JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANTONIO TIZZANO
9 päivänä syyskuuta 2004(1)

Asia C-293/03

Gregorio My
vastaan
Office National des Pensions

(Tribunal du travail de Bruxellesin (Belgian kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – EY 39 artikla – Yhteisöjen virkamiehet – Varhennettu vanhuuseläke – Euroopan yhteisön palveluksessa kertyneiden työskentelykausien laskeminen – Kansallinen lainsäädäntö – Hylkääminen – EY 10 artikla – Virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt – Laillisuus

I Johdanto

1. Esillä olevan asian kohteena on Tribunal du travail de Bruxellesin (Belgian kuningaskunta) yhteisöjen tuomioistuimelle esittämä ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen toimielinten työntekijöiden sosiaaliturvan alalta.

2. Kansallinen tuomioistuin kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, ovatko sellaiset kansalliset säännökset, joiden mukaisesti varhaiseläke-etuutta myönnettäessä ei voida ottaa huomioon niitä työvuosia, joiden aikana yhteisön kansalainen on työskennellyt yhteisöjen toimielimen palveluksessa, yhteisön oikeuden vastaisia.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

3. Esillä olevassa asiassa merkitystä on etenkin EY:n perustamissopimuksen 39 artiklalla, jossa tunnetusti vahvistetaan työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaate ja jonka 2 kohdassa kielletään ”kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa”.

4. Esillä olevassa asiassa merkityksellisistä johdetun oikeuden säännöksistä on sen sijaan syytä mainita työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68 (jäljempänä asetus N:o 1612/68). (2)

5. Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.

2. Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.

– – ”

6. Samoin pidettäköön mielessä EY 42 artiklan nojalla sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna äskettäisellä 29.6.1998 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1606/98 (jäljempänä asetus N:o 1408/71). (3)

7. Tämän asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tätä asetusta sovelletaan työntekijöihin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä ja jälkeenjääneisiinsä.”

8. Lisäksi on merkitystä EY 283 artiklan nojalla annettujen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevalla 11 artiklalla, jossa säädetään seuraavaa:

”1. Virkamiehellä, joka on päättänyt tehtävänsä

–: siirtyäkseen sellaisen hallintoelimen, kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön palvelukseen, joka on tehnyt sopimuksen yhteisöjen kanssa

–: toimiakseen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, minkä perusteella hän saa eläkeoikeudet eläkejärjestelmässä, josta hallintaelimet ovat tehneet sopimuksen yhteisöjen kanssa,

on oikeus siirtää yhteisöiltä saamiaan vanhuuseläkeoikeuksia vastaava käypä arvo sen hallintoelimen tai järjestön eläkekassaan taikka siihen eläkekassaan, josta virkamies saa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana vanhuuseläkeoikeuksia.

2. Virkamiehellä, joka siirtyy yhteisöjen palvelukseen sen jälkeen kun hän

–: on eronnut tehtävistään kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön hallinnossa, tai

–: lopettanut toimintansa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,

–: on mahdollisuus virkaan nimitettäessä maksaa yhteisöille edellä mainittuja tehtäviä hoitaessaan saamiensa vanhuuseläkeoikeuksien joko käypä arvo tai kiinteämääräinen takaisinostoarvo.”

Kansalliset oikeussäännöt

9. Belgian eläkejärjestelmien ja kansainvälisen julkisoikeuden alaan kuuluvien toimielinten välisistä suhteista 21.5.1991 annetun lain 3 §:n mukaan ”virkamiehillä on oikeus toimivaltaisen toimielimen suostumuksella pyytää, että toimielimelle suoritetaan niitä eläkkeitä vastaava määrä, jotka ovat kertyneet palveluksessaolosta ennen toimielimen palvelukseen siirtymistä”. (4)

10. Kyseisen lain 9 §:n mukaan asianosaisella on kuitenkin oikeus peruuttaa Belgian järjestelmästä maksettavia eläkeoikeuksia vastaavan määrän siirtämisestä esittämänsä hakemus. Tämä ilmoitus on luonteeltaan lopullinen ja peruuttamaton.

11. Sitä vastoin belgialaisen kansallisen järjestelmän mukaan alun perin oli mahdotonta siirtää yhteisöjen toimielinten virkamiehelle yhteisön eläkejärjestelmän mukaisesti kertynyttä eläkettä vastaavaa määrää belgialaiseen järjestelmään.

12. Tämä kielto poistettiin äskettäin 10.2.2003 annetulla lailla, jonka mukaan myös niillä virkamiehillä ja väliaikaisilla toimihenkilöillä, jotka siirtyvät pois ”yhteisöjen toimielimen” palveluksesta harjoittaakseen sellaista uutta ammattitoimintaa, josta kertyvä vanhuuseläke määräytyy Belgian sosiaaliturvajärjestelmän mukaan, on oikeus pyytää, että heille yhteisön järjestelmässä kertynyt eläke siirretään Belgian kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmään (14 §).

13. 10.2.2003 annetun lain 29 §:ssä säädetään, että ”tämä laki tulee voimaan 1.1.2002 ja sitä sovelletaan kyseisestä päivämäärästä lähtien esitettyihin siirtoa koskeviin hakemuksiin – – ”.

14. Esillä olevassa asiassa on merkitystä kuitenkin erityisesti 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentilla, jossa säädetään, että ”varhennetun vanhuuseläkkeen saamisen – – edellytyksenä on se, että asianosaiselle on kertynyt vähintään 35 kalenterivuoden pituinen ura, jonka perusteella hänellä on oikeus eläkkeeseen mainitun kuninkaan päätöksen, 20.7.1990 annetun lain, kuninkaan päätöksen nro 50 tai työntekijöihin, toimihenkilöihin, kaivosmiehiin, merimiehiin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavan belgialaisen järjestelmän nojalla taikka julkishallinnon tai Belgian valtion rautateiden henkilökuntaan sovellettavan belgialaisen järjestelmän nojalla tai minkä tahansa muun laillisen belgialaisen järjestelmän nojalla”. (5)

III Tosiasiat ja asian käsittelyn vaiheet

15. Gregorio My on Italian kansalainen, joka on saapunut Belgiaan 9 vuoden ikäisenä. Hän aloitti työskentelyn Belgiassa 15-vuotiaana.

16. Työskenneltyään 19 vuotta palkattuna työntekijänä useissa belgialaisissa yhtiöissä My sai vuonna 1974 viran Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöstä, jossa hän työskenteli 27 vuoden ajan 31.5.2001 saakka.

17. Maaliskuussa 1992 My pyysi 20.5.1991 annetun belgialaisen lain nojalla Office National des pensionsilta (jäljempänä ONP), että Belgian järjestelmästä hänelle maksettava eläke siirretään yhteisöjen toimielinten eläkejärjestelmään. Lokakuussa 1992 ONP antoi hänelle tiedoksi eläkettä vastaavan määrän.

18. My päätti tämän jälkeen peruuttaa hakemuksensa, ja Euroopan unionin neuvosto ilmoitti siitä ONP:lle 10.10.2000 päivätyllä kirjatulla kirjeellään ja teki tiettäväksi myös sen, että 21.5.1991 annetun lain 9 §:n nojalla tämä peruuttaminen oli lopullinen.

19. ONP saattoi tämän kirjeen Myn tietoon 17.10.2000.

20. Neuvoston annettua tiedonantonsa My haki 20.10.2000 ONP:ltä varhennettua vanhuuseläkettä 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentin nojalla.

21. Koska ONP ei ottanut huomioon niitä vuosia, jotka My oli työskennellyt neuvoston palveluksessa, se hylkäsi hakemuksen 2.5.2001 tekemällään päätöksellä katsoen, että hänelle ei ollut kertynyt 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentissa varhaiseläke-etuuden myöntämisen edellytykseksi asetettua 35 vuoden pituista työskentelyjaksoa.

22. My valitti 18.5.2001 hylkäämispäätöksestä Tribunal du travail de Bruxellesiin toimittamallaan valituksella.

23. Koska Tribunal du travail de Bruxelles epäili 21.5.1991 annetun lain ja 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa, se esitti yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko sellaiset kansalliset säännökset, kuten eräistä Belgian eläkejärjestelmien ja kansainvälisen julkisoikeuden alaan kuuluvien toimielinten välisistä suhteista 21.5.1991 annettu laki ja sosiaaliturvan nykyaikaistamisesta ja lakisääteisten eläkejärjestelmien elinkelpoisuuden varmistamisesta 26.7.1996 annetun lain 15, 16 ja 17 §:n täytäntöönpanosta 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentti, tai Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII oleva 11 artikla vastoin [EY:n perustamissopimuksen] 2, 3, 17, 18, 39, 40, 42 ja 283 artiklaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun asetuksen N:o 1612/68 7 artiklaa: 1) sikäli kuin näiden kansallisten säännösten ja kyseisten henkilöstösääntöjen johdosta Euroopan unionin kansalainen, kuten kantaja, jonka ammattiura on toteutunut ensin yrityksen tai kansallisen julkishallinnon palveluksessa ja tämän jälkeen Euroopan yhteisöjen virkamiehenä tai päinvastoin, ei voi vertailla niitä eläke-etuuksia, joita hän saisi kustakin kansallisesta tai yhteisön eläkejärjestelmästä siirtämällä yhdessä järjestelmässä ansaitsemansa oikeudet toiseen järjestelmään, eikä voi pyytää tämän vertailun perusteella kyseisten oikeuksien siirtämistä joko kansallisesta järjestelmästä yhteisön järjestelmään tai päinvastoin yhteisön järjestelmästä kansalliseen järjestelmään; 2) sikäli kuin näillä säännöksillä, joiden mukaan kyseisen henkilön on luovuttava nimenomaisesti siirrosta Belgian järjestelmästä yhteisön järjestelmään ilman, että edellä mainittua vertailua on suoritettu, tai joilla luodaan tämänsisältöinen hallinnollinen käytäntö, johdetaan tai saatetaan johtaa työntekijää harhaan; 3) sikäli kuin näiden kansallisten säännösten mukaan kansallisen varhaiseläkkeen saamiseksi ei ole mahdollista ottaa huomioon niitä palvelusvuosia, joiden kuluessa henkilö on työskennellyt Euroopan unionin virkamiehenä.”

24. Ennakkoratkaisumenettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet My, ONP, komissio, Alankomaiden kuningaskunta ja Helleenien tasavalta.

25. Suulliseen käsittelyyn, joka pidettiin 17.6.2004, osallistuivat My, ONP ja komissio.

IV Oikeudellinen arvio

Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset

26. Ennen kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen asiakysymyksen käsittelyä on tutkittava oikeudenkäyntiväitteet, joita Alankomaat, ONP ja komissio ovat eri syistä esittäneet.

27. a) Alankomaiden hallitus väittää, että ennakkoratkaisupyynnössä esitetään epätäydellisesti pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Sen mielestä ennakkoratkaisukysymyksen sisältö jää tämän vuoksi hämäräksi.

28. Alankomaiden hallituksen mielestä esillä oleva asia koskee täydentäviä eläkejärjestelmiä, vaikka ennakkoratkaisukysymyksessä kyse onkin sen mielestä lakisääteisistä eläkejärjestelmistä annetusta kansallisesta lainsäädännöstä. Kyseisen hallituksen mielestä ennakkoratkaisupyynnöstä ei siten ilmene myöskään se, mitä Belgian oikeusjärjestyksessä säädetään eläkeoikeuksien siirrosta.

29. Totean heti, että Alankomaiden hallituksen esittämä väite ei ole mielestäni hyväksyttävä. Tältä osin muistutan siitä, että kun kansalliselta tuomioistuimelta edellytetään riittävän selkeää riita-asian tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kuvailua, pääasiallisena tavoitteena on, että yhteisöjen tuomioistuin voi antaa kansalliselle tuomioistuimelle yhteisön oikeudesta sellaisen tulkinnan, josta on sille hyötyä, (6) ja että jäsenvaltioiden hallituksilla ja tietyillä muilla osapuolilla on mahdollisuus ottaa kantaa esitettyyn kysymykseen ja mahdollisuus esittää kirjalliset huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti. (7)

30. Ennakkoratkaisupyynnössä on esillä olevassa asiassa kiistatta puutteita: riita-asiaan liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat sekä syyt, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin pitää asian tiedustelua yhteisöjen tuomioistuimelta tarpeellisena, kuvataan ylimalkaisesti.

31. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen niukkuudesta huolimatta asianosaiset, Kreikan hallitus ja myös Alankomaiden hallitus ovat kuitenkin pystyneet esittämään kirjalliset huomautuksensa ennakkoratkaisupyynnön asiakysymyksestä siltä osin kuin se liittyy työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin.

32. Lisäksi kansallinen tuomioistuin on täydentänyt ennakkoratkaisupyyntöön sisältyviä tietoja toimittamallaan lisäaineistolla, ja sitä ovat täydentäneet myös asianosaisten yhteisöjen tuomioistuimelle toimittamat kirjalliset huomautukset. Nämä kaikki asiakirjat on sen jälkeen saatettu jäsenvaltioiden ja muiden asianosaisten tietoon ennen asian istuntokäsittelyä, jonka aikana mainitut tahot ovat voineet täydentää huomautuksiaan ja ottaa selvemmin kantaa kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen.

33. Tämän vuoksi voidaan todeta yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännönkin valossa, (8) että yhteisöjen tuomioistuimen tietoon on saatettu pääasiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat niin kattavasti, että se pystyy tutkimaan, ovatko sellaiset säännökset, kuten kyseessä olevat belgialaiset säännökset, yhteensoveltuvia yhteisön oikeuden kanssa.

34. Ehdotan näin ollen, että Alankomaiden hallituksen esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

35. b) ONP tarkastelee asiaa eri kannalta katsoessaan, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska se on jäänyt vaille kohdetta 10.2.2003 annetun lain antamisen jälkeen.

36. ONP:n mukaan tällä lailla säädetään siitä, että yhteisöjen toimielinten työntekijöillä on oikeus pyytää, että heidän eläkettään vastaava määrä siirretään yhteisön järjestelmästä Belgian kansalliseen eläkejärjestelmään, jolloin siirron kohteena olevat työskentelykaudet on mahdollista ottaa huomioon vakuutuskausia yhteen laskettaessa.

37. ONP:n on siten otettava huomioon kausi, jonka My on työskennellyt neuvoston palveluksessa, jolloin hänellä on oikeus siihen, että hänen aikanaan hakemansa varhennettu vanhuuseläke myös myönnetään.

38. ONP on 17.6.2004 pidetyssä suullisessa istunnossa toistanut kantansa. Komissio on sen sijaan suhtautunut mielestäni syystäkin epäilevästi siihen, voidaanko 10.2.2003 annettua lakia soveltaa esillä olevaan asiaan.

39. Lähinnä nämä epäilykset kohdistuvat 10.2.2003 annetun lain asialliseen ja ajalliseen soveltamisalaan.

40. Asiallisen soveltamisalan osalta totean, että asiakirja-aineistoon sisältyneiden tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että 10.2.2003 annettua lakia sovelletaan yksinomaan siinä tapauksessa, että yhteisön kansalainen pyytää, että hänelle yhteisöjen toimielinten palveluksessa yhteisön järjestelmän mukaisesti kertynyttä eläkettä vastaava määrä siirretään belgialaiseen järjestelmään. Sitä vastoin tämän lain nojalla vakuutuskausien kokonaismäärää laskettaessa Belgian viranomaiset eivät ole ilmeisestikään velvollisia ottamaan lisäksi huomioon sitä työskentelykautta, joka yhteisön kansalaiselle on kertynyt toimielinten palveluksessa.

41. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että My ei hakenut ONP:ltä hänelle neuvoston palveluksessa kertynyttä eläkettä vastaavan määrän siirtoa yhteisön järjestelmästä Belgian järjestelmään. My esitti ainoastaan varhennetun vanhuuseläkkeen myöntämistä koskevan hakemuksen.

42. Vaikka 10.2.2003 annettua lakia voitaisiin soveltaa niihin hakemuksiin, joissa pyydetään varhennetun vanhuuseläkkeen saamiseksi vakuutuskausien laskemista yhteen, lain ajallinen soveltamisala on ongelmallinen.

43. Laki tuli voimaan 29 §:nsä nojalla 1.1.2002, ja sitä sovelletaan ainoastaan niihin eläkettä vastaavan määrän siirtoa koskeviin hakemuksiin, jotka on jätetty käsiteltäviksi mainitusta päivämäärästä alkaen.

44. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että My on esittänyt varhennettua vanhuuseläkettä koskevan hakemuksensa 20.10.2000 eli noin puolitoista vuotta ennen 10.2.2003 annetun lain voimaantuloa.

45. Suullisen käsittelyn aikana ONP on maininnut, että on olemassa sellainen hallinnollinen käytäntö, jonka mukaan uusia säännöksiä on mahdollista soveltaa myös ennen 1.1.2002 jätettyihin hakemuksiin, jos kyseisellä hetkellä niiden osalta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä.

46. En kuitenkaan katso, että nämä yleisluonteiset viittaukset riittävät siihen, että kyseisen lain yksiselitteinen sanamuoto voidaan sivuuttaa.

47. Siispä katson, että yhteisöjen tuomioistuin ei voi määrittää varmasti, onko kyseistä lakia tosiasiallisesti mahdollista soveltaa esillä olevaan asiaan ja ratkaiseeko tämä näin ollen pääasian. Käytettävissä olevat tiedot antavat kuitenkin ymmärtää päinvastaista.

48. Näin ollen ehdotan näiden näkökohtien perusteella yhteisöjen tuomioistuimelle, että se hylkää ONP:n esittämän oikeudenkäyntiväitteen.

49. c) Lopuksi käsittelen komission esittämää oikeudenkäyntiväitettä.

50. Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen on otettava kantaa ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksen kolmanteen osaan, joka koskee niiden säännösten yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa, joiden nojalla varhennettua varhaiseläkettä myönnettäessä ei voida ottaa huomioon niitä työvuosia, jotka yhteisön kansalainen on ollut yhteisöjen toimielinten palveluksessa.

51. Komission mielestä ennakkoratkaisukysymyksen kaksi ensimmäistä osaa eivät liity millään tavalla pääasian kohteeseen ja eivät ole siten sellaisia, että niistä on kansalliselle tuomioistuimelle hyötyä sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemisessa.

52. Mielestäni komission oikeudenkäyntiväite on aiheellinen ja hyväksyttävä.

53. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, (9) ennakkoratkaisupyyntömenettelyn tarkoituksena on sellaisen vastauksen antaminen kansalliselle tuomioistuimelle, josta on sille hyötyä, kun se tekee päätöksen sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa. Ennakkoratkaisupyyntömenettelyllä luodun yhteistyöjärjestelmän tavoitteena ei ole toisin sanoen yhteisöjen tuomioistuimen lausunnon saaminen sinällään, vaan tosiasiallisen ja ajankohtaisen riita-asian ratkaisemisen helpottaminen. (10)

54. Kuten olen jo huomauttanut, pääasiaan liittyy se, että My ei ole koskaan pyytänyt, että hänelle neuvoston palveluksessa karttunutta eläkettä vastaava määrä siirretään yhteisön järjestelmästä Belgian eläkejärjestelmään. Hän on esittänyt ainoastaan hakemuksen varhennetusta vanhuuseläkkeestä ja valittanut ONP:n päätöksestä jättää huomiotta hänelle neuvoston virkamiehenä kertyneet 27 työvuotta siihen liittyen, täyttyykö hänen kohdallaan kyseisen eläke-etuuden myöntämiselle 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentissa asetettu edellytys 35 kalenterivuotta kestäneestä työskentelystä.

55. Tämän vuoksi pääasia koskee ainoastaan sitä, onko Belgian viranomaisten laskettava Mylle Belgian järjestelmässä ja yhteisöjen toimielinten eläkejärjestelmässä kertyneet vakuutuskaudet yhteen.

56. Näiden näkökohtien valossa minusta vaikuttaa siltä, että ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksen kolmannella osalla on tosiasiallista merkitystä ja että yhteisöjen tuomioistuin voi vain tähän ennakkoratkaisukysymyksen osaan vastaamalla antaa kansalliselle tuomioistuimelle sellaisen vastauksen, josta on sille tosiasiallista hyötyä sen käsiteltävänä olevan riita-asian ratkaisemisessa.

57. Katson näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuimen ei ole vastattava ennakkoratkaisukysymyksen kahteen ensimmäiseen osaan.

Ennakkoratkaisukysymyksen kolmannen osan kohde

58. Käsittelen siis ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksen tätä osaa, ja seuraavaksi tarkastelen sitä aluksi ennakkoratkaisupyynnön näkökulmasta tämän kuitenkaan rajoittamatta sitä, mitä jäljempänä totean.

59. Tältä osin huomautan ensi sijassa siitä, että komissio ehdottaa perustellusti esillä olevan kysymyksen rajaamista paremmin.

60. Omassa ennakkoratkaisupyynnössään kansallinen tuomioistuin epäilee, voiko 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 2 momentti olla yhteensoveltuva yhteisön oikeuden useidenkaan oikeussääntöjen kanssa. Tältä osin kansallinen tuomioistuin viittaa EY 2, EY 3, EY 17, EY 18, EY 39, EY 40, EY 42 ja EY 283 artiklaan sekä asetuksen N:o 1612/68 7 artiklaan.

61. Mielestäni tämän oikeudenkäynnin kannalta muilla oikeussäännöillä kuin EY 39 artiklalla ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklalla ei ole kuitenkaan tosiasiassa merkitystä.

62. EY 2 ja EY 3 artiklan osalta muistutan siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (11) nämä artiklat eivät muodosta kattavaa ja täydellistä aineellista säännöstöä vaan niissä ainoastaan lausutaan ne yleiset tavoitteet, joita yhteisön ja jäsenvaltioiden on tavoiteltava. Niitä voidaan näin ollen korkeintaan käyttää tulkintavälineinä muiden, niiden sisältöä konkretisoivien perustamissopimuksen määräysten rinnalla. (12)

63. Myöskään EY 40 ja EY 42 artikla eivät muodosta aineellista säännöstöä. Ne toimivat ainoastaan oikeudellisena perustana sille, että neuvosto voi ryhtyä niihin toimiin, joita EY 39 artiklassa vahvistetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttaminen edellyttää. Sama pätee myös EY 283 artiklaan, jossa neuvostolle annetaan ainoastaan toimivalta määrittää ”Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot”.

64. Lopuksi muistutan EY 18 artiklan osalta siitä, että yleisesti ottaen tässä artiklassa vahvistetaan jokaisen unionin kansalaisen oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan niihin tilanteisiin, jotka siitä huolimatta, että ne kuuluvat perustamissopimuksen aineelliseen ja henkilölliseen soveltamisalaan, eivät kuulu perustamissopimuksen nojalla yhdenkään vapaata liikkuvuutta koskevan erityissäännön piiriin. (13) Näin ollen siltä osin kuin esillä oleva asia kuuluu työntekijöiden vapaata liikkuvuutta sääntelevän EY 39 artiklan soveltamisalaan, esillä olevassa asiassa EY 39 artikla on merkityksellinen, eikä EY 18 artikla. Nämä samat näkökohdat pätevät myös EY 17 artiklaan.

65. Toistan vielä, että kansallisen tuomioistuimen esittämistä monista määräyksistä ainoa ennakkoratkaisupyynnön kannalta esillä olevassa asiassa merkityksellinen määräys on EY 39 artikla. On päivänselvää, että My, joka on Italian kansalainen, on siirtynyt toiseen jäsenvaltioon, nimittäin Belgiaan, jossa hän on ollut ensin joidenkin belgialaisten yritysten ja sen jälkeen Euroopan unionin neuvoston palveluksessa palkattuna työntekijänä.

66. On vielä selvitettävä, kuten komissio on esittänyt, voiko asetuksella N:o 1408/71 olla kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä. Vaikka kansallinen tuomioistuin ei olekaan viitannut tähän asetukseen, se voi periaatteessa olla esillä olevassa asiassa merkityksellinen, koska siinä pannaan täytäntöön EY 42 artiklassa vahvistettu periaate vakuutuskausien yhteenlaskemisesta.

67. Mielestäni tätä asetusta ei voida kuitenkaan soveltaa esillä olevaan asiaan.

68. On ensinnäkin epävarmaa, voidaanko mainittua asetusta soveltaa varhennettua vanhuuseläkettä koskeviin etuuksiin ennen 29.4.2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 883/2004 toteutettua äskettäistä asetuksen muuttamista. Vasta tämän muuttamisen jälkeen ”varhaiseläke-etuudet” on nimenomaisesti sisällytetty asetuksen aineelliseen soveltamisalaan (4 artikla). (14)

69. Toiseksi asetuksen N:o 1408/71 aineellinen soveltamisala on edellä todetusti (7 kohta) kuitenkin rajattu koskemaan vain ”työntekij[öitä], jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia – – ”.

70. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Ferlini antamassaan tuomiossa todennut, että ” – – Euroopan yhteisöjen virkamiehiä perheenjäsenineen ei voida pitää asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuina työntekijöinä. He eivät nimittäin kuulu minkään kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, mitä asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa edellytetään”. (15)

71. Samassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin tunnustanut Euroopan yhteisöjen työntekijän olevan siirtotyöläisen asemassa katsoessaan, että ”muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan työskentelevä yhteisön kansalainen ei lakkaa olemasta [EY 39] artiklan 1 kohdassa tarkoitettu työntekijä sen vuoksi, että hän työskentelee kansainvälisessä järjestössä, vaikka työskentelyjäsenvaltioon saapumisen ja siellä oleskelun edellytyksistä olisikin erikseen määrätty kansainvälisellä sopimuksella”. (16)

72. Näiden näkökohtien perusteella voidaan siten komission tavoin päätyä siihen, että My, joka ei kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, kuuluu kuitenkin EY 39 artiklassa vahvistetun työntekijän laajan käsitteen piiriin.

73. Näin ollen kaikkien edellä esitettyjen näkökohtien perusteella katson, että ennakkoratkaisukysymystä voidaan tarkentaa siten, että tarkoituksena on määrittää, ovatko sellaiset kansalliset säännökset, joiden nojalla varhennettuun vanhuuseläkkeeseen mainittujen säännösten mukaisesti oikeuttavia työvuosia laskettaessa niitä työvuosia ei voida ottaa huomioon, jotka työntekijä on toiminut Euroopan unionin toimielimen palveluksessa, vastoin EY 39 artiklaa ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklaa. (17)

Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen

74. Tähän kysymykseen ovat vastanneet ainoastaan komissio ja My, ja heidän vastauksensa on myöntävä. Alankomaiden ja Kreikan hallitukset ovat paneutuneet ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksen kahteen ensimmäiseen osaan eli niihin osiin, jotka, kuten olen edellä todennut (56 ja 57 kohta), eivät ole merkityksellisiä esillä olevan riita-asian kannalta.

75. Muistutan ennen kaikkea siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneella oikeuskäytännöllä ja kaikilla henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevilla perustamissopimuksen määräyksillä on tarkoituksena helpottaa yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten kaikenlaista ansiotyön harjoittamista yhteisön alueella, ja kyseisten määräysten vastaisia ovat kaikki toimenpiteet, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus näihin kansalaisiin, kun he haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella. (18)

76. Tästä seuraa, että EY 39 artiklassa ei pelkästään kielletä kaikkea suoraa tai epäsuoraa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, vaan myös ”sellainen kansallinen lainsäädäntö, joka, vaikka sitä sovelletaan riippumatta kyseisen työntekijän kansalaisuudesta, rajoittaa heidän vapaata liikkuvuuttaan”. (19)

77. Esillä olevassa asiassa on mielestäni selvää, että asiassa kyseessä olevan kaltaista lainsäädäntöä sovelletaan työntekijän kansalaisuudesta riippumatta. Kyseessä olevan lainsäädännön mukaan ulkomaisia työntekijöitä ei nimittäin kohdella huonommin kuin Belgian kansalaisia: esillä olevien säännösten mukaan Belgian kansalaisetkaan eivät voi varhennetun vanhuuseläkkeen saadakseen laskea hyväkseen yhteisöjen toimielinten palveluksessa kertyneitä työvuosia.

78. Toisaalta on mielestäni kiistatonta, että vaikka riidanalaiset säännökset eivät tarkoita suoraa tai epäsuoraa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, ne ovat omiaan estämään tai rajoittamaan ansiotyön tekemistä yhteisön sisällä ja siten omiaan vähentämään halukkuutta tällaiseen toimintaan.

79. Näiden säännösten vuoksi My ja kaikki vastaavassa tilanteessa olevat yhteisöjen työntekijät ovat tosiasiallisesti muita epäedullisemmassa asemassa, koska vain sen vuoksi, että he ottavat vastaan viran Euroopan unionin toimielimessä, he menettävät mahdollisuutensa sellaisen sosiaalietuuden saamiseen, johon heillä muutoin olisi oikeus. On ilmeistä, että tämä voi vaikuttaa suoraan siihen, päättävätkö kyseiset työntekijät ottaa vastaan viran yhteisön toimielimessä, ja vaikutus voi olla myös sellainen, että toimielinten työntekijät eivät ole halukkaita luopumaan työpaikastaan siirtyäkseen työskentelemään Belgiassa toisen työnantajan palveluksessa.

80. Toisin sanoen tilanne on aivan sama kuin niissä tapauksissa, joissa yhteisöjen tuomioistuin ei epäröinyt pitää työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vastaisena sitä, että yhteisöjen työntekijälle toisessa jäsenvaltiossa kertyneitä työvuosia ei valtion lainsäädännön mukaisesti otettu huomioon. (20) Kuten edellä on todettu, nyt käsiteltävässä asiassa ilmenee hyvin samankaltainen este siltä osin, kannattaako työntekijän ottaa työpaikka vastaan.

81. Esillä oleva asia poikkeaa kuitenkin merkittävästi yhteisöjen tuomioistuimessa yleensä käsitellyistä tapauksista kahdella tapaa.

82. Ensimmäinen seikka, joka ei ole niin ratkaiseva eikä tärkeä, on se, että esillä olevassa asiassa, kuten olen edellä muistuttanut, kyse ei ole kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä, koska kyseinen sosiaaliturvaetuus evätään Belgiassa kaikilta yhteisön kansalaisilta ja ainoastaan sillä perusteella, että he ovat työskennelleet myös yhteisöjen toimielimissä.

83. Toinen ero on tärkeämpi ja osittain sidoksissa ensimmäiseen: tässä käsitellyissä tapauksissa ei välttämättä ilmene rajat ylittäviä piirteitä. Koska yhteisön toimielimet eivät muodosta jäsenvaltiota, työn vastaanottaminen niiden palveluksessa ei tarkoita välttämättä valtioiden rajojen ylittämistä. Esillä olevassa asiassa on syytä epäillä, että My olisi todella ylittänyt tällaisen rajan, koska hän asui ja työskenteli Belgiassa jo ennen siirtymistään Euroopan unionin neuvoston palvelukseen.

84. Tämän vaikeuden voittamiseksi komissio esittää yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön vedoten, (21) että tällaisissa tapauksissa kyse olisi syrjinnästä, joka kohdistuu oikeuteen käyttää vapaata liikkuvuutta muissa jäsenvaltioissa. Kun nimittäin otetaan huomioon EY 39 artiklan tavoitteet ja se, että siinä taataan perusvapaus, artiklaa olisi komission mukaan luettava siten, että siinä kielletään jäsenvaltioita harjoittamasta sellaista syrjintää, joka johtuu siitä, että yhteisön kansalainen on, kuten esillä olevassa asiassa, ensin tehnyt ansiotyötä Belgiassa ja sen jälkeen työskennellyt yhteisöjen toimielinten palveluksessa. Tässä tapauksessa syrjintä on komission mielestä vältettävissä, jos kyseisten toimielinten palveluksessa kertynyt työskentelykausi rinnastetaan Belgian tai muun jäsenvaltion julkishallinnon palveluksessa kertyneeseen työskentelykauteen.

85. Tuskinpa tällainen ratkaisu on kuitenkaan paras ratkaisu. Ensinnäkin siksi, että se on mielestäni hyvin väkinäinen ja joka tapauksessa fiktioon ja lisäksi vielä epävarmaan ja kiistanalaiseen rinnastukseen perustuva. Toiseksi siksi, että on epäselvää, kattaako tämä ratkaisu myös kyseessä olevan jäsenvaltion kansalaiset (ja heihin rinnastettavat työntekijät siltä osin kuin tässä asiassa on merkityksellistä). Jos näin ei ole, en ymmärrä, miksi epäoikeudenmukaisen rajoituksen poistamiseksi olisi päädyttävä keinotekoiseen ratkaisuun, jolla rajoitus voidaan poistaa siirtotyöläisten osalta, mutta jolla rajoitus jätetään edelleen kokonaisuudessaan koskemaan Belgian kansalaisia tai ainakin niitä Belgiassa asuvia työntekijöitä, jotka ovat työskennelleet Belgiassa sijaitsevien yhteisöjen toimielinten palveluksessa.

86. Tämä lopputulos on vielä perusteettomampi ja järjettömämpi, kun otetaan huomioon se, että valtioiden rajojen ylittämättä jättäminen johtuu esillä olevassa asiassa siitä täysin ”sattumanvaraisesta” ja ”umpimähkäisestä” seikasta, että My työskenteli Belgiassa sijaitsevassa yhteisön virastossa. Jos hän olisikin saanut viran muussa yhteisön toimipaikassa sijaitsevasta virastosta, hän ei olisi tilanteen samanlaisuudesta huolimatta joutunut kärsimään Belgian lainsäädännön kielteisistä vaikutuksista.

87. On ilmeistä, että tällä seikalla on merkitystä laajemminkin kuin vain esillä olevassa asiassa. Jos lähtökohtana on edelleen se, mitä arvostelin, vaarana on, että lopputulos on sekä syrjivä että järjenvastainen. Näin ollen esimerkiksi sellainen Belgian kansalainen, joka työskentelisi Euroopan parlamentin Luxemburgin toimistossa, kuuluisi siirtotyöläisenä EY 39 artiklan soveltamisalaan, ja olisi siten kyseisen Belgian lainsäädännön vaikutusten ulottumattomissa. Sen sijaan hänen tilanteensa olisi täysin päinvastainen, jos hänet sattumalta siirrettäisiin saman toimielimen Brysselin toimiston palvelukseen, puhumattakaan niistä ongelmista, joita syntyisi, jos hänen toimipaikkansa, kuten toisinaan tapahtuu, vaihtuisi aika ajoin toisesta paikasta toiseen. Näin tapahtuisi siitä huolimatta, että kyseisen henkilön tarkoituksena ei olisi työnsä sijaintipaikan valitseminen sen mukaan, missä valtiossa toimielin sijaitsee, vaan mainitussa toimielimessä luotavan uran perusteella.

88. On tunnettua, että ne, jotka päättävät työskennellä yhteisöjen toimielinten palveluksessa, eivät pääsääntöisesti toimi näin sijoittautuakseen Belgiaan tai Luxemburgiin. Tämä on tavallisesti toissijainen ja satunnainen seuraus kyseisestä päätöksestä, joskin tosiasia on (vaikkakin se on tästä näkökulmasta myös ”sattumaa”), että toimielinten (tai monien toimielinten) kotipaikka on kyseisissä maissa, olkoonkin, että sijaintipaikka voisi hyvin olla muualla ilman, että tällä olisi nyt käsiteltävänä olevan kysymyksen osalta vaikutusta siihen, onko yhteisön virkamies siirtotyöläinen vai ei.

89. Tämä osoittaa sen, että se, mikä esillä olevassa asiassa (ja vastaavissa tilanteissa) on merkityksellistä, ei ole työntekijän kansalaisuus eikä työn sijaintipaikka, vaan sen laitoksen luonne, jossa työskentely tapahtuu. Toisin sanoen kyseessä oleva rajoitus ei kohdistu työntekijän liikkumiseen (paitsi joissakin tapauksissa ja silloinkin vain epäsuorasti), vaan sen sijaan siihen, että – asianosaisen kansalaisuudesta tai alkuperäisestä asuinpaikasta riippumatta – työtä tehdään yhteisöjen toimielimille.

90. Jos tämä pitää paikkansa, kyse ei ole tosiasiassa EY 39 artiklan soveltamisesta ja työntekijöiden liikkuvuudesta. Jos näissä kuitenkin halutaan pitäytyä, ne voisivat tulla kyseeseen siinä erityisessä merkityksessä, että tällaisissa tapauksissa työntekijä ei ylitä ”fyysisiä rajoja” vaan ”oikeudellisia rajoja”, jotka johtuvat yhteisöjen toimielinten ja niiden oikeusjärjestyksen erityisasemasta ja erityisesti esillä olevassa asiassa niiden palveluksessa syntyvän palvelussuhteen erityisyydestä ja määräytyvät näiden perusteella. Yhteisöjen tuomioistuimen ilmaisua käyttäen tämä suhde toteutuu ”kansainvälisen järjestön” puitteissa ehdoin, joista on ”määrätty kansainvälisellä sopimuksella” (ks. em. asiassa Ferlini annetun tuomion 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat), ja tätä suhdetta määrittää näiden elinten työntekijöitä koskevien erityissääntöjen lisäksi myös ja ennen kaikkea se, että jäsenvaltiot eivät saa vaarantaa kyseisen järjestön etuja ja että niiden on toteuttavat kaikki toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia velvoitteidensa täyttämisen varmistamiseksi (EY 10 artikla).

91. Vain ja ainoastaan tässä mielessä voidaan siten sanoa, että Myn tilanne ei poikkea sellaisen työntekijän tilanteesta, joka luopuu työpaikastaan siirtyäkseen työskentelemään toisessa jäsenvaltiossa. Vaikka My ei ole ylittänyt minkäänlaista fyysistä rajaa unionin sisällä työskennelläkseen neuvoston palveluksessa, hän on tosiasiallisesti ylittänyt ”oikeudellisen rajan” siirtyessään kansallisesta oikeusjärjestyksestä toiseen, kansainvälisesti määrättyyn oikeusjärjestykseen.

92. Yhteisöjen tuomioistuin on sitä paitsi yksiselitteisesti vahvistanut yhteisön järjestelmän ja sen henkilöstösääntelyn erityisen aseman. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin tältä osin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan osalta (ks. edellä 8 kohta) täsmentänyt, että kansallisten eläkejärjestelmien ja yhteisön eläkejärjestelmän välisellä jatkuvuusperiaatteella ”pyritään helpottamaan siirtymistä kansallisista, julkisista tai yksityisen sektorin tehtävistä yhteisön hallinnon tehtäviin ja takaamaan siten se, että yhteisön palvelukseen voidaan valita mahdollisimman ammattitaitoisia henkilöitä, joilla on jo asianmukainen ammatillinen pätevyys”. (22)

93. Tältä pohjalta yhteisöjen tuomioistuin on samassa tuomiossaan tuominnut tilanteen, jossa sen vuoksi, että vastaajana oleva hallitus kieltäytyi muista jäsenvaltioista poiketen myöntämästä kyseessä olleita sosiaalietuuksia, ”belgialaiset työntekijät joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan muista jäsenvaltioista peräisin oleviin yhteisön työntekijöihin nähden ja johtaa belgialaisten työntekijöiden syrjimiseen. Se saattaa lisäksi vaikeuttaa tietynikäisten belgialaisten työntekijöiden ottamista yhteisön palvelukseen, koska siirtyessään kansallisen hallinnon palveluksesta yhteisön hallinnon palvelukseen he menettävät oikeuden eläkkeeseen, johon heillä olisi oikeus, jos he eivät olisi ottaneet vastaan virkaa yhteisön palveluksessa.” (19 kohta)

94. Nämä toteamukset pätevät erinomaisesti myös esillä olevaan asiaan, koska myös siinä, kuten on todettu, riidanalaiset kansalliset säännökset ovat belgialaisia (tai Belgiassa asuvia) työntekijöitä syrjiviä ja ovat omiaan rajoittamaan halukkuutta siirtyä yhteisön hallinnon palvelukseen.

95. On totta, että mainitussa tapauksessa kyseessä olevasta sosiaaliturvaetuudesta oli nimenomaisesti säädetty virkamiesten henkilöstösäännöissä, vaikka tässä käsittelemässäni tapauksessa asia ei näin ole. Katson kuitenkin, että tässä esillä olevan etuuden suojaamisessa kyse on aivan samasta ajatuksesta kuin mainitussa tuomiossa, koska tarkoituksena on kuitenkin – valtion piiristä yhteisön piiriin tai toisinpäin siirryttäessä – taata virkamiesten sosiaaliturvan jatkuvuus.

96. Tästä seuraa, että esillä olevien säännösten kaltaiset säännökset ovat niiden yhdenvertaisuutta ja oikeudellisten tilanteiden jatkuvuutta koskevien periaatteiden vastaisia, joiden varaan yhteisön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen järjestelmä rakentuu, ja lisäksi ne ovat yleisesti ottaen EY 10 artiklassa vahvistetun periaatteen vastaisia siinä mielessä, että, kuten myös komissio huomauttaa, jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia tai aiheellisia henkilöstösäännön täytäntöönpanon varmistamiseksi, ja samalla toimenpiteet, joilla ne välttävät yhteisön etujen vahingoittamisen ja yhteisön tavoitteiden toteuttamisen vaarantumisen.

97. Katson näin ollen, että EY:n perustamissopimuksen 10 artiklaa ja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä on tulkittava siten, että sellaiset kansalliset säännökset, joiden nojalla varhennettua vanhuuseläkettä yhteisön kansalaiselle myönnettäessä hänen hyväkseen ei voida laskea niitä työvuosia, jotka ovat kertyneet yhteisön toimielimen palveluksessa, ovat mainitun artiklan ja henkilöstösääntöjen vastaisia.

V Ratkaisuehdotus

98. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunal du travail de Bruxellesin esittämään kysymykseen seuraavasti:

EY:n perustamissopimuksen 10 artiklaa ja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä on tulkittava siten, että sellaiset kansalliset säännökset, joiden nojalla varhennettua vanhuuseläkettä yhteisön kansalaiselle myönnettäessä hänen hyväkseen ei voida laskea niitä työvuosia, jotka ovat kertyneet yhteisön toimielimen palveluksessa, ovat mainitun artiklan ja henkilöstösääntöjen vastaisia.

1 –: Alkuperäinen kieli: italia.

2 –: EYVL L 257, s. 2.

3 –: EYVL L 149, s. 2. Muistutan vielä, että 14.5.2003 annetulla asetuksella (EY) N:o 859/2003 asetuksen N:o 1408/71 säännökset on ulotettu koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joihin näitä säännöksiä ei ollut vielä mahdollista soveltaa yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi. Kaiken lisäksi asetus N:o 1408/71 on äskettäin korvattu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EYVL L 166, s. 1).

4 –: Epävirallinen käännös.

5 –: Epävirallinen käännös.

6 –: Yhdistetyt asiat C-51/96 ja C-191/97, Deliège, tuomio 11.4.2000 (Kok. 2000, s. I-2549, 31–33 kohta). Ks. myös yhdistetyt asiat C-320/90, C-321/90 ja C-322/90, Telemarsicabruzzo, tuomio 26.1.1993 (Kok. 1993, s. I-393, Kok. Ep. XIV, s. I-1, 6 kohta); asia C-458/93, Saddik, tuomio 23.3.1995 (Kok. 1995, s. I-511) ja asia C-67/96, Albany, tuomio 21.9.1999 (Kok. 1999, s. I-5751, 39 kohta).

7 –: Em. asiassa Deliège 11.4.2000 annetun tuomion 31 kohta.

8 –: Yhdistetyt asiat C-115/97–C-117/97, Brentjens’ Handelsonderneming, tuomio 21.9.1999 (Kok. 1999, s. I-6025, 42 ja 43 kohta); em. asiassa Albany annetun tuomion 43 kohta ja em. asiassa Deliège annetun tuomion 34 ja 35 kohta.

9 –: Asia C-35/99, Arduino, tuomio 19.2.2002, Kok. 2002, s. I-1529, 25 kohta ja asia C-415/93, Bosman, tuomio 15.12.1995 (Kok. 1995, s. I-4921, 61 kohta).

10 –: Asia C-314/96, Djabali, tuomio 12.3.1998 (Kok. 1998, s. I-1149, 17–20 kohta) ja asia C-340/99, TNT Traco, tuomio 17.5.2001 (Kok. 2001, s. I-4109, 30 ja 31 kohta).

11 –: Ks. asia 126/86, Giménez Zaera, tuomio 29.9.1987 (Kok. 1987, s. 3697, 11 kohta); asia C‑339/89, Alsthom, tuomio 24.1.1991 (Kok. 1991, s. I-107, Kok. Ep. XI, s. I-1, 8 ja 9 kohta) ja yhdistetyt asiat C-78/90–C-83/90, Compagnie Commerciale de l’Ouest, tuomio 11.3.1992 (Kok. 1992, s. I-1847, 17 ja 18 kohta).

12 –: Asia C-378/97, Wijsenbeek, tuomio 21.9.1999 (Kok. 1999, s. I-6207) ja asia C-9/99, Echirolles Distribution, tuomio 3.10.2000 (Kok. 2000, s. I-8207).

13 –: Asia C-100/01, Oteiza Olazabal, tuomio 26.11.2002 (Kok. 2002, s. I-10981).

14 –: Ks. myös asia 171/82, Valentini, tuomio 5.7.1983 (Kok. 1983, s. 2157, Kok. Ep. VII, s. 185 16–18 kohta), jossa suljetaan asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalan ulkopuolelle esillä olleessa asiassa käsiteltyjen etuuksien kaltaiset etuudet, koska ne poikkesivat mainitun asetuksen kattamista vanhuusetuuksista.

15 –: Asia C-411/98, Ferlini, tuomio 3.10.2000 (Kok. 2000, s. I-8081, 41 kohta).

16 –: Em. asiassa Ferlini annetun tuomion 42 kohta. Ks. lisäksi yhdistetyt asiat 389/87 ja 390/87, Echternach ja Moritz, tuomio 15.3.1989 (Kok. 1989, s. 723, 11 kohta); asia C-310/91, Schmid, tuomio 27.3.1993 (Kok. 1993, s. I-3011, 20 kohta). Siihen liittyen, että EY 39 artiklassa vahvistettuja periaatteita sovelletaan myös niihin työntekijöihin, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, ks. vastaavasti asia C-443/93, Vougioukas, tuomio 22.11.1995 (Kok. 1995, s. I-4033, 39–41 kohta).

17 –: Mielestäni on aiheellista korostaa, että esillä oleva asia ei tällaisena ole yksittäinen ennakkotapaus. Edellä kuvattua kysymystä melkoisesti muistuttava kysymys on jälleen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä tässä tuomioistuimessa vireillä olevissa tuoreissa tapauksissa (asiat C-137/04 ja C-185/04, joista kumpikin koskee sitä, että Ruotsi on jättänyt myöntämättä eräitä sosiaalietuuksia yhteisöjen virkamiehille).

18 –: Ks. asia 143/87, Stanton, tuomio 7.7.1988 (Kok. 1988, s. 3877, Kok. Ep. IX, s. 535) ja em. asiassa Bosman annettu tuomio.

19 –: Asia C-190/98, Graf, tuomio 27.1.2000 (Kok. 2000, s. I-493, 18 kohta).

20 –: Tältä osin muistutan vain asiasta Vougioukas, jonka myös komissio on maininnut ja jossa Kreikan viranomaiset epäsivät Kreikan kansalaiselta oikeuden eläkkeeseen Kreikassa, koska ne kieltäytyivät ottamasta huomioon niitä vuosia, jotka Vougioukas oli työskennellyt saksalaisessa julkisessa sairaalassa. Ratkaisussaan yhteisöjen tuomioistuin piti tätä tilannetta EY 39 artiklan vastaisena, koska tämän artiklan tavoitetta ”ei – – saavutettaisi, jos käytettyään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen työntekijöiden olisi menetettävä jäsenvaltion lainsäädännössä turvatut sosiaaliturvaedut; tällainen seuraus voisi saada yhteisön työntekijän luopumaan käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja rajoittaisi näin ollen tätä vapautta”. Edelleen yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, koska kyseisessä kreikkalaisessa lainsäädännössä ei eläkkeeseen oikeuttaviksi katsota muiden jäsenvaltioiden julkisissa sairaaloissa kertyneitä palveluskausia, siinä ”kohdellaan sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja siirtotyöläisiä eri tavalla viimeksi mainittujen vahingoksi” (em. asiassa Vougioukas annetun tuomion 39–41 kohta).

21 –: Ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-4/95 ja C-5/95, Stöber ja Pereira, tuomio 30.1.1997 (Kok. 1997, s. I-511, 38 kohta).

22 –: Asia 137/80, komissio v. Belgia, tuomio 20.10.1981 (Kok. 1981, s. 2393, 11 kohta). Ks. viimeaikaisista tapauksista myös asia T-233/97, Bang-Hansen, tuomio 15.12.1998 (Kok. H. 1998, s. IA-625, Kok. 1998, s. II-1889, 30 kohta).