JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PHILIPPE LÉGER
17 päivänä helmikuuta 2005 (1)
Asia C‑40/03 P
Rica Foods (Free Zone) NV
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
ja asia C‑41/03 P
Rica Foods (Free Zone) NV
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Muutoksenhaku – MMA:ita koskeva järjestely – Sokerimarkkinat – Suojatoimenpiteet
1. Euroopan yhteisöjen komissio toteutti vuosina 1999 ja 2000 suojatoimenpiteitä, jotka kohdistuivat tiettyyn merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (jäljempänä MMA) peräisin olevan sokerin ja kaakaon tuontiin. Komissio katsoi, että riidanalainen tuonti häiritsi sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa.
2. Näistä toimenpiteistä nostettiin useita kanteita; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteita nosti muun muassa Rica Foods (Free Zone) NV (jäljempänä Rica Foods), ja yhteisöjen tuomioistuimessa kanteita nosti Alankomaiden kuningaskunta.
3. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi Rica Foodsin kanteet kolmessa tuomiossaan, jotka se antoi 17.1.2002(2) ja 14.11.2002.(3) Kahdesta tuomiosta on nyt tehty valitus, jota tarkastellaan tässä ratkaisuehdotuksessa.
4. Yhteisöjen tuomioistuin lykkäsi Alankomaiden kuningaskunnan nostamien kanteiden käsittelyä siihen saakka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee edellä mainitut asiat. Näitä kanteita tarkastellaan ratkaisuehdotuksessa, jonka esitän tänään asioissa C‑26/00, C‑180/00 ja C‑452/00.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
5. Asioita tarkasteltaessa merkityksellisiä oikeussääntöjä ovat sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevat säännöt (A kohta), järjestelyä, joka koskee MMA:iden assosiaatiota yhteisöön, koskevat säännöt (B kohta) sekä nyt esillä olevassa asiassa riitautetut suojatoimenpiteet (C kohta).
A Sokerialan yhteinen markkinajärjestely
6. Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä syyskuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2038/1999(4) on kodifioitu 30.6.1981 annettu asetus (ETY) N:o 1785/81,(5) jolla tämä yhteinen markkinajärjestely on otettu käyttöön ja jota on muutettu useaan kertaan. Yhteisellä markkinajärjestelyllä pyritään säätelemään yhteisön sokerimarkkinoita yhteisön sokerintuottajien työllisyyden ja elintason parantamiseksi.
7. Yhteisön tuotantoon kohdistuva tuki, joka annetaan takuuhintoina, koskee vain kansallisia tuotantokiintiöitä (A‑ ja B‑kiintiöt), jotka neuvosto osoittaa kullekin jäsenvaltiolle, joka jakaa ne tämän jälkeen tuottajiensa kesken. B‑kiintiöön kuuluvasta sokerista (B‑sokeri) kannetaan korkeampi tuotantomaksu kuin A‑kiintiöön kuuluvasta sokerista (A‑sokeri). A‑ ja B‑kiintiöt ylittävää sokerintuotantoa kutsutaan C‑sokeriksi, joka voidaan myydä yhteisössä vain, jos se on siirretty seuraavan tuotantovuoden A‑ ja B‑kiintiöihin.
8. Yhteisön ulkopuolelle suuntautuvalle viennille myönnetään C‑sokerin vientiä lukuun ottamatta asetuksen N:o 2038/1999 18 artiklan nojalla vientitukea yhteisön markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välisen hinnaneron tasoittamiseksi.
9. Sokerimäärästä, jolle voidaan myöntää vientitukea, ja tukien vuosittaisesta kokonaismäärästä määrätään Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksissa (jäljempänä WTO‑sopimukset), joiden sopimuspuolena yhteisö on 22.12.1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/800/EY(6) mukaan. Vientitukea saavan sokerin määrä oli viimeistään markkinointivuodesta 2000/2001 lukien rajoitettava 1 273 500 tonniin ja tukien kokonaismäärä 499,1 miljoonaan euroon, mikä merkitsee sokerin määrän osalta 20 prosentin ja tukien kokonaismäärän osalta 36 prosentin vähennystä markkinointivuoden 1994/1995 lukuihin verrattuna.
B Järjestely, joka koskee MMA:iden assosiaatiota yhteisöön
10. EY 3 artiklan 1 kohdan s alakohdassa määrätään, että yhteisön toimintaan sisältyy MMA:iden assosiaatio kaupankäynnin lisäämiseksi sekä yhteiset pyrkimykset taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.
11. EY 299 artiklan 3 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen liitteen II mukaan Aruba ja Alankomaiden Antillit kuuluvat MMA:ihin.
12. EY 182 artiklan mukaan assosiaation tavoitteena on edistää MMA:iden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja saada aikaan läheiset taloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille. EY 183 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jäsenvaltiot soveltavat kaupankäynnissään MMA:iden kanssa samaa järjestelmää kuin perustamissopimuksen mukaan keskinäisessä kaupankäynnissään.
13. Neuvosto on tehnyt EY 187 artiklan nojalla useita päätöksiä, joissa vahvistetaan MMA:iden sekä yhteisön välistä assosiaatiota koskevat säännöt ja menettelyt. Nyt esillä olevassa asiassa merkityksellinen päätös on 25.7.1991 tehty neuvoston päätös 91/482/ETY,(7) joka on sen 240 artiklan 1 kohdan mukaan voimassa kymmenen vuotta 1.3.1990 lähtien.
14. Tämän päätöksen eri määräyksiä on muutettu päätöksen 91/482/ETY välitarkistuksesta 24 päivänä marraskuuta 1997 tehdyllä neuvoston päätöksellä 97/803/EY.(8) Lisäksi neuvosto on 25.2.2000 jatkanut tämän päätöksen voimassaoloa 28.2.2001 saakka.(9)
15. MMA‑päätöksen 101 artiklan 1 kohdan mukaan tuotaessa MMA:ista peräisin olevia tuotteita yhteisöön ne vapautetaan tulleista. Tämän päätöksen 102 artiklassa säädetään lisäksi, että ”yhteisö ei sovella MMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontiin määrällisiä rajoituksia tai muita vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta – – 108 b artiklan määräyksiä”.
16. MMA‑päätöksen 108 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa viitataan päätöksen liitteeseen II (jäljempänä liite II) muun muassa ”alkuperätuotteiden” käsitteen määritelmän osalta. Tässä liitteessä olevan 1 artiklan mukaan tuotteen katsotaan olevan peräisin MMA:ista, yhteisöstä tai Afrikan, Karibian tai Tyynenmeren valtioista (jäljempänä AKT‑valtiot), jos se on niissä kokonaan tuotettu tai jos sitä on niissä riittävästi käsitelty.
17. Liitteessä II olevan 3 artiklan 3 kohdassa on luettelo valmistus‑ tai käsittelytoimista, joita pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasemaa muun muassa MMA:ista peräisin olevalle tuotteelle.
18. Liitteessä II olevan 6 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin seuraavaa: ”Jos yhteisössä tai AKT‑valtioissa kokonaan tuotettuihin tuotteisiin kohdistuu MMA:issa käsittely‑ tai valmistustoimia, ne katsotaan MMA:issa kokonaan tuotetuiksi tuotteiksi.” Kysymys on niin sanotuista ”EY/MMA‑alkuperän ja AKT/MMA-alkuperän kasautumista koskevista säännöistä”.
19. Liitteessä II olevan 6 artiklan 4 kohdan mukaan näitä EY/MMA-alkuperän ja AKT/MMA-alkuperän kasautumista koskevia sääntöjä sovelletaan ”kaikkeen MMA:issa tapahtuvaan valmistukseen tai käsittelyyn mukaan luettuna 3 artiklan 3 kohdassa luetellut toiminnot”.
20. Päätöksellä 97/803 on kuitenkin rajoitettu näiden kasautumista koskevien sääntöjen soveltamista lisäämällä päätökseen 91/482 108 b artikla. Tämän artiklan 1 kohdan mukaan ”liitteessä II olevassa 6 artiklassa tarkoitettu AKT/MMA-alkuperän kasautuminen myönnetään vuosittain 3 000 tonnin määrälle – – sokeria”. Päätöksessä 97/803 ei ole kuitenkaan rajoitettu EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevan säännön soveltamista.
C Riidanalaiset suojatoimenpiteet
21. MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi toteuttaa ”tarvittavat suojatoimenpiteet” kahdessa tilanteessa. Ensimmäinen näistä on se, että ”[MMA‑]päätöksen soveltamisesta aiheutuu vakavia häiriöitä jollakin yhteisön tai yhden tai useamman jäsenvaltion talouden toiminnan alalla tai jos soveltaminen vaarantaa niiden rahatalouden ulkoisen vakauden”. Toinen tilanne on se, että ”ilmenee häiriöitä, jotka saattavat johtaa yhteisön tai siihen kuuluvan alueen jonkin toiminnan alan – – heikentymiseen”.
22. MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohdan mukaan komission on kummassakin tapauksessa kuitenkin valittava ”toimenpiteitä, jotka vähiten häiritsevät assosioinnin ja yhteisön toimivuutta”. Lisäksi ”nämä toimenpiteet on rajoitettava niihin, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä ilmenneiden häiriöiden poistamiseksi”.
23. Komissio antoi MMA-päätöksen 109 artiklan nojalla 15.11.1999 asetuksen (EY) N:o 2423/1999 [MMA:ista] peräisin olevaa CN‑koodiin 1701 kuuluvaa sokeria ja CN‑koodeihin 1806 10 30 ja 1806 10 90 kuuluvia sokeri‑ ja kaakaoseoksia koskevista suojatoimenpiteistä.(10) Tässä 29.2.2000 asti voimassa olleessa asetuksessa komissio sääti, että sokerin, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuontiin sovelletaan vähimmäishintasääntelyä ja että MMA:ista peräisin olevien sokeri‑ ja kaakaoseosten (jäljempänä seokset) tuontiin sovelletaan yhteisön tarkkailumenettelyä, josta säädetään asetuksen (ETY) N:o 2454/93,(11) sellaisena kuin se on muutettuna 23.7.1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1427/97, 308 d artiklassa.(12)
24. Komissio antoi samoin MMA‑päätöksen 109 artiklan nojalla 29.2.2000 asetuksen (EY) N:o 465/2000 [MMA:ista] tulevien sokerialan EY–MMA-alkuperäkumulaatiotuotteiden tuontia koskevista suojatoimenpiteistä.(13)
25. Tämän asetuksen johdanto-osassa todetaan seuraavaa:
”(1) Komissio on todennut, että [MMA:ista] tulevan, erityisesti sellaisenaan EY–MMA-alkuperäkumulaatiota soveltaen tuodun sokerin (CN‑koodi 1701) ja CN‑koodeihin 1806 10 30 ja 1806 10 90 kuuluvien – – seosten tuonti on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 1997 alkaen. Kyseinen tuonti on kasvanut 0 tonnista vuonna 1996 yli 48 000 tonniin vuonna 1999. – –
– –
(4) Yhteisön sokerimarkkinoilla on viime vuosien aikana ilmennyt vaikeuksia. Kyseiset markkinat ovat ylijäämäiset. Sokerin kulutus on vakaa ja noin 12,7 miljoonan tonnin tasolla. Tuotannon määrä on 16,7–17,8 miljoonaa tonnia. Sokerin yhteisöön tuonnin vuoksi on täten vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria, jota ei voida myydä kyseisillä markkinoilla. Tällaisen sokerin vientituki – määrätyin kiintiörajoituksin – maksetaan yhteisön talousarviosta (tällä hetkellä noin 520 euroa/tonni). Tuetun viennin määrää rajoitetaan kuitenkin Uruguayn kierroksen yhteydessä tehdyllä maataloussopimuksella siten, että se alennetaan markkinointivuonna 1995/1996 tuetusta 1 555 600 tonnista 1 273 500 tonniin markkinointivuonna 2000/2001.
(5) Nämä vaikeudet uhkaavat saattaa sokerin YMJ:n [yhteinen markkinajärjestely] huomattavaan epätasapainoon. Yhteisön tuottajien kiintiöitä aiotaan varovaisimpien saatavilla olevien arvioiden perusteella pienentää noin 500 000 tonnia 1 päivänä heinäkuuta 2000 alkavan markkinointivuoden 2000/2001 osalta – – . Sokerin ja paljon sokeria sisältävien tuotteiden ylimääräinen tuonti MMA:ista edellyttää yhteisön tuottajien kiintiöiden merkittävämpää pienentämistä ja näin ollen tuottajien tulotakuun suurempaa menetystä.”
26. Komissio päätti näin ollen rajoittaa MMA-päätöksen liitteessä II olevassa 6 artiklassa tarkoitettua EY/MMA-alkuperän kasautumista 3 340 sokeritonniin sokerin ja seosten osalta.
27. Asetusta N:o 465/2000 sovellettiin sen 3 artiklan mukaan 1.3.–30.9.2000.
28. Komissio antoi edelleen MMA-päätöksen 109 artiklan nojalla 29.9.2000 asetuksen (EY) N:o 2081/2000 [MMA:ista] tulevien sokerialan EY/MMA-alkuperäkumulaatiotuotteiden tuontia koskevien suojatoimenpiteiden soveltamisen jatkamisesta.(14)
29. Tämän asetuksen johdanto-osassa todetaan seuraavaa:
”(1) Komissio on todennut, että [MMA:ista] tulevan – – sokerin (CN‑koodi 1701) ja CN‑koodeihin 1806 10 30 ja 1806 10 90 kuuluvien – – seosten tuonti lisääntyi voimakkaasti vuodesta 1997 vuoteen 1999. Kyseinen tuonti kasvoi 0 tonnista vuonna 1996 yli 53 000 tonniin vuonna 1999. – –
– –
(4) Yhteisön sokerimarkkinoilla on viime vuosien aikana ilmennyt vaikeuksia. Kyseiset markkinat ovat ylijäämäiset. Sokerin kulutus on vakaa, ja noin 12,8 miljoonan tonnin vuositasolla. Kiintiön alaisen tuotannon määrä on noin 14,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Sokerin yhteisöön tuonnin vuoksi on täten vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria, jota ei voida myydä kyseisillä markkinoilla. Tällaisen sokerin vientituki – määrätyin kiintiörajoituksin – maksetaan yhteisön talousarviosta (tällä hetkellä noin 520 euroa/tonni). Tuetun viennin määrää rajoitetaan kuitenkin Uruguayn kierroksen yhteydessä tehdyllä maataloussopimuksella – – siten, että se alennetaan markkinointivuonna 1995/1996 tuetusta 1 555 600 tonnista 1 273 500 tonniin markkinointivuonna 2000/2001.
(5) Nämä vaikeudet uhkaavat saattaa sokerin yhteisen markkinajärjestelyn huomattavaan epätasapainoon. Komissio on päättänyt pienentää yhteisön tuottajien kiintiöitä noin 500 000 tonnia markkinointivuoden 2000/2001 osalta – – . Sokerin ja paljon sokeria sisältävien tuotteiden ylimääräinen tuonti MMA:ista edellyttää yhteisön tuottajien kiintiöiden merkittävämpää pienentämistä ja näin ollen tuottajien tulotakuun suurempaa menetystä.
(6) Yhteisön erästä toiminta-alaa heikentävät vaikeudet ovat siis edelleen olemassa. – – ”
30. Komissio rajoitti näin ollen EY/MMA-alkuperän kasautumisen 4 848 sokeritonniin CN‑koodeihin 1701, 1806 10 30 ja 1806 10 90 kuuluvien tuotteiden osalta.
31. Asetusta N:o 2081/2000 sovellettiin sen 3 artiklan mukaan 1.10.2000–28.2.2001.
II Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetut kanteet ja valituksenalaiset tuomiot
32. Useat MMA:ihin (Aruba ja Alankomaiden Antillit) sijoittautuneet sokerinkäsittelyalan yritykset nostivat vuonna 2000 kanteita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
33. Kukin näistä yrityksistä vaati erityisesti, että asetukset N:o 465/2000 ja N:o 2081/2000 (jäljempänä riidanalaiset asetukset) on kumottava ja että yhteisö on velvoitettava korvaamaan vahinko, jonka yritykset katsoivat kärsineensä näiden asetusten antamisen johdosta.
34. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa Rica Foods II ja asiassa Rica Foods III antamissaan tuomioissa(15) hylännyt nämä vaatimukset ja velvoittanut kantajat korvaamaan kyseisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
III Oikeudenkäyntimenettely yhteisöjen tuomioistuimessa ja valituksessa esitetyt vaatimukset
35. Rica Foods on yhteisöjen tuomioistuimeen 29.1.2003 toimittamillaan valituskirjelmillä hakenut muutosta näihin tuomioihin (asia C‑40/03 P ja asia C‑41/03 P).
36. Rica Foods vaatii, että valituksenalaiset tuomiot on kumottava ja komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Lisäksi se vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin käsittelee riita-asiat ja hyväksyy sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kumoamisvaatimuksen ja vahingonkorvausvaatimuksen.
37. Vastapuolena oleva komissio ja ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana ollut Espanjan kuningaskunta vaativat kummassakin asiassa, että valitus on hylättävä ja valittaja on velvoitettava korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut. Ranskan tasavalta, joka samaten oli väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, esittää samat vaatimukset asiassa C‑41/03 P.
IV Valitukset
38. Vaikka valitukset ovat melko sekavia, voidaan katsoa, että Rica Foods esittää vaatimustensa tueksi seuraavat kuusi valitusperustetta:
– MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on rikottu
– riidanalaisen tuonnin vaikutuksia on arvioitu virheellisesti
– riidanalaiset asetukset on otettu huomioon vääristyneesti
– MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on tulkittu virheellisesti
– MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja
– MMA:iden etuuskohteluun oikeuttavaa asemaa on loukattu.
39. Ennen kuin ryhdytään tarkastelemaan näitä eri valitusperusteita, on todettava, että asiassa Rica Foods II annetun tuomion perustelut ovat lähestulkoon yhtäpitävät asiassa Rica Foods III annetun tuomion perustelujen kanssa ja että valittaja lisäksi esittää molempien tuomioiden osalta samat väitteet. Käytännöllisyyssyistä jäljempänä viitataan näin ollen yksinomaan ensin mainittuun tuomioon ja siitä tehtyyn valitukseen mainitsematta joka kerta, että se, mitä todetaan, pätee myös asian Rica Foods III osalta.
A Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on rikottu
40. Ensimmäinen valitusperuste kohdistuu asiassa Rica Foods II annetun tuomion 86 kohtaan.
41. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tässä kohdassa katsonut, että ”yhteisöjen toimielimillä on laaja harkintavalta MMA-päätöksen 109 artiklan soveltamisen osalta”. Se on edelleen todennut, että ”kun on kyse tällaisesta harkintavallasta, yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava ainoastaan, onko tätä harkintavaltaa käytettäessä tehty ilmeistä virhettä, onko harkintavaltaa käytetty väärin tai ovatko yhteisöjen toimielimet selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajat”.
42. Rica Foods väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ymmärtänyt MMA-päätöksen 109 artiklan väärin katsoessaan, että komissiolla on tällainen harkintavalta. Rica Foods nimittäin katsoo, että tämä säännös on poikkeus MMA-päätöksen 101 artiklan 1 kohdassa asetetusta periaatteesta, jonka mukaan MMA:ista peräisin olevista tuotteista ei saa kantaa tulleja, ja että sitä olisi pitänyt tulkita suppeasti, kuten kaikkia poikkeuksia. Rica Foodsin mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis voinut katsoa, että komissiolla on tällä alalla laaja harkintavalta.
43. On korostettava, että katsoessaan, että komissiolla on tällainen harkintavalta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on pelkästään soveltanut yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin katsoo, että yhteisön toimielimillä on laaja harkintavalta MMA-päätöksen 109 artiklan soveltamisen osalta ja että silloin, kun on kyse tällaisesta harkintavallasta, tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tutkimaan, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.(16)
44. Toisin kuin Rica Foods väittää, se, että toimielimellä katsotaan olevan tällainen harkintavalta, ei liity siihen, onko kyseessä oleva säännös poikkeuksen luonteinen.
45. Oikeuskäytännön perusteella olen nimittäin sitä mieltä, että on mahdollista erottaa kaksi ”harkintavallan” ryhmää. Ensimmäistä ryhmää voitaisiin kutsua ”poliittiseksi” harkintavallaksi. Yleisesti katsotaan, että toimielimillä on tällainen harkintavalta silloin, kun ne toimivat ”poliittisina” viranomaisina, ja etenkin silloin, kun ne sääntelevät tiettyä alaa tai kun ne määrittelevät jonkin yhteisön politiikan suuntaviivoja. Harkintavallan tunnustaminen on tässä tapauksessa perusteltua sen vuoksi, että toimielimet joutuvat yleensä toimimaan erilaisten etujen sovittelijoina ja näin ollen tekemään valintoja omiin vastuualueisiinsa kuuluvien poliittisten vaihtoehtojen välillä.(17) ”Poliittinen” harkintavalta vastaa näin ollen niitä poliittisia tehtäviä, joita yhteisön säännöksessä annetaan toimielimelle.(18)
46. Toinen ryhmä kattaa harkintavallan, jota voitaisiin kutsua ”tekniseksi”. Yleisesti katsotaan, että toimielimillä on tällainen harkintavalta silloin, kun ne toimivat ”hallintoviranomaisen” ominaisuudessaan, ja etenkin silloin, kun ne tekevät yksittäistapauksia koskevia päätöksiä kilpailualalla tai valtiontukien alalla tai kun ne toteuttavat konkreettisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Se, että toimielimillä katsotaan olevan harkintavaltaa, on tässä tapauksessa perusteltua sen vuoksi, että tilanteet, joita niiden on tutkittava, ja arvioinnit, joita niiden on tehtävä, ovat teknisesti, taloudellisesti ja oikeudellisesti monitahoisia.(19)
47. On kiistatonta, että kummassakin tapauksessa se, että toimielimellä katsotaan olevan harkintavaltaa, rajoittaa tuomioistuinten harjoittamaa valvontaa. Kuten edellä on todettu,(20) yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että kun on kyse tällaisesta harkintavallasta, tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tutkimaan, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
48. Kuten julkisasiamies Poiares Maduro on tähdentänyt,(21) rajoitus ei siis koske tuomioistuinvalvonnan laajuutta, sillä kummassakin tapauksessa valvonta kohdistuu EY 230 artiklassa mainittuihin eri virheisiin eli toimivallan puuttumiseen, olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, oikeussäännön rikkomiseen ja harkintavallan väärinkäyttöön. Rajoitus koskee pikemminkin valvonnan intensiivisyyttä, mikä tarkoittaa, että tuomioistuin rajoittuu tutkimaan, ettei sovellettavan oikeuden noudattamisessa ja merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnissa ole tapahtunut selviä loukkauksia ja ilmeisiä virheitä.
49. Kun tämä on todettu, olen sitä mieltä, että tuomioistuinvalvonnan intensiivisyys riippuu siitä, onko kyseessä poliittinen vai tekninen harkintavalta. Vaikka tuomioistuinvalvonta kummassakin tapauksessa selvästi rajoittuu koskemaan ”ilmeistä virhettä”, katson oikeuskäytännön perusteella, että tuomioistuinvalvonta ei mene yhtä pitkälle silloin, kun kyseessä oleva toimi on seurausta siitä, että toimielin on käyttänyt poliittista harkintavaltaa.
50. Oli asia miten tahansa, näiden eri seikkojen perusteella voidaan jo hyvin todeta, että Rica Foodsin ensimmäinen valitusperuste on perusteeton. Niistä nimittäin seuraa, ettei se, että toimielimellä katsotaan olevan tällainen harkintavalta, liity millään tavalla siihen, onko kyseessä oleva säännös poikkeuksen luonteinen. Nyt esillä olevassa asiassa tämä harkintavalta vastaa poliittisia tehtäviä, joita toimielimille annetaan MMA-päätöksen 109 artiklassa.(22) Oikeuskäytännöstä on lisäksi löydettävissä lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa toimielimillä on katsottu olevan laaja harkintavalta, silloin kun on kysymys poikkeussäännösten soveltamisesta, kuten EY 87 artiklan 3 kohdan soveltamisesta,(23) EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta ennen asetuksen (EY) N:o 1/2003(24) voimaantuloa tai ETY:n perustamissopimuksen 108 artiklan 3 kohdan soveltamisesta ennen Maastrichtin sopimuksen voimaantuloa.(25)
51. Nämä seikat huomioon ottaen ehdotan näin ollen yhteisöjen tuomioistuimelle, että se hylkää ensimmäisen valitusperusteen perusteettomana.
B Toinen valitusperuste, jonka mukaan riidanalaisen tuonnin vaikutuksia on arvioitu virheellisesti
52. Toisessa valitusperusteessaan Rica Foods väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt useita virheitä arvioidessaan riidanalaisen tuonnin vaikutuksia.
53. Rica Foods riitautti ensimmäisessä oikeusasteessa useita komission toteamuksia. Se väitti erityisesti, että sokerin, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, ylimääräinen tuonti ei lisännyt yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyyttä eikä aiheuttanut lisämenoja yhteisön talousarvioon.
54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi nämä väitteet seuraavista syistä:
”95 – – komission esittämien Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston (Eurostat) tilastotietojen mukaan MMA:ista peräisin olevaa sokeria tuotiin 2 251,1 tonnia vuonna 1996, mutta niistä peräisin olevia seoksia ei tuotu. [On kiistatonta], että 2 251,1 tonnia tuotua sokeria oli sellaista sokeria, johon sovellettiin AKT/MMA-alkuperän kasautumista[, ja että] yhteisöön ei tuotu vuonna 1996 sokeria, johon olisi sovellettu EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevaa sääntelyä. – –
96 Eurostatin tilastotiedoista ilmenee myös, että vuonna 1999 sellaisen sokerin tuonti yhteisöön, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, oli 35 791,8 tonnia, kun taas seoksia tuotiin 12 420 tonnia.
97 Komissio totesi näin ollen perustellusti – – , että MMA:ista peräisin olevan sellaisenaan yhteisöön tuodun CN‑koodiin 1701 kuuluvan sellaisen sokerin ja CN‑koodeihin 1806 10 30 ja 1806 10 90 kuuluvien sellaisten sokeri‑ ja kaakaoseosten tuonti, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, on ’kasvanut 0 tonnista vuonna 1996 yli 48 000 tonniin vuonna 1999’ [ja että] kyseessä on katsottava olevan tuonnin voimakas lisääntyminen – – .
98 Kantajat kiistävät – – toteamuksen, jonka mukaan sellaisen sokerin tuonti yhteisöön, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, johtaa vastaavan määrän vientiin yhteisön vientituettua sokeria. – –
99 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin ensinnäkin, että kantajat myöntävät, että yhteisön sokerimarkkinat ovat ylijäämäiset. Yhteisön A‑ ja B‑sokerin tuotanto, joka siis koskee sokeria, joka voidaan myydä yhteisön markkinoilla ja jolle myönnetään vientitukea, ylittää yhteisön sokerinkulutuksen. – –
100 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut [em.] asiassa – – Emesa Sugar – – 8.2.2000 antamassaan tuomiossa (– – 56 kohta), yhteisön pitää WTO-sopimusten mukaan tuoda tietty määrä sokeria yhteisön ulkopuolisista maista.
101 Näin ollen ellei yhteisön sokerintuotanto vähene, kaikki yhteisön markkinoille tuotava ylimääräinen sokeri, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, lisää yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyyttä ja tuetun viennin määrää (ks. edellä 100 kohdassa mainittu asia Emesa Sugar, tuomion 56 kohta).
102 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa näin ollen, että komissio on perustellusti voinut katsoa – – , että ’sokerin yhteisöön tuonnin vuoksi on vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria, jota ei voida myydä kyseisillä markkinoilla’.
– –
116 Kantajat toteavat lopuksi, että – – sokerin tuonnilla MMA:ista ei ole merkitystä yhteisön talousarvioon. Koska kyseisen yhteisöön tuonnin vuoksi on vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria, kantajien mukaan eurooppalaiset sokerijuurikkaan tuottajat maksavat omarahoitusjärjestelmän avulla tätä vientiä koskevat vientituet, eli siis viime kädessä ne maksavat eurooppalaiset kuluttajat. – –
– –
118 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että riidanalaisessa asetuksessa mainittuja häiriöitä ovat tuonnin voimakas lisääntyminen sellaisen sokerin ja sellaisten seosten osalta, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyys, joka johtaa tuettuun vientiin, ja WTO-sopimuksiin perustuvat velvoitteet – – .
119 Yhteisön markkinoiden ollessa ylijäämäiset MMA:ista peräisin olevan sokerin tuonti korvaa yhteisön sokerin, joka yhteisen markkinajärjestelyn tasapainon säilyttämiseksi on vietävä yhteisöstä.
120 Vaikka yhteisön sokeriteollisuus eli siis kuluttajat rahoittavat suurelta osin yhteisön sokerin viennin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että WTO-sopimuksissa rajoitetaan vientitukien määrää siitä riippumatta, kuka vastaa viime kädessä vientitukien kustannuksista, ja että kaikki ylimääräinen tuonti vaikeuttaa jo nyt ylijäämäisten markkinoiden tilannetta.
121 Edellä esitetystä seuraa, että [Rica Foodsin] väit[teitä] ei voida hyväksyä.”
55. Toisessa valitusperusteessa on kaksi osaa, joita tarkastellaan peräjälkeen.(26)
56. Valitusperusteen ensimmäisessä osassa Rica Foods esittää useita väitteitä, joilla se pyrkii osoittamaan, että sellaisen sokerin tuonti, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, ei ole lisännyt yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyyttä, toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 99–102 kohdassa.(27)
57. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan(28) yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä sekä yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
58. Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiakirja-aineistoon sisältyvän selvityksen perusteella, että kun otetaan huomioon, että yhteisön sokerintuotanto on jo ylijäämäistä, ”kaikki yhteisön markkinoille tuotava ylimääräinen sokeri, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, lisää yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyyttä ja tuetun viennin määrää”.(29)
59. Näissä olosuhteissa valitusperusteen ensimmäisen osan tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi. On nimittäin todettava, että koska valittaja ei ole näyttänyt toteen eikä edes väittänyt, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut sille esitetyt tosiseikat ja todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi, joka koskee yhteisön sokerimarkkinoiden ylijäämäisyyden lisääntymistä, on tosiseikkoja koskeva arviointi, jota ei voida riitauttaa nyt käsiteltävänä olevissa valituksissa.
60. Valitusperusteen toisessa osassa Rica Foods väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 118–120 kohdassa, että sellaisen sokerin tuonnista, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, aiheutuu lisämenoja yhteisön talousarvioon. Rica Foods korostaa, että tuottajat rahoittavat A‑ ja B‑sokerin vientituet kokonaan maksuilla, jotka ne vyöryttävät kuluttajille. Riidanalainen tuonti ei valittajan mukaan näin ollen vaikuta yhteisön talousarvioon siltä osin kuin se syrjäyttää vientiin vastaavan määrän yhteisön sokeria.
61. Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole valituksenalaisessa tuomiossa katsonut, että riidanalainen tuonti aiheuttaa lisämenoja yhteisön talousarvioon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päinvastoin korostanut, että kun otetaan huomioon yhteisön markkinoiden ylijäämäisyys ja WTO-sopimuksissa edellytetty tuetun viennin rajoittaminen, kaikki sokerin ylimääräinen tuonti vaikeuttaa tilannetta ”siitä riippumatta, kuka vastaa viime kädessä vientitukien kustannuksista”.(30)
62. Rica Foodsin toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.
C Kolmas valitusperuste, jonka mukaan riidanalaiset asetukset on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
63. Kolmas valitusperuste kohdistuu asiassa Rica Foods II annetun tuomion 107 ja 108 kohtaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näissä kohdissa todennut seuraavaa:
”107 Kantajat väittävät, että tuonnin lisääntyminen yhteisöön sellaisen sokerin ja sellaisten seosten osalta, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuotannon ylijäämäisyys ja WTO-sopimuksiin perustuvat velvoitteet eivät muodosta MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja häiriöitä, jotka voivat oikeuttaa suojatoimenpiteiden toteuttamisen.
108 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että komissio ei ole milloinkaan väittänyt, että sen yksilöimät häiriöt voisivat kukin erikseen oikeuttaa suojatoimenpiteiden toteuttamisen. Riidanalais[i]sta asetuks[i]sta ilmenee päinvastoin, että komission esittämät häiriöt liittyvät läheisesti toisiinsa. Komission mukaan markkinoiden ylijäämäisen tilanteen seurauksena on se, että ylimääräisten tonnien tuonti johtaa vientitukien kasvuun, joka puolestaan voi olla ristiriidassa WTO-sopimuksissa määrättyjen enimmäismäärien kanssa.”
64. Rica Foods väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin ottanut riidanalaiset asetukset huomioon vääristyneesti. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, komissio ei ole riidanalaisissa asetuksissa katsonut, että MMA-päätöksen 109 artiklassa tarkoitetut häiriöt johtuisivat tässä tapauksessa edellä mainittujen kolmen tekijän eli yhteisön markkinoiden ylijäämäisyyden, riidanalaisen tuonnin lisääntymisen ja WTO-sopimuksissa edellytettyjen rajoitusten yhteisvaikutuksesta. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis korvannut riidanalaisten asetusten perustelut omilla perusteluillaan.
65. On muistutettava, että vaikka ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on toimivalta arvioida, mikä näyttöarvo sille esitetyille todisteille on annettava,(31) kysymys siitä, onko nämä todisteet tai riidanalainen toimi otettu huomioon vääristyneellä tavalla, voidaan saattaa yhteisöjen tuomioistuimen tutkittavaksi valituksen yhteydessä.(32) Valitusperusteella, jonka mukaan riidanalainen toimi on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, pyritään siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen todettaisiin muuttaneen riidanalaisen toimen merkitystä, sisältöä tai ulottuvuutta. Se, että toimi on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, voi siten johtua toimen sisällön muuttamisesta,(33) toimeen kuuluvien olennaisten seikkojen huomiotta jättämisestä(34) tai sen asiayhteyden huomiotta jättämisestä.(35)
66. Koska tämä valitusperuste koskee riidanalaisten asetusten ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, se voidaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ottaa tutkittavaksi, toisin kuin Ranskan hallitus esittää.(36)
67. Katson kuitenkin, että valitusperuste on selvästi perusteeton.
68. Riidanalaiset asetukset lukemalla voi nimittäin havaita komission todellakin katsoneen, että MMA-päätöksen 109 artiklassa tarkoitetut häiriöt johtuivat tässä tapauksessa kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta.
69. Todettuaan, että sokerin ja seosten tuonti MMA:ista ”lisääntyi voimakkaasti”,(37) komissio huomauttaa, että ”viime vuosien aikana [on] ilmennyt vaikeuksia”.(38) Komissio selittää, että ”yhteisön sokerimarkkin[at] – – ovat ylijäämäiset [ja että näin ollen] sokerin yhteisöön tuonnin vuoksi on – – vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria”.(39) Komissio täsmentää myös, että ”tällaisen sokerin vientituk[ea] – – maksetaan[, mutta että nykyään] tuetun viennin määrää rajoitetaan – – [WTO-]sopimuks[i]lla”.(40) Komissio päättelee tästä, että ”sokerin ja paljon sokeria sisältävien tuotteiden ylimääräinen tuonti MMA:ista edellyttää yhteisön tuottajien kiintiöiden merkittävämpää pienentämistä ja näin ollen tuottajien tulotakuun suurempaa menetystä”.(41)
70. Tästä ilmenee komission todellakin katsoneen, että MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut häiriöt johtuivat useiden tekijöiden eli riidanalaisen tuonnin lisääntymisen, yhteisön markkinoiden ylijäämäisyyden ja WTO-sopimuksissa vientitukien osalta edellytettyjen rajoitusten yhteisvaikutuksesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis ole tältä osin ottanut riidanalaisia asetuksia huomioon vääristyneellä tavalla, toisin kuin Rica Foods väittää.
D Neljäs valitusperuste, jonka mukaan MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on tulkittu virheellisesti
71. Neljännessä valitusperusteessaan Rica Foods arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä on tehnyt useita virheitä tulkitessaan MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa.
72. Rica Foods oli ensinnäkin väittänyt, ettei komission esiin tuomia seikkoja voitu pitää ”häiriöinä”, jotka saattoivat johtaa ”yhteisön – – jonkin toiminnan alan – – heikentymiseen”, siten kuin MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan.
73. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt nämä väitteet. Siltä osin kuin oli ensinnäkin kysymys MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen häiriöiden olemassaolosta, se on todennut seuraavaa:
”108 – – Riidanalais[i]sta asetuks[i]sta ilmenee – – , että komission esittämät häiriöt liittyvät läheisesti toisiinsa. Komission mukaan markkinoiden ylijäämäisen tilanteen seurauksena on se, että ylimääräisten tonnien tuonti johtaa vientitukien kasvuun, joka puolestaan voi olla ristiriidassa WTO-sopimuksissa määrättyjen enimmäismäärien kanssa.
– –
112 Tuotannon ylijäämäisyydestä ja WTO-sopimuksiin perustuvista velvoitteista kantajat toteavat, että tuotanto on ollut ylijäämäistä jo noin 30 vuoden ajan ja että WTO-sopimukset, joissa määrätään sokerin vientitukien enimmäismääristä, on tehty vuonna 1994. Niiden mukaan kyseessä eivät näin ollen ole MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut häiriöt.
113 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että sellaisen sokerin viennin määrää, jota voidaan tukea, on alennettu WTO-sopimuksissa ja erityisesti CXL-luettelossa. Tuetun viennin määrää on alennettu markkinointivuonna 1995/1996 tuetusta 1 555 600 tonnista 1 273 500 tonniin markkinointivuonna 2000/2001.
114 Koska yhteisön sokerimarkkinat ovat ylijäämäiset, ylimääräisen sokerin yhteisöön tuonnin vuoksi on täten vietävä vastaava määrä yhteisön sokeria – – . Tuonnin lisääntyminen sokerin ja seosten osalta, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, voi näin ollen aiheuttaa ongelmia WTO-sopimuksiin perustuvien velvoitteiden kannalta.
115 Vaikka markkinointivuotta 2000/2001 koskeva enimmäismäärä oli tiedossa jo vuodesta 1994 lähtien ja vaikka yhteisön markkinat ovat olleet ylijäämäiset jo vuosikymmeniä, on kuitenkin todettava, että komissio voi perustellusti katsoa, että sellaisen sokerin ja sellaisten seosten tuonnin voimakas lisääntyminen, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, muodosti MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun häiriön yhteisöjen markkinoiden ollessa ylijäämäiset, ja että tästä oli kyse sitä suuremmalla syyllä, koska yhteisön tuotantokiintiöitä oli merkittävästi pienennettävä markkinointivuonna 2000/2001 WTO-sopimuksissa määrätyn enimmäismäärän johdosta – – .”
74. Siltä osin kuin oli seuraavaksi kysymys ”yhteisön – – jonkin toiminnan alan – – heikentymistä” koskevan uhan olemassaolosta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päätellyt seuraavaa:
”123 Kantajat väittävät, että kyseessä on MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toiminta-alan heikentyminen tai vaara sen heikentymisestä silloin, kun hinnat sokerimarkkinoilla romahtavat tai kun tilanne sokerialalla olennaisesti heikentyy, jota ilmentävät tappiot, irtisanomiset ym. Kantajien mukaan eurooppalainen sokeriteollisuus ei kuitenkaan ole heikentynyt. Sokerin hinta ei niiden mukaan ole laskussa.
124 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että seikat, joihin kantajat vetoavat, osoittavat, että kyseessä on MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erään yhteisön toiminta-alan heikentyminen tai vaara sen heikentymisestä. Tilanne, jossa yhteisön tuottajien tuotantokiintiöitä on alennettava, ilmentää myös yhteisön toiminta-alan heikentymistä. Tuotantokiintiöiden alentaminen vaikuttaa nimittäin suoraan yhteisön tuottajien tuloihin.
125 Kantajat katsovat, ettei yhteisön sokerintuotantokiintiöitä ole tarpeellista alentaa 500 000:ta tonnia WTO-sopimusten takia. – –
126 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että yhteisön sokerintuotanto ylittää sokerin kulutuksen yhteisössä – – . Lisäksi, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä – – mainitussa asiassa Emesa Sugar antamassaan tuomiossa (tuomion 56 kohta), ’WTO:n piirissä tehtyihin sopimuksiin perustuvan velvoitteen täyttämiseksi, – – yhteisön pitää tuoda tietty määrä sokeria yhteisön ulkopuolisista maista’. Tämän lisäksi ’AKT-valtioista tuotiin ruokosokeria tämän tuotteen erityisen kysynnän tyydyttämiseksi’ (edellä – – mainittu asia Emesa Sugar, tuomion 56 kohta).
127 Kantajat eivät kiistä WTO-sopimuksista johtuvien velvoitteiden ja riidanalaisessa asetuksessa mainittujen yhteisön tuotantokiintiöiden välistä yhteyttä. Kantajat kiistävät kuitenkin riidanalaisessa asetuksessa esitetyn 500 000 tonnin luvun.
128 Sokerialan tuotantokiintiöiden takuunalaisen määrän alentamisesta ja puhdistamoiden hankintojen arvioiduista enimmäistarpeista etuuskohteluun oikeuttavissa tuontijärjestelyissä markkinointivuonna 2000/2001 29 päivänä syyskuuta 2000 annetusta komission asetuksesta (EY) N:o 2073/2000 (EYVL L 246, s. 38) ilmenee, että markkinointivuonna 2000/2001 komissio tosiaankin alensi A‑ ja B‑sokerin tuotantokiintiöitä 478 277 tonnilla. – –
129 Kantajat väittävät seuraavaksi, että sokerin ja seosten, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevaa sääntelyä, tuonti yhteisöön on vähäistä, kun MMA:ista peräisin olevan sokerin tuonnin määrää verrataan yhteisön sokerintuotantoon ja tietyistä kolmansista maista tuodun sokerin määrään.
130 [Rica Foods] laskee, että sokerin ja seosten, joihin sovelletaan AKT/MMA- ja EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuonti oli vuonna 1999 0,320 prosenttia (CN‑koodi 1701) ja 0,102 prosenttia (CN‑koodi 1806) yhteisön tuotannosta. Tuonti, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, oli vuonna 1999 kantajan mukaan 40 000 tonnia eli vähemmän kuin mitä yksi sellainen AKT-valtio kuten Barbados (49 300 tonnia) voi viedä vuosittain yhteisöön.
131 Tämä väite ei voi menestyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että komissio on voinut perustellusti katsoa, että sellaisen sokerin ja sellaisten seosten tuonnin erittäin voimakas lisääntyminen, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevaa sääntelyä, muodosti MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun häiriön siinä erityistilanteessa, jossa yhteisöjen markkinat olivat ylijäämäiset ja jossa WTO-sopimuksista johtui velvoitteita.
132 Ottaen huomioon WTO-sopimuksista johtuvat velvoitteet, joilla rajoitetaan vientitukia, on perusteltua katsoa, että ’sokerin ja paljon sokeria sisältävien tuotteiden ylimääräinen tuonti MMA:ista edellyttää yhteisön tuottajien kiintiöiden merkittävämpää pienentämistä ja näin ollen tuottajien tulotakuun suurempaa menetystä’ – – . Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, että sokerin ja seosten, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuonti vastasi riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana noin 10:tä prosenttia riidanalaisessa asetuksessa ilmoitetusta yhteisön tuotantokiintiöiden alentamisesta ja että sokerin tuotantokapasiteetti MMA:issa oli 100 000–150 000 tonnia vuodessa – – .
133 Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että yhteisön tuotannon alentaminen MMA:ista peräisin olevan sokerin tuonnin lisääntymisen vuoksi aiheuttaisi ’häiriöitä sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä, – – ja – – olisi yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden vastaista’ (edellä – – mainittu asia Emesa Sugar, tuomion 56 kohta).
134 Näissä olosuhteissa komissio on voinut perustellusti katsoa riidanalais[issa] asetuks[issa] – – , että MMA:ista peräisin olevan sokerin lisääntyvä tuonti uhkasi saattaa sokerin yhteisen markkinajärjestelyn huomattavaan epätasapainoon.”
75. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa Rica Foods III antamassaan tuomiossa todennut lisäksi seuraavaa:
”127 Kantajat korostavat lisäksi, että A‑ ja B‑sokerin tuotantokiintiöiden alentaminen ei välttämättä johda siihen, että maanviljelijät menettävät tuloja. Maanviljelijät voivat nimittäin päättää ryhtyä viljelemään muita tuotteita.
128 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että siitä kysymyksestä riippumatta, voiko muu viljely olla yhtä kannattavaa kuin sokerin viljely, tarve vähentää A‑ ja B‑sokerin tuotantoa huomattavasti osoittaa sellaisenaan, että yksi yhteisön toiminta-ala on heikentynyt tai on ainakin vaarassa heikentyä MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”
76. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tämän johdosta katsonut, ettei komissio ollut tehnyt mitään ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että riidanalaisen tuonnin lisääntyminen oli sellainen ”häiriö”, joka uhkasi johtaa ”yhteisön – – jonkin toiminnan alan – – heikentymiseen”, siten kuin MMA-päätöksen 109 artiklassa 1 kohdassa tarkoitetaan.
77. Vaikka valitukset ovat tältä osin erityisen sekavia, voidaan katsoa, että neljännessä valitusperusteessa on neljä osaa, joita tarkastellaan peräjälkeen.
78. Valitusperusteen ensimmäisessä osassa Rica Foods tähdentää, että komission esiin tuomat eri seikat – eli riidanalaisen tuonnin lisääntyminen, yhteisön tuotannon ylijäämäisyys ja vientitukien rajoittaminen – eivät olleet ainoastaan yhteisön lainsäätäjän ennakoitavissa vaan tietyssä määrin myös sen toivomia. MMA-päätöksen sanamuodon mukaan MMA-tuotteiden tuonnin kehittäminen on tällä päätöksellä käyttöön otetun kaupallisen yhteistyön tärkein tavoite. CXL-luettelon mukainen vientitukien rajoittaminen on Rica Foodsin mukaan samaten seurausta yhteisön lainsäätäjän tarkoituksellisesta valinnasta.
79. Rica Foods toteaa lisäksi, että nämä eri tekijät olivat olemassa jo silloin, kun MMA-päätös tehtiin, ja joka tapauksessa jo silloin, kun MMA-päätöstä muutettiin vuonna 1997. Yhteisön sokerimarkkinat olivat siten olleet ylijäämäiset jo vuodesta 1968. Rica Foodsin mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näissä olosuhteissa olisi voinut pitää näitä tekijöitä ”häiriöinä”, jotka uhkaavat johtaa ”yhteisön – – jonkin toiminnan alan – – heikentymiseen”, siten kuin MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan.
80. Käsitykseni mukaan valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu virheelliseen lähtökohtaan. Valituksenalaisista tuomioista ilmenee nimittäin selvästi, että vuoteen 1997 saakka yhteisöön ei tuotu sokeria ja seoksia, joihin olisi sovellettu EY/MMA-alkuperän kasautumista. Asiassa Rica Foods II annetun tuomion 110 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että kyseinen tuonti ”on kasvanut 0 tonnista vuonna 1996 yli 48 000 tonniin vuonna 1999”. On siis väärin katsoa valittajan tavoin, että komission yksilöimät häiriöt olivat olemassa jo silloin, kun MMA-päätös tehtiin vuonna 1991, tai että ne olisivat olleet olemassa edes silloin, kun sitä muutettiin vuonna 1997.
81. Sen osalta, olivatko eräät näistä seikoista ennakoitavissa tai toivottuja, on todettava, että vaikka olisi näytetty toteen, että näin oli,(42) se ei sellaisenaan estäisi komissiota eikä sen jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamasta, että nämä tekijät olivat MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja häiriöitä. Se, että MMA-päätökseen on otettu suojalauseke siitä huolimatta, että sillä pyritään kehittämään MMA:iden kanssa käytävää kauppaa, osoittaa, että jonakin ajankohtana voitiin aivan hyvin katsoa, että tämä kauppa – vaikka se on toivottavaa – aiheuttaa häiriöitä tai johtaa yhteisön jonkin toiminnan alan heikentymiseen.
82. Valitusperusteen toisessa osassa Rica Foods väittää, että tuotantokiintiöiden pienentäminen, joka johtui riidanalaisesta tuonnista, ei mitenkään vähentänyt yhteisön tuottajien tuloja, toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut asiassa Rica Foods III antamansa tuomion 128 kohdassa. Rica Foodsin mukaan tuotantokiintiöiden pienentämisen ainoa seuraus nimittäin on, että tuottajat alkavat viljellä jotain muuta tuotetta ja siirtyvät jonkin toisen taatun maatalousjärjestelyn piiriin.
83. Myös tämä väite on hylättävä. Valittaja ei nimittäin tuo esiin mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta, että yhteisön tuottajat tosiasiallisesti voivat siirtyä harjoittamaan jotain muuta viljelyä siinä tapauksessa, että tuotantokiintiöitä pienennetään. Komissio on sitä paitsi painokkaasti kiistänyt tämän väitteen paikkansapitävyyden.(43)
84. Joka tapauksessa on todettava, ettei Rica Foods ole näyttänyt toteen eikä edes väittänyt, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että ”siitä kysymyksestä riippumatta, voiko muu viljely olla yhtä kannattavaa kuin sokerin viljely, tarve vähentää A‑ ja B‑sokerin tuotantoa huomattavasti osoittaa sellaisenaan, että yksi yhteisön toiminta-ala on heikentynyt tai on – – vaarassa heikentyä MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla”.(44)
85. Valitusperusteensa kolmannessa osassa Rica Foods muistuttaa, että riidanalaisen tuonnin määrä oli yhteisön tuotantoon verrattuna vähäinen. Sokerin, johon sovelletaan AKT/MMA‑ ja EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuonti oli vuonna 1999 siten 0,320 prosenttia (CN-koodi 1701) ja 0,102 prosenttia (CN-koodi 1806) yhteisön tuotannosta. Valittajan mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että näin vähäiset määrät saattoivat olla MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja häiriöitä.
86. Tältä osin on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Emesa Sugar antamassaan tuomiossa katsonut AKT/MMA-sokerin tuonnille asetettavan vuotuisen 3 000 tonnin kiintiön käyttöön ottamisen osalta, että ”yhteisön tuotannon kannalta jopa minimaalinen yhteisön markkinoille tuleva sokerin lisämäärä olisi pakottanut yhteisön toimielimet lisäämään vientitukien määrää – – tai pienentämään eurooppalaisten tuottajien kiintiöitä, mikä olisi aiheuttanut häiriöitä sokerin yhteisessä markkinajärjestelyssä – – ja mikä olisi ollut yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden vastaista”.(45) On myös muistutettava, että vuosina 1996 ja 1997, jolloin edellä mainittu kiintiö otettiin käyttöön, MMA-sokerin tuonti yhteisöön oli 2 251,1 tonnia ja 10 372,2 tonnia.(46)
87. Kun riidanalaiset asetukset annettiin vuonna 1999, tämä tuonti oli kuitenkin 51 969,5 tonnia.(47)
88. Näissä olosuhteissa ei ole nähtävissä, missä kohtaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen. Koska yhteisöjen tuomioistuin oli helmikuussa 2000 katsonut, että noin 10 000 tonnin suuruisen sokerimäärän tuonti uhkasi häiritä sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä, oli loogista, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi marraskuussa 2002, että viisi kertaa suurempi tuonti oli samaan yhteiseen markkinajärjestelyyn kohdistuva häiriö ja että se uhkasi heikentää tätä.
89. Valitusperusteen viimeisessä osassa valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan asiassa Rica Foods II antamansa tuomion 112–115 kohdassa, että markkinointivuoden 1999/2000 kuluessa tapahtunut MMA-sokerin tuonti vaikutti velvoitteisiin, joita yhteisöllä oli CXL-luettelon perusteella. Rica Foods katsoo tämän luettelon mukaisten enimmäismäärien yksityiskohtaiset soveltamissäännöt huomioon ottaen, että yhteisöllä oli niin riittävä liikkumavara, että se olisi voinut sallia sokerin ja seosten, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuonnin lisäyksen markkinointivuonna 1999/2000.
90. Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole asiassa Rica Foods II antamansa tuomion 112–115 kohdassa tarkastellut sitä, mahdollistivatko WTO-sopimusten mukaiset enimmäismäärät riidanalaisen tuonnin sallimisen markkinointivuonna 1999/2000. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä vastoin tarkastellut valittajan väitettä, jonka mukaan tuotannon ylijäämäisyys ja WTO-sopimuksiin perustuvat velvoitteet eivät olleet MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja häiriöitä, koska ”tuotanto on ollut ylijäämäistä jo noin 30 vuoden ajan” ja koska ”WTO-sopimukset – – on tehty vuonna 1994”.(48)
91. Nämä eri seikat huomioon ottaen ehdotan näin ollen yhteisöjen tuomioistuimelle, että neljäs valitusperuste hylätään kokonaisuudessaan.
E Viides valitusperuste, jonka mukaan MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohtaa on rikottu
92. Viides valitusperuste koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointia sen osalta, ovatko riidanalaiset toimenpiteet oikeassa suhteessa.
93. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisenä oikeusasteena katsonut, ettei komissio ollut loukannut MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohdassa ilmaistua suhteellisuusperiaatetta rajoittaessaan sokerin ja seosten, joihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista, tuonnin 3 340 tonniin asetuksessa N:o 465/2000 ja sen jälkeen 4 848 tonniin asetuksessa N:o 2081/2000.(49)
94. Viidennessä valitusperusteessaan Rica Foods väittää, että tämä arviointi on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Se esittää kaksi väitettä, joissa se arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta.
95. Rica Foods katsoo ensinnäkin, että komission riidanalaisissa asetuksissa vahvistamat enimmäismäärät eli 3 340 tonnia ja 4 848 tonnia, ovat huomattavasti liian alhaisia suhteessa yhteisöön tuotuihin MMA-sokerin määriin.
96. Mielestäni tämän ensimmäisen väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.
97. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on nimittäin katsottu,(50) että EY 225 artiklan, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.
98. Nyt esillä olevassa asiassa Rica Foods on valituksessaan kuitenkin todennut vain seuraavaa:
” – – [komissio] ja neuvosto eivät ole selittäneet – – uskottavasti tai ymmärrettävästi, mitä intressejä ja syitä – – oli sille, että MMA-sokerin tuontia rajoitettiin vuoden 1997 tasolle eli määrään, joka on
– täysin merkityksetön verrattuna Euroopan tuotantoon, Euroopan tuontiin tai vientiin, Euroopan ylijäämään tai mihin tahansa muuhun Euroopan sokerialan markkinajärjestelyn tekijään;
– täysin riittämätön tarjoamaan MMA:iden sokeriteollisuudelle järkevää perustaa tulevaisuutta varten.”(51)
99. Valittaja ei siis mainitse nimenomaisesti, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohtaan sisältyvää suhteellisuusperiaatetta.
100. Toiseksi Rica Foods väittää, että yhteisöön tuodut MMA-sokerin määrät olivat niin vähäisiä, ettei niiden vuoksi voinut olla perusteltua ottaa käyttöön riidanalaisia kiintiöitä.(52)
101. Tämä väite ei kuitenkaan koske sitä, ovatko riidanalaiset asetukset oikeassa suhteessa. Se koskee sitä, voitiinko riidanalaista tuontia pitää sellaisena häiriönä, jonka vuoksi oli perusteltua toteuttaa suojatoimenpide MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan perusteella. Väite on sitä paitsi tutkittu tässä muodossa MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan virheellistä tulkintaa koskevan neljännen valitusperusteen yhteydessä.(53)
102. Tämän vuoksi ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää viidennen valitusperusteen.
F Kuudes valitusperuste, jonka mukaan MMA:iden etuuskohteluun oikeuttavaa asemaa on loukattu
103. Viimeinen valitusperuste koskee sitä, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut MMA:ista peräisin olevien tuotteiden etuuskohteluun oikeuttavaa asemaa.
104. Tämä arviointi on esitetty seuraavalla tavalla:(54)
”198 Kantajat väittävät, että EY 3 artiklan 1 kohdan s alakohdan ja EY:n perustamissopimuksen neljännen osan määräysten mukaisesti – – yhteisön toimielinten on otettava huomioon etuuskohtelun hierarkiaa koskeva periaate. Tämän periaatteen mukaisesti toimielimet eivät voi asettaa MMA:ista peräisin olevia tuotteita epäedullisempaan asemaan kuin niitä tuotteita, jotka ovat peräisin AKT-valtioista tai muista kolmansista valtioista – – .
199 Ensinnäkin kantajat toteavat, että Lomén sopimuksen 213 artiklassa suljetaan kokonaan pois mahdollisuus toteuttaa sokeria koskevia suojatoimenpiteitä. Riidanalais[ten] asetu[sten] antamisella loukataan siten sitä etuoikeutettua asemaa, joka MMA:illa on AKT-valtioihin nähden.
200 [Rica Foods] vertaa vielä MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa muihin suojatoimenpiteitä koskeviin säännöksiin. – – Kyseinen kantaja tekee sen johtopäätöksen, että koska MMA:iden etuoikeutettu asema on merkittävämpi, komission pitäisi välttää MMA:ista peräisin olevaa tuontia koskevien suojatoimenpiteiden toteuttamista MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan nojalla silloin, kun edellytykset tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle eivät täyty vähemmän etuoikeutetuista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin osalta.
201 Toiseksi kantajat huomauttavat, että Lomén sopimuksen pöytäkirjan nro 8 mukaisesti yhteisö on myöntänyt AKT-valtioille yli 1 700 000 tonnin sokerikiintiön, jonka nämä valtiot voivat tuoda yhteisöön kokonaan tai osittain, tullitta ja takuuhinnoin. Rajoittamalla MMA:ista peräisin olevan sellaisen sokerin tuontia, johon sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevaa sääntelyä, 3 340 tonniin seitsemän kuukauden ajan, komissio on kantajien mukaan loukannut periaatetta, jonka mukaan MMA:ista peräisin olevia tuotteita ei voida asettaa epäedullisempaan asemaan kuin niitä, jotka ovat peräisin AKT-valtioista tai muista kolmansista maista.
202 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuinten on harjoittamansa valvonnan yhteydessä tutkittava ainoastaan, onko komissio, jolla on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa laaja harkintavalta, tehnyt ilmeisen arviointivirheen antaessaan riidanalaise[t] asetukse[t] – – .
203 Vaikka MMA:ista peräisin olevilla tuotteilla on perustamissopimuksen neljännen osan nojalla etuoikeutettu asema, yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat jo todenneet, että MMA-päätöksen 109 artiklalla, jossa annetaan komissiolle toimivalta toteuttaa suojatoimenpiteitä, ei sellaisenaan loukata perustamissopimuksen neljännen osan periaatteita – – . Pelkästään siitä, että MMA-päätöksen 109 artiklan perusteella on toteutettu suojatoimenpide, ei voida päätellä, että MMA:ista peräisin olevien tuotteiden etuoikeutettua asemaa on loukattu.
204 Siltä osin kuin on kyse sokerin asemasta Lomén sopimuksessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tähän sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa nro 8 yhteisö sitoutuu AKT-valtioihin nähden ostamaan sokeria takuuhintaan ja tuomaan tietyn vuosittaisen määrän sokeria (1 700 000 tonnia). Tämä tuonti tapahtuu kokonaan tai osittain tullitta. Jotta vältyttäisiin siltä, että tämä takuu jäisi kuolleeksi kirjaimeksi, Lomén sopimuksen 213 artiklassa määrätään, että suojalauseketta (Lomén sopimuksen 177 artikla) ei sovelleta pöytäkirjan nro 8 yhteydessä.
205 Sen sijaan kaikkia MMA:ista peräisin olevia tuotteita, ja siis myös sokeria, voidaan tuoda yhteisöön tullitta MMA-päätöksen 101 artiklan 1 kohdan nojalla. MMA:ista peräisin oleva sokeri on näin ollen etuoikeutetussa asemassa AKT-sokeriin nähden. Se seikka, että komissio toteuttaa suojatoimenpiteen – eli luonnostaan väliaikaisen toimenpiteen – ei muuta tätä asianlaitaa mitenkään. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa vielä, että riidanalainen asetus koskee vain sellaista sokeria ja sellaisia seoksia, joita tuodaan siten, että niihin sovelletaan EY/MMA-alkuperän kasautumista koskevaa sääntelyä. Riidanalaisessa asetuksessa ei säädetä mitään enimmäismäärää MMA:ista peräisin olevan sellaisen sokerin tuonnille, johon sovelletaan tavanomaisia alkuperää koskevia sääntöjä, jos tällaista tuotantoa on olemassa.
206 Väite, joka liittyy MMA:ista peräisin olevan sokerin etuoikeutettuun asemaan AKT-valtioista peräisin olevaan sokeriin nähden, on näin ollen hylättävä.
207 Samoista syistä kantajat eivät voi perustella väitteitään suojalausekkeilla, joita on sopimuksissa, jotka yhteisö on tehnyt tiettyjen kolmansien maiden kanssa.
– –
210 Näiden seikkojen valossa on todettava, että riidanalai[set] asetu[kset] ei[vät] ole johtan[ee]t siihen, että AKT-valtiot ja kolmannet valtiot on saatettu selvästi edullisempaan kilpailuasemaan kuin MMA:t.”
105. Viimeisessä valitusperusteessaan Rica Foods väittää, että tämä arviointi loukkaa MMA:ista peräisin olevien tuotteiden etuuskohteluun oikeuttavaa asemaa. Rica Foodsin mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nimittäin ole ottanut huomioon sitä suojatoimenpiteistä johtuvaa suurta eroa sen välillä, mitä kohtelua sovelletaan yhtäältä MMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontiin ja toisaalta AKT-valtioista ja suosituimmuusasemassa olevista maista peräisin olevien tuotteiden tuontiin ja jopa tietyistä kolmansista maista peräisin olevaan tuontiin.
106. Katson komission tavoin, että tämän valitusperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.
107. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin on asiassa Rica Foods II antamansa tuomion 198–210 kohdassa, jotka on esitetty edellä, selvästi maininnut ne syyt, joiden vuoksi se katsoi, etteivät riidanalaiset suojatoimenpiteet johtaneet siihen, että AKT-valtiot ja kolmannet maat olisi asetettu edullisempaan kilpailuasemaan kuin MMA:t.
108. Rica Foods ei valituksissaan kuitenkaan totea, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely on tältä osin oikeudellisesti virheellinen. Valittaja tyytyy toistamaan, että ”MMA:iden tuotteilla on etuoikeutettu asema sen perusteella, että niillä on yhteisössä etuuskohteluun oikeuttava asema”, ja että ”vastapuoli on [riidanalaisilla] suojatoimenpiteillä soveltanut – – yhtäältä AKT-valtioista ja suosituimmuuskohtelun saavista maista peräisin olevaan tuontiin – – ja toisaalta MMA:ista peräisin olevaan tuontiin suuressa määrin erilaista kohtelua”.(55)
109. Valitusperuste on näissä olosuhteissa jätettävä tämän ratkaisuehdotuksen 97 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.
V Ratkaisuehdotus
110. Kaiken edellä todetun perusteella ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valitukset ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 ja 118 artiklan mukaisesti väliintulijoille aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta.
1 – Alkuperäinen kieli: ranska.
2 – Asia T‑47/00, Rica Foods v. komissio (Kok. 2002, s. II‑113).
3 – Yhdistetyt asiat T‑94/00, T‑110/00 ja T‑159/00, Rica Foods ym. v. komissio (Kok. 2002, s. II‑4677; jäljempänä asia Rica Foods II) ja yhdistetyt asiat T‑332/00 ja T‑350/00, Rica Foods ja Free Trade Foods v. komissio (Kok. 2002, s. II‑4755; jäljempänä asia Rica Foods III).
4 – EYVL L 252, s. 1.
5 – Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (EYVL L 177, s. 4).
6 – Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehty päätös (EYVL L 336, s. 1).
7 – Merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan talousyhteisöön tehty päätös (EYVL L 263, s. 1).
8 – EYVL L 329, s. 50 (jäljempänä yhdessä päätöksen 91/482 kanssa MMA‑päätös).
9 – Ks. päätös 2000/169/EY (EYVL L 55, s. 67).
10 – EYVL L 294, s. 11.
11 – Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettu komission asetus (EYVL L 253, s. 1).
12 – EYVL L 196, s. 31. Tämän asetuksen 308 d artiklalla käyttöön otetussa menettelyssä jäsenvaltioiden on ”toimitettava komissiolle, kerran kuussa tai lyhyemmin määräajoin – – tiedot edellisen kuukauden aikana vapaaseen liikkeeseen luovutettujen sellaisten tuotteiden määristä, joihin sovelletaan tullietuusjärjestelyjä”.
13 – EYVL L 56, s. 39.
14 – EYVL L 246, s. 64.
15 – Jäljempänä myös valituksenalaiset tuomiot.
16 – Ks. esimerkkinä viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä yhdistetyt asiat C‑328/99 ja C‑399/00, Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, tuomio 8.5.2003 (Kok. 2003, s. I‑4035, 39 kohta). Nimenomaan MMA‑päätöksen 109 artiklan alalla yhteisöjen tuomioistuin on yleensä käyttänyt erilaista ilmaisua. Se on todennut, että ”kun on kyse tällaisesta harkintavallasta, yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava ainoastaan, onko tätä harkintavaltaa käytettäessä tehty ilmeistä virhettä, onko harkintavaltaa käytetty väärin tai ovatko yhteisöjen toimielimet selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajat” (ks. asia C‑110/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I‑8763, 62 kohta ja asia C‑301/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I‑8853, 74 kohta. Ks. myös asia C‑390/95 P, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I‑769, 48 kohta). Tämä ilmaisu ei mielestäni kuitenkaan ole yhtä oikea kuin tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa esitetty, koska siinä ei mainita tiettyjen seikkojen, kuten tosiseikkojen asiallisen paikkansapitävyyden tai menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevien sääntöjen noudattamisen, tutkimista. ”Ilmeisen – – virheen” tapauksen ja tapauksen, jossa toimielin on ”selvästi ylittän[yt] harkintavaltansa rajat”, välillä tehty ero ei myöskään ole selvä.
17 – Ks. esim. asia C‑280/93, Saksa v. neuvosto, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I‑4973, Kok. Ep. XVI, s. I‑173, 90 ja 91 kohta); asia C‑44/94, Fishermen’s Organisations ym., tuomio 17.10.1995 (Kok. 1995, s. I‑3115, 37 kohta); asia C‑150/94, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 19.11.1998 (Kok. 1998, s. I‑7235, 87 kohta); asia C‑17/98, Emesa Sugar, tuomio 8.2.2000 (Kok. 2000, s. I‑675, 53 kohta); em. asia C‑110/97, Alankomaat v. neuvosto, 63 kohta ja em. asia C‑301/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomion 64–68 ja 75 kohta.
18 – Ks. vastaavasti myös yhdistetyt asiat C‑267/88–C‑285/88, Wuidart ym., tuomio 21.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑435, 14 kohta); asia C‑8/89, Zardi, tuomio 26.6.1990 (Kok. 1990, s. I‑2515, 11 kohta) ja asia T‑162/94, NMB France ym. v. komissio, tuomio 5.6.1996 (Kok. 1996, s. II‑427, 70 kohta).
19 – Ks. esim. yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966 (Kok. 1966, s. 429 ja 501, Kok. Ep. I, s. 275) ja asia T‑118/96, Thai Bicycle v. neuvosto, tuomio 17.7.1998 (Kok. 1998, s. II‑2991, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 – Tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.
21 – Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa C‑141/02 P, komissio v. max.mobil, esitetty ratkaisuehdotus, 77 ja 78 kohta.
22 – Ks. vastaavasti erityisesti em. asia Emesa Sugar, tuomion 53 kohta; em. asia C‑110/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomion 63 kohta ja em. asia C‑301/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomion 64–68 ja 75 kohta.
23 – Ks. esim. asia C‑142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑959, Kok. Ep. X, s. 387, 56 kohta); asia C‑303/88, Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991 (Kok. 1991, s. I‑1433, Kok. Ep. XI, s. I‑127, 34 kohta) ja asia C‑225/91, Matra v. komissio, tuomio 15.6.1993 (Kok. 1993, s. I‑3203, Kok. Ep. XIV, s. I‑233, 24 kohta).
24 – Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EYVL 2003, L 1, s. 1). Ks. esim. em. yhdistetyt asiat Consten ja Grundig v. komissio, s. 501 ja asia 17/74, Transocean Marine Paint v. komissio, tuomio 23.10.1974 (Kok. 1974, s. 1063, Kok. Ep. II, s. 363, 16 kohta).
25 – Ks. yhdistetyt asiat C‑111/88, C‑112/88 ja C‑20/89, Kreikka v. komissio, tuomio 4.4.1990 (Kok. 1990, s. I‑1559, julkaistu lyhennelmänä, lyhennelmän 1 kohta).
26 – Rica Foods esittää valituskirjelmässään (31–35 kohta) kolmannen väitteen, jota tarkastellaan kolmannen valitusperusteen yhteydessä (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 63–70 kohta).
27 – Rica Foodsin valituskirjelmä, 16–19 ja 24–26 kohta.
28 – Ks. esimerkkeinä viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä asia C‑122/01 P, T. Port v. komissio, tuomio 8.5.2003 (Kok. 2003, s. I‑4261, 27 kohta) ja asia C‑116/03, Fichtner v. komissio, määräys 9.7.2004 (33 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
29 – Asia Rica Foods II, tuomion 101 kohta.
30 – Sama, tuomion 120 kohta.
31– Ks. erityisesti asia C‑136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I ‑1981, 66 kohta); asia C‑401/96 P, Somaco v. komissio, tuomio 7.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑2587, 54 kohta) ja asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8417, 24 kohta).
32– Asia C‑53/92 P, Hilti v. komissio, tuomio 2.3.1994 (Kok. 1994, s. I‑667, 42 kohta); asia C‑362/95 P, Blackspur DIY ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 16.9.1997 (Kok. 1997, s. I‑4775, 29 kohta); asia C‑8/95 P, New Holland Ford v. komissio, tuomio 28.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑3175, 26 kohta); em. asia Baustahlgewebe v. komissio, tuomion 24 kohta; asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, tuomio 9.9.1999 (Kok. 1999, s. I‑5251, 45–47 kohta); asia C‑55/97 P, AIUFFASS ja AKT v. komissio, määräys 6.10.1997 (Kok. 1997, s. I‑5383, 25 kohta); asia C‑140/96 P, Dimitriadis v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 16.10.1997 (Kok. 1997, s. I‑5635, 35 kohta) ja asia C‑341/98 P, Proderec v. komissio, määräys 27.1.2000 (28 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
33– Ks. asia C‑164/98 P, DIR International Film ym. v. komissio, tuomio 27.1.2000 (Kok. 2000, s. I‑447, 47 ja 48 kohta) ja asia C‑197/99 P, Belgia v. komissio, tuomio 11.9.2003 (Kok. 2003, s. I‑8461, 67 kohta).
34– Ks. erityisesti asia C‑459/00 P(R), komissio v. Trenker, määräys 11.4.2001 (Kok. 2001, s. I‑2823, 71 kohta).
35– Ks. erityisesti asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, tuomio 3.4.2003 (Kok. 2003, s. I‑3019, 40 kohta).
36 – Väliintulokirjelmän 11 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
37 – Riidanalaisten asetusten ensimmäinen perustelukappale.
38 – Riidanalaisten asetusten neljäs perustelukappale.
39 – Sama.
40 – Sama.
41 – Riidanalaisten asetusten viides perustelukappale.
42 – Julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer on em. asiassa Emesa Sugar esittämässään ratkaisuehdotuksessa todennut, että alkuperän kasautumista koskevan säännön soveltamisen vaikutukset eivät olleet MMA‑päätöksen tekoajankohtana ennakoitavissa. Julkisasiamiehen mukaan ”[n]euvosto [nimittäin] perusti aikoinaan alkuperän kasaantumisjärjestelyn ymmärtämättä – eikä se todennäköisesti olisi tuolloin voinutkaan ymmärtää – täysin, mitä seurauksia siitä saattaisi olla” (58 kohta).
43 – Ks. asiassa C‑40/03 P esitetetyn vastineen 39 kohta ja asiassa C‑41/03 P esitetyn vastineen 45 kohta.
44 – Asia Rica Foods III, tuomion 128 kohta (kursivointi tässä).
45 – Tuomion 56 kohta (kursivointi tässä).
46 – Eurostatin tilasto MMA:iden viennistä yhteisöön CN‑koodeihin 1806 10 30, 1806 10 90 ja 1701 kuuluvien tuotteiden osalta vuosina 1991–2000 (Espanjan kuningaskunnan asiassa T‑94/00 esittämän väliintulokirjelmän liite 1).
47 – Sama.
48 – Tuomion 112 kohta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tosiasiassa tarkastellut WTO-sopimuksissa annettua toimintavapautta asiassa Rica Foods II antamansa tuomion 135–139 kohdassa. Siinäkään tapauksessa, että Rica Foodsin valitus voitaisiin ymmärtää niin, että se kohdistuu asiassa Rica Foods II annetun tuomion viimeksi mainittuihin kohtiin eikä valituksessa nimenomaisesti mainittuihin 112–115 kohtaan, Rica Foodsin väitteet eivät mielestäni kuitenkaan ole perusteltuja syistä, jotka olen esittänyt em. asioissa C‑26/00, C‑180/00 ja C‑452/00, Alankomaat v. komissio, tänään esittämäni ratkaisuehdotuksen 76–79 kohdassa.
49 – Ks. asia Rica Foods II, tuomion 157–197 kohta ja asia Rica Foods III, tuomion 142–177 kohta.
50 – Ks. esimerkkeinä viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä asia C‑234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts, tuomio 23.3.2004 (76 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C‑236/03 P, komissio v. CMA CGM ym., määräys 28.10.2004 (43 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
51 – Asian C‑40/03 P valituskirjelmän 66 kohta ja asian C‑41/03 P valituskirjelmän 72 kohta.
52 – Asian C‑40/03 P valituskirjelmän 68 kohta ja asian C‑41/03 P valituskirjelmän 74 kohta.
53 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 85–88 kohta.
54 – Asia Rica Foods II.
55 – Asian C‑40/03 P valituskirjelmän 88 kohta ja asian C‑41/03 P valituskirjelmän 99 kohta.