JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
DÁMASO RUIZ-JARABO COLOMER
11 päivänä maaliskuuta 2004 (1)
Asia C-150/03 P
Chantal Hectors
vastaan
Euroopan parlamentti
Valitus – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Euroopan parlamentti – Parlamentaariset ryhmät – Valintamenettely – Henkilökohtainen haastattelu, josta ei säädetä kilpailuilmoitusta koskevissa säännöissä – Ad hoc -komitea – Ehdolla olevien hakijoiden luettelo – Asiakirjassa viimeisellä sijalla olevan palvelukseen ottaminen – Ensimmäisellä sijalla olevan hakijan tekemä valitus – Valituksen hylkääminen – Puutteelliset perustelut
1. Chantal Hectors, joka haki hollanninkielisen väliaikaisen toimihenkilön tointa Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien (jäljempänä PPE‑DE) parlamentaarisessa ryhmässä, on valittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston 23.1.2003 antamasta tuomiosta.(2)
2. Tämä valitus tarjoaa yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden täsmentää sen harkintavallan laajuutta, joka toimivaltaisille Euroopan unionin hallinnollisille viranomaisille on myönnetty väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista varten.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt
3. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen(3) (jäljempänä henkilöstösäännöt) 25 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että niiden mukaisesti tehdyt virkamiestä koskevat päätökset on annettava viipymättä tiedoksi kirjallisesti asianomaiselle henkilölle ja että jos ne ovat virkamiehelle vastaiset, ne on perusteltava asianmukaisesti.
B Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot
4. Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen(4) (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan c kohdan mukaisesti väliaikaisina toimihenkilöinä pidetään henkilöitä, jotka Euroopan parlamentin poliittinen ryhmä on palkannut ja joita ei ole valittu yhteisöjen virkamiesten joukosta. Palvelussuhteen ehtojen 11 artiklassa viitataan henkilöstösääntöjen 11–26 artiklaan siltä osin kuin on kyse väliaikaisilla toimihenkilöillä olevien oikeuksien ja velvollisuuksien sääntelystä.
C 15.3.1989 tehty Euroopan parlamentin sisäinen työjärjestys
5. Virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevan Euroopan parlamentin puhemiehistön sisäisen työjärjestyksen(5) (jäljempänä sisäinen työjärjestys) 8 artiklassa säädetään, että poliittisten ryhmien väliaikaisten toimihenkilöiden valinta tapahtuu sellaisen ad hoc -elimen tekemien ehdotusten perusteella, jonka sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen on nimittänyt ja johon kuuluu yksi henkilöstökomitean nimittämä jäsen.
6. Sisäisen työjärjestyksen 9 artiklassa todetaan ensin, että kilpailuilmoitus on julkaistava ja siinä asetetaan tämän jälkeen menettelyä koskevat yleiset suuntaviivat ja täsmennetään, että kun jokaista hakijaa koskevat asiakirjat on tutkittu, kyseessä oleva elin esittää niiden edellytysten perusteella, jotka on vahvistettu avointa toimea varten, sopimusten tekoon valtuutetulle viranomaiselle luettelon hakijoista, jotka täyttävät ilmoitetut edellytykset.
D PPE‑DE:n henkilöstön palvelukseen ottamista koskevat menettelysäännöt
7. PPE-DE:n parlamentaarinen ryhmä on laatinut joitakin sääntöjä henkilöstön palvelukseen ottamista varten; viidennen säännön mukaan menettelystä huolehtii lautakunta, joka valmistelee kirjalliset ja suulliset kokeet ja määrittelee hyväksymistä varten vaadittavan vähimmäisarvosanan, varallaololuetteloon kirjattavien hakijoiden lukumäärän ja varallaololuettelon voimassaoloajan.
8. Kuudennen säännön mukaan tämä valintalautakunta toimittaa ryhmän puheenjohtajistolle ehdotuksen, jossa mainitaan kokeet läpäisseet hakijat ja ilmoitetaan jokaiset saamat pisteet. Kun vain yksi paikka on avoimena, valinta tehdään asiakirjan kolmen ensimmäisen nimen välillä.
II Valituksen taustalla olevat seikat
A Oikeusriidan tosiseikat
9. Siltä osin kuin on kyse tämän valituksen kannalta merkityksellisistä tosiseikoista, valituksenalaisessa tuomiossa (5–21 kohta) mainitaan seuraavat tosiseikat:
– PPE-DE:n ryhmä julkaisi ilmoituksen hollanninkielisen hallintovirkamiehen avoimesta toimesta, johon tultaisiin palkkaamaan väliaikainen toimihenkilö ja jonka toimenkuvaan kuuluisi ryhmän oman toiminnan suunnitteleminen ja arviointi.
– Kilpailuilmoituksessa edellytettiin: 1) yliopistotasoisia opintoja, joista on myönnetty tutkintotodistus, tai vastaavaa työkokemusta 2) Euroopan unionin institutionaalisen rakenteen ja toiminnan laajaa tuntemusta 3) kykyjä suorittaa yleisten suuntaviivojen mukaisesti suunnittelu-, arviointi- ja yhteenvetotehtäviä 4) tietoja parlamentaarisen ryhmän ohjelmaa koskevista pyrkimyksistä ja toiminnasta ja yhteisön politiikoista siten, että maatalouspolitiikan tuntemus ja kokemus sillä alalla katsotaan eduksi 5) hollannin kielen osaamista ja hyvää saksan, ranskan tai englannin kielen taitoa siten, että muiden yhteisön kielten tuntemus katsotaan eduksi.
– Hectors toimitti hakemuksensa 21.6.2000 päivätyllä kirjeellä ja osallistui kirjallisiin ja suullisiin kokeisiin, jotka pidettiin 9.10.2000 ja 19.10.2000.
– Edellä mainittujen valintakokeiden tuloksissa ad hoc -komitea suositti, että tehtävään valittaisiin Hectors (83,50 pistettä), L. (73,50 pistettä) tai B. (65,25 pistettä).
– Valitut hakijat kutsuttiin neljän parlamentaarisen ryhmän Alankomaiden edustuston jäsenen haastateltaviksi; haastattelut pidettiin 7.11.
– Koska Hectors ei ollut sen jälkeen, kun hänelle 20.11. ilmoitettiin, että hänet oli kirjattu soveltuvien hakijoiden luetteloon, saanut ilmoitusta menettelyn myöhemmistä tapahtumista, hän pyysi saada siitä tietoja 16.1.2001 päivätyllä kirjeellä.
– Hectorsin esittämään pyyntöön vastattiin 31.1. päivätyssä kirjeessä, jossa komitean puheenjohtaja ilmoitti, että tehtävään oli valittu B. ja lisäsi seuraavaa:
”Arvosananne 9. ja 19.10. pidetyissä suullisissa ja kirjallisissa kokeissa on 83,5 pistettä (100:sta). Näin ollen olitte luettelossa ensimmäisellä sijalla.
Kuten yleensä, valintalautakunta on toimittanut kolmen parhaiten sijoittuneen hakijan nimet [parlamentaarisen] ryhmän puheenjohtajistolle, joka teki mainitsemani suuntaisen päätöksen.
Tiedoksenne viittaan seuraavaan säännökseen:
[Sisäisen työjärjestyksen] 9 artiklan mukaisesti Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmällä on sopimusten tekoon valtuutettuna viranomaisena toimivalta tehdä tämä valinta.”
– Hectors esitti 11.4. valituksen B:n nimittämisestä ja hänen hakemuksensa hylkäämisestä, mutta PPE-DE:n ryhmän puheenjohtaja hylkäsi tämän valituksen 28.5. ja täsmensi seuraavaa:
”– – Henkilöstösääntöjen 30 artiklassa – –(6) säädetään, että jokaista kilpailua varten nimittävä viranomainen nimittää valintalautakunnan, joka laatii soveltuvien hakijoiden luettelon siten, että kyseiselle viranomaiselle kuuluu avoimiin toimiin nimitettävien hakijoiden valitseminen. Tämän seurauksena hakijoiden paremmuusjärjestys ei ole sitova.
Näissä olosuhteissa vaatimuksenne hylätään.”
B Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset ja väitteet
10. Hectors nosti 6.8.2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati, että Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, että B:n nimittäminen kumotaan, että hänen oman hakemuksensa hylkääminen ja 28.5.2001 tehty päätös kumotaan, ja että hänellä todetaan olevan oikeus saada yhden euron suuruinen korvaus aiheutuneesta vahingosta.
11. Edellä mainittujen vaatimusten tueksi Hectors esitti kaksi muotomääräyksiä koskevaa ja kolme aineellisia seikkoja koskevaa perustelua. Ensin mainituissa viitataan siihen, että riidanalaisten toimien perustelut ovat puutteelliset ja että valintamenettely toteutettiin epäasianmukaisella tavalla, koska hakijat haastateltiin henkilökohtaisesti, mistä ei ollut säädetty palvelukseen ottamista koskevissa säännöksissä. Aineellisia seikkoja koskevista perusteluista on otettava huomioon tätä valitusta varten kaksi: se, joka liittyy palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan rikkomiseen yksikön edun laiminlyönnin vuoksi, ja se, joka koskee miesten ja naisten yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamista.
12. Euroopan parlamentti vastusti kannetta, joka hylättiin kokonaisuudessaan valituksenalaisessa tuomiossa.
C Valituksenalaisen tuomion perustelut
1. Perusteluiden puuttuminen (tuomion 35–46 kohta)
13. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti valinnanvapaudesta, joka Euroopan parlamentin poliittisen ryhmän puheenjohtajalla on väliaikaisten toimihenkilöiden valitsemisessa, ja totesi, että valintamenettelyn sääntöjenmukaisuudelta laissa edellytetyt perustelut olivat riittävät ja että Hectorsille 31.1.2001 ja 28.5.2001 päivätyissä ilmoituksissa annetuilla vastauksilla täytettiin nämä edellytykset.
2. Henkilöstösääntöjen 29 ja 30 artiklan, kilpailuilmoituksia koskevien sääntöjen ja omien toimenpiteiden doktriinin rikkominen (tuomion 93–108 kohta)
14. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan virkamiesten palvelukseen ottamiseen sovellettavia säännöksiä ei sovelleta väliaikaisen toimihenkilön toimen täyttämiseen, jota säännellään palvelussuhteen ehdoilla ja, kun on kyse riidasta, sisäisen työjärjestyksen säännöksillä. Sopimuksen tekoon valtuutetulla viranomaisella on laaja harkintavalta valintakokeiden järjestämisessä ja se voi näin ollen järjestää henkilökohtaisia haastatteluita, joita ei ollut suunniteltu.
3. Palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan rikkominen (tuomion 65–78 kohta)
15. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että valitessaan tehtävään B:n hallinto ei ylittänyt harkintavaltansa rajoja, koska valituksi tulleen henkilön ansioluettelosta kävi ilmi, että hänellä oli kilpailuilmoituksessa edellytettyä kokemusta yhteisen maatalouspolitiikan alalta ja että tämä kokemus oli kantajan kokemusta pidempi.
4. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen (tuomion 117–128 kohta)
16. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että sen seikan perusteella, että Hectors oli valintakokeiden järjestämisen hetkellä kuudennella kuukaudella raskaana, minkä häntä kuulleet Alankomaiden edustuston jäsenet tiesivät, ei voida olettaa, että häntä olisi syrjitty, minkä vuoksi Euroopan parlamentilla ei ollut velvollisuutta osoittaa, että se oli noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Oli asian laita miten hyvänsä, kilpailun tuloksista vastaava viranomainen ei B:n valitessaan tehnyt arviointivirhettä eikä rikkonut kieltoa tehdä palvelukseen ottamista koskevissa asioissa sukupuoleen perustuvia erotteluita, jotka eivät ole perusteltuja.
III Valitus
17. Valittaja esittää neljä valitusperustetta.
18. Ensimmäisessä valitusperusteessa valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, ettei se todennut haastatteluiden järjestämistä hakijoiden ja parlamentaarisen ryhmän jäsenten välillä lainvastaiseksi. Valittajan mukaan sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen rikkoi itselleen asettamiaan sääntöjä ja loukkasi täten laillisuusperiaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.
19. Toinen valitusperuste koskee perusteluvelvollisuuden yleisen periaatteen loukkaamista, mihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan syyllistynyt todetessaan, että valituksenalaisten toimien perusteena on pelkkä viittaus sovellettaviin menettelymääräyksiin. Hectors katsoo, että kun sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen päätti toimia valintalautakunnan ehdotuksesta poikkeavalla tavalla, sen olisi pitänyt perustella tätä erityisellä tavalla. Lisäksi väliaikaisen toimihenkilön ja hänet työllistävän kansallisen poliittisen ryhmän jäsenten välinen keskinäinen luottamus ei liity mitenkään velvollisuuteen ilmoittaa päätöksen syyt, koska muuten menettely, jolla pyritään parhaan hakijan nimittämiseen, olisi tarpeeton. Kilpailun järjestäminen olisi nimittäin turhaa jos tämä luottamus olisi määräävä seikka valinnassa.
20. Kolmannessa valitusperusteessa viitataan palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaan ja yksikön edun käsitteeseen, joita valituksenalaisessa päätöksessä on valittajan mukaan rikottu, koska hänen mukaansa B ei ollut pätevin hakija kun vertaillaan heidän kummankin kokemusta. Tässä säännöksessä asetetaan valittajan mukaan velvollisuus ottaa palvelukseen pätevin hakija, koska valituksi tulleen hakijan taitojen ei tule olla ”riittävät”, vaan ”parhaat”.
21. Viimeisessä valitusperusteessaan Hectors väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisessa, katsoessaan, että siitä seikasta, että hän oli raskaana ja että parlamentaarinen ryhmä valitsi tehtävään soveltuvien hakijoiden luettelossa olevan ainoan miespuolisen hakijan, joka kaiken lisäksi sijoittui luokittelussa viimeiseksi ja sai miltei kaksikymmentä pistettä vähemmän kuin ensimmäisellä sijalla ollut hakija, käy ilmi väitetty yhdenvertaisen kohtelun rikkominen. Koska valittaja katsoo osoittaneensa, että palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaa oli rikottu, että yksikön etua oli laiminlyöty ja että B:n hakemuksen hyväksymisessä oli tapahtunut ilmeinen arviointivirhe, valituksenalaisessa tuomiossa loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei vaatinut Euroopan parlamenttia osoittamaan, ettei sen tekemä valinta ollut tahallisen syrjivä.
IV Valitus
A Kaksi ensimmäistä valitusperustetta
22. Hectors esittää valituksessaan kahdenlaisia valitusperusteita. Muotomääräyksiä koskevien valitusperusteiden (ensimmäinen ja toinen) lisäksi valittaja esittää riidanalaisen hallinnollisen päätöksen sisältöä koskevia valitusperusteita (kaksi viimeistä). On aiheellista tarkastella ensin kahta ensimmäistä valitusperustetta, koska jos jompikumpi niistä hyväksytään, muiden valitusperusteiden tarkastelu on tarpeetonta ja sen on näin ollen tapahduttava vain toissijaisesti.
23. Hectorsin valituksen ensimmäinen osa nostaa esiin todellisia kysymyksiä, koska se tuo esiin hallinnolla väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisessa olevan päätöksentekovallan laajuutta koskevan keskustelun. Sitä, mikä tässä järjestelmässä on olennaisinta, on helpompi ymmärtää, kun on tiedossa, mikä on ominaista näille yhteisön työntekijöille.
1. Väliaikaisia toimihenkilöitä ja heidän palvelukseen ottamistaan koskevia alustavia käsitteitä
24. EY 283 artiklasta (entinen EY:n perustamissopimuksen 212 artikla)(7) käy ilmi, että yhteisöjen henkilöstö koostuu virkamiehistä ja muusta henkilöstöstä, mikä ei estä toimielimiä käyttämästä muita palvelukseen ottamisen muotoja olosuhteisiin liittyviin tarpeisiin vastatakseen.(8)
25. Muu henkilöstö voidaan luokitella neljään ryhmään: väliaikaiset toimihenkilöt, ylimääräiset toimihenkilöt, paikalliset toimihenkilöt ja erityisneuvonantajat (palvelussuhteen ehtojen 1 artikla).(9) Oikeuskirjallisuudessa on todettu,(10) että on mahdotonta, että yksikään hallintoviranomainen suoriutuisi tehtävistään vain vakituisen henkilöstön avulla, koska olosuhteista johtuvasta työn määrän kasvusta ei voida välttyä ja koska ajoittain on välttämätöntä saada apua henkilöiltä, joilla on erityistä ammattitaitoa tai erityisiä tietoja ja joita yleisesti suuntautuneen hallintoviranomaisen palveluksessa ei tavallisesti ole.
26. Väliaikaisten toimihenkilöiden määrä on kasvanut vuosien saatossa: he saattavat virkamiesten tavoin olla pysyvässä toimessa,(11) hoitaa samankaltaisia tehtäviä ja osallistua keskeiseen yhteisön toimintaan siten, että virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden välinen raja on tullut epäselvemmäksi.(12) Yksi selkeä ero on kuitenkin pysynyt muuttumattomana väliaikaisten toimihenkilöiden kannalta: työsuhteen pysyvyys. Kun virkamiehet nimitetään vakinaisiksi,(13) toimihenkilöt eivät nauti tästä työsuhteen pysyvyydestä.
27. ”Väliaikaisen toimihenkilön” asema kattaa monenlaisia tapauksia. Niiden väliaikaisten toimihenkilöiden lisäksi, joiden toimi on väliaikainen, on muita, jotka on nimitetty hoitamaan vakituista tointa väliaikaisesti; väliaikaisia toimihenkilöitä ovat myös ne henkilöt, jotka työskentelevät toimielinten jäsenten tai niiden yhteisten elimien palveluksessa (henkilöstösääntöjen 2 artikla). Tälle viimeksi mainitulle luokalle on ominaista tehtävän tilapäisyys ja toimihenkilön ja hänen työnantajansa välinen luottamussuhde.
28. Näin ollen virkamiesten ja toimihenkilöiden, erityisesti väliaikaisten toimihenkilöiden, välinen ero ei liity niinkään siihen, minkä tyyppisiä tehtäviä he hoitavat, vaan siihen, minkälainen yhdysside heillä on hallintoon.(14) Tämän seikan vuoksi henkilöstösääntöjen säännöksiä (11–26 artikla), joissa säädetään virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista, sovelletaan kokonaisuudessaan väliaikaisiin toimihenkilöihin ilman muita mukautuksia kuin niitä, joita toimen väliaikaisuus edellyttää.
29. Palvelussuhteen ehdoissa ei säädetä minkäänlaisesta väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaamista koskevasta menettelystä, mutta se seikka, että sopimus muistuttaa joskus kestoltaan vakituista sopimusta on johtanut siihen, että komissio(15) soveltaa tiettyjen väliaikaisten toimihenkilöiden luokkien valinnassa menettelyitä, jotka muistuttavat virkamiesten valinnassa noudatettavia menettelyitä. Tällaisessa tapauksessa komissio ilmoittaa yleiset osallistumisedellytykset ja avoimena olevan toimen ominaispiirteet ja noudattaa valintamenettelyä, joka on järjestetty tutkintoihin perustuvan kilpailun tavoin ja jonka yhteydessä toimii valintalautakunta, jolla on toimivalta tehdä ehdotuksia sopimusten tekoon valtuutetulle viranomaiselle.(16) Euroopan parlamentti on noudattanut tätä esimerkkiä, mukaan lukien silloin kun on kyseessä luottamussuhdetta edellyttävät toimet, kuten esillä olevassa asiassa kyseessä oleva toimi.
30. Palvelussuhteen ehdoissa ei kuitenkaan säädetä mistään sellaisesta, jonka perusteella väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisessa olisi noudatettava tiettyä menettelyä, mutta jos toimielin on antanut säädöksiä sillä olevan sisäisen organisointivallan puitteissa, sen on noudatettava niitä huolellisesti ottaakseen palvelukseensa ”mahdollisimman pätevän, tehokkaan ja ehdottoman luotettavan” henkilön (palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 1 kohta).
31. Kun on kyse riidanalaisen toimen kaltaisesta toimesta, jolle on ominaista osapuolten välinen erityinen luottamus, sopimusten tekoon valtuutetulla viranomaisella on laaja harkintavalta sopivimman hakijan valinnassa; tätä harkintavaltaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa mielivaltaisuuteen. Kun toimi on avoimena ja kun on olemassa useita päteviä hakijoita, päätöksenteko ei ole täysin vapaata, vaan siihen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joita on aiheellista tarkastella seuraavaksi.
2. Henkilökohtainen haastattelu luottamusta edellyttävää toimea koskevassa palvelukseen ottamismenettelyssä
32. Sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen ei voi laajan harkintavaltansa nojalla poiketa sille asetetuista puitteista,(17) ja valittaja väittää vedoten latinankieliseen aforismiin patere legem quam ipse fecisti (itselleen antamiaan sääntöjä on noudatettava), että viranomainen ei pätevällä tavalla voi rikkoa toimia, joista se on itse päättänyt.
33. Näin ollen vaikuttaa kyseenalaiselta, että säädettyjä menettelymääräyksiä jätettiin noudattamatta tai että valitun menettelyn puitteissa päätettiin lisätä muodollisuus, josta ei ollut säädetty. Kuten olen jo korostanut asiassa Aalborg Portland ym. vastaan komissio esittämässäni ratkaisuehdotuksessa,(18) muotovirheet eivät ole oikeusriidan asiakysymyksestä erillisiä. Menettelyvirhe johtaa päätöksen pätemättömyyteen, jos siitä aiheutuu, että päätös on oleellisilta osin virheellinen tai jos sen vuoksi ei ole mahdollista riitauttaa kyseessä olevaa päätöstä. Tästä syystä EY 230 artiklassa (entinen EY:n perustamissopimuksen 173 artikla) mainitaan ”olennaisen menettelymääräyksen rikkominen” siinä yhteydessä kun määritellään yhteisöjen tuomioistuimella kumoamiskanteen yhteydessä oleva toimivalta. Näin ollen mikä hyvänsä valintamenettelyn menettelymääräysten rikkominen ei ole riittävä, vaan edellytetään, että kyseessä on virhe, joka kyseenalaistaa koko menettelyn tarkoituksen, joka on päätöksen laillisuuden, oikeellisuuden ja asianmukaisuuden takaaminen siten, että taataan asianomaisilla oleva oikeus siihen, että pätevin henkilö tulee valituksi ja että hakumenettely tapahtuu kaikkien hakijoiden osalta yhtäläisissä olosuhteissa.
34. Näin ollen Hectorsin väite on vähemmän vakuuttava, koska vaikka ne henkilökohtaiset haastattelut, joihin kolme ennalta valittua hakijaa kutsuttiin kilpailuilmoitusta koskevien sääntöjen ulkopuolella, eivät vaikuttaneet siihen, että avoimena olleeseen toimeen haluttiin palkata kaikkein pätevin hakija, ei kuitenkaan voida päätellä, että Hectors olisi valittu jos näitä haastatteluita ei olisi pidetty. Nämä haastattelut eivät myöskään aiheuttaneet hänelle vahinkoa muihin hakijoihin nähden tai pienentäneet hänen mahdollisuuksiaan, koska kyseessä oli muodollisuus, jonka jokainen heistä saattoi ennakoida avoimena olleen toimen luonteen vuoksi.
35. Lisäksi on todettava, että kyseessä oleva valintakoe oli paitsi perusteltu ja oikeasuhteinen, myös suositeltava, sillä keskinäinen luottamussuhde PPE-DE:n jäsenten kanssa on toimeen liittyvä keskeinen seikka. Siihen, että poliittisen ryhmän alankomaalaiset jäsenet järjestivät haastattelut kolmen ennalta valitun hakijan kanssa, ei siis liity mitään poikkeuksellista tai sääntöjenvastaista, koska tehtävään valittu henkilö työskentelee heidän kanssaan tiiviissä yhteistyössä.
36. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei loukannut laillisuusperiaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta tai suhteellisuusperiaatetta todetessaan, että sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen ei ylittänyt sillä menettelyn vahvistamisessa olevaa toimivaltaa järjestäessään henkilökohtaisia haastatteluita, joista ei ollut mainintaa kilpailuilmoituksessa. Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.
37. Lisäksi tuomiot, joihin Hectors viittaa, eivät ole merkityksellisiä hänen esittämiensä vaatimusten kannalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Coget ym. vastaan tilintarkastustuomioistuin antamassa tuomiossa on kyse tapauksesta, joka on täysin päinvastainen kuin Hectorsin tapaus: kantajat nimenomaan vaativat, että haastattelu järjestetään sellaisen menettelyn yhteydessä, jota varten sitä ei alun perin pidetty merkityksellisenä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että sopimusten tekoon valtuutetulla viranomaisella ei ole velvollisuutta haastatella hakijoita, jos tällaisesta muodollisuudesta ei ole säädetty (tuomion 136 ja 137 kohta), mutta lisäsi, että mikään ei estä sitä järjestämästä haastatteluita. Tältä osin edellä mainitussa asiassa Ragusa vastaan komissio ja asiassa parlamentti vastaan Volger annetut tuomiot(19) eivät myöskään ole esillä olevan asian kannalta merkitykselliset, koska ne koskevat kilpailuilmoituksessa mainittujen muodollisuuksien puuttumista. Ensin mainitussa asiassa muodollisuutta, jonka osalta väitettiin, että se oli sivuutettu, ei tosiasiallisesti ollutkaan sivuutettu (4, 5 ja 18 kohta) ja jälkimmäisessä asiassa henkilökohtaista haastattelua, jolla on keskeinen osa hakijan ansioiden arvioimisessa, ei ollut pidetty yhden hakijan kanssa, vaikka kaikki muut hakijat oli haastateltu (8–16 kohta) siten, että ratio decidendi ei ollut niinkään tämä muotovirhe vaan tapahtunut syrjintä. Lopuksi asioissa Pappas vastaan alueiden komitea(20) ja Robinson vastaan parlamentti(21) annettujen tuomioiden osalta, joihin Hectors viittasi suullisen käsittelyn aikana, on tehtävä samat päätelmät, koska nekin koskivat yksipuolisesti tapahtuneita menettelyvirheitä: hakijoiden toisen haastattelun puuttumista ja hakijoiden ansioiden vertailun puuttumista.
38. Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ei voida arvostella siitä, että se piti haastattelua perusteltuna keskinäisen luottamuksen kannalta, koska tuodessaan esiin seikan, johon vastaaja ei ollut viitannut, tuomioistuin ei loukannut asianosaisten yhdenvertaista kohtelua. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päinvastoin rajoitti arviointinsa ius novit curia -periaatteen mukaisesti koskemaan nimenomaan yhden sellaisen seikan punnitsemista, jonka avulla väliaikaisen toimihenkilön käsite palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohdan mukaisesti määritellään.
3. Tuomion perustelut
39. Valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, että avoimen toimen luonne huomioon ottaen perusteluvelvollisuus on täytetty viittaamalla niiden edellytysten täyttymiseen, joita palvelukseenottomenettelyn sääntöjenmukaisuudelle on asetettu (tuomion 41 kohta).
40. Tässä toteamuksessa ei ole mitään arvosteltavaa silloin kun katsotaan, että kyseessä on julkisella vallalla olevan sen perusteluvelvollisuuden vähimmäistaso, joka koskee sen toteuttamia toimenpiteitä silloin, kun ne vaikuttavat jonkun oikeuksiin ja etuihin. Henkilöstösääntöjen 25 artiklassa, jota palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan mukaisesti sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, edellytetään, että vastaanottajalle vastaiset päätökset on perusteltava. Tämän säännöksen tulkinta saa uuden ulottuvuuden Euroopan unionin perusoikeuskirjan(22) myötä, koska siinä säädetään, että perusteluvelvollisuus on osa yhteisön kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon (41 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta).
41. Päätökseen, jolla yhden hakijan hakemus hylätään ja toinen hakija nimitetään, liittyy tämän luonteista vakavuutta, minkä vuoksi sitä on perusteltava asianmukaisella tavalla. Tämä on todettu yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä, jonka mukaan tällaiset toimet on perusteltava ainakin silloin, kun niillä hylätään hylätyn hakijan esittämä valitus.(23)
Tämän velvollisuuden laajuus riippuu jokaisen yksittäistapauksen olosuhteista; koska sen tarkoitus on mahdollistaa, että tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen lainmukaisuutta samalla kun asianomaiselle annetaan täsmällistä tietoa oikeuksiensa suojelemista varten,(24) se sulkee pois juhlallisten ilmaisujen, korulauseiden ja asian yksityiskohtiin suoraan liittymättömien käsitteellisten toteamusten käytön, koska, kuten olen eri asiayhteydessä todennut,(25) perustelu ei ole mikään korulause eikä rituaali, vaan ennen kaikkea toimivallan käyttöön liittyvä tarkoituksenmukaisuustekijä, joka helpottaa sen valvontaa ja tarjoaa sekä suojan mielivaltaa vastaan että keinon puolustautua.
42. Tältä kannalta tarkasteltuna ne perustelut ovat riittämättömät, jotka sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen toimitti Hectorsille jätettyään ensin vastaamatta,(26) ja joissa se tämän jälkeen perusteli päätöstä palkata tehtävään B, vaikka hän oli viimeisenä ad hoc -komitean toimittamassa luettelossa. Valintaan johtaneet syyt eivät käy ilmi yleisestä viittauksesta sovellettaviin säännöksiin tai siihen, että ehdotus ei ole pakottava, minkä vuoksi ne eivät siis täytä kaikille perusteluille niiden tarkoituksen vuoksi asetettuja edellytyksiä.
43. Kuten olen jo todennut, jokaisella toimielimellä on laaja toimivalta väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseenottamismenettelyiden järjestämisessä ja soveltuvimman hakijan valinnassa. Tämän järjestelyä koskevan vapauden puitteissa toimielin voi nimittää valintalautakunnan, jonka tehtävänä on hakijoiden kykyjen ja osaamisen arvioiminen avoimen toimen edellytysten mukaan, sekä ratkaisun esittäminen toimielimelle. Sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen ei tässä yhteydessä menetä lainkaan sillä olevaa harkintavaltaa.(27) Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännöstä seuraa, että kun toimielin luo tämänkaltaisen elimen, jonka tehtävänä on toimielimen päätöksenteon helpottaminen varmistamalla nimittämisen yhteyteen enemmän tarkkuutta, ja joka antaa sille lausuntoja tai tekee sille ehdotuksia, kyseisen elimen kanta on yksi niistä seikoista, joiden perusteella toimielin muodostaa hakijoista oman arvionsa(28) siten, että jos toimielin ei noudata komitean lausuntoa, sen on perusteltava päätöksensä.(29)
44. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laajentanut aikaisempaa, virkamiesten ylentämisiä koskevien asioiden yhteydessä luomaansa oikeuskäytäntöä koskemaan väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista, ja katsonut asiassa Pierrot vastaan yhteisöjen tuomioistuin (tuomion 36 ja 38 kohta),(30) jossa tehtävään valittu henkilö ei ollut soveltuvien hakijoiden luettelossa, että kummassakin tapauksessa kyseessä on useiden hakijoiden ansioiden vertaileminen. Mainittua velvollisuutta perustella valintaa on noudatettava myös silloin kun, kuten esillä olevassa asiassa, palkataan yksi esivalinnan läpäisseistä hakijoista, mutta noudattamatta ehdotettua järjestystä.
45. Mikään ei siis velvoita sopimusten tekoon valtuutettua viranomaista hyväksymään ehdotusta, mutta jos se päättää olla noudattamatta sitä, sen on esiteltävä perustelunsa: ensinnäkin, koska oletetaan, että valintalautakunnan laatima luettelo kuvastaa jokaisen hakijan kykyjä hoitaa avoimena olevaa toimea, kuten palvelussuhteen ehtojen 12 artiklassa säädetään, jonka mukaan palvelukseen otetaan väliaikaisina toimihenkilöinä ”mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia” henkilöitä; toiseksi, koska muilla hakijoilla, erityisesti heillä, jotka sijoittuivat paremmin kuin valituksi tullut henkilö, on oikeus saada tietää syyt, joiden vuoksi sellainen hakija valittiin, jota valintalautakunta ei pitänyt soveltuvimpana.
46. Tämä perusteluvelvollisuus on sitäkin merkittävämpi esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa toimielin lisäsi menettelyyn muodollisuuden, josta alun perin ei ollut säädetty, eli henkilökohtaisen haastattelun parlamentaarisen ryhmän niiden jäsenten kanssa, joiden kanssa palvelukseen otettava henkilö tulisi työskentelemään. Vaikka vaikuttaakin johdonmukaiselta, että toimen luonteen vuoksi valintamenettelyyn lisättiin tällainen koe, on kuitenkin niin, että koska kokeen sisällöstä ei jää mitään merkintää asiakirjoihin, olisi pitänyt ilmoittaa, johtuiko päätös palkata B, joka oli viimeisenä valintalautakunnan laatimassa luettelossa ja jonka tulokset olivat huomattavasti huonommat kuin kahden muun hakijan tulokset, poliittisen ryhmän hollantilaisten jäsenten hänestä haastattelun aikana saamastaan mielikuvasta, ja tarjota näin ollen asiaan liittyviä selityksiä.
47. Euroopan parlamentti, jonka toiminta ei mitenkään ollut edellä kuvaillun kaltaista, jätti ensin vastaamatta, toimitti tämän jälkeen asianomaisen henkilön pyynnöstä vakiomuotoisia ja yleisiä vastauksia ja lopuksi oikeudenkäynnin yhteydessä viivästyneet ja näin ollen tehottomat perustelut; Euroopan parlamentti laiminlöi siis velvollisuuttaan perustella päätöstä. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei todennut asian olevan näin, sen tuomiossa on Hectorsin toisessa valitusperusteessaan ilmi tuomia virheitä, joiden vuoksi tuomio on kumottava.
B Kolmannen ja neljännen valitusperusteen toissijainen arviointi
48. Jos yhteisöjen tuomioistuin tulee toteamaan, että valituksenalaiset hallinnolliset toimet ovat päteviä ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä, kaksi muuta valitusperustetta, jotka koskevat päätöksen aineellista sisältöä, olisi myös hylättävä.
49. Seuraavaksi esittämäni ajatukset perustuvat sellaiselle käsitykselle valituksenalaisten päätösten asianmukaisista perusteluista, että valittajan ja yhteisöjen tuomioistuinten on voitava niiden perusteella saada tietää toteutettujen toimenpiteiden syyt ja ensin mainitun on voitava niiden avulla käyttää puolustautumisoikeuksiaan ja viimeksi mainittujen tuomioistuinvaltaansa.
1. ”Paras” hakemus
50. Valittaja pyrkii kolmannessa valitusperusteessaan, joka koskee palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan ja yksikön edun käsitteen rikkomista, siihen, että yhteisöjen tuomioistuimet toimisivat valintalautakunnan tavoin ja tekisivät päätöksiä alalla, joka niille ei pääsääntöisesti kuulu ensimmäisessä oikeusasteessa eikä valituksen yhteydessä.
51. Valituksenalaisessa tuomiossa muistutetaan (tuomion 69 kohta), että tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan sopimusten tekoon valtuutetun viranomaisen suorittamaa arviointia hakijoiden kyvyistä ja että sen tekemän tarkastelun on rajoituttava koskemaan sitä, pysyttelikö sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen toimivaltansa rajojen puitteissa päätöstä tehdessään, sitä, että päätös ei ole ilmeisen virheellinen ja sitä, että sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen ei esillä olevassa asiassa ylittänyt toimivaltansa rajoja päättäessään palkata B:n sen vuoksi, että hänen ansioluettelostaan ilmenee, että hänellä oli maatalous- ja metsäasioissa riittävästi kokemusta (tuomion 72, 74 ja 76 kohta).
52. Hectors pysyttelee väitteissään samalla linjalla ja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se ei toiminut hänen toivomallaan tavalla ja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin asettuisi hallinnon asemaan ja korvaisi omalla päätöksellään sopimusten tekoon valtuutetun viranomaisen päätöksen. Hectors toistaa väitteensä, jonka mukaan hänen hakemuksensa oli parempi kuin B:n hakemus, ja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta vertailemaan heidän kummankin ansioita arvioimalla tosiseikkoja sellaisella tavalla, jota valituksen yhteydessä ei voida tehdä.(31)
53. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut eri asiayhteydessä, mutta esillä olevaan asiaan läheisesti liittyen (virkamiesten ylennykset), että hallinnolle kuuluu hakijoiden ansioiden vertaileva arviointi ja sen hakijan valinnasta päättäminen, joka kykyjensä vuoksi ja tuleviin tehtäviinsä nähden on kyvykkäin hoitamaan avointa toimea(32) ilman, että tuomioistuimet voivat korvata tätä arviointia omalla arvioinnillaan.(33)
54. Näissä olosuhteissa yhteisöjen tuomioistuin ei voi arvostella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se rikkoi palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaa vahvistaessaan päätöksen, jolla parhaimman hakijan hakemus hylättiin.
2. Julkishallinnon tehtäviin pääsy ilman miesten ja naisten välistä syrjintää
55. Neljäs valitusperuste on hylättävä, koska kolmas valitusperuste hylätään. Sen jälkeen kun on todettu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole rikkonut palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaa ja yksikön etua pitäessään B:n nimittämistä pätevänä, on vaikea väittää, että asiassa on tapahtunut syrjintää. Jos elin, joka oikeusjärjestyksen mukaan on toimivaltainen tekemään päätöksen, käyttää asianmukaisella tavalla toimivaltaansa ja valitsee sopivan henkilön avoimeen toimeen, on ilmeistä, että se ei ole tehnyt päätöstään yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.
56. Näin ollen se, että valittaja oli raskaana, se, että hänen tilansa oli tiedossa ja se, että tehtävään palkattiin soveltuvien hakijoiden luettelossa viimeisellä sijalla ollut ainoa miespuolinen hakija, eivät ole osoituksia seksistisestä asennoitumisesta, joka Euroopan parlamentin olisi oikaistava.(34)
V Yhteisöjen tuomioistuimen päätös
57. Jos toinen valitusperuste hyväksytään, valituksenalainen tuomio olisi kumottava. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuimen on kumoamisen jälkeen ratkaistava oikeudenkäyntiasian aineellinen kysymys, jos sillä on tiedossaan tuomion antamista varten tarpeelliset seikat.
58. Riidanalaisten hallinnollisten toimien puutteelliset perustelut, joihin Hectors on jatkuvasti vedonnut oikeudenkäynnin kuluessa, estävät yhteisöjen tuomioistuinta harjoittamasta asianmukaisella tavalla sille kuuluvaa valvontaa, koska päätöksen perusteluosan riittämättömyyden vuoksi sillä ei ole tiedossaan seikkoja, joiden vuoksi sopimusten tekoon valtuutettu viranomainen päätti poiketa valintalautakunnan lausunnosta. Näin ollen sillä ei ole edellytyksiä arvioida sitä, rikottiinko palvelussuhteen ehtojen 12 artiklaa todellakin tai sitä, loukattiinko sukupuolten yhdenvertaisuuden periaatetta pääsyssä yhteisön julkishallinnon tehtäviin.
59. Lopuksi ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu olisi B:n nimittämisen ja 28.5.2001 tehdyn sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin Hectorsin esittämä valitus. Ei kuitenkaan ole tarpeellista lausua tiedonannosta, jonka komitean puheenjohtaja teki Hectorsille 31.1.2001 vastauksena hänen esittämäänsä tiedonsaantipyyntöön, koska tämä tiedonanto muodostaa päätöksen viivästyneet ja riittämättömät perustelut.
60. Valittaja vaatii myös yhden euron suuruista korvausta hänelle aiheutuneista aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, mutta tämä vaatimus on perusteeton ja se on hylättävä, koska toimiin, joille vaatimus perustuu ja joiden osalta aion ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa ne, ei sisälly mitään sellaista kielteistä arviointia valittajan kyvyistä, josta voisi aiheutua hänelle minkäänlaista vahinkoa.(35) Lisäksi valittajan vaatimaa kumoamista voidaan pitää asianmukaisena korvauksena.(36)
VI Kummankin oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut
61. Hectorsin kanteen osittaisesta hyväksymisestä aiheutuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen(37) 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen kohdan mukaan, että oikeudenkäyntikulut jaetaan.
62. Euroopan parlamentin on vastattava valituksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen(38) 122 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti, kun sitä tulkitaan yhdessä työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisen kohdan kanssa.
VII Ratkaisuehdotus
63. Edellä todetun perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin
1) hyväksyy sen valituksen yhteydessä esitetyn toisen valitusperusteen, jonka Hectors on esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-181/01 23.1.2003 antamasta tuomiosta
2) kumoaa valituksenalaisen tuomion
3) hyväksyy Hectorsin esittämät vaatimukset osittain ja kumoaa B:n nimittämisen väliaikaiseksi toimihenkilöksi hollanninkielisen avustavan hallintovirkamiehen toimeen PPE-DE:n ryhmään (kilpailuilmoitus nro G-453) ja kyseisen poliittisen ryhmän puheenjohtajan 28.5.2001 tekemän päätöksen, jolla hylättiin valittajan tästä nimityksestä esittämä valitus
4) hylkää valituksen muut vaatimukset
5) toteaa, että kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
1 – Alkuperäinen kieli: espanja.
2 – Asia T-181/01, Hectors v. parlamentti (Kok. H. 2003, s. II-103).
3 – Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta 29 päivänä helmikuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1). Tätä säädöstä, jolla muutettiin 18.12.1961 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 31 ja (EHTY) N:o 11 (EYVL 1962, P 45, s. 1385), on puolestaan muutettu useaan kertaan.
4 – Niiden julkaisupäivät ovat samat kuin henkilöstösääntöjen julkaisupäivät.
5 – Virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden palvelukseen ottamista sekä palkkaluokan tai yksikön vaihtumista koskeva sisäinen työjärjestys (vuosina 1989, 1992, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998 ja 2001 voimaan tulleiden muutosten jälkeen konsolidoitu teksti).
6 – Tässä yhteydessä olisi viitattava sisäisen työjärjestyksen 8 ja 9 artiklaan tai parlamentaarisen ryhmän viidenteen tai kuudenteen ”sääntöön”.
7 – EY:n perustamissopimuksen 212 artiklassa, josta aikanaan (EHTY:n perustamissopimuksen 186 artiklan tavoin) poikettiin Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta 9 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn sopimuksen 24 artiklan 2 kohdalla, toistetaan sanatarkasti kyseisen 24 artiklan 1 kohdan toinen alakohta. Tämä lainsäädännöllinen toimenpide toteutettiin Amsterdamin sopimuksella (6 artiklan 71 kohta).
8 – Nämä työntekijät, jotka kuuluvat ”ulkopuolisiin työntekijöihin”, joihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä eikä palvelussuhteen ehtoja, voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat palvelukseen määräaikaisesti otettavat kansalliset asiantuntijat, kirjeenvaihtajat, vierailevat tutkijat ja harjoittelijat, joihin sovelletaan jokaisen toimielimen erityisiä säännöksiä. Toiseen ryhmään sovelletaan yksityisoikeutta ja siihen kuuluvat muun muassa työsopimuksen puitteissa palvelukseen otetut henkilöt, urakkasopimuksen puitteissa työskentelevät henkilöt ja tilapäistä työvoimaa välittävien yritysten kanssa tehtyjen sopimusten puitteissa palvelukseen otetut henkilöt.
9 – Henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamista koskevaa uutta neuvoston asetusta koskevassa ehdotuksessa (KOM(2002) 213 lopullinen) lisätään uusi sopimustyyppi, ”sopimussuhteisen toimihenkilön” sopimus.
10 – Fuentetaja Pastor, J. A., Función pública comunitaria, Marcial Pons, Ediciones Jurídicas y Sociales S. A., Madrid-Barcelona 2000, s. 50.
11 – Henkilöstösääntöjen 1 artiklassa mainitaan vakinainen virka ”virkamiehen” käsitteen määrittelemiseksi. Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b ja d kohdan ja 3 artiklan b kohdan mukaan väliaikaiset tai ylimääräiset toimihenkilöt voidaan myös palkata hoitamaan vakinaista tointa. J. Pénaud on todennut artikkelissaan ”La fonction publique des Communautés européennes”, Problèmes politiques et sociaux, ”La Documentation française”, nro 617, 13.10.1989, s. 11, että väliaikaisen toimihenkilön palkkaamista ei voida perustella sillä, että toimi on väliaikainen; jos asian laita voi olla näin, on myös mahdollista, että väliaikainen toimihenkilö otetaan palvelukseen, jotta vakituinen toimi täytetään tilapäisesti.
12 – Ks. em. teos Fuentetaja Pastor, J. A., s. 44.
13 – Henkilöstösääntöjen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että ”yhteisöjen virkamiehellä tarkoitetaan – – henkilöä, joka on nimitetty – – vakinaiseen virkaan yhteisöjen toimielimessä – –”. Tämän artiklan perusteella, kun sitä luetaan yhdessä henkilöstösääntöjen niiden säännösten kanssa, joissa rajoitetaan toimihenkilöiden kanssa tehtyjen sopimusten kestoa, voidaan todeta, että virkamiehen aseman keskeiset ominaisuudet ovat työtehtävien jatkuvuus ja työsuhteen pysyvyys.
14 – ”Yhteisöjen julkishallinnon” käsitteen olisi kuitenkin rajoituttava koskemaan Euroopan unionin politiikkojen johtamista, suunnittelua, valvontaa, tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskevia tehtäviä, joita hoitaa joko pysyvästi tai tehtävien luonteen vuoksi tilapäisesti henkilöstö, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä, kun taas materiaalisiin töihin, jotka ovat vain avustavia, voitaisiin soveltaa eri järjestelmää, joka olisi lähempänä työoikeuden säädöksiä. Vaikuttaa siltä, että edellä mainitussa henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen muuttamista koskevaa uutta asetusta koskevassa ehdotuksessa seurataan osittain tätä ajatusta, koska siinä luodaan ”sopimussuhteisen toimihenkilön” asema manuaalisille, palvelu- ja tukitoiminnoille (3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta).
15 – Euroopan komissio (PO IX, Henkilöstö ja hallinto, Palvelukseen ottamisen yksikkö), Opas valintalautakunnan jäsenille ja valintalautakunnille, lokakuu 1996, s. 9 ja 10.
16 – Joka tapauksessa virkamiesten palvelukseenottamismenettelyitä ei sellaisenaan sovelleta väliaikaisiin toimihenkilöihin, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on muistuttanut asiassa T-95/01, Coget ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 20.9.2001 annetun tuomion (Kok. H. 2001, s. I-A-191, s. II-879) 56 kohdassa, johon valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa viitataan.
17 – Ks. siltä osin kuin on kyse hakemuksen jättämistä koskevista edellytyksistä, asia C-107/90 P, Hochbaum v. komissio, tuomio 17.1.1992 (Kok. 1992, s. I-157, 9 kohta), tai siltä osin kuin on kyse avoimeen toimeen pääsystä, asia C-343/87, Culin v. komissio, tuomio 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I-225, 19 kohta), kuten myös siltä osin kuin on kyse ennakkolausunnon pyytämisestä palvelukseenottokomitealta, asia 282/81, Ragusa v. komissio, tuomio 21.4.1983 (Kok. 1983, s. 1245, 18 kohta).
18 – Yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2001 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
19 – Asia C-115/92, tuomio 9.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6549).
20 – Asia T-73/01, tuomio 18.9.2003 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
21 – Asia T-328/01, tuomio 21.1.2004 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
22 – EYVL 2000, C 364, s. 1.
23 – Ks. em. asia parlamentti v. Volger, tuomion 22 ja 23 kohta.
24 – Ks. yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, tuomio 28.5.1980 (Kok. 1980, s. 1677, 15 kohta); asia 176/82, Nebe v. komissio, tuomio 14.7.1983 (Kok. 1983, s. 2475, 21 kohta); asia 69/83, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 21.6.1984 (Kok. 1984, s. 2447, 36 kohta) ja asia C‑169/88, Prelle v. komissio, tuomio 13.12.1989 (Kok. 1989, s. 4335, 9 kohta).
25 – Asia C‑120/99, Italia v. neuvosto, tuomio 25.10.2001 (Kok. 2001, s. I‑7997), 14.6.2001 esittämäni ratkaisuehdotuksen 19 kohta.
26 – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa parlamentti v. Volger annetussa tuomiossa, että vaikka nimittävällä viranomaisella ei yleisesti ottaen ole velvollisuutta vastata valitukseen, asian laita ei ole näin silloin, kun päätöksen perustelut ovat puutteelliset (23 kohta), minkä vakavin muoto on viranomaisen säilyttämä hiljaisuus.
27 – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-217/96, Fabert-Goossens v. komissio, 17.11.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. H. 1996, s. I-A-607, s. II-1841) muistuttanut, että toimielimillä on hyvin laaja harkintavalta kun ne valitsevat soveltuvien hakijoiden luettelossa olevia hakijoita siten, että kun valintamenettely on alkanut, niillä ei ole mitään velvollisuutta saattaa avoimen toimen täyttämismenettelyä päätökseen tai noudattaa kilpailun läpäisseiden tarkkaa järjestystä (28 kohta).
28 – Ks. yhdistetyt asiat 44/85, 77/85, 294/85 ja 295/85, Hochbaum ja Rawes v. komissio, tuomio 9.7.1987 (Kok. 1987, s. 3259, 16 kohta).
29 – Asia T-25/90, Schönherr v. TSK, tuomio 30.1.1992 (Kok. 1992, s. II-63, 29 kohta).
30 – Asia T-60/94, tuomio 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-23, s. II-77).
31 – Tiedetään, että yhteisöjen tuomioistuin voi ainoastaan puuttua ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen, ja että se ei koskaan voi todeta tosiseikastoa lukuun ottamatta niiden oikeudellista määrittelyä koskevaa valvontaa (ks. yhdistetyt asiat C-280/99 P–C-282/99 P, Moccia Irme ym. v. komissio, tuomio 21.6.2001 (Kok. 2001, s. I-4717, 78 kohta); asia C-315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 10.7.2001 (Kok. 2001, s. I-5281, 19 kohta) ja em. asia Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, 47–49 kohta).
32 – Ks. julkisasiamies Tesauron 15.10.1991 edellä mainitsemassani asiassa Hochbaum v. komissio esittämän ratkaisuehdotuksen 3 kohta.
33 – Em. asia Ragusa v. komissio, tuomion 13 kohta ja asia C-277/01 P, parlamentti v. Samper, tuomio 3.4.2003 (Kok. 2003, s. I-3019, 35 kohta).
34 – Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa 20/71, Sabbatini v. parlamentti, tuomio 7.6.1972 (Kok. 1972, s. 345), että on tarpeellista taata yhteisön miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden yhdenvertaisuus ja että tämä periaate ei edellytä pelkästään EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (josta on tullut EY 141 artikla) säännösten soveltamista, vaan myös tätä asiaa koskeviin yhteisön direktiiveihin sisältyvien säännösten soveltamista, kuten yhdistetyissä asioissa 75/82 ja 117/82, Razzouk ja Beydoun v. komissio, 20.3.1984 annetussa tuomiossa (Kok. 1984, s. 1509) todetaan. Todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/80/EY (EYVL L 104, s. 6) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) kummankin 4 ja 10 artiklassa ensimmäisissä kohdissa säädetään, että kun kantaja on esittänyt tosiseikkoja, jotka osoittavat syrjinnän tapahtuneen, vastaajan on näytettävä toteen, ettei säännöstä, johon on viitattu, ole rikottu.
35 – Ks. toisin, em. asiassa Culin v. komissio annetun tuomion 27–29 kohta.
36 – Ks. em. asiassa Hochbaum ja Rawes v. komissio annetun tuomion 22 kohta ja em. asiassa Culin v. komissio annetun tuomion 26 kohta. Ks. myös asia 128/84, Van der Stijl v. komissio, tuomio 7.10.1985 (Kok. 1985, s. 3281, 26 kohta).
37 – Konsolidoitu versio, EUVL 2003, C 193, s. 41.
38 – Konsolidoitu versio, EUVL 2003, C 193, s. 1.