1. Euroopan unionin kansalaisuus – Perustamissopimuksen määräykset – Asiallinen soveltamisala – Puhtaasti jäsenvaltion sisäisten tilanteiden poissuljenta – Kansallinen verolainsäädäntö, joka koskee elatusmaksujen vähennyskelpoisuutta veronalaisista tuloista – Toisessa jäsenvaltiossa asuvalle maksun saajalle suoritettujen elatusmaksujen verokohtelun huomioon ottaminen – Kyse ei ole puhtaasti jäsenvaltion sisäisestä tilanteesta
(EY 17 artikla)
2. Euroopan unionin kansalaisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa asuvalle maksun saajalle suoritettujen elatusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on niiden verottaminen kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa – Sallittavuus
(EY 12 artikla ja EY 18 artiklan 1 kohta)
1. Unionin kansalaisuuden, josta määrätään EY 17 artiklassa, tarkoituksena ei ole ulottaa perustamissopimuksen aineellista soveltamisalaa koskemaan jäsenvaltioiden sisäisiä tilanteita, jotka eivät liity millään tavalla yhteisön oikeuteen. Jäsenvaltion kansalaisen, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, tilannetta ei kuitenkaan voida pelkästään tästä syystä rinnastaa puhtaasti jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen.
Sellaisen kansallisen verolainsäädännön osalta, jonka mukaan asianomaisessa jäsenvaltiossa asuvan verovelvollisen toisessa jäsenvaltiossa asuvalle maksun saajalle suorittamien elatusmaksujen vähennyskelpoisuutta määritettäessä otetaan huomioon mainittujen elatusmaksujen verokohtelu siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä maksun saaja asuu, se, että kyseinen maksun saaja käyttää EY 18 artiklan mukaista oikeuttaan vapaasti liikkua ja oleskella toisen jäsenvaltion alueella, vaikuttaa verovelvollisen verovähennysoikeuteen siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu.
Tällaista tilannetta ei näin ollen voida pitää jäsenvaltion sisäisenä tilanteena, joka ei liity millään tavalla yhteisön oikeuteen.
(ks. 20, 22, 24 ja 25 kohta)
2. EY 12 artiklan ensimmäistä kohtaa ja EY 18 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei näiden määräysten kanssa ole ristiriidassa se, ettei jäsenvaltiossa asuva verovelvollinen voi kansallisen lainsäädännön mukaan vähentää tässä jäsenvaltiossa veronalaisista tuloistaan elatusmaksuja, jotka hän on suorittanut entiselle aviopuolisolleen, joka asuu toisessa jäsenvaltiossa, jossa mainitut maksut eivät ole veronalaisia, vaikka kyseisellä verovelvollisella olisi ollut oikeus vähentää ne, jos hänen entinen aviopuolisonsa asuisi tässä samassa jäsenvaltiossa.
EY 12 artikla ei nimittäin koske niitä kohtelun eroavaisuuksia, joita niille henkilöille ja yrityksille, joihin yhteisön oikeutta sovelletaan, voi aiheutua eri jäsenvaltioiden välisistä eroista, mikäli nämä erot koskevat kaikkia niiden soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä objektiivisin perustein ja kansalaisuudesta riippumatta.
Perustamissopimuksessa ei myöskään taata unionin kansalaiselle, joka siirtyy harjoittamaan toimintaansa siihenastisesta asuinjäsenvaltiostaan toiseen jäsenvaltioon, että tällainen siirtyminen olisi verotuksen kannalta neutraalia. Jäsenvaltioiden asiaa koskevan sääntelyn välisten eroavuuksien vuoksi tällainen siirtyminen toiseen jäsenvaltioon voi tilanteen mukaan olla kansalaiselle välillisen verotuksen osalta enemmän tai vähemmän edullista tai epäedullista. Sama periaate soveltuu eritoten tapaukseen, jossa asianomainen henkilö ei itse ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, vaan väittää tulleensa kohdelluksi eri lailla hänen entisen aviopuolisonsa muutettua asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon.
(ks. 34 ja 45–47 kohta sekä tuomiolauselma)