1. Ympäristö – Ilman saastuminen – Direktiivi 1999/32 – Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentäminen – Raskaiden polttoöljyjen rikkipitoisuuden yläraja – Poikkeus – Myöntämisen edellytykset – Komission päätös olla sallimatta rikkipitoisuudeltaan enintään kolmen painoprosentin raskaiden polttoöljyjen käyttöä – Päästöjen vaikutus kriittisen kuormituksen ylittymiseen jäsenvaltioissa – Vaikutuksen suuruudella ja sen osuudella kuormituksen ylittymiseen ei ole merkitystä – Luottamuksensuojan periaate – Loukkaaminen – Periaatetta ei ole loukattu
(EY:n perustamissopimuksen 189 a artikla ja 189 c artikla (joista on tullut EY 250 ja EY 252 artikla); neuvoston direktiivin 1999/32 3 artiklan 2 kohta; komission päätös 2003/3)
2. Ympäristö – Ilman saastuminen – Direktiivi 1999/32 – Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentäminen – Raskaiden polttoöljyjen rikkipitoisuuden yläraja – Poikkeus – Myöntämisen edellytykset – Päästöt eivät vaikuta kriittisen kuormituksen ylittymiseen jäsenvaltioissa – Suhteellisuusperiaate – Loukkaaminen – Periaatetta ei ole loukattu
(Neuvoston direktiivin 1999/32 3 artiklan 2 kohta)
1. Komission päätös hylätä jäsenvaltion vaatimus sallia sellaisten raskaiden polttoöljyjen käyttö osalla aluettaan, joiden enimmäisrikkipitoisuus on 1,00–3,00 painoprosenttia ei riko tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämistä koskevan direktiivin 1999/32 3 artiklan 2 kohtaa eikä loukkaa luottamuksensuojan periaatetta.
Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan lupa käyttää raskaita polttoöljyjä, joiden rikkipitoisuus on 1,00–3,00 painoprosenttia, voidaan myöntää edellyttäen, että rikkidioksidin osalta relevantissa yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja ilman laatuvaatimuksia noudatetaan ja että toinen edellytys siitä, että rikkidioksidipäästöt eivät ”vaikuta kriittisen kuormituksen ylittymiseen” jossakin jäsenvaltiossa, täyttyy, ilman että tässä säännöksessä olisi tarkennettu sitä, kuinka suuri tämän vaikutuksen on oltava tai mikä sen osuus on kyseiseen ylittymiseen. Tässä säännöstekstissä ei ole mitään, minkä nojalla voitaisiin perustella johtopäätös, jonka mukaan poikkeus voidaan myöntää silloin, kun vaikutus ei ole kuormituksen ylittymisen kannalta ratkaiseva tai kun se ei ylitä tiettyä raja-arvoa, vaikka se onkin havaittavissa.
Luottamuksensuojan periaatteen osalta ei voida hyväksyä sitä, että tiedonanto, jonka komissio on esittänyt direktiiviehdotuksen yhteydessä, vaikka siihen viitattaisiinkin direktiiviehdotuksen perustelukappaleissa, olisi voinut synnyttää perustellun luottamuksen ehdotuksessa oleviin suuntaviivoihin, koska EY:n perustamissopimuksen 189 a artiklasta ja 189 c artiklasta (joista on tullut EY 250 ja EY 252 artikla) seuraa, että komissio voi milloin tahansa muuttaa ehdotusta ja että neuvosto voi antaa säädöksen, joka merkitsee ehdotuksen muuttamista.
(ks. 58 ja 72 kohta)
2. Neuvostoa ei voida moittia siitä, että se olisi rikkonut suhteellisuusperiaatetta alistamalla rikkipitoisuudeltaan 1,00 painoprosentin ylittävien raskaiden polttoöljyjen käyttöä koskevan luvan myöntämisen tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämistä koskevan direktiivin 1999/32 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun kaltaisille tiukoille edellytyksille.
Koska öljyssä esiintyvän rikin on jo vuosikymmenen ajan myönnetty olevan pääasiallinen syy rikkidioksidipäästöihin, joista happosateet ja ilman pilaantuminen useilla kaupunki- ja teollisuusalueilla suurimmaksi osaksi johtuvat, ja koska happamoituminen on rajat ylittävä ilmiö, kyseessä oleva toimenpide on tämän vuoksi sopiva keino direktiivillä tavoitellun päämäärän eli tietyntyyppisten nestemäisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvien rikkidioksidipäästöjen vähentämisen saavuttamiseksi.
Mainitun 3 artiklan 2 kohdan mukaisen edellytyksen, joka koskee päästöjen vaikutusta kriittisen kuormituksen ylittymiseen jäsenvaltioissa, tiukan soveltamisen välttämättömyyden osalta todettakoon, että ottaen huomioon rikkipäästöjen vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä näiden päästöjen osuus rajat ylittävään happamoitumiseen neuvosto on voinut ilmeiseen arviointivirheeseen syyllistymättä katsoa, että oli välttämätöntä asettaa rikkipitoisuudeltaan 1,00 painoprosenttia ylittävien raskasöljyjen poikkeuksellisesti sallittavan käytön edellytykseksi, että jäsenvaltion rikkipäästöt eivät saa lainkaan vaikuttaa kriittisen kuormituksen ylittymiseen muiden jäsenvaltioiden alueella, vaikka tällaisesta toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset voivat olla huomattavat ja vaikka kyseinen myötävaikutus päästöihin ei vaikutakaan merkittävällä tavalla tilanteen pahenemiseen jäsenvaltioissa. Tavoiteltujen päämäärien tärkeyden takia voidaan perustella tiettyjen toimijoiden osalta jopa huomattavatkin epäedulliset taloudelliset seuraukset siitäkin syystä, että ympäristönsuojelu on yksi yhteisön päätavoitteista.
(ks. 90–93, 95 ja 96 kohta)