YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
6 päivänä helmikuuta 2007
Yhdistetyt asiat T-246/04 ja T-71/05
Jacques Wunenburger
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Virkamiehet – Arviointikertomukset – Arviointikierrokset 1997/1999 ja 1999/2001 – Urakehitystä koskeva kertomus – Arviointikierros 2001/2002 – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Vahingonkorvauskanne – Puolustautumisoikeudet
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä kantajaa koskevien arviointikertomusluonnosten kumoamista ajanjaksojen 1997/1999 ja 1999/2001 osalta sekä kantajan urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista arviointikierroksen 2001/2002 osalta ja toisaalta vahingonkorvausta aiheutuneiksi väitetyistä vahingoista
Ratkaisu: Kumotaan 11.9.2003 tehty päätös, jossa vahvistetaan kantajan urakehitystä koskeva kertomus ajanjaksolta 1.7.2001–31.12.2002. Komissio velvoitetaan nimittävän viranomaisen kantajalle jo maksaman 2 500 euron suuruisen määrän lisäksi maksamaan kantajalle 2 500 euroa korvauksena ajanjaksoja 1997/1999 ja 1999/2001 koskevien arviointikertomusten laatimisen viivästymisestä sekä symbolinen yhden euron suuruinen määrä ajanjaksoon 2001/2002 liittyvän urakehitystä koskevan kertomuksen laatimisen viivästymisestä. Kanteet hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Valmisteleva toimi
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Henkilöstö – Kanne – Kumoamisvaatimuksen yhteydessä esitetty vahingonkorvausvaatimus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu
(Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla)
5. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
6. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus
(Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla)
1. Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettuja asianomaiselle vastaisia toimia ovat vain toimet tai toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan intresseihin muuttaen selvästi hänen oikeusasemaansa, ja joilla vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta. Silloin kun kyseessä ovat toimet tai päätökset, jotka laaditaan useassa vaiheessa, erityisesti sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat vain toimenpiteet, joilla vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta tämän menettelyn päätteeksi, eivätkä sen sijaan väliaikaistoimet, joiden tarkoituksena on lopullisen päätöksen valmisteleminen.
Arviointikertomuksen ”luonnos” on valmisteleva toimi, jolla ei ole mitään sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka saattaisivat vaikuttaa suoraan asianomaisen virkamiehen intresseihin, joten se ei ole hänelle vastainen toimi.
(ks. 41–43 kohta)
Viittaukset: asia T‑69/92, Seghers v. neuvosto, 24.6.1993 (Kok. 1993, s. II‑651, 28 kohta); yhdistetyt asiat T‑57/92 ja T‑75/92, Yorck von Wartenburg v. parlamentti, 28.9.1993 (Kok. 1993, s. II‑925, 36 kohta); asia T‑6/93, Pérez Jiménez v. komissio, 15.6.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑155 ja II‑497, 34 kohta); asia T‑586/93, Kotzonis v. TSK, 22.3.1995 (Kok. 1995, s. II‑665, 29 kohta) ja asia T‑324/02, McAuley v. neuvosto, 17.12.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑337 ja II‑1657, 28 kohta).
2. Vaikka kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne ovat erillisiä oikeussuojakeinoja, vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta silloin, kun vahingonkorvauskanteella on läheinen yhteys kumoamiskanteeseen, joka on jätetty tutkimatta. Tilanne on tällainen silloin, jos vahingonkorvausvaatimuksilla pyritään yksinomaan kumoamiskanteen kohteena olleen toimen seurausten korvaamiseen ja itse kumoamiskanne on jätetty tutkimatta, erityisesti silloin, jos vahingonkorvauskanteella vaaditaan ainoastaan sellaisten ansionmenetysten korvaamista, joita ei olisi tapahtunut, jos kumoamiskanne olisi menestynyt.
Kuitenkin silloin, jos kahden kanteen perustana ovat hallinnon eri toimet tai menettelytavat, vahingonkorvauskannetta ei pitäisi rinnastaa kumoamiskanteeseen, vaikka molemmilla toimilla päädytään kantajan kannalta samaan rahalliseen lopputulokseen, jolloin kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen ei aiheuta vahingonkorvauskanteen tutkimatta jättämistä.
(ks. 46–48 kohta)
Viittaukset: asia 4/67, Collignon v. komissio, 12.12.1967 (Kok. 1967, s. 469, 480); asia 53/70, Vinck v. komissio, 24.6.1971 (Kok. 1971, s. 601, 8–15 kohta); asia 79/71, Heinemann v. komissio, 13.7.1972 (Kok. 1972, s. 579 ); asia 346/87, Bossi v. komissio, 14.2.1989 (Kok. 1989, s. 303); asia T‑27/90, Latham v. komissio, 24.1.1991 (Kok. 1991, s. II‑35, 38 kohta) ja asia T‑147/04, Ross v. komissio, 28.6.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑171 ja II‑771, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
3. Hallinnon on valvottava, että arviointikertomukset laaditaan ajanjaksoittain henkilöstösääntöjen mukaisina päivämäärinä ja että ne laaditaan sääntöjenmukaisesti, sekä hyvän hallinnon vuoksi että virkamiesten intressien suojelemiseksi. Viive arviointikertomusten laatimisessa on näet sellaisenaan omiaan aiheuttamaan vahinkoa virkamiehelle jo sen vuoksi, että hänen uransa kulkua saattaa heikentää tällaisen kertomuksen puuttuminen sillä hetkellä, jona häntä koskevia päätöksiä on tehtävä. Virkamiehelle, jonka henkilökansio on sääntöjenvastainen ja epätäydellinen, aiheutuu tästä syystä henkistä kärsimystä, joka johtuu epävarmuudesta ja huolesta, jota hän kokee ammatillisen tulevaisuutensa vuoksi. Jos todettuja viipeitä ei voida perustella erityisillä syillä, hallinto tekee virkavirheen, joka synnyttää sen vastuun.
(ks. 64 ja 65 kohta)
Viittaukset: yhdistetyt asiat 156/79 ja 51/80, Gratreau v. komissio, 18.12.1980 (Kok. 1980, s. 3943, 15 kohta); yhdistetyt asiat 173/82, 157/83 ja 186/84, Castille v. komissio, 6.2.1986 (Kok. 1986, s. 497, 36 kohta); asia T‑73/89, Barbi v. komissio, 8.11.1990 (Kok. 1990, s. II‑619, 41 kohta); asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑109 ja II‑331, 44 ja 50 kohta) ja asia T‑187/01, Mellone v. komissio, 12.6.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑81 ja II‑389, 77 ja 78 kohta).
4. Arviointikertomus on välttämätön arvioinnin perusta joka kerta, kun esimiehet tarkastelevat virkamiehen uraa. Vaikka virkamiehellä ei ole saavutettua oikeutta tulla ylennetyksi, ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että arviointikertomuksen puuttuminen asian kannalta merkityksellisen ylennyskierroksen aikana on vaikuttanut hänen uraansa.
Lisäksi, vaikka poikkeuksellisissa olosuhteissa arviointikertomuksen puuttuminen voidaan korvata sillä, että on olemassa muita tietoja virkamiehen ansioista, näiden tietojen on täytettävä tietyt edellytykset, joiden täyttyminen vastaajana olevan toimielimen on näytettävä toteen. Missään tapauksessa arviointikertomus, joka ei ole lopullinen ja jonka asianomainen on riitauttanut, ei sellaisenaan voi olla muiden tietojen lähteenä.
(ks. 70–72 kohta)
Viittaukset: asia C‑68/91 P, Moritz v. komissio, 17.12.1992 (Kok. 1992, s. I‑6849, 16 kohta); asia T‑202/99, Rappe v. komissio, 5.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑201 ja II‑911, 38, 40, 52 ja 56 kohta) ja asia T‑278/01, Den Hamer v. komissio, 7.5.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑139 ja II‑665, 95 kohta).
5. Jos samalla kertaa muutetaan arviointijärjestelmää ja osoitetaan asianomainen uusiin tehtäviin, joiden luonne on aineellisesti erilainen ja joihin liittyy huomattavasti vastuuta, mahdollisia eroja, joita havaitaan virkamiehestä kahden peräkkäisen arviointikertomuksen yhteydessä tehtyjen arviointien välillä, ei voita pitää ”taantumisena”, joka edellyttäisi erityisiä perusteluja.
(ks. 95 kohta)
6. Virkamiehen puolustautumisoikeuksia loukataan, jos hallinto selityksiä antamatta laiminlyö arviointimenettelyn aikana muotovaatimuksia, joista määrätään sisäisessä ohjeessa, joka koskee erityisiä yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan tietyn yksikön virkamiehiin ja jotka liittyvät siihen, että urakehitystä koskevassa kertomuksessa annetaan lausuntoja, jotka on kerätty säädetyissä keskusteluissa, jolloin arvioitava virkamies ei ole kyennyt ilmaisemaan asianmukaisesti näkemystään tällaisesta lausunnosta.
Se, että urakehitystä koskevassa kertomuksessa viitataan vain siihen, että keskusteluja on ollut, ei riitä asianomaiselle virkamiehelle varoitukseksi siitä, että on olemassa lausunto, jonka luovuttamista hänellä on oikeus vaatia.
Silloin kun ammattiyhdistystä valtuuskunnan johtajana edustavaa ylemmän palkkaluokan virkamiestä koskeva lausunto on erityisen kielteinen ja siis omiaan heikentämään hänen arvosanaansa, hänelle on ilmoitettava tästä selvästi ja yksiselitteisesti, jotta hän voisi asianmukaisesti esittää näkemyksensä.
Jotta puolustautumisoikeuksien loukkaaminen johtaisi toimen kumoamiseen, edellytetään kuitenkin, että menettely olisi voinut ilman tätä sääntöjenvastaisuutta johtaa erilaiseen tulokseen.
(ks. 134 ja 147–149 kohta)
Viittaukset: yhdistetyt asiat 209/78–215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio, 29.10.1980 (Kok. 1980, s. 3125, 47 kohta); asia C‑142/87, Belgia v. komissio, 21.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑959, 48 kohta) ja asia T‑372/00, Campolargo v. komissio, 23.4.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑49 ja II‑223, 39 kohta).