). Kyseisen yleissopimuksen 40 artiklan 1 kappaleen sanamuodosta sekä tätä yleissopimusta koskevasta Jenardin selvityksestä (EYVL 1979, C 59, s. 1, 53) sen sijaan ilmenee, että kun täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hylätty, hakijan oikeutta hakea muutosta ei rajoita preklusiivinen määräaika.
33 Näiden seikkojen valossa on ratkaistava, alkaako Brysselin yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu määräaika kulua tilanteessa, jossa täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, pelkästään sillä perusteella, että täytäntöönpanon vastapuoli on tietoinen tästä määräyksestä.
34 Tältä osin on kiistatonta ensiksikin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 56 kohdassa, että täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantoa koskevan vaatimuksen tehtävänä on yhtäältä suojella täytäntöönpanon vastapuolen oikeuksia ja toisaalta todistelun osalta mahdollistaa Brysselin yleissopimuksen 36 artiklan mukaisen ehdottoman ja pakottavan muutoksenhaun määräajan kulumisen tarkka laskeminen.
35 Nämä kaksi tehtävää yhdistettynä tavoitteeseen yksinkertaistaa muissa sopimusvaltioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon sovellettuja menettelyjä selittävät, minkä vuoksi Brysselin yleissopimuksessa täytäntöönpanomääräyksen toimittamista täytäntöönpanon vastapuolelle koskevat ankarammat muotomääräykset kuin kyseisen määräyksen toimittamista hakijalle, kuten tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee.
36 Toiseksi on todettava, että jos merkitystä olisi vain sillä, että täytäntöönpanon vastapuoli on tietoinen täytäntöönpanomääräyksestä, tiedoksiantovaatimuksen sisältö olisi vaarassa käydä merkityksettömäksi. Hakijat voisivat tällöin tuntea houkutusta jättää käyttämättä asianmukaista tiedoksiantoa varten määrättyjä keinoja (ks. vastaavasti tässä yhteydessä Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kappale ja em. asia Lancray, tuomion 20 kohta).
37 Tämä vaikeuttaisi myös kyseisen yleissopimuksen 36 artiklassa asetetun määräajan tarkkaa laskemista ja haittaisi näin Brysselin yleissopimuksen määräysten yhdenmukaista soveltamista (ks. vastaavasti em. asia Lancray, tuomion 20 kohta).
38 Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että Brysselin yleissopimuksen 36 artiklaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että täytäntöönpanomääräys annetaan asianmukaisesti tiedoksi sen sopimusvaltion prosessuaalisten sääntöjen mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ja että näin ollen silloin, kun täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, pelkästään täytäntöönpanon vastapuolen tietoisuus määräyksestä ei ole riittävä, jotta kyseisessä artiklassa tarkoitettu määräaika alkaisi kulua.
Oikeudenkäyntikulut
39 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 36 artiklaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että täytäntöönpanomääräys annetaan asianmukaisesti tiedoksi sen sopimusvaltion prosessuaalisten sääntöjen mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ja että näin ollen silloin, kun täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi, pelkästään täytäntöönpanon vastapuolen tietoisuus määräyksestä ei ole riittävä, jotta kyseisessä artiklassa tarkoitettu määräaika alkaisi kulua.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: italia.