1. Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset
(Komission asetuksen N:o 3665/87 13 artikla ja komission asetuksen N:o 1538/91 6 ja 7 artikla)
2. Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset
(Neuvoston asetus N:o 386/90 ja neuvoston asetuksen N:o 2913/92 1 ja 70 artikla; komission asetukset N:o 1538/91 ja N:o 2221/95)
3. Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta; komission asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan 3–5 kohta)
4. Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 70 artikla)
1. Tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun asetuksen N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1538/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1000/96, säännöksiä, joissa vahvistetaan vähimmäislaatuvaatimukset ja sallitut poikkeamat, ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklaa sovelletaan määritettäessä sitä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.
(ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, samassa ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden osittaiseen tarkastukseen liittyvää 70 artiklaa sovelletaan, jollei siinä säädetyn tutkimuksen sääntöjenmukaisuudesta muuta johdu, määritettäessä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.
Mainittu artikla on näet yksi yleisistä tullisäännöksistä, joita sovelletaan kaikkiin tuen kohteena olevien tavaroiden vienti-ilmoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista. Millään sovellettavan erityislainsäädännön viennin yhteydessä suoritettavaa valvontaa koskevalla erityissäännöksellä ei poiketa tämän tullikoodeksin 70 artiklan soveltamisesta.
(ks. 47–53 kohta ja tuomiolauselman 2 kohdan a alakohta)
3. Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta tilanteessa, jossa otetun näytteen koko ei ole riittävä tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun asetuksen N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan kannalta.
Tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on näet yleissäännös, jossa säädetään, että jos tarkastetaan ainoastaan osa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista, tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita. Tätä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta ainoastaan tullilainsäädännön perusteella tehtäviin tarkastuksiin, vaan sillä on myös merkitystä maataloustuotteiden vientitukijärjestelmää ja siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia koskevan lainsäädännön mukaisissa tarkastuksissa. Asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan 3–5 kohdassa määritetään virheellisten yksikköjen sallittu määrä suhteessa erän ja näytteen kokoon. Jos näytteiden vähimmäismäärää ei ole otettu, on mahdotonta tarkastaa, onko näitä sallittuja poikkeamia noudatettu.
(ks. 55–57 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohdan b alakohta)
4. Silloin, kun useista yhdellä tulli-ilmoituksella vientiin ilmoitetuista eristä otetaan useita näytteitä ja kun tarkastuksessa osoittautuu, että osa näytteistä on laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia mutta toiset näytteet eivät ole laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia, kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten viranomaisten asiana on selvittää tosiseikat ja ottaa huomioon kaikki todisteet. Näihin todisteisiin voivat kuulua saatavilla olevat näytteet, mutta myös muita todisteita eli erityisesti fyysisen tarkastuksen toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen yhteisön lainsäädännön mukaisesti tekemät selostukset. Jos tosiseikkoja ei voida selvittää siten, että oikeus tuen saamiseen voidaan ratkaista niiden perusteella, kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida viejän ja tulliviranomaisen menettely selvittämällä, missä määrin kumpikin on käyttänyt oikeuksiaan ja täyttänyt velvollisuutensa, ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset siltä osin, onko oikeus vientitukeen olemassa.
(ks. 24 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)