1. Yhteisöjen tuomioistuin – Organisaatio – Asioiden antaminen suuren jaoston ratkaistavaksi
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan kolmas kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 4 kohta)
2. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Puuvilla – Tuotantotuki
(Helleenien tasavallan liittymisasiakirjan pöytäkirja N:o 4; neuvoston asetus N:o 1782/2003 ja neuvoston asetuksen N:o 864/2004 1 artikla)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 253 artikla; neuvoston asetus N:o 864/2004)
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö
5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Rajat
(Neuvoston asetus N:o 864/2004)
6. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Puuvilla – Tuotantotuki
(Helleenien tasavallan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 4 oleva 2 kohta; neuvoston asetus N:o 864/2004)
7. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset
(EY 231 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 IV osaston 10 a luku ja 156 artiklan 2 kohdan g alakohta sekä neuvoston asetus N:o 864/2004)
1. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan kolmas kohta velvoittaa sitä kokoontumaan suurena jaostona muun muassa, jos tätä koskevan pyynnön on esittänyt oikeudenkäynnissä asianosaisena oleva yhteisöjen toimielin, työjärjestyksen 44 artiklan 4 kohdan mukaisessa asian siirtämisessä yhteisöjen tuomioistuimelle, jotta tämä antaisi asian laajemman ratkaisukokoonpanon ratkaistavaksi, on kyse toimenpiteestä, josta kokoonpano, jonka ratkaistavaksi asia on annettu, päättää viran puolesta ja vapaasta harkinnasta. Mikäli mainitun 16 artiklan kolmannen kohdan mukainen pyyntö kuitenkin sallitaan esittää oikeudenkäyntimenettelyn hyvin myöhäisessä vaiheessa, kuten suullisen käsittelyn päättämisen jälkeen ja siten päätösneuvotteluvaiheessa, on olemassa vaara menettelyn kulun merkittävästä viivästymisestä ja siten sellaisten vaikutusten aiheutumisesta, jotka ovat selvästi vastoin sitä hyvän oikeudenkäytön tarvetta, joka edellyttää, että kaikissa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa tämä voi varmistaa sen, että ratkaisu annetaan menettelyssä, jota leimaa tehokkuus ja jossa noudatetaan asianmukaisia määräaikoja.
(ks. 22 ja 23 kohta)
2. Puuvillan tuotantotuen käsitteen, sellaisena kuin se on esitetty Helleenien tasavallan liittymisasiakirjan liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 3 kohdassa, kanssa ristiriidassa ei ole sellainen lajikohtaisen tuen tukikelpoisuutta koskeva edellytys, josta säädetään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa N:o 1782/2003, joka lisättiin asetuksen N:o 864/2004 1 artiklan 20 kohdalla ja joka velvoittaa siihen, että viljelyalalla on jatkettava viljelyä vähintään kotahedelmän avautumiseen asti.
Kun pöytäkirjassa N:o 4 ei ole määritelmää tuotannon käsitteelle, mikään kyseiselle toimelle ominainen tekstiin tai asiayhteyteen liittyvä seikka ei nimittäin osoita, että mainitussa pöytäkirjassa tuotannon käsitteellä olisi erilainen sisältö kuin sen useista vaiheista koostuvaan prosessiin viittaavasta tavanomaisesta merkityksestä seuraa. Tältä osin pöytäkirjan N:o 4 johdanto-osassa oleva maininta puuvillan merkittävyydestä raaka-aineena ei tarkoita, että mainitussa pöytäkirjassa tarkoitetaan ainoastaan korjattua puuvillaa, vaan jos mainintaa tarkastellaan sen johdanto-osan yhteydessä, jossa se on, se pitää ymmärtää siten, että sillä korostetaan ainoastaan sitä, että tämän merkityksen vuoksi puuvillan tukijärjestelmällä ei pidä olla kielteisiä vaikutuksia kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan. Lisäksi puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 4006/87 1 artiklalla tehdyllä täsmennyksellä, jonka mukaan tämä pöytäkirja N:o 4 koskee yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 5201 00 kuuluvaa karstaamatonta ja kampaamatonta puuvillaa, ei mitenkään suljeta pois puuvillaa sellaisena kuin se on kotahedelmän avautumishetkellä. Nimittäin tässä vaiheessa samoin kuin sadonkorjuun myöhemmässä vaiheessa puuvilla on luonnollisesti karstaamatonta ja kampaamatonta.
(ks. 41–45 ja 49 kohta)
3. EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että yhteisön tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Kun kyseessä on yleisesti sovellettavaksi tarkoitettu toimenpide, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään. Lisäksi jos yleisesti sovellettavasta toimesta käy pääosin ilmi toimielimen tavoittelema päämäärä, olisi kohtuutonta vaatia, että erilaiset tekniset valinnat perustellaan erikseen.
Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 muuttamisesta annettu asetus N:o 864/2004 täyttää nämä edellytykset. Tältä osin mainitun asetuksen johdanto-osassa esitetään lyhyesti läpinäkyvällä ja selvällä tavalla kokonaisuudessaan se tilanne, joka on johtanut yhteisön lainsäätäjän antamaan kyseisen säädöksen, ja asetetut kyseiset yleiset tavoitteet. Toiseksi viidennestä ja kuudennesta perustelukappaleesta käy pääosin ilmi tavoiteltu päämäärä sikäli kuin sillä otetaan käyttöön puuvillan uusi tukijärjestelmä. Näin ollen yhteisön lainsäätäjä ei ollut lisäksi velvollinen perustelemaan erikseen edellytyksen, jonka mukaan puuvillan lajikohtaisen tuen myöntäminen riippuu puuvillan viljelyn jatkamisesta kotahedelmän avautumisvaiheeseen asti, kaltaisia erilaisia teknisiä valintoja.
(ks. 57–60, 64 ja 65 kohta)
4. Toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.
(ks. 69 kohta)
5. Silloin, kun huolellinen ja järkevä taloudellinen toimija voi ennakoida sellaisen yhteisön toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan. Lisäksi vaikka tällainen periaate kuuluu yhteisön perusperiaatteisiin, taloudelliset toimijat eivät kuitenkaan voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa; näin on erityisesti yhteisten markkinajärjestelyjen kaltaisella alalla, koska markkinajärjestelyjen tarkoitus edellyttää jatkuvia sopeutuksia taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan.
Tältä osin huolellinen ja järkevä toimija kykeni ennakoimaan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 864/2004 antamisen ja siihen sisältyvän puuvillan tukijärjestelmän uudistamisen. Tämä uudistus on nimittäin osa sellaista suurempaa uudistusta, josta keskusteltiin poliittisella tasolla vuodesta 1992 lähtien ja joka oli otettu lisäksi erityisesti huomioon asetuksen N:o 1782/2003 muuttamisesta vuonna 2003 annetussa komission tiedonannossa, jota koskeva ilmoitus julkaistiin virallisessa lehdessä. Lisäksi puuvilla-alan tukijärjestelmä oli jo aikaisemmin ollut useiden merkittävien muutosten kohteena.
(ks. 81, 83 ja 84 kohta)
6. Tällainen toimenpide voidaan yhteisön lainsäätäjälle yhteisen maatalouspolitiikan alalla kuuluva laaja harkintavalta huomioon ottaen katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos tällä alalla toteutettu toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen. Tämä harkintavalta, joka merkitsee sitä, että tuomioistuimet voivat valvoa sen käyttöä rajallisesti, ei koske ainoastaan annettavien säännösten luonnetta ja ulottuvuutta vaan tietyssä laajuudessa myös toimen perustana olevien seikkojen toteamista. Kuitenkin tällainen tuomioistuinten harjoittama valvonta, vaikka sen laajuus on rajoitettu, edellyttää, että yhteisön toimielimet kykenevät osoittamaan yhteisöjen tuomioistuimessa, että ne ovat antaneet toimen käyttäen tosiasiallisesti niille annettua harkintavaltaa, mikä edellyttää kaikkien sen tilanteen kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista, joita toimella aiottiin säännellä.
Maanviljelijöiden ja heidän perheidensä työvoimasta aiheutuvien kustannusten kaltaisia, luonteeltaan kiinteitä palkkakustannuksia ei ole sisällytetty laskelmaan eikä niitä siten ole otettu huomioon komission teettämässä puuvillan viljelyn ennakoitua kannattavuutta yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 864/2004 käyttöön otettua puuvillan uutta tukijärjestelmää koskevassa vertailevassa tutkimuksessa, joka on toiminut perustana puuvillan lajikohtaisen tuen määrän määrittämisessä. Kyseisten palkkakustannusten merkityksellisyys puuvillan tuotantokustannusten laskemisen ja tämän viljelyn ennakoitavissa olevan kannattavuuden kannalta näyttää sinänsä kuitenkin olevan vaikeasti kiistettävissä.
Lisäksi puuvillan tukijärjestelmän uudistuksen mahdollisia vaikutuksia siementenpoistoyritysten taloudelliseen tilanteeseen ei ole tutkittu. Puuvillan tuotanto on taloudellisesti mahdotonta ilman tuotantoalueiden läheisyydessä olevien sellaisten yritysten läsnäoloa, jotka toimivat taloudellisesti kestävissä olosuhteissa, koska puuvillalla ei ennen sen jalostusta ole juuri lainkaan markkina-arvoa eikä sitä voida kuljettaa pitkiä matkoja. Puuvillan tuotanto ja siementenpoistoyritysten suorittama puuvillan jalostus näyttäisivät siten olevan erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Siten puuvillan tukijärjestelmän uudistuksen mahdollisissa vaikutuksissa siementenpoistoyritysten taloudelliselle toimintakyvylle on kyse sellaisesta toimen perustana olevasta seikasta, joka on otettava huomioon puuvillan viljelyn kannattavuuden arvioimisessa.
Tältä osin neuvosto asetuksen N:o 864/2004 antajana ei ole osoittanut yhteisöjen tuomioistuimessa, että tällä asetuksella käyttöön otettu puuvillan uusi tukijärjestelmä toteutettiin tosiasiallisesti sen harkintavallan rajoissa, mikä merkitsee kaikkien käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista. Tästä seuraa, että yhteisöjen tuomioistuin ei voi yhteisöjen toimielinten esittämien tietojen perusteella tutkia, onko yhteisön lainsäätäjä voinut ilman, että se on ylittänyt sille tässä asiassa myönnetyn laajan harkintavallan rajoja, päätyä siihen, että puuvillan lajikohtaisen tuen määrän vahvistaminen 35 prosentiksi aikaisemmassa tukijärjestelmässä voimassa olleiden tukien määrästä riittää takaamaan asetuksen N:o 864/2004 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa esitetyn ja Helleenien tasavallan liittymisasiakirjan liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 2 kohdassa määrättyä tavoitetta heijastavan tavoitteen, joka koskee kannattavuuden ja siten kyseisen lajin viljelyn jatkumisen turvaamista. Näin ollen suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
(ks. 98, 117, 121,122, 124, 126, 128 ja 131–135 kohta)
7. Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 156 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan, sellaisena kuin se on lisättynä asetuksen N:o 864/2004 1 artiklan 28 kohdalla, mainitun asetuksen N:o 1782/2003 IV osaston 10 a luvussa säädettyä puuvillan uutta tukijärjestelmää sovelletaan 1.1.2006 alkaen kyseisestä päivämäärästä lähtien kylvettyyn puuvillaan. Siten asianomaisten jäsenvaltioiden maanviljelijät ovat jo voineet ryhtyä tiettyihin toimenpiteisiin kyseiseen järjestelmään mukautumiseksi, jotta he voivat saada siinä säädettyä tukea, tai ainakin heidän on ryhdyttävä tällaisiin toimenpiteisiin lyhyen ajan kuluessa. Lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat jo voineet päättää mainitun järjestelmän toteuttamisessa tarpeellisista toimenpiteistä tai niiden on pian päätettävä tällaisista toimenpiteistä. Kun otetaan huomioon nämä seikat ja jotta voidaan erityisesti välttää kaikki oikeudellinen epävarmuus siitä, mitä järjestelmää puuvilla-alan tukiin sovelletaan asetuksen N:o 1782/2003 IV osaston 10 a luvun kumoamisen jälkeen, mainitun kumoamisen vaikutukset on lykättävä kohtuullisen ajan kuluessa tapahtuvaan uuden asetuksen antamiseen asti.
(ks. 139–141 kohta)