1. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat
(EY 234 artikla)
2. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Pakottavuus
(EY 81 ja EY 82 artikla)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Välitön oikeusvaikutus
(EY 81 artiklan 1 ja 2 kohta)
5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vahingonkorvauskanne
(EY 81 artiklan 1 ja 2 kohta)
6. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vahingonkorvauskanne
(EY 81 artiklan 1 ja 2 kohta)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vahingonkorvauskanne
(EY 81 artiklan 1 ja 2 kohta)
1. EY 234 artiklan mukaisessa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimella on siten periaatteessa velvollisuus ratkaista esitetyt kysymykset.
Oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi yhteisöjen tuomioistuimen on kuitenkin poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön. Kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen voidaan kieltäytyä vastaamasta ainoastaan, jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai kun kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka kun yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.
(ks. 26 ja 27 kohta)
2. EY 81 ja EY 82 artikla ovat pakottavia määräyksiä, ja kansallisten tuomioistuinten on sovellettava niitä viran puolesta.
(ks. 31 kohta)
3. Vakuutusyhtiöiden välisellä yhteistoimintajärjestelyllä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, joka käsittää vastavuoroisen tietojenvaihdon, jonka avulla voidaan korottaa autojen, vesikulkuneuvojen ja mopojen aiheuttamia onnettomuuksia koskevien vastuuvakuutusten vakuutusmaksuja, mitä ei voida perustella markkinaolosuhteilla, ja jolla rikotaan kansallisia kilpailusääntöjä, voidaan rikkoa myös EY 81 artiklaa, jos kysymyksessä olevien kansallisten markkinoiden osalta on riittävän todennäköistä, että kyseisellä yhteistoimintajärjestelyllä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla välillistä tai välitöntä vaikutusta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden talouden toimijoiden toimesta tapahtuvaan tämän vakuutussopimuksen myyntiin kyseisessä jäsenvaltiossa ja ettei tämä vaikutus ole merkityksetön.
(ks. 52 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
4. EY 81 artiklan 1 kohta tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa, ja sillä perustetaan välittömästi yksityisten oikeussubjektien hyväksi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava. Tästä seuraa, että jokaisella on oikeus vedota EY 81 artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan mitättömyyteen ja, jos sen ja kärsityn vahingon välillä on syy-yhteys, vaatia kyseisen vahingon korvaamista.
Koska yhteisö ei ole antanut tätä asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on annettava tämän oikeuden käyttämistä koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien käsitteen ”syy-yhteys” soveltamissäännöt; edellytyksenä tältä osin on kuitenkin se, että nämä menettelysäännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia kanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa tehdä yhteisön oikeudessa oikeussubjekteille vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).
(ks. 58,59 ja 61–64 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
5. Koska yhteisö ei ole antanut tätä asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on määritettävä tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään yhteisön kilpailusääntöjen rikkomiseen perustuvat vahingonkorvauskanteet, ja vahvistettava menettelysäännöt näitä kanteita varten; edellytyksenä tältä osin on kuitenkin se, että nämä säännökset eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat kansallisten kilpailusääntöjen rikkomiseen perustuvia kanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä nämä kansalliset säännökset saa tehdä sen oikeuden käyttämistä, joka koskee vahingonkorvauksen vaatimista EY 81 artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelyn aiheuttaman vahingon johdosta, käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).
(ks. 72 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)
6. Koska yhteisö ei ole antanut tätä asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on vahvistettava vanhentumisaika EY 81 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevaa vaatimusta varten, edellyttäen kuitenkin, että vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.
Tältä osin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, voiko sellainen kansallinen sääntö, jonka mukaan EY 81 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta aiheutuneen vahingon korvaamisvaatimuksen vanhentumisaika alkaa kulua siitä päivästä, jona tämä kielletty yhteistoimintajärjestely tai menettelytapa otettiin käyttöön, erityisesti jos tässä kansallisessa säännössä säädetään myös lyhyestä vanhentumisajasta, jota ei voida katkaista, tehdä sen oikeuden käyttämisen, joka koskee vahingonkorvauksen vaatimista kärsityn vahingon johdosta, käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.
(ks. 81 ja 82 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)
7. Koska yhteisö ei ole antanut tätä kysymystä koskevia säännöksiä, jokaisen jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on vahvistettava perusteet EY 81 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta aiheutuneen korvattavan vahingon laajuuden määrittämiseksi edellyttäen kuitenkin, että vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.
Jos vastaavuusperiaatteen mukaan erityisiä vahingonkorvauksia, kuten varoittavia tai rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia voidaan näin ollen määrätä maksettavaksi sellaisten kansallisten kanteiden yhteydessä, jotka vastaavat yhteisön kilpailusääntöihin perustuvia kanteita, ne on voitava määrätä maksettavaksi myös viimeksi mainittujen kanteiden yhteydessä. Yhteisön oikeus ei kuitenkaan estä kansallisia tuomioistuimia valvomasta sitä, ettei yhteisön oikeusjärjestyksessä taattujen oikeuksien suojaaminen johtaisi siihen, että oikeudenhaltijat saavat perusteetonta etua.
Toisaalta tehokkuusperiaatteesta ja yksityisen oikeudesta vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka aiheutuu kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä sopimuksesta tai menettelytavasta, seuraa, että vahinkoa kärsineiden henkilöiden ei ole voitava saada vaatia vahingon korvaamista pelkästään todellisesta vahingosta (damnum emergens), vaan myös saamatta jääneestä voitosta (lucrum cessans), minkä lisäksi heidän on voitava vaatia korkojen maksamista.
(ks. 98–100 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)