JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
F. G. JACOBS
16 päivänä syyskuuta 2004 (1)
Asia C-74/03
SmithKline Beecham plc
vastaan
Lægemiddelstyrelsen
1. Nyt esillä olevassa asiassa Østre Landsret (Tanska) on esittänyt kaksi ennakkoratkaisukysymystä yhteisön säännöistä, jotka koskevat lääkkeiden markkinoille saattamista koskevan luvan (jäljempänä myyntilupa) hakemista jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta. Asiassa kyseessä olevana aikana nämä säännöt sisältyivät lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annettuun neuvoston direktiiviin 65/65/ETY (jäljempänä direktiivi),(2) sellaisena kuin se oli muutettuna erityisesti 22.12.1986 annetulla neuvoston direktiivillä 87/21/ETY.(3)
2. Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa säädettiin lyhennetystä menettelystä, jolla tällainen lupa voitiin saada ja jossa hakija saattoi hakemuksensa tueksi vedota toisen, aikaisemmin hyväksytyn valmisteen osalta esitettyihin tietoihin muun muassa sillä edellytyksellä, että hakija pystyi osoittamaan, että viimeksi mainittu valmiste oli olennaisilta osiltaan samanlainen kuin sen valmiste. Jäljempänä tarkasteltavassa yhteisön oikeuskäytännössä(4) täsmennettiin, että se, että kaksi valmistetta saattoivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia, edellytti muun muassa, että niiden vaikuttavat aineet olivat laadultaan ja määrältään samat.
3. Tässä ennakkoratkaisumenettelyssä kysytään ensinnäkin, voidaanko kahden sellaisen valmisteen, joilla on sama vaikuttava aine mutta eri suolan muodossa, katsoa täyttävän viimeksi mainitun edellytyksen. Toiseksi kysytään, oliko hakijalla lyhennetyssä menettelyssä oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle farmakologisten, toksikologisten tai kliinisten tutkimusten muodossa olevia täydentäviä asiakirjoja osoittaakseen, että hakijan valmiste ja aikaisemmin hyväksytty valmiste olivat olennaisilta osiltaan samanlaisia.
4. Yhteisön sääntöjä on asiassa kyseessä olevan ajan jälkeen muutettu useaan kertaan, ja nykyään niissä annetaan selvä myöntävä vastaus kumpaankin kysymykseen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi
5. Asiassa kyseessä olevana aikana relevantit säännöt sisältyivät pääasiallisesti direktiivin II lukuun, sellaisena kuin se oli muutettuna erityisesti direktiivillä 87/21/ETY.(5) Direktiivin 3 artiklassa säädettiin, että ellei yhteisönlaajuista lupaa ollut, lääke saatiin saattaa markkinoille jäsenvaltiossa vasta, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen oli myöntänyt siihen luvan.
6. Direktiivin 4 artiklassa säädettiin yksityiskohtaisesti menettelystä, asiakirjoista ja tiedoista, jotka olivat tarpeen myyntiluvan saamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta. Siinä säädettiin useista mahdollisista menettelytavoista kansallisen myyntiluvan saamiseksi. Täysimääräisessä menettelyssä, josta säädettiin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdassa, myyntiluvan hakijan oli yleensä esitettävä tulokset
”– fysikaalis-kemiallisista, biologisista tai mikrobiologisista tutkimuksista,
– farmakologisista ja toksikologisista tutkimuksista,
– kliinisistä tutkimuksista”.
7. Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdassa säädettiin useista vaihtoehtoisista menettelyistä, joissa myyntiluvan hakija tietyissä erikseen mainituissa olosuhteissa vapautettiin velvoitteesta toimittaa 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan mukaan yleensä vaadittavat tulokset farmakologisista ja toksikologisista tai kliinisistä tutkimuksista, ja joissa hakija saattoi sen sijaan tukeutua tietoihin, jotka oli toimitettu toisen, jo luvan saaneen viitevalmisteen osalta. Tämä ei koskenut velvoitetta esittää täysimääräisiä tietoja valmisteen fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Pystyäkseen käyttämään hyväkseen tällaista menettelyä (jäljempänä lyhennetty menettely) hakijan oli osoitettava
”iii) että lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste, jolla on ollut yhteisössä, voimassa olevien yhteisösäännösten mukaisesti myönnetty markkinoille saattamista koskeva lupa vähintään kuuden vuoden ajan ja joka on saatettu markkinoille siinä jäsenvaltiossa, jolle hakemus on tehty; – – jäsenvaltio voi – – pidentää tämän ajan 10 vuodeksi yksittäisellä päätöksellä, joka kattaa kaikki sen alueella markkinoille saatetut valmisteet, jos se katsotaan tarpeelliseksi kansanterveyden kannalta. – – ”
8. Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan viimeisessä alakohdassa säädettiin tällä säännöksellä käyttöön otettuja menettelyjä koskevasta seuraavasta varaumasta (jäljempänä varauma):
”Jos lääke on kuitenkin tarkoitettu erilaiseen terapeuttiseen käyttöön kuin muut kaupan olevat lääkkeet tai on tarkoitettu annosteltavaksi eri tavalla tai eri annoksina, tarpeellisten farmakologisten ja toksikologisten tai kliinisten tutkimusten tulokset on toimitettava.”
9. Varaumalla luotiin näin ollen uusi myyntiluvan hakumenettely, jota kutsutaan usein sekamuotoiseksi lyhennetyksi menettelyksi ja josta käytetään jäljempänä tätä nimeä. Tässä menettelyssä hakijan oli toimitettava ainoastaan sellaisten farmakologisten ja toksikologisten sekä kliinisten tutkimusten tulokset, jotka olivat tarpeen muista markkinoilla olevista lääkkeistä eroavan terapeuttisen käytön, antotavan tai annoksen vuoksi. Muilta osin hakija tukeutui tietoihin, jotka koskivat viitevalmistetta, joka hakijan oli 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan nojalla yksilöitävä. Sekamuotoinen lyhennetty menettely oli näin ollen hakijalle asetetun todistustaakan osalta lyhennetyn ja normaalin menettelyn välimuoto. Uusia tietoja, jotka hakijan oli sekamuotoisessa lyhennetyssä menettelyssä toimitettava, kutsuttiin täydentäviksi tiedoiksi.
10. Direktiivin sekä direktiivin 87/21 johdanto-osat valaisevat direktiivin 4 artiklan taustalla olevia tavoitteita. Direktiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todettiin, että kaikkien lääkkeiden myyntilupaa sääntelevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen. Toisessa perustelukappaleessa kuitenkin korostettiin, että tämä päämäärä on saavutettava keinoilla, jotka eivät estä lääketeollisuuden tai lääkekaupan kehittymistä yhteisössä. Kuten kolmannessa ja neljännessä perustelukappaleessa todettiin, kansallisten säännösten väliset erot saattoivat muodostaa esteen lääkekaupalle, minkä vuoksi ne oli poistettava.
11. Asiassa kyseessä olevana aikana voimassa olleesta 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan versiosta oli säädetty direktiivissä 87/21. Sen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa säännöstä perusteltiin sillä, että ”kokemus on osoittanut, että on järkevää säätää tarkemmin niistä tapauksista, joissa farmakologisten ja toksikologisten tai kliinisten tutkimusten tuloksia ei tarvitse esittää luvan saamiseksi sellaisen lääkkeen saattamiseksi markkinoille, joka on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin jo luvan saanut valmiste, kun samalla varmistetaan, että innovatiivisia yrityksiä ei saateta epäedulliseen asemaan”. Neljännessä perustelukappaleessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että yleisen edun vuoksi ei ole perusteltua tehdä ihmisillä tai eläimillä uusintatutkimuksia ilman painavia syitä.
Hakijoille annettu tiedonanto
12. Ohjeita siitä, minkäluonteisia tutkimuksia direktiivin 4 artiklassa säädetyissä eri menettelyissä edellytettiin, annettiin lääkkeiden tutkimiseen liittyviä analyyttisiä, farmakologis-toksikologisia ja kliinisiä standardeja ja tutkimussuunnitelmia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä toukokuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/318/ETY,(6) sellaisena kuin se oli muutettuna 19.7.1991 annetulla komission direktiivillä 91/507/ETY,(7) liitteessä.
13. Liitteessä edellytettiin, että myyntilupahakemuksissa oli otettava huomioon komission ohjeet, jotka tämä oli julkaissut The rules concerning medicinal products in the European Community (Lääkkeitä Euroopan yhteisössä säätelevät säädökset) -julkaisun niteessä 2: Notice to applicants for marketing authorisations for medicinal products for human use in the Member States of the European Community (Tiedonanto ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden markkinoille saattamista koskevaa lupaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa hakeville, joka tunnetaan yleisesti nimellä hakijoille annettu tiedonanto ja josta käytetään jäljempänä tätä nimeä).
14. Hakijoille annetun tiedonannon vuoden 1998 laitoksen 1 luvun 5 jaksossa käsiteltiin lyhennettyjä myyntilupahakemuksia. Tämän 5 jakson 4 kohdan otsikko oli ”muut lyhennetyt hakemukset”. Siinä oli taulukko, jossa oli esitetty lisätiedot, joita yleensä vaadittiin erityyppisten lyhennettyjen hakemusten yhteydessä. Taulukon a kohta koski hakemuksia siinä tapauksessa, että lupahakemuksen kohteena oleva valmiste sisältää ”eri suolaa tai esterin yhdistelmää tai johdannaista (terapeuttisen osan ollessa sama),”(8) jolloin terapeuttisella osalla tarkoitetaan valmisteen sitä osaa, josta käyttäjään kohdistuva terapeuttinen vaikutus pääasiallisesti johtuu. Tässä kohdassa edellytettiin seuraavia lisätietoja:
”Näyttö siitä, että osan farmakokinetiikka, farmakodynamiikka ja/tai toksisuus eivät muutu tavalla, joka voi vaikuttaa turvallisuuteen tai tehoon (muussa tapauksessa vaikuttavaa ainetta on pidettävä uutena).”
15. Hakijoille annetun tiedonannon versioissa, jotka on julkaistu toukokuun 2001 jälkeen (ja siten sen jälkeen, kun tässä asiassa kyseessä olevat myyntilupahakemukset oli tehty), uuden vaikuttavan aineen merkityssisällöstä on esitetty seuraava selitys:
”Uusi vaikuttava aine määritellään tämän luvun III lisäyksessä.
Vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavia aineita, jotka ovat eri suolojen, estereiden, johdannaisten jne. muodossa mutta joilla on sama vaikuttava terapeuttinen osa, ei (yleensä) ole pidettävä uutena vaikuttavana aineena, elleivät ne ole merkittävällä tavalla erilaisia turvallisuutta tai tehoa koskevilta ominaisuuksiltaan. Hakijan on esitettävä näyttö siitä, että vaikuttavan aineen eri suolalla, esterillä tai muulla johdannaisella on samat turvallisuutta ja tehoa koskevat ominaisuudet, jos hän väittää, että hakemuksen kohteena oleva lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin luvan saanut lääke, joka sisältää saman vaikuttavan aineen toista suolaa, esteriä tai muuta johdannaista. (Ks. tämän luvun IV lisäys.)
Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai EMEA:n on ratkaistava tapauskohtaisesti, onko vaikuttavan aineen eri muotoa pidettävä uutena vaikuttavana aineena.”
16. Hakijoille annetun tiedonannon vuoden 1998 version 5 jakson 4 kohtaan aiemmin sisältyneen taulukon a kohta, jota on tarkasteltu edellä,(9) on otettu sellaisenaan 2A niteessä olevan 1 luvun IV lisäykseen.
Asiassa Generics (UK) ym. annettu tuomio
17. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Generics (UK) ym. antamassaan tuomiossa(10) tarkastellut, mitä direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdassa olevalla ilmaisulla ”olennaisilta osiltaan samanlainen” tarkoitetaan. Yhteisöjen tuomioistuin korosti, että olennaisten osien samanlaisuutta koskevaa vaatimusta tulkittaessa on otettava huomioon direktiivin ensisijainen päämäärä eli kansanterveyden turvaaminen, niin että estetään kaikkia lääkkeitä koskevan turvallisuus- ja tehokkuusvaatimuksen kaikenlainen lieveneminen.(11)
18. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin toinen lääke, ”jos niiden vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat, niiden lääkemuoto on sama ja ne ovat biologisesti samanarvoisia, edellyttäen, että tieteellisen tiedon perusteella ei ilmene, että nämä arviointiperusteet täyttävän lääkevalmisteen ja alkuperäisen lääkevalmisteen välillä on huomattavia eroja turvallisuuden ja tehokkuuden suhteen”. Yhteisöjen tuomioistuin totesi myös, että jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole oikeutta sivuuttaa esiin tuotuja kolmea arviointiperustetta, kun se päättää siitä, ovatko kaksi valmistetta olennaisilta osiltaan samanlaisia.(12)
19. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vaikuttavien aineiden laatua ja määrää, lääkemuotoa ja biologista samanarvoisuutta koskeva arviointiperuste auttaa varmistamaan, että uusi valmiste on yhtä turvallinen ja tehokas kuin sen viitetuote. Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin piti vielä tarpeellisena asettaa viimeiseksi edellytykseksi, että valmisteet eivät saa muutoin erota toisistaan huomattavasti turvallisuudeltaan ja teholtaan. Se selvitti viimeisen edellytyksen tarpeellisuutta toteamalla, että ”lääkevalmiste voi siitä huolimatta, että se täyttää – – mainitut arviointiperusteet, aiheuttaa sen sisältämien apuaineiden osalta turvallisuusongelmia”.(13)
Myöhemmät muutokset
20. Asiassa kyseessä olevan ajan jälkeen direktiivi on korvattu 6.11.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/83/EY (jäljempänä uusi direktiivi).(14) Lyhennetty menettely, jota koskevat säännökset sisältyvät nyt uuden direktiivin 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohtaan, oli alkuvaiheessa pääosiltaan samanlainen kuin tässä asiassa kyseessä olevana aikana. Tämän alkuvaiheen aikana uuden direktiivin liitettä I muutettiin 25.6.2003 annetulla komission direktiivillä 2003/63/EY.(15) Liitteessä oleva II osa koski ”erityisiä myyntilupa-asiakirjoja ja vaatimuksia”. Tämän osan 2 kohdassa todettiin, että sen osoittamiseksi, että lääkkeet ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia, lyhennetyssä menettelyssä tehdyissä hakemuksissa oli ”annettava tarvittaessa lisätiedot, joilla osoitetaan hyväksytyn vaikuttavan aineen eri suolojen, estereiden tai johdannaisten turvallisuus- ja teho-ominaisuuksien samanarvoisuus”. Kyseisen osan 3 kohdassa todettiin samalla tavoin seuraavaa:
”Jos olennaisilta osiltaan samanlaisen lääkkeen vaikuttava aine sisältää saman terapeuttisen osan kuin alkuperäinen hyväksytty valmiste, joka on liitetty eri suolan tai esterin yhdistelmään tai johdannaiseen, on osoitettava, että kyseisen osan farmakokinetiikka, farmakodynamiikka ja/tai toksisuus eivät muutu tavalla, joka voi vaikuttaa turvallisuuteen tai tehoon. Mikäli näin ei ole, yhdistelmää pidetään uutena vaikuttavan aineena.”
21. Lyhennettyä menettelyä on merkittävästi muutettu 31.3.2004 annetulla direktiivillä 2004/27/EY.(16) Uuden direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, käsite ”olennaisilta osiltaan samanlainen” on korvattu (pohjimmiltaan vastaavalla) vaatimuksella, että hakijoiden on osoitettava, että heidän valmisteensa on sellaista vertailulääkettä vastaava geneerinen lääke, jolla on ollut lupa vähintään kahdeksan vuoden ajan. Uuden direktiivin 10 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellään geneerinen lääke niin, että sillä tarkoitetaan
” – – lääkettä, joka on vaikuttavien aineiden laadun ja määrän osalta koostumukseltaan samanlainen, jolla on sama lääkemuoto ja jonka biologinen samanarvoisuus vertailulääkkeen kanssa on osoitettu biologista hyväksikäytettävyyttä koskevissa asianmukaisissa tutkimuksissa. Vaikuttavan aineen eri suoloja, estereitä, eettereitä, isomeerejä, isomeerien sekoituksia tai johdannaisia pidetään samana vaikuttavana aineena, elleivät ne ole merkittävällä tavalla erilaisia turvallisuutta ja/tai tehoa koskevilta ominaisuuksiltaan. Tällaisessa tapauksessa hakijan on toimitettava lisätietoja osoittaakseen hyväksytyn vaikuttavan aineen erilaisten suolojen, estereiden tai johdannaisten turvallisuuden ja/tai tehon. – – ”
Tosiseikat
22. Nyt esillä olevassa asiassa lääkealan yritys SmithKline Beecham plc (jäljempänä SmithKline Beecham) riitauttaa sellaisten myyntilupien pätevyyden, jotka Tanskan toimivaltainen viranomainen Lægemiddelstyrelsen on myöntänyt kahdelle muulle lääkealan yritykselle Synthon BV:lle ja Genthon BV:lle (jäljempänä Synthon ja Genthon), jotka kuuluvat Synthon-konserniin.
23. SmithKline Beechamilla on tällä hetkellä myyntilupa Seroxat-nimiselle lääkkeelle. Seroxatissa on vaikuttavana aineena 20 tai 30 mg paroksetiinihydrokloridihemihydraattia. Seroxatille myönnettiin ensimmäinen myyntilupa vuonna 1993.
24. Synthon ja Genthon hakivat heinäkuussa 1999 suurin piirtein yhtäpitävillä hakemuksilla myyntilupia Paroxetine ”Synthonille” ja Paroxetine ”Genthonille” (jäljempänä Synthonin valmiste). Hakemukset tehtiin lyhennetyn hakumenettelyn mukaisesti, ja niissä mainittiin viitetuotteena Seroxat. Synthonin valmiste sisältää Seroxatin tavoin paroksetiiniä, mutta eri suolan muodossa eli paroksetiinimesilaattina.
25. Sen asiakirja-aineiston lisäksi, joka niiden oli toimitettava lyhennetyssä menettelyssä, Synthon ja Genthon esittivät myös tuloksia valituista farmakologisista ja toksikologisista eläinkokeista, jotka olivat tyyppiä, johon oli viitattu direktiivin 75/318/ETY liitteessä, sellaisena kuin se oli muutettuna direktiivillä 91/507/ETY. Lægemiddelstyrelsen pyysi myöhemmin lisätietoja.
26. Synthon ja Genthon eivät esittäneet tuloksia kliinisistä potilastutkimuksista vaan vaativat, että tästä on tehtävä poikkeus sillä perusteella, että niiden valmisteen vaikutukset ihmisiin oli osoitettu epäsuorasti, koska valmiste oli biologisesti samanarvoinen kuin viitevalmiste Seroxat, joka oli testattu joukolla terveitä vapaaehtoisia.
27. Lokakuussa 2000 Lægemiddelstyrelsen myönsi Synthonille ja Genthonille Synthonin valmistetta koskevat myyntiluvat.
Kansallinen oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset
28. SmithKline Beecham on nostanut Østre Landsretissä kanteen Lægemiddelstyrelsenin päätöksestä, jolla on myönnetty myyntilupa Synthonin valmisteelle, ja riitauttanut päätöksen lainmukaisuuden.
29. SmithKline Beecham väittää, että Seroxat ja Synthonin valmiste eivät ole olennaisilta osiltaan samanlaisia, koska ne sisältävät eri vaikuttavia aineita, vaikkakin sukulaisaineita. Seroxatin vaikuttava aine on paroksetiinihydrokloridihemihydraatti ja Synthonin valmisteen paroksetiinimesilaatti, joka on toinen paroksetiinisuola. Olennaista samanlaisuutta arvioitaessa pitää käydä välittömästi ilmi, ovatko kaksi valmistetta olennaisilta osiltaan samanlaisia vai eivät. Se, että olennaisen samanlaisuuden näyttämiseen tarvittiin lisätietoja, riittää SmithKline Beechamin mukaan osoittamaan, että Seroxatissa ja Synthonin valmisteessa on eri vaikuttavaa ainetta. Farmakologisista ja toksikologisista tai kliinisistä tutkimuksista muodostuvien lisätietojen esittäminen on lyhennetyssä menettelyssä sallittua vain varauman nojalla eli silloin, kun uusi valmiste on tarkoitettu erilaiseen terapeuttiseen käyttöaiheeseen tai annosteltavaksi eri tavalla tai eri annoksina.
30. Østre Landsret on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Soveltuuko se, että valmisteelle myönnetään lupa lyhennetyssä hakumenettelyssä, yhteen ensimmäisen lääkedirektiivin (direktiivi 65/65/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna) 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan kanssa, kun valmisteen vaikuttavan aineen eräs suola on muutettu toiseksi kuin viitevalmisteessa käytetty suola?
2) Voidaanko lyhennettyä hakumenettelyä käyttää, jos hakija omasta aloitteestaan tai kansallisen terveysviranomaisen kehotuksesta esittää tiettyjen farmakologisten, toksikologisten tai kliinisten tutkimusten muodossa olevia täydentäviä tietoja osoittaakseen, että valmiste on ’olennaisilta osiltaan samanlainen’ kuin viitevalmiste?”
31. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet SmithKline Beecham, Synthon ja Genthon, Tanskan, Alankomaiden, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio, joista kaikki ovat Alankomaiden ja Portugalin hallituksia lukuun ottamatta esittäneet istunnossa suullisia huomautuksia.
Tapauksen tarkastelu
32. Ennakkoratkaisupyynnöstä ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee selvästi, että kysymykset liittyvät toisiinsa tiiviisti. Käsitystä, että kaksi valmistetta voisi olla olennaisilta osiltaan samanlaisia siitä huolimatta, että vaikuttavan aineen suolaa on muutettu (ensimmäisessä kysymyksessä esiin tuotu ongelma), on vastustettu muun muassa sillä perusteella, että siinä tapauksessa hakijan täytyisi yleensä esittää lisätietoja sen osoittamiseksi, etteivät valmisteet eroa turvallisuudeltaan ja teholtaan, vaikka – kuten väitetään – tällainen lisätietojen esittäminen ei ole sallittua (toisessa kysymyksessä esiin tuotu ongelma). Tämän vuoksi ehdotan, että kysymyksiä käsitellään yhdessä.
33. Synthonin ja Genthonin, Tanskan, Alankomaiden ja komission mielestä kysymyksiin on vastattava myöntävästi, ja myös Portugali itse asiassa edustaa tätä kantaa. SmithKline Beecham ja Yhdistynyt kuningaskunta katsovat, että molempiin kysymyksiin pitäisi vastata kieltävästi.
34. On selvää, ettei direktiivin tekstissä itsessään anneta vastausta kysymyksiin. Siinä ei määritellä, mitä olennaisilta osiltaan samanlaisella tarkoitetaan. Ei ole myöskään täysin selvää, onko niiden lisätietojen osalta, jotka lyhennetyn hakemuksen yhteydessä voidaan esittää, asetettu joitakin rajoituksia.
35. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on samalla tavoin avoin tulkinnoille. Asiassa Generics (UK) ym. annetussa tuomiossa ei yksilöidä mitenkään yksityiskohtaisemmin, mitä tarkoitetaan sillä, että ”vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat”. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee, että termillä vaikuttava aine viitataan sekä koko siihen molekyyliin, josta vaikuttava aine muodostuu, että – silloin kun tämä aine on suolan muodossa – siihen (usein terapeuttiseksi osaksi nimitettyyn) molekyylin osaan, jolla on terapeuttinen vaikutus lääkkeen käyttäjään.
36. Sen osalta, mitä tietoja hakija saa esittää, on todettava, että oikeuskäytännössä on toistaiseksi keskitytty pikemminkin siihen, missä olosuhteissa hakija voi välttyä esittämästä tietoja tukeutumalla toisen valmisteen osalta aikaisemmin toimitettuihin tietoihin.
37. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa on tämän vuoksi enimmäkseen keskitytty yleisemmällä tasolla direktiivin järjestelmään, direktiivin taustalla oleviin tavoitteisiin ja muiden yhteisön oikeuden säännösten ja hakijoille annetun tiedonannon määräysten merkitykseen.
Direktiivin järjestelmä
38. Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham korostavat, kuinka tärkeä 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetyn lyhennetyn menettelyn ja varaumalla käyttöön otetun sekamuotoisen lyhennetyn menettelyn ero on direktiivin järjestelmässä. Nämä osapuolet toteavat huomautuksissaan, että tämän eron olemassaolo vaarantuisi, jos olennaisen samanlaisuuden määritelmää, jonka yhteisöjen tuomioistuin omaksui asiassa Generics (UK) ym. antamassaan tuomiossa, lievennettäisiin ja lisätietojen rutiininomainen esittäminen sallittaisiin muissakin olosuhteissa kuin niissä, jotka varauma kattaa nimenomaisesti tai implisiittisesti.
39. Yhdistyneen kuningaskunnan ja SmithKline Beechamin mukaan määritelmää, jonka yhteisöjen tuomioistuin on omaksunut olennaisen samanlaisuuden osalta, on tulkittava niin, että silloin, kun mainitut edellytykset täyttyvät, voidaan luottaa siihen, että vertailtavina olevat kaksi valmistetta ovat yhtä turvallisia ja tehokkaita. Viimeistä edellytystä eli sitä, että valmisteet eivät saa erota toisistaan olennaisesti turvallisuudeltaan ja teholtaan, on käytettävä vain lisäturvana tai varmistuksena sitä vaaraa vastaan, että käytettyjen apuaineiden muuttaminen heikentäisi uuden valmisteen turvallisuutta ja tehoa.
40. Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham toteavat, että jos kahta suolaa, joilla on sama terapeuttinen osa, kuitenkin pidetään samana vaikuttavana aineena, tämä edellytys ei enää ole hyvä mittari turvallisuuden ja tehon vastaavuudelle. Suolan korvaaminen toisella voi vaikuttaa terapeuttiseen tehoon parantamalla tai heikentämällä lääkkeen imeytymistä ja biologista hyväksikäytettävyyttä, tai se voi vaikuttaa lääkkeen toksiseen potentiaaliin tai säilyvyyteen, mistä voi aiheutua haittavaikutuksia.
41. Yhdistyneen kuningaskunnan ja SmithKline Beechamin mukaan tästä seuraa, että hakijan täytyy yleensä esittää lisätietoja osoittaakseen, että vaikka suolamuotoa on muutettu, tarkasteltavina olevien kahden valmisteen välille ei ole syntynyt huomattavia eroja turvallisuuden ja tehon osalta. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttämän testin viimeistä edellytystä tarvitsisi soveltaa useimmissa – vaikkakaan ei kaikissa – tämänkaltaisissa tilanteissa. Edellytys ei enää olisi vaikuttavaa ainetta koskevasta arviointiperusteesta erillinen vaan itse asiassa korvaisi tämän. Hakija saisi lisäksi mahdollisuuden esittää täydentäviä tietoja muissakin kuin niissä olosuhteissa, jotka on mainittu varaumassa (nimenomaisesti tai implisiittisesti).
42. En pidä näitä väitteitä vakuuttavina.
43. Kun otetaan huomioon toisen kysymyksen sanamuoto, joka on selvästikin peräisin tästä argumentaatiosta, on heti aluksi todettava, että mielestäni ei ole mitään yleissääntöä, joka estäisi lisätietojen esittämisen lyhennetyssä menettelyssä. Tämän vuoksi toiseen kysymykseen on mielestäni vastattava myöntävästi.
44. Tämä johtuu asiassa merkityksellisten säännösten sanamuodosta. Lyhennetyn menettelyn on todettu olevan käytettävissä, jos hakija pystyy osoittamaan muun muassa, että valmisteet ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia. Tästä selvästikin seuraa, että hakija saa esittää kaiken näytön, jota tämän seikan osoittaminen edellyttää.
45. Samaten on todettava, ettei varaumassa ole mitään, mikä viittaisi siihen, että lisätietoja saa esittää vain tämän säännöksen nojalla. Varauman mukaisesti toimitetuilla tiedoilla ja 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan perusteella toimitetuilla tiedoilla on lähtökohtaisesti eri tarkoitus. Ensin mainituilla on tarkoitus paikata olennaisen samanlaisuuden puuttumista, kun taas viimeksi mainituilla osoitetaan olennaisen samanlaisuuden olemassaolo.
46. Myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttämästä testistä ilmenee, että lisätietoja saatetaan joskus tarvita olennaisen samanlaisuuden osoittamiseen. Komissio toteaa, että lyhennetyssä menettelyssä hakija saattaa esimerkiksi joutua esittämään asiakirjoja sen osoittamiseksi, että sen valmiste on biologisesti samanarvoinen viitevalmisteen kanssa. Lisätietoja saatetaan tarvita myös sen osoittamiseen, että kaksi valmistetta, jotka muutoin vastaavat yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. mainitsemia arviointiperusteita, eivät eroa turvallisuudeltaan ja teholtaan esimerkiksi sen johdosta, että käytetyt apuaineet poikkeavat toisistaan, tai sen vuoksi, että vaikuttavan aineen valmistuksessa käytettyä synteesireittiä on muutettu (Synthonin ja Genthonin mainitsema esimerkki).
47. Mielestäni olisi yleisesti ottaen erittäin valitettavaa ja täysin direktiivin järjestelmän vastaista, jos sille, mitä tietoja hakija voi – joko toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan – esittää lyhennetyssä menettelyssä, asetettaisiin rajoja. Siitä erityisestä toimintaperiaatteesta, jonka mukaan tietoihin on säädettynä aikana yksinoikeus, aiheutuvin varauksin totean, että asianmukainen toimintaperiaate – joka ilmenee selvästi useissa asiaa koskevien yhteisön sääntöjen osissa – on se, että toimivaltaisella viranomaisella on käytettävissään mahdollisimman paljon tietoa, kun se päättää luvan myöntämisestä.
48. Keskeinen kysymys ei näin ollen mielestäni ole se, saadaanko lyhennetyssä menettelyssä esittää lisätietoja, vaan pikemminkin se, vaaditaanko lyhennetyssä menettelyssä liian usein lisätietoja, jos kahden suolan, joilla on sama terapeuttinen osa, katsotaan muodostavan saman vaikuttavan aineen, ja hämärretäänkö tällä tavoin lyhennetyn menettelyn ja sekamuotoisen lyhennetyn menettelyn eroa.
49. Myönnän, että on vaarana, että olennaista samanlaisuutta koskeva arviointiperuste ulotetaan liian laajalle ja siten luotetaan liikaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttämän testin viimeiseen edellytykseen ja että samalla häivytetään näiden kahden menettelyn eroa direktiivin järjestelmän vastaisesti.
50. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että se olennaisen samanlaisuuden tulkinta, jota Synthon ja Genthon, Tanska, Alankomaat, Portugali ja komissio puoltavat, laajentaisi epäasianmukaisesti niitä olosuhteita, joissa kaksi valmistetta voi olla olennaisilta osiltaan samanlaisia.
51. Olen päinvastoin sitä mieltä, että olennaista samanlaisuutta tulkitaan liian suppeasti, jos vaaditaan, että valmisteiden vaikuttavilla aineilla on oltava täsmälleen sama molekyylirakenne, jotta valmisteet voitaisiin luokitella olennaisilta osiltaan samanlaisiksi.
52. Direktiivin tekstissä ei todeta, että kahden valmisteen on oltava identtisiä, jotta lyhennetty menettely tulisi kysymykseen, vaan siinä todetaan vain, että niiden on oltava olennaisilta osiltaan samanlaisia. Jonkintyyppiset erot kahden valmisteen välillä ovat siten selvästi sallittuja.
53. Myöskään siitä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. esiin tuomasta arviointiperusteesta, että olennaisilta osiltaan samanlaisten valmisteiden vaikuttavien aineiden on oltava laadultaan ja määrältään samat, ei seuraa, että vaikuttavien aineiden molekyylien on vastattava toisiaan täydellisesti. Kuten edellä on todettu, termillä vaikuttava aine viitataan toisinaan vaikuttavan aineen terapeuttisesti vaikuttavaan osaan ja toisinaan aineeseen itseensä.
54. Osapuolten kesken vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että on realistisempaa keskittyä terapeuttiseen vaikutukseen kuin vaikuttavien aineiden tarkkaan molekyylirakenteeseen, kun arvioidaan, voivatko kaksi valmistetta olla olennaisilta osiltaan samanlaisia.
55. Komissio toteaa näin ollen, että suolan muodossa olevan lääkkeen terapeuttinen vaikutus riippuu luonteenomaisesti suolan vaikuttavasta osasta eikä molekyyliin liitetyistä osista.
56. Siinä tapauksessa, että lääkkeen vaikuttava aine on suolan muodossa, Alankomaat erottaa samaten toisistaan suolan positiivisen osan, jota se kuvailee vaikuttavaksi aineeksi, ja negatiivisen osan, jota se kutsuu inertiksi osaksi. Suolan liuetessa sen kaksi osaa irtoavat toisistaan. Lääkkeen vaikutus syntyy positiivisesta osasta.
57. Synthon ja Genthon toteavat pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevien valmisteiden (eli Seroxatin ja Synthonin valmisteen) osalta, että kummankin lääkkeen terapeuttinen vaikutus potilaaseen perustuu niissä vaikuttavana aineena olevan suolan positiiviseen osaan. Suolan negatiivinen osa, joka on näissä kahdessa valmisteessa eri, on pelkästään inertti sidosaine, joka mahdollistaa lääkkeiden valmistamisen tablettimuodossa. Kummassakin tapauksessa positiivinen osa imeytyy verenkiertoon ja jakautuu ja metaboloituu elimistössä. Kummankin valmisteen inertti osa sitä vastoin kulkee ruoansulatuskanavan läpi imeytymättä ja vaikuttamatta elimistöön millään tavoin.
58. Tanskan hallitus korosti istunnossa myös sitä, mitä vaikuttavalle aineelle tapahtuu sen jälkeen, kun se on annettu potilaalle. Suolalle on luonteenomaista, että sen kaksi osaa irtoavat toisistaan. Terapeuttisesti vaikuttava osa imeytyy, ja elimistö poistaa toisen osan.
59. Näissä kannanotoissa puolletaan sitä, että silloin, kun vaikuttava aine on suolan muodossa, suolan sitä osaa, joka ei ole terapeuttisesti vaikuttava, ja lääkkeen mitä tahansa muuta inerttiä ainesosaa voidaan usein pitää toisiaan vastaavina. Jos tällainen käsitys on oikea, vaikuttaa kohtuuttomalta pitää olennaista samanlaisuutta poissuljettuna kaikissa niissä tapauksissa, joissa tätä osaa on muutettu mutta terapeuttisesti vaikuttava osa on molemmissa valmisteissa edelleen sama. On tosin myönnettävä, että – samoin kuin apuaineiden osalta – on aina vaarana, että suolan liitetyn osan muuttaminen muuttaa valmisteen turvallisuutta ja tehoa. Asiassa Generics (UK) ym. käytetyn testin viimeisen edellytyksen tehtävänä kuitenkin on juuri tämän vaaran torjuminen.
60. Tämän vuoksi katson, ettei direktiivin järjestelmä vääristy, vaikka kahden valmisteen, joiden vaikuttavilla aineilla on sama terapeuttinen osa, vaikuttavien aineiden katsottaisiin olevan laadultaan ja määrältään samat.
61. Jotta pystyttäisiin vahvistamaan, onko tällainen tulkinta todellakin oikea, on kuitenkin tarpeen tarkastella myös sitä, onko se yhteensoveltuva myyntilupajärjestelmän taustalla olevien tavoitteiden kanssa ja niiden yhteisön oikeuden useiden muiden säännösten kanssa, joihin yhteisöjen tuomioistuimessa on vedottu.
Myyntilupajärjestelmän taustalla olevat tavoitteet
62. Kuten direktiivin perustelukappaleista ilmenee ja kuten yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, tulkittaessa yhteisön sääntöjä, joilla säännellään myyntilupien myöntämistä jäsenvaltioissa, merkitystä on seuraavilla neljällä tavoitteella: kansaterveyden suojeleminen, sen välttäminen, että ihmisillä ja eläimillä tehtäisiin tarpeettomasti kokeita, innovatiivisten lääkealan yritysten etujen suojeleminen ja lääkkeiden sisämarkkinoiden edistäminen etenkin varmistamalla, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattavat yhdenmukaista lähestymistapaa.
Kansanterveyden suojeleminen
63. Siltä osin kuin on kysymys kansanterveyden suojelemista koskevasta ensiarvoisen tärkeästä tavoitteesta, johon kaiken lääkkeiden hyväksymistä koskevan lainsäädännön on perustuttava, sekä Yhdistynyt kuningaskunta että SmithKline Beecham viittaavat olosuhteisiin, joissa saman vaikuttavan aineen eri suolamuodot voivat poiketa toisistaan turvallisuudeltaan ja teholtaan.
64. Oman näkemykseni mukaan kansanterveyteen kohdistuva vaara ei kuitenkaan toteutuisi, vaikka todettaisiin, että kaksi suolamuotoa, joilla on sama terapeuttinen osa, voivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia. Suolamuotoon tehtyjen muutosten seuraukset, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham ovat viitanneet, eivät osoita tätä vääräksi.
65. Jos nämä seuraukset liittyvät biologiseen hyväksikäytettävyyteen, ne joka tapauksessa estävät pitämästä valmisteita olennaisilta osiltaan samanlaisina, koska myös biologinen samanarvoisuus on näytettävä toteen. Jos seuraukset koskevat säilyvyyttä ja toksisuutta, valmisteiden välille syntyy turvallisuutta ja tehoa koskevia eroja, ja seuraukset havaitaan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttöön ottaman testin viimeistä edellytystä sovellettaessa.
Tarpeettomien kokeiden välttäminen
66. Kuten komissio ja Tanska sekä Synthon ja Genthon ovat todenneet, tavoite, että on vältettävä tarpeettomien kokeiden tekemistä ihmisillä ja eläimillä, selvästi puoltaa sellaista olennaisen samanlaisuuden tulkintaa, joka voisi periaatteessa sallia erilaiset suolamuodot, joilla on sama terapeuttinen osa. Hakija voisi sen sijaan, että sen tarvitsisi koota täysin uusi asiakirja-aineisto ja tehdä tämän edellyttämät eri kokeet, tukeutua suureksi osaksi niihin tietoihin, joita on esitetty viitetuotteen osalta.
Sen varmistaminen, ettei innovatiivisille lääkealan yrityksille aiheudu haittaa
67. Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että olennaista samanlaisuutta koskevan testin pitäisi olla ankara, jotta pysytettäisiin se oikeudenmukainen tasapaino innovatiivisten yritysten ja geneeristen lääkkeiden valmistajien etujen välillä, johon direktiivillä ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. antamalla tuomiolla on pyritty.
68. En yhdy tähän käsitykseen.
69. Innovatiivisten lääkealan yritysten etujen suojeleminen ilmenee mielestäni etupäässä siinä kuusi tai kymmenen vuotta kestävässä yksinoikeudessa tietoihin, josta on säädetty 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa. Olennaista samanlaisuutta koskevalla vaatimuksella turvataan ennen kaikkea kansanterveyttä.
70. Komissio viittaa lisäksi siihen mahdollisuuteen, että jos eri suolamuotoja, joilla on sama terapeuttinen osa, ei koskaan voitaisi pitää olennaisilta osiltaan samanlaisina, lääkealan yritykset voisivat keinotekoisesti pidentää aikaa, jona niillä on yksinoikeus tietoihin, vetämällä valmisteen markkinoilta juuri ennen kuin yksinoikeus sitä koskeviin tietoihin päättyy ja tuomalla markkinoille valmisteesta toisen version, jolla on sama vaikuttava aine mutta eri suolan muodossa.
71. Siinä määrin kuin tällainen vaara on todella olemassa, näyttää siltä, että komission, Tanskan ja Alankomaiden sekä Synthonin ja Genthonin puoltama olennaisen samanlaisuuden tulkinta pienentää sitä.
Lääkkeiden sisämarkkinat ja keskinäisen tunnustamisen menettely
72. SmithKline Beechamin mukaan olennaisen samanlaisuuden käsitteelle on annettava sellainen merkityssisältö, jota jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa epäröimättä sekä yksinkertaisella ja avoimella tavalla, niin että varmistetaan, että kaikkialla yhteisössä noudatetaan yhdenmukaista lähestymistapaa. Yhteinen lähestymistapa on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon keskinäisen tunnustamisen menettely, jossa hakija, joka saa myyntiluvan yhdessä jäsenvaltiossa, voi sen perusteella saada myyntiluvan muissa jäsenvaltioissa ilman, että sen tarvitsi aina tehdä täydellistä hakemusta. Koska suolat, jotka ovat sukulaisaineita mutta kuitenkin eri suoloja, eivät vastaa toisiaan turvallisuudeltaan ja teholtaan, ne edellyttävät monitahoisempaa arviointia, joka on suoritettava tapauskohtaisesti. Jos kaikesta huolimatta katsottaisiin, että tällaisia suoloja sisältävät valmisteet voivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia, on vaarana, että toimivaltaisten viranomaisten omaksumat lähestymistavat poikkeavat toisistaan, jolloin lääkealan yritykset saattavat ryhtyä harjoittamaan forum shoppingia.
73. Yhdyn siihen kantaan, että olennaista samanlaisuutta koskevan testin on oltava mahdollisimman selvä ja objektiivinen. Direktiivin 87/21/ETY johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan lainsäätäjä aikoo säätää tarkemmin niistä tapauksista, joissa myyntiluvan hakijan ei tarvitse esittää täysimääräisiä tietoja. On ilmeistä, että helposti sovellettavien standardien määrittäminen edesauttaa keskinäisen tunnustamisen menettelyn sujuvaa toimintaa ja siten lääkkeiden vapaata liikkuvuutta.
74. Tästä huolimatta näyttää mielestäni siltä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla väistämättä on jonkin verran harkintavaltaa niiden arvioidessa lyhennetyssä menettelyssä tehtyjä hakemuksia, mikä käy ilmi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttöön ottaman testin viimeisestä edellytyksestä. Toimivaltaisten viranomaisten täytyy muodostaa käsitys siitä, johtaako esimerkiksi sellainen muutos, jonka seurauksena uuden valmisteen ja viitevalmisteen apuaineet poikkeavat toisistaan, mihinkään huomattaviin eroihin turvallisuuden ja tehon osalta.
75. Keskinäisen tunnustamisen menettelylle aiheutuvia kielteisiä seurauksia ei pidä liioitella. Kaikissa myyntiluvan hakumenettelyissä on jossain määrin vaarana, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä jonkin tietyn luvan asianmukaisuudesta. Juuri sen vuoksi, että lupajärjestelmään kuuluu vähintäänkin jonkin verran harkintaa, yhteisön säännöissä säädetään tällaisten erimielisyyksien ratkaisemista koskevasta järjestelmästä.(17) Mielestäni järjestelmä on täysin riittävä vastaamaan käsityseroja ja forum shoppingia koskeviin huoliin.
76. Myyntilupajärjestelmän tavoitteita koskeva kantani on näin ollen kaiken kaikkiaan se, että päämäärä, että on vältettävä tarpeettomien kokeiden tekemistä ihmisillä ja eläimillä, puoltaa käsitystä, jonka mukaan kaksi valmistetta voivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia, jos niillä on sama terapeuttinen osa mutta ne ovat eri suolan muodossa. Yksikään muista tavoitteista ei edellytä toisenlaista ratkaisua.
Muut yhteisön oikeuden säännökset
77. SmithKline Beechamin ja Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan useat muut lääkealaan sovellettavien yhteisön sääntöjen osat tukevat epäsuorasti kantaa, jonka mukaan vaikuttavan aineen eri suolamuodot eivät voi milloinkaan olla olennaisilta osiltaan samanlaisia.
78. Ne viittaavat ensinnäkin direktiivin 75/318/ETY liitteessä olevaan 1 osaan. Ne väittävät, että tapa, jolla siinä kuvaillaan lääkkeen laadullista koostumusta, merkitsee, että silloin, kun on kysymys suoloista, lääkkeen vaikuttavan aineen on katsottava sisältävän sekä molekyylin vaikuttavan osan että liitetyn osan ja että se on yksilöitävä tällä tavoin.
79. Pitää paikkansa, että julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer on siinä yhteydessä, kun hän asiassa Generics (UK) ym. ehdotti olennaista samanlaisuutta koskevia arviointiperusteita, todennut, että se, mitä lääkkeen koostumuksella tarkoitetaan, on määritelty selvästi liitteessä.(18) Hän kuitenkin viittasi liitteeseen osoittaakseen, etteivät sen enempää lääkkeen apuaineet kuin ulkoiset osatkaan ole relevantteja lääkkeen koostumuksen kannalta.
80. Oma kantani on, ettei liitteellä voi olla ratkaisevaa merkitystä nyt esillä olevassa asiayhteydessä. Asiassa kyseessä olevana aikana liitteen tarkoituksena oli luetella ne ilmoitukset ja asiakirjat, jotka oli liitettävä myyntilupahakemuksiin. Tuossa asiayhteydessä on loogista, että vaikuttavan aineen laadullinen koostumus on kuvailtava tyhjentävästi. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. esiin tuomia olennaista samanlaisuutta koskevia arviointiperusteita tulkittaessa on otettava huomioon eri näkökohtia.
81. Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham viittaavat myös jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän, markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutosten tutkimisesta 10 päivänä maaliskuuta 1995 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 541/95.(19) Asiassa kyseessä olevana aikana tässä asetuksessa säädettiin lääkkeiden markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutoshakemusten tutkimismenettelystä. Asetuksessa erotettiin toisistaan pienet muutokset, jotka voitiin toteuttaa muuttamalla olemassaolevaa lupaa, ja huomattavat muutokset, jotka edellyttivät uuden myyntiluvan hakemista. Ensin mainitun tyyppiset muutokset oli yksilöity asetuksen liitteessä I ja jälkimmäiset liitteessä II. Liitteessä II mainittuihin muutosten tyyppeihin kuuluivat ”muutokset vaikuttavissa aineissa”, joihin kuului ”vaikuttavien aineiden korvaus toisella suolalla, esterillä, kompleksilla tai johdannaisella (jonka hoidollinen osuus on sama)”. On väitetty, että olisi outoa, jos muutos olisi niin merkittävä, että se edellyttäisi uutta myyntilupaa, mutta ei vaikuttaisi millään tavalla siihen päätelmään, että geneerisellä valmisteella on sama laadullinen ja määrällinen koostumus kuin viitevalmisteella.
82. Kuten Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Generics (UK) ym. nimenomaan katsonut, että asetuksen N:o 541/95 liitteellä II ei ole mitään merkitystä direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan soveltamiselle.(20)
83. Minulla ei joka tapauksessa ole mitään vaikeuksia hyväksyä sitä, että kahden valmisteen välistä eroa pidetään niin merkittävänä, että on haettava uusi myyntilupa asetuksen N:o 541/95 mukaisesti, vaikka samanaikaisesti olisi sovellettava jotakin niistä menettelyistä, joista oli asiassa kyseessä olevana aikana säädetty 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdassa. On huomattava, että useat niistä muista muutostyypeistä, jotka on mainittu liitteessä II, kuuluvat 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan varaumassa säädetyn sekamuotoisen lyhennetyn menettelyn soveltamisalaan.
84. SmithKline Beecham yrittää lopuksi saada olennaista samanlaisuutta koskevalle tulkinnalleen tukea yhteisön säännöistä, jotka koskevat harvinaislääkkeitä, joita käytetään harvinaisten sairauksien diagnosoimiseen, ehkäisemiseen tai hoitamiseen ja joita olisi sen vuoksi taloudellisesti kannattamatonta kehittää tavanomaisessa markkinatilanteessa. Harvinaislääkkeistä 16.12.1999 annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000(21) 8 artiklassa annetaan tällaisille valmisteille kaupallinen yksinoikeus kymmeneksi vuodeksi, jona aikana millekään vastaavanlaiselle lääkkeelle ei saa myöntää lupaa samaa terapeuttista käyttöaihetta varten.
85. Komission asetuksen N:o 847/2000, joka on annettu 27.4.2000,(22) 3 artiklassa vastaavanlainen lääke määritellään niin, että sillä tarkoitetaan ”lääkettä, joka sisältää samaa vaikuttavaa ainetta tai samoja vaikuttavia aineita kuin jo luvan saanut, samaan terapeuttiseen käyttöaiheeseen tarkoitettu harvinaislääke”. Vastaavanlainen vaikuttava aine on puolestaan määritelty niin, että sillä tarkoitetaan ”identtistä vaikuttavaa ainetta tai vaikuttavaa ainetta, jonka molekyylirakenteen tärkeimmät ominaisuudet ovat samat (mutta kaikki molekyylirakenteen ominaisuudet eivät välttämättä ole samat) ja joka toimii samalla mekanismilla”. Niihin kuuluvat ”alkuperäisen vaikuttavan aineen tai sellaisen vaikuttavan aineen, joka poikkeaa alkuperäisestä vaikuttavasta aineesta ainoastaan molekyylirakenteen vähäisten erojen (esimerkiksi rakenteellinen analogia) perusteella, isomeerit, isomeerien seokset, kompleksit, esterit, suolat ja ei-kovalentit johdannaiset”.
86. Sen, että kahta valmistetta pidetään pikemminkin vastaavanlaisina kuin identtisinä, silloin kun ne ovat eri suolojen muodossa, on sanottu ilmentävän sitä, että tällaisten valmisteiden vaikuttavat aineet eivät voi olla laadultaan ja määrältään samat sillä tavoin kuin asiassa Generics (UK) ym. käyttöön otettu olennaista samanlaisuutta koskeva testi edellyttää.
87. Mielestäni komission asetukseen N:o 847/2000 sisältyvillä määritelmillä on oma erityinen asiayhteytensä eikä niillä ole merkitystä direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohtaa tulkittaessa. En usko kenenkään väittävän, että kaksi eri suolaa, joilla on sama terapeuttinen osa, olisivat identtisiä. Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys siitä, voidaanko sanoa, että niiden vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat.
88. On joka tapauksessa todettava, että vaikka oletettaisiin, että edellä mainitun asetuksen 3 artiklalla olisi merkitystä tässä asiassa, vastaavanlaisen vaikuttavan aineen määritelmä on ilmaistu niin, että se sisältää identtisen vaikuttavan aineen, joten sitä voidaan tuskin käyttää perustana eroteltaessa vastaavanlaisia ja identtisiä aineita.
89. Katson näin ollen, ettei yksikään niistä eri säännöksistä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham ovat viitanneet, ole ristiriidassa sen päätelmäni kanssa, että kaksi valmistetta, joilla on sama terapeuttinen osa mutta eri suolan muodossa, voivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia siten kuin direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetaan.
Hakijoille annettu tiedonanto
90. Komissio, Tanska ja Alankomaat sekä Synthon ja Genthon viittaavat hakijoille annettuun tiedonantoon tukeakseen kantaa, jonka mukaan kaksi eri suolaa, joilla on sama terapeuttinen osa, voivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia siten kuin direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetaan.
91. Yhdistynyt kuningaskunta ja SmithKline Beecham vastaavat tähän tähdentämällä ensinnäkin, että tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova. SmithKline Beecham toteaa myös, että hakijoille annetun tiedonannon vuoden 2001 versiolla ei voi olla merkitystä tässä oikeudenkäynnissä, joka on tullut vireille ennen tämän version julkaisemista. Yhdistyneen kuningaskunnan huomautusten mukaan myöskään tiedonannon vuoden 1998 versio, joka oli voimassa asiassa kyseessä olevana aikana, ei tue yksiselitteisesti kantaa, jonka mukaan kaksi suolaa, joilla on sama terapeuttinen osa, voisivat lähtökohtaisesti olla olennaisilta osiltaan samanlaisia. Tässä versiossa todetaan, että tällaiset suolat eivät ole olennaisilta osiltaan samanlaisia, ellei esitetä näyttöä sen osoittamiseksi, että ”osan farmakokinetiikka, farmakodynamiikka ja/tai toksisuus eivät muutu tavalla, joka voi vaikuttaa turvallisuuteen tai tehoon”. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan on aina olemassa vähintäänkin jonkintasoinen mahdollisuus, että suolamuodon muutos voi vaikuttaa turvallisuuteen ja tehoon. Tiedonannon vuoden 1998 versio vastaa näin ollen näkemystä, että kahta valmistetta, joissa on eri suola, ei voida missään tapauksessa pitää olennaisilta osiltaan samanlaisina.
92. Asiassa Approved Prescription Services antamassani ratkaisuehdotuksessa(23) esiin tuoduista syistä katson, että vaikka tiedonanto ei ole oikeudellisesti sitova, sille on annettava tiettyä painoarvoa direktiiviä tulkittaessa. Näin on etenkin silloin, kun kysymys on monimutkaisista teknisistä seikoista, kuten nyt esillä olevassa asiassa.
93. Yhdistyneen kuningaskunnan päinvastaisesta kannasta huolimatta katson, että hakijoille annettua tiedonantoa voidaan tulkita vain niin, että se tukee käsitystä, jonka mukaan kahta eri suolamuotoa, joilla on sama terapeuttinen osa, voidaan pitää olennaisilta osiltaan samanlaisina. Tiedonannossa ei varmastikaan mainittaisi mahdollisuutta, jota siinä pidetään poikkeuksetta poissuljettuna.
94. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että hakijoille annetussa tiedonannossa omaksuttu analyysi johtaa tähän tulokseen. Tiedonannon perusteella vaikuttaa siltä, että se, ovatko kaksi tällaista muotoa sama aktiivinen aine, riippuu niiden turvallisuudesta ja tehosta. Mielestäni olisi ollut paremmin yhteensoveltuvaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics (UK) ym. käyttöön ottaman olennaista samanlaisuutta koskevan testin kanssa, jos kyseessä olevia valmisteita olisi kuvailtu niin, että niiden vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat, ja todettu samalla, että valmisteiden olennainen samanlaisuus riippuu kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että osoitetaan testin viimeisen edellytyksen mukaisesti, etteivät ne eroa toisistaan turvallisuudeltaan ja teholtaan.
95. Samalla tavoin on todettava, että hakijoille annetussa tiedonannossa hakemus, joka perustuu siihen, että kaksi eri suolamuotoa ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia, luokitellaan otsikon ”muut lyhennetyt hakemukset” alle yhdessä varauman nojalla tehtyjen hakemusten kanssa. Mielestäni tällainen hakemus olisi kuitenkin pitänyt käsitellä tavanomaisen lyhennetyn menettelyn mukaisesti. Kaikilla viimeksi mainitun menettelyn mukaisesti toimitetuilla lisätiedoilla osoitetaan, että kyseiset kaksi valmistetta ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia, eikä niillä kompensoida tällaisen samanlaisuuden puuttumista.
96. Vaikka hakijoille annettu tiedonanto on näin ollen yhteensoveltuva sen tuloksen kanssa, johon nyt on päädytty, tapa, jolla tämä päätelmä siinä esitetään, voi olla syynä osaan nyt esillä olevassa asiassa vallinneesta epätietoisuudesta ja epäselvyydestä.
97. Direktiivin järjestelmän ja tavoitteet, edellä tarkastellut muut yhteisön oikeuden säännökset ja hakijoille annetun tiedonannon huomioon ottaen katson näin ollen, että kaksi valmistetta, jotka sisältävät saman vaikuttavan aineen eri suolamuotoja, todellakin saattoivat olla olennaisilta osiltaan samanlaisia lyhennetyn menettelyn mukaan, sellaisena kuin tämä menettely oli käytössä ennen äskettäisiä muutoksia. Tämän menettelyn mukaisesti hakemuksen tehnyt myös saattoi – joko jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan – esittää lisätietoja olennaisen samanlaisuuden osoittamiseksi.
98. Huomautan, että nyt tekemäni päätelmä on yhteensoveltuva sen olennaista samanlaisuutta koskevan tulkinnan kanssa, joka on nimenomaisesti hyväksytty direktiivin 2001/83/EY(24) liitteessä sellaisena kuin liite on muutettuna komission direktiivillä 2003/63/EY.(25) Kun otetaan huomioon tapa, jolla korvaavan liitteen tässä asiassa merkitykselliset säännökset on laadittu, vaikuttaa ainakin jossain määrin todennäköiseltä, että niihin oli pikemminkin tarkoitus kirjata komission käsitys vallitsevasta oikeustilasta kuin muuttaa olemassaolevaa tilannetta.
99. Huomautan myös, että yhteisön lainsäätäjä on sittemmin nimenomaisesti päättänyt vahvistaa tämän lähestymistavan pätevyyden lyhennetyn menettelyn uudessa versiossa, josta on säädetty direktiivissä 2004/27/EY.(26) Direktiivin aikaisempien versioiden tulkinnan on selvästikin oltava riippumaton tällaisista myöhemmistä tapahtumista. Yhteisön lainsäätäjän valinta kuitenkin ainakin viittaa siihen, että nyt tehtyä päätelmää pidettiin myyntilupia koskevien yhteisön sääntöjen tavoitteiden valossa käyttökelpoisena ja asianmukaisena.
Ratkaisuehdotus
100. Edellä esitetyn perusteella katson, että yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi vastata Østre Landsretin kysymyksiin seuraavasti:
1) Kahden sellaisen valmisteen, joilla on sama terapeuttinen osa mutta jotka ovat eri suolan muodossa, vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat, ja ne voivat siten olla olennaisilta osiltaan samanlaisia lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetun neuvoston direktiiviin 65/65/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, edellyttäen, että valmisteet eivät eroa toisistaan huomattavasti turvallisuudeltaan ja teholtaan.
2) Hakija voi tämän säännöksen nojalla tehdyn hakemuksen tueksi esittää omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion terveysviranomaisen kehotuksesta farmakologisten, toksikologisten tai kliinisten tutkimusten muodossa olevia täydentäviä asiakirjoja osoittaakseen, että hakijan valmiste on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin viitevalmiste.
1 – Alkuperäinen kieli: englanti.
2 – EYVL 1965, 22, s. 369.
3 – EYVL 1987, L 15, s. 36.
4 – Ks. 17–19 kohta.
5 – Lääkkeitä koskeva yhteisön lainsäädäntö on 18.12.2001 lukien koonnettu ja yhdistetty ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67). Tämän direktiivin tässä asiassa relevantteihin säännöksiin tehdyt myöhemmät muutokset esitetään jäljempänä.
6 – EYVL L 147, s. 1.
7 – EYVL L 270, s. 32.
8– Tässä ja jäljempänä ratkaisuehdotuksessa esitetyt lainaukset tiedonannosta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
9 – Ks. 14 kohta.
10 – Asia C-368/96, Generics (UK) ym., tuomio 3.12.1998 (Kok. 1998, s. I-7967).
11 – Tuomion 22 kohta.
12 – Tuomion 36 ja 37 kohta sekä tuomiolauselma.
13 – Tuomion 32 kohta.
14 – Mainittu edellä alaviitteessä 5.
15 – EUVL L 159, s. 46.
16 – EUVL L 136, s. 34.
17 – Tätä koskevat säännökset sisältyvät tällä hetkellä direktiivin 2001/83/EY 4 lukuun. Asiassa kyseessä olleena aikana ne sisältyivät direktiiviin ja lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 20 päivänä toukokuuta 1975 annettuun direktiiviin 75/319/ETY (EYVL L 147, s. 13, sellaisina kuin nämä direktiivit olivat muutettuina erityisesti 14.6.1993 annetulla direktiivillä 93/39/ETY, EYVL L 214, s. 22).
18 – Ratkaisuehdotuksen 37 kohta.
19 – EYVL L 55, s. 7.
20 – Tuomion 58 kohta.
21 – EYVL 2000, L 18, s. 1.
22 – EYVL L 103, s. 5.
23 – Asia C-36/03, 8.7.2004 annettu ratkaisuehdotus, 70–73 kohta.
24 – Mainittu edellä alaviitteessä 5.
25 – Mainittu edellä alaviitteessä 14.
26 – Mainittu edellä alaviitteessä 15.