1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Yhteisön toimen pätevyyden riitauttaminen kansallisessa tuomioistuimessa
(EY 234 artiklan toinen kohta)
2. Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajien auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet lennon pitkäaikaisen viivästyksen yhteydessä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 6 artikla; vuoden 1999 Montrealin yleissopimus)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 253 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artikla)
4. Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajien auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet sekä korvaukset lennon pitkäaikaisen viivästyksen yhteydessä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artikla)
5. Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajien auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet sekä korvaukset lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästyksen yhteydessä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artikla)
1. Yhteisön toimen pätevyyden riitauttaminen kansallisessa tuomioistuimessa ei yksinään riitä perusteeksi ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen yhteisöjen tuomioistuimelle.
Tuomioistuimet, joiden päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, voivat nimittäin tutkia yhteisön toimielimen toimen pätevyyden, ja jos ne katsovat, etteivät asianosaisten kansallisessa tuomioistuimessa esittämät pätemättömyysperusteet ole riittäviä, ne voivat hylätä kyseiset perusteet ja todeta, että kyseinen toimi on täysin pätevä, koska ne eivät näin toimiessaan aseta kyseenalaiseksi yhteisön toimien pätevyyttä.
Kun tällaiset tuomioistuimet sitä vastoin katsovat, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista yhteisön tointa koskevista pätemättömyysperusteista on perusteltu, niiden on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä yhteisöjen tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä.
(ks. 28–30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 6 artiklassa tarkoitetut matkustajien auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet lennon pitkäaikaisen viivästyksen yhteydessä ovat vakiomuotoisia ja välittömiä toimenpiteitä matkustajien ilmakuljetusten viivästymisestä aiheutuvien haittojen muodostamien vahinkojen korvaamiseksi.
Nämä toimenpiteet eivät ole niiden joukossa, joiden suorittamisen edellytyksistä määrätään eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyssä Montrealin yleissopimuksessa, eikä niiden näin ollen voida katsoa olevan ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.
Mainitussa yleissopimuksessa määrätään edellytyksistä, joiden täyttyessä kyseessä olevat matkustajat voivat lennon viivästymisen jälkeen esittää vaatimuksia, joiden tarkoituksena on saada yksilöllisenä hyvityksenä vahingonkorvausta kyseisestä viivästyksestä aiheutuneesta vahingosta vastuussa olevilta liikenteenharjoittajilta, kuitenkaan suojaamatta mainittuja liikenteenharjoittajia kaikilta muuntyyppisiltä toimenpiteiltä.
Vakiomuotoiset ja välittömät auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet, joista säädetään 6 artiklassa, eivät sinänsä ole esteenä sille, että kyseessä olevat matkustajat – siinä tapauksessa, että sama viivästys aiheuttaa heille lisäksi korvaukseen oikeuttavia vahinkoja – voisivat vaatia myös mainittujen vahinkojen korvaamista Montrealin yleissopimuksessa määrätyillä edellytyksillä.
(ks. 44–48 kohta)
3. Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artikla eivät ole pätemättömiä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.
Kun nimittäin asetuksesta N:o 261/2004 ilmenee toimielinten tavoittelema päämäärä olennaisilta osiltaan, ei voida edellyttää, että se sisältäisi erityisen perustelun jokaiselle tehdylle tekniselle valinnalle. Koska matkustajien suojelua koskeva tavoite edellyttää sellaisten vakiomuotoisten ja tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden valitsemista, jotka eivät anna riidanaihetta – mihin poikkeuksellisia olosuhteita koskeva vapautumisperuste olisi ilmiselvästi johtanut – juuri sillä hetkellä, jolloin niitä pitäisi soveltaa, yhteisön lainsäätäjä on perusteluvelvollisuuttaan laiminlyömättä voinut olla esittämättä syitä, joiden takia se on katsonut, että lentoliikenteen harjoittajat eivät voi vedota tällaiseen perusteeseen vapautuakseen tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädetyistä auttamis- ja huolenpitovelvollisuuksistaan. Yhteisön lainsäätäjä on samoin voinut kyseessä olevan toimen lainvastaisuutta aiheuttamatta vahvistaa mainitun asetuksen 7 artiklassa lennon peruuntuessa maksettavan kiinteämääräisen korvauksen periaatteen ja määrän esittämättä perusteluita, joiden vuoksi se oli valinnut kyseisen toimenpiteen ja kyseisen määrän.
(ks. 69–70, 72 ja 77 kohta)
4. Kun otetaan huomioon yhteisön lainsäätäjän laaja harkintavalta yhteisen liikennepolitiikan alalla, tälle alalle kuuluva toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi – ottaen huomioon velvollisuus noudattaa suhteellisuusperiaatetta – ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoittelemien päämäärien saavuttamiseksi.
Tältä osin matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyt matkustajien auttamis- ja huolenpitotoimenpiteet ja heille maksettavat vahingonkorvaukset eivät vaikuta ilmeisen soveltumattomilta vahvistamaan lentojen peruutuksen tai pitkäkestoisen viivästyksen kohteeksi joutuneiden matkustajien suojelua. Päinvastoin, mainitun asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädetyt toimenpiteet ovat itsessään omiaan korjaamaan välittömästi tiettyjä vahinkoja, joita matkustajille aiheutuu, ja ne mahdollistavat näin ollen asetuksella tavoitellun korkeatasoisen matkustajien suojelun takaamisen. Lisäksi valitut perusteet sen määrittelemiseksi, onko matkustajilla oikeus näihin toimenpiteisiin, eli viivästyksen kesto ja seuraavan lennon odotusaika tai se aika, joka on kulunut ennen kuin lennon peruuttamisesta on tiedotettu asianosaisille, eivät ole lainkaan asiaankuulumattomia suhteellisuusvaatimuksen kannalta. Koska kyseiset vakiomuotoiset ja välittömät korjaavat toimenpiteet myös vaihtelevat matkustajien kärsimien vahinkojen suuruuden perusteella, ei myöskään voida katsoa, että ne olisivat ilmeisen soveltumattomia pelkästään sen takia, etteivät liikenteenharjoittajat voi vedota poikkeuksellisia olosuhteita koskevaan vapautumisperusteeseen.
Lisäksi ei ole osoitettu, että matkustajien lentojen viivästyksiin ja peruutuksiin liittyvien riskien kattamiseksi ottamat vapaaehtoiset vakuutukset mahdollistaisivat joka tapauksessa matkustajien paikan päällä kärsimien vahinkojen korjaamisen. Tällaista toimenpidettä ei voida näin ollen pitää tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi paremmin soveltuvana kuin niitä, jotka yhteisön lainsäätäjä on valinnut.
Samoin koska viivästyksen aiheuttamilla vahingollisilla seurauksilla ei ole mitään yhteyttä lipusta maksettuun hintaan, väitettä, jonka mukaan näiden seurausten lieventämiseksi valitut toimenpiteet olisi pitänyt vahvistaa suhteessa tähän hintaan, ei voida hyväksyä.
Lopuksi, mainitun asetuksen 7 artiklassa säädetty korvaus, jota matkustajat voivat vaatia silloin, kun heille on ilmoitettu lennon peruutuksesta liian myöhään, ei näytä selvästi soveltumattomalta tavoitellun päämäärän kannalta kun otetaan huomioon poikkeuksellisia olosuhteita koskeva peruste, jonka nojalla lentoliikenteen harjoittajat voivat vapautua tämän korvauksen suorittamisesta, ja tämän velvollisuuden soveltamista koskevat rajoittavat ehdot. Lisäksi korvauksen määrä, joka on vahvistettu kyseessä olevien lentojen pituuden perusteella, ei myöskään ole kohtuuton.
(ks. 80, 82, 84–88 ja 91 kohta)
5. Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artiklan säännökset, joissa asetetaan samat velvollisuudet kaikille lentoliikenteen harjoittajille, eivät ole pätemättömiä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen johdosta, vaikka tuollaiset velvollisuudet eivät koskisi muita liikennemuotoja.
Yhtäältä eri liikennemuotoja koskevilla toimialoilla toimivien yritysten tilanne ei ole vertailukelpoinen, koska nämä liikennemuodot eivät ole niiden käyttämistä koskevien edellytysten osalta toisensa korvaavia.
Toisaalta lentoliikenteen alalla matkustajat, joihin lennon peruuntuminen tai pitkäkestoinen viivästyminen kohdistuu, ovat objektiivisesti erilaisessa tilanteessa kuin muiden liikennevälineiden matkustajat samantapaisten tapahtumien yhteydessä.
Lisäksi lentoliikenteen harjoittajien matkustajille lentojen peruuntumisen tai pitkäkestoisen viivästyksen yhteydessä aiheutuneet vahingot ovat samankaltaisia riippumatta yhtiöstä, jonka kanssa he ovat tehneet sopimuksen, eikä vahingoilla ole yhteyttä yhtiöiden harjoittamiin hintapolitiikkoihin. Näin ollen yhteisön lainsäätäjän oli kohdeltava kaikkia lentoyhtiöitä samalla tavalla asetuksella tavoitellun päämäärän kannalta, joka on lentoliikenteen harjoittajien kaikkien matkustajien suojelun lisääminen, tai muuten se olisi loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
(ks. 96–99 kohta)