1. Euroopan unionin kansalaisuus – Perustamissopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala
(EY 17 artikla ja EY 299 artiklan 3 kohta)
2. Parlamentti – Vaalit – Äänioikeus ja vaalikelpoisuus – Oikeuksien haltijat
(EY 19 artikla, EY 189 artikla, EY 190 artikla ja edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annettu säädös)
3. Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio – Perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei sovelleta ilman erityistä viittausta
(EY 19 artiklan 2 kohta, EY 182 artikla, EY 189 artikla ja EY 190 artikla)
4. Parlamentti – Vaalit – Henkilö, joka ei yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi voi osallistua vaaleihin
5. Yhteisön oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on loukannut yksityisten oikeuksia – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
1. Henkilöt, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin merentakaisiin maihin ja alueisiin, voivat vedota perustamissopimuksen toisessa osassa unionin kansalaisille tunnustettuihin oikeuksiin.
(ks. 29 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan sen määrittäminen, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa, kuuluu kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, jota on käytettävä yhteisön oikeutta noudattaen.
EY 189 ja EY 190 artiklassa ja edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetussa säädöksessä ei määritellä nimenomaisesti ja täsmällisesti, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa. Tältä osin ei siis voida tehdä mitään selvää päätelmää Euroopan parlamenttia koskevista EY 189 ja EY 190 artiklasta, joiden mukaan parlamentissa on jäsenvaltioiden kansojen edustajat, koska sanalla ”kansat”, jota ei ole määritelty, voi olla eri merkitys unionin eri jäsenvaltioissa ja unionin eri kielillä. Perustamissopimuksen unionin kansalaisuutta koskevan toisen osan määräyksissä ei myöskään tunnusteta unionin kansalaiselle ehdotonta äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa. EY 19 artiklan 2 kohdassa vain sovelletaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa kyseisiin äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen.
Näin ollen tällä hetkellä voimassa olevassa yhteisön oikeudessa ei ole mitään estettä sille, että jäsenvaltiot määrittelevät yhteisön oikeutta noudattaen äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat edellytykset siten, että ne käyttävät perusteena asumista sillä alueella, jossa vaalit järjestetään.
Yhdenvertaisen kohtelun periaate on kuitenkin esteenä sille, että käytettävät perusteet vaikuttaisivat siten, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevia kansalaisia kohdellaan eri tavalla ilman, että tämä erilainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua.
(ks. 44, 45, 52, 53 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. Merentakaisia maita ja alueita (MMA) koskee perustamissopimuksen neljännessä osassa (EY 182–EY 188 artikla) määritelty erityinen assosiointijärjestelmä, joten perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei sovelleta niihin ilman erityistä viittausta.
Tästä seuraa, että EY 189 artikla ja EY 190 artikla, jotka koskevat Euroopan parlamentin vaaleja, eivät ole sovellettavissa näihin maihin ja alueisiin ja että jäsenvaltioiden ei tarvitse järjestää niissä Euroopan parlamentin vaaleja.
Lisäksi EY 19 artiklan 2 kohta, jossa sovelletaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa Euroopan parlamentin vaaleissa oleviin äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen, ei ole sovellettavissa MMA:ssa asuvaan unionin kansalaiseen, joka haluaa käyttää äänioikeuttaan siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
(ks. 44, 46, 47 ja 53 kohta)
4. Koska yhteisö ei ole antanut lainsäädäntöä äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevien kysymysten riitauttamisesta, kunkin jäsenvaltion on kansallisessa oikeudessaan määriteltävä ne toimenpiteet, joilla oikeudentila voidaan korjata sellaisen henkilön osalta, joka on yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi jätetty merkitsemättä äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten 10.6.2004 pidettyä vaalia varten ja joka ei näin ollen ole voinut osallistua näihin vaaleihin. Nämä toimenpiteet, jotka voivat sisältää korvauksen vahingosta, joka on aiheutunut valtion syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia oikeuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).
(ks. 67 ja 71 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
5. Periaate, jonka mukaan jäsenvaltion on korvattava sen syyksi luettavalla yhteisön oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetut vahingot, on erottamaton osa perustamissopimuksella luotua järjestelmää, ja jäsenvaltiolla on näin ollen velvollisuus korvata aiheutetut vahingot, kun rikotulla oikeusnormilla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, kun rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun vahinko, joka on aiheutunut henkilöille, joiden oikeuksia on loukattu, on välittömässä syy-yhteydessä valtion velvoitteen rikkomiseen, tämän sulkematta kuitenkaan pois sitä mahdollisuutta, että valtion vastuu voi syntyä kansallisen oikeuden väljempien edellytysten perusteella.
Valtion on korvattava aiheutuneen vahingon seuraukset korvausvastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan, vaikka oikeus saada korvausta perustuu edellisessä kohdassa mainittujen edellytysten täyttyessä suoraan yhteisön oikeuteen, kunhan kansallisen lainsäädännön vahingonkorvausta koskevat edellytykset eivät ole epäedullisempia kuin edellytykset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, ja kunhan niillä ei tehdä korvauksen saamista käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.
(ks. 69 ja 70 kohta)