– luokka 29: ”Liha, leikkeleet, kala, siipikarja ja riista; lihauutteet; säilötyt, kuivatut ja umpioidut hedelmät; hyytelöt, hillot; munat, munasta tehdyt tuotteet yleensä, maito ja maitotuotteet; säilykkeet, säilötyt tai pakastetut hedelmät ja vihannekset, pikkelssit”

– luokka 30: ”Kahvi, tee, kaakao, sokeri, riisi, tapioka, saago, kahvinkorvike, jauhot ja viljavalmisteet, leipä, leivonnaiset, makeiset, jäätelö; hunaja, siirappi; hiiva, leivinjauhe; suola, sinappi, etikka, kastikkeet; mausteet; jää”

– luokka 42: ”Hotelli‑ ja ravintolapalvelut”.

–

toteaa, että valituslautakunnan ei olisi pitänyt todeta aikaisemman tavaramerkin olevan laajalti tunnettu

–

tutkii, onko olemassa sekaannusvaara, ja kumoaa riidanalaisen päätöksen vain, jos sekaannusvaaran katsotaan olevan olemassa, ja

–

määrää, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. (6)

–

voidaanko määräämisperiaatetta soveltaa väitemenettelyssä tehtyjen SMHV:n päätösten laillisuutta koskevissa tuomioistuinmenettelyissä, ja mikäli näin on,

–

voidaanko kyseistä periaatetta katsoa jutun aineiston perusteella loukatun.

1 –

Alkuperäinen kieli: espanja.

2 –

Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna.

3 –

Tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskeva 15.6.1957 tehty Nizzan sopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna.

4 –

Väiteosaston menettelyssä käytiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan soveltamisesta keskustelua, jolla ei ole merkitystä tämän asian ratkaisemisen kannalta.

5 –

Asia T‑110/01 (Kok. 2002, s. II‑5275).

6 –

Valituksenalaisen tuomion 11 kohta.

7 –

Valituksenalaisen tuomion 63 kohta.

8 –

Tuomion 55 ja 56 kohta.

9 –

Zeiss, W. ja Schreiber, K., Zivilprozessrecht, Mohr Siebeck, 2003, s. 64 ja sitä seuraavat sivut.

10 –

Periaatteen nimeä käytetään ainakin espanjalaisessa oikeustieteessä yleensä lainattuna.

11 –

Ramos Méndez, F., Derecho procesal civil, Bosch, Barcelona, 1986, s. 347 ja 348.

12 –

Ibid. s. 348.

13 –

Jauernog, O., Zivilprozeßrecht, Beck, München, 1993, s. 72.

14 –

Gimeno Sendra, V. ym., Derecho procesal administrativo, Tirant lo Blanch, Valencia, 1993, s. 63 ja 64.

15 –

Yhdistetyt asiat C‑430/93 ja C‑431/93, Van Schijndel ja Van Veen, tuomio 14.12.1995 (Kok. 1995, s. I‑4705, 20 ja 21 kohta).

16 –

Ks. kuitenkin asia C‑58/99, komissio v. Italia, tuomio 23.5.2000 (Kok. 2000, s. I‑3811) ja asia C‑255/03, komissio v. Belgia, tuomio 17.6.2004 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), joissa yhteisöjen tuomioistuin ilmeisesti antaa ymmärtää, että jäsenvaltio voi hyväksyä komission vaatimuksen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Kyse ei kuitenkaan ole merkityksellisistä ennakkotapauksista, sillä on todennäköisempää, että kummassakin tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen perustelut ovat tältä osin vain viitteellisiä, sillä se katsoi kyseessä olleiden rikkomisten sinänsä olleen ilmeisiä.

17 –

Asia C‑39/97, Canon, tuomio 29.9.1998 (Kok. 1998, s. I‑5507, 28 kohta).

18 –

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1), jonka vastaava säännös on kaikilta osin samanlainen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.

19 –

Yhdistetyt asiat C‑108/97 ja C‑109/97, Windsurfing Chiemsee, tuomio 4.5.1999 (Kok. 1999, s. I‑2779, 46 kohta); asia C‑299/99, Philips, tuomio 18.6.2002 (Kok. 2002, s. I‑5475, 35 kohta); yhdistetyt asiat C‑53/01–C‑55/01, Linde ym., tuomio 8.4.2003 (Kok. 2003, s. I‑3161, 40 kohta) ja asia C‑218/01, Henkel, tuomio 12.2.2004 (48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

20 –

Ks. edellä 12–14 kohta.

21 –

Ks. direktiivin 89/104 osalta edellä alaviitteessä 19 mainitut asiat Philips, tuomion 63 kohta; Henkel, tuomion 50 kohta ja Linde ym., tuomion 50 kohta.