1. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Arviointivaikeudet – Komission velvollisuus aloittaa kontradiktorinen menettely – Käsite – Vakavat vaikeudet – Objektiivisuus
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)
4. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Harkintavalta – EY 87 ja EY 88 artiklan ja niiden perustamissopimuksen muiden määräysten johdonmukaisuuden kunnioittaminen, joiden tavoitteena on vääristymätön kilpailu yhteismarkkinoilla
(EY 87 ja EY 88 artikla)
5. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Arviointivaikeudet – Komission velvollisuus aloittaa kontradiktorinen menettely – Poikkeusjärjestelmä, joka merkitsee kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden mahdollista verosyrjintää – Tutkinnan riittämättömyys ja puutteellisuus – Todiste vakavista vaikeuksista
(EY 23 ja EY 25 artikla, EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta sekä EY 90 artikla)
1. EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely on välttämätön silloin, kun komissio kohtaa vakavia vaikeuksia arvioidessaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio voi siis pitäytyä EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavan tutkinnan vaiheessa ja tehdä päätöksen, jonka mukaan tuki soveltuu yhteismarkkinoille, vain, jos se on kyseisen menettelyn päättyessä vakuuttunut soveltuvuudesta. Jos komissio ei sitä vastoin alustavassa menettelyssä ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä ongelmia, sillä on velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset ja aloittaa tätä varten EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.
Vakavien vaikeuksien käsite on objektiivinen. Tällaisten vaikeuksien olemassaoloa on arvioitava riidanalaisen päätöksen tekoon liittyvien olosuhteiden ja päätöksen sisällön pohjalta objektiivisin perustein ottaen huomioon päätöksessä esitettyjen perustelujen lisäksi seikat, jotka komissiolla oli tiedossaan, kun se totesi riidanalaisten tukien olevan yhteismarkkinoille soveltuvia. Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen harjoittamassa laillisuusvalvonnassa, joka kohdistuu vakavien vaikeuksien olemassaoloon, ei luonnollisestikaan rajoituta tarkastelemaan ainoastaan sitä, onko asiassa tehty ilmeinen arviointivirhe.
Jos tällaisia vaikeuksia olisi havaittu, vastustamatta jättämistä koskeva komission päätös voitaisiin lisäksi kumota jo pelkästään tällä perusteella perustamissopimuksessa määrätyn kontradiktorisen ja perustellun tutkinnan laiminlyönnin vuoksi siinäkin tapauksessa, että asiassa ei näytettäisi komission arvioineen asian sisältöä oikeudellisesti tai tosiasiallisesti virheellisesti.
(ks. 55, 56 ja 58 kohta)
2. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi kannekirjelmästä.
(ks. 81 kohta)
3. Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään. Sen sijaan kanneperuste, jolla laajennetaan aiemmin kannekirjelmässä esitettyä kanneperustetta joko suoraan tai implisiittisesti ja jolla on kiinteä yhteys kyseiseen perusteeseen, otetaan tutkittavaksi.
(ks. 87 kohta)
4. Vaikka EY 87 ja EY 88 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä komissiolla on paljon harkintavaltaa siinä, soveltuuko valtiontukiohjelma yhteen yhteismarkkinoista johtuvien vaatimusten kanssa, perustamissopimuksen yleisestä rakenteesta seuraa, ettei kyseinen menettely voi koskaan johtaa perustamissopimuksen erityismääräysten vastaiseen tulokseen. Komissiolla on velvollisuus kunnioittaa EY 87 ja EY 88 artiklan ja perustamissopimuksen muiden määräysten johdonmukaisuutta erityisesti silloin, kun myös kyseisten muiden määräysten tavoitteena on vääristymätön kilpailu yhteismarkkinoilla. Jos nimittäin komissio tekee päätöksen tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, se ei voi jättää huomioimatta sitä, että yksittäisten talouden toimijoiden toiminnan vuoksi kilpailu yhteismarkkinoilla voi rajoittua.
Komissio ei näin ollen voi todeta valtiontukea, joka on joiltain osin perustamissopimuksen muiden määräysten vastainen, yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Lisäksi määritellessään tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komission on otettava huomioon markkinaolosuhteet myös verotuksen näkökulmasta. Tästä seuraa, että perustamissopimuksen järjestelmän mukaan jäsenvaltio ei saa ottaa käyttöön eikä myöntää tukea muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden verosyrjinnän muodossa.
(ks. 91 ja 92 kohta)
5. Silloin kun EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavassa tutkintavaiheessa tehdyn, tuen ensimmäisen tutkinnan perusteella ei ole ollut mahdollista ratkaista kaikkia tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä ongelmia, komissiolla on velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset ja aloittaa tätä varten EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely. Komission alustavassa tutkintamenettelyssä tekemän tutkimuksen riittämättömyys tai epätäydellisyys on viite vakavista vaikeuksista.
Tämän vuoksi silloin kun on kyse ympäristöveroa koskevasta poikkeusjärjestelmästä, joka itsessään merkitsee valtiontukea, sellainen joko EY 23 ja EY 25 artiklan taikka EY 90 artiklan vastainen verosyrjintä kotimaisten tuotteiden ja toisesta jäsenvaltiosta tuotujen tuotteiden välillä, johon se voi johtaa, tuo esiin kysymyksen mainittujen artiklojen sekä EY 87 ja EY 88 artiklan välisestä johdonmukaisuudesta. Sitä, että komissio ei tutki mainittua kysymystä alustavan tutkintamenettelyn päätteeksi tekemässään vastustamatta jättämistä koskevassa päätöksessä, on viite vakavista vaikeuksista, joiden johdosta sen on aloitettava EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely.
(ks. 55, 57, 90, 94–98 ja 102 kohta)