1. Yhteisön oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on loukannut yksityisten oikeuksia – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
2. Yhteisön oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on loukannut yksityisten oikeuksia – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
1. Yhteisön oikeuden kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jossa jäsenvaltion vastuu vahingoista, joita aiheutuu yksityisille oikeussubjekteille siitä, että kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin rikkoo yhteisön oikeutta, suljetaan yleisesti pois sen vuoksi, että kyseessä oleva rikkominen on seurausta kyseisen tuomioistuimen suorittamasta oikeussääntöjen tulkinnasta tai tosiseikkojen tai todisteiden arvioinnista.
Se, että tällaisessa tilanteessa valtion vastuu suljettaisiin pois, merkitsisi nimittäin, että periaatteella, jonka mukaan jäsenvaltioiden on korvattava yksityisille oikeussubjekteille vahingot, jotka aiheutuvat yhteisön oikeuden selvistä rikkomisista, jotka seuraavat kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen päätöksestä, ei olisi merkitystä, koska tällaisella poissulkemisella ei taata yksityisille oikeussubjekteille tehokasta oikeussuojaa heidän yhteisön oikeudessa myönnetyille oikeuksilleen.
(ks. 33, 36, 40, 44 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)
2. Jäsenvaltiolle voi syntyä vastuu vahingoista, joita yksityisille oikeussubjekteille aiheutuu kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, siinä poikkeustapauksessa, että kyseinen tuomioistuin on selvällä tavalla rikkonut sovellettavaa oikeutta. Sitä, onko sovellettavaa oikeutta rikottu selvällä tavalla, on arvioitava erityisesti tiettyjen kriteerien perusteella, kuten rikotun oikeusnormin selkeys ja täsmällisyys, oikeudellisen virheen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus ja se, että kyseinen tuomioistuin ei ole täyttänyt EY 234 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaa velvollisuuttaan, ja rikkominen oletetaan joka tapauksessa riittävän selväksi, jos kyseessä olevaa päätöstä tehtäessä on jätetty selvästi noudattamatta yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä.
Vaikka tältä osin ei näin ollen voida pitää poissuljettuna, että kansallisessa oikeudessa täsmennetään rikkomisen luonteeseen tai vakavuuteen liittyvät kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta valtiolle voi syntyä vastuu kansallisen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, näissä kriteereissä ei voida missään tapauksessa asettaa vaatimuksia, jotka ovat ankarampia kuin vaatimukset, jotka seuraavat edellytyksestä, jossa on kyse sovellettavan oikeuden rikkomisesta selvällä tavalla, sellaisena kuin sitä on täsmennetty asiassa C-224/01, Köbler, 30.9.2003 annetun tuomion 53–56 kohdassa.
Yhteisön oikeuden kanssa on näin ollen ristiriidassa myös kansallinen lainsäädäntö, jossa rajoitetaan tämän vastuun syntyminen tapauksiin, joissa on kyse tuomarin tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta, jos tällaisella rajoituksella suljetaan pois kyseessä olevan jäsenvaltion vastuu muissa tapauksissa, joissa on rikottu sovellettavaa oikeutta selvällä tavalla.
(ks. 42–44 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)