1. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Yhdistelmämerkki – Sen huomioon ottaminen, miten kohdeyleisö ymmärtää tavaramerkin kokonaisuutena
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)
2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyjen tosiseikkojen arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)
3. Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Laillisuus – Yhteisöjen tuomioistuinten suorittama tutkinta — Kriteerit
(Neuvoston asetus N:o 40/94)
4. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Eri hylkäysperusteiden tarkastelu erikseen – Kunkin hylkäysperusteen tulkinta ottaen huomioon se yleinen etu, joka on sen taustalla – Sellaisen kriteerin käyttämistä, joka on asianmukainen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan yhteydessä, ei voida hyväksyä tulkittaessa tämän säännöksen b alakohtaa
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)
5. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Yhdistelmämerkki, joka sisältää kirjainsanan BioID
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)
1. Kun arvioidaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tavaramerkin erottamiskykyä ja kun on kyse yhdistelmämerkistä, mahdollista erottamiskykyä voidaan osittain tarkastella kunkin sen termin tai osatekijän osalta erikseen, mutta ratkaisun on joka tapauksessa perustuttava siihen, miten kohdeyleisö ymmärtää tämän merkin kokonaisuutena, eikä olettamaan siitä, että osatekijät, joilta erikseen tarkasteltuna puuttuu erottamiskyky, eivät voi yhdistettyinä olla erottamiskykyisiä. Pelkästään se, että kultakin näistä osatekijöistä erikseen tarkasteltuina puuttuu erottamiskyky, ei sulje pois sitä, että niiden muodostama yhdistelmä voi olla erottamiskykyinen.
(ks. 29 kohta)
2. EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä arvioimaan todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin.
(ks. 43 ja 53 kohta)
3. Päätökset, jotka valituslautakuntien on tehtävä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Valituslautakuntien päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella.
(ks. 47 kohta)
4. Kukin yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista hylkäysperusteista on muista hylkäysperusteista riippumaton ja jokaista niistä on tarkasteltava erikseen. Lisäksi kyseisiä hylkäysperusteita on tulkittava ottaen huomioon se yleinen etu, joka on kunkin hylkäysperusteen taustalla. Yleinen etu, joka otetaan huomioon kutakin hylkäysperustetta tarkasteltaessa, voi kuvastaa tai sen jopa on kuvastettava erilaisia pyrkimyksiä kyseessä olevan hylkäysperusteen mukaan.
Tämän osalta kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan taustalla oleva yleisen edun käsite yhdistyy aivan ilmeisesti tavaramerkin pääasialliseen tehtävään eli siihen, että sillä taataan kuluttajalle tai loppukäyttäjälle tavaramerkillä varustetun tavaran tai palvelun tietty alkuperä, jolloin tämä voi erottaa ilman sekaannuksen mahdollisuutta tämän tavaran tai palvelun niistä, joilla on eri alkuperä.
Olettama, jonka mukaan on osoitettu, että yleisö tai kilpailijat voivat käyttää yleisesti hakemuksen kohteena olevaa tavaramerkkiä, ja joka on merkityksellinen seikka 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan yhteydessä, ei ole kriteeri, jonka valossa tämän saman säännöksen b alakohtaa on tulkittava.
(ks. 59, 60 ja 62 kohta)
5. Yhdistelmämerkiltä, jossa on kirjainsana BioID sekä kuvioelementtejä, joita ovat tämän kirjainsanan typografiset piirteet ja kaksi graafista elementtiä, jotka on sijoitettu sen jälkeen, eli piste ja merkki ®, ja jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkiin 9, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten ja erityisesti sellaisia tavaroita varten, joiden käyttö on tarpeen elävien olentojen biometrisessä tunnistamisessa, ja sellaisia palveluja varten, jotka suoritetaan käyttämällä tällaista tunnistamista tai joiden tarkoituksena on järjestelmien kehittäminen tällaista tunnistamista varten, puuttuu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky kyseessä olevista tavaroista ja palveluista perillä olevan tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen yleisön keskuudessa. Kirjainsanaa BioID, jonka kohdeyleisö ymmärtää muodostuvan adjektiivin biometrical ja substantiivin (identification) lyhenteestä ja siis merkitsevän kokonaisuutena biometristä tunnistamista, ei voida erottaa kyseessä olevista tavaroista ja palveluista. Tämän kirjainsanan typografiset piirteet tai sen jälkeen sijoitetut graafiset elementit eivät myöskään mahdollista sitä, että kohdeyleisölle voitaisiin taata kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen tietty alkuperä.
(ks. 68−72 ja 75 kohta)