1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Myöhempi rajoittava muutos – Hyväksyttävyys
(EY 226 artikla)
2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä
(EY 226 artikla)
3. Kansainväliset sopimukset – Yhteisön toimivalta – Yksinomaisen ulkoisen toimivallan antaminen yhteisölle sen vuoksi, että se on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa – Edellytykset – Sisävesiväylien liikenne – Asetus N:o 3921/91 – Yhteisön säännöstö on riittämätön yksinomaisen ulkoisen toimivallan siirtymiseksi yhteisölle
(EY 71 artiklan 1 kohta ja EY 80 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 3921/91)
4. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Oikeudenkäynnin kohde – Määritteleminen – Muuttaminen oikeudenkäynnin kuluessa on kielletty
5. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyötä koskeva velvoite – Päätös, jolla komissio valtuutetaan neuvottelemaan monenvälisestä sopimuksesta yhteisön nimissä – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Velvollisuus toimia ja pidättäytyä toimimasta – Ulottuvuus
(EY 10 artikla)
1. Vaikka onkin totta, että EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, ja komission perustellun lausunnon ja kanteen on tästä syystä perustuttava yhdenmukaisiin väitteisiin, tämä vaatimus ei kuitenkaan merkitse sitä, että virallisessa huomautuksessa esitettyjen perusteiden sekä perustellun lausunnon ja kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä, kun oikeudenkäynnin kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu vaan päinvastoin ainoastaan rajattu.
(ks. 28 kohta)
2. Arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.
(ks. 32 kohta)
3. Yhteisö saavuttaa ulkoisen toimivallan sen vuoksi, että se on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa, kun kansainväliset sitoumukset kuuluvat yhteisten sääntöjen soveltamisalaan tai joka tapauksessa alaan, jota tällaiset säännöt jo suurelta osin kattavat, ja näin on, vaikka ei olisi olemassa mitään ristiriitaa näiden sitoumusten ja yhteisten sääntöjen välillä.
Niinpä jos yhteisö on sisällyttänyt sisäisiin lainsäädäntötoimiinsa kolmansien maiden kansalaisten kohtelua koskevia lausekkeita tai on antanut toimielimilleen nimenomaisesti valtuudet neuvotella kolmansien maiden kanssa, sillä on yksinomainen ulkoinen toimivalta näiden toimien kattamalla alalla.
Tämä pätee myös sellaisen nimenomaisen lausekkeen puuttuessa, jolla toimielimet valtuutetaan neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa, silloin, kun yhteisö on toteuttanut kattavan yhdenmukaistamisen tietyllä alalla, sillä se, että jäsenvaltioilla säilyisi oikeus neuvotella kolmansien maiden kanssa, voisi vaikuttaa näin annettuihin yhteisiin sääntöihin.
Yhteisö ei ole saavuttanut yksinomaista ulkoista toimivaltaa siltä osin kuin kysymys on sen määrittämisestä, mitkä ovat muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevat edellytykset harjoittaa kansallista sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä jossakin jäsenvaltiossa. Muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien henkilö- ja tavaraliikennettä annetussa asetuksessa N:o 3921/91 ei säännellä kyseisten liikenteenharjoittajien tilannetta, koska asetus koskee vain johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneita liikkeenharjoittajia ja koska sillä ei tämän vuoksi ole toteutettu kattavaa yhdenmukaistamista.
(ks. 44–48, 50, 52 ja 53 kohta)
4. Asianosainen ei saa asian käsittelyn kuluessa muuttaa oikeudenkäynnin varsinaista kohdetta, joten yksinomaan kannekirjelmään sisältyvät vaatimukset voidaan ottaa huomioon, kun tarkastellaan sitä, onko kanne perusteltu.
(ks. 61 kohta)
5. EY 10 artiklan mukaista lojaalin yhteistyön velvoitetta sovelletaan yleisesti, ja se ei ole riippuvainen siitä, onko kysymyksessä oleva yhteisön toimivalta yksinomaista, eikä siitä, onko jäsenvaltioilla mahdollisesti oikeus tehdä sitoumuksia kolmansiin valtioihin nähden.
Erityisesti jäsenvaltioilla on erityisiä velvollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä ja pidättäytyä niistä tilanteessa, jossa komissio on toimittanut neuvostolle ehdotuksia, joista muodostuu yhteisön yhteisen toiminnan lähtökohta, vaikka neuvosto ei olekaan hyväksynyt niitä.
Tästä seuraa, että se, että neuvosto tekee päätöksen komission valtuuttamisesta neuvottelemaan monenvälisestä sopimuksesta yhteisön nimissä, on yhteisön yhteisen toiminnan alku kansainvälisellä tasolla ja tätä kautta se merkitsee jäsenvaltioille ellei velvoitetta pidättyä toimenpiteistä niin ainakin jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielimen välistä tiivistä yhteistyötä koskevaa velvoitetta siten, että helpotetaan yhteisön päämäärän toteuttamista ja taataan yhteisön toiminnan ja kansainvälisen edustuksen yhtenäisyys ja johdonmukaisuus.
(ks. 64–66 kohta)