Yhdistetyt asiat T-125/03 R ja T-253/03 R
Akzo Nobel Chemicals Ltd ja Akcros Chemicals Ltd
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
«Välitoimimenettely – Kilpailu – Komission tarkastusvaltuudet – Luottamuksellisuuden suojaaminen – Asianajajien ja päämiesten kirjeenvaihto – Rajat»
|
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 30.10.2003 |
|
|
|
|
|
|
|
Määräyksen tiivistelmä
- 1..
- Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliaikainen oikeussuoja – Henkilöt, joiden etua asian ratkaisu koskee – Hakemus sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla hylätään asetuksen N:o 17 14 artiklan perusteella
tehdyn tarkastuksen kuluessa kopioitujen asiakirjojen luottamuksellisuuden suojaa koskeva hakemus – Asia, joka koskee asianajajien ja yrityslakimiesten kirjeenvaihdon luottamuksellisuuden suojaa – Tutkittavaksi ottaminen
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta)
- 2..
- Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen ei ole asian kannalta merkityksellinen – Rajat
(EY 242 artikla ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan ensimmäinen kohta)
- 3..
- Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Päätös – Pätevyys – Asetuksen N:o 17 14 artiklan mukainen tarkastusta koskeva päätös – Tarkastusmenettelyn kulkuun liittyvät oikeudelliset ja tosiasialliset olosuhteet – Seikat, joilla ei ole vaikutusta mainitun päätöksen pätevyyteen
(EY 230 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohta)
- 4..
- Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Fumus boni juris – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen ensi näkemältä asetuksen N:o 17 perusteella tehdyn tarkastuksen kuluessa – Asianajajan kuulemiseksi laaditut muistiinpanot tai yrityksen palveluksessa olevan asianajajan kanssa käyty kirjeenvaihto
(EY 242 artikla ja EY 243 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla)
- 5..
- Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Yrityksen kieltäytyminen esittämästä asianajajansa kanssa käytyä kirjeenvaihtoa kyseisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen
vedoten – Komission toimivaltuudet
(Asetuksen N:o 17 14 artikla)
- 6..
- Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Vakavan ja korjaamattoman vahingon käsite – Hakemus sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla hylätään asetuksen N:o 17 14 artiklan perusteella
tehdyn tarkastuksen kuluessa kopioitujen asiakirjojen luottamuksellisuuden suojaa koskeva hakemus
(EY 242 artikla ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan toinen kohta)
- 7..
- Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailun käsite – Hakemus sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla hylätään asetuksen N:o 17 14 artiklan perusteella
tehdyn tarkastuksen kuluessa kopioitujen asiakirjojen luottamuksellisuuden suojaa koskeva hakemus – Niiden kantajien intressien, jotka koskevat sitä, ettei kyseisiin asiakirjoihin sisältyviä tietoja paljasteta, ja sen komission
yleisen intressin, joka koskee kilpailusääntöjen noudattamista, vertailu
(EY 242 artikla ja EY 243 artikla)
- 1.
Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan
nojalla sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, määrätään, että yksityisellä oikeussubjektilla on oikeus olla
väliintulijana vain, jos hän voi osoittaa, että asian ratkaisu koskee hänen etuaan. Etujärjestöt, joiden tarkoituksena on
puolustaa jäseniään, hyväksytään väliintulijoiksi asioissa, joissa on kyse niiden jäseniin vaikuttavista periaatteellisista
kysymyksistä. Näin ollen sellaisilla asianajajien ja yrityslakimiesten yhdistyksillä, jotka edustavat jäsentensä etuja ja joiden tarkoituksena
on kyseisten etujen puolustaminen, on oikeus olla väliintulijana välitoimimenettelyssä, jossa tulee välittömästi esiin periaatteellisia
kysymyksiä, jotka liittyvät yhtäältä asianajajien ja yrityslakimiesten kanssa käydyn kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen
ja toisaalta edellytyksiin, joilla välitoimista päättävä tuomari voi määrätä välitoimia, jotka koskevat asiakirjoja, joihin
komissio aikoo tutustua asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan perusteella mutta jotka yritysten mukaan kuuluvat asianajosalaisuuden
piiriin. Se, miten nämä edellytykset määritellään, on näet omiaan vaikuttamaan kyseisten jäsenten etuihin suoraan, koska edellytyksillä
voidaan rajoittaa tai laajentaa väliaikaista oikeussuojaa, jota sovelletaan erityisesti asianajajilta ja yrityslakimiehiltä
peräisin oleviin asiakirjoihin, jotka mainittujen yhdistysten käsityksen mukaan kuuluvat asianajosalaisuuden piiriin. ks. 43, 45, 46, 50, 52 ja 53 kohta
- 2.
Kysymystä pääasian tutkittavaksi ottamisesta ei lähtökohtaisesti saa tutkia välitoimimenettelyssä, jotta ei otettaisi ennalta
kantaa pääasian ratkaisuun. Jos vedotaan siihen, että pääasiassa nostetun kanteen, johon välitoimihakemus perustuu, tutkittavaksi
ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, saattaa kuitenkin olla tarpeen varmistua sellaisten tiettyjen seikkojen olemassaolosta,
joiden perusteella voidaan ensi arviolta päätellä, että tällainen kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. ks. 56 kohta
- 3.
Yhteisön oikeuden yleisen periaatteen mukaan toimen laillisuutta arvioitaessa on otettava huomioon toimen hyväksymisajankohdan
oikeudelliset ja tosiasialliset olosuhteet, joten päätöksen tekemisen jälkeen toteutetut toimet eivät voi vaikuttaa päätöksen
pätevyyteen. Näin ollen yritys ei voi asetuksen N:o 17 14 artiklan perusteella tehdyn tarkastuksen yhteydessä vedota tarkastusmenettelyjen
kuluessa tapahtuneeseen lainvastaisuuteen tukeakseen vaatimustaan sen toimen kumoamisesta, jonka nojalla komissio suorittaa
kyseisen tarkastuksen. ks. 68 ja 69 kohta
- 4.
Asetusta N:o 17 on tulkittava siten, että sillä suojataan asianajajien ja päämiesten välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuutta
edellyttäen ensinnäkin, että kyseessä on päämiehen puolustautumisoikeuksiin liittyvä ja niiden käyttämiseksi käyty kirjeenvaihto,
ja toiseksi, että kirjeenvaihto on peräisin riippumattomilta asianajajilta eli asianajajilta, jotka eivät ole työsuhteessa
päämieheen. Asianajajan ja hänen päämiehensä välisen yhteydenpidon suojaa koskevan periaatteen on katsottava kattavan myös sisäiset muistiot,
joissa ainoastaan toistetaan tällaisen yhteydenpidon sanamuotoa tai sisältöä. Kanneperusteella, jolla pyritään osoittamaan, että myös yhtäältä asianajajan kuulemiseksi ja puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi
laaditut asiakirjat ja toisaalta yritykseen vakinaisessa palveluksessa olevan lakimiehen kanssa käydyt kirjeenvaihdot kuuluvat
salassapitovelvollisuuden piiriin, tuodaan esiin hyvin tärkeitä ja monitahoisia periaatteellisia kysymyksiä. Tällaista kanneperustetta
on näin ollen tutkittava yksityiskohtaisesti pääasian käsittelyssä. Välitoimimenettelyssä kyseinen kanneperuste ei näin ollen
vaikuta selvästi perusteettomalta, ja se täyttää fumus boni juris -edellytyksen. ks. 95─98, 114, 119, 120 ja 130 kohta
- 5.
Jos yritys, joka on asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisen tarkastuksen kohteena, kieltäytyy luottamuksellisuuden suojaamista
koskevaan oikeuteensa vedoten toimittamasta komissiolle tämän vaatimien liikeasiakirjojen yhteydessä kirjeenvaihtoaan, jota
se on käynyt asianajajansa kanssa, yrityksen on kuitenkin toimitettava komission valtuuttamille virkamiehille tarpeelliset
tiedot, jotka ovat omiaan osoittamaan, että kyseinen kirjeenvaihto täyttää oikeudellisen suojan saamisen edellytykset, tarvitsematta
kuitenkaan paljastaa komission virkamiehille kyseessä olevan kirjeenvaihdon sisältöä. Jos komissio katsoo, ettei tällaista
näyttöä ole esitetty, se määrää asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti kyseisen kirjeenvaihdon esitettäväksi. Tarkastuksen
kohteena oleva yritys voi tämän jälkeen nostaa tästä komission päätöksestä kumoamiskanteen ja tarvittaessa tehdä sen yhteydessä
välitoimihakemuksen EY 242 ja EY 243 artiklan perusteella. ks. 132 kohta
- 6.
Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko väliaikaisen ratkaisun antaminen tarpeellista, jotta
vältettäisiin vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle. Välitoimihakemus on näin ollen kiireellinen, jos se on tehty sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi,
jossa komissio toteaa aikovansa tutustua asiakirjoihin, jotka on kopioitu asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyn
tarkastuksen yhteydessä, jotka on laitettu sinetöityyn kirjekuoreen ja joiden osalta lisäksi yritys väittää, että ne kuuluvat
asianajosalaisuuden piiriin. Jos komissio tutustuu kyseisiin asiakirjoihin ja jos yhteisöjen tuomioistuimet myöhemmin kumoavat tämän päätöksen, komission
on käytännössä mahdoton toteuttaa kaikkia tämän tuomion seurauksia, koska komission virkamiehet ovat jo tutustuneet kyseisten
asiakirjojen sisältöön. Vastaavasti se, että komissio tutustuu kyseisten asiakirjojen sisältämiin tietoihin, merkitsee sinällään
sitä, että hakijoiden oikeutta siihen, että näitä asiakirjoja suojaavaa luottamuksellisuutta kunnioitetaan, loukataan olennaisesti
ja peruuttamattomasti. Lisäksi vaikka siinä tapauksessa, että päätös kumotaan, kyseisiin asiakirjoihin sisältyviä tietoja ei voitaisi käyttää yritystä
vastaan, sillä, ettei niitä pystytä käyttämään todisteina, ei ole mitään merkitystä sen vakavan ja korjaamattoman vahingon
osalta, joka johtuu pelkästä asiakirjojen paljastamisesta, koska asianajosalaisuudella ei ole pelkästään tarkoitus suojata
sitä yksityistä intressiä, joka oikeussubjekteilla on siihen, ettei niiden puolustautumisoikeuksiin vaikuteta korjaamattomalla
tavalla, vaan sen tarkoituksena on myös suojata vaatimusta, jonka mukaan jokaisella oikeussubjektilla on oltava mahdollisuus
kääntyä asianajajansa puoleen täysin vapaasti. Tämä vaatimus, joka on kehitetty hyvään oikeudenkäyttöön ja lainmukaisuuden
noudattamiseen liittyvää yleistä etua silmällä pitäen, edellyttää väistämättä, että päämies on vapaa kääntymään asianajajansa
puoleen ilman, että hänen tarvitsisi pelätä, että hänen kertomansa luottamukselliset tiedot voidaan myöhemmin paljastaa ulkopuoliselle.
Jos asianajosalaisuus rajoitettaisiin pelkäksi takeeksi siitä, ettei oikeussubjektin kertomia tietoja käytetä häntä vastaan,
tämän oikeuden olennainen sisältö vesittyisi, koska näiden tietojen ─ vaikka vain väliaikainen ─ paljastaminen on juuri se
seikka, joka saattaa olla omiaan aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa luottamukselle, joka oikeussubjektilla on ollut siinä
vaiheessa, kun hän on kertonut asianajajalleen luottamuksellisia tietoja, siihen, ettei näitä tietoja milloinkaan paljasteta.
ks. 159, 163, 164 ja 167 kohta
- 7.
Kun välitoimista päättävä tuomari, jolle on esitetty väite, jonka mukaan on vaarana, että hakijalle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta
vahinkoa, välitoimihakemusta käsitellessään vertailee kyseessä olevia eri intressejä, hänen on tutkittava, voidaanko vaikutukset,
joita aiheutuu, jollei välitoimia määrätä, poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti
kumoaa riidanalaisen päätöksen, ja päinvastoin, estetäänkö päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä päätöksen täysien oikeusvaikutusten
ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään. Näin ollen tutkittaessa välitoimihakemusta, jossa vaaditaan sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, jossa
komissio toteaa aikovansa tutustua asiakirjoihin, jotka on kopioitu asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyn tarkastuksen
yhteydessä, jotka on laitettu sinetöityyn kirjekuoreen ja joiden osalta lisäksi yritys väittää, että ne kuuluvat asianajosalaisuuden
piiriin, on yhtäältä vertailtava tämän yrityksen intressiä siihen, ettei asiakirjoja paljasteta, ja toisaalta sitä yleistä
intressiä ja komission intressiä siihen, että perustamissopimuksen kilpailusääntöjä noudatetaan. Yrityksen intressiä siihen, ettei asiakirjoja, joiden se väittää kuuluvan asianajosalaisuuden piiriin, paljasteta, on arvioitava
ottaen huomioon kunkin asian olosuhteet ja erityisesti kyseisten asiakirjojen luonne ja sisältö. Lisäksi koska on todettu
olevan vaarana, että asianajosalaisuutta ja yrityksen puolustautumisoikeuksia loukataan vakavalla ja korjaamattomalla tavalla,
jos komissio tutustuu asiakirjoihin, hallinnon tehokkuuteen ja voimavarojen kohdistamiseen liittyvät näkökohdat voivat lähtökohtaisesti
olla tärkeydestään huolimatta puolustautumisoikeuksiin nähden etusijalla vain sillä edellytyksellä, että komissio vetoaa hyvin
erityisiin olosuhteisiin, jotka tekevät tällaisen loukkaamisen perustelluksi. ks. 180─182 ja 186 kohta